Avainsana: Museokortti

Etsin tietoa google-haulla ja sain vas­tauk­sek­si erään maakun­tale­hden artikke­lin. Pääsin luke­maan siitä viisi riv­iä. Lop­puar­tikke­lin lukem­i­nen olisi edel­lyt­tänyt lehden tilaamista vähin­tään kuukaudek­si. En tilan­nut. Tämä ei ollut ensim­mäi­nen kerta.

Pisti taas vihak­si, että lehdet ovat dig­i­taalisen aineis­ton myymisessä näin avuttomia.

Niiden pitäisi ryhtyä saman­laiseen yhteistyöhön keskenään kuin museot ovat toteut­ta­neet museoko­rtin kanssa. Museoko­rt­ti on lisän­nyt museoiden tulo­ja merkit­tävästi samal­la kun kulut­ta­ja on hyötynyt.

Sen sijaan, että min­un pitäisi mak­saa jokaisen maakun­tale­hden tilauk­ses­ta erik­seen, pitäisi voi­da mak­saa niiden kaikkien lukuoikeud­es­ta ker­ral­la. Tulon­sa ne jakaisi­vat niin kuin museotkin – käyn­tien suhteessa.

Tätä kut­su­taan niput­tamisek­si. Sil­lä on selvä talous­te­o­reet­ti­nen perus­ta, jota en ryhdy tässä avaa­maan. Tyy­dyn vain totea­maan, että niput­tamisen edullisu­u­den vuok­si mak­su-TV ‑yhtiöt eivät nyky­isin enää lasku­ta jokaisen ohjel­man kat­selus­ta erik­seen vaan myyvät kanava­paket­te­ja, jol­loin saa oikeu­den kat­soa sel­l­ais­takin ohjel­maa, jos­ta tuskin mak­saisi mitään.

Jot­ta tämä sat­un­naisen selau­soikeu­den niput­ta­mi­nen ei kil­pail­isi vuosi­ti­lauk­sen kanssa, sen pitäisi oikeut­taa rajal­liseen määrään käyn­te­jä. Voisi mak­saa 50 euroa sadan artikke­lin lukuoikeud­es­ta. Jos lehdet ovat sitä mieltä, että tämä on liian vähän, halu­an huo­maut­taa, että se on kuitenkin 50 euroa enem­män kuin nyt maksan.