Miksi kalliille tonteille Jätkäsaareen rakennetaan ARA-asuntoja?

19 vastausta artikkeliin “Miksi kalliille tonteille Jätkäsaareen rakennetaan ARA-asuntoja?”

1. > Ilman kohtu­uhin­taisia asuntoja
   > pieni­palkkaiset eivät pystyisi
   > asumaan Helsin­gin seudulla.

   Mik­si nämä pieni­palkkaiset sit­ten ovat pieni­palkkaisia: palkkasään­telystä johtuen.

   Kun palkoille sääde­tään alara­ja, siitä automaat­tis­es­ti tulee myös ylära­ja. Ja tuol­la hallintopäätök­sessä määrätyl­lä pal­ka­lla ei tule toimeen, siis­pä val­tio antaa hänelle lisää rahaa, vaikka­pa asum­istuen nimik­keel­lä. Onhan se nyt her­ro­jen hyvää elel­lä kaupungis­sa kun val­tio mak­saa osan piian palka­s­ta, mut­ta kansan­taloudelle se on tappio.

   Jos palkko­ja ei sään­neltäisi, niin kaupun­gin piika, nyky­isin diplo­mi-ylisi­is­ti­jä, ansait­sisi niin paljon, että hän pysty­isi pal­ka­llaan elämään. Sata vuot­ta sit­ten piiat asui­v­at aivan ydinkeskus­tan kalleim­mis­sa huoneis­tois­sa, siel­lä mis­sä her­ratkin. Ei heitä lähetet­ty mihinkään slum­mi­in yök­si. — Oli heil­lä varaa. — Ja kaupun­gin korkeista hin­noista huoli­mat­ta elin­ta­so silti parem­pi kuin maalaisserkulla.

   Asum­istuen voi nähdä jatku­mona tuolle „piikay­hteiskun­nan” ansain­tarak­en­teelle. Sil­loin, kuin myös nyt, osa palka­s­ta mak­set­ti­in asun­toe­tu­na. Asun­toedul­la sidot­ti­in piika työ­nan­ta­jaansa. Asum­istuel­la on saman­lainen paikalli­nen sitout­tamis­vaiku­tus ja se johtuu siitä, että tuen raken­net­ta ei ole muutet­tu, että kyse on palkanmaksusta,
   – että kaupunki­in muut­ta­va las­kee asum­istuen verova­paak­si tulok­seen asumis­es­ta kaupungissa.
   – aivan kuten vikamie­skin saa palkan viras­ta ja sen päälle on erik­seen mak­set­ta­va tehdys­tä työstä.

   Kykyisenkaltaisen piikay­hteiskun­nan (kaik­ki on ilmaista) ylläpitämi­nen on poli­it­ti­nen päätös. Yksi suuri ris­ki siihen kuitenkin sisältyy:
   – siitä on aivan liian lyhyt askel orjayhteiskuntaan,
   – mut­ta eihän se her­ro­ja kosketa.

   Vastaa

   1. K‑Veikko:
      OS> Ilman kohtu­uhin­taisia asuntoja
      OS> pieni­palkkaiset eivät pystyisi
      OS> asumaan Helsin­gin seudulla.

      >Mik­si nämä pieni­palkkaiset sit­ten ovat pieni­palkkaisia: palkkasään­telystä johtuen.

      Näin maal­likon silmi­in koko kuvio näyt­tää siltä, jos­sa työ­nan­ta­jat eivät suos­tu mak­samaan sel­l­aista palkkaa, joka mah­dol­lis­taisi asumisen kohtu­uetäisyy­del­lä työ­paikas­ta. Tämä (ero­tus) on sit­ten siir­ret­ty yhteiskun­nan vas­tu­ulle, joka kek­sii eri­laisia ja mon­imutkaisia sään­töjä siihen, miten kohdentaa/jakaa “parin mijardin euron asumistukimenoja”.
      Kaik­ki asum­is­tu­ki jota annetaan jatku­vass­sa kokopäivä­työssä oleville on siis epä­suo­raa yri­tys­tukea. Asum­is­tu­ki ja ARA ovat tulos­si­ir­to­ja sekä yksit­täisel­la asukkaille että yri­tyk­sille. Tämä hyväksytään ilman minkään­laista kri­ti­ikkiä joten se lie­nee siis erit­täin ok.

      Vastaa

2. ARA:n ja asum­istuen keskeinen ero on se, että ARA:ssa on var­al­lisu­us­ra­jat ensim­mäiseen tuet­tuun asun­toon pääsyssä. Asum­istues­sa var­al­lisu­us­ra­jat on vain eläk­keen­saa­jan asum­istues­sa. Yleisessä asum­istues­sa ei selvitetä, onko hak­i­ja rikas vai köy­hä, vaan tuen saami­nen riip­puu vain siitä, miten paljon on tues­sa huomioitavia tuloja.

   Minus­ta olisi erit­täin hyvä, jos rikkaat ja köy­hät voisi­vat asua samoissa rapuis­sa. Pahim­mas­sa tapauk­ses­sa käy esim. Jätkäsaa­res­sa niin, että lop­ul­ta ARA-kohteessa asuu lähin­nä varakkai­ta hyvä­tu­loisia ja varakkai­ta pien­i­t­u­loisia, kun taas lähiön huonokun­toises­sa ARA-talos­sa asuu lähin­nä köy­hiä pien­i­t­u­loisia, ja osin köy­hiä parempituloisia.

   Jos parin mijardin euron asum­is­tuki­menoista pitäisi jos­sain kohtaa säästää, voisi yleiseen asum­is­tu­keen palaut­taa var­al­lisu­u­den huomioin­nin tuen määrään vaikut­ta­vana tek­i­jänä. ARA:n osalta puolestaan olisi hyvä, jos tulo­jen noustes­sa voisi siir­tyä mak­samaan markki­navuokraa — jol­loin ARA-tason ja markki­navuokran ero­tus mak­set­taisi­in vaikka­pa ARA:lle, joka sitou­tu­isi mak­samaan kor­vamerkat­tuna näin ker­tyvät rahat seu­raavien kohtei­den tukina.

   Vastaa

   1. Eikö ARA asun­nois­sa ole se leikkuri, että 25 vuo­den jäl­keen ne vapau­tu­vat kaik­ista rajoituk­sista. Tämä näkyy nyt Ruo­ho­lahdessa. Vuokrat muu­tu­vat rajoi­tusten jäl­keen heti markki­nape­rusteisik­si eikä näis­sä asun­nois­sa ole todel­lakaan varaa asua. Kaupun­gin omis­tamis­sa omas­sa vuokrat­aloy­htiöis­sä tapah­tui näin vähän aikaan sit­ten eli ARA ei ole ikustata

      Vastaa

      1. ARA-asun­not vapau­tu­vat sään­nöstelystä 40 vuo­den jäl­keen. Hel­sn­ki ei ole tätä mah­dol­lisu­ut­ta hyö­dyn­tänyt ARA-kannassaan.

3. “kalli­il­la asuinalueil­la olevil­la ARA-asun­noil­la on taipumus pää­tyä hyvä­tu­loisille asukkaille”

   Mut­ta eikö tuo ole juuri todiste seg­re­gaa­tion­tor­ju­mis­poli­ti­ikan onnis­tu­mis­es­ta? Köy­hä ei pysy noil­la alueil­la köy­hänä vaan onnis­tuu keskimäärin vauras­tu­maan. Tätähän voisi sanoa hienok­si sosi­aalisek­si kierroksi.

   Onko se sit­ten suuri ongel­ma että “onnis­tuneesti gen­tri­fioidun” vähä­varaisen asum­i­nen pysyy edullise­na vaik­ka var­al­lisu­us kas­vaa? Raken­netaan vain sen sijaan paljon paljon lisä-ARA-asun­to­ja uusien pien­i­t­u­lois­t­en tarpeisi­in, mah­dol­lisim­man kalli­ille alueille, jos täl­lä saadaan alueelle lisää ns. hyviä veron­mak­sajia 20 vuo­den päästä.

   Vastaa

   1. Mikko:

      Mut­ta eikö tuo ole juuri todiste seg­re­gaa­tion­tor­ju­mis­poli­ti­ikan onnis­tu­mis­es­ta? Köy­hä ei pysy noil­la alueil­la köy­hänä vaan onnis­tuu keskimäärin vauras­tu­maan. Tätähän voisi sanoa hienok­si sosi­aalisek­si kierroksi.

      Käytän­nössä siis pien­i­t­u­loinen on esimerkik­si yliopis­to-opiske­li­ja. Sit­ten kun tämä on valmis­tunut vaikka­pa lääkärik­si ja vielä erikois­tuu aikansa, tulot muun­tu­vat selvästi parem­mik­si. ARA-kohtei­den haun ja pidon parem­mista paikoista ovat pitkään osan­neet eri­tyisen hyvin korkeasti koulute­tut. Siinä ei tapah­du sosi­aal­ista kier­toa, vaan kyse on enem­mänkin ihmisen elinkaaren eten­e­mis­es­tä esimerkik­si juuri opiskelu­vai­heesta työelämään, ja edelleen kehit­tymis­es­tä asiantun­ti­jas­ta eri­ty­isas­iantun­ti­jak­si, jol­loin ansio­tu­lot nou­se­vat. Päälle tulee sit­ten ihmisen ikään­tyessä usein esimerkik­si per­in­töjä edel­li­sisltä sukupolvil­ta, jot­ka lisäävät pysyvämpi­enkin pääo­mat­u­lo­jen saamis­mah­dol­lisu­ut­ta. Jos ARA-kohteeseen on haet­tu sisään pien­i­t­u­loise­na opiske­li­jana, tuloti­lanne on jo ihan ihmisen koulut­tau­tu­misen tavanomaisen elinkaaren takia siinä vai­heessa pieni — vaik­ka ihmi­nen olisi jo syn­tyjäänkin sosioekonomis­es­ti suu­rit­u­lois­t­en van­hempi­en lapsi.

      Vastaa

      1. siten: Käytän­nössä siis pien­i­t­u­loinen on esimerkik­si yliopis­to-opiske­li­ja. Sit­ten kun tämä on valmis­tunut vaikka­pa lääkärik­si ja vielä erikois­tuu aikansa, tulot muun­tu­vat selvästi parem­mik­si. ARA-kohtei­den haun ja pidon parem­mista paikoista ovat pitkään osan­neet eri­tyisen hyvin korkeasti koulute­tut. Siinä ei tapah­du sosi­aal­ista kier­toa, vaan kyse on enem­mänkin ihmisen elinkaaren eten­e­mis­es­tä esimerkik­si juuri opiskelu­vai­heesta työelämään, ja edelleen kehit­tymis­es­tä asiantun­ti­jas­ta eri­ty­isas­iantun­ti­jak­si, jol­loin ansio­tu­lot nou­se­vat. Päälle tulee sit­ten ihmisen ikään­tyessä usein esimerkik­si per­in­töjä edel­li­sisltä sukupolvil­ta, jot­ka lisäävät pysyvämpi­enkin pääo­mat­u­lo­jen saamis­mah­dol­lisu­ut­ta. Jos ARA-kohteeseen on haet­tu sisään pien­i­t­u­loise­na opiske­li­jana, tuloti­lanne on jo ihan ihmisen koulut­tau­tu­misen tavanomaisen elinkaaren takia siinä vai­heessa pieni – vaik­ka ihmi­nen olisi jo syn­tyjäänkin sosioekonomis­es­ti suu­rit­u­lois­t­en van­hempi­en lapsi.

         Opiske­li­joiden pitäisi asua heille tarkoite­tuis­sa asun­nois­sa kuten HOAS:in, HYY:n tai osakun­tien. Ja sit­ten kun valmis­tuu niin lentää ulos. Muut tue­tut ARA-asun­not pitäisi olla ensisi­jais­es­ti vain ammat­ti­in valmis­tunei­ta varten.

      2. R.Silfverberg:

         Opiske­li­joiden pitäisi asua heille tarkoite­tuis­sa asun­nois­sa kuten HOAS:in, HYY:n tai osakun­tien. Ja sit­ten kun valmis­tuu niin lentää ulos. Muut tue­tut ARA-asun­not pitäisi olla ensisi­jais­es­ti vain ammat­ti­in valmis­tunei­ta varten.

         En tiedä viimeisimpiä tilas­to­ja asi­as­ta, mut­ta aiem­min muis­taak­seni noin kol­mannes opiske­li­joista on asunut opiske­li­ja-asun­nois­sa. Pääosa opiske­li­joista asuu muual­la kuin varsi­naises­sa opiske­li­ja-asun­nos­sa, jot­ka nekin toki ovat ARA:n tukemia (val­tio mak­saa 10 % investoin­tikus­tan­nuk­ses­ta opiske­li­ja-asun­to­jen osalta + antaa korkotuen). Siihen on monia syitä. Opiske­li­ja-asun­to­ja ensin­näkin on vain rajat­tu määrä. Muitakin syitä toki on, kuten asun­non val­in­ta myös puoli­son tilanne huomioiden, tai halu asua kave­r­ien kanssa, joista osa ehkä on opiske­li­joi­ta, osa ei.

   2. Ei itsessään todista hypo­teesi­asi. Äkik­seltään tulee mieleen toinen hypo­teesi, että vain hyväo­saisil­la on tarpeek­si vakaa ase­ma pitää asun­nos­ta kiin­ni. Huono-osaiselle tarvi­taan vain yksi huono pätkä, tai työ­paik­ka jostain muual­ta jon­ka perässä on käyyän­nössä pakko muut­taa, ja oikeus muuten mah­tavaan asun­toon menee siinä.

      Vastaa

4. “Kun­nioite­taan pien­i­t­u­lois­t­en oikeut­ta päät­tää itse siitä, mis­sä asuu.”

   Mis­sä tuol­laisia oikeuk­sia jae­taan? Aikoinaan opiskelu­jen jäl­keen vuokrasään­nöste­lyn aikaan oli pakko ostaa kämp­pä kovae­htoisel­la lainara­hal­la. Pank­in­jo­hta­ja sanoi, että sal­do ei riitä Etelä-Haa­gaan, mut­ta Kor­son Mikkolan­puis­tos­ta löy­tynyt 28 m² yksiö hyväksyttiin.

   Minus­ta blogin­pitäjä sekoit­taa pien­i­t­u­loiset lähi­hoita­jat ja maa­han­muu­ton ongel­mat. Ei siel­lä köy­hässä Kor­sos­sakaan ammuskel­tu ja käy­ty ambu­lanssien kimppuun.

   Vastaa

   1. QTC:
      ”Kun­nioite­taan pien­i­t­u­lois­t­en oikeut­ta päät­tää itse siitä, mis­sä asuu.”

      Mis­sä tuol­laisia oikeuk­sia jae­taan? Aikoinaan opiskelu­jen jäl­keen vuokrasään­nöste­lyn aikaan oli pakko ostaa kämp­pä kovae­htoisel­la lainara­hal­la. Pank­in­jo­hta­ja sanoi, että sal­do ei riitä Etelä-Haa­gaan, mut­ta Kor­son Mikkolan­puis­tos­ta löy­tynyt 28 m² yksiö hyväksyttiin.

      Minus­ta blogin­pitäjä sekoit­taa pien­i­t­u­loiset lähi­hoita­jat ja maa­han­muu­ton ongel­mat. Ei siel­lä köy­hässä Kor­sos­sakaan ammuskel­tu ja käy­ty ambu­lanssien kimppuun.

      Mul­la oli suurin piirtein sama tari­na. Siihen aikaan ei Kela jakanut mitään asum­is­tukeakaan muille kuin niille jot­ka sitä todel­la tarvitsivat. 

      Jos ei asum­istues­ta huoli­mat­ta työl­lisyys­ti­lanne pk-seudul­la parane, niin jos­sain on vikaa.

      Vastaa

5. Eikös HEKA tar­joa vuokra-asun­to­jaan sosi­aal­isin perustein, asun­not­to­muu­den tms. perus­teel­la? Läpinäkymät­tömästi, tieto­suo­jasy­istä. No tuos­sa menos­sa pystyvä, ovela hak­i­ja var­maan osaa kieltäy­tyä ’huonoista’ ja ottaa sit­ten Jätkäsaares­ta asun­non. Ja sela­ta myöhem­min HEKAn usko­mat­to­mia vai­h­to­sivu­ja jois­sa tar­jol­la on mer­inäkymää as.osakkeen vastik­keen tasoisel­la vuokral­la. Näin erot kyvykkyy­dessä tuhoa­vat idean segregaatiosta…

   Jätkäsaaren vapaara­hoit­teis­ten tont­tien vuokri­in täy­tyy liit­tyä jotain rak­en­teel­lista kor­rup­tio­ta. Kun ker­ran saati­in Paasir­an­nas­sa huu­tokaup­pa aikaan, voit­ta­ja mak­soi 3.300 euroa per asuin­neliömetri kaupungille. Muual­la saa­res­sa Hki vuokraa eri­laisille yhdis­tyk­sille tont­te­ja pilkkahintaan.

   Vastaa

6. “Oikeasti köy­häl­lä” ei ole koskaan varaa roikkua vuosikau­sia asum­isjonois­sa, vaan asun­to tarvi­taan aina nopeam­min. Asum­isjonot ovat vain niille, joil­la on varaa ja mah­dol­lisu­us jonottaa.

   Vastaa

7. Seg­re­gaa­tion ensisi­jainen, mah­dolli­nen hait­ta syn­tyy siitä, että sosioekonomis­es­ti heikom­mas­sa ase­mas­sa ole­vat, myöhem­min lyhyesti köy­hät, asu­vat keskenään samal­la alueel­la, kuten radan­var­silähiössä. Tätä mah­dol­lista hait­taa ei kuitenkaan onnis­tu­ta tor­ju­maan niin, että osalle köy­histä annetaan asun­to “parem­mal­la alueel­la”. Tor­jun­ta ei onnis­tu, kos­ka köy­hiä jää kuitenkin riit­tävän paljon, jot­ta oma alue muo­dos­tuu — rikashan har­voin muut­taa “köy­hien alueelle”, pikem­minkin sieltä pois. 

   Seg­re­gaa­tion tois­si­jainen, mah­dolli­nen hait­ta syn­tyy siitä, että rikkaiden alueil­la ei asu köy­hiä: rikkaat eristyvät kuplaan eivätkä koe yhteisöl­lisyyt­tä köy­hien kanssa. Blogikir­joi­tus näyt­täisi keskit­tyvän tähän tois­si­jaiseen ilmiöön. Tässä val­os­sa blo­gistin rin­nas­tus Ruotsin esimerkki­in vaikut­taisi epäonnistuneelta. 

   En ole vaku­ut­tunut siitä, että tois­si­jaisen ilmiön tor­ju­mi­nen on kan­nat­tavaa; voivoisin keskustelua kan­nat­tavu­ud­es­ta. Kallista se var­mas­tikin on. 

   Mis­tä on tul­lut aja­tus siitä, että pien­i­t­u­loisel­la (tai ylipäätään kenel­läkään) olisi oikeus päät­tää itse siitä, mis­sä asuu? Joku voinee ystäväl­lis­es­ti selit­tää, minkälainen tulk­in­ta tässä on takana. Eikö niukko­ja resursse­ja ole yleen­sä pyrit­ty jaka­maan markki­na­t­alouden peri­aat­tei­den mukaises­ti? Kun jokainen ei kuitenkaan voi saa­da sitä, mitä haluaa.

   Vastaa

8. Jätkäsaari taitaa olla vähän huono esimerk­ki onnis­tuneesta seg­re­gaa­tion tor­jun­nas­ta. OP:n asun­tomarkki­nakat­sauk­sen mukaan 2018 Suomen vuokra-asun­to­val­taisin kaupungi­nosa oli Jätkäsaari (vuokra-asun­tokun­tien osu­us 77%), tokana Jakomä­ki (73%). Molem­mat ovat top-viitoses­sa, vaik­ka mukaan las­ket­taisi­in opiske­li­ja-alueet, kuten Espoon Otanie­mi ja Turun Vesilin­na. Omis­tusasun­noista pääosa on Hitak­sia. Suurin pula on kovan rahan omis­tusasun­noista. Seg­re­gaa­tion vas­tainen tais­telu näyt­tää Jätkäsaa­res­sa kään­tyneen päälaelleen.

   Mielestäni Jätkäsaaren (ja mon­en muunkin paikan) suurin ongel­ma on suur­si­joit­ta­jien häi­jy rahanteko tue­tu­il­la vuokrat­aloil­la, jot­ka täytetään alamit­taisil­la yksiöil­lä. Siitä ei hyvää seu­raa alueelle ajan oloon, siis sen lisäk­si, että tukim­iljoonat pitäisi ylipään­sä käyt­tää fik­sum­min. Tont­te­ja on luovutet­tu raha-automaateik­si vuokra-asuntofir­mo­jen lisäk­si jos jonkin­laisille säätiöille ym.

   Vastaa

9. Osmo kir­joit­ti:
   “Ruotsin esimerk­ki osoit­taa, kuin­ka kalli­ik­si käy eristää köy­hät ja maa­han­muut­ta­jat omi­in lähiöi­hin­sä. Seg­re­gaa­tion tor­jun­ta on kallista, mut­ta kan­nat­taa silti.”

   Siis mitä, eivätkö maa­han­muut­ta­jat olekaan rikkaus? Tätä väitet­tä olen kuul­lut mon­esti. Jos maa­han­muut­ta­jat ovat rikkaus, eikö heitä nimeno­maan tulisi sijoit­taa köy­hille alueille rikas­ta­maan aluet­ta, eikä rikkaille alueille, jois­sa rikkaut­ta on jo valmiiksi? 

   Vakavasti puhuen: seg­re­gaa­tion tor­jun­ta on kallista, mut­ta se todel­lakin kan­nat­taa. Tosi­a­sioit­ten tun­nus­t­a­mi­nen on tässäkin viisauden alku. Tosi­a­sia on se, että resurssit ovat rajal­liset. Ja täsät lähtöko­hdas­ta läh­tien resurssit tulisi kohden­taa mah­dol­lisim­man tehokkaasti. Lähiöi­den tasoa tulee nos­taa puis­toil­la, liikun­ta­paikoil­la yms. Se on sitä oikeaa seg­re­gaa­tion vähen­tämistä, ja resurssien oikeaa allokoimista. Nykyi­nen ratkaisu, jos­sa köy­hä / pien­i­t­u­loinen saa asun­non hyvältä alueelta lot­tovoit­toon ver­rat­taval­la arval­la (A) , joka sisältää sen, että “kur­ju­ut­ta jae­taan tasais­es­ti” kaikille (B) ei ole toimi­va ratkaisu. 

   A) koh­ta johtaa siihen, että kukaan järkevä ei koskaan luovu lot­tovoitostaan. Jär­jestelmässä on myös se vika, että vain pieni osa voit­taa arvon­nois­sa. Suurin osa arvon­taan osal­lis­tuneista saa “voit­tokupon­gin”, joka oikeut­taa asumaan huono­maineises­sa lähiössä. 

   B) Kenen etu on se, että hyvien aluei­den viihtyvyyt­tä pois­te­taan tuo­ma­l­la ongelmia hyville alueille? Varakkaat veron­mak­sa­jat voivat hakeu­tua muualle. Hyvä käytän­nön esimerk­ki tästä on Kulosaa­reen raken­net­tu asun­not­tomien miesten talo, joka muutet­ti­in huumei­denkäyt­täjien asun­to­lak­si (Kulosaaren yhteisk­oulun viereen, Svin­hu­fudinku­jan päähän, 100 metriä ostoskeskuk­ses­ta). Seu­raus: Kulosaaren ostoskeskus on kuole­mas­sa, eihän sinne kukaan järkevä mitään kaup­paa perus­ta, kun tavaroiden hävik­ki vie kat­teet. Jopa R‑kioski lopet­ti. Var­tioin­tiyri­tys­ten ja tur­va­jär­jestelmien myyjät tietysti ovat innois­saan täl­lais­es­ta kehi­tyk­ses­tä. Mitähän Osmo luulee, voit­taako Helsin­ki täl­lä mallil­la? Rikkaat myyvät asun­ton­sa, siir­tyvät vaik­ka Espoon Wes­t­endi­in, ja Helsin­ki on voit­ta­ja, kun kur­ju­ut­ta on jaet­tu tasaisesti? 

   Samaan aikaan, kun resursse­ja on käytet­ty hyvien aluei­den “arpavoit­toi­hin”, lähiöi­den viihtyvyy­teen ei resursse­ja sit­ten riitä (rajal­lis­ten resurssien jakami­nen on nol­la­summapeliä). Eli ongel­malähiöt pysyvät jatkos­sakin ongel­malähiöinä. Onko sit­ten jatkos­sakin ratkaisuna asun­toarpa­jaiset, joil­la kur­ju­ut­ta jae­taan jatkos­sa vieläkin enem­män? Yleen­sä hyvä ratkaisu on sel­l­ainen, että se lisää hyv­in­voin­tia. Hyv­in­voin­tia lisätään paran­ta­mal­la huono­jen aluei­den vetovoimaa, lait­ta­mal­la niihin resursse­ja. Ei kur­jis­ta­mal­la hyviä asuinaluei­ta lait­ta­mal­la niihin resursseja. 

   Seg­re­gaa­tion vähen­tämi­nen näil­lä arpa­jaisil­la on toim­intaa, jos­sa päät­täjät eivät osaa laskea syy-seu­raus ‑suhtei­ta kolmea askelta pidem­mälle. Täl­lainen lot­toar­von­ta­sys­tee­mi tulee lopet­taa. Resurssit tulee käyt­tää lähiöi­den asumisen laatu­un. Laatu tulee ymmärtää laa­jasti. Esim. koulut voisi­vat olla osa ratkaisua: opet­ta­jille “ongel­malähiöis­sä” tulisi mak­saa enem­män, jot­ta hyvil­lä opet­ta­jil­la olisi taloudelli­nen kan­nustin siir­tyä opet­ta­maan sinne, mis­sä laadukas­ta ope­tus­ta tarvi­taan eniten. Nyt tilanne on se, että hyvät opet­ta­jat siir­tyvät (hyvän opiske­li­ja­ma­te­ri­aalin takia) ns. “hyvi­in koului­hin”, jois­sa opet­ta­mi­nen on mielekkääm­pää, kun val­taosa ope­tusa­jas­ta ei mene ongelmien ratkaisu­un. Markki­nat toimi­vat tässäkin: kysyn­nän ja tar­jon­nan laki, eikä se tarkoi­ta ain­oas­taan rahaa. 

   Osmo kir­joit­ti: “…kun­nioite­taan pien­i­t­u­lois­t­en oikeut­ta päät­tää itse siitä, mis­sä asuu”. 

   Tätä lauset­ta voisit Osmo ava­ta vähän enem­män. Siir­retäänkö tämä sama sama oikeus myös ruokaan ja vaik­ka autoi­hin? Pien­i­t­u­loisel­lakin tulee olla oikeus syödä Kämp­is­sä ajaa Tes­lal­la? Markki­na­t­aloudessa kukin voi tehdä itse omat val­in­tansa, oman lom­pakon mukaan. Jos lom­pakko ei kestä Tes­laa, niin sit­ten Toy­ota saa riit­tää (ehkä vuosia käytet­ty). Tai jos lom­pakko ei kestä viiden tuhan­nen euron polkupyörää, niin 50 euron pyöräl­läkin pääsee eteen­päin. Mik­si ihmeessä asumisen tulisi olla joku poikkeus, jos­sa pien­i­t­u­loisel­la olisi vapaus vali­ta hyvä asuinalue? Kuu­lostaa ankka­teo­ri­an* mukaises­ti sosialismilta.
   *(Jos jokin näyt­tää ankalta, vaakkuu kuin ank­ka, ui kuin ank­ka ja lentää kuin ank­ka, se on toden­näköis­es­ti ank­ka, vaik­ka sitä väitet­täisi­in maitovalaaksi). 

   Täl­lainen “pien­i­t­u­loisen oikeus vali­ta asuin­paikkansa” on sosial­is­mia. Lisäk­si se rapaut­taa veron­mak­sumoraalia: “mik­si mak­saa paljon vero­ja, kun osa saa asun­non samal­ta asuinaluelta mak­samil­lani verora­hoil­la”. Jos pien­i­t­u­loinen saa yhteiskun­nan mak­saman hal­van asun­non hyvältä asuinalueelta, niin mikähän mah­taa olla ko. pien­i­t­u­loisen kan­nustin koulut­tau­tua, tehdä lisätöitä jne. kun eli­ta­so on tur­vat­tu yliar­vostet­tuna omia tulo­ja vas­taa­mat­tomak­si kaupun­gin jär­jestämäl­lä asun­tolot­tovoitol­la? Ei mikään. 

   Resurssien allokoimi­nen lähiöi­hin on taas hyvän jakamista. Jos resursse­ja allokoidaan lähiöi­hin, niihin saadaan jatkos­sa myös hyvä­tu­loisia ihmisiä (asun­to­jen hin­nat ovat halvem­pia kauem­pana keskus­tas­ta). Jos täl­laista allokoin­tia ale­taan tekemään jär­jestelmäl­lis­es­ti, niin lähiöstä asun­non ostamiseen liit­tyy myös taloudelli­nen kan­nustin: tule­vaisu­udessa näi­den aluei­den arvo nousee, sitä enem­män mitä viihtyisem­mik­si asuinalueet saadaan. Viihty­isyys tuo tuo alueille uusia mak­sukyky­isiä asukkai­ta, jot­ka entis­es­tään luo­vat parem­paa asuinympäristöä. Se on itse itseään ruokki­va posi­ti­ivi­nen kierre, jol­la tor­ju­taan seg­re­gaa­tio­ta ja lisätään hyv­in­voin­tia. Kur­ju­u­den tasainen jakami­nen “seg­re­gaa­tion estämisek­si” on… (rum­munpärinää…) itse itseään ruokki­va kur­jis­tu­misen kierre! Ei tämä ole vaikeaa, kun­han ensin vain mietitään asi­aa vähän pidem­mälle kuin kah­den askeleen päähän.

   Vastaa

   1. Osmo kir­joit­ti: ”…kun­nioite­taan pien­i­t­u­lois­t­en oikeut­ta päät­tää itse siitä, mis­sä asuu”.

      Tätä lauset­ta voisit Osmo ava­ta vähän enemmän. 

      Taisit ymmärtää väärin. En tarkoi­tanut, että jokaisel­la on halutes­saan oikeus asua Merikadul­la vaan että pitäisi voi­da vali­ta asun­ton­sa bud­jet­tin­sa puit­teisa. Kun saat Ara-asun­non Vuosaares­ta, sinus­ta tulee Vuosaare­lainen, vaik­ka olisit halun­nut Pitäjän­mäelle. Yksi­ty­istä vuokra-asun­toa (asum­is­rtuen turvin) hake­va voi vali­ta asun­non sieltä mis­tä haluaa.

      Vastaa

   2. Julius:
      Osmo kirjoitti:
      ”Ruotsin esimerk­ki osoit­taa, kuin­ka kalli­ik­si käy eristää köy­hät ja maa­han­muut­ta­jat omi­in lähiöi­hin­sä. Seg­re­gaa­tion tor­jun­ta on kallista, mut­ta kan­nat­taa silti.”

      Siis mitä, eivätkö maa­han­muut­ta­jat olekaan rikkaus? Tätä väitet­tä olen kuul­lut mon­esti. Jos maa­han­muut­ta­jat ovat rikkaus, eikö heitä nimeno­maan tulisi sijoit­taa köy­hille alueille rikas­ta­maan aluet­ta, eikä rikkaille alueille, jois­sa rikkaut­ta on jo valmiiksi? 

      Vakavasti puhuen: seg­re­gaa­tion tor­jun­ta on kallista, mut­ta se todel­lakin kan­nat­taa. Tosi­a­sioit­ten tun­nus­t­a­mi­nen on tässäkin viisauden alku. Tosi­a­sia on se, että resurssit ovat rajal­liset. Ja täsät lähtöko­hdas­ta läh­tien resurssit tulisi kohden­taa mah­dol­lisim­man tehokkaasti. Lähiöi­den tasoa tulee nos­taa puis­toil­la, liikun­ta­paikoil­la yms. Se on sitä oikeaa seg­re­gaa­tion vähen­tämistä, ja resurssien oikeaa allokoimista. Nykyi­nen ratkaisu, jos­sa köy­hä / pien­i­t­u­loinen saa asun­non hyvältä alueelta lot­tovoit­toon ver­rat­taval­la arval­la (A) , joka sisältää sen, että ”kur­ju­ut­ta jae­taan tasais­es­ti” kaikille (B) ei ole toimi­va ratkaisu. 

      A) koh­ta johtaa siihen, että kukaan järkevä ei koskaan luovu lot­tovoitostaan. Jär­jestelmässä on myös se vika, että vain pieni osa voit­taa arvon­nois­sa. Suurin osa arvon­taan osal­lis­tuneista saa ”voit­tokupon­gin”, joka oikeut­taa asumaan huono­maineises­sa lähiössä. 

      B) Kenen etu on se, että hyvien aluei­den viihtyvyyt­tä pois­te­taan tuo­ma­l­la ongelmia hyville alueille? Varakkaat veron­mak­sa­jat voivat hakeu­tua muualle. Hyvä käytän­nön esimerk­ki tästä on Kulosaa­reen raken­net­tu asun­not­tomien miesten talo, joka muutet­ti­in huumei­denkäyt­täjien asun­to­lak­si (Kulosaaren yhteisk­oulun viereen, Svin­hu­fudinku­jan päähän, 100 metriä ostoskeskuk­ses­ta). Seu­raus: Kulosaaren ostoskeskus on kuole­mas­sa, eihän sinne kukaan järkevä mitään kaup­paa perus­ta, kun tavaroiden hävik­ki vie kat­teet. Jopa R‑kioski lopet­ti. Var­tioin­tiyri­tys­ten ja tur­va­jär­jestelmien myyjät tietysti ovat innois­saan täl­lais­es­ta kehi­tyk­ses­tä. Mitähän Osmo luulee, voit­taako Helsin­ki täl­lä mallil­la? Rikkaat myyvät asun­ton­sa, siir­tyvät vaik­ka Espoon Wes­t­endi­in, ja Helsin­ki on voit­ta­ja, kun kur­ju­ut­ta on jaet­tu tasaisesti?

      Samaan aikaan, kun resursse­ja on käytet­ty hyvien aluei­den ”arpavoit­toi­hin”, lähiöi­den viihtyvyy­teen ei resursse­ja sit­ten riitä (rajal­lis­ten resurssien jakami­nen on nol­la­summapeliä). Eli ongel­malähiöt pysyvät jatkos­sakin ongel­malähiöinä. Onko sit­ten jatkos­sakin ratkaisuna asun­toarpa­jaiset, joil­la kur­ju­ut­ta jae­taan jatkos­sa vieläkin enem­män? Yleen­sä hyvä ratkaisu on sel­l­ainen, että se lisää hyv­in­voin­tia. Hyv­in­voin­tia lisätään paran­ta­mal­la huono­jen aluei­den vetovoimaa, lait­ta­mal­la niihin resursse­ja. Ei kur­jis­ta­mal­la hyviä asuinaluei­ta lait­ta­mal­la niihin resursseja. 

      Seg­re­gaa­tion vähen­tämi­nen näil­lä arpa­jaisil­la on toim­intaa, jos­sa päät­täjät eivät osaa laskea syy-seu­raus ‑suhtei­ta kolmea askelta pidem­mälle. Täl­lainen lot­toar­von­ta­sys­tee­mi tulee lopet­taa. Resurssit tulee käyt­tää lähiöi­den asumisen laatu­un. Laatu tulee ymmärtää laa­jasti. Esim. koulut voisi­vat olla osa ratkaisua: opet­ta­jille ”ongel­malähiöis­sä” tulisi mak­saa enem­män, jot­ta hyvil­lä opet­ta­jil­la olisi taloudelli­nen kan­nustin siir­tyä opet­ta­maan sinne, mis­sä laadukas­ta ope­tus­ta tarvi­taan eniten. Nyt tilanne on se, että hyvät opet­ta­jat siir­tyvät (hyvän opiske­li­ja­ma­te­ri­aalin takia) ns. ”hyvi­in koului­hin”, jois­sa opet­ta­mi­nen on mielekkääm­pää, kun val­taosa ope­tusa­jas­ta ei mene ongelmien ratkaisu­un. Markki­nat toimi­vat tässäkin: kysyn­nän ja tar­jon­nan laki, eikä se tarkoi­ta ain­oas­taan rahaa.

      Osmo kir­joit­ti: ”…kun­nioite­taan pien­i­t­u­lois­t­en oikeut­ta päät­tää itse siitä, mis­sä asuu”. 

      Tätä lauset­ta voisit Osmo ava­ta vähän enem­män. Siir­retäänkö tämä sama sama oikeus myös ruokaan ja vaik­ka autoi­hin? Pien­i­t­u­loisel­lakin tulee olla oikeus syödä Kämp­is­sä ajaa Tes­lal­la? Markki­na­t­aloudessa kukin voi tehdä itse omat val­in­tansa, oman lom­pakon mukaan. Jos lom­pakko ei kestä Tes­laa, niin sit­ten Toy­ota saa riit­tää (ehkä vuosia käytet­ty). Tai jos lom­pakko ei kestä viiden tuhan­nen euron polkupyörää, niin 50 euron pyöräl­läkin pääsee eteen­päin. Mik­si ihmeessä asumisen tulisi olla joku poikkeus, jos­sa pien­i­t­u­loisel­la olisi vapaus vali­ta hyvä asuinalue? Kuu­lostaa ankka­teo­ri­an* mukaises­ti sosialismilta.
      *(Jos jokin näyt­tää ankalta, vaakkuu kuin ank­ka, ui kuin ank­ka ja lentää kuin ank­ka, se on toden­näköis­es­ti ank­ka, vaik­ka sitä väitet­täisi­in maitovalaaksi). 

      Täl­lainen ”pien­i­t­u­loisen oikeus vali­ta asuin­paikkansa” on sosial­is­mia. Lisäk­si se rapaut­taa veron­mak­sumoraalia: ”mik­si mak­saa paljon vero­ja, kun osa saa asun­non samal­ta asuinaluelta mak­samil­lani verora­hoil­la”. Jos pien­i­t­u­loinen saa yhteiskun­nan mak­saman hal­van asun­non hyvältä asuinalueelta, niin mikähän mah­taa olla ko. pien­i­t­u­loisen kan­nustin koulut­tau­tua, tehdä lisätöitä jne. kun eli­ta­so on tur­vat­tu yliar­vostet­tuna omia tulo­ja vas­taa­mat­tomak­si kaupun­gin jär­jestämäl­lä asun­tolot­tovoitol­la? Ei mikään. 

      Resurssien allokoimi­nen lähiöi­hin on taas hyvän jakamista. Jos resursse­ja allokoidaan lähiöi­hin, niihin saadaan jatkos­sa myös hyvä­tu­loisia ihmisiä (asun­to­jen hin­nat ovat halvem­pia kauem­pana keskus­tas­ta). Jos täl­laista allokoin­tia ale­taan tekemään jär­jestelmäl­lis­es­ti, niin lähiöstä asun­non ostamiseen liit­tyy myös taloudelli­nen kan­nustin: tule­vaisu­udessa näi­den aluei­den arvo nousee, sitä enem­män mitä viihtyisem­mik­si asuinalueet saadaan. Viihty­isyys tuo tuo alueille uusia mak­sukyky­isiä asukkai­ta, jot­ka entis­es­tään luo­vat parem­paa asuinympäristöä. Se on itse itseään ruokki­va posi­ti­ivi­nen kierre, jol­la tor­ju­taan seg­re­gaa­tio­ta ja lisätään hyv­in­voin­tia. Kur­ju­u­den tasainen jakami­nen ”seg­re­gaa­tion estämisek­si” on… (rum­munpärinää…) itse itseään ruokki­va kur­jis­tu­misen kierre! Ei tämä ole vaikeaa, kun­han ensin vain mietitään asi­aa vähän pidem­mälle kuin kah­den askeleen päähän.

      Huo­maan keskusteluketjus­sa pien­tä kateel­isu­ut­ta ja huol­ta, että joku saa enem­män kuin pitäisi. Paljastan
      tässä että jätkäsaari on yksi rumimpia kauipungi­nosia ja mer­inäköala on har­vo­jen herkkua. Raken­nuis­su­u­nit­telus­sa ollaan men­ty keski­aikaiseen kaupunkisu­un­niot­telu­un, jos­sa maise­m­ana on viiden metrin päässä ole­va naa­puir­i­huoneis­to. Mik­si halusin kom­men­toi­da edel­lä ole­vaa lain­aus­ta oli että tässä oli jär­jenääni eli raken­netaan viihty­isiä asum­isym­päristöjä. Kyl­lä jätkäsaarea ja sen epävi­ihty­isyyt­tä on myy­ty sil­lä että pieni­palkkaisel­la on varaa asua keskus­tas­sa. Täy­den­nys­rak­en­tamisen laatuon­gel­matkin lakaistaan maton alle pien­i­t­u­lois­t­en asumisen mah­dol­lis­tamisel­la, vaik­ka rahat val­u­vat rak­en­ta­jille ja vuokranantajille.

      Vastaa