Kirjoitin Verde-lehteen siitä, että kokoomuksen päätös lähestyä politiikassaan perussuomalaisia on todella ikävä asia ja kaksinapaistaa puoluekentän. Se synnyttään myös suuren poliittisesti kodittomien joukon, erityisesti suurissa kaupungeissa.
Poliittisesti kodittomilla on taipumus löuytää uusi koti tai perustaa sellainen itse.
Itse pidän tätä kehitystä erittäin valitettavana ja toivon todella, että se mitä tapahtuu valtakunnanpolitiikassa, ei toteutuisi Helsingissä.
Artikkelin voi lukea tästä
Kokoomuksen liikkuminen oikealle näyttää antaneen vihreille tilaa liikkua kokoomuksen entiselle paikalle. Ei puhettakaan ihmisoikeuksista jos sillä ei saa poliittisia pisteitä lännessä, aseita myydään sotarikollisille ja rasistista Navalnia vaaditaan vapaaksi, mutta niitä jotka paljastivat oikeita sotarikoksia, kuten Assange ja Manning, saa kiduttaa vankilassa vihreiden ollessa hiljaa. Sitten taas vaaleihin moralisoiden toisia ihmisoikeuksista. Jos Suomessa olisi valtamedia kiinnostunut oikeasti kansainvälisistä asioista ja ihmisoikeuksista, niin vieläkö kehtaisitte esittää näytelmäänne? Vihreiden teot luonnonsuojelussa on melkoista roskaa hallituseroineen ydinvoiman tähden, mutta kiinalaiset saavat sitten pyyhkiä perseensä viimeiseen mäntyyn kenenkään purnaamatta tehtaiden kasvaessa, ja talouspolitiikka menee koko ajan enemmän uusliberaalia linjaa. Ihme on jos joku jaksaa nähdä vihreillä mitään merkittävää tulevaisuutta, paitsi tietysti yksilöiden uran kohottajina vihreiden kelvatessa firmoille tuomaan viherpesuun nostetta, kuten on monen kohdalla nähty. Vihreät ei ole puolue tai liike jotakin parempaa kohti, vaan kyyninen lisä korkeakoulutuksen päälle kun haluaa parantaa CV:tä firmojen silmissä. Ja kun ette politiikassa pärjää omillanne, niin alatte vaatimaan muiden sensurointia.
Jos joku porukka on tehnyt työtä englanninkielisen maailman kahtiajakautumisen maahantuonnissa Suomeen, se on kyllä ollut Vihreät. Touko Aallon puheenjohtajuuden alkuaikoina oli jonkinlainen yritys avarakatseisuuteen ja puhevälien pitämiseen eri suuntiin, mutta sen jälkeen suunta muuttui.
Tavattoman naseva analyysi siitä, kuinka aikaisemmin, Osmo, esittämäsi oikeisto-vasemmisto-akseli on muuttunut persut-vihreät-akseliksi. Hyvinkin saattaa pitää paikkansa, että kokoomus persuuntuu. Mutta on myös selkeästi havaittavissa, että Halla-aho maltillistuu, tai siis vetää maltillista tai maltilliselta näyttävää politiikkaa ja potkii puolueestaan liian räikeästi äärioikeistolaisia pois. Tässä hän tekee viisasta politiikkaa, sillä näin hän sekä salonkikelpoistuu että saattaa saada kannatusta epäröiviltä äänestäjiltä, jotka ovat pettyneet kokoomukseen, ja kokoomusta oikeammalla olevien äänet hän saa, vaikka tekisi mitä politiikkaa. Tämä tietysti syö kokoomuksen kannatusta, ja kokoomus on huolissaan. Viime kädessä tämmöinen maltillistuminen ja keskelle siityminen voi polarisoinnin rinnalla merkitä keskushakuisuutta, sillä kuten kirjoitat, keskusta ratkaisee, mihin vaaka kallistuu.
Siirryn yli sadan vuoden takaiseen historiaan. Silloin suomalaiset puolueet ryhmittyivät uudelleen niin, että vanhasuomalaisten myöntyväisyyslinjalaisten ja sivistyskonservatiivien lisäksi tulivat nuorsuomalaisista talousliberaalit ja he muodostivat kansallisen kokoomuksen, ja pieni joukko vanhasuomalaisia tasavaltalaisia siirtyi nuorsuomalaisiin jääneiden reformiliberaalien kanssa muodostamaan kansallisen edistyspuolueen. Kun edistys-kansanpuolue-liberaalit käytännössä sulautui kokoomukseen, jäivät nämä, osittain samat ihmiset kuin Osmon mainitsemat urbaanit sivistysporvarit ja markkinahenkiset vihreät silloinkin kodittomiksi ja voivat nyt hyvinkin synnyttää liberaalisen puolueen uudestaan, tai sitten ryhmittyä uudelleen nykyisten puolueiden sisällä ehkä jopa niin, että pysyvät nykyisissä puolueissaan, sikäli kuin tämmöinen nykyinen puolue itse kullakin on.
Sanna Marinin kannatus Tampereen yliopiston oppilaskunnan vaaleissa oli 3%.
Nuoriso äänestää joko vihreitä, tai persuja.
Kaksikymmentä vuotta ja Suomessa ei ole demareita, keskustaa, eikä kokoomusta.
Sen sijaan on vihreät ja persut, mutta myös RKP, KD, ja muutama maahanmuuttajapuolue.
Nuoriso aikuistuu kanssa jossain vaiheessa ja ihanteet vaihtuvat.
Hyvää pohdiskelua, kiitos, ja vastaa pitkälti omiakin mietteitäni. Amerikassahan vastaava kehitys on jo paljon pitemmällä ja saa miettimään onko republikaanipuolue jo menetettty populistisille, suorastaan epädemokraattisille voimille? Pelottavaa.
Onko näin? Syksyllä tosiaan meille toitotettiin jatkuvasti kuinka USA on päivä päivältä yhä jakautuneempi. Viimeisten viikkojen aikana USAn jakautuneisuudesta ei ole kuulunut yhtään mitään. Voiko jakautuneisuutta mitata vai onko se pelkkää löysää ”toimittajakieltä”. Onko USA enää jakautunut? Ehkä USA onkin nyt yhtenäisempi kuin koskaan. Samanlainen kansakunnan yön yli yhtenäistyminen tapahtui kun Clinton ja Obama valittiin?
Yhdysvaltain lisääntyvästä jakaantumisesta on puhuttu jo vuosikausia. Trump ei ollut sen syy, vaan pikemminkin seuraus, mutta kyllä hän omalla politiikallaan toki lietsoi vastakkainasettelua.
Tietenkin Yhdysvallat on edelleen jakaantunut, vaikka nyt vaalien jälkeen ja uuden hallinnon aloitellessa toimintaansa asia on luonnollisesti jäänyt vähän sivummalle. Uusi presidentti tuskin pystyy kummoisia tilanteelle tekemään, mutta josko hän saisi pelottavan kehityksen suuntaa edes hieman käännettyä?
Huolestuttavinta on, että niinkin pitkät demokraattiset perinteet omaava puolue kuin republikaanit on näyttänyt olevansa valmis lipsumaan parhaista demokraattisista pelisäännöistä. Onneksi puolueen selkärankaisimmat edustajat vielä nyt pitivät pintansa ja sen ansiosta demokratia ainakin toistaiseksi kesti.
Olen Kokoomuksen persuuntumisesta hieman eri mieltä. Siitä huolimatta en ymmärrä miksi Kokoomuksen valinta muodostaisi blokit, ellei vihreissä ja SDPssä nöin nimenomaisesti haluttaisi tehdä?
Seuraavaksi hyvin yksinkertaistettu ajatusrakennelma:
Jos Kokoomus ”persuuntuu” (vasemmalta katsoen lähes kaikki ei-vasemmistolaisuus on persuuntumista) se voi niistää persuilta merkittävän prosenttiyksikön tai pari. Jos suunta on vihreät, se prosenttiyksikkö lähtee sitten SDP:stä tai Vihreistä.
Jos persut on heikompi, heidät on helpompi jättää oppositioon, tietty konservatiivisemman Kokoomuksen on vaikeampi mennä hallitukseen SDP:n kanssa. Jos PS on vahvempi, sitä on vaikeampi ohittaa mutta tietty liberaalimpi Kokoomuksen on helpompi mennä hallitukseen muiden kanssa. En osaa sanoa, kannattaisiko Kokoomuksen valita Häkkänen, taistella persujen kanssa ja mahdollisesti jättää ne sitten oppositioon vai iskeä Lepomäen kanssa kaupunkiväestöön. Häkkänen ja Lepomäki ovat kyllä todella päteviä. Eikä se puheenjohtajan vaihto auta, se mikä auttaa on PS hallitusvastuu.
Suo,siellä, vetelä täällä.
Hyvä uutinen, ehkä nyt entistä useampi huomaa Kokoomuksen olevan laitaoikeistoa joka ajaa vain pienen hyvinvoivan joukon etua.
Tämä on merkittävä huolenaihe. Pahentuessaan meillä onnistuttaisiin harvinaisessa tempussa: yhteiskunnallisesti yhdistämään brittiläis-amerikkalaisen enemmistövaalitavan huonot piirteet kotimaisen puolilistavaalin niin ikään huonoimpiin piirteisiin. Keitos on kyllä kehno.
Pohdintaan pitää lisätä vielä äänestäjäkuntien ja edustajien sukupuolittuminen. Jakolinjan vahvistuminen olisi päätöksentekokyvylle erityistä myrkkyä. Tämänkin kanssa on niin, että suosiota saa kyllä pikavoittona kasvatettua hakeutumalla jakolinjalla kohti päätyjä, mutta pidemmän aikavälin poliittisten tavoitteiden edistäminen vaikeutuu entisestään.
Itse en hahmota politiikkaa kaksinapaisena. Itse olen jo pidempään ollut eräällä tavoin poliittisesti koditon. Tilannettani voisi luonnehtia niin, että kannatan muita enemmän erään puolueen talouspolitiikkaa ja toisen puolueen perhepolitiikkaa ja kolmannen puolueen ilmastopolitiikkaa, ja monessa asiassa minkään puolueen kanta ei vastaa omaani. Sellaista puoluetta ei Suomessa ole, joka vastaisi kokonaisuutena niin paljon omia näkemyksiäni, että osaisin pitää puoluetta ”omanani”.
RKP:n pystyn itse kuvittelemaan kyllä ihan kaikkien eduskuntapuolueiden apupuolueeksi – kunhan hallitusohjelmassa on mukana riittävästi ruotsinkielisten etuja ajavia asioita. On se Suomen historian varrella ollut vaaliliitossa ja myös samassa hallituksessa mm. Suomalaisen puolueen kanssa, joka oli suomen kielen aseman parantamista ajanut konservatiivinen nationalistinen puolue. Itse asiassa jotkut sen puolueen linjauksista olivat hyvinkin lähellä nykyisiä Perussuomalaisten tavoitteita. Enemmän yhteistyökyvykkyys politiikassa liittyy usein henkilökemioihin kuin aatteisiin.
Vasemmistohallituksessa ollessaan Vihreät on muuttunut hyvin vasemmistolaiseksi. Rahan jakamista bkt:n kasvattamiseksi ei kyseenalaisteta, rahaa riittää erilaisiin sosiaalisiin hankkeisiin ja ollaan mukana yrittäjän verojen kaksinkertaistamisajatuksissa.
Tämä ei valitettavasti näytä enää minun puolueeltani, mutta en kyllä halua äänestää myöskään puoluetta, jonka pormestari halusi kuntavaali/olympiakomiteakampanjakseen avata nuorison liikuntaharrastukset ja koulut. Ehkä jään nukkumaan kuntavaaleissa, se on jo terveyssyistä fiksua kun vaaleja ei suostuta siirtämään.
On tosi vaikeaa löytää poliittista kotia näinä aikoina. Vihreä arvoliberaali/talouskonservatiivipuolue tekisi gutaa.
Arvoliberaali ja talouskonservatiivi on käytännössä toimimaton yhdistelmä, koska talouskonservatiiveilla ei ole mitään tarjottavaa taviksille. Siksi talouskonservatiivit liittoutuvat arvokonservatiivien kanssa: voivat tarjota äänestäjille edes sen nautinnon, että huonompia, köyhempiä ja mutakuonompia rääkätään. Vihreys ja talouskonservatiivius ei toimi yhdistelmänä, koska talouskonservatiivit kannattavat markkinataloutta muodossa, joka polttaa koko planeetan elinkelvottomaksi.
Mikä on talouskonservatiivi? Merkantilismin ja ammattikuntalaitoksen kannattaja? Vai oliko Stalin talouskonservatiivi?
Krtek viittasi rahan jakamiseen bkt:n kasvattamiseksi, ilmeisestikin vastakohtana talouskonservatiivisuudelle. Termin talouskonservatiivi käyttöön liittyy yleensä ajatus siitä, että ei eletä velaksi, vaan laitetaan talouden toimintaedellytykset kuntoon niin, että talous pyörii itsekseen. Tavoite on siis se, että terve talous elättää koko yhteiskuntaa, ei se, että yhteiskunta avittaa ja elättää taloutta velanoton avulla.
Talouskonsevatiivisuus tarkoittaa varmaankin myös avointa markkinataloutta, eikä sis sosialistista suunnitelmataloutta. Ei varmasti merkantilismiakaan.
Konservatiivisuus ei siis viittaa tässä vanhanaikaisuuteen eikä uudistumisen estämiseen, vaan enemmänkin vahvan ja hyvin hoidetun talouden vetovoimaan – siis perinteiseen säästöpossu, plus ahkera työ, eikä liian suuria kuluja -ajatteluun. Talouden oletetaan toimivan markkinoiden logiikan mukaan, ei poliitikkojen päähänpistojen mukaan. Poliitikkojen tehtävä on tarjota taloudelle vakaat toimintaedellytykset, ei paljoa sen enempää. Ei siis turhia tukiaisia eikä liiallista ohjailua, vaan vain pitkäjänteistä talouden toiminnan mahdollistamista, hyvän lainsäädännön avulla.
Vasemmalla puhutaan usein myös kulutuskysynnän vahvistamisesta. Oletan että monet talouskonservatiivit eivät tästä pidä. Talouden tulisi toimia luonnollisten tarpeiden ajamana, ei keinotekoisesti pyöritettynä. (lyhytaikainen elvytys poikkeuksena sääntöön)
Tarkoittaako talouskonservatismi siis jotain sellaista, jota Britanniassa harjoitettiin ensimmäisenmaailmansodan aikana kultakannan nimissä. Se oli todella pasifistinen hanke: tuhosi aggressiivisen imperiumin.
En näe talouskonservatismin liittyvän vahvasti mihinkään nimenomaiseen tekniikkaan. Joskus aikanaan se on voinut liittyä kultakantaankin. Tuo on kai ollut joskus hyvänä pidetty tekniikka, mutta ei enää nykyään. Nyt käytössä ovat muut toimintatavat.
Näen talouskonservatismin liittyvän tuollaisia tekniikoita yleisempiin periaatteisiin, kuten vakaaseen taloudenpitoon, liiallisen velan välttämiseen, ja tuhlaamattomuuteen. Yrityksille tarjotaan hyvä ja vakaa toimintaympäristö, jotta ne voivat toimia koko yhteiskunnan taloudellisena veturina. Kamreeritalouskin on aika lähellä, eli ajatus siitä, että kun ei tuhlaile, on sitten pelivaraa tarvittaessa, eikä tarvitse maksaa koronkiskojille korkoa, eikä tarvitse jättää omia velkoja jälkipolvien maksettavaksi. Ajatus on olla kurinalainen ja säästäväinen nyt, ja uskoa siihen, että tuo johtaa jatkossa (itsellemme ja lapsillemme) parempaan vaurauteen kuin sellainen strategia, jossa kulutetaan kaikki mahdolliset rahat nyt, ja otetaan vielä velkaa päälle. Vastuuntuntoa ja maltillisuutta siis.
Onko planeetan polttajana markkinatalous vai kapitalismi? Itse näen, että ihmiset, joita yleiskielessä kutsutaan talouskonservatiiveiksi, eivät kannata markkinataloutta vaan suosivat kapitalismia nimenomaan sen pro business-muodossa, joka on markkinatalouden vastakohta.
Talouskonservatismi on lujaa markkinauskoa,
Tuo on kyllä oma määrityelmäsi. Yleensä talouslibareelit uskovat markkinoihin ja talouskonseratiivit kaverin auttamiseen, säännöstelyyn ja kilpailun rajoituksiin.
Konservatiiveille on vähän huono tarjonta.
On Persujen konservatismia.
On Kristillisdemokraattien konservatismia.
On Kokoomuksen mitäs-laitetaan-tänään-konservatismia.
Näiden kolmen selkein ero taas on siinä että Kokoomus valehtelee eikä omaa oikeastaan mitään selkeää linjaa. Kokoomuksen selkein yhdistävä tekijä näyttää olevan verojen ja tulonsiirtojen vastustaminen, tosin tässäkin tapauksessa tulonsiirtoja vastustetaan vain tietyille ryhmille. Kokoomushan kovasti haluaa kaikenlaisia verotukia järjestellä joka asiaan. Se myös mielellään esiintyy markkinatalouden kannattajana, vaikka tarkalleen ottaen edustaa pikemminkin kaverikapitalismia ja jos tarkkaan seuraa niin aika harva kokoomuksen toimi noin yleensä auttaisi pienyrittäjiä. Kaiken takana on sellainen dilemma, että suurin osa kapitalismin kannattajista oikeastaan vihaa vapaata ja reilua kilpailua, se kun ei ole kovin kivaa.
Itse kaipaisin vihreää arvokonservatiivista talousliberaalia puoluetta. Sellaista poliittista yhdistelmää ei löydy Suomessa miltään puolueelta, joka ajaisi aktiivisesti sekä ympäristön asiaa, konservatiivisia perhearvoja että liberaalia taloutta. Yksittäisiltä ehdokkailta löytyy, mutta silloin ääni voi mennä puolueelle, ja päinvastaisten asioiden edustajalle.
Mitäs verojen yrittäjien kaksinkertaistamisjuttuja nyt on ehdotettu, tai jopa ihan virallisesti ajettu? En itse ole moisiin törmännyt paitsi persulaisissa somen kaikukammioissa, missä ilkeät vasemmistolaiset hapattavat maidonkin persuyrittäjän jääkaapista.
Vai onko kyse ns. ajatusrikoksesta, mitä ei ole edes tuoti julki ääneen?
Kahtiajakoa on kyllä edistetty urakalla niin vihreiden kuin perussuomalaisten taholta eli nämä kaksi puoluetta ovat täysin selvästi sanoneet, etteivät mahdu samaan hallitukseen toistensa kanssa ja perussuomalaisten koko alkaa olla sitä luokkaa, että heidän sivuuttaminenkaan ei tunnu tuottavan tulosta.
Kaikki vanhat puolueet yrittivät tätä sivuuttamista aluksi sillä, että melko nopeasti kertoivat, etteivät ole lähdössä perussuomalaisten kanssa hallitukseen ja tämä asenne hassua kyllä tuntuu vain kasvattavan perussuomalaisten suosiota eikä puolue kuihtunut pois kuten muiden puolueiden taholta toivottiin.
Sitten tarjottiin lääkkeeksi hallitusvastuuta mikä mielestäni on se oikea lääke. Valitettavasti sekin mentiin tyrimään sitten liittoutumalla sinisten kanssa vaikka Halla-Aho kertoi, että mitään ei tarvitse jo sovitusta muuttaa vaan ainoastaan noudattaa. Tämä oli emämunaus hallituspuolueilta koska kaikki ikävä voitiin nyt kipata sinisten ”pettureiden” laariin ja erottaa perussuomalaisten tekemisestä vaikka samoja päätöksiä ne perussuomalaiset olisi siellä olleet tekemässä mitä sinisetkin. Olisi kannattanut antaa perussuomalaisten jatkaa hallituskauden loppuun asti.
Mielestäni ainoa mahdollisuus on nimenomaan tarjota perussuomalaisille ”hallitusherkkua” koko kauden edestä ja sitten punnita se suosio seuraavissa vaaleissa. Vihreiden kannata toki ikävää, koska se tarkoittaa neljän vuoden sivussa olemista mutta tämä voisi toisaalta tehdä ihan hyvää myös vihreille.
Se, etteikö tätä perussuomalaisten hallituksessa olo katastrofia voitaisi sallia on haihattelua. Pitää pelata pidemmällä aikajanalla kuin vain neljällä vuodella joka on yksi hujaus. Tietysti on aina vaarana, että se perussuomalaisten hallituskausi onkin täydellinen onnistuminen mutta en löisi itse vetoa sen puolesta.
Ehdotuksessasi Perussuomalaisten päästämisessä hallitukseen on muutama vika.
1. Käytännössä PS:n joutuisivat ottamaan taakakseen Kok ja Kesk (ehkä KD ja RKP). Nämä puolueet joutuisivat kärsimään yhteistyöstä, kuten joutuivat jo Sipilän hallituksessa. Soini jossain abortinvastaisessa mielenosoituksessa on pientä siihen verrattuna. Ei liene realismia, että SDP ja Vihr joutuisivat PS:n seuraksi hallitukseen, joten koko riski olisi keskustaoikeistolaisilla puolueilla. Kokoomuksen sosiaaliliberaaleille, kuten minulle, tilanne olisi täysin mahdoton hyväksyä. Minulle liberaalisuus ja ihmisoikeudet ovat kuitenkin tärkeämpiä kuin oikean laidan talouspolitiikka.
2. Entä jos hallitusohjelmasta saataisiin sovittua? Kokoomuksen ja Keskustan liberaalisiipien kannalta vähimmäisvaatimus olisi, ettei ihmisoikeuksiin puututa, vihapuhetta suvaita, eikä koirapillileikkiä myöskään harrasteta. Mahtaisiko PS suostua, ja noudattaisiko kuitenkaan sopimusta? EKRE näytti ihan riittävän huonoa esimerkkiä tuossa lahden eteläpuolella.
Välillä on ihan riittävän vaikeaa olla samassa puolueessa Kokoomuksen konservatiivilaidan kanssa, mutta sitten on kuitenkin niitä samanmielisiäkin. Mutta että samassa hallituksessa etnonationalistien kanssa?
Perusongelma on että ylipäänsä yritetään koota enemmistöhallituksia, joiden kuvitellaan kykenevän tekemään kaikki oleelliset uudistukset. Tämä malli antaa aivan liian suuren vallan hallituksen sisäiselle oppositiolle. Räikein esimerkki tästä oli kristillisten vastustus tasa-arvoista avioliittolakia kohtaan: asialle oli ylivoimainen eduskunnan tuki, mutta koska kristilliset olivat hallituksessa, lakia ei voitu edistää virkamiesvalmisteltuna hallituksen esityksenä vaan tarvittiin kömpelö kansalaisaloitejärjestely että laki saatiin lopulta runnottua läpi. Vastaavia tapauksia on muitakin: eduskunnasta löytyisi melko suurella todennäköisyydellä enemmistö kotihoidontuen leikkaamiselle tai turpeenpolton kieltämiselle, mutta koska kepu on hallituksessa kumpaakaan näistä ei voida edistää.
Vaihtoehdoksi tarjoaisin lainvalmistelun ottamisen pois hallitukselta ja antamalla sen eduskunnalle. Käytännössä eduskunta siis nimittäisi yksittäistä lakia valmistelemaan erillisen hankeministerin, joka sitten keräisi hankkeen taakse riittävän enemmistön sieltä mistä sen kulloinkin saisi. Sen sijaan että ainoastaan kaikkien hallituspuolueiden yksimielisesti (vaikkakin vastentahtoisesti) tukemat lait etenisivät, mikä tahansa uudistus jolla olisi eduskunnan enemmistön tuki kulloisestakin hallituspohjasta riippumatta voisi mennä läpi. Samalla hallituskaudet ylittävä lainvalmistelu helpottuisi, sillä eivät eduskunnan voimasuhteet niin merkittävästi kuitenkaan vaalien yli muutu, vaikka hallitukseen nousisikin uusia puolueita. Puolueet pystyisivät myös tekemään rehellisemmin politiikkaa, kun asioita ei tarvitsisi vastustaa pelkästään siksi että on itse oppositiossa, tai kannattaa pelkästään hallitusaseman vuoksi.
Helsingin kaupunginvaltuusto pystyy tekemään isojakin poliittisia päätöksiä milloin milläkin enemmistöllä ihan riippumatta siitä kannattaako pormestari päätöstä vai ei. Kok-vihr, vihr-sdp, sdp-kok enemmistöt ovat kaikki mahdollisia, ja toteutuvatkin silloin tällöin. Jos kunnallispolitiikassakin ryhdyttäisiin hallitus-oppositio vastakkainasetteluun vain yksi näistä kolmesta koalitiosta kerrallaan kykenisi päätöksentekoon ja päätöksenteko hidastuisi oleellisesti.
Jos Helsinki pystyy näin joustavaan toimintaan, miksi ei eduskunta?
Noista ainoastaan Kok-vihr on enemmistö. Muut ovat vähemmistöjä.
Olisihan siihen voinut toki laittaa että ”-pohjainen”, ja unohdin että Vasemmistoliitto on tosiaan lähes demareiden kokoinen ryhmä Helsingissä. Pointti kuitenkin säilyy: enemmistöön tarvitaan vähintään kaksi kolmesta isoimmasta puolueesta. Silloin yksi puolue pystyy torppaamaan kaksi kolmasosaa mahdollisista koalitioista.
Toki kokoomus-vasemmistoliitto-RKP-PS -koalitio on myös teoriassa mahdollinen, mutta ehkä melko epätodennäköinen.
Toivottavasti Kiemunki saa sinimustansa liikkeelle. Voivat tehdä riittävän loven perussuomalaisten kannatukseen. Aika monet tosisuomalaiset pitävät Halla-ahoa turhan sisäsiistinä ja liian pehmona.
Puolueet voisi demokratian ja perustuslain vastaisina rikollisjärjestöinä kieltää. Siirrytään suoriin kansanäänestyksiin ja siirtoäänivaaliin.
Mitä Kokoomuksen kannattaisi tehdä, näin yhteisen hyvän kannalta?
Oppositiossa on hankalaa olla lojaali oppositio. Sellaiselle ei oikein ole käyttöä. Kuitenkin pitäisi olla tarkkana, mihin väittelyyn lähtee mukaan. Vasemmistolainenkin hallitus voi tehdä hyvää politiikkaa siinä missä oikeistolainen huonoa (ja päinvastoin). Hallituksen tukeminen ei kuitenkaan hyödytä oppositiopuoluetta. Tämä on selvästi ollut Kokoomuksen johdolle vaikeaa.
Itse kokoomuslaisena arvo- ja sosiaaliliberaalina olen joskus hankalassa välikädessä varsinkin Kokoomuksen sisäisen autopuolueen ja konservatiivilaidan kanssa. Silti näen tilanteen sellaisena, että autopuolueen arvoliberaalien tai maltillisten konservatiivien työntäminen PS:n äänestäjäjoukkoon olisi paha virhe. Ei pidä päästää yhden asian identiteettipolitiikkaa määräämään politiikkaa liikaa, oli kyseessä sitten polttomoottoriauto, abortti, ydinvoimala, turkiskasvatus tai vegaaniruoka.
Mielestäni on elintärkeää, että maltillinenkin liberaali oikeistolainen vaihtoehto on vahvana olemassa. Muiden vaihtoehtojen joukossa. Politiikassa on mahdollista tehdä kompromisseja taloudesta tai vaikka liikennepolitiikasta, muttei ihmisoikeuksista tai demokratiastamme.
Kuten kirjoitit niin Kokoomuksen ja Perusuomlaisten välillä on joitakin eroja vielä. Mutta mikä on vihreiden ja vasemmistoliton välinen ero nykyään? Ne ovat lähestyneet liikaa toisiaan. SDP on oikeammalla kuin Vihreät, väittäisin.
Tämä on tullut esiin mm. HS:n nelikenttäanalyyseissa.
Yksi vaihtoehto on se, että talouspolitiikasta on tullut yhdentekevää äänestäjille. Demokratiassa tuloerot eivät voi kasvaa isoksi, joten talousasioista äänestämisen merkitys vähenee. Tuo on huono juttu kokoomukselle, koska se on profiloitunut talousasioissa.
Kokoomus on profiloitunut ajamaan tulo- ja varallisuuserojen ja eriarvoisuuden kasvattamista, ja 2/3 kok äänestäjistä kuseekin omille kintuilleen.
Äänestyskäyttäytyminen on suurelta osin kummallista. Kaikilla puolueilla on iso määrä äänestäjiä, joiden etujen vastaisia asioita heidän äänestämänsä puolue ajaa. Ehkä kyse on jonkinlaisesta identiteettiasiasta, haluttaisiin olla jotain muuta kuin oikeasti ollaan. Tai sitten on vain opittu äänestämään tiettyä puoluetta, vaikka oma elämäntilanne on muuttunut ihan muuksi 😉
En minä ainakaan valitse vaaleissa puoluetta sen mukaan, minkä puolueen katson parhaiten edistävän omaa etuani, vaan sen mukaan, minkä puolueen katson parhaiten edistävän koko maan etua ja ajavan niitä arvoja, joita kannatan. Toki pitkällä tähtäimellä katsottuna on omakin etuni, jos mahdollisimman monella suomalaisella menee hyvin.
Höpsistä. Työväenpuolueet verottaisivat kyllä Kokoomuksen kannattajat kuiviin, jos vain saisivat siihen todellisen mahdollisuuden ja kepulaiset siirtäisivät jäljelle jääneet kaupunkilaisten rahat maaseudulle.
Kaikki puolueet ajavat kaksilla rattailla:
– SDP eli perinteinen työväenpuolue lähinnä haluaa tuloerot pienemmiksi mutta ajaa myös sitä että ns eliittiduunareille metsäteollisuudessa ja kuljetusalalla maksetaan enemmän kuin insinööreille
– Vihreät radikaalit pikkuporvarit korostavat naisten ja vähemmistöjen ja ympäristön asemaa mutta haluavat että yhteiskunta järjestää omalle kaaderille kallita asuntoja loistavalla sijainnilla merinäköalalla
– Kokoomus ja RKP kosivat pikkuporvareita lupauksilla maailman parhaasta koulutuksesta, kilpailukyvyn kohentamisella ja heikompien huomioimisella mutta ajavat raakoja uudistuksia työelämään ja ajavat matemaattisesti vähemmän lahjakkaat ylioppilaat umpikujaan jatko-opiskelujen suhteen
– Keskusta ja Kristillisdemokraatit pitävät kotia, uskontoa ja isänmaata rehellisesti jalustallaan mutta kodin pitää sijaita mahdollisimman kaukana kehäkolmosesta, maidon juonti on uskonasia jota ei saa arvostella ja puolustus menettää kaiken uskottavuutensa jos liittoudutaan Naton kanssa.
– Perussuomalaiset pitävät naisia, vähemmistöjä ja autottomia säälittävinä nillittäjinä mutta heidän eurooppalaisissa aatesisaruspuolueissa on hyvin moni puheenjohtajakin paljastunut kaappihomoksi.
– Vasemmistoliitto: Nuorekkaan puheenjohtajan hillityn charmin takana seisoo järkähtämätön vanhojen taistolaisten tukijoukko, jossa Tiitisen listalle pääsystä ylpeillään.
Aika leveällä pensselillä tässä kyllä suditaan vähintäänkin perussuomalaisten suhteen. Esimerkiksi perussuomalaisten 1. varapuheenjohtajana on kasvissyöjäksi ilmoittautunut nainen, Riikka Purra, josta uskotaan yleisesti tulevan Halla Ahon seuraaja. Afrikkalaisen miehensä kanssa asuva ja siis seksuaalivähemmistöihin kuuluva Sebastian Tynkkynen on ollut myös varapuheenjohtajana. Itse asiassa varsin moni perussuomalaisten poliitikko eduskuntaryhmässäkin on nykyään tai on ollut aiemmin parisuhteessa ulkomaalaistaustaisen tai tummaihoisen henkilön kanssa. Vaikka oikeutta autoiluun korostetaan, ei autottomiin suhtauduta erityisen kielteisesti ja esimerkiksi Halla-aho on tunnettu siitä, että vaikka hänellä onkin auto, että hän myös pyöräilee paljon.
Kokoomukselle on todella hankala nahda lokeroa, jonka se voisi ottaa. Talousoikeistolaisuus on niin marginaaliryhman hommaa, etta se vetoaa ihan prosenttijengiin. Kaikki muut lokerot on jo otettu.
Eipä välttämättä kaksinapaista, osataan sitä nimittäin persuuntua muuallakin.
Luin juuri lööpin jossa mainittiin että ”SDP:n Heinäluoma ja Kari: Hallituksen tehostettava törkeisiin rikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaisten maasta poistamista”.
Jäämme odottamaan vihreiden ”ryhtiliikettä”…
Surkuhupaisasti käsittääkseni tämä SDP:n parivaljakko äänesti kuitenkin parisen viikkoa aiemmin eduskunnassa olennaisesti päinvastaisen linjan puolesta. Nyt sitten pitäisikin uskoa muka linjan muuttuneen. Aika epäuskottavaa touhua.