Miksi Timo Harakka erotettiin

Olen poistanut tässä olleen tekstin keskusteltuani Timo Harakan kanssa. Tuon keskustelun jälkeen käsitykseni tapahtumien kulusta on seuraava:

Vihreän langan talous joutui kuilun partaalle kesällä 1993 tapahtuneen kavalluksen takia. Yhtiön entinen toimitusjohtaja oli eronnut keväällä ja uusi oli tulossa syksyllä. Yhtiöllä on oltava toimitusjohtaja ja nimesimme erään työntekijän vt. toimitusjohtajaksi. Se oli katastrofaalinen virhe, koska tämä kuvitteli voivansa käyttää firman rahoja kuin omiaan. Siitä hänelle tuli vankilatuomio, mutta yritys oli käytännössä konkurssissa.

Neuvottelin hallituksen puheenjohtajana yhtiölle lainan Postipankista talouden vakauttamiseksi. Toisin kuin muistin, Harakka oli oikeassa: laina todella tuli Vihreälle langalle lopulta Vihreän liiton kautta. Puolue oli asettanut tälle lainalle ehtoja, jotka koskivat lehden sisältöä ja puolueen materiaalin julkaisemista siinä. Harakka ei kuitenkaan noudattanut tätä sopimusta puoluejohtoa tyydyttävällä tavalla. Puoluejohto vaati vihreän langan hallitukselta toimenpiteitä, eli käytännössä Harakan erottamista. Jatka lukemista ”Miksi Timo Harakka erotettiin”

Ryhdyn Verde-lehden päätoimittajaksi

Kun vihreä liitto päätti lakkauttaa Vihreä Lanka -lehden, protestoin suuresti Langan sivuilla julkaistussa blogikirjoituksessani. Tämän innoittamana Viite ry:n (Tieteen ja teknologian vihreät) puheenjohtaja Johanna Kohvakka ryhtyi tunnetulla määrätietoisuudellaan puuhaan, ja nyt meillä on valmis suunnitelma Vihreästä verkkomediasta.

Meitä on ollut pieni joukko hanketta valmistelemassa. Olemme keränneet laajan avustajajoukon, joista ainakin toistaiseksi aika suuri osa on Viite ry:n aktiiveja. Muitakin on ja lisää tulee.

Minun tärkein perusteeni vihreitä lähellä olevalle medialle on se, että tiedän vihreiden useisiin tuhansiin yltävän jäsenjoukon olevan erittäin pystyvää väkeä, joilla on runsaasti asiantuntemusta eri aloilta. Tätä henkistä pääomaa puolueorganisaatio ei pysty käyttämään mitenkään täysimääräisesti hyväkseen. Missään organisaatiossa ei voi toimia täysipainosesti kuin muutama sata ihmistä. Haluan kaivaa esille tätä piilossa olevaa asiantuntemusta.

Meitä yhdistää unelma syvällisestä mediasta. Emme pidä klikkijournalismista emmekä mielikuvapolitikoinnista.

Lehti on lähellä vihreitä, mutta virallisesti riippumaton. Vihreys näkyy aiheiden valinnassa. Painotamme ilmastokysymyksiä ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä.

Me emme saa taloudellista tukea mistään. Siksi aloitamme lehden tekemisen täysin palkattomina. Niin ei kuitenkaan ole mahdollista jatkaa pitkään. Lehden olemassaolo on täysin riippuvaista lukijoiden hyvästä tahdosta. Artikkelit eivät ole maksumuurin takana. Silti toivoisimme lukijoiden tilaavan lehden. Tilaaja saa uutiskirjeen sähköpostiinsa – muut joutuvat käymään lehden sivuilla katsomassa, mitä siellä kulloinkin on. Tarkoituksemme on, että kommenttipalstat ovat avoimia pääsääntöisesti vain tilaajille. Mainoksia toki myös myymme.

Keräämme rahoitusta lehden perustamiseen Mesenaatin kautta. Tässä linkki rahoittajille. Sitä kautta voi myös maksaa uutiskirjeenä vuositilauksesta sen 30 €.

Lehden visuaalisesta ilmeestä saa käsityksen tästä Milo Toivosen tekemästä videosta, jolla mainostetaan Mesenaattikampanjaa.

Lehdellä on piirissään jo kohtalainen joukko väkeä. Tiiveimmin sitä on ollut kehittämässä joukko, johon kuuluvat aakkosjärjestyksessä:

Johanna Kohvakka, Viite ry:n pj. Helsinki

Esa Kontinen, pedagogi ja tiedeviestijä, Helsinki

Minna Leka, FM, biologi, muun muassa Reilun kaupan aktivisti, Turku

Tapio Onnela, Turkulainen yliopisto-opettaja (historia, kulttuuri ja taide), Vuoden tiedetoimittaja -palkinto 2004

Terhi Raikas, Vaasaan muuttava triplamaisteri, ympäristöjuristi

Heikki Savola, lupautunut toimitussihteeriksi, ura lehdistössä, Vihreä puolueaktiivi Karkkilasta

Osmo Soininvaara, päätoimittaja, monessa mukana, entinen kansanedustaja, Helsinki

Milo Toivonen, vastuussa visuaalisesta ilmeestä, köyhyystutkija, kokemusta myös Vihreän langan tekemisestä, audiovisuaalisen viestinnän ammattilainen

Blogin pitämistä en lopeta, mutta koska minullakin on vain rajallisesti aikaa ja energiaa, päähuomioni kohdistuu nyt Verde-lehteen. Kolumnipalstani Demokraatti-lehdessä ja Nykypäivässä jäävät pois ainakin toistaiseksi.

 

 

 

 

 

Vihreä Lanka in memorium

Pidän Vihreän liiton päätöstä lakkauttaa Vihreä lanka hyvin valitettavana. Myönnän, että minulla on lehteen hyvin henkilökohtainen suhde. Aloitetaan tästä henkilökohtaisesta suhteesta. Lopussa perustelen, miksi pidän päätöstä epäviisaana.

Kun vihreät saivat ensimmäiset kansanedustajansa, Villen ja Kallen, Pekka Haavisto perusti Vihreän langan sen tiedotuslehdeksi. Hän teki muistaakseni kolme numeroa ja jätti sen sitten minulle.

Minä tein Vihreää lankaa pari vuotta. Aluksi täysin itse alusta alkaen. Sitten sen taittoon tuli Juha Korhonen ja toimitustyöhön sekä käytännön hommiin Marja Ponsila.

Lehden tekeminen alusta loppuun tarkoitti, että

  • Kirjoitin suurimman osan tekstistä itse
  • Ladoin sen valolatomakoneella ja kehitin ladelman
  • Taitoin saksitaitolla
  • Rasteroin valokuvat
  • Hankin jokaista numeroa varten 30 uutta tilaajaa, jotta sain painamisen ja postituksen maksetuksi. Tätä varten piti kiertää erilaisissa vaihtoehtotapahtumissa.
  • Pidin yllä tilaajarekisteriä
  • Tein postitusohjelman, joka tulosti tilaajarekisteristä osoitetarrat. Tämä ohjelma vuosi muidenkin vaihtoehtolehtien käyttöön. Törmäsin sen tuottamiin osoitetarroihin vielä 15 vuotta myöhemmin.

Se, että kirjoitin melkein kaikki jutut itse, osoittaa, että olin huono päätoimittaja. Olisi tietysti pitänyt panostaa avustajakuntaan. Oli meillä tietysti yleisönosastokin, mutta jouduin hylkäämään huomattavan osan tarjotuista jutuista.

Sen lehden ensimmäiset numerot eivät olleet mitään taideteoksia, koska en ollut hyvä taittamaan. Juha Korhosen tultua avuksi taso parani olennaisesti.

Lehti ilmestyi joka kolmas viikko. Se valmistui sunnuntai-iltana ja piti viedä postiin klo 21.19 lähtevällä bussi 17:llä. Yleensä kirjoitin viimeiseksi pääkirjoituksen tuntia ennen dead-linea, suoraan latomakoneella.

Kaikki tämä toimi tilaajatuloilla. Mitään tukea emme saaneet valtiolta emmekä muualtakaan. Vihreää puoluetta ei silloin edes ollut.

Jossain vaiheessa hoidin Kalevi Sorsan avulla pois päiviltä uhan, että kirjantyöntekijäin liitto olisi pannut lehden boikottiin, joka uhkasi siksi, ettei kukaan lehden tekijöistä kuulunut liittoon eikä saanut työehtosopimuksen mukausta palkkaa – ei siis palkkaa lainkaan.

Marja-Liisa Ponsilan tulo avuksi helpotti minun työtaakkaani olennaisesti.

Kun aloitin päätoimittajana 1983, lehdellä oli 300 tilaajaa ja kun lopetin vuonna 1985, niitä oli 1800.

Kun lehti tuli puoluetuen piiriin vuona 1988, sen toimitusvastuu siirtyi palkatuille työntekijöille, mutta lehden tilaajamäärä ei olennaisesti kasvanut. Kun se alkoi tulla myöhemmin jäsenetuna puolueen jäsenille, levikki tietysti kasvoi.

Ponsilasta tuli päätoimittaja minun jälkeeni vuonna 1986. Lehdellä on toistaiseksi ollut 11 päätoimittajaa, toinen toistaan parempia.

  • Pekka Haavisto 1983
  • Osmo Soininvaara1983–1985
  • Marja-Liisa Ponsila1986
  • Pauli Välimäki 1986–1989
  • Jaakko Kangasniemi 1989–1990
  • Timo Harakka 1990–1994
  • Päivi Sihvola 1994–1999
  • Jyrki Räikkä 1999–2006
  • Elina Grundström 2006–2010
  • Juha Honkonen 2011–2015
  • Riikka Suominen 2015–2019

Päätoimittajista mainittakoon Jaakko Kangasniemi (nykyisin Finnfundin toimitusjohtaja), Timo Harakka (nykyisin työministeri) ja Elina  Grundström, josta tuli sittemmin julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja. Haavisto on ulkoministeri ja minäkin olin jossain vaiheessa peruspalveluministeri. Yhtään pääministeriä ei päätoimittajista ole vielä tullut, mutta seuraavaksi ehkä presidentti.

Vihreä liitto on nyt päättänyt lakkauttaa lehden – tai siis lopettaa puoluelehtituen kanavoimisen sille, mikä on sama asia.

Ymmärrän, että paperilehdestä on aika jättänyt. Mutta ei lehteä kannata korvata somettamisella ja puolueen virallisten kannanottojen mainostamisella Facebookissa. (En todella tiedä, mitä on tarkoitus tehdä, koska puolueen tiedotus ei sitä kerro. Pelkään pahoin, että rahat solahtavat puoluetoiminnan pohjattomaan kaivoon.)

Minä olisin siirtänyt lehden nettilehdeksi, tehnyt siitä jotain, jossa on otettu mallia Long Playsta, Must Readista ja kokoomuksen Verkkouutisista. Vihreissä on niin paljon sosiaalista pääomaa, että lehden ympärille saisi helposti avustajajoukkion tuottamaan hyvää journalistista aineistoa halvalla.

Oma verkkolehti tuottaisi alleviivatusti journalistista aineistoa, siis jotain aivan muuta kuin Facebook-kirjoituksia tai puoluetta mainostavia kirjoituksia puolueen blogipalstoilla. Näin toimien se tuottaisi myös viittauksia ja uutisia muihin tiedotuskanaviin ja pitäisi vihreät mukana journalistisessa keskustelussa. Esimerkiksi minä voisin levittää lehden artikkeleita ja uutisia twitterissä ja tällä blogilla.

Tällainen verkkolehti ei vain mainostaisi vihreiden erinomaisuutta, vaan kävisi avointa ja kriittistä keskustelua liikkeen linjasta. Esimerkkinä tästä julkaisin tämän kirjoituksen avoimesti  blogillani sen sijaan, että olisin lähettänyt sen vihreiden suljetuille palstoille.

Olen tyrmistynyt.