Verde

Mitä ajattelen vihreiden rökäletappiosta

Vihreiden rökäletappio osui pahimmin puolueemme vahvoille alueille eli suuriin kaupunkeihin. Helsingissä vihreät menettivät 35 prosenttia vuoden 2019 äänistä. Karkuun pääsi vieläkin isompi kala, sillä jo ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja vihreiden kannatus oli laskenut merkittävästi.

Viime metreillä vihreät menettivät liki kaksi prosenttiyksikköä taktiselle äänestämiselle. Tässä ei ole muuta uutta kuin suuruus. Loppumetrien kisa pääministerin paikasta on maksanut meille aina ennenkin ja paljon.

Ääniä ei mennyt vain demareille eikä vain vihreiltä ja vasemmistoliitolta. RKP:ltä siirtyi loppumetreillä ääniä kokoomukselle ja meni niitä paljon kokoomukselle vihreiltäkin.

Keskityn tässä kirjoituksessa Helsinkiin, koska en ole ehtinyt analysoida muita alueita.

Helsingissä vihreät olivat suurin puolue liki joka toisella äänestysalueelle. Korkean koulutuksen alueilla suurimman puolueen paikka siirtyi vihreiltä kokoomukselle, lähiöissä demareille ja Kalliossa Vasemmistoliitolle. Kalliossakin siirtyi ääniä vasemmistoliitolle vain vähän, mutta siirtyi kuitenkin. Pääasiassa vuoto Kalliossakin oli demareihin. Kun vihreitä meni enemmän kuin Vasemmistoliitolta, Vasemmistoliitto nousi suurimmaksi.

Menetämme koulutettua väkeä

Vihreiden tappiot olivat suurimpia korkean koulutustason alueilla. Niilläkin vuotoa näyttää olleen enemmän demareihin kuin kokoomukseen, mutta kokoomukseenkin on siirtynyt merkittävästi. Eivät ne kokoomuksen lisä-äänet ole demareiltakaan tulleet. Jatka lukemista ”Mitä ajattelen vihreiden rökäletappiosta”

Modernisaation jättömaat

Historiantutkija Jussi Jalonen on kehittänyt oivat termin modernisaation jättömaat kuvaamaan alueita, joilta talouden modernisointi on vienyt tulevaisuuden. Nils Torvalds puhui aikanaan samassa tarkoituksessa hylkysyrjistä, mutta se tuo mieleen vihonviimeisen peräkylän eikä laajoja, aiemmin menestyneitä maakuntia. Yleinen termi on ruostevyöhyke, mutta se taas keskittyy liikaa vain suurteollisuuteen.

Ongelmana ydin on siinä, että meritokraattinen jälkiteollinen yhteiskunta on eriarvoistava suosiessaan hyvin koulutettuja menestyjiä, joilla on tapana muuttaa suuriin kaupunkeihin. Suurelta osalta alueita ja ihmisiä on viety tulevaisuuden usko. Seurauksena on ollut Brexit, keltaliivien kapina, Trumpin valinta presidentiksi, ja olipa johtava europutinisti vähällä tulla Ranskan presidentiksi.

Ellei tätä ongelmaa ratkaista, liberaalit demokratiat ovat uhattuina.

***

Kirjoitin tästä pääkirjoituksen Verde-lehteen. Se on luettavissa tästä

Venäjän karmiva tulevaisuus

Kirjoitin Verde-lehteen pääkirjoituksen siitä, miten Ukrainan sodan varma häviäjä pitkässä juoksussa on Venäjä – on vaikka se saisi varastetuksi osan Ukrainan maaperästä.

Putin on ajanut Venäjän hylkiövaltion asemaan. Kirjoituksestani käydyssä Twitter-keskustelussa joku sanoi, että Venäjästä voi tulla Kiinan vasallivaltio, sillä muita ystäviä sillä ei enää ole. Kiinakin on aika laskelmoiva ”ystävä”, joka on jo aloittanut neuvottelut Venäjän luonnonvaroen saamisesta kontrolliinsa.

Lue koko kirjoitus tästä

Mitä Putinin sodan jälkeen?

Kirjoitin Verde-lehteen paljon luetun pääkirjoituksen siitä, mitä Putinin sodasta seuraa. Kirjoituksen voi lukea tästä.

Kaikkea ei kirjoitukseen mahtunut enkä ehtinyt selvittää. Siksi esitän tässä pari lisänäkökohtaa.

Kirjoitin, että Putin arvioi aivan väärin koko sodan ja oikeasti kuvitteli, että huomattava osa ukrainalaisista toivottaisi venäjän armeijan ”vapauttajana”. Täydellisestä väärinarviosta kertoo sekin, että valtion omistama Ria Novosti -lehti julkaisi lauantaiaamuna ilmeisesti etukäteen kirjoitetun artikkelin, jonka lähtökohtana oli, että Ukraina on antautunut ja palautettu Äiti-Venäjän huomaan, ja ylisti tästä Putinia. Kirjoitus poistettiin nopeasti, mutta se oli jo ehtinyt tallentua Internetin syvyyksiin. Tämä moka kertoi paljon siitä, miten asioiden kuviteltiin menevän.

Jos tämän sodan jälkeen Ukraina säilyttää itsenäisyytensä, syntyy kysymys sodan tuhojen korvaamisesta. Venäjän pitäisi maksaa sotakorvauksia, mutta se saattaa olla siihen haluton. Niinpä muun maailman pitäisi periä korvaukset Venäjältä ja tilittää Ukrainalle. Jatka lukemista ”Mitä Putinin sodan jälkeen?”

Epidemialainsäädäntö on pantava kuntoon

Kirjoitin Verde-lehteen pääkirjoituksen siitä, että vaikka meillä koronapolitiikka on ollut onnistunutta, juridinen jäykkyys on heikentänyt toimenpiteiden osumatarkkuutta ja nostanut hintaa huomattavasti.

Lue lisää tästä:

https://verdelehti.fi/2022/01/27/epidemialainsaadanto-on-pantava-kuntoon/

Hiiliverot ovat halvin tapa vähentää päästöjä

Kirjoitin Verde-lehteen hiiliveroista. Ne ovat kustannustehokkain tapa vähentää päästöjä. Moni kokee, että ne tekevät elämästä kalliimpaa, mutta erehtyvät. Niiden tuoton avulla voidaan vastaavasti laskea muuta verotusta. Siksi elämä tulee kalliimmaksi vain siltä osin, että osa rahasta menee päästöjen vähentämiseen. Muut tavat vähentää päästöjä ovat kalliimpia, joten elämä ilman hiiliveroja on halvempaa – paitsi, jos ei ole edes tarkoitus vähentää päästöjä.

Keskustan lempilapsi, vähävarainen maalla asuva, jonka on pakko käyttää autoa paljon, on myytti. Ei sellaisia ole. Maalla kyllä käytetään autoa enemmmän kuin kaupungeissa, mutta näin eivät tee pienituloiset vaan suurituloiset.

Lue lisää tästä

Maatalous, ilmasto ja turvepeltojen kohtalo

Kirjoitin Verde-lehteen pääkirjoituksen maatalouden ilmastopäästöistä. Maria Ohisalo oli synnyttänyt vahvan tunnereaktion sanomalla sinänsä kiistattoman asian, ettei maatalous ole viimeisen 20 vuoden aikana vähentänyt päästöjään lainkaan. Meillä ei toimituksen koordinaatio mennyt ihan putkeen, sillä Leena Brant oli kirjoittanut aiheesta oman, onneksi aika erilaisen jutun.

Kirjoituksessa mainitaan myös karjatalouden siirto EU-aikana pohjoiseen, jota olen ihmetellyt jo vuonna 2019 tällä blogilla.

Pääkirjoitukseni voi lukea tästä

Töitä olisi, tekijöitä puuttuu

Korkea työllisyys on hyvinvointivaltion ehdoton edellytys.

Joka ei ota työllisyyden nostamista tosissaan, on tosiasiassa luopumassa hyvinvointiyhteiskunnasta. Aiemmin riitti vähän alempi työllisyysaste. Nyt eläkeläisiä on niin paljon ja tulevaisuudessa vielä enemmän, että työikäisistä pitäisi työllistyä paljon ennemmän kuin aiemmin.

Muissa pohjoissamaissa tämä on ratkaistu. Pitäisikö meidän kopioida työttömyyturvan sääntöjä ja työvoimapoliittisten toimien kokonaisuutta niistä.

Kirjoitin aiheesta pääkirjoituksen Verde-lehteen. Lue se tästä.

Kokoomuksen persuuntuminen kaksinapaistaa politiikan

Kirjoitin Verde-lehteen siitä, että kokoomuksen päätös lähestyä politiikassaan perussuomalaisia on todella ikävä asia ja kaksinapaistaa puoluekentän. Se synnyttään myös suuren poliittisesti kodittomien joukon, erityisesti suurissa kaupungeissa.

Poliittisesti kodittomilla on taipumus löuytää uusi koti tai perustaa sellainen itse.

Itse pidän tätä kehitystä erittäin valitettavana ja toivon todella, että se mitä tapahtuu valtakunnanpolitiikassa, ei toteutuisi Helsingissä.

Artikkelin voi lukea tästä

Autoilun verottaminen vai subventiot

Kirjoitin Verde-lehteen pääkirjoituksen liikenteen päästöjen puolittamisesta. Kun valittavana on saastuttamisen verottaminen tai vähäpäästöisen subventio, porkkanalinja on päättäjälle helpompi mutta valtiontaloudelle raskaampi.

Keskustan esittämä kilometripohjainen vero on hyvä, koska kuten olen moneen kertaan kirjoittanut, autoilu on kaupungeissa aliverotettua ja haja-asuntusalueilla yliverotettua. Autoilun korkeampi verottaminen kaupungeissa on perusteltua, mutta kun perusteena on kaupunkilaisten toisilleen aiheuttama haitta, verot pitäisi maksaa alueen kunnille eikä siirtää keskustan kannatusalueille.
Jos perusteena käytetään sitä, että autoilua voidaan verottaa enemmän siellä, missä kunnat ovat käyttäneet rahaa joukkoliikenteen hyväksi, oikea kohde verotuloille olisi joukkoliikenteen tuki.

Biopolttoaineisiin panostamisessa veikataan väärää hevosta. Se teknologia ei skaalaudu. Tulevaisuus on sähköautojen ja vetyteknologian.

Lue lisää tästä.