Kirjoitan tämän siihen perustuen, miltä tulevaisuus nyt näyttää. Sadassa vuodessa voi tapahtua isojakin muutoksia, mutta teen silti vain yhden skenaarion.
Oletan, että nettouusiutumisluku pysyy 0,6:ssa eli kokonaishedelmällisyys 1,26:ssa, jossa se oli vuonna 2023. Se voi siitä nousta, mutta yhtä hyvin se voi edelleen laskea. Syyt, jotka minun mielestäni ovat johtaneet syntyvyyden laskuun, eivät ole katoamassa minnekään. Vuosittain syntyneiden määrä laskee noin 1,5 %. Lastenlasten sukupolvi olisi noin 36 % isovanhempien sukupolvesta.
Syntyvyyden laskua kompensoidaan maahanmuutolla, mutta pelkään pahoin, ettei se ei riitä kokonaan kompensoimaan sitä, koska väestö vähenee muuallakin ja maahanmuuttajista tullaan kilpailemaan.
Suomi ei juuri saa houkutelluksi koulutettuja maahanmuuttajia. Nytkin hyvin koulutettuja muuttaa täältä pois enemmän kuin muuttaa tänne. Tulevaisuudessa nuoria suomalaisia houkutellaan muihin, väestöään menettäviin maihin kiihtyvässä tahdissa.
Tämän seurauksena Suomessa asuvien koulutustaso laskee merkittävästi. Se ei tiedä hyvää taloudelle.
Jos maahanmuuttajia tulee Suomeen enemmän kuin täällä syntyy lapsia, maahanmuuttajat eivät opi enää Suomea yhtä hyvin kuin tähän asti, koska suomea äidinkielenään puhuvien osuus laskee merkittävästi. Huonosta englannista tulee puhutuin kieli, niin kuin se jo nyt on monissa helsinkiläisissä ravintoloissa.
Väestöpyramidi keikahtaa nurin päin niin, että ikäluokat ovat sitä suurempia mitä vanhemmasta ikäluokasta on kyse. Voimakas maahanmuutto voi pitää jonkin aikaa työikäisten määrän suhteessa eläkeikäisiin kohtuullisena, mutta jossain vaiheessa maahanmuuttajatkin alkavat eläköityä.
Väestöllistä huoltosuhdetta tietysti helpottaa se, että lapsia on vastaavasti vähemmän. Se tiedetään jo nyt, että lähivuosina kouluja lakkautetaan paljon. Nyt koulussa olevat ikäluokat ovat kooltaan vähän yli 60 000 oppilasta ja viime vuonna syntyi siis runsaat 43 300 lasta.
Tein hyvin karkean laskelman, jonka mukaan eläkemenot pysyisivät kohtuullisina, jos eläkeikä nousisi 70 :een ja keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä 65:een, olettaen, ettei elinajan odote enää nousisi. Todennäköisesti se nousee, mikä tietysti nostaa eläkemenoja.
Voi myös olla, että työkyvyttömyyseläkkeiden määrä kääntyy uudestaan laskuun. Tiedot nuorten mielenterveydestä ovat huolestuttavia.
Työvoiman määrä ei ole ongelma
Kun työikäisiä on suhteessa vähemmän, riittääkö työvoima ylläpitämään nykyisen kulutustason? Riittää hyvin. Tekoäly ja edistynyt teknologia lisäävät pakon edessä tuottavuutta. Nyt tuottavuus ei ole oikein lisääntynyt, kun ei ole ollut pakko. Jos jostain on tingittävä, markkinataloudessa tingitään turhimmista töistä. Viimeiseen 50 vuoteen talouskasvu ei ole ollut välttämättömyystuotteiden tuotantoa, vaan jotain sellaista, jota kirjassani 2020-luvun yhteiskuntapolitiikka kutsun mukavuustaloudeksi.
Hoivasektori tarvitsee lisää työvoimaa, vaikka hallitus nyt aikookin säästää siitä satoja miljoonia euroja. Tässä ei ole ongelmana, että maahanmuuttajissa on vain vähän korkeakoulutettuja. Heistä on helppo kouluttaa vanhustenhoitajia. Ovathan he valtaosaltaan kunnon väkeä.
Työvoimapula ei siis ole ongelma. Julkinen talous sen sijaan joutuu pahoihin vaikeuksiin.
Baumolin tauti ja julkinen talous
Iso ongelma seuraa siitä, että entistä suurempi osa töistä on sellaisia, jotka ainakin nyt maksetaan verovaroin. Tekoäly ei lisää tuottavuutta vanhustenhoidossa eikä saa opettajaa opettamaan nopeammin. Työtä säästäviä toimia tehdään lähinnä yksityisellä sektorilla, jotta työvoimaa riittää paremmin julkiselle sektorille, mutta ongelmaksi tulee, miten maksetaan palkka.
(Sinänsä uskon, että teknologia voi korvata opettajaa opettamisessa, mutta ei kasvattajana. Pelillistäminen tehostaa oppimista ja helpottaa sitä, että kukin voi edistyä kykyjensä mukaista tahtia. Tämä ei kuitenkaan ole osaamisaluettani, joten ei siitä sen enempää.)
Vaikka nuppilukua katsoen eläkkeiden rahoituksen pitäisi jotenkin onnistua maahanmuuton ansiosta, maahanmuuttajat tulevat olemaan matalapalkkaisempia kuin olivat työuransa aikana ne, joiden eläkkeitä heidän pitäisi maksaa.
Jo nyt on tilanne, ettei nuorten kannattaisi liittyä työeläkejärjestelmään lainkaan, koska joutuvat maksamaan enemmän kuin saavat. Minun ikäluokkani saa paljon enemmän kuin on maksanut.
Ongelma voi pahentua
Kun huolenamme on, ettei Suomi houkuttele korkeasti koulutettua työvoimaa ja menettää sitä päinvastoin muualle, kasvava verotaakka ja nousevat eläkemaksut eivät ainakaan paranna tätä. Tänne ei voi houkutella kovapalkkaisia asiantuntijoita, koska näiden henkilökohtainen talous olisi paljon vahvempi muualla.
Suomalaisten korkeasti koulutettujen todennäköisyys muuttaa muualle kasvaa monesta syystä:
- Kotimainen verotus ja eläkemaksut laskevat heidän elintasoaan Suomessa. Tosin ongelmia on eläkkeiden kanssa muuallakin, eikä minulla ole kykyä tehdä tästä laskelmia.
- Suomen kieli pitää suomalaiset Suomessa. Kun ihmetellään, miksi Yhdysvaltain osavaltioista toiseen muutetaan paljon enemmän kuin maasta toiseen vapaan liikkuvuuden EU:ssa, selitys on kielessä. Kaikki osavaltiot ovat englanninkielisiä. Suomenruotsalaiset muuttavat paljon muita todennäköisemmin Ruotsiin. Suomesta tulee paljon vähemmän suomenkielinen, jos maahanmuuttajia tulee vuosittain enemmän kuin syntyy lapsia. Siksi kieli kiinnittää maahan vähemmän erityisesti korkeasti koulutettuja, joiden työ- ja opiskelukieleksi tulee pikkuhiljaa joka tapauksessa englanti.
- Myös muu Eurooppa tyhjenee, joten asumiskustannukset alenevat. Tilaa löytyy muuttajille.
Mikä voisi mennä toisin?
Voi käydä niin, että elämänmuotomme muuttuu uudestaan lapsiystävällisemmäksi ja syntyvyys nousee. Tähän voi käyttää jopa jonkin verran rahaa. En kuitenkaan toivo syntyvyyden nousevan paljon. Ihmisiä on liikaa.
Maahanmuuttajien syntyvyydestä Suomessa ei ole luotettavaa dataa. Näyttää siltä, että heidän syntyvyytensä laskee lähelle kantasuomalaisten tasoa, mutta tästä ei voi olla varma.
Ei ole mikään luonnonlaki, että menetämme muuttoliikkeen vuoksi korkeasti koulutettuja. Suomen muuttuminen vähemmän suomenkieliseksi voi tehdä tästä houkuttelevamman paikan uutta kotimaata etsiville korkeasti koulutetuille. Onhan tässä maassa paljon hyvää. Kun kesät kuumenevat, Suomesta voi tulla oikein houkutteleva.
Entä jos Suomesta tulee suomalaisten kesäkuapunki? Kesät Suomessa lomalla ja muu osa vuodesta ulkomailla töissä.
Suurista mullistuksista puheenollen jotenkin tuntuu väistämättömältä, että aika pian meillä kaikilla kännykkä, joka on myös tekoälyn käyttöliittymä. Tämä tekoäly kasvaa lasten mukana ja siitä tulee heidän luotetuin ystävänsä tai ehkä jonkinlainen ihanneäidin, -isän ja -ystävän sekoitus. Sille jutellaan ja muistellaan menneitä, suunnitellaan tulevaa. Sille kerrotaan uusimmista ihastuksista ja muista salaisuuksista. Se antaa ohjeita ja varoittelee. Jossain kohdassa käyttöliittymä siirtyy kännykästä robottiin, ehkä koiraan tai pieneen ihmiseen tai mikä nyt sitten onkaan muodikasta ja tuntuu omalta.
Lapsella voisi myös olla toinen tekoäly, opettaja, joka kasvaisi hänen mukanaan. Koulussa voitaisiin käydä oppimassa sosiaalisia taitoja, mutta muu opettaminen voisi olla tekoälyn kontolla. Se osasisi opettaa juuri niin kuin sopii omalle oppilaalle. Olihan sillä tieto sadoista miljoonista oppilaista ja heidän oppimistavoistaan.
Ja tarvitsisiko sitä edes oppia niin paljon? Kielten opiskelu voisi toki olla edelleen kiva harrastus, mutta oikeasti muunkielisten kanssa juteltaisiin tekoälyn avulla, vaikka kieltä ei osaisikaan. Muutenkin maailman ”kaikki” tieto olisi jatkuvasti yhden kysymyksen takana.
Mahdollista myös on, että jossain vaiheessa tekoäly integroitaisiin suoraan hermostoon. Seuraava looginen askel kai olisi, että ihmisten tekeminen lopetettaisiin kokonaan. Ihmiset siirtyisivät robotteihin ja eläisivät miljoonia vuosia. Auringon sammuttua syvällä maan sisään rakennetuissa tietokoneissa jokainen rietastelisi kuin Rooman keisari tai kuka nyt sitten haluisikaan olla.
Palkkataso ja välitön verotus ovat varmaankin tärkeimpiä insentiivejä. Näihin vaikuttaminen on poliittisesti vaikeaa, koska johtopäätös on että hyvätuloisten verotusta pitäisi laskea, mutta periaatteessa aika suoraviivaista.
Mutta on vielä sse toinenkin taso, eli aikaulottuvuus ja kermankuorinta eri elämänvaiheissa kun tarjolla on monia erilaisia malleja. Tietoa on entistä helpommin saatavilla, niin varsinkin valmiiksi varakkaasta taustasta tulevien hyvätuloisten on mahdollista shoppailla länsimaisessa pykäläviidakossa todella tehokkaasti, eri elämänvaiheita eri maissa viettäen.Voi hyötyä erilaisista insentiiveistä ja veroporkkanoista, sekä välttyä eläkemaksuilta jos ne eivät ole houkuttelevia omaan ikävaiheeseen tai tulotasoon.
Esim työura jossa käytetään eri maissa eri vaiheissa joitain asiantuntijoiden 2 vuoden poikkeusverotuksia, ja sitten kun on tiedossa isojen pääomatulojen vuosi kirjat ovatkin Luxemburgissa (tai jopa Monacossa), ja palkkatyöuran viimeiset vuodet tehdään siinä maassa missä eläkkeen perustana on viimeisten työvuosien palkka eikä koko työuran kertymä. Ja sitten eläkkeellä muutetaan kirjat sinne missä on edullinen verotus huomioiden pääomatulojen ja eläkkeiden kertymä.
Yhtälöön kun lisätään vielä lapset ja maksuton perus- tai jopa yliopistokoulutus, tai erilaiset julkisyhteisöjen stipendit näihin, niin varmaankin löytyy vaikka ohjelmistoalan guruille sellaisia kombinaatioita joissa elämän aikainen tosiasiallinen verotus jää aivan olemattomaksi. Ja koko ajan saa asua mielenkiintoisissa länsimaisissa ympäristöissä, joista pääsee säännöllisesti Suomeen sukulaisuussuhteita ylläpitämään tai viettämään kaverien kanssa mökkiviikonloppuja jne.
Varsinkaan lapsia hankkiva tuskin pystyy tai haluaa koko elämäänsä optimoida Excelillä mahdollisimman suuren nettohyödyn julkisyhteisöiltä maksimoimiseen, mutta sellainen elämantapa jossa ollaan kirjoilla elämän aikana useissa valtioissa, ja valintahetkellä panos-tuotos-ajattelu suhteessa julkisyhteisöihin on osa palettia, on täysin todellisuutta yllättävän monille perusvarakkaille kovatuloisille.
Etätyömahdollisuuksien kasvu oikein alleviivaa tätä. Jos töitä tehdään vuosia akselilla Verbier – Marbella – Bali ja säännöllisesti käydään myös Helsingissä, Lontoossa ja Pihtiputaalla, niin aivan hyvin tuossa voi ”koti” sijaita verotehokkaasti jonkin vaiheen Portossa, toisen Bratislavassa ja kolmannen Berliinissä.
Ja kenties sitten eläkevuosien loppupuolella taas Vantaan-Keravan sotealueella, jos silloin vaivaavan oireyhtymän puolesta se sattuu olemaan hyvä valinta. Toki siten, että pääomatulot on jo nostettu edellisessä vaiheessa.
Eli kilpailu kaikkein hyväosaisimmista nettoveronmaksajista sisältää muutakin kuin pelkän palkkaveroprosentin. Ja on luonteeltaan sellaista, että vähään on julkisyhteisöjen tyytyminen, vaikka vanhenevissa yhteiskunnissa kuinka haluttaisiin enemmän.
Japanissa on otettu toinen lähestymistapa. Maa pidetään japanilaisena, maahanmuutto minimissä. Jos tekijät ei riitä, lisätään automaatiota ja robotteja. Suomessa keksitään hoitajamitoituksia. Osmo osaa varmaan laskea, koska Suomen koko työvoima työskentelee vanhusten hoivassa.
On yksi oikeudenmukaisuuteen liittyvä asia, josta en ole kuullut yhtään keskustelua. Kaikki tietävät, että nykyisin työssä olevat maksavat eläkkeellä olevien eläkkeet. Eläkemaksut ovat kaikille samat. Niitä voisi nostaa joinkin verran, mutta antaa alennusta ’lapsellisille’. 20 % ensimmäisestä, 10 % toisesta ja 5 % kolmannesta. Nuo prosentit eivät perustu mihinkään, mutta itse periaatetta pitäisin kohtuullisen hyvänä vaikka sen olenkin itse keksinyt.
[quote]Japanissa on otettu toinen lähestymistapa. Maa pidetään japanilaisena, maahanmuutto minimissä. Jos tekijät ei riitä, lisätään automaatiota ja robotteja.[/quote]
Näin ajateltiin ennen vanhaan, mutta nykyään Japanikin yrittää houkutella maahanmuuttajia. Ulkomaalaistaustaisten määrä kasvaa koko ajan.
Japanin väestö on reilu 20-kertainen Suomen väestöön nähden ja pinta-ala samaa luokkaa kuin Suomessa. Heillä on varaa pienenevään väestöön, josta silti löytyy erikoisammattilaiset kaikkiin nykymaailman erikoistöihin.
Suomessa tilanne on jo nyt sellainen, että vapaasti liikkuvat erikoisammattilaiset, kuten erikoisalojen maisterit tai tohtorit, löytävät minkäänlaisen työmarkkinan vain pääkaupunkiseudulta. Nimimerkillä kokemusta on: likvidiä markkinaa kun ei ole pari työpaikkaa vuodessa maakunnan alueella. Kahden uran perhe rajoittaa näiden ammattilaisten asettumista entisestään, kun kummankin pitäisi löytää uravaihtoehtoja likvidistä työmarkkinasta.
Pienenevän väestön Suomesta karkaavat korkean teknologian yritykset hyvinkin nopeasti Keski-Eurooppaan tai kauemmaksi suuremman rekrytointipohjan perässä. Ja perässä lähtevät niiden tarvitsemat erikoisammattilaiset. Hyvästi silloin verotulot.
Kirjoitan ehkä asian vierestä ainakin osittain, mutta Anna Rotkirch haastattelussaan, johon Osmokin aiemmin viittasi, kertoi pulan olevan nimenomaan esikoisista. Kahden akateemisen tyttären äitinä (myös oma äitini oli Hgin yliopistossa tutkinnon suorittanut virkaäiti) ja nyt ehkä ainoan lapsenlapseni isoäitinä pohdin sitä, että julkisessa keskustelussa on kummallinen dikotomia. Joko paheksutaan ”uranaisia” tai sitten implisiittisesti vaaditaan naisia heivaamaan kaikki ammatin eteen tehty työ ja hankkimaan useita lapsia. Pitäisi kannustaa hankkimaan se ensimmäinen lapsi! Sekin auttaisi huoltosuhdetta ja ennen kaikkea antaisi iloa elämään. Ei kuitenkaan syyllistää aggressiivisesti niitä, jotka eivät selvästikään halua lapsia, vaan sen sijaan tukea myös itsellisiä äitejä ja esim. kahden äidin perheitä.
Onnea!
Vielä yksi tekijä lapsettomuutta aiheuttamassa, monen muun tällä palstalla ansiokkaasti listatun lisäksi: tutkinto-inflaatio, jonka vuoksi edes naulakkovahtimestariksi ei nykyään pääse ilman maisterin tutkintoa. Tässä blogissa oli aikoinaan keskustelusäie jossa pohdittiin mekanismeja jotka tämmöistä tutkintojen kilpavarustelua ajavat.
Yksi tutkinto-inflaation seuraus on se että nuoret ovat kolmikymppisiä, ja kohta varmaan nelikymppisiä ennen kuin kokevat taloutensa niin turvatuksi että uskaltavat lähteä perhettä perustamaan. Kolmenkympin iässä hedelmällisyys on jo laskemaan päin, niin että lasta ei välttämättä enää tule vaikka haluaisi.
Suomalaisille (ja koko läntiselle maailmalle) on käymässä vähän niinkuin riikinkukoille, jotka ovat naaraille patsastelemisen vuoksi kasvattaneet niin pitkän ja hankalan pyrstön etteivät enää pääse kettua pakoon. Paitsi että tupla- ja triplatutkintojen pyrstö kasvatetaan työnantajille patsastelemiseksi, ei naaraille. Ja sen joutuvat kasvattamaan niin miehet kuin naiset.
Eikö tulevaisuuden ”eläkepommia” voisi lieventää regressiivisellä eläkekertymällä? Jos tulot ovat mediaani + x %, eläkettä kertyisi y % vähemmän kuin keski- tai pienituloisella.
Mm. täällä, täällä ja täällä.
Osmolla on hyvä termi ”mukavuustalous”. Olenkohan oikeilla jäljillä, jos arvioin, että Suomessa tämä mukavuustalous on 2/3 bkt stä. Luulisi siitä taloudesta löytyvän vaikkapa puolet hoitamaan vanhushuollon kuntoon.
Ilmeisesti kuitenkin ihmisten ajatusmaailma arvostuksineen on suuri este.
”Olenkohan oikeilla jäljillä, jos arvioin, että Suomessa tämä mukavuustalous on 2/3 bkt stä.”
Itse veikkaan, että paljon vähemmän. Tuntuma on, että Suomessa jopa keskiluokalla tuppaa menemään raha asumiseen, päivittäisiin välttämättömyyksiin, päiväkotiin, säästämiseen eläkettä ja lapsia varten sekä vakuutuksiin, varsinkin jos on lapsia. Huonotuloisella lapsiperheellä nyt ainakin miltei kaikki menee välttämättömyyksiin.
Muutenkin Osmo maalaili 2020-luvun yhteiskuntapolitiikka -kirjassaan kuvaa, jossa ihmisten maailma pyörisi paljon turhan tai melko turhan (tavara)kulutuksen ympärillä. Jonkinlainen homo consumptor olisi ihmisen perusluonteita. Vaikka kuvaus sopii osaan ihmisistä, etenkin ehkä nuoriin naisiin, minun mielestäni se sopii huonosti suurimpaan osaan tuntemistani ihimistä. Erityisesn huonosti se sopii perheellisiin. Monet ihmiset kyllästyvät kuluttamiseen jo siksi, että tietävät, että turha kuluttaminen ei anna oikeaa iloa ja sisältöä elämään. No, ehkä me tunnemme erilaisia himisiä.
Näin on. Nuorilla on omat huvinsa, naisilla lukuisat ulkomaanmatkat ja miehillä kalliit autot mutta perheellisten j akeski-ikäisten muuten suomalaisten arkielämä on tasaisen tylsää.
Ei tarvitse myöskään osoitella eläkeläisiä sormella, monella on sellaisia sairauksia joita ei parannella kuin kalliilla lääkkeillä joita Kela ei edes korvaa.
Vanhuksetkaan eivät ole pääsääntöisesti hoitokodeissa vaan omissa kodeissaan, puolison tai lastensa hoidettavina. He eivät edes halua mihinkään hoitokoteihin sen puolen, kun tietävät millaista niissä on.
Nykyiset perheenperustamisiässä olevat aikuiset ovat nähneet 90-luvun laman ja sitä seuranneen pitkän korkean työttömyyden jakson, finanssikriisin sekä viimeisimmän nyt käynnissä olevan taantuman. Kokemus oman maan talous- ja sosiaalihistoriasta on huomattavan erilainen kuin niillä sukupolvilla, joille pidempiaikainen työttömyys ei ollut merkittävä riski suurimmalle osalle ikäluokasta, ja suureen osaan työpaikoista riitti peruskoulun suorittaminen. Tämä todennäköisesti vaikuttaa myös siihen, miten todennäköisinä erilaisten riskien osumista omalle kohdalle pidetään. Riskien kokemiseen mahdollisesti vaikuttaa myös yhteiskunnan muuttuminen entistä eriarvoisemmaksi ja käynnissä oleva hyvinvointivaltion hidas alasajo.
Asumisen osalta nykyiset nuoret aikuiset ovat huomattavan erilaisessa tilanteessa kuin aiemmat sukupolvet. Monet nykyisten nuorten aikuisten vanhemmat asuivat valtion suoraa korkotukea saaneissa omistusasunnoissa (omistusarava) tai vuokra-asunnoissa, joiden vuokrat olivat säänneltyjä. Asuntolainan korot olivat verotuksessa vähennyskelpoisia. Nykyisille perhettä perustaville nuorille aikuisille on tarjolla lähinnä markkinahintaista vuokra-asumista, eivätkä he saa myöskään verovähennyksiä tai korkotukia omistusasunnon hankkimiseen. Myös rakentamisesta on samaan aikaan tullut entistä säännellympää ja samalla myös kalliimpaa. Vaikka molemmilla vanhemmilla olisi korkeakoulututkinto ja työpaikka, voi tavanomainen omakotitalo olla taloudellinen mahdottomuus.
Verojärjestelmä oli perheelliselle vähemmän ankara aikana, jolloin nykyisten nuorten aikuisten ja keski-ikäisten vanhemmat perustivat perheitä. Omaisuuden, yritysten voittojen ja suurten tulojen verottamisesta on siirrytty entistä enemmän erilaisiin kulutusveroihin (kuten ALV ja energiaverot) ja palveluiden käyttömaksuihin. Nämä kohdistuvat perheellisiin suhteellisesti raskaammin kuin muuhun väestöön. Nykyiset nuoret aikuiset eivät saa myöskään aikaisemmin käytössä olleita verotuksen lapsivähennyksiä.
Tulevaisuuden yhtälö, jossa samaan aikaan: 1) terveydenhoidon ja hoivan tarve kasvaa ikääntymisen vuoksi, 2) terveydenhoidon tuottavuus heikkenee suhteessa teollisuuteen (Baumol), 3) työikäisen väestön määrä pienenee, 4) on mahdollista heittäytyä vapaamatkustajaksi, työskentely on vapaaehtoista, 5) ihminen saa valita kotipaikkakunnan itse, 6) palvelut tarjotaan kaikkialle (joka kylään, joka kuntaan tai edes joka maakuntaan). Nämä ehdot eivät välttämättä toimi yhtäaikaa.
”Vaikka nuppilukua katsoen eläkkeiden rahoituksen pitäisi jotenkin onnistua maahanmuuton ansiosta, maahanmuuttajat tulevat olemaan matalapalkkaisempia kuin olivat työuransa aikana ne, joiden eläkkeitä heidän pitäisi maksaa.”
Vimeinkin. Juuri tätä helposti tajuttavaa perusjuttua eivät tunnu poliitikot tajuavan kun hokevat sitä että maahanmuutto pelastaa suurin piirtein kaiken. Saamme kyllä työntekijöitä työelämään, mutta heidän (matalasta) tulotasostaan maksamat verot ja eläkertymät eivät riitä juuri mihinkään: eivät takaamaan hyvinvointivaltion sen enempää kuin eläkejärjestelmän rahoitusta.
Tarvittaisiin korkean tulotason maahanmuuttoa, mutta vetovoimassa on pahoja valuvikoja…. tiedämme että olemme:
– korkean verotuksen maa
-kalliin asumisen maa
-maa jota suuret ulkomaiset investoinnit kiertävät(syistä voidaan kiistellä)
-pääomiltamme köyhä
ja sanotaanko tämäkin nyt suoraan
-teknologiselta osaamiseltamme ja kehittelytasoltamme keskitasoa, emme enempää
Jotain pitäisi siis tehdä. Niin maahanmuutolle (tänne oikeaa porukkaa) ja sitten noille miinusmerkeillemme joista osa voidaan kyllä strategisilla toimilla korjata, jos on poliittista osaamista
Tämän lisäksi korkeasti koulutetun on vaikea saada lupaa tulla Suomeen. Kukaan ei tuo perhettään Suomeen, jos työpaikan menettämisen takia on polistuttava maasta kolmessa kuukaudessa
Soininvaaralle komenttina että tuo kolmen kuukauden maasta poistumisaika on muutettu 6 kuukaudeksi. Sekin on liian lyhyt aika mutta sitäkin voidaan muutta esim siten että lisäaika olisi mahdollista saada tietyin ehdkoin. Todelliset haaasteet työperäiselle maahanmuutolle on edelleenkin työlupien saatavuus.Se on enemmänkin tekninen haaste kuin poliittinen. Hallitus ohjelmassa on kirjattu että työluvat tullaan muuttamaan yleiseksi työluviksi jotka eivät ole sidottu yhteen työnantajaan eli uutta haku prosessia ei tarvita. Kanslaisuuslaki on monessa Euroopan maassa tiukempaa kuin Suomessa eikä se ole estänyt työperäisen maahanmuuton kasvua.
Tiedän, että raja on nostettu joidenkin kohdalla kuuteen kuukauteen, mutta minulle on epäselvää, tietääkö henkilö maashan muuttoa harkitessaan, kumpaan ryhmään hän kuuluu?
Soininvaaralle komenttina että tuo 3 ja 6 kuukauden maastapoistumiseen. Se on sidottu työlupaan. Joka on tietääkseni työnantajan velvolvoite ilmoittaa Migrille kun henkilön työsuhde on päättynyt . Tähänkin voi tulla muutoksia ja sellainenkin muutos voi olla mahdollinen että työlupaa voi pidentää mikäli hakee jatkoaikaa Migriltä. Eikäs työluvat myöntää nykyään TEM ja oleskeluluvan myöntää SM?
Osmo A Wiio muistaakseni sanoi, että lähitulevaisuus yliarvioidaan ja kaukaisempi tulevaisuus aliarvioidaan, kun tarkastellaan tekniikan kehitystä.
Kenties tekoäly ja robotiikan kehitys muuttavat työelämää niin, ettei ihmisiä tarvitakaan aivan niin paljon kuin nyt kuvitellaan.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/a04cf498-68ba-496e-a0d9-420ac12e9796
Tämä karttahan sen näyttää selvääkin selvemmin, katsokaa varsinkin Helsingin seutu. Maahanmuuttajat synnyttävät. Näin koska tiedämme helsinkiläisten kantasuomalaisten hyvin alhaisen hedelmällisyysluvun. Taitaa olla Suomen alhaisin.
Eli se kielletty yhdyssana jota ei saa käyttää edes passiivisessa ja täysin neutraalissa ”vaihtuminen” muodossa on kyllä ihan totta matemaattisesti.
Mutta persut: koska ”Sofia” ja ”Ilari” eivät halua lapsia tehdä, tai korkeintaan sen 1,2 niin antaa maan mennä muille joita elämän jatkaminen sentään kiinnostaa. Niin se on muutenkin elämässä: se ottaa tilaisuutensa jota eniten kiinnostaa.
Maahanmuuttajat synnyttävät toistaiseksi hiukan enemmän, mutta heidän keskuudessaan syntyvyys on laskenut nopeammin kuin kantaväestön keskuudessa. Tutustuin asiaan jonkin verran 10-15 vuotta sitten ja muistan ajatelleeni, että näin siinä tulee käymään, koska naisten – ja miestenkin – halukkuus hankkia lapsia muokkautuu yhteiskunnallisten seikkojen perusteella enemmän kuin traditioiden.
Kommenttina nimimerkki Helsingin syntyvyydelle tuohon syntyvyyden kehitykseen koko Suomesssa versus Helsingin syntynyyteen. Helsingin syntyvyys on maahanmuuttajien kohdalla kasvussa eikä sitä kukaan ole kiistämässä. Toisin on muistuttava että maakuntien alhainen syntyvyyden taustalla on myös maan sisäinen maahanmuutto. Oulun ja Pietarsaaren syntyvyyden kasvua selittää todennäköisesti uskonnolliset herätysliikkeet joissa syntyvyys on korkeampaa muista syistä kuin muuttoliikenne. Soininvaaran aiemmat blogi kirjoitukset käsittelevät myös syntyyyden, kaupungistumisen ja maahanmuuton suhdetta toisiinsa.
Olet Rahul oikeassa. Syntyperäinen helsinkiläislapsiperhe (jos siis ajatellaan että ”kantasuomalaisia” syntyperältään on olemassa) on 1-2 lapsinen.
Jos vertaamme somaliperheisiin, tai Lähi-itä -taustaisiin, heillä 3-4 -lapsinen. Usein toki suurempikin mutta keskimääräisesti.
Ero ei näytä demografiaan perehtymättömän silmissä valtavalta mutta koska alle 2 on alle uusiutumisluvun ja 3-4 selvästi yli uusiutumisluvun (4 lasta jopa kaksinkertaistava) on ihan selvä mihin syntyvyyskehitys pitkällä aikavälillä johtaa: toinen nollaan, toinen noilla luvuilla jatkuvaan kasvuun, vaikka kasvun kasvu hieman vähenisikin.
Muut ottakoot kantaa miten tähän pitäisi suhtautua.
Tosin pitkän aikavälin ennustelu on aina vaikeaa mutta nämä ovat kehityssuunnat tämän hetken perusteella.
Matikka valehtelee, jos oletukset ovat vääriä. Onko sinulla tietoa toisen polven somalitaustaisten hedelmällisyysluvuista? En jaksa kaivaa niitä esille, mutta kovasti syntyvyys alenee, kun muuttaa Somaliasta Suomeen.
Ai väestönvaihtuminen? Saahan siitä puhua ihan vapaasti. Väestöhän on vaihtunut kautta historian kokoajan, vanhat kuolevat pois ja uusia syntyy. Aika outo on sellainen väestö joka ei vaihdu tai uusiudu.
Jos sen sijaan sekoittaa yhtälöön ihonväriä, silmien värejä kuten sisäministerimme tai muuta eugeniikkaa tai rotuoppeja onkin ihan sopivaa huomauttaa että eikös tälläisestä sekoilusta sovittu luovuttavan jo 40-luvulla.
Nimimerkki Kilgorelle kommenttina että eugeniikka oli myös Ruotsissa virallinen valtion harjoittama sosiaalipolitikan osaalue jota edistettiin sterilisaatiolla. Nykyinen väestönvaihdosteoria joka on salaliittoteoria on eri asia kuin eugeniikka jossa tietty osa väestöstön lisääntymistä pyrittiin vähentämään.
Totta Soininvaara. Tuo toisen polven syntyvyys pitää kaivaa esiin jostakin ja tarkistaa. Näkemykseni perustuu syvään perstuntumaan, toimimiseen lähiö-Helsingissä. Yksilapsiset perheet tietyistä muuttosuunnista ovat todellisia poikkeuksia. Havainto voi olla vääräkin mutta luulen että oikean suuntainen.
Ja mitä sitten jos olisikin väittämäni mukaista? Meille tulee se väestö mikä tulee. Ne jotka lisääntyvät ansaitsevat olemassaolonsa. Yleisahdistunut valkoinen nainen ja mies jota ei perheellisyys kiinnosta, joutaneekin sulamaan pois. Helsinki kuuluu niille joille haluavat jatkaa elämää oman elämänsä jälkeenki. Tämä on eräänlainen suvakki-pragmaattinen loppupäätelmäni.
Toki kannattaa muistaa että suomalaisen kantaväestön varakkaassa segementissä lisääntyminen on edelleen in. Lapsiluku on korkeampi kuin vastaavissa ”kotimaisissa” tuloluokissa. Tosin rikkaita meillä on niin vähän ettei sillä kai juuri tilastollista merkitystä ole.
”maahanmuuttajista tullaan kilpailemaan.”
Näin taitaa käydä. Meidän ankeat markkinointiviestit tässä kilpailussa:
– meillä on valtava eläkevastuu. Tulkaa maksamaan se. Emme halua saitoja.
– Tarvitsemme hoitajia ja muita palvelijoita. Emme halua laiskoja.