Tekoäly ja työn tulevaisuus

Olen toi­mi­nut syk­sys­tä alkaen TEM:n teko­ä­ly­työ­ryh­män Työn tule­vai­suus ja yhteis­kun­nal­li­set vai­ku­tuk­set ‑jaos­ton puheen­joh­ta­ja­na. Kävin ker­to­mas­sa jaos­tom­me työs­tä pie­nel­le kiin­nos­tu­nei­den poru­kal­le. Lai­tan pää­koh­dat esi­tyk­ses­tä­ni tähän.

McKin­seyn Suo­mel­le rää­tä­löi­dyn rapor­tin mukaan nykyi­sis­tä työ­teh­tä­vis­tä kato­aa vuo­teen 2035 men­nes­sä koko­naan 15 % ja noin kol­man­nes työ­teh­tä­vis­tä muut­taa muo­to­aan. Nuo 15 pro­sent­tia katoa­vat, vaik­ka teko­ä­lyä ei otet­tai­si käyt­töön Suo­mes­sa, kos­ka muu­al­le se kyl­lä ote­taan käyt­töön ja on otet­tu­kin jo.

Uut­ta työ­tä tulee tilal­le, mut­ta uudet työ­teh­tä­vät ovat voit­to­puo­li­ses­ti vaa­ti­vam­pia kuin mene­te­tyt. En ole täs­tä töi­den muut­tu­mi­ses­ta vaa­ti­vam­mik­si täy­sin var­ma, kos­ka jot­kut työt saat­ta­vat myös hel­pot­tua, mut­ta kai se on uskot­ta­va, kun minua vii­saam­mat niin sanovat.

Osaa­mis­vi­nou­ma siis pahe­nee enti­ses­tään – se että osaa­jis­ta on pulaa ja huo­nos­ti kou­lu­tet­tu­jen on vai­kea pääs­tä töi­hin. Jos mitään ei teh­dä, raken­teel­li­nen työt­tö­myys uhkaa nous­ta edelleen.

Pai­ne palk­kae­roi­hin kas­vaa. Palk­kae­ro­jen vaih­toeh­to­na on kas­va­va työt­tö­myys, kun huo­no-osai­sin työ­voi­ma hin­noi­tel­laan ulos markkinoilta.

Sosi­aa­li­nen kohee­sio on uhat­tu­na. Poh­jois­mai­den tilan­ne on kui­ten­kin pal­jon parem­pi tilan­ne kuin vaik­ka­pa Yhdys­val­to­jen, jos­sa yhteis­kun­nan tur­va­verk­ko on pal­jon hatarampi.

Työ­mark­ki­noi­den toi­min­nan paran­ta­mi­nen Jat­ka luke­mis­ta “Teko­ä­ly ja työn tulevaisuus”

Muistiinpanoja tekoälytyöpajasta

TEM:n teko­ä­ly­työ­ryh­män yhteis­kun­nal­lis­ten vai­ku­tus­ten jaos­to piti tänään Demok­sen spar­raa­ma­na työ­pa­jaa. Täs­sä joi­tain muis­tiin­pa­no­ja, lähin­nä omia käsityksiäni

Työt muut­tu­vat tur­hem­mik­si? Jos ole­tam­me, että työn tuot­ta­vuus nousee vaik­ka­pa 30 % ja ole­tam­me, että maa­il­ma pysyy muu­ten saman­lai­se­na, mene­tet­ty­jen työ­paik­ko­jen tilal­le löy­tyy peri­aat­tees­sa kyl­lä uusia, mut­ta ne ovat vähem­män tar­peel­li­sia kuin mene­tet­tä­vät ja siten huo­nom­min pal­kat­tu­ja. Jos oli­si­vat tar­peel­li­sem­pia, nii­hin oli­si siir­ryt­ty jo nyt. Täl­löin kysy­mys työ­ajan lyhen­tä­mi­ses­tä nousee väki­sin esille.

Maa­il­ma tus­kin kui­ten­kaan pysyy saman­lai­se­na. Kek­si­tään uusia tuot­tei­ta ja syn­tyy uut­ta työ­tä, joka voi olla täh­del­li­sem­pää kuin mene­te­tyt työ­pai­kat. Key­nes ennus­ti, että nyt teh­täi­siin vain 10 – 15 tun­tia vii­kos­sa työ­tä, kos­ka hänen aikai­sen­sa hyvä elin­ta­so ei enem­pää vaa­ti­nut, mut­ta hänen aika­naan ei ollut edes televisiota.

Muka­vuus­ta­lous Aineel­li­set vält­tä­mät­tö­myys­tar­peet eivät pit­kään aikaan ole olleet kysyn­nän vetu­rei­na. Talous kehit­tyy muka­vuus­ta­lou­den suun­taan: kun­to­sa­le­ja, tren­di­kah­vi­loi­ta jne. Jää­kiek­ko työl­lis­tää 4 900 ihmis­tä, Ääne­kos­ken bio­ja­los­tus­teh­das alle 200.[1]    Jat­ka luke­mis­ta “Muis­tiin­pa­no­ja tekoälytyöpajasta”

Miksi tekoäly ei syökse meitä perikatoon

Kaik­kien mui­den puu­hie­ni ohel­la olen muka­na Pek­ka Ala-Pie­ti­län joh­ta­mas­sa TEM:n teko­ä­ly­työ­ryh­mäs­sä, sen yhteis­kun­nal­lis­ten ja työl­li­syys­vai­ku­tus­ten jaos­ton puheenjohtajana.

Teko­ä­lyä on ver­rat­tu säh­köön: se tulee kaikkialle.

Kom­men­teis­sa tämän blo­gin robot­ti­ve­roa kos­ke­vas­sa artik­ke­lis­sa moni näki kovin synk­kä­nä tule­vai­suu­den, kun teko­ä­ly ja robo­tit syr­jäyt­tä­vät val­ta­van mää­rän työ­voi­maa. Eri­tyi­ses­ti ennus­tet­tiin tämän joh­ta­van sii­hen, että pää­oman omis­ta­jat rikas­tu­vat val­ta­vas­ti ja työ­tä teke­vä kan­sa kurjistuu.

Ensin vähän luku­ja. Teko­ä­lyn ole­te­taan syr­jäyt­tä­vän 15 vuo­des­sa noin 15 pro­sent­tia täl­lä het­kel­lä teh­tä­väs­tä työs­tä. Tämän ennus­teen on meil­lä anta­nut McKin­seyn tut­ki­mus­ryh­mä. Kovin tark­ka­na en tätä lukua pitäi­si, mut­ta se kuvas­taa suu­ruus­luok­kaa.  Tämä on aika vähän ver­rat­tu­na sii­hen, mitä tek­no­lo­gi­nen mur­ros tähän asti on teh­nyt. Pel­käs­tään met­su­rei­den mää­rä on pie­nen­ty­nyt 300 000 met­su­ris­ta 4 000 met­su­riin. Mitään täl­lais­ta ei ole edes­sä. Jat­ka luke­mis­ta “Mik­si teko­ä­ly ei syök­se mei­tä perikatoon”

Työmarkkinat tarvitsevat uuden otteen

Työ­mark­ki­nat muut­tu­vat taval­la, joka koros­taa jäyk­kien työ­eh­to­so­pi­mus­ten hait­to­ja. On yhä enem­män lyhy­tai­kai­sia töi­tä, jois­sa työ­nan­ta­ja on teh­taan pat­ruu­nan sijaan koti­ta­lous suo­raan tai välillisesti.

Pape­ri­teh­taas­sa voi­daan hin­noi­tel­la työt suh­teel­li­sen vapaas­ti, mut­ta uusil­la työ­mark­ki­noil­la asia­kas­ta ei voi pakot­taa mak­sa­maan yli­hin­tai­ses­ta työstä.

Uusil­la työ­mark­ki­noil­la työl­li­syys para­ni­si, jos pal­kat mää­räy­tyi­si­vät mark­ki­noil­la. Perin­tei­sil­lä työ­mark­ki­noil­la se mer­kit­si­si monil­le sel­vää huo­non­nus­ta ja ahdis­ta­vaa epä­var­muut­ta. Niin­pä työ­mark­ki­na­jär­jes­töt tus­kin saa­vat aikaan pää­tök­siä työ­eh­to­jen liberalisoimisesta.

Muu­tos tapah­tuu niin, että yhä useam­pi pää­tyy yksi­ny­rit­tä­jäk­si, joi­den palk­ka mää­räy­tyy mark­ki­noil­la. Näi­den mää­rä on 20 vuo­des­sa lisään­ty­nyt puo­li­tois­ta­ker­tai­sek­si. Kam­paa­mois­sa ”työn­te­ki­jät” ovat kam­paa­mo­tuo­le­ja vuo­kraa­via yrittäjiä.

Yksi­ny­rit­tä­jyys lisään­ty­nee kiih­tyen, kos­ka vapaas­ti hin­noi­tel­lut vie­vät työt jäy­käs­ti hin­noi­tel­luil­ta, mut­ta myös kos­ka poten­ti­aa­li­nen työnantaja/asiakas ajat­te­lee, että yksi­ny­rit­tä­jä on pys­ty­väm­pi kuin työt­tö­myy­des­tä pal­kan­saa­jak­si pyr­ki­vä. Jat­ka luke­mis­ta “Työ­mark­ki­nat tar­vit­se­vat uuden otteen”

Puheeni Nuori lääkäri ‑päivien avajaisissa (2/5): Teknologia haastaa terveydenhuollon työnjaon

Kävin per­jan­tai­na avaa­mas­sa Nuo­ri lää­kä­ri ‑päi­vät Kata­ja­no­kal­la. Lai­tan pitä­mä­ni puheen nau­hal­ta puret­tu­na ja vähän sti­li­soi­tu­na tähän vii­teen osaan palasteltuna.

Ala muut­tuu nopeas­ti ja sik­si opti­maa­li­nen tapa orga­ni­soi­da työ tulee myös muut­tu­maan. Yksi asia, joka tulee tei­dän ammat­ti­kun­tan­ne haas­ta­maan, on teko­ä­ly. Täl­lä het­kel­lä rii­del­lään sii­tä, kum­pi on parem­pi teke­mään diag­noo­sia, lää­kä­ri vai teko­ä­ly, Vaik­ka kiis­ta­ton­ta voit­ta­jaa ei vie­lä ole julis­tet­tu, teko­ä­ly tulee hak­kaa­maan ihmi­sen aivan var­mas­ti. Se kehit­tyy jat­ku­vas­ti ja ihmi­sen evo­luu­tio jon­kin ver­ran hitaammin.

Lää­kä­ril­lä on yksi yli­ver­tai­nen etu tie­to­ko­nee­seen ver­rat­tu­na: lää­kä­ri on ihmi­nen. Niin­pä ihmi­se­nä ole­mi­nen koros­tuu lää­kä­rin työssä.

Kyse ei ole kui­ten­kaan joko-tai ‑ase­tel­mas­ta, vaan sekä-että ‑tilan­tees­ta. Teko­ä­ly tulee lää­kä­rin – tai yli­pään­sä ihmi­sen – työ­ka­luk­si. Se tulee paran­ta­maan diag­noo­sien osu­ma­tark­kuut­ta aivan olen­nai­ses­ti. Sen hyvä puo­li on, että se oppii vir­heis­tään. Lää­kä­ri­kin oppii vir­heis­tään, mut­ta teko­ä­ly oppi vir­heis­tä kaik­kial­la maa­il­mas­sa. Se on myös nopea uuden tie­don omak­su­ja. Se pys­tyy käsit­te­le­mään val­ta­via tie­toai­neis­to­ja ja las­ke­maan baye­si­läi­siä toden­nä­köi­syyk­siä. Se osaa mös varoit­taa, mil­loin käy­tet­tä­vis­sä ole­vat tie­dot eivät rii­tä var­maan diag­noo­siin ja saat­taa ehdot­taa lisä­tut­ki­muk­sia. Se myös suo­sit­taa käy­pä­hoi­don mukai­sia hoi­to­ja. Jat­ka luke­mis­ta “Puhee­ni Nuo­ri lää­kä­ri ‑päi­vien ava­jai­sis­sa (2/5): Tek­no­lo­gia haas­taa ter­vey­den­huol­lon työnjaon”