Syntyvyyden romahdus (5): miten pärjätään pienenevällä työvoimalla?

Kirjoitan tämän siihen perustuen, miltä tulevaisuus nyt näyttää. Sadassa vuodessa voi tapahtua isojakin muutoksia, mutta teen silti vain yhden skenaarion.

Oletan, että nettouusiutumisluku pysyy 0,6:ssa eli kokonaishedelmällisyys 1,26:ssa, jossa se oli vuonna 2023. Se voi siitä nousta, mutta yhtä hyvin se voi edelleen laskea. Syyt, jotka minun mielestäni ovat johtaneet syntyvyyden laskuun, eivät ole katoamassa minnekään. Vuosittain syntyneiden määrä laskee noin 1,5 %.  Lastenlasten sukupolvi olisi noin 36 % isovanhempien sukupolvesta.

Syntyvyyden laskua kompensoidaan maahanmuutolla, mutta pelkään pahoin, ettei se ei riitä kokonaan kompensoimaan sitä, koska väestö vähenee muuallakin ja maahanmuuttajista tullaan kilpailemaan.

Suomi ei juuri saa houkutelluksi koulutettuja maahanmuuttajia. Nytkin hyvin koulutettuja muuttaa täältä pois enemmän kuin muuttaa tänne. Tulevaisuudessa nuoria suomalaisia houkutellaan muihin, väestöään menettäviin maihin kiihtyvässä tahdissa. Jatka lukemista ”Syntyvyyden romahdus (5): miten pärjätään pienenevällä työvoimalla?”

Tekoäly ja työn tulevaisuus

Olen toiminut syksystä alkaen TEM:n tekoälytyöryhmän Työn tulevaisuus ja yhteiskunnalliset vaikutukset -jaoston puheenjohtajana. Kävin kertomassa jaostomme työstä pienelle kiinnostuneiden porukalle. Laitan pääkohdat esityksestäni tähän.

McKinseyn Suomelle räätälöidyn raportin mukaan nykyisistä työtehtävistä katoaa vuoteen 2035 mennessä kokonaan 15 % ja noin kolmannes työtehtävistä muuttaa muotoaan. Nuo 15 prosenttia katoavat, vaikka tekoälyä ei otettaisi käyttöön Suomessa, koska muualle se kyllä otetaan käyttöön ja on otettukin jo.

Uutta työtä tulee tilalle, mutta uudet työtehtävät ovat voittopuolisesti vaativampia kuin menetetyt. En ole tästä töiden muuttumisesta vaativammiksi täysin varma, koska jotkut työt saattavat myös helpottua, mutta kai se on uskottava, kun minua viisaammat niin sanovat.

Osaamisvinouma siis pahenee entisestään – se että osaajista on pulaa ja huonosti koulutettujen on vaikea päästä töihin. Jos mitään ei tehdä, rakenteellinen työttömyys uhkaa nousta edelleen.

Paine palkkaeroihin kasvaa. Palkkaerojen vaihtoehtona on kasvava työttömyys, kun huono-osaisin työvoima hinnoitellaan ulos markkinoilta.

Sosiaalinen koheesio on uhattuna. Pohjoismaiden tilanne on kuitenkin paljon parempi tilanne kuin vaikkapa Yhdysvaltojen, jossa yhteiskunnan turvaverkko on paljon hatarampi.

Työmarkkinoiden toiminnan parantaminen Jatka lukemista ”Tekoäly ja työn tulevaisuus”

Muistiinpanoja tekoälytyöpajasta

TEM:n tekoälytyöryhmän yhteiskunnallisten vaikutusten jaosto piti tänään Demoksen sparraamana työpajaa. Tässä joitain muistiinpanoja, lähinnä omia käsityksiäni

Työt muuttuvat turhemmiksi? Jos oletamme, että työn tuottavuus nousee vaikkapa 30 % ja oletamme, että maailma pysyy muuten samanlaisena, menetettyjen työpaikkojen tilalle löytyy periaatteessa kyllä uusia, mutta ne ovat vähemmän tarpeellisia kuin menetettävät ja siten huonommin palkattuja. Jos olisivat tarpeellisempia, niihin olisi siirrytty jo nyt. Tällöin kysymys työajan lyhentämisestä nousee väkisin esille.

Maailma tuskin kuitenkaan pysyy samanlaisena. Keksitään uusia tuotteita ja syntyy uutta työtä, joka voi olla tähdellisempää kuin menetetyt työpaikat. Keynes ennusti, että nyt tehtäisiin vain 10 – 15 tuntia viikossa työtä, koska hänen aikaisensa hyvä elintaso ei enempää vaatinut, mutta hänen aikanaan ei ollut edes televisiota.

Mukavuustalous Aineelliset välttämättömyystarpeet eivät pitkään aikaan ole olleet kysynnän vetureina. Talous kehittyy mukavuustalouden suuntaan: kuntosaleja, trendikahviloita jne. Jääkiekko työllistää 4 900 ihmistä, Äänekosken biojalostustehdas alle 200.[1]    Jatka lukemista ”Muistiinpanoja tekoälytyöpajasta”

Miksi tekoäly ei syökse meitä perikatoon

Kaikkien muiden puuhieni ohella olen mukana Pekka Ala-Pietilän johtamassa TEM:n tekoälytyöryhmässä, sen yhteiskunnallisten ja työllisyysvaikutusten jaoston puheenjohtajana.

Tekoälyä on verrattu sähköön: se tulee kaikkialle.

Kommenteissa tämän blogin robottiveroa koskevassa artikkelissa moni näki kovin synkkänä tulevaisuuden, kun tekoäly ja robotit syrjäyttävät valtavan määrän työvoimaa. Erityisesti ennustettiin tämän johtavan siihen, että pääoman omistajat rikastuvat valtavasti ja työtä tekevä kansa kurjistuu.

Ensin vähän lukuja. Tekoälyn oletetaan syrjäyttävän 15 vuodessa noin 15 prosenttia tällä hetkellä tehtävästä työstä. Tämän ennusteen on meillä antanut McKinseyn tutkimusryhmä. Kovin tarkkana en tätä lukua pitäisi, mutta se kuvastaa suuruusluokkaa.  Tämä on aika vähän verrattuna siihen, mitä teknologinen murros tähän asti on tehnyt. Pelkästään metsureiden määrä on pienentynyt 300 000 metsurista 4 000 metsuriin. Mitään tällaista ei ole edessä. Jatka lukemista ”Miksi tekoäly ei syökse meitä perikatoon”

Työmarkkinat tarvitsevat uuden otteen

Työmarkkinat muuttuvat tavalla, joka korostaa jäykkien työehtosopimusten haittoja. On yhä enemmän lyhytaikaisia töitä, joissa työnantaja on tehtaan patruunan sijaan kotitalous suoraan tai välillisesti.

Paperitehtaassa voidaan hinnoitella työt suhteellisen vapaasti, mutta uusilla työmarkkinoilla asiakasta ei voi pakottaa maksamaan ylihintaisesta työstä.

Uusilla työmarkkinoilla työllisyys paranisi, jos palkat määräytyisivät markkinoilla. Perinteisillä työmarkkinoilla se merkitsisi monille selvää huononnusta ja ahdistavaa epävarmuutta. Niinpä työmarkkinajärjestöt tuskin saavat aikaan päätöksiä työehtojen liberalisoimisesta.

Muutos tapahtuu niin, että yhä useampi päätyy yksinyrittäjäksi, joiden palkka määräytyy markkinoilla. Näiden määrä on 20 vuodessa lisääntynyt puolitoistakertaiseksi. Kampaamoissa ”työntekijät” ovat kampaamotuoleja vuokraavia yrittäjiä.

Yksinyrittäjyys lisääntynee kiihtyen, koska vapaasti hinnoitellut vievät työt jäykästi hinnoitelluilta, mutta myös koska potentiaalinen työnantaja/asiakas ajattelee, että yksinyrittäjä on pystyvämpi kuin työttömyydestä palkansaajaksi pyrkivä. Jatka lukemista ”Työmarkkinat tarvitsevat uuden otteen”

Puheeni Nuori lääkäri -päivien avajaisissa (2/5): Teknologia haastaa terveydenhuollon työnjaon

Kävin perjantaina avaamassa Nuori lääkäri -päivät Katajanokalla. Laitan pitämäni puheen nauhalta purettuna ja vähän stilisoituna tähän viiteen osaan palasteltuna.

Ala muuttuu nopeasti ja siksi optimaalinen tapa organisoida työ tulee myös muuttumaan. Yksi asia, joka tulee teidän ammattikuntanne haastamaan, on tekoäly. Tällä hetkellä riidellään siitä, kumpi on parempi tekemään diagnoosia, lääkäri vai tekoäly, Vaikka kiistatonta voittajaa ei vielä ole julistettu, tekoäly tulee hakkaamaan ihmisen aivan varmasti. Se kehittyy jatkuvasti ja ihmisen evoluutio jonkin verran hitaammin.

Lääkärillä on yksi ylivertainen etu tietokoneeseen verrattuna: lääkäri on ihminen. Niinpä ihmisenä oleminen korostuu lääkärin työssä.

Kyse ei ole kuitenkaan joko-tai -asetelmasta, vaan sekä-että -tilanteesta. Tekoäly tulee lääkärin – tai ylipäänsä ihmisen – työkaluksi. Se tulee parantamaan diagnoosien osumatarkkuutta aivan olennaisesti. Sen hyvä puoli on, että se oppii virheistään. Lääkärikin oppii virheistään, mutta tekoäly oppi virheistä kaikkialla maailmassa. Se on myös nopea uuden tiedon omaksuja. Se pystyy käsittelemään valtavia tietoaineistoja ja laskemaan bayesiläisiä todennäköisyyksiä. Se osaa mös varoittaa, milloin käytettävissä olevat tiedot eivät riitä varmaan diagnoosiin ja saattaa ehdottaa lisätutkimuksia. Se myös suosittaa käypähoidon mukaisia hoitoja. Jatka lukemista ”Puheeni Nuori lääkäri -päivien avajaisissa (2/5): Teknologia haastaa terveydenhuollon työnjaon”