Maakuntalehtien pitäisi niputtaa satunnainen lukuoikeus Museokortin tavoin.

21 vastausta artikkeliin “Maakuntalehtien pitäisi niputtaa satunnainen lukuoikeus Museokortin tavoin.”

1. Ihan kan­natet­ta­va idea. Mul­la on sel­l­ainen käsi­tys että KSF-medi­an (=ruotsinkielis­ten) uus­maalais­ten sanomae­htien osalta on jo mah­dol­lista lukea näköisle­hdet Huus­sik­sen tilauk­sel­la mut­ta se rajau­tuu siis vain yht­en maakuntaan.

   Vastaa

   1. R.Silfverberg:
      Ihan kan­natet­ta­va idea. Mul­la on sel­l­ainen käsi­tys että KSF-medi­an (=ruotsinkielis­ten) uus­maalais­ten sanomae­htien osalta on jo mah­dol­lista lukea näköisle­hdet Huus­sik­sen tilauk­sel­la mut­ta se rajau­tuu siis vain yht­en maakuntaan.

      Ruotsinkielisiä sanomale­htiä kuten HBL:ää ylläpitää Amos Ander­son­in säätiö . Se on täysin ilmainen inter­netis­sä. Niin kauan kuin Amos Ander­son­in säätiön rahat riit­tävät HBL:n ylläpi­toon Inter­netis­sä se on ilmaista. Samal­la logi­ikalla toimii The Guardian Englannissa.

      Vastaa

      1. Rahul Somani: Ruotsinkielisiä sanomale­htiä kuten HBL:ää ylläpitää Amos Ander­son­in säätiö . Se on täysin ilmainen inter­netis­sä. Niin kauan kuin Amos Ander­son­in säätiön rahat riit­tävät HBL:n ylläpi­toon Inter­netis­sä se on ilmaista. Samal­la logi­ikalla toimii The Guardian Englannissa.

         Husik­sen jutu­ista suurin osa on kyl­lä ollut mak­sumuurin takana viimeisen noin vuo­den. Eivät ole edes toteut­ta­neet mitään jako-token-logi­ikkaa, joten helpoin tapa kiin­nos­ta­van jutun fak­saamiseen ankkalam­men ulkop­uolelle on paper­ile­hden val­oku­vaami­nen (tai näköisle­hden lataami­nen ja screen­shot siitä).

2. “Tulon­sa ne jakaisi­vat niin kuin museotkin – käyn­tien suhteessa.”

   Melkoinen kan­nustin pienelle maakun­tale­hdelle han­kkia lisää käyn­te­jä laadut­tomil­la klikkiot­sikoil­la ja roskauutisil­la. En itse toivoisi tästä syys­tä oman maakun­tale­ht­eni tähän malli­in menevän.

   Ongel­ma on tut­tu kaikesta muus­takin dig­i­taalis­es­ta sisäl­löstä; yhden lukukuelämyk­sen mar­gin­aal­i­tuotan­tokus­tan­nusten ollessa nol­la, tuot­ta­jalle ei mak­saisi mitään antaa sisältö ilmaisek­si sat­un­naiselle käyt­täjälle, joka ei mis­sään tapauk­ses­sa olisi valmis siitä mak­samaan. Mut­ta kos­ka näitä käyt­täjiä ei osa­ta erot­taa (eikä siihen ehkä ole kan­nustin­takaan), on parem­pi jatkaa sisäl­lön mak­sumuu­rit­tamista mak­savia käyt­täjiä varten ja evätä muil­ta ilmainen lounas.

   Osit­tain markki­noiden ulkop­uo­li­nen ratkaisu näi­hin ongelmi­in olisi jonkin­lainen joukko­ra­hoitet­tu toim­inta­malli, jon­ka lop­putu­los olisi kaikille ilmainen. Tai vai­h­toe­htois­es­ti jokin hienom­pi julk­ishyödykkei­den rahoit­tamisen ongel­maan kehitet­ty jär­jestelmä, kuten tämä: https://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=3243656 .

   Vastaa

   1. En oikein usko, että ne kortin osta­jat klikkiot­sikko­jen perässä kulke­vat ja niistä mak­sa­vat. Klikkiot­sikot eivät pitkälle kan­na. Sen sijaan esim. joku hyvä kolum­nien kir­joit­ta­ja voisi saa­da paljonkin luk­i­joi­ta. Osmon ehdo­tus on tosi hyvä, olen har­mitel­lut samaa asi­aa. Luulisi, että “irton­u­meroiden” osta­jat kiin­nos­taisi­vat lehtiä.

      Vastaa

   2. Anonyy­mi:

      Melkoinen kan­nustin pienelle maakun­tale­hdelle han­kkia lisää käyn­te­jä laadut­tomil­la klikkiot­sikoil­la ja roskauutisil­la. En itse toivoisi tästä syys­tä oman maakun­tale­ht­eni tähän malli­in menevän.

      Ongel­ma on tut­tu kaikesta muus­takin dig­i­taalis­es­ta sisäl­löstä; yhden lukukuelämyk­sen mar­gin­aal­i­tuotan­tokus­tan­nusten ollessa nol­la, tuot­ta­jalle ei mak­saisi mitään antaa sisältö ilmaisek­si sat­un­naiselle käyt­täjälle, joka ei mis­sään tapauk­ses­sa olisi valmis siitä mak­samaan. Mut­ta kos­ka näitä käyt­täjiä ei osa­ta erot­taa (eikä siihen ehkä ole kan­nustin­takaan), on parem­pi jatkaa sisäl­lön mak­sumuu­rit­tamista mak­savia käyt­täjiä varten ja evätä muil­ta ilmainen lounas.

      Osit­tain markki­noiden ulkop­uo­li­nen ratkaisu näi­hin ongelmi­in olisi jonkin­lainen joukko­ra­hoitet­tu toim­inta­malli, jon­ka lop­putu­los olisi kaikille ilmainen. 

      En oikein ymmär­rä mitä tarkoite­taan tässä kohtaa laadut­tomil­la klikkiot­sikoil­la ja roskauutisil­la ? Eikös yleen­sä ne kuu­lu iltapäiväle­htien tar­jon­taan? Maakun­ta lehtien tule­vaisu­us on erit­täin tärkeä mikäli maakun­nas­sa todel­la halu­taan ääniku­u­lu­vi­in iso­jen val­takun­nal­lis­ten sanomale­htien rin­nalle. Tämä nykyi­nen malli mitä Osmo Soin­in­vaara arvosteli on sinän­sä epäon­nis­tunut kos­ka maakun­tale­hdis­sä on myös aihei­ta mitä isot val­takun­nal­liset sanomale­hdet eivät aina julkaise. Osmo Soin­in­vaara ei ker­tonut mitä jut­tua oli hake­mas­sa mut­ta uskon että se liit­tyy jotenkin maakun­tien alueel­liseen kehi­tyk­seen! On maakun­tien etu että hei­dän ääni tulee näkyvi­in parem­min. Joukko­ra­hoi­tus ei kyl­lä auta maakun­ta lehtien ase­maa senkin takia kos­ka maakun­tale­htien luk­i­jakun­ta on hajautet­tu ympäri Suomea.

      Vastaa

3. Tuos­sa kanavien niput­tamises­sa on vähän sama jut­tu kuin lp-levyis­sä aikanaan. Yhden hitin takia piti ostaa levylli­nen roskaa. Niput­tamisen peru­songle­ma on siis tuo ros­ka, jota ei halu­ta mut­ta jota myy­dään halu­tun tuot­teen ohes­sa. Aikaisem­min tv-kanav­il­la suosikkisar­jaa ei saatu ostaa ilman että mukana tuli yhden kau­den floppe­ja. Onnek­si tuli hbo ja net­flix. Tai halukkaille piraat­ti­tuot­teet. Medi­ay­htiöt nou­dat­ta­vat edelleen samaa kaavaa julkaise­mal­la tuot­teitaan alueit­tain vaik­ka nyky­isin kaik­ki halu­a­vat hitit heti. Tulok­se­na on piratismia, joka tietysti vähenisi heti, jos tv-sar­ja julka­istaan samaan aikaan kaikkialla. 

   Mak­sumuurien takana ole­va sanomale­hti­aineis­to on nyky­isin epäki­in­nos­tavaa, kos­ka saman ajan voi käyt­tää muuhun netistä löy­tyvään kiin­nos­tavaan. Uutiset luet­ti­in ennen sanomale­hdis­tä ja lehden jakelun aikaan ne oli­vat jo van­ho­ja. Nyt sama tois­tuu dig­i­taalise­na ja uuti­nen mak­sumuurin takaa tulee jollekin toiselle net­ti­sivulle viimeistään prin päivän päästä.

   Vastaa

   1. Lau­ri Kent­tä:

      Mak­sumuurien takana ole­va sanomale­hti­aineis­to on nyky­isin epäki­in­nos­tavaa, kos­ka saman ajan voi käyt­tää muuhun netistä löy­tyvään kiin­nos­tavaan. Uutiset luet­ti­in ennen sanomale­hdis­tä ja lehden jakelun aikaan ne oli­vat jo van­ho­ja. Nyt sama tois­tuu dig­i­taalise­na ja uuti­nen mak­sumuurin takaa tulee jollekin toiselle net­ti­sivulle viimeistään prin päivän päästä.

      Tuo toimii myös tois­in­päin: merkit­tävä osa hesarin mak­sulli­sista jutu­ista on julka­istu aikaisem­min toisel­la kielel­lä jos­sain muus­sa lehdessä, jos­ta ne voi lukea ilman kään­nösvirheitä ilmaiseksi.

      Lapse­na en malt­tanut aina odot­taa Aku Ankan jatko­tari­nan seu­raavaa osaa, vaan menin kir­jas­toon luke­maan sen Kalle Ankas­ta, jos­sa jatko­tar­i­nat menivät viikon etu­matkalla, sivus­sa opin suju­van ruotsin. Jotkut asi­at eivät vain näytä muuttuvan.

      Vastaa

4. Niput­ta­mi­nen on perusteltavis­sa sil­lä, että kukaan ei lue määrään­sä enem­pää lukipa sit­ten yhtä tai kym­men­tä eri julkaisua.

   Niput­tamisen käänteis­malli on kyl­lä ollut erit­täin men­estyvä bisnes­malli: tekijänoikeudet.

   Kun radiokana­va ostaa tekijän­oikeudet (musi­ikille), las­ke­taan se toim­inta-alueen poten­ti­aal­is­ten kuun­telijoiden mukaan. Sama lasku­kaava pätee alueen toiseen, kol­man­teen, … ja kymme­nen­teen kanavaan.
   – Siis ole­tuk­se­na on, että jokainen kuun­teli­ja kuun­telee saman aikaises­ti kym­men­tä eri kanavaa.

   Eikö tekijän­oikeuksiin voisi myös soveltaa väestö­pohjaan perus­tu­vaa “yksi mak­su” periaatetta?
   – Tuon mak­sun sit­ten alueen radio­kanavat jakaisi­vat keskenään niin kuin parhaak­si näkevät.

   Vastaa

   1. Niput­ta­mi­nen on perusteltavis­sa sil­lä, että kukaan ei lue määrään­sä enem­pää lukipa sit­ten yhtä tai kym­men­tä eri julkaisua.

      Niput­tamisen idea ei oikeas­t­aan lähde tuos­ta vaan siitä, ettei lisäku­lu­tuk­ses­ta aiheudu tuot­ta­jille mitään kus­tan­nuk­sia. Jäätelökioskeille en suosi­ta niputtamista.

      Vastaa

5. Jos infor­maa­tiovir­to­ja ver­rataan liiken­nevir­toi­hin, on paikallisle­hti se “viimeinen maili”, tak­si, joka ajaa tapah­tuma­paikalle, kir­joit­taa uutisen ja lähet­tää sen omis­ta­jalle (Helsinki­in). Omis­ta­ja sit­ten päät­tää mis­sä lehdis­sä uuti­nen julka­istaan ja julka­istaanko sitä ollenkaan, edes tuos­sa paikallislehdessä.

   – Liiken­teessä ote­taan käyt­töön itseo­h­jau­tu­vat autot, paikallisle­hdis­sä automaat­tilen­nok­it. Lennok­it helpot­ta­vat merkit­tävästi toimit­ta­jan työtä: sitä ei tarvitse enää kenenkään tehdä; aivan samal­la taval­la kuin itseo­h­jau­tu­vat autot helpot­ta­vat taksinkul­jet­ta­jan työtä.

   Paikallisle­hden toim­i­tus on suuren lehti­talon ain­oa yhteys “todel­liseen elämään”. Copy-paste julka­isu­ista ei ole pulaa, mut­ta alku­peräi­sistä uuti­sista on. Jos nämä alku­tuote­tut uutiset annetaan kaiken kansan copy-pastet­tavak­si, suuril­la lehti­taloil­la ei ole enää mitään omaa toim­intaa, mitään keinoa erot­tua copy-paste julkaisuista.
   – Alka­isi­vatko ne sit­ten copy-pastet­taa omien paikallis­toim­i­tusten­sa uutisia?

   Infor­maa­tion aikakausi ei ole vielä keksinyt keinoa, mil­lä saa­da jokaises­ta klikkauk­ses­ta raha liikku­maan sinne kir­joituk­sen alku­tuot­ta­jalle asti. Suuret toim­i­jat hal­lit­se­vat infra­struk­tu­uria ja syövät kaik­ki rahavir­rat ennen kuin ne saavut­ta­vat sen pienen ihmisen, sen henkilön, joka ensik­si ker­toi uutis­es­ta tai loi tari­nan. Resurssit keskitetään siihen miten automa­ti­soi­da alkutuottaja.

   Luovu­ut­ta ei voi kuitenkaan automa­ti­soi­da. Siinäkö “uuden inter­netin” tulevaisuus?

   Vastaa

6. Roskauutiset eivät ole ongel­ma, jos ne ovat osasyy lehtiko­rtin ostoon.
   Ongel­ma tulee sil­loin, jos ostan lehtiko­rtin vain A‑lehden vuok­si mut­ta kulu­tan vuo­den lopus­sa käyt­tämät­tömät lukuk­er­tani B‑lehden tois­ar­voisi­in jut­tui­hin ja niitä on moninker­tainen määrä. A‑lehti ansait­sisi läh­es koko kort­ti­mak­suni mut­ta B‑lehti saa sen läh­es kokonaan.

   Ehkä tämä ongel­ma jää tarpeek­si vähäisek­si, jos lukuoikeus on vain tuo 100 jut­tua tai Seiskaa ei ote­tan lehtiko­rtin piiri­in ja epäi­lyt­tävän mon­ta lukuk­er­taa saa­vat hal­pale­hdet pudote­taan seu­raa­van vuo­den kortista tai lehdille sovi­taan artikke­lien keskimääräistä kus­tan­nus­ta­soa vas­taa­vat ker­toimet, kuten museoko­r­tis­sakin on.
   https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005262408.html

   Vastaa

   1. Tuo­hon hyvä ratkaisu on kai se, että ensim­mäi­sistä lue­tu­ista jutu­ista saa enem­män pis­teitä kuin viimei­sistä, kortin päät­tymis­päivämäärän läh­estyessä jutu­ista saata­va pis­temäärä eli pain­ok­er­roin vähe­nee, tai molemmat.

      Jos lukuk­er­to­jen määrää ei raja­ta, kalleimpi­en jut­tu­jen lehdil­lä pitäisi olla korkeam­mat pain­ok­er­toimet, kuten museokortissakin.

      Vastaa

7. Jotkut ajat­tel­e­vat noin, minä läh­es täysin päin­vas­toin. Se, että kuun­telee vain hit­te­jä, kat­se­lee suosikkisar­jo­ja ja suo­dat­taa netistä vain kiin­nos­ta­vat jutut itselleen, yksipuolis­taa makua yhä sup­peam­mak­si ja kaven­taa näke­myk­siä. Esimerkik­si Net­flix­in tar­jon­ta on hyvin yksipuolista, muu kuin angloamerikkalainen tar­jon­ta on hyvin vähäistä. Vähän sama kuin kävisi syömässä vain ham­puri­laisia ja piz­zaa. Tut­tua ja tur­val­lista tietysti, mut­ta mitään uut­ta ei koe eikä sietämään eri­laisu­ut­ta. Uusi ja outo koetaan paskak­si. Jos jonkun ran­skalaisen tai turkki­laisen artistin levyjä on myy­ty miljoo­nia, intialaisen kym­meniä miljoo­nia, niin ei kai se tuotan­to paskaa voi olla. 

   Suo­ra­toistopalve­lut ovat tap­pa­neet läh­es tyystin DVD-tar­jon­nan. Kym­menisen vuot­ta sit­ten oli kul­ta-aika, kun lef­fo­ja pystyi vielä osta­maan netistä ja jol­lain sopi­val­la tek­sti­tyk­sel­lä. Onnek­si on vielä Ylen eloku­va- ja doku­ment­ti­tar­jon­ta, ilman niitä ei olisi saatavis­sa kuin “ham­puri­laisia ja pizzaa”.

   Vastaa

8. Olen käynyt joskus luke­mas­sa maakun­tale­htiä kir­jas­tossa. Siel­lä on sel­l­ainen niputet­tu sähköi­nen luku­paik­ka kuin ePress Suomen maakun­tale­hdille, kuten Maaseudun tule­vaisu­us, Helsin­gin Sanomat, Kar­jalainen, HBL, Kain­u­un Sanomat, jne. Saman palvelun takana on lukuoikeudet yhteen­sä 240:lle paikallis- ja maakun­tale­hdelle. Toimii oikein hyvin niin oma­l­ta tabletil­ta kuin kir­jas­ton asi­akaskoneil­takin. Mut­ta palvelua ei myy­dä kotikäyttäjille.

   Vastaa

9. Kyl­lä Hesaris­sakin on sat­un­nais­es­ti jut­tu­ja, joi­ta voisi lukea, jos ei olisi mak­sumuurin takana. Toisaal­ta, tulee­han sitä yleen­sä toimeen ilmankin. Ja jos ihan pakko on päästä luke­maan, kuten voi pari ker­taa vuodessa käy­dä, menen kirjastoon.

   Se on kyl­lä tot­ta, että maakun­tale­hdis­sä on usein parem­paa matskua, kos­ka niis­sä toimit­ta­jille on ker­rot­tu, että toimit­ta­jan peruste­htävä on pyrk­iä tas­a­puolisu­u­teen ja kri­it­tisyy­teen eri­tyis­es­ti val­lan­pitäjiä kohtaan. Hesari on ärsyt­tävän poli­it­ti­nen, enkä sitä tosi­aan enää, kym­me­nien vuosien lukemisen jäl­keen, viit­si usein edes selail­la, jos sat­tuu vas­taan tule­maan. Viimek­si lehteä taisin tila­ta 2000-luvun alkupuolella.

   Vastaa

10. Maakun­tien asioi­ta seu­raa­vana olen kärsinyt samas­ta asi­as­ta. Kehit­telin päässäni äppi-ideaa, jol­la lukuoikeu­den saisi. Oli aika mukavaa kun meilasin tämän idean kahdelle suurelle lehti­talolle, jot­ka näitä maakun­tale­htiä omis­ta­vat, ja sain myön­teistä palautet­ta. Jotain siis on tapahtumassa.

    Vastaa

11. Osmon idea on hyvä — liekö sit­ten toteutettavissa.

    Kun mon­et sanovat/väittävät, että Inter­net on hävit­tänyt paikallisen ja globaalin rajan ja mah­dol­lis­taa hel­posti tiedon hakemisen sieltä ja täältä, jol­loin ihmisen mie­le­navaru­us laa­je­nee, niin tosi­asi­as­sa niin ei käy vaan maail­ma (fak­tis­es­ti) näyt­tää supistuvan.

    Ajatelka­a­pa vaik­ka Hesarin urheilu­osas­toa. Muu­ta­ma vuosikym­men sit­ten Hesaris­sa oli maanan­taisin jokaises­ta jalka­pal­lon mes­taru­us­sar­japelistä ana­lyysi, paikallis­ten toimit­ta­jien tekemänä. Tänään Hesari käsit­telee vain pääkaupunkiseudun joukkuei­den pele­jä. Jos halu­at tietää jotakin entisen kotiseu­tusi tai suosikki­joukkueesi tekemisiä, sin­un pitää tila­ta paikallisle­hti paper­il­la tai dig­inä. Aika kallista.

    Entä sit­ten mak­sukana­vat? Jos halu­at seu­ra­ta euroop­palaista huip­pu­futista, sin­un pitää mak­saa kahdelle medi­at­alolle (c more, via) molem­mille n 30 euroa/kk, kos­ka toinen näyt­tää mestarei­den liigaa ja Espan­jan liigaa ja toinen englan­ti­laista ja sak­salaista jalkapalloa.

    Sama kos­kee eloku­via jne.

    Mik­si Osmon idea ei voisi toimia kaikessa mediavirrassa?

    Vielä uskali­aampi kysymys kuu­luu: mik­si en voi ostaa net­tivir­ras­ta yksit­täisiä teok­sia (futismat­si, paikallisle­hden jut­tu, eloku­va, doku­ment­ti) kap­pale­hin­nal­la, niin kuin ostan kau­pas­ta yksit­täisiä tuot­tei­ta mak­samat­ta mitään peruskönttähintaa?

    Pelkäävätkö medi­at ettei kaup­pa käy, jos asi­akas saa päät­tää mitä halu­aa ostaa?

    Mitä lukemiseen tulee, kyse­hän ei ole päivän pin­tauuti­sista vaan syven­tävistä jutu­ista, oli­vat­pa ne sit­ten tutki­vaa jour­nal­is­mia, paki­noi­ta, esseitä, kolum­ne­ja, arvostelu­ja. Ei tuol­laisia “jut­tu­ja” netis­sä mis­sään irral­laan lei­ju, vaan ne löytää The Guardian­in tai El Paísin kaltais­ten laat­ule­htien sivuilta.

    Vastaa

    1. Jos pääsään­tö olisi ostaa yksit­täisiä futismat­se­ja, niiden hin­ta aset­tuisi jon­nekin 5 — 10 euron paikkeille. Taidan tehdä tästä asi­as­ta oman postauksen.

       Vastaa

       1. Osmo Soin­in­vaara:
          Jos pääsään­tö olisi ostaa yksit­täisiä futismat­se­ja, niiden hin­ta aset­tuisi jon­nekin 5 – 10 euron paikkeille. Taidan tehdä tästä asi­as­ta oman postauksen.

          Jokunen vuosi yhden matsin ostom­ah­dol­lisu­us oli. Mes­tarien liigaa ja tar­joa­jana MTV3/C‑MORE. Sil­loin näkyi vielä Yleltä yhden pelin tiis­taisin ja vpn:n avul­la Sak­sas­ta näkyvi­in yhden keskivi­ikon peli. Sil­loin sat­un­naisen yhden matsin ost­a­mi­nen oli kätevää. Nyt minim­i­ti­laus on 1 kk.

12. Kan­natet­ta­va idea ja melko help­po toteut­taa teknis­es­tikin. Puo­let maakun­tale­hdis­tä on Keskisuo­ma­laisen alla, ja toinen moko­ma on Alma ‑kau­pan jäl­keen Sanom­al­la. Rippeet jää pohjoisen lehdis­tä sit­ten Kale­van vastuulle.

    Osit­tain maakun­tale­hdet jo nykyisel­lään kier­rät­tävät jut­tu­ja lehdestä toiseen. Esim. Almal­la aikanaan oli käytössä jut­tupank­ki, johon paikallisle­hdet ja isom­mat tekivät ns. yleistyylisiä jut­tu­ja, joi­ta mikä tahansa kon­sernin lehti pystyi hyö­dyn­tämään. Pääosa lehdestä täytetään paikallis­toimit­ta­jien jutu­il­la ja aukot / vajaat sivut jut­tupankin jutu­il­la. Esim. syksyl­lä toisen lehden toimit­ta­ma sieni­jut­tu pystyt­ti­in monista­maan use­am­paan lehti­in ja tois­ta­maan vaik­ka seu­raa­vana vuote­na. Paikallis­luk­i­ja ei hok­saa mitään.
    En ole pere­htynyt miten nuo sähköiset vain tilaa­jille ‑tilit toimi­vat. Voi olla, että niil­läkin saa use­am­man lehden lukuoikeu­den, mut­ta en rupea sitä tässä var­ta vas­ten varmistamaan.

    Vastaa