Suurimmilla kaupunkiseuduilla sovelletaan MAL-menettelyä, jossa kunnat sitoutuvat kaavoittamaan maata asumiseen ja valtio sitoutuu liikenneinfrastruktuurin rahoittamiseen. Tässä on minusta liian monta kokkia ja vääristyneet kannustimet. Siirrettäköön nuo investoinnit kuntien vastuulle ja maksakoon valtio avustusta kunnille toteutuneen asuntotuotannon mukaan euroa/ asunto tai euroa/asuntoneliö tai jotain siltä väliltä.
Joskus arvostelin Helsingissä Östersundomin pohjoisosaan Porvoon moottoritien varrelle kaavailtuja omakotialueita siitä, että tulevat todella kalliiksi, kun vähäinen määrä asuntoja tuottaa kymmenien miljoonien investointitarpeen moottoritien kapasiteetin lisäämiseksi. “Valtio maksaa ne”, minulle vastattiin. Näin muutkin kunnat ajattelevat.
On oikein, että valtio osallistuu asuntotuotannon tuottamiin infrakustannuksiin, koska valtio on veronsaajana suurin hyötyjä kaupunkien kasvusta, mutta tuonkin pitäisi tapahtua rationaalisesti.
Valtion kannalta hyöty asuntotuotannosta riippuu siitä ja vain siitä, paljonko asuntoja tulee, joten kompensaation tulisi sitoa toteutuneen asuntotuotannon määrään. Pelkästä kaavoituksesta ei pidä palkita, sillä ainahan voi kaavoittaa kymmenentuhatta asuntoa paikkaan, jonne kukaan ei halua asumaan. Ei pidä maksaa enemmän asuntotuotannosta, joka on kaavoitettu jonnekin, johon tarvitaan kallista liikenneinfraa.
Jos Helsinki saisi vähäisen korvauksen vähäisestä määrästä omakotitaloja Östersundomiin ja joutuisi maksamaan suuret kustannukset synnyttämistään moottoritieinvestoinneista, Helsinki huomaisi, että sillä on edullisempia paikkoja asuntotuotannolle.
Liikenneinfra nostaa maan arvoa – jos ei nosta, se on hyödytöntä. On olemassa lainsäädäntö, jolla kunta saa merkittävän osan tästä arvonnoususta itselleen, mutta ei ole tapoja, jolla valtion rahastaa arvonnoususta. Jo siksi kunta on oikeampi taho maksamaan ja päättämään liikenneuinfrasta.
Kokoomuslaisten julkisuudessa parjaama Kruunuratikka esimerkiksi maksaa itsensä suurelta osin takaisin kaupungille sillä, että kaupungin omistaman maan arvo Laajasalossa nousee. Jos mukaan lasketaan yksityisessä omistuksessa olevan maan arvonnousu, investointi on voittoa tuottava, mutta yksityisten kokema voitto jää heille. Mikäli kaavailtu kiinteistöverouudistus toteutuu, kaupunki saa omansa pois niistäkin pikkuhiljaa kiinteistöveroina.
Asuntotuotannon ja liikenneinfran optimointi on monimutkainen asia. Tulisi paljon parempaa jälkeä, jos tämä optimointi tapahtuisi yhdessä paikassa eli siellä, missä päätetään kaavoituksesta. Siis kunnassa. Kunnalla on tällöin pyrkimys sijoittaa kaavoitusta niin, että tarvittavat liikenneinvestoinnit ovat vähäisiä ja ohjata liikenneinvestoinnit niin, että ne nostavat rakennusmaan arvoa mahdollisimman paljon. Nyt optimoidaan aivan toisin.
Mutta entä ne Östersundomin omakotitalot? Jos Helsinki vain kaavoittaa ne eikä piittää Porvoon moottoriten ruuhkautumisesta? Tähän tarvitsee kehittää pelisäännöt, jossa valtio laskuttaa ruuhkaa aiheuttavaa kuntaa.
Helsingin työpaikat, palvelut ja vaikkapa satamat aiheuttavat ruuhkia.
Eli niillä uusilla pelisäännöillä Helsinkiä tullaan laskuttamaan reilulla kädellä?
Siirretäänkö siis Helsingin alueella sijaitsevat haittatyöpaikat ja turhakepalvelut suosiolla sinne missä niiden perässä kulkevat ihmiset asuvat.
Vai kehitetäänkö raskasta raideliikennettä (jonka infrakuluja valtio ei tällä mallilla nähtävästi enää jatkossa maksa vaan liikenteen aiheuttaja eli Helsinki maksaa 100% myös kaupungin ulkopuolelle vaadittavasta lisäkapasiteetista).
Osmo, kertaapa meille parilla luvulla ja viitteellä kuinka Kruunuratikka vaikuttaa maan arvoon Laajasalossa? Muutaman vuoden takaa muistan lukuja 159 meur jos kaikki kaupungin maa myydään/vuokrataan markkinahintaan. Silloin taisi Vartiosaarikin olla mukana. Kenties tiedät arvion yksityisistä maista? Aika haastavaa voi kyllä olla koota 350plus meuroa tämmöisestä…
Laajasalon tuleva asukasluku on noin 40 000, mikä tarkoittaa, että siellä on 1,6 miljoonaa asuinneliötä. Jos ratikka nostaa niiden arvoa 250 eurolla /neliö, mikä on jo taopahtunut, silloin arvonnousu on yhteensä 400 miljoonaa euroa.
HS kertoo raide-jokerin vaikutuksista. Arvio on että asuntojen arvo nousee n 6 prosenttia pysäkistä aina 800m päähän. Eihän Laajasalon asunnoista kuin pieni osa tulevaisuudessakaan ole tuolla etäisyydellä!
Katsopa kartasta kuinka valtava ympyrä 800 metrin säteellä tulee. Laajasalon pientaloalueet toki jää osin tuon ulkopuolelle, mutta ylivoimainen valtaosa väestöstä ja kaikki uusi rakentaminen on sen sisäpuolella. Uudet alueet ovat pääosin 200 metrin säteellä lähimmästä pysäkistä, jossa hintavaikutuksen voi olettaa olevan vielä oleellisesti suurempikin.
“Liikenneinfra nostaa maan arvoa – jos ei nosta, se on hyödytöntä. On olemassa lainsäädäntö, jolla kunta saa merkittävän osan tästä arvonnoususta itselleen, mutta ei ole tapoja, jolla valtion rahastaa arvonnoususta. Jo siksi kunta on oikeampi taho maksamaan ja päättämään liikenneuinfrasta.”
Nätti sanonta, mutta ehkä myös populistinen sanonta. Siitä tulee mieleen tunnin juna ‑hanke, joka halkoisi useiden kuntien asuinalueita, ja tekisi niistä kuin saaria. Juna ei pysähtyisi matkan varrella. Sattuneesta syystä näillä radan varren kunnissa on hankkeelle vastustusta, kun taas kannatusta löytyy radan päissä asuvilta. Oletettavasti hanke alentaisi radan varren asuntojen arvoja, kun ne saisivat osakseen estevaikutuksen jalankulkijoille, pyöräilijöille ja autoilijoille sekä liikennemelua ja tärinää, mutta radanvarsikunnista ei kuitenkaan pystyisi hyppäämään junaan kyytiin, eli hyötyjä niille ei tulisi.
Tosiasiassa liikennehankkeilla on aika usein neutraali tai jopa negatiivinen vaikutus asuntojen arvoihin jossakin — vaikka jossain toisaalla vaikutus olisi positiivinenkin. Useimmiten niillä haetaan liikenteelle sujuvuutta tai vaikka elinkeinoelämälle alempia kuljetuskuluja, tai pienempiä onnettomuusmääriä tai vaikka pienempiä ympäristövaikutuksia. Asuntojen arvoa edes yrittää nostaa vain osa liikennehankkeista.
Valtio saa rahastettua arvonnousuja perintöverotuksen, lahjaverotuksen sekä luovutusvoittoverotuksen kautta. Toisaalta valtio on myös arvonnousun eli korkeampien asumismenojen maksaja täysimääräisesti asumistuen osalta ja puolittain perustoimeentulotuen osalta.
Jos liikenneyhteys nostaa tonteille rakennettujen asuntojen arvoja, niin miksei vaan anneta grynderi rakennuttaa omalla rahalla sitä tietä / joukkoliikenneyhteyttä?
Niikuin esimerkiksi Kehärata tai metro Espooseen?
Millaista keskustelua on antaa asialliseen kysymykseen vastauksena tahallisen liiotteleva ja kärjistävä vastakysymys? Ei tarvitse vastata…
Sorry, jos se tuntui kärjistävlltä, mutta tällaisia hankkeita valtaosa pääkaupunkiseudun infrahankkeet ovat. Liikenneyhteyden varrella asuu kymmeniä tai satoja tuhansia ihmisiä. Ei niitä voi yhto tonttia varten rakentaa.
Infrainvestointien hyöty toteutuu verkostovaikutuksen kautta, ja siksi niiden toteuttajalla on oltava mekanismi realisoida yksittäisessäkin hankkeessa sadoille ja tuhansille eri tahoille jakautuvaa hyötyä. Yhteiskunnalla on tällaisia mekanismeja, niin maanmyynnin ja vuokrauksen tulojen, kiinteistöveron, asukkaiden tuloveron kuin välillisten verojen kautta. Helsingin kaupunki on Kruunuvuorenrannan ylivoimaisesti suurin grynderi ja hyötyjä. Toinen tapa olisi Itä-Aasiassa käytetty malli, jossa raideliikenneyhtiö toimii itse grynderinä ja hyödyntää vähintäänkin asemien liikekiinteistöjen arvonnousua, Hong Kongin MTR:n tapauksessa ihan täysimittaista aluerakentamista.
Arvonnousuun voisi kytkeä kaikkea kivaa. Helsinkihän ei kunnosta historiallisesti merkittäviä huviloita laajasalon alueeella. Eikö tuosta sillan tuomasta arvonnoususta riittäisi kannustinta yksityiselle rahalle kunnostaa kyseisiä huviloita. Jos tarvitaan lisäkannustinta niin eiköhän muutama hotellin rakentaminen peitä kulut?
Eikö kaikkein edullisinta olisi, jos ei rakenneta kyseistä siltaa laisinkaa, mutta sinne silti tulee nuo 40 tuhatta asukasta. Arvonnousulla spekuliointi tuntuu hyödyttömältä ellei se koskaan realisoidu. Silta on ja pysyy edeelleen kalliina.
Vastustin siltaa sitä suunniteltaessa paitsi Hesarin mielipiteessä niin marisin myös täällä Osmon palstalla kahdesta syystä: (1) kaupunkirakennetta ei pidä kannustaa entistä keskustakeskeisemmäksi ja (2) tonttien arvonnousu kääntyy asumiskustannusten nousuksi mitä sitten taas kompensoidaan tulonsiirroin kun tahdotaan säilyttää monipuolinen kaupunkirakenne. — Kaksi tuttuani asuu omistusasunnoissa Laajasalossa ja heidän perillisensä varmaankin kiittävät siltaa.
Siltahanke on nyt niin pitkällä että lienee vaikea pysäyttää mutta jos syntyy laajempi epäily kuten aikoinaan metrojunien lyhentämisestä niin silloin tulisi olla rohkeutta miettiä asia uudelleen vaikka projekti on vauhdissa. On käynyt ilmi, että kallein osuus Kruunuvuorensillan projektissa on loppupää Helsinginniemelle joten ehkä kaupunginsuunnittelun mallintajat voisivat kalkyloida vielä mahdollisuuden yhdistää Kruunuvuoren linja Pasilan linjaan, jolloin matkustajat voivat vaihtaa haluamiinsa suuntiin Kalasatamassa tai Pasilassa Redin ja Triplan ohittaen.
On totta, että väylät luovat tarvetta. Potentiaalista tarvetta ei aina edes tunnisteta, muistan epämukavan poikittaismatkan 1970-luvun opiskeluajoilta. Kun viimein saatiin poikittaislinja 550, joka olisi ollut silloiseen tarpeeseeni täysosuma, bussit asteettain täyttyivät, vaikka kiersivät keskustan kaukaa.
Tarve liikkua keskustaan johtuu paljolti siitä, että väylät vievät sinne.
Valtion tulisi rahoittaa perustarpeet sote ja koulut, kaavoitus ja mahdolliset liittymät valtionväyliin kuuluvat kunnalle. Ja on turha väittää, ettei Maunulaan tai Oulunkylään olisi vanhoillakin tontinhinnoilla voitu rakentaa lisää asuinkerrostaloja.
Muutoin olen sitä mieltä, että Kaarenratikan loppupään suunnittelun taustat olisi pengottava. Pohjois-Haagan kehärata-asema palvelee päällekkäisesti ratikkalinjan loppupäätä siten, että työpaikka-alueet ovat parinsadan metrin säteellä. Vihdintien ratikka olisi pitänyt päättää Konalaan, missä on työpaikkoja ja potentiaalista laajennustilaakin. Onhan sielläkin kauppakeskus ja vielä Lidlkin. Pysäkki Teboilin kohdalla palvelisi Valion lisäksi Lassilaa.
Tuossa käy niin kuin käy Ventaan ja Helsingin rajalla käy monessa paikassa eli moottoritie päättyy kinttupolkuun kunnan rajalla, kärjistetysti. Vanha Tuusulantie on hyvä esimerkki.
Samoin melusuojaus ei kuulu kenellekään
Mitä tarkoittaa että arvo nbousee. Eikö ihmiset ole vain valmiita maksamaan enemmän asunnoista tai sitten eivät, kun silta osoittautuu käyttökelvottomaksi. Oikeasti kunnan ei pitäisi haluta että asuntojen hinta nousee. Tuohan ei hyödytä muita kuin rakennusyhtiötä, joka saa enemmän tuottoa. Asukkaat kärsivät korkeimista asuntojen hinnoista. Kunta ja veronmaksajat maksetaan silta. Minusta esitys että sillam rakennus kuittautuu arvonnousulla ei ole uskottava.
Kun rakennetaan kunnan omistamalle maalle, hyöty ei tule, tai sen ei ainakaan pitäisi tulla, rakenusliikkeelle vaan kunnalle maan omistajana.
Kun se maan arvo ei koskaan oikeasti realisoidu, mikä vähän kuin osakemarkkinoilla. Ei noita vuokratontilla olevia asuntoja voi myydä. Tietenkin jos tonttivuokraa korotettaisiin kuin Lehtisaaressa seurakunta ja vuokrarahoilla maksettyaisiin silta, mutta suostuuko asukkaat. Kuinka kauan kestää että tuo silta maksaisi itsensä vaikka tontinvuokrana takaisin.
Viime kesänä yritin etsiä kruunuvuoren asuinalueelta jotain palveluita niitä sieltä löytänättä. Sitten luin että siitä tulee palveluiden suhteen hybridikaupunginosa. Ajatellaanko että kruunuvuoten asukkaiden lähipalvelut olisivat keskustassa, jolloin raitiovaunun käyttöaste nousisi?
Helsinki on aina haalinut alueelleen asukkaita ja työpaikkoja, Aikoinansa satamat piti vimmalla pitää Helsingissä, samoin vaikka yliopisto. kansallinen optimi olisi, että nuo sijaitsisiva hieman syrjempänä. Tuote Kruunusiltaa rakennetaan jotta kaupunki voisi iloita maan hinnan noususta. Tarvittävat rahat toki otetaan asukkailta ehkä muiltakin veronmaksajilta. Helsinki harrastaa kermankuorintaa asukkaiden ja veronmaksajien kustannuksella,
Olen aina ihmetellyt noita MAL sopimuksia. Kaksi tahoa sopivat asioista, jotka muutoinkin kuuluvat lain mukaan niiden tehtävlin. Kuntien tulee kaavoittaa sen mukaan kun yhdyskunnan kehitys vaatii. Kunnat harvoin vaikuttavat itse asuinrakentamisee, kyllä se jää rakennusliikkeiden tehtäväksi. Inrfrangon rakentaminen on pitkälti valtion tehtävä. Tällä varmistetaan, että “moottoritien tadan päät kohtaavat. ” Yleensä kunnalle syntyy kaavoituksessa arvonnousua, joka sen tulee lähi-infran (kadut, vesijihdot ja vieärit). rakentamiseen
Ei vaikuta hyvältä idealta, jo pelkästään sähköautojen latausinfran järjestäminen katupysäköintiin lienee Helsingin kaupungille ylivoimaista, koska mitään ei näytä tapahtuvan. No auton vaihto edessä, ostetaan dieselkoneella kun ei saa ladattua asukas- tai yrityspysäköintilupien alueella.