Maakuntalehtien pitäisi niputtaa satunnainen lukuoikeus Museokortin tavoin.

Etsin tie­toa google-haul­la ja sain vas­tauk­sek­si erään maa­kun­ta­leh­den artik­ke­lin. Pää­sin luke­maan sii­tä vii­si riviä. Lop­puar­tik­ke­lin luke­mi­nen oli­si edel­lyt­tä­nyt leh­den tilaa­mis­ta vähin­tään kuu­kau­dek­si. En tilan­nut. Tämä ei ollut ensim­mäi­nen kerta.

Pis­ti taas vihak­si, että leh­det ovat digi­taa­li­sen aineis­ton myy­mi­ses­sä näin avuttomia.

Nii­den pitäi­si ryh­tyä saman­lai­seen yhteis­työ­hön kes­ke­nään kuin museot ovat toteut­ta­neet museo­kor­tin kans­sa. Museo­kort­ti on lisän­nyt museoi­den tulo­ja mer­kit­tä­väs­ti samal­la kun kulut­ta­ja on hyötynyt.

Sen sijaan, että minun pitäi­si mak­saa jokai­sen maa­kun­ta­leh­den tilauk­ses­ta erik­seen, pitäi­si voi­da mak­saa nii­den kaik­kien lukuoi­keu­des­ta ker­ral­la. Tulon­sa ne jakai­si­vat niin kuin museot­kin – käyn­tien suhteessa.

Tätä kut­su­taan niput­ta­mi­sek­si. Sil­lä on sel­vä talous­teo­reet­ti­nen perus­ta, jota en ryh­dy täs­sä avaa­maan. Tyy­dyn vain totea­maan, että niput­ta­mi­sen edul­li­suu­den vuok­si mak­su-TV ‑yhtiöt eivät nykyi­sin enää las­ku­ta jokai­sen ohjel­man kat­se­lus­ta erik­seen vaan myy­vät kana­va­pa­ket­te­ja, jol­loin saa oikeu­den kat­soa sel­lais­ta­kin ohjel­maa, jos­ta tus­kin mak­sai­si mitään.

Jot­ta tämä satun­nai­sen selausoi­keu­den niput­ta­mi­nen ei kil­pai­li­si vuo­si­ti­lauk­sen kans­sa, sen pitäi­si oikeut­taa rajal­li­seen mää­rään käyn­te­jä. Voi­si mak­saa 50 euroa sadan artik­ke­lin lukuoi­keu­des­ta. Jos leh­det ovat sitä miel­tä, että tämä on lii­an vähän, haluan huo­maut­taa, että se on kui­ten­kin 50 euroa enem­män kuin nyt maksan.

 

21 vastausta artikkeliin “Maakuntalehtien pitäisi niputtaa satunnainen lukuoikeus Museokortin tavoin.”

  1. Ihan kan­na­tet­ta­va idea. Mul­la on sel­lai­nen käsi­tys että KSF-median (=ruot­sin­kie­lis­ten) uus­maa­lais­ten sano­maeh­tien osal­ta on jo mah­dol­lis­ta lukea näköis­leh­det Huus­sik­sen tilauk­sel­la mut­ta se rajau­tuu siis vain yhten maakuntaan.

    1. R.Silfverberg:
      Ihan kan­na­tet­ta­va idea. Mul­la on sel­lai­nen käsi­tys että KSF-median (=ruot­sin­kie­lis­ten) uus­maa­lais­ten sano­maeh­tien osal­ta on jo mah­dol­lis­ta lukea näköis­leh­det Huus­sik­sen tilauk­sel­la mut­ta se rajau­tuu siis vain yhten maakuntaan.

      Ruot­sin­kie­li­siä sano­ma­leh­tiä kuten HBL:ää yllä­pi­tää Amos Ander­so­nin sää­tiö . Se on täy­sin ilmai­nen inter­ne­tis­sä. Niin kau­an kuin Amos Ander­so­nin sää­tiön rahat riit­tä­vät HBL:n yllä­pi­toon Inter­ne­tis­sä se on ilmais­ta. Samal­la logii­kal­la toi­mii The Guar­dian Englannissa.

      1. Rahul Soma­ni: Ruot­sin­kie­li­siä sano­ma­leh­tiä kuten HBL:ää yllä­pi­tää Amos Ander­so­nin sää­tiö . Se on täy­sin ilmai­nen inter­ne­tis­sä. Niin kau­an kuin Amos Ander­so­nin sää­tiön rahat riit­tä­vät HBL:n yllä­pi­toon Inter­ne­tis­sä se on ilmais­ta. Samal­la logii­kal­la toi­mii The Guar­dian Englannissa.

        Husik­sen jutuis­ta suu­rin osa on kyl­lä ollut mak­su­muu­rin taka­na vii­mei­sen noin vuo­den. Eivät ole edes toteut­ta­neet mitään jako-token-logiik­kaa, joten hel­poin tapa kiin­nos­ta­van jutun fak­saa­mi­seen ank­ka­lam­men ulko­puo­lel­le on pape­ri­leh­den valo­ku­vaa­mi­nen (tai näköis­leh­den lataa­mi­nen ja screens­hot siitä).

  2. Tulon­sa ne jakai­si­vat niin kuin museot­kin – käyn­tien suhteessa.”

    Mel­koi­nen kan­nus­tin pie­nel­le maa­kun­ta­leh­del­le hank­kia lisää käyn­te­jä laa­dut­to­mil­la klik­kiot­si­koil­la ja ros­ka­uu­ti­sil­la. En itse toi­voi­si täs­tä syys­tä oman maa­kun­ta­leh­te­ni tähän mal­liin menevän.

    Ongel­ma on tut­tu kai­kes­ta muus­ta­kin digi­taa­li­ses­ta sisäl­lös­tä; yhden luku­kue­lä­myk­sen mar­gi­naa­li­tuo­tan­to­kus­tan­nus­ten olles­sa nol­la, tuot­ta­jal­le ei mak­sai­si mitään antaa sisäl­tö ilmai­sek­si satun­nai­sel­le käyt­tä­jäl­le, joka ei mis­sään tapauk­ses­sa oli­si val­mis sii­tä mak­sa­maan. Mut­ta kos­ka näi­tä käyt­tä­jiä ei osa­ta erot­taa (eikä sii­hen ehkä ole kan­nus­tin­ta­kaan), on parem­pi jat­kaa sisäl­lön mak­su­muu­rit­ta­mis­ta mak­sa­via käyt­tä­jiä var­ten ja evä­tä muil­ta ilmai­nen lounas.

    Osit­tain mark­ki­noi­den ulko­puo­li­nen rat­kai­su näi­hin ongel­miin oli­si jon­kin­lai­nen jouk­ko­ra­hoi­tet­tu toi­min­ta­mal­li, jon­ka lop­pu­tu­los oli­si kai­kil­le ilmai­nen. Tai vaih­toeh­toi­ses­ti jokin hie­nom­pi jul­kis­hyö­dyk­kei­den rahoit­ta­mi­sen ongel­maan kehi­tet­ty jär­jes­tel­mä, kuten tämä: https://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=3243656 .

    1. En oikein usko, että ne kor­tin osta­jat klik­kiot­sik­ko­jen peräs­sä kul­ke­vat ja niis­tä mak­sa­vat. Klik­kiot­si­kot eivät pit­käl­le kan­na. Sen sijaan esim. joku hyvä kolum­nien kir­joit­ta­ja voi­si saa­da pal­jon­kin luki­joi­ta. Osmon ehdo­tus on tosi hyvä, olen har­mi­tel­lut samaa asi­aa. Luu­li­si, että “irto­nu­me­roi­den” osta­jat kiin­nos­tai­si­vat lehtiä.

    2. Ano­nyy­mi:

      Mel­koi­nen kan­nus­tin pie­nel­le maa­kun­ta­leh­del­le hank­kia lisää käyn­te­jä laa­dut­to­mil­la klik­kiot­si­koil­la ja ros­ka­uu­ti­sil­la. En itse toi­voi­si täs­tä syys­tä oman maa­kun­ta­leh­te­ni tähän mal­liin menevän.

      Ongel­ma on tut­tu kai­kes­ta muus­ta­kin digi­taa­li­ses­ta sisäl­lös­tä; yhden luku­kue­lä­myk­sen mar­gi­naa­li­tuo­tan­to­kus­tan­nus­ten olles­sa nol­la, tuot­ta­jal­le ei mak­sai­si mitään antaa sisäl­tö ilmai­sek­si satun­nai­sel­le käyt­tä­jäl­le, joka ei mis­sään tapauk­ses­sa oli­si val­mis sii­tä mak­sa­maan. Mut­ta kos­ka näi­tä käyt­tä­jiä ei osa­ta erot­taa (eikä sii­hen ehkä ole kan­nus­tin­ta­kaan), on parem­pi jat­kaa sisäl­lön mak­su­muu­rit­ta­mis­ta mak­sa­via käyt­tä­jiä var­ten ja evä­tä muil­ta ilmai­nen lounas.

      Osit­tain mark­ki­noi­den ulko­puo­li­nen rat­kai­su näi­hin ongel­miin oli­si jon­kin­lai­nen jouk­ko­ra­hoi­tet­tu toi­min­ta­mal­li, jon­ka lop­pu­tu­los oli­si kai­kil­le ilmainen. 

      En oikein ymmär­rä mitä tar­koi­te­taan täs­sä koh­taa laa­dut­to­mil­la klik­kiot­si­koil­la ja ros­ka­uu­ti­sil­la ? Eikös yleen­sä ne kuu­lu ilta­päi­vä­leh­tien tar­jon­taan? Maa­kun­ta leh­tien tule­vai­suus on erit­täin tär­keä mikä­li maa­kun­nas­sa todel­la halu­taan ääni­kuu­lu­viin iso­jen val­ta­kun­nal­lis­ten sano­ma­leh­tien rin­nal­le. Tämä nykyi­nen mal­li mitä Osmo Soi­nin­vaa­ra arvos­te­li on sinän­sä epä­on­nis­tu­nut kos­ka maa­kun­ta­leh­dis­sä on myös aihei­ta mitä isot val­ta­kun­nal­li­set sano­ma­leh­det eivät aina jul­kai­se. Osmo Soi­nin­vaa­ra ei ker­to­nut mitä jut­tua oli hake­mas­sa mut­ta uskon että se liit­tyy joten­kin maa­kun­tien alu­eel­li­seen kehi­tyk­seen! On maa­kun­tien etu että hei­dän ääni tulee näky­viin parem­min. Jouk­ko­ra­hoi­tus ei kyl­lä auta maa­kun­ta leh­tien ase­maa sen­kin takia kos­ka maa­kun­ta­leh­tien luki­ja­kun­ta on hajau­tet­tu ympä­ri Suomea.

  3. Tuos­sa kana­vien niput­ta­mi­ses­sa on vähän sama jut­tu kuin lp-levyis­sä aika­naan. Yhden hitin takia piti ostaa levyl­li­nen ros­kaa. Niput­ta­mi­sen perus­ongle­ma on siis tuo ros­ka, jota ei halu­ta mut­ta jota myy­dään halu­tun tuot­teen ohes­sa. Aikai­sem­min tv-kana­vil­la suo­sik­ki­sar­jaa ei saa­tu ostaa ilman että muka­na tuli yhden kau­den flop­pe­ja. Onnek­si tuli hbo ja netflix. Tai haluk­kail­le piraat­ti­tuot­teet. Mediayh­tiöt nou­dat­ta­vat edel­leen samaa kaa­vaa jul­kai­se­mal­la tuot­tei­taan alueit­tain vaik­ka nykyi­sin kaik­ki halua­vat hitit heti. Tulok­se­na on pira­tis­mia, joka tie­tys­ti vähe­ni­si heti, jos tv-sar­ja jul­kais­taan samaan aikaan kaikkialla. 

    Mak­su­muu­rien taka­na ole­va sano­ma­leh­tiai­neis­to on nykyi­sin epä­kiin­nos­ta­vaa, kos­ka saman ajan voi käyt­tää muu­hun netis­tä löy­ty­vään kiin­nos­ta­vaan. Uuti­set luet­tiin ennen sano­ma­leh­dis­tä ja leh­den jake­lun aikaan ne oli­vat jo van­ho­ja. Nyt sama tois­tuu digi­taa­li­se­na ja uuti­nen mak­su­muu­rin takaa tulee jol­le­kin toi­sel­le net­ti­si­vul­le vii­meis­tään prin päi­vän päästä.

    1. Lau­ri Kent­tä:

      Mak­su­muu­rien taka­na ole­va sano­ma­leh­tiai­neis­to on nykyi­sin epä­kiin­nos­ta­vaa, kos­ka saman ajan voi käyt­tää muu­hun netis­tä löy­ty­vään kiin­nos­ta­vaan. Uuti­set luet­tiin ennen sano­ma­leh­dis­tä ja leh­den jake­lun aikaan ne oli­vat jo van­ho­ja. Nyt sama tois­tuu digi­taa­li­se­na ja uuti­nen mak­su­muu­rin takaa tulee jol­le­kin toi­sel­le net­ti­si­vul­le vii­meis­tään prin päi­vän päästä.

      Tuo toi­mii myös toi­sin­päin: mer­kit­tä­vä osa hesa­rin mak­sul­li­sis­ta jutuis­ta on jul­kais­tu aikai­sem­min toi­sel­la kie­lel­lä jos­sain muus­sa leh­des­sä, jos­ta ne voi lukea ilman kään­nös­vir­hei­tä ilmaiseksi.

      Lap­se­na en malt­ta­nut aina odot­taa Aku Ankan jat­ko­ta­ri­nan seu­raa­vaa osaa, vaan menin kir­jas­toon luke­maan sen Kal­le Ankas­ta, jos­sa jat­ko­ta­ri­nat meni­vät vii­kon etu­mat­kal­la, sivus­sa opin suju­van ruot­sin. Jot­kut asiat eivät vain näy­tä muuttuvan.

  4. Niput­ta­mi­nen on perus­tel­ta­vis­sa sil­lä, että kukaan ei lue mää­rään­sä enem­pää luki­pa sit­ten yhtä tai kym­men­tä eri julkaisua.

    Niput­ta­mi­sen käänteis­malli on kyl­lä ollut erit­täin menes­ty­vä bisnes­malli: tekijänoikeudet.

    Kun radio­ka­na­va ostaa tekijän­oikeudet (musii­kil­le), las­ke­taan se toi­min­ta-alu­een poten­ti­aa­lis­ten kuun­te­li­joi­den mukaan. Sama lasku­kaava pätee alu­een toi­seen, kol­man­teen, … ja kym­me­nen­teen kanavaan.
    – Siis ole­tuk­se­na on, että jokai­nen kuun­te­li­ja kuun­te­lee saman aikai­ses­ti kym­men­tä eri kanavaa.

    Eikö tekijän­oikeuksiin voi­si myös sovel­taa väestö­pohjaan perus­tu­vaa “yksi mak­su” periaatetta?
    – Tuon mak­sun sit­ten alu­een radio­kanavat jakai­si­vat kes­ke­nään niin kuin par­haak­si näkevät.

    1. Niput­ta­mi­nen on perus­tel­ta­vis­sa sil­lä, että kukaan ei lue mää­rään­sä enem­pää luki­pa sit­ten yhtä tai kym­men­tä eri julkaisua.

      Niput­ta­mi­sen idea ei oikeas­taan läh­de tuos­ta vaan sii­tä, ettei lisä­ku­lu­tuk­ses­ta aiheu­du tuot­ta­jil­le mitään kus­tan­nuk­sia. Jää­te­lö­kios­keil­le en suo­si­ta niputtamista.

  5. Jos infor­maa­tio­vir­to­ja ver­ra­taan lii­ken­ne­vir­toi­hin, on pai­kal­lis­leh­ti se “vii­mei­nen mai­li”, tak­si, joka ajaa tapah­tu­ma­pai­kal­le, kir­joit­taa uuti­sen ja lähet­tää sen omis­ta­jal­le (Hel­sin­kiin). Omis­ta­ja sit­ten päät­tää mis­sä leh­dis­sä uuti­nen jul­kais­taan ja jul­kais­taan­ko sitä ollen­kaan, edes tuos­sa paikallislehdessä.

    – Lii­ken­tees­sä ote­taan käyt­töön itseoh­jau­tu­vat autot, pai­kal­lis­leh­dis­sä auto­maat­ti­len­no­kit. Len­no­kit hel­pot­ta­vat mer­kit­tä­väs­ti toi­mit­ta­jan työ­tä: sitä ei tar­vit­se enää kenen­kään teh­dä; aivan samal­la taval­la kuin itseoh­jau­tu­vat autot hel­pot­ta­vat tak­sin­kul­jet­ta­jan työtä.

    Pai­kal­lis­leh­den toi­mi­tus on suu­ren leh­ti­ta­lon ainoa yhteys “todel­li­seen elä­mään”. Copy-pas­te jul­kai­suis­ta ei ole pulaa, mut­ta alku­pe­räi­sis­tä uuti­sis­ta on. Jos nämä alku­tuo­te­tut uuti­set anne­taan kai­ken kan­san copy-pas­tet­ta­vak­si, suu­ril­la leh­ti­ta­loil­la ei ole enää mitään omaa toi­min­taa, mitään kei­noa erot­tua copy-pas­te julkaisuista.
    – Alkai­si­vat­ko ne sit­ten copy-pas­tet­taa omien pai­kal­lis­toi­mi­tus­ten­sa uutisia?

    Infor­maa­tion aika­kausi ei ole vie­lä kek­si­nyt kei­noa, mil­lä saa­da jokai­ses­ta klik­kauk­ses­ta raha liik­ku­maan sin­ne kir­joi­tuk­sen alku­tuot­ta­jal­le asti. Suu­ret toi­mi­jat hal­lit­se­vat infra­struk­tuu­ria ja syö­vät kaik­ki raha­vir­rat ennen kuin ne saa­vut­ta­vat sen pie­nen ihmi­sen, sen hen­ki­lön, joka ensik­si ker­toi uuti­ses­ta tai loi tari­nan. Resurs­sit kes­ki­te­tään sii­hen miten auto­ma­ti­soi­da alkutuottaja.

    Luo­vuut­ta ei voi kui­ten­kaan auto­ma­ti­soi­da. Sii­nä­kö “uuden inter­ne­tin” tulevaisuus?

  6. Ros­ka­uu­ti­set eivät ole ongel­ma, jos ne ovat osa­syy leh­ti­kor­tin ostoon.
    Ongel­ma tulee sil­loin, jos ostan leh­ti­kor­tin vain A‑lehden vuok­si mut­ta kulu­tan vuo­den lopus­sa käyt­tä­mät­tö­mät luku­ker­ta­ni B‑lehden toi­sar­voi­siin jut­tui­hin ja nii­tä on monin­ker­tai­nen mää­rä. A‑lehti ansait­si­si lähes koko kort­ti­mak­su­ni mut­ta B‑lehti saa sen lähes kokonaan.

    Ehkä tämä ongel­ma jää tar­peek­si vähäi­sek­si, jos lukuoi­keus on vain tuo 100 jut­tua tai Seis­kaa ei ote­tan leh­ti­kor­tin pii­riin ja epäi­lyt­tä­vän mon­ta luku­ker­taa saa­vat hal­pa­leh­det pudo­te­taan seu­raa­van vuo­den kor­tis­ta tai leh­dil­le sovi­taan artik­ke­lien kes­ki­mää­räis­tä kus­tan­nus­ta­soa vas­taa­vat ker­toi­met, kuten museo­kor­tis­sa­kin on.
    https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005262408.html

    1. Tuo­hon hyvä rat­kai­su on kai se, että ensim­mäi­sis­tä lue­tuis­ta jutuis­ta saa enem­män pis­tei­tä kuin vii­mei­sis­tä, kor­tin päät­ty­mis­päi­vä­mää­rän lähes­tyes­sä jutuis­ta saa­ta­va pis­te­mää­rä eli pai­no­ker­roin vähe­nee, tai molemmat.

      Jos luku­ker­to­jen mää­rää ei raja­ta, kal­leim­pien jut­tu­jen leh­dil­lä pitäi­si olla kor­keam­mat pai­no­ker­toi­met, kuten museokortissakin.

  7. Jot­kut ajat­te­le­vat noin, minä lähes täy­sin päin­vas­toin. Se, että kuun­te­lee vain hit­te­jä, kat­se­lee suo­sik­ki­sar­jo­ja ja suo­dat­taa netis­tä vain kiin­nos­ta­vat jutut itsel­leen, yksi­puo­lis­taa makua yhä sup­peam­mak­si ja kaven­taa näke­myk­siä. Esi­mer­kik­si Netflixin tar­jon­ta on hyvin yksi­puo­lis­ta, muu kuin angloa­me­rik­ka­lai­nen tar­jon­ta on hyvin vähäis­tä. Vähän sama kuin kävi­si syö­mäs­sä vain ham­pu­ri­lai­sia ja pizzaa. Tut­tua ja tur­val­lis­ta tie­tys­ti, mut­ta mitään uut­ta ei koe eikä sie­tä­mään eri­lai­suut­ta. Uusi ja outo koe­taan pas­kak­si. Jos jon­kun rans­ka­lai­sen tai turk­ki­lai­sen artis­tin levy­jä on myy­ty mil­joo­nia, intia­lai­sen kym­me­niä mil­joo­nia, niin ei kai se tuo­tan­to pas­kaa voi olla. 

    Suo­ra­tois­to­pal­ve­lut ovat tap­pa­neet lähes tyys­tin DVD-tar­jon­nan. Kym­me­ni­sen vuot­ta sit­ten oli kul­ta-aika, kun lef­fo­ja pys­tyi vie­lä osta­maan netis­tä ja jol­lain sopi­val­la teks­ti­tyk­sel­lä. Onnek­si on vie­lä Ylen elo­ku­va- ja doku­ment­ti­tar­jon­ta, ilman nii­tä ei oli­si saa­ta­vis­sa kuin “ham­pu­ri­lai­sia ja pizzaa”.

  8. Olen käy­nyt jos­kus luke­mas­sa maa­kun­ta­leh­tiä kir­jas­tos­sa. Siel­lä on sel­lai­nen nipu­tet­tu säh­köi­nen luku­paik­ka kuin ePress Suo­men maa­kun­ta­leh­dil­le, kuten Maa­seu­dun tule­vai­suus, Hel­sin­gin Sano­mat, Kar­ja­lai­nen, HBL, Kai­nuun Sano­mat, jne. Saman pal­ve­lun taka­na on lukuoi­keu­det yhteen­sä 240:lle pai­kal­lis- ja maa­kun­ta­leh­del­le. Toi­mii oikein hyvin niin omal­ta table­til­ta kuin kir­jas­ton asia­kas­ko­neil­ta­kin. Mut­ta pal­ve­lua ei myy­dä kotikäyttäjille.

  9. Kyl­lä Hesa­ris­sa­kin on satun­nai­ses­ti jut­tu­ja, joi­ta voi­si lukea, jos ei oli­si mak­su­muu­rin taka­na. Toi­saal­ta, tulee­han sitä yleen­sä toi­meen ilman­kin. Ja jos ihan pak­ko on pääs­tä luke­maan, kuten voi pari ker­taa vuo­des­sa käy­dä, menen kirjastoon.

    Se on kyl­lä tot­ta, että maa­kun­ta­leh­dis­sä on usein parem­paa mats­kua, kos­ka niis­sä toi­mit­ta­jil­le on ker­rot­tu, että toi­mit­ta­jan perus­teh­tä­vä on pyr­kiä tas­a­puo­li­suu­teen ja kriit­ti­syy­teen eri­tyi­ses­ti val­lan­pi­tä­jiä koh­taan. Hesa­ri on ärsyt­tä­vän poliit­ti­nen, enkä sitä tosi­aan enää, kym­me­nien vuo­sien luke­mi­sen jäl­keen, viit­si usein edes selail­la, jos sat­tuu vas­taan tule­maan. Vii­mek­si leh­teä tai­sin tila­ta 2000-luvun alkupuolella.

  10. Maa­kun­tien asioi­ta seu­raa­va­na olen kär­si­nyt samas­ta asias­ta. Kehit­te­lin pääs­sä­ni äppi-ide­aa, jol­la lukuoi­keu­den sai­si. Oli aika muka­vaa kun mei­la­sin tämän idean kah­del­le suu­rel­le leh­ti­ta­lol­le, jot­ka näi­tä maa­kun­ta­leh­tiä omis­ta­vat, ja sain myön­teis­tä palau­tet­ta. Jotain siis on tapahtumassa.

  11. Osmon idea on hyvä — lie­kö sit­ten toteutettavissa.

    Kun monet sanovat/väittävät, että Inter­net on hävit­tä­nyt pai­kal­li­sen ja glo­baa­lin rajan ja mah­dol­lis­taa hel­pos­ti tie­don hake­mi­sen siel­tä ja tääl­tä, jol­loin ihmi­sen mie­le­na­va­ruus laa­je­nee, niin tosia­sias­sa niin ei käy vaan maa­il­ma (fak­ti­ses­ti) näyt­tää supistuvan.

    Aja­tel­kaa­pa vaik­ka Hesa­rin urhei­luo­sas­toa. Muu­ta­ma vuo­si­kym­men sit­ten Hesa­ris­sa oli maa­nan­tai­sin jokai­ses­ta jal­ka­pal­lon mes­ta­ruus­sar­ja­pe­lis­tä ana­lyy­si, pai­kal­lis­ten toi­mit­ta­jien teke­mä­nä. Tänään Hesa­ri käsit­te­lee vain pää­kau­pun­ki­seu­dun jouk­kuei­den pele­jä. Jos haluat tie­tää jota­kin enti­sen koti­seu­tusi tai suo­sik­ki­jouk­ku­ee­si teke­mi­siä, sinun pitää tila­ta pai­kal­lis­leh­ti pape­ril­la tai digi­nä. Aika kallista.

    Entä sit­ten mak­su­ka­na­vat? Jos haluat seu­ra­ta euroop­pa­lais­ta huip­pu­fu­tis­ta, sinun pitää mak­saa kah­del­le media­ta­lol­le (c more, via) molem­mil­le n 30 euroa/kk, kos­ka toi­nen näyt­tää mes­ta­rei­den lii­gaa ja Espan­jan lii­gaa ja toi­nen englan­ti­lais­ta ja sak­sa­lais­ta jalkapalloa.

    Sama kos­kee elo­ku­via jne.

    Mik­si Osmon idea ei voi­si toi­mia kai­kes­sa mediavirrassa?

    Vie­lä uska­li­aam­pi kysy­mys kuu­luu: mik­si en voi ostaa net­ti­vir­ras­ta yksit­täi­siä teok­sia (futis­mat­si, pai­kal­lis­leh­den jut­tu, elo­ku­va, doku­ment­ti) kap­pa­le­hin­nal­la, niin kuin ostan kau­pas­ta yksit­täi­siä tuot­tei­ta mak­sa­mat­ta mitään peruskönttähintaa?

    Pel­kää­vät­kö mediat ettei kaup­pa käy, jos asia­kas saa päät­tää mitä halu­aa ostaa?

    Mitä luke­mi­seen tulee, kyse­hän ei ole päi­vän pin­ta­uu­ti­sis­ta vaan syven­tä­vis­tä jutuis­ta, oli­vat­pa ne sit­ten tut­ki­vaa jour­na­lis­mia, paki­noi­ta, essei­tä, kolum­ne­ja, arvos­te­lu­ja. Ei tuol­lai­sia “jut­tu­ja” netis­sä mis­sään irral­laan lei­ju, vaan ne löy­tää The Guar­dia­nin tai El Paí­sin kal­tais­ten laa­tu­leh­tien sivuilta.

    1. Jos pää­sään­tö oli­si ostaa yksit­täi­siä futis­mat­se­ja, nii­den hin­ta aset­tui­si jon­ne­kin 5 — 10 euron paik­keil­le. Tai­dan teh­dä täs­tä asias­ta oman postauksen.

      1. Osmo Soi­nin­vaa­ra:
        Jos pää­sään­tö oli­si ostaa yksit­täi­siä futis­mat­se­ja, nii­den hin­ta aset­tui­si jon­ne­kin 5 – 10 euron paik­keil­le. Tai­dan teh­dä täs­tä asias­ta oman postauksen.

        Joku­nen vuo­si yhden mat­sin osto­mah­dol­li­suus oli. Mes­ta­rien lii­gaa ja tar­joa­ja­na MTV3/C‑MORE. Sil­loin näkyi vie­lä Ylel­tä yhden pelin tiis­tai­sin ja vpn:n avul­la Sak­sas­ta näky­viin yhden kes­ki­vii­kon peli. Sil­loin satun­nai­sen yhden mat­sin osta­mi­nen oli käte­vää. Nyt mini­mi­ti­laus on 1 kk.

  12. Kan­na­tet­ta­va idea ja mel­ko help­po toteut­taa tek­ni­ses­ti­kin. Puo­let maa­kun­ta­leh­dis­tä on Kes­ki­suo­ma­lai­sen alla, ja toi­nen moko­ma on Alma ‑kau­pan jäl­keen Sano­mal­la. Rip­peet jää poh­joi­sen leh­dis­tä sit­ten Kale­van vastuulle.

    Osit­tain maa­kun­ta­leh­det jo nykyi­sel­lään kier­rät­tä­vät jut­tu­ja leh­des­tä toi­seen. Esim. Almal­la aika­naan oli käy­tös­sä jut­tu­pank­ki, johon pai­kal­lis­leh­det ja isom­mat teki­vät ns. yleis­tyy­li­siä jut­tu­ja, joi­ta mikä tahan­sa kon­ser­nin leh­ti pys­tyi hyö­dyn­tä­mään. Pää­osa leh­des­tä täy­te­tään pai­kal­lis­toi­mit­ta­jien jutuil­la ja aukot / vajaat sivut jut­tu­pan­kin jutuil­la. Esim. syk­syl­lä toi­sen leh­den toi­mit­ta­ma sie­ni­jut­tu pys­tyt­tiin monis­ta­maan useam­paan leh­tiin ja tois­ta­maan vaik­ka seu­raa­va­na vuo­te­na. Pai­kal­lis­lu­ki­ja ei hok­saa mitään.
    En ole pereh­ty­nyt miten nuo säh­köi­set vain tilaa­jil­le ‑tilit toi­mi­vat. Voi olla, että niil­lä­kin saa useam­man leh­den lukuoi­keu­den, mut­ta en rupea sitä täs­sä var­ta vas­ten varmistamaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.