Kategoria: _

Hurraa, Helsingin asuntopolitiikka toimii!

Jos ote­taan tavoit­teek­si, että kaik­ki Helsinki­in asumaan halu­a­vat saa­vat Helsingistä asun­non järkevään hin­taan, on raken­net­ta­va lisää asun­to­ja. Se on oikeas­t­aan ain­oa mah­dolli­nen tapa. Kaikissa muis­sa tavois­sa on se vika, että jos joitakui­ta aute­taan pääsemään Helsinki­in, joitakin toisia vas­taavasti estetään, kos­ka se on läh­es nol­la­summapeliä. Ei aivan nol­la­summapeliä, mihin palaan seu­raavas­sa postauk­ses­sa. Erään­laista hölmöläis­ten peiton jatkamista se kuitenkin on.

On tietysti toinenkin vai­h­toe­hto. Tehdään Helsingistä niin huono paik­ka asua, että halu muut­taa Helsinki­in vähe­nee. Sanoi­han eräs Keskus­tan kansane­dus­ta­jakin aikanaan, että Tam­pereesta ei saisi tehdä niin hyvää kaupunkia kuin siitä ollaan tekemässä, jot­ta se ei imisi asukkai­ta muual­ta. Tätä vai­h­toe­htoa en kuitenkaan käsit­tele. Jat­ka lukemista “Hur­raa, Helsin­gin asun­topoli­ti­ik­ka toimii!”

Mikä on elämän tarkoitus Aki Kangasharjun ajatuksissa?

Talouselämä-lehden markki­naraadis­sa Etlan Aki Kan­gashar­ju esit­tää ratkaisuk­si Suomen puut­tuvaan talouskasvu­un sanatarkasti:

Luo­daan kan­nus­timia, että jak­samme painaa duu­nia myös per­jan­taina eikä lähde­tä kalas­ta­maan mökille.

Olen Kan­gashar­jun kanssa mon­es­ta asi­as­ta samaa mieltä, mut­ta en tästä.

Mikä Akin mielestä oikein on elämän ja siinä yhtey­dessä taloudel­lisen toimin­nan tarkoi­tus. Jos joku oikeasti pitää kalas­tamis­es­ta enem­män kuin lisäan­sioiden mah­dol­lis­ta­mas­ta lisäkrääsästä, mik­si hänen pitäisi vali­ta se lisäkrääsä? Eikö taloudel­lisen toimin­nan päämäärä ole lisätä ihmis­ten hyv­in­voin­tia eikä vähen­tää sitä? Jos vapaa-aika tuot­taa sitä enem­män, kan­nat­taa vali­ta vapaa-aika. Jat­ka lukemista “Mikä on elämän tarkoi­tus Aki Kan­gashar­jun ajatuksissa?”

Syntyvyyden romahdus muuttaa kaiken

Syntyvyyden romahdus muuttaa kaiken

Syn­tyvyys on viimeisen kymme­nen vuo­den aikana laskenut jyrkästi eri puo­lil­la maail­maa. Tämä muut­taa kaiken. Se panee uusik­si sekä talouden näkymät että geopoli­it­tiset voimasuhteet.

Suomes­sa syn­tynei­den määrä pysyt­teli vuo­den 2000 jäl­keen 60 000:n paikkeil­la, mut­ta kään­tyi lasku­un kymme­nen vuot­ta sit­ten. Viime vuon­na syn­tyi enää 43 320 las­ta.  Täl­lä tahdil­la jokainen sukupolvi olisi ilman maa­han­muut­toa 40 pros­ent­tia edel­listä pienem­pi, eli las­ten­las­ten sukupolvi 36 pros­ent­tia iso­van­hempi­en sukupolves­ta ja niin edelleen.

Suomen brut­tou­u­si­u­tu­mis­luku. Brut­tou­u­si­u­tu­mis­lu­vul­la tarkoite­taan sitä, kuin­ka mon­ta tyt­töä keskimäärin yksi nainen syn­nyt­tää. Se ker­too poten­ti­aal­is­ten syn­nyt­täjien määrän seu­raavas­sa sukupolves­sa. Käyrää pitää kat­soa sen ero­tuk­se­na kuvan ylälaidan tasoon 1. Vielä 2010 näyt­ti sitä, että seu­raa­va sukupolvi olisi 10 % edel­listä pienem­pi, nyt se olisi jo 40 % edel­listä pienem­pi. Oikeas­t­aan pitäisi seu­ra­ta net­tou­u­si­u­tu­mis­lukua, joka ker­too sen, kuin­ka mon­ta 15 vuo­ti­aak­si vart­tuvaa tyt­töä yksi nainen syn­nyt­tää. Ero ei ole Suomes­sa suuri, mut­ta jois­sakin mais­sa lap­sikuolleisu­us on yhä huomattavaa.

Jat­ka lukemista “Syn­tyvyy­den rom­ah­dus muut­taa kaiken”

Singaporen malli ikääntyneille työntekijöille

Käytin pari viikkoa sit­ten 3.5. puheen­vuoron min­is­teri Satosen jär­jestämässä sem­i­naaris­sa, joka oli lähtölaukaus entisen työmin­is­terin Jari Lind­strömin selvi­tyk­selle siitä, miten nos­taa työl­lisyyt­tä yli 55-vuo­ti­aiden kesku­udessa.  Aiheenani oli Sin­ga­poren malli, jos­ta olin kir­joit­tanut Suomen Kuvale­hdessä vuon­na 2013. Sin­ga­poren malli maini­taan hallitusohjelmassa.

Vas­taan tässä myös niihin vas­taväit­teisi­in, joi­ta min­ulle esitet­ti­in kymme­nen vuot­ta sit­ten, kun selostin Sin­ga­poren mallia use­am­mas­sakin kirjoituksessa.

Tutus­tu­in Sin­ga­poren eläke­malli­in eduskun­nan vero­jaos­ton matkalla Sin­ga­pores­sa huhtiku­us­sa 2013. Maan min­is­teri selosti sitä meille lyhyesti mut­ta selkeästi. Ikävä uuti­nen on, ettei mallia voi sel­l­aise­naan kopi­oi­da Suomeen, kos­ka se liit­tyy olen­nais­es­ti maan sosi­aal­i­til­i­malli­in. Sik­si en ole myöskään mis­tään lähteistä tark­istanut mallin tarkko­ja para­me­tre­jä. Toisen maan lain­säädän­nön ymmärtämi­nen lakitek­stiä luke­mal­la on jok­seenkin mah­do­ton­ta, kos­ka pitää tun­tea niin mon­ta asi­aa, joi­ta lakitek­stis­sä ei maini­ta. Moni on tutus­tunut, mut­ta ainakin osa heistä on  ymmärtänyt koko mallin väärin.

Sosiaalitili

Sin­ga­poren sosi­aal­i­tilin peri­aate on, että jokaisen on tal­letet­ta­va noin kymme­nen pros­ent­tia ansio­tu­lois­taan sosi­aal­i­tililleen. Työn­tek­i­jän ter­vey­den­hoit­o­menot ja muun muas­sa työt­tömyys­tur­va mak­se­taan tältä tililtä. Kun sosi­aal­i­tilil­lä on tarpeek­si rahaa, ei tarvitse tal­let­taa lisää, mut­ta jos tiliä käytetään, pitää taas mak­saa, kunnes rahaa on tilil­lä tarpeek­si. Kun saavut­taa eläkeiän, sosi­aal­i­tililtä mak­se­taan eläke. Jos siis tili on ollut ahk­eras­sa käytössä, eläke jää pienem­mäk­si. Nyky­isin ilmeis­es­ti tili muut­tuu  eläke­vaku­u­tuk­sek­si, jos­sa vaku­u­tusy­htiö kan­taa riskin pitkästä iästä.

Singaporen malli lyhyesti

Meille esitel­ty malli oli lyhykäisyy­dessään seu­raa­va: Kun työn­tek­i­jä täyt­tää 62 vuot­ta (nyky­isin 63 vuot­ta), työ­nan­ta­ja solmii hänen kanssaan uuden työ­sopimuk­sen, jos­sa työte­htäviä on helpotet­tu vas­taa­maan työn­tek­i­jän alen­tunut­ta työkykyä ja palk­ka uut­ta työte­htävää. Kos­ka palk­ka on alen­tunut, työn­tek­i­jä saa mak­saa itselleen täy­den­nys­tä sosi­aal­i­tililtään. Val­tio ei siis rahoi­ta tätä mil­lään taval­la. Se syö työn­tek­i­jän tule­vaa eläket­tä, mut­ta paljon vähem­män kuin jos hän siir­ty­isi kokon­aan eläk­keelle. Jos uut­ta työ­sopimus­ta ei saa­da sovi­tuk­si, työnanta­jan mak­set­tavak­si koituu merkit­tävä sank­tio. Aivan heikoil­la ei siis työn­tek­i­jä nois­sa neu­vot­teluis­sa ole.

Aja­tus tun­tui minus­ta sil­loin jotenkin tutul­ta. Jat­ka lukemista “Sin­ga­poren malli ikään­tyneille työntekijöille”

Lohjan synnytykset loppuvat 2026

HUS:n hal­li­tus päät­ti tänään siirtää Loh­jan syn­ny­tyk­set lähin­nä Jorvi­in ja Nais­ten­klinikalle. Ratkai­se­va äänestys kos­ki demarien esi­tys­tä päätök­sen lykkäämis­es­tä yli kesän, jot­ta saataisi­in koke­mus­ta Loh­jan syn­ny­tys­ten kesätauosta.

Pidin demarei­den esi­tys­tä vähän hal­pa­maise­na vas­tu­un vält­te­lynä, sil­lä hekin myön­sivät, että esi­tys syn­ny­tys­ten lakkaut­tamis­es­ta Loh­jal­la vuon­na 2026 on järkevä. Halu­si­vat vain asian näyt­tävän siltä, että kokoomus, vihreät ja yliopis­to ajoi­vat päätök­sen. Lop­ul­ta äänestet­ti­in myös hylkäämis­es­tä, jol­loin osa demareista sen­tään äänesti syn­ny­tys­ten lakkaut­tamisen puolesta.

Kan­natan kyl­lä kaiken tiedon han­kkimista päätök­sen­teon tuek­si, mut­ta tuo lykkäys yli kesän ei olisi voin­ut tuo­da tietoa siitä, miten tämä suun­nitel­tu syn­ny­tys­ten siir­to vuon­na 2026 toimisi. Vuon­na 2026 on käytössä lisäka­p­a­siteet­tia sekä Jorvis­sa että nais­ten­klinikalla. Ensi kesänä sitä ei ole. Sik­si olen vähän huolis­sani siitä, miten ensi kesästä selvitään. Tästä kesä­su­lus­ta HUS:n hal­li­tus ei ole päät­tänyt, vaan sen päätök­sen on tehnyt johtajaylilääkäri.

HUS muut­taa yksiköi­den­sä työn­jakoa radikaal­isti. Sen yksi­tyisko­htaisem­pi suun­nit­telu vaatii aikaa. Jos päätös olisi lykät­ty syysku­ulle, yksi­tyisko­h­tien suun­nit­telu­un olisi jäänyt vähem­män aikaa. Ei epä­var­muus olisi ollut myöskään mukavaa henkilökun­nan osalta, jon­ka pitää päät­tää, mis­sä aikoo olla töis­sä vuodes­ta 2026 läh­tien ja mis­sä asua.

Lohjan ja Porvoon sairaalat lyhentämään leikkausjonoja

Kir­joitin 26.3.2024 täl­lä blogilla, että en ajaisin Loh­jan syn­ny­tys­ten lakkaut­tamista, jos meil­lä olisi vero­tu­soikeus. Säästöt ovat niin vähäisiä, että per­imäl­lä viisi euroa vuodessa uus­maalaisil­ta voitaisi­in tämä päätös jät­tää tekemät­tä. Nyt olen asi­as­ta toista mieltä. Suun­nitel­mal­la on nimit­täin pääasial­lise­na tavoit­teena lyhen­tää lait­toman pitk­iä hoito­jono­ja. Jat­ka lukemista “Loh­jan syn­ny­tyk­set lop­pu­vat 2026”

Puheenvuoroni Rosa Meriläisen eurovaalikampanjan avajaisissa.

En olisi uskonut 20 vuot­ta sit­ten, jos joku olisi sanonut sit­ten min­ulle, että olen tääl­lä tänään ja tukeak­seni Rosa Mer­iläistä europar­la­ment­ti­vaaleis­sa. Puolueen puheen­jo­hta­jalle kansane­dus­ta­ja Rosa Mer­iläi­nen aiheut­ti har­mai­ta hiuk­sia – joi­ta tosin min­ul­la ei ole enää juuri näkyvis­sä. San­o­taanko, että Ros­al­la oli pitkä ja vaikea nuoru­us. Olin jos­sain vai­heessa häneen aika kypsä.

Teki nuori Rosa muu­takin kuin tuot­ti min­ul­la han­kaluuk­sia. Hän oli hyvin nuore­na kohon­nut vaa­tivi­in tehtävi­in vihreis­sä, muun muas­sa puolueen vara­puheen­jo­hta­jak­si ja johta­maan peri­aa­teo­hjel­man laa­timista. Olimme siis puheen­jo­hta­ja ja vara­puheen­jo­hta­ja samanaikaises­ti, eikä min­ulle ollut siinä tehtävässä Rosas­ta mitään pahaa sanottavaa.

Rosa jäi pois eduskun­nas­ta ja minä seurasin etäisyy­den päästä hänen edes­ot­ta­muk­si­aan Tam­pereel­la.  Kuulin hänestä yhä ilah­dut­tavampia uutisia. Rosa aikuis­tui, mut­ta ei liikaa. Hänen räväkkyyten­sä, ennakkolu­u­lot­to­muuten­sa ja idearikkaut­en­sa ei ole kadon­nut mihinkään. Erään­lainen ikin­uori vielä viidenkympin kyn­nyk­sel­läkin. Jat­ka lukemista “Puheen­vuoroni Rosa Mer­iläisen eurovaa­likam­pan­jan avajaisissa.”

Miksi Suomen taloudellinen kasvu on tyssännyt?

Pitääkö min­un vai­h­taa kan­taani työ­markki­noiden palkkamallista?

Mik­si taloudelli­nen kasvumme lop­pui 16 vuot­ta sit­ten, kun muis­sa Pohjo­is­mas­sa kasvu jatkuu? Ekon­o­misti sanoo, että taloutemme ei kas­va, kos­ka työn tuot­tavu­us ei ole nous­sut niin kuin ennen. Tai tarkem­min sanoen, ei ole nous­sut lainkaan. Min­ua tämä seli­tys ei vaku­u­ta, kos­ka olen aina arvostel­lut 1970- ja 1980-luku­jen tuot­tavu­uske­hi­tyk­sen ver­taamista 2000-luvun tuottavuuteen.

Maal­ta­muu­ton vuosikym­meninä oli help­po nos­taa tuot­tavu­ut­ta, kun väki siir­tyi pien­tiloil­ta töi­hin tehtaisi­in ja toimis­toi­hin.  Tämä kasvun lähde on loppunut.

Työikäisen väestön määrä kään­tyi lasku­un run­saat kymme­nen vuot­ta sit­ten. Lasku ei ole ollut mitenkään dra­maat­ti­nen, vain noin 10 000 henkeä kymme­nessä vuodessa. Olen­naista on, ettei työikäi­nen väestö enää kas­va niin kuin kasvoi ennen. Jat­ka lukemista “Mik­si Suomen taloudelli­nen kasvu on tyssännyt?”

Miksi ja milloin pikaratikka voittaa bussin

Tekni­ik­ka- ja talous ‑lehti julka­isi kir­joituk­sen Akkusähköbus­si haas­taa raitio­vau­nun – Liiken­nealan kah­den vet­er­aanin mielestä raide­hankkeet ovat verora­ho­jen totaal­ista tuh­laus­ta.  Siinä Jus­si Sauna-aho ja Antti Talvi­tie argu­men­toi­vat bussien puoles­ta paikallisju­nia ja raitio­vaunu­ja vastaan.

Päätin vas­ta­ta kir­joituk­seen blogillani, mut­ta muiden kiirei­den jäl­keen ehdin vas­ta nyt.

Sauna-ahon ja Talvi­tien mukaan sähköbussin ener­giankäyt­tö  matkus­ta­jaa kohden on välil­lä Helsin­ki – Lep­pä­vaara pienem­pi kuin paikallisju­nan, kos­ka juna on niin paina­va. Näin voi olla, vaik­ka ihmette­lenkin, sil­lä bus­si joutuu pysähtymään yht­enään liiken­neval­ois­sa ja risteyk­sis­sä, kun taas juna lähtöko­htais­es­ti vain pysäkeil­lä. Olen­naista on, että juna pyy­hältää tuon välin 16 min­uutis­sa. Bus­si ei ole tain­nut siinä ajas­sa päästä edes Tullinpuomi­in.  Suurten matkus­ta­jamäärien kul­jet­tamiseen paikallisju­na on aivan ylivoimainen kap­a­siteet­tin­sa ja nopeuten­sa ansios­ta. Samal­la on todet­ta­va, että pien­ten matkus­ta­jamäärien kul­jet­tamiseen juna ei sovel­lu. Sik­si en ole innos­tunut kaik­ista vaa­timuk­sista lisätä paikallisju­nali­iken­net­tä siel­läkin, mis­sä matkus­ta­jat mah­tu­isi­vat hyvin bus­si­in — tai jopa taksiin.

Kiin­nos­tavampi on ratikan ja sähköbussin ver­tailu, kos­ka ne ovat edes vähän samaa sar­jaa. Yksinker­taisu­u­den vuok­si puhun vain bus­seista, sil­lä sähköbus­si voit­taa paikallis­li­iken­teessä diesel­bussin niin selvästi, että diesel­bus­sit taita­vat pois­tua markki­noil­ta. Jat­ka lukemista “Mik­si ja mil­loin pikaratik­ka voit­taa bussin”

Syntyvyyden romahdus (5): miten pärjätään pienenevällä työvoimalla?

Kir­joi­tan tämän siihen perustuen, miltä tule­vaisu­us nyt näyt­tää. Sadas­sa vuodessa voi tapah­tua iso­jakin muu­tok­sia, mut­ta teen silti vain yhden skenaarion.

Ole­tan, että net­tou­u­si­u­tu­mis­luku pysyy 0,6:ssa eli kokon­aishedelmäl­lisyys 1,26:ssa, jos­sa se oli vuon­na 2023. Se voi siitä nous­ta, mut­ta yhtä hyvin se voi edelleen laskea. Syyt, jot­ka min­un mielestäni ovat johta­neet syn­tyvyy­den lasku­un, eivät ole katoa­mas­sa min­nekään. Vuosit­tain syn­tynei­den määrä las­kee noin 1,5 %.  Las­ten­las­ten sukupolvi olisi noin 36 % iso­van­hempi­en sukupolvesta.

Syn­tyvyy­den laskua kom­pen­soidaan maa­han­muu­tol­la, mut­ta pelkään pahoin, ettei se ei riitä kokon­aan kom­pen­soimaan sitä, kos­ka väestö vähe­nee muual­lakin ja maa­han­muut­ta­jista tul­laan kilpailemaan.

Suo­mi ei juuri saa houkutel­luk­si koulutet­tu­ja maa­han­muut­ta­jia. Nytkin hyvin koulutet­tu­ja muut­taa täältä pois enem­män kuin muut­taa tänne. Tule­vaisu­udessa nuo­ria suo­ma­laisia houkutel­laan mui­hin, väestöään menet­tävi­in mai­hin kiihtyvässä tahdis­sa. Jat­ka lukemista “Syn­tyvyy­den rom­ah­dus (5): miten pär­jätään pieneneväl­lä työvoimalla?”

Sijoitusvarallisuuden verotus on ongelmallista

STTK:n pääekon­o­misti Patrizio Lainà esit­tää omaisu­usveron palaut­tamista Suomeen. Ker­ron tässä, mik­si en kan­na­ta, vaik­ka jaan kiukun siitä, että hal­li­tus kas­vat­taa tuloeroja.

Pääomatulot ovat liian liukkaita verotettavaksi

Opti­maalises­sa maail­mas­sa pääo­mia ja pääo­mat­u­lo­ja verotet­taisi­in paljon nyky­istä enem­män ja ansio­tu­lo­ja vas­taavasti vähem­män. Jok­seenkin kaik­ki maat kuitenkin verot­ta­vat pääo­mat­u­lo­ja palkkat­u­lo­ja kevyem­min niin, että vero­tus kokon­aisu­udessaan ei ole  kovinkaan pro­gres­si­ivista. Näin on pakko tehdä.

Pääo­mia on help­po siir­rel­lä maas­ta toiseen. Jos niitä yritetään verot­taa yhdessä maas­sa mui­ta ankaram­min, pääo­ma livah­taa johonkin kevyen vero­tuk­sen maa­han ja korkeaa veroa yrit­tänyt maa ampuu vain itseään jalkaan.

Thomas Piket­ty esit­tää ratkaisuk­si globaalia vero­tus­ta. Tässä hän on oike­as­sa. Asi­aa ei voi ratkaista yhdessä maas­sa. Aika vaa­ti­ma­ton­ta min­imiverosopimus­ta­han ollaan tekemässäkin. Myön­nän, että yleis­maail­mallisen ratkaisun syn­tymi­nen on vaikeata.

Suomalaisilla kotitalouksilla vähän sijoitusvarallisuutta

Suomen ongel­ma on koti­talouk­sien vähäi­nen var­al­lisu­us ver­rat­tuna vaikka­pa Ruot­si­in. Tähän san­o­taan, että Ruot­si ei ole sot­in­ut pari­in sataan vuo­teen ja viimeisen sotansakin se kävi Suomes­sa. Ruot­sis­sa on sik­si enem­män van­haa rahaa kuin Suomes­sa. Näin minäkin luulin, mut­ta tosi­asi­as­sa ero on syn­tynyt vuo­den 2000 jäl­keen. Vuon­na 2000 suo­ma­lais­ten ja ruot­salais­ten koti­talouk­sien net­to­var­al­lisu­us oli suun­nilleen yhtä suur­ta, nyt ruot­salais­ten keskimääräi­nen net­to­var­al­lisu­us on kaksinker­taista suo­ma­laisi­in näh­den. Jat­ka lukemista “Sijoi­tus­var­al­lisu­u­den vero­tus on ongelmallista”