Kategoria: Talouspolitiikka

Vasemmistolaista markkinaliberalismia

Markki­na­t­alous näyt­ti toisen maail­man­so­dan jäl­keen lem­peät kasvon­sa teol­lisu­us­mais­sa. Jok­seenkin kaik­ki pää­sivät osal­lisik­si kulu­tus­ta­son nousus­ta. Ay-liike avit­ti kas­va­van kakun jakamises­sa, mut­ta pääsään­töis­es­ti siitä on kiit­tämi­nen hyvää tas­apain­oa työ­markki­noil­la. Läh­es kaik­ki kel­paisi­vat töi­hin eikä huonol­la pal­ka­lla saanut töi­hin ketään.

Sit­ten kaik­ki muut­tui. Muu­tos alkoi Yhdys­val­loista, jos­sa palk­ka-asteikon alim­man puoliskon reaali­palkat eivät ole kohon­neet 1970-luvun jäl­keen. Vähän koulutet­tu­ja tarvi­taan vähemmän.

Pres­i­dent­ti Trump syyt­tää glob­al­isaa­tio­ta. Valmis­tavaa teol­lisu­ut­ta on men­nyt Kiinaan, mut­ta val­taosa työ­paikkaka­dos­ta johtuu automaa­tios­ta, dig­i­tal­isaa­tios­ta ja kaupungistumisesta.

Suomes­sakin palkka­jakau­ma on polar­isoin­ut. Keskeltä on pois­tunut sato­jatuhan­sia hyviä ammat­tidu­u­nar­in töitä. Tilalle on tul­lut korkea­palkkaisia asiantun­ti­jate­htäviä ja mata­la­palkkaista palve­lu­työtä. Kasvu keskit­tyy viiden yliopis­tokaupun­gin ympärille.

Suomes­sa hyv­in­voin­tiy­hteiskun­ta on saanut hyvin kopin kehi­tyk­ses­tä. Eri­ar­voisu­us­mittareis­sa ei näy juuri muu­tos­ta vuo­den 2000 jäl­keen. Tulon­jakoa mit­taa­va gini-ker­roin esimerkik­si ei ole noussut.

Taidamme mita­ta eri­ar­voisu­ut­ta puut­teel­lis­es­ti. Jos menet­tää tule­vaisu­u­de­nuskon­sa, menet­tää läh­es kaiken. On ikävää, jos yksilö menet­tää tule­vaisu­u­de­nuskon­sa, mut­ta yhteiskun­ta­rauha vaaran­tuu, jos kokon­aiset alueet menettävät.

Vaik­ka Ran­skan keltali­ivimel­lakat alkoi­vat dieselöljyn hin­nas­ta, pon­ti­me­na oli tunne, että hal­li­tus tukee vain pari­isi­laista eli­it­tiä ja antaa suurim­man osan maas­ta taantua.

Lib­er­aali demokra­tia on hävin­nyt demokraat­ti­sis­sa vaalit toisen­sa jäl­keen pop­ulis­mille ja autoritääristä hallinto kaipaav­ille: Yhdys­val­lat, Bri­tan­nia, Puo­la, Unkari, Italia, Turk­ki ja Venäjä.

Ellemme halua joukon jatkok­si, poli­ti­ikas­sa tarvi­taan kun­non käänne vasempaan.

Käänne vasem­paan, mut­ta vasem­mistop­uoluei­den lääk­keet eivät tässä toi­mi. Kaipuu men­neisyy­teen ei kel­paa ohjeeksi.

Ay-liik­keen lääke eri­ar­voisu­ut­ta vas­taan on nos­taa alimpia palkko­ja. Se kuu­lostaa mukaval­ta, mut­ta siitä seu­raa kas­va­va työt­tömyys. Pelkän perusk­oulun suorit­ta­neet saa­vat keskimäärin samaa palkkaa kuin keski­as­teen suorit­ta­neet, mut­ta niin­pä hei­dän työt­tömyysas­teen­sa onkin 23 %.

Kun poli­ti­ik­ka tuot­taa työt­tömyyt­tä, kor­jataan ongel­ma lisäämäl­lä tulon­si­ir­to­ja. Tämän tien päässä ei siin­nä onnelaa, vaan hyv­in­voin­ti­val­tion hidas rapistuminen.

Ei pidä hin­noitel­la ihmisiä pois työ­markki­noil­ta, ellemme halua jakau­tunut­ta yhteiskun­taa, mut­ta työssä käyvien köy­hyyt­täkään emme tarvitse.

Tarvit­semme vapaam­min määräy­tyviä palkko­ja työl­lisyy­den vuok­si ja täy­den­täviä tulon­si­ir­to­ja tulo­ero­jen vuok­si. Kokon­aisu­us on sosi­aalis­es­ti tasa-arvoisem­pi kuin pien­ten palkkaero­jen ja korkean työt­tömyy­den vaihtoehto.

Täy­den­täviä tulon­si­ir­to­ja mak­se­taan vuosi vuodelta enem­män asum­istuen nimel­lä. Niiden huono puoli on tuen sit­o­mi­nen asumiseen, mikä häir­it­see asuntomarkkinoita.

Kan­natan niukkaa perus­tu­loa, mut­ta en kos­ka se yksinker­tais­taisi sosi­aal­i­tur­vaa vaan kos­ka se ratkai­sisi ris­tiri­idan työl­lisyy­den ja tulo­ero­jen välillä.

Markki­na­t­alous on osoit­tanut val­ta­van voimansa – hyvässä ja pahas­sa. Se on alis­tet­ta­va hyvän palvelu­un sen sijaan, että sen voima tuhottaisiin.

Vasem­mis­to esit­tää ratkaisuk­si täy­den­tävien tulon­si­ir­to­jen sijas­ta laa­jaa palkkat­uen käyt­töä. Se on parem­pi kuin ei mitään, mut­ta rahan kier­rät­tämi­nen työ­nan­ta­jan kaut­ta sitoo työn­tek­i­jän työan­ta­jaan, oli tämä mil­lainen ääliö hyvän­sä. Mik­si työväen­li­ike täl­laista kan­nat­taa? Sen lisäk­si palkkatu­ki sovel­tuu vain vaki­in­tuneille työ­paikoille, jol­loin suuri osa poten­ti­aal­i­sista työ­paikoisa jää sivuun.

Tarvi­taan vasem­mis­to­laista markki­nal­ib­er­al­is­mia tuot­ta­maan samal­la korkea työl­lisyys että pienet tulo­erot! Mukaan tarvi­taan vah­va vihreä sävy tor­ju­maan hin­tao­h­jauk­sel­la pahan tekoa ympäristölle, mut­ta se on toisen tari­nan aihe. Sikäli se kuitenkin liit­tyy tähän aiheeseen, että paras keino ympäristö­tuho­ja vas­taan on hait­to­jen verot­ta­mi­nen – markki­namekanis­min käyt­tö on tehokas­ta myös ympäristöpoli­ti­ikas­sa. Se taas tuo kai­vat­tu­ja vero­tu­lo­ja ilman, että työn vero­tus­ta pitää nostaa.

Tässä on vain se han­kalu­us, että oikeal­la kan­nate­taan markki­nal­ib­er­al­is­mia mut­ta ei niin vah­vasti sosi­aal­ista tasa-arvoa ja vasem­mal­la sosi­aal­ista tasa-arvoa mut­ta ei markkinaliberalismia.

 

===

Kir­joi­tus on julka­istu vähän lyhyem­mässä muo­dos­sa Haas­ta­ja-pal­stal­la Nykypäivä-lehdessä.

Olen pettynyt tunnin junien kuoppaamisesta

Olen äärim­mäisen pet­tynyt siihen, että hal­li­tus ei aio toteut­taa tun­nin junia, kos­ka juuri nyt ei ole rahaa. Onko myöhem­min muka. Äänestäjänä koen tulleeni huiputetuksi.

Minä luulin, että val­tion omaisu­ut­ta oli tarkoi­tus myy­dä, jot­ta sama raha investoitaisi­in infra­struk­tu­uri­in. Näin tehden val­tion omaisu­us olisi pysynyt yhtä suurena.

On hyvin lyhyt­näköistä ajat­telua myy­dä omaisu­ut­ta juok­se­via meno­jen rahoit­tamisek­si, kuten nyt tehdään.

Olen itseasi­as­sa samaa mieltä Li Ander­son­in kanssa siitä, että jos halu­aa elää velak­si, kan­nat­taisi ottaa koro­ton­ta lainaa sen sijaan, että myy tuot­tavaa omaisu­ut­ta. Tiedän, että puh­da­sop­piset ekon­o­mistit pitävät sitä sama­nar­voise­na, kos­ka eivät tun­nus­ta, että insti­tu­tion­aaliset sään­nöt saa­vat aikaan sen, että val­tioiden lainas­taan mak­sama korko on alem­pi kuin yri­tys­ten tuot­to­vaa­timus oma­lle pääo­ma­lleen ris­ki huomioiden.

Se, että nyt olete­tul­la nousukaudel­la eletään yli varo­jen, on yksi asia. Kokon­aan toinen asia on, miten investoin­nit kan­nat­taisi ajoittaa.

Investoin­tien aikaist­a­mi­nen on hyvää talouspolitiikkaa

Jos val­tio käyt­tää rahaa järke­vi­in investoin­tei­hin, ei ole väärin rahoit­taa näitä investoin­te­ja velka­ra­hal­la. Tase­han pysyy sil­loin kun­nos­sa. Kun val­tio saa lainaa negati­ivisel­la reaa­liko­rossa, tarkoit­taa se, että investoin­tien aikaist­a­mi­nen on kan­nat­tavaa, vaik­ka rataa ei voisi ottaa käyt­töön kuin vuosien kulut­tua. Negati­ivis­ten korko­jen aika on ihmeellistä.

Kun rata raken­netaan aikaisem­min, se saadaan tietysti myös käyt­töön aikaisem­min ja ryhtyy hyödyt­tämään kansan­talout­ta. Tämän lisäk­si se tule­va hyö­ty on sitä suurem­pi, mitä aikaisem­min rata raken­netaan, kos­ka yhdyskun­tarakenne ryhtyy heti sopeu­tu­maan uuteen rataan. Toimin­nat sijoit­tuvat niin, että radalle tulee käyt­töä. Siis vielä ker­ran: mitä aikaisem­min radat raken­netaan, sitä kan­nat­tavampia niistä tulee.

Tun­nin junaa Turku­un ja Tam­pereelle ei voi perustel­la työ­matkali­iken­teel­lä. Jos muu­ta­ma tuhat turku­laista alka­isi radan ansioista pen­delöidä Turus­ta Helsinki­in, tulisi paljon halvem­mak­si rak­en­taa heille asun­not Helsinkiin.

Tun­nin junien idea on siinä, että nopea ratay­hteys sitoo Turun, Helsin­gin ja Tam­pereen taloudet yhteen ja osa Helsin­gin kasvus­ta voi suun­tau­tua Turku­un ja Tam­pereelle – ja Loh­jalle. Osa yri­tyk­sen toimin­noista voi olla Turus­sa ja osa Helsingis­sä, kos­ka matkus­t­a­mi­nen on niin vaivatonta.

Val­tioiden oblig­aa­tioiden negati­ivi­nen korko ker­too, että olisi hyvä, jos val­tiot löytäi­sivät tar­jol­la ole­valle pääo­ma­lle järkevää käyt­töä. Julkiset investoin­nit paran­ta­vat maail­man­talouden toim­intaa. Näin rahat­alous toimii.

Sitä pait­si olemme menos­sa kohti laskukaut­ta. Sil­loin on hyvä elvyt­tää käyt­tämäl­lä rahaa julk­isi­in investoin­tei­hin – investoin­tei­hin eikä kaik­keen kivaan juok­se­vaan menoon.

Entä se itära­ta? Anteek­si nyt vain kaik­ki itä­suo­ma­laiset, mut­ta itäradas­ta ei saa kan­nat­tavaa mil­lään. Sik­si sitä ei voi pitää investointi­na, joka lisää val­tion omaisu­u­den arvoa yhtä paljon kuin siihen käytetään rahaa.  Sen jäl­keen, kun tehti­in Lah­den oiko­ra­ta, ei rin­nakkaista rataa Helsingistä Kou­volaan kan­nat­ta rak­en­taa. Sen sijaan Mikke­li – Kuo­pio ‑radan voisi kor­ja­ta nopeak­si radak­si ja harki­ta Lahti-Heino­la-Mikke­li ‑rataa.

Jos Itä-Suomen maakun­nille annet­taisi­in pari mil­jar­dia euroa vapaasti käytet­täväk­si maakun­tien­sa elin­voiman lisäämisek­si, en usko, että ne uhraisi­vat sitä Itärataan.

Han­key­htiö?

Min­un puolestani tun­nin junat voisi rahoit­taa velan­otol­la. Jos jotkut EU-rajat kahlit­se­vat tätä (eivät kahlitse kyl­lä mui­ta mai­ta) tehtäköön sit­ten se kaavail­tu rahoi­tusy­htiö. Siinä olisi se hyvä aja­tus, että näin saataisi­in radan tuot­ta­ma maapo­h­jan arvon­nousu osak­si rahoi­tus­ta. Saman tosin saisi aikaan sil­läkin, että radas­ta hyö­tyvät kun­nat rahoit­ta­vat sitä ja keräävät arvon­nousun itselleen.

Jos on pakko mak­saa sijoit­ta­jille kalli­im­paa rahaa, rahoi­tusy­htiön voisi ava­ta taval­lisille suo­ma­laisille , jot­ka nyt lahot­ta­vat rahaa korot­tomil­la pankki­tileil­lä. Hei­dän tuot­to­vaa­timuk­se­na on paljon pienem­pi kuin eläkeyhtiöiden.

Julk­isu­udessa on kummok­sut­tu aja­tus­ta, että han­key­htiö ei mak­saisi lain­o­jaan koskaan pois vaan mak­saisi korkoa ikuis­es­ti. Mitä ihmeel­listä tässä on. Kun luin kansan­talout­ta 1970-luvul­la, val­tion oblig­aa­tioil­la tarkoitet­ti­in ikuisia valtionlainoja.

= = = =

Jokin sana niistä juok­se­vista menoista.

Hal­li­tuk­sen talous­poli­ti­ik­ka on sikäli kum­mallista, että laskel­mat on tehty olet­taen, että poikkeuk­sel­lisen kova talouden kasvu jatkuu. Silti halu­taan tehdä elvyt­tävä eli ali­jäämäi­nen budjetti.

Oma käsi­tyk­seni on, että elvyt­tämi­nen alkaa olla koh­ta paikallaan, mut­ta sil­loin nyky­isi­in menoi­hin ja tulopo­hji­in perus­tu­va bud­jet­ti on vielä paljon ali­jäämäisem­pi. Jos hal­li­tu­so­hjel­maa lue­taan niin kuin se on kir­joitet­tu, sil­loin on määrä lopet­taa elvyt­tämi­nen ja ryhtyä aja­maan suh­dan­neke­hi­tys­tä alas säästöin ja veronkorotuksin.

Mihin se Keynes unohtui?

 

Eikö ravintoloissa tehdä työtä?

Päivän Hesaris­sa arvosta­mani Palka­nsaa­jien tutkimus­laitok­sen johta­ja Eli­na Pylkkä­nen esit­tää, että hal­li­tuk­sen olisi pitänyt nos­taa alimpia arvon­lisäverokan­to­ja. Tämä on sinän­sä hyvä tavoite. Jos meil­lä olisi vain yksi arvon­lisäverokan­ta, se olisi 20 % ja tämä paran­taisi mon­en korkeasti verote­tun palvelu­alan verotusta.

Mut­ta sit­ten tuli jotain kum­mallista. Hän ei esit­tänytkään yht­enäistä arvon­lisäverokan­taa vaan kohden­netusti rav­in­toloiden arvon­lisäveron nos­tamista, koska

”Taloustiede sanoo, että vapaa-ajal­la kulutet­tu­ja hyödykkeitä pitäisi verot­taa ankaram­min ja sitä, mikä liit­tyy työn tekemiseen, kevyemmin.”

Mikä taloustiede näin sanoo? Minä olen oppin­ut, että jos vero­tus ei ole neu­traalia, se pitäisi por­ras­taa hin­ta­jous­ton mukaan. Tuotet­ta, jon­ka kysyn­tä on hin­nas­ta riip­puma­ton­ta, voidaan verot­taa enem­män ja maltil­lisem­min sel­l­aista hyödyket­tä, jon­ka kysytä las­kee veron vuoksi.

Mut­ta mikä on tämä ero vapaa-ajal­la kulutet­tui­hin hyödykkeisi­in? Ensik­sikin val­taosa rav­in­to­laru­uas­ta syödään lounas­tun­nil­la. Ver­rat­tuna melkein mihin hyödyk­keeseen hyvän­sä rav­in­to­lasyömi­nen pain­ot­tuu vähem­män vapaa-ajan kulu­tuk­seen. Esimerkik­si kodin huoneka­lut ovat kokon­aan vapaa-ajan kulutusta.

Kovin arve­lut­tavaa on aja­tus, että tavarat ovat oikei­ta hyödykkeitä ja palve­lut jotain hömp­pää. Kos­ka Pylkkä­nen on ammat­tiekon­o­misti, hän ei var­maankaan sor­ru ajatuk­seen, että vien­ti­tuotan­to on oikeaa tuotan­toa ja koti­markki­natuotan­to turhu­ut­ta. Merkan­til­is­mi kumot­ti­in aja­tusvirheenä yli 200 vuot­ta sit­ten. (Anders Chy­de­nius, Adam Smith)

Korostet­takoon vielä sitä, että vaik­ka arvon­lisäveroa kut­su­taan kulu­tusveroksi, yri­tyk­set mak­sa­vat sen sum­mas­ta, joka koos­t­uu yri­tyk­sen mak­samista palkoista, koroista ja voitos­ta. Rav­in­toloiden tilit­tämä arvon­lisävero koos­t­uu lähin­nä työhön kohdis­tu­vas­ta verosta.

 

Ikuiset asuntolainat tekevät ruotsalaisista vauraita

Viime aikoina mon­ta suo­ma­laista yri­tys­tä on myy­ty ulko­maille, usein Ruot­si­in, mut­ta viime aikoina myös Nor­jaan, jonne on pää­tynyt DNA, Härk­istä valmis­ta­va Ver­so Food ja Kotip­iz­za. Olen kir­joit­tanut aiem­min, että Suomes­sa verot­ta­ja on kat­sonut viisaak­si, että jos men­estyvän yri­tyk­sen perus­ta­ja halu­aa tulout­taa yri­tyk­ses­tä merkit­tävästi rahaa itselleen, yri­tys pitää myy­dä, kos­ka myyn­tivoit­toa verote­taan olen­nais­es­ti kevyem­min kuin voiton tulouttamista.

Kun halu­aa myy­dä yri­tyk­sen­sä, se pitää myy­dä ulko­maille, kos­ka suo­ma­laisil­la ei ole rahaa ostaa. Suo­ma­laisil­la koti­talouk­sil­la on sijoi­tus­var­al­lisu­ut­ta aivan olen­nais­es­ti vähem­män kuin vaikka­pa ruotsalaisilla.

Näin meistä tulee tytäryhtiötalous.

Yksi syy siihen, että suo­ma­laisil­la koti­talouk­sil­la ei juuri ole sijoi­tus­var­al­lisu­ut­ta, johtuu siitä, että meil­lä koti­talouk­sien var­al­lisu­us on sidot­tuna asun­toon. Ruot­salaisetkin sijoit­ta­vat asun­toon, mut­ta eivät mak­sa pois asun­to­lainaansa. Niin heil­lä on enem­män rahaa sijoit­taa kaik­keen muuhun, esimerkik­si suo­ma­laisi­in kasvuyrityksiin.

Ruot­sis­sakin pitää asun­to­lainaa nyky­isin lyhen­tää, mut­ta ei sen jäl­keen, kun siitä on lyhen­net­ty 30 %. Lop­pu 70 % voi jäädä käytän­nössä ikuisek­si. Pankin tilanne on tur­vat­tu – asun­non arvo riit­tää vaku­udek­si – ja koti­talouk­sille jää enem­män rahaa joko kulu­tuk­seen tai sijoituk­si­in. Tämä käytän­tö tekee Ruot­sista pitkän päälle vau­raam­man – siis sekä se, että rahaa käytetään kulu­tuk­seen, että sen käyt­tämi­nen mui­hin sijoituk­si­in. Tämä ei ole tietenkään ain­oa syy ruot­salais­ten suurem­paan vau­rauteen, mut­ta osa selitystä.

Keskus­pankin har­joit­ta­ma rahapoli­it­ti­nen elvy­tys on men­nyt aivan piparik­si, kos­ka kukaan ei halua ottaa velkaa. Jos joku halu­aakin, siihen liit­tyy kohtu­ullisen suuria riske­jä, kun velkaa joil­lakin on aivan liikaa vakuuk­si­in näh­den, joten hänelle sitä lainaa taas ei voi­da antaa.

Rahapoli­it­ti­nen elvy­tys toimii paljon parem­min, kun velkaa on melkein kaikil­la ja niiden vakuute­na asuntokanta.

Koti­tal­iuk­sien kohtu­ullisen kokoinen sijoi­tus­var­al­lisu­us tekee elämästä huo­let­tomam­paa. Lyhyt työt­tömyys­jak­so ei tuhoa talout­ta, kos­ka on omia puskure­i­ta. Kun sijoituk­set pikkuhil­jaa myös tuot­ta­vat jotain, toimii tämä hei­dän kohdal­laan perus­tu­lon tavoin lisäten elämän valintamahdollisuuksia.

Meil­läkin pitäisi hyväksyä aivan olen­nais­es­ti pidem­mät laina-ajat asun­noille. Se on hyvä tapa paran­taa koti­talouk­sien taloudel­lista tilannetta.

= = =

Lopuk­si vielä sana­nen köy­hien hui­jaamis­es­ta Lotol­la. Jos köy­hät lopet­taisi­vat lot­toamisen ja pani­si­vat viikoit­tain saman sum­man osak­er­a­has­toi­hin, he vauras­tu­isi­vat var­muudel­la kakki.

Vastaukseni Rinteen kysymyksiin

Huo­maan, että kaik­ki itseään kun­nioit­ta­vat tahot vas­tail­e­vat näinä päiv­inä Antti Rin­teen kysymyksiin.

Mik­si en siis minäkin.

1) Hiilineu­traali ja luon­non mon­imuo­toisu­u­den tur­vaa­va Suomi

a) Olet­teko sitoutuneet globaal­isti ilmas­ton läm­pen­e­misen pysäyt­tämiseen 1,5 asteeseen? Olet­teko sitoutuneet siihen, että Suo­mi on hiilineu­traali vuo­teen 2035 men­nessä ja sen jäl­keen nopeasti hiilinegatiivinen?

Toki. Ihan yksin Suo­mi ei sitä pysäytä, mut­ta Suomen on tehtävä oma osuuten­sa ja vähän enem­mänkin, kos­ka van­hat syn­timme ovat niin raskaat. Ilmake­hässä on paljon Suomen lip­ul­la varustet­tu­ja hiilidioksidimolekyylejä.

b) Mil­laisia toimen­piteitä ilmas­ton­muu­tok­sen tor­ju­mi­nen mielestänne edel­lyt­tää eri yhteiskun­nan osa-alueilla?

Hin­tao­h­jaus on tehokkain­ta, siis eri­laisia hiiliv­ero­ja ja päästöoikeusmak­su­ja. Paras­ta olisi, jos EU vähen­täisi päästöoikeuk­sien määrää niin, että päästöoikeu­den hin­ta nousisi nopeasti sataan euroon ton­nil­ta. Niitä joudut­taisi ehkä tuke­maan hiil­i­t­ulleil­la maista, jois­sa ei ole omaa päästöoikeusjär­jestelmää. Osa näin päästökau­pan tuloista tulee jakaa hiil­iosinkona kansalle takaisin, jot­ta tulon­jako­vaiku­tuk­set eivät olisi niin ikäviä.

On alet­ta­va kehit­tää hiilin­ielu­jen kytkemistä päästöoikeuskaup­paan Antero Vart­ian hengessä.

Puut pitää kas­vat­taa täy­teen mit­taan ennen kuin ne kaade­taan. Sil­loin met­sis­sä on keskimäärin enem­män hiiltä sitoutuneena samal­la, kun vähän malt­ta­mal­la saadaan parem­pi tuot­to. kos­ka tukkipuu on arvokkaampaa.

c) Mitkä näette keskeis­inä keinoina luon­non mon­imuo­toisu­u­den tur­vaamisek­si ja parantamiseksi?

On suo­jelta­va huo­mat­tavasti isom­pi osan Suomen metsistä.

2. Suo­mi on kokoaan suurem­pi maailmalla

a .Miten Euroopan unio­nia tulee kehit­tää? Mitkä ovat Suomen EU-puheen­jo­hta­ju­uskau­den keskeiset tavoitteet?

Kohti määräen­em­mistöpäätök­siä, että päätök­siä noin ylipään­sä saataisi­in aikaan. Suomen puheen­jo­hta­jakaudel­la päästökaup­pa on hiot­ta­va iskukuntoon.

b) Olet­teko valmi­it tuke­maan viimeisim­mis­sä selon­teois­sa vahvis­tet­tua Suomen ulkopoli­ti­ikan linjaa?

Tot­ta kai. Suos­tun ihan kaikkeen.

c) Mikä rooli Euroopan on otet­ta­va yhteistyössä Afrikan union­in ja sen jäsen­maid­en kanssa Afrikan kehittämisessä?

Ymmärtääkö kysyjä itsekään, kuin­ka tärkeä asia tämä on. Nyt on viimeinen het­ki – ellei se jo men­nyt – pelas­taa Afrik­ka väestökatas­tro­fil­ta. Se tapah­tuu vain nais­ten koulu­tuk­sen ja taloudel­lisen kehi­tyk­sen kaut­ta. Jotain voisi­vat kyl­lä Afrikan maat tehdä asi­as­sa itsekin. Mil­jar­di afrikkalaista nälkä­pako­laista olisi Euroopalle vähän liikaa.

Perus­suo­ma­laiset vas­tus­ta­vat tietysti tätäkin, kos­ka johdon­mukaisu­us olisi elitismiä.

3. Tur­valli­nen oikeusval­tio Suomi

a) Kuvatkaa käsi­tyk­senne Suomes­ta oikeusval­tiona ja ker­tokaa keinot sen vahvis­tamisek­si. Miten edis­täisitte ihmisoikeuk­sien toteu­tu­mista Suomes­sa? Mil­lä tavoin olette valmi­it kehit­tämään kansal­liskiel­ten ase­maa Suomessa?

Tuomiois­tu­in­ten pitäisi kehit­tää toim­intaansa, jot­ta ratkaisut eivät viipy­isi niin kohtu­ut­toman pitkään. Tuskin kansal­liskiel­ten ase­maan on tulos­sa muu­tok­sia. Itse en pidä pakol­lista toisen koti­maisen opiskelua vält­tämät­tömänä, kos­ka suurim­malle osalle ei ole sille taidolle mitään käyttöä.

b) Mikä on käsi­tyk­senne lain­valmis­telun laadus­ta ja olet­teko valmi­it hyväksymään komiteape­rusteisen lainvalmistelun?

Aika heikkoa on lain­valmis­telu ollut. Sata-komiteas­ta jäi niin vah­vat trau­mat, että toivon joidenkin muiden uhrautu­van komi­teoiden jäseniksi. Ehkä komi­teoiden työ kan­nat­taisi aloit­taa ensin asiantun­ti­javoimin ja vas­ta kun poh­jae­hdo­tus on valmis, päästää edun­valvo­jat irti.

c) Mitkä ovat sisäisen tur­val­lisu­u­den riskitek­i­jät ja kuin­ka vahvis­taisitte sisäistä turvallisuutta?

Autoil­i­jat tap­pa­vat 200 ihmistä vuodes­ta. Sen rin­nal­la muut uhkail­i­jat ovat aika kesyjä. Kort­ti pois, jos ei osaa ajaa sään­tö­jen mukaan.

d) Olet­teko valmi­it tuke­maan viimeisim­mis­sä selon­teois­sa vahvis­tet­tua Suomen puo­lus­tus­poli­ti­ikan linjaa?

Joo joo, tot­ta kai. Jokaiselle kansane­dus­ta­jalle nimikko­hävit­täjä oman valin­nan mukaan. Markus Mus­ta­järvi esimerkik­si val­it­sisi var­maankin tutun ja tur­val­lisen MIG-15:n. Jos Mikko Alat­a­lo olisi vielä eduskun­nas­sa, hän val­it­sisi Fouga Mag­is­terin, jos­ta Eero Rait­ti­nen laulaa niin tun­teikkaasti: “yöhön kesäiseen Fouga kau­ni­ina kul­kee. Hän kant­torik­si aikoo…”.

4. Elin­voimainen Suomi

a) Näet­tekö, että Suo­mi voi ilmas­ton­muu­tok­sen ja muiden mega­tren­di­en ratkaisu­jen kaut­ta rak­en­taa itselleen uut­ta, kestävää vien­tive­toista kasvua? Näet­tekö tarpeel­lise­na, että Suomeen laa­di­taan yhteinen strate­gia vahvis­tu­van elin­voiman ja kestävän kehi­tyk­sen talouskasvun tur­vaamisek­si? Mitkä oli­si­vat sen pääkohdat?

Estei­den raivaami­nen kaupunkien kasvun tieltä, kos­ka talouskasvu tapah­tuu kaupungeis­sa. Aikaa on vain neljä vuot­ta. Sit­ten Keskus­ta änkeää taas hal­li­tuk­seen sabotoimaan kaupunkien kehitystä.

Ilman ilmas­ton­muu­tok­sen ratkaisua ei ole kasvuakaan.

b) Mil­laisil­la toimen­piteil­lä kehitetään metropo­lialuet­ta, kas­vavia kaupunkiseu­tu­ja, seu­tukeskuk­sia ja har­vaan asut­tu­ja alueita?

Kun rahaa ei kuitenkaan ole, pitää metropo­lialueelle antaa toim­intava­pauk­sia. Val­tio voisi vetäy­tyä kokon­aan metropo­lialueen infrain­vestoin­neista ja kor­va­ta se seudun kun­nille kiin­teäl­lä vuosit­taisel­la raha­sum­mal­la, joka jae­taan kun­tien kesken asukaslu­vun kasvun suh­teessa. Yksi itsepäi­nen kok­ki vähem­män ja kun­nille oikea kan­nustin nykyisen manku­miskult­tuurin tilalle.

c) Miten varmis­taisitte Suomen liiken­nein­fra­struk­tu­urin ylläpitämisen ja kehit­tämisen? Mikä on mallinne rahoituk­sen kehittämiseksi?

Halv­in­ta olisi tietysti, että val­tio ottaisi nol­lako­rkoista lainaa ja rahoit­taisi infran, mut­ta jos itse tehty­jen sään­tö­jen kiertämi­nen edel­lyt­tää ulkop­uolisille mak­samista, niin mak­se­taan sit­ten. Voisi tehdä infray­htiöstä kansanosak­keen, jonne ihmiset voisi­vat siirtää rahansa nol­lako­rkoisil­ta tileiltä.

5. Luot­ta­muk­sen ja tasa-arvois­t­en työ­markki­noiden Suomi

a) Miten kehit­täisitte työelämää ja sen sään­te­lyä yhteistyössä työelämän osa­puolten kanssa? Hyväksyt­tekö työelämän vähim­mäise­hto­jen sään­te­lyn nykyiseltä pohjalta?

Vähim­mäise­hdoista voitaisi­in säätää lail­la, ettei työ­markki­na­jär­jestöjä tarvitse aina vai­va­ta asialla.

b) Miten uud­is­taisitte perhevapaita?

Me miehet vaadimme tas­a­puolis­es­ti vapai­ta myös miehille.

c) Mitkä ovat keskeiset keinonne miesten ja nais­ten välisen palkkatasa-arvon toteuttamiseksi?

Naisille lisää kun­ni­an­hi­moa ja teräväm­mät kyynärpäät.

6. Kestävän talouden Suomi

a) Mil­lä keinoil­la varmis­taisitte työl­lisyysas­teen kasvun selvästi yli 75 pros­ent­ti­in 2020-luvun aikana?

Jäl­jelle on jäänyt lähin­nä vain vaikeam­min työl­lis­tet­täviä. Muut ovat jo töis­sä. Nos­ta­mal­la palkkat­uen käyt­tö Ruotsin tasolle saadaan heti kak­si pros­ent­tiyk­sikköä lisää työllisyyttä.
Parem­pi oli­si­vat kuitenkin täy­den­tävät tulon­si­ir­rot, kos­ka palkkatu­ki sitoo tuet­ta­van henkilön yhteen työ­nan­ta­jaan, joka voi olla täysi ääliö. (Miten SAK voi puoltaa tätä vai­h­toe­htoa?) Veroast­eikko voitaisi­in vetää tulo­jen alapäässä parisa­taa euroa nol­lan ala­puolelle pieni­palkkaisen automaat­tise­na palkkatuke­na. Työ­markki­na­jär­jestöt taas voisi­vat sopia tämän turvin har­joit­teli­ja- ym alem­mista palkoista niille, jot­ka eivät nyt pääse töi­hin. Net­toan­siot eivät tästä laske, kun on se 200 euron negati­ivi­nen tulovero pohjalla.

Perus­tur­vana mak­set­ta­va työkyvyt­tömyy­seläke muutet­takoon vam­maistuek­si, joka ei pienene, vaik­ka ansait­see kuin­ka paljon hyvän­sä. Siis sama peri­aate kuin näkövammaisilla.

b) Kuvatkaa tek­i­jät, joil­la julkisen talouden kestävyys tur­vataan eri­tyis­es­ti väestöke­hi­tys huomioon ottaen.

Varo­taan nyt ainakin kat­teet­to­mia eläkelu­pauk­sia. Jos saadaan Suomen Yri­tys­tukipuolue oppo­si­tioon ja itse Pää-Pekkaroi­ja peräti Brys­seli­in, voidaan alkaa kar­sia yri­tys­tukia alka­en eniten vahinkoa tuot­tavista ja tehdä niil­läkin rahoil­la sen sijaan jotain hyödyllistä.

7. Oikeu­den­mukainen, yhden­ver­tainen ja mukaan otta­va Suomi

a) Miten vahvis­taisitte hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan palvelui­ta ja ihmis­ten toimeen­tu­lon tur­vaavia etuuk­sia? Kuvatkaa eri­tyis­es­ti keinonne, joil­la vahvis­tat­te ikään­tyvien ihmis­ten palvelui­ta ja toimeen­tu­loa. Mitkä ovat keinonne lap­siper­heköy­hyy­den vähentämiseksi?

Vaa­likam­pan­jan pani­ik­ista huoli­mat­ta ei men­nä mihinkään tasaiseen henkilöstömi­toituk­seen, vaan arvioidaan jokaisen hoidon tarve erik­seen ja näi­den sum­mana tehdään kunkin yksikön mitoi­tus. Muu­toin kun­nat pitävät henki­hiev­eris­sä ole­via van­huk­sia koti­hoi­dos­sa. Tehoste­taan työtä säästävän automaa­tio­ta hoi­vatyössä ja hyväksytään sen otta­mi­nen huomioon hoita­jami­toituk­ses­sa. Kun minä ja min­un kaver­it ollaan siinä iässä, meitä on paljon eikä henkilökun­taa riitä mitenkään.

c) Miten rahoit­taisitte edel­lisessä kohdas­sa kuvaa­manne toimen­piteet? Kuvatkaa keinonne konkreettisesti.

Kun puolueet ovat päässeet vas­tauk­sis­saan tähän asti, rahat on joka tapauk­ses­sa jo lop­pu. Kun lisää rahaa ei ole eikä tule, pitäisi olla rohkeut­ta alkaa kar­sia meno­ja van­hen­tuneista kohteista.

d) Mitkä eri­ar­voisu­ustek­i­jät suo­ma­laises­sa yhteiskun­nas­sa tun­nistat­te ja miten vähen­täisitte eriarvoisuutta?

Työelämä on muut­tunut eri­ar­voisem­mak­si, kos­ka lah­jakkaim­mat ja hyvin koulute­tut voivat pyytää mil­laista palkkaa tahansa ja perus­du­u­nar­it ovat markki­noiden armoil­la. Sik­si on hyväksyt­tävä suurem­mat palkkaerot ja tasat­ta­va niitä sit­ten vero­tuk­sel­la ja täy­den­tävil­lä tulonsiirroilla.

8. Osaamisen, sivistyk­sen ja inno­vaa­tioiden Suomi

a) Tun­nistat­teko, että kestävän talouskasvun perus­tan vahvis­tamisek­si on tehtävä investoin­te­ja koulu­tuk­seen, tutkimuk­seen, inno­vaa­tioi­hin sekä infra­struk­tu­uri­in? Kuvatkaa konkreet­tiset keinonne.

Ahon hal­li­tuk­ses­ta en kek­si mitään muu­ta hyvää san­ot­tavaa kuin sen, että ankaran laman olois­sa se panos­ti koulu­tuk­seen ja tutkimukseen.

b) Tun­nistat­teko tarpeen, että koko ikälu­okan tulisi suorit­taa vähin­tään toisen asteen tutk­in­to? Kuvatkaa keinonne tähän pääsemiseksi.

Aloite­taan siitä, että jokainen suorit­taisi perusk­oulun kun­nol­la. Alas armovi­toset. Jotkut kehit­tyvät hitaam­min kuin toiset, joten luokalle jäämi­nen ei ole aina mitenkään huono vai­h­toe­hto. Jos perusk­oulun saa valmi­ik­si ennen kuin täyt­tää 18 vuot­ta, niin sit­ten toisen asteen koulu­tuk­seen, jon­ka pitäisi olla kokon­aan ilmainen

c)  Miten varmis­taisitte sen, että jokaisen oppimi­nen ja osaamisen kehit­tämi­nen jatkuu läpi työuran?

Kaikille oikeus ja velvol­lisu­us viikon mit­taiseen koulu­tuk­seen vuosit­tain. Oppivelvol­lisu­usikä 65 vuoteen!

d) Miten edis­täisitte kult­tuurin ase­maa Suomessa?

Yritän rahoit­taa sitä parhaani mukaan käymäl­lä kon­serteis­sa ja teat­teris­sa ja uusia kesäku­us­sa taas Museoko­rt­ti­ni. Puhu­mat­takaan kir­jas­toista: Halu­an huo­maut­taa, että Helsin­gin keskus­takir­jas­ton ruotsinkieli­nen nimi on Ode.

9. Sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmän kokon­aisu­ud­is­tus edel­lyt­tää use­ampia vaa­likau­sia. Olet­teko valmi­ita yhdis­tämään eri etuuk­sia ja hyväksymään yht­enäisen etu­us­ta­son eri syype­r­usteil­la siten, että uud­is­tus lisää työl­lisyyt­tä, nos­taa koulu­tus­ta­soa, vähen­tää köy­hyyt­tä ja eri­ar­voisu­ut­ta sekä paran­taa osallisuutta?

Minä rak­en­taisin perus­tur­van negati­ivisen tuloveron varaan. Kun työelämän käytet­tävis­sä olem­i­nen on joillekin vah­va uskona­sia, niin lisätään tämä vaa­timus siihen nyt sit­ten. Kun tähän ei mah­du pidem­pää vas­taus­ta, viit­taa blogillani ole­vaan jut­tusar­jaan sosi­aal­i­tur­van uudistamisesta.

10. Esit­täkää lähtöko­htanne sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon uudistamiseksi.

Tuhat ter­veyskeskus­lääkäriä peruster­vey­den­hoitoon ja se on siinä.

Viisi sote-aluet­ta olisi hyvä, kos­ka miljoon­api­ir­it ovat jo ole­mas­sa ja kos­ka ei le riskiä, että näistä tulisi maakun­tia, jot­ka sotkeu­tu­isi­vat esimerkik­si maankäyt­töön tai elinvoimapolitiikkaan.

11. Olet­teko valmi­ita osal­lis­tu­maan sosialidemokraat­tien johta­maan enem­mistöhal­li­tuk­seen, ja onko teil­lä osal­lis­tu­misel­lenne mah­dol­lisia kynnyskysymyksiä?

Ei liene pelkoa, että otettaisiin.

 

Mitä tehdä sosiaaliturvalle (3) Asumistuen vuokrakattoja on nostettava

Asum­istuen mak­sami­nen on Suomes­sa selvästi yleisem­pää kuin muual­la. Tämä johtuu siitä, että muu perus­tur­va on muual­la selvästi korkeampi. Muual­la työt­tömyys­tur­vas­ta pitää muual­la mak­saa myös vuokra, mut­ta siihen mei­dän työ­markki­natukemme ei riitä alku­unkaan. Mon­es­sa maas­sa kohtu­uhin­taiseen asun­toon ei voi saa­da asumistukea.

Mei­dän tapamme erot­taa asum­is­tu­ki ja muu sosi­aal­i­tur­va on erään­lainen köy­hän miehen ratkaisu. Jotkut työt­tömistä nimit­täin asu­vat hal­val­la. Nuoret asu­vat van­hempi­en­sa nurkissa, jotkut omis­ta­vat velat­toman omis­tusasun­non, tai puoliso on töis­sä ja pystyy mak­samaan vuokran. Kaikissa näis­sä tapauk­sis­sa val­tio säästää, kun mak­saa vain niukkaa perus­tur­vaa tai huonoa eläkettä.

Asum­is­tu­keen liit­tyy kolme ongel­maa. Toisaal­ta asum­istuen kor­vaa­mat korkeim­mat mah­dol­liset vuokrat ovat olen­nais­es­ti pienem­mät kuin toimeen­tu­lotuen kor­vaa­mat, minkä seu­rauk­se­na viime­si­jainen tur­va on korkeampi kuin ensisi­jainen tur­va, mikä aiheut­taa kaikkia mah­dol­lisia kan­nusti­non­gelmia. Näin ei saisi olla.

Toisek­si asum­istuen, työt­tömyyspäivära­han ja päivähoit­o­mak­su­jen päällekkäi­nen tulo­hark­in­ta tuot­taa joskus sairaan korkei­ta efek­ti­ivisiä mar­gin­aaliv­ero­ja eli aiheut­taa köyhyysloukkuja.

Kol­man­nek­si asum­is­tu­ki on per­heko­htainen etu­us, mikä sopii huonos­ti yhteen kaiken muun kanssa ja tuot­taa esimerkik­si Kelal­la ongelmia päät­tää, ketkä asu­vat yhdessä sil­lä taval­la ja ketkä muuten vain.

Käsit­te­len tässä kir­joituk­ses­sa vain ensim­mäistä ongel­maa ja mui­ta seuraavissa.

Kos­ka asun­to­tu­lo on vero­ton­ta ja sel­l­aise­na pysyy, erilli­nen asum­is­tu­ki osana perus­tur­vaa on jok­seenkin vält­tämätön asia. Muuten perus­tur­vas­ta tulee joko liian kallis tai vuokraa mak­sav­ille liian niuk­ka. Voisimme silti siir­tyä askeleen keskieu­roop­palaiseen suun­taan ja olet­taa, että jokaisel­la on kuitenkin jonkin ver­ran asumisku­lu­ja, vaikka­pa 150 euroa kuus­sa. Niin­pä voisimme nos­taa muu­ta perus­tur­vaa 150 eurol­la ja lait­taa asum­is­tu­keen poh­jalle 150 euron omavas­tu­un. Edel­lisessä postauk­ses­sa esitin 150 euron negati­ivista tuloveroa. Nämä ehdo­tuk­set voisi vaik­ka yhdistää.

Asum­is­tu­ki ei aiheuta markki­navuokrien nousua, kos­ka korkeim­mat hyväksyt­tävät vuokrat ovat niin matalia. Nos­taa tietysti vuokrata­soa samal­la taval­la kuin palkko­jen nousu tai työt­tömyys­tur­van paran­tu­mi­nen, mut­ta kos­ka asum­istuen suu­ru­us on tosi­asi­as­sa riip­puma­ton vuokras­ta, se ei kan­nus­ta asumaan kalli­im­min. (Riip­puma­ton, kos­ka jok­seenkin kaikil­la markki­navuokraa mak­sav­il­la korkein hyväksyt­tävä vuokra ylit­tyy. Per­heen tai suvun sisäi­sis­sä vuokra­sopimuk­sis­sa voi olla toisin.

Näitä ylimpiä sal­lit­tu­ja vuokria pitäisi kuitenkin selvästi nos­taa niin, että ne vas­taisi­vat suun­nilleen sitä, mitä toimeen­tu­lotues­sa kor­vataan. Sil­loin tietysti on riskinä, että asum­is­tu­ki nos­taa markkinavuokria.

Asum­is­tu­ki kor­vaa korkein­taan 80 % vuokras­ta. Euromääräi­nen omavas­tuu riip­puu tuloista. Niin­pä jos vuokra nousee 10 eurol­la, asum­is­tu­ki nousee 8 eurol­la. Tämä lie­nee relik­ti vuokrasään­nöste­lyn ajal­ta, jol­loin ajatelti­in, ettei korkea mar­gin­aa­li­nen kor­vaus­ta­so vaiku­ta markki­navuokri­in, kos­ka ne ovat säänneltyjä.

Tuo 80 % on aivan liikaa, mut­ta sitä ei voi merkit­tävästi alen­taa, kos­ka sil­loin taas ero toi­men­tu­lo­tu­keen kas­vaisi. Tukeen pitäisi lait­taa taiteko­h­ta suun­nilleen siihen kohtaan, mis­sä on nyt mak­simivuokran raja. Tämän yli menevältä osalta kor­vat­taisi­in olen­nais­es­ti vähem­män, esimerkik­si 50 %.

Myöskään toimeen­tu­lo­tu­ki ei saisi kor­va­ta vuokras­ta sataa pros­ent­tia, kos­ka vuokranan­ta­jat eivät ole mitään pul­mu­sia. Jos se alen­net­taisi­in 80 pros­ent­ti­in, voitaisi­in toimen­pide neu­tral­isoi­da nos­ta­mal­la toimeen­tu­lotuen peru­sosaa vas­taavasti. Kun korkein kor­vat­ta­va vuokra on noin 650 euroa, tarkoit­taisi asum­isosan alen­t­a­mi­nen 20 pros­en­til­la toimeen­tu­lotuen peru­sosan nos­tamista 130 eurol­la. Tämä taas tarkoit­taisi, että peru­sosa vai­htelisi kunnittain.

Heikki Pursiaiselle isän tuomista karkeista

Heik­ki Pur­si­ainen kir­joit­ti Must Readis­sa pitkän ja monipolvisen vas­tauk­sen viime joulukus­sa kir­joit­ta­maani blogikir­joituk­seeni, jos­sa arvioin hänen kir­jas­saan Pas­ka Suo­mi esit­tämiä ajatuk­sia köy­hyy­destä ja eri­ar­voisu­ud­es­ta. Pur­si­aisen kir­joi­tus on Must Readis­sa mak­sumuurin takana, mut­ta muurin voi läpäistä kahdek­si viikok­si hyväksymäl­lä tutus­tu­mis­tar­jouk­sen. Kan­nat­taa sinän­sä mak­saa. Must Read­ille soisin todel­la menestystä.

Otin eri­ar­voisu­u­den mieliä myrkyt­tävästi vaiku­tuk­ses­ta esimerkik­si isän, joka matkalta palates­saan tuo kahdelle lapselleen karkki­pussin ja kol­man­nelle yhden hedelmäkarkin. Tämä yksi olisi ollut onnel­lisem­pi, jos isä ei olisi tuonut karkke­ja kenellekään.

Heik­ki Pur­si­ainen kumoaa tämän seuraavasti:

Viisas kol­le­gani Roger Wess­man tote­si asi­as­ta keskustel­lessamme, että tässä on kysymys enem­män epäreilu­u­den kuin eri­ar­voisu­u­den koke­muk­ses­ta. Esimerkik­si jos karkki­pus­si olisi ollut palk­in­to uimak­il­pailus­ta tai mak­su asun­non siivoamis­es­ta, karkkien epä­ta­sainen jakau­tu­mi­nen olisi hyvinkin saat­tanut olla vähem­mälle jääneestä laps­es­ta hyväksyttävää.

Eri­ar­voisu­udessa juuri epäreilu­u­den tun­tu on se, joka myrkyt­tää mielet. Se, jos jotain palk­i­taan taval­la, jon­ka kaik­ki myön­tävät ansaituk­si, ei syn­nytä katkeru­ut­ta, eivätkä ihmiset pidä sitä eri­ar­voisuute­na, vaik­ka tulo­eroil­la mitat­tuna se sitä olisikin.

En ole juuri kuul­lut, että kukaan vas­tus­taisi sitä, että ahkeru­ud­es­ta palkit­taisi­in – siis esimerkik­si, että joku saa liikaa urakka­palkkaa mui­hin näh­den. Sen sijaan osaamis­es­ta johtu­via palkkaero­ja pide­tään epäoikeutet­tuina. Tele­vi­sios­sa haas­tatel­tu ran­skalainen keltali­ivi valit­ti, että talous­poli­ti­ik­ka hyödyt­tää vain hyvin koulutettuja.

Miljoon­avoit­to­ja loto­ssa ei pide­tä osoituk­se­na eri­ar­voisu­ud­es­ta, kos­ka kaikil­la on samat mahdollisuudet.

Kansalaiset hyväksyvät joillekin suuretkin tulot, jos se on seu­raus­ta hei­dän kiis­tat­tomista ansiois­taan. Urheilu­sankarei­den ja men­estynei­den suo­ma­lais­ten autonkul­jet­ta­jien miljoonat­u­lois­sa ei ole mitään valit­tamista. Hehän ovat mei­dän sankare­ita­mme, jot­ka levit­tävät maamme mainet­ta maail­mal­la. Sekin hyväksytään, että nämä mei­dän sankarimme kir­jau­tu­vat vero­ja vält­tääk­seen asukkaik­si Mona­coon tai johonkin sveit­siläiseen kan­toni­in. Onhan se ymmär­ret­tävää, kos­ka vero­tus Suomes­sa on niin ankaraa.

Helsin­gin kaupun­gin korkea­palkkaisin työn­tek­i­jä oli ainakin joitakin vuosia sit­ten kaupungi­norkesterin kapel­limes­tari. (En tiedä, mikä on tilanne nyt.) Hänen palka­s­taan ei tul­lut sel­l­aista val­i­tus­ta kuin pormes­tarin selvästi pienem­mästä palkasta.

Viihde­taiteiljoiden miljoonat­u­lot eivät myöskään aiheuta veren­paineen nousua. Jotkut pitävät jopa tulo­ja hyvyy­den mit­ta­ri­na. Näin tehdään myös ammattilaistenniksessä.

Nokian optiomiljonäärien tulo­ja sen sijaan ei aikanaan pidet­ty oikeutet­tuina, vaik­ka ne mak­set­ti­in amerikkalais­ten omis­ta­jien rahoista ja vaik­ka niistä meni yli puo­let veroi­hin – siis mei­dän kaikkien hyödyk­si. Vaik­ka siis kaik­ki suo­ma­laiset hyö­tyivät, olisi ollut parem­pi, ettei kukaan olisi hyö­tynyt, kos­ka toiset hyö­tyivät niin paljon enem­män. Tämä osoit­taa, että on tilantei­ta, jois­sa ihmiset pitävät parem­pana sitä, että rikkaat eivät rikas­tu, vaik­ka se merk­it­sisi, että köy­hätkin saisi­vat jotain.

(Voi toki olla, etteivät kaik­ki oikein oival­ta­ne­et, että rahat tuli­vat osak­keen­o­mis­ta­jil­ta ja että puo­let meni veroi­hin. Tuskin moni sen­tään ajat­teli, että olisi ollut parem­pi, että nekin rahat oli­si­vat jääneet sinne Amerikkaan.)

On val­tavasti tutkimusti­etoa siitä, että ihmiset ovat onnel­lisem­pia pien­ten tulo­ero­jen mais­sa ver­rat­tuna yhtä vau­raisi­in tai jopa vau­raampi­in suurten tulo­ero­jen mai­hin. Rikas USA esimerkik­si ei ole onnel­lisu­usver­tailuis­sa mitenkään kärkisijoilla.

Myön­nän, tässä on ongelmia kausali­teetin kanssa. Voi olla, että olo­suh­teet, jot­ka syn­nyt­tävät tasaisen tulon­jaon, syn­nyt­tävät myös onnel­lisu­u­den, eikä kausali­teet­ti mene tulo­ero­jen kaut­ta. Kyse voi olla siitä, että kaik­ki pär­jäävät suh­teel­lisen hyvin työelämässä niin, että kaikil­la on hyvä paik­ka yhteiskun­nas­sa. Sitä ei ehkä voi kor­va­ta tulon­si­ir­roil­la mais­sa, jois­sa työelämä on eriarvoisempi.

Tiedämme, että sama kansan­tu­lo jaet­tuna tasaisem­min tuot­taa enem­män hyv­in­voin­tia kuin jaet­tuna epä­ta­saisem­min. Jos tämän myön­nämme ja uskomme asi­aa koske­vien funk­tioiden ole­van jatku­via, on loogis­es­ti uskot­ta­va myös, että vähän pienem­pi kansan­tu­lo jaet­tuna tasaisem­min voi tuot­taa enem­män hyv­in­voin­tia kuin vähän suurem­pi jaet­tuna epätasaisemmin.

Siitä, että katkeru­us on myös epäter­veel­listä, on ole­mas­sa vah­vaa näyt­töä, mut­ta tämä ei ollut point­ti­ni ydin.

Elämää myrkyt­tävää epäreilun eri­ar­voisu­u­den tun­net­ta on Suomes­sa kas­vavas­sa määrin, vaik­ka tulo­erot eivät ole nousseet 18 vuo­teen. Osa tästä katkeru­ud­es­ta on alueel­lista. Koetaan, että muu­ta­ma men­estyvä kasvukeskus men­estyy ja muut on jätet­ty Hylkysyr­jän asemaan.

Twit­teris­sä ole­vat viestit sitä, kuin­ka muu maa oikeas­t­aan elät­tää Helsinkiä, kun tääl­lä ei ole vien­ti­te­ol­lisu­ut­ta (=sel­l­ute­htai­ta), eivät kumpua mis­tään ratio­naalis­es­ta vaan katkeru­ud­es­ta. Itse väite­hän ei pidä paikkaansa. Helsingis­sä ei ole sel­l­ute­htai­ta, mut­ta on paljon toisen­laisia yri­tyk­siä, jot­ka tuo­vat maa­han vien­ti­t­u­lo­ja. Siinä, että moni uskoo moi­seen roskaan, on kyse tun­teesta eikä järjestä.

Katkeru­us on myrkkyä. Maail­ma ilman katkeru­ut­ta on kivem­pi paik­ka elää.

Köy­hyy­den tor­jun­ta on tietysti ensisi­jaista, mut­ta tasa-arvol­lakin on itseisarvonsa.

 

 

Oden vaaliohjelma (3) Ylhäältä aloitettu perustulo

Poli­it­tiset edel­ly­tyk­set täy­den ja ehdot­toman perus­tu­lon toteut­tamiselle ovat aika heikot. En edelleenkään pidä työn vas­taan­ot­tovelvol­lisu­ut­ta toimi­vana asiana, mut­ta olen alka­nut taipua sille kan­nalle, että taloudel­lisil­la sank­tioil­la voidaan pain­os­taa täy­den­tämään koulu­tus­ta. Jos alle 25 vuo­tias nuori ei ole han­kkin­ut toisen asteen koulu­tus­ta, hän ei olisi oikeutet­tu täysi­in tulon­si­ir­toi­hin. Tiedän, että tämä iskee pahim­min huono-osaisimpi­in. Sik­si täl­laisen nuoren tur­vak­si on annet­ta­va työvoima­hallinnon palveluita.

Perus­tu­lol­la on kak­si tavoitetta:

  1. Yksinker­tais­taa sosi­aal­i­tur­vaa ja lisätä sen saa­jien vapaut­ta ja vas­tu­u­ta itsestään
  2. Toimia automaat­tise­na tulo­tuke­na pienipalkkaisille.

Aloit­takaamme seu­raaval­la vaa­likaudel­la tästä jälkim­mäis­es­tä. Tehtäköön pieni osit­tainen perus­tu­lo siten, että se vas­taa tuloveroast­eikon laskemista 300 eurol­la nol­lan ala­puolelle. Olen selostanut tämän blogikir­joituk­ses­sa Ylhäältä aloitet­tu perus­tu­lo vuon­na 2016, joten selosta tekni­ikkaa tässä enää. (Lue tästä) . Tämä ei tulisi kovin kalli­ik­si, kos­ka vas­taavasti tulon­si­ir­to­ja leikat­taisi­in samal­la summalla.

Tämän esi­tyk­sen tarkoituk­se­na on paran­taa pieni­palkkaisten ase­maa. Olemme keskit­tyneet liikaa vain työt­tömien ja tulot­tomien tilanteeseen. On suo­ranainen vääryys, että pienel­lä pal­ka­lla työtä tekevät ei ansaitse juuri sen enem­pää kuin työtön, eri­tyis­es­ti, jos se pieni palk­ka on estänyt edullisen ARA-asun­non saamisen. Tämä myös pitää yllä työt­tömyyt­tä, kos­ka kuka hak­isi innokkaasti työtä, jos työtä saadessaan menet­täisi vain vapaa-aikansa, mut­ta taloudelli­nen tilanne ei juuri paranisi. Ja kuitenkin alaspäin jäykät palkat ylläpitävät rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä, kos­ka on vaikea löytää joillekin työtä työe­htosopimusten mukaisel­la palkalla.

Pieni­palkkaisten ase­man kohen­t­a­mi­nen ei ole ilmaista. Tästä on olta­va valmis maksamaan.

Jot­ta ehdo­tus kohen­taisi työl­lisyyt­tä, pitäisi työ­markki­noiden vas­ta­ta tähän sal­li­mal­la nyky­istä alem­pia palkko­ja vaikeasti työl­listyville ja koke­mat­tomille työn­tek­i­jöille. Tässä kokon­aisu­udessa hei­dän tilanteen­sa ei heikkenisi, mut­ta työn saan­ti helpottuisi.

Samal­la pitäisi kuitenkin säästää siitä, ettei työt­tömyys­tur­van karenssia tulisi, jos kieltäy­tyy kovin mata­la­palkkaises­ta työstä.

Todet­takoon, että sosialidemokraat­tien ohjel­mas­sa on jokin vaikeasti tulkit­ta­va koh­ta, jon­ka voi tulki­ta myös niin, että se veisi ansio­tulovähen­nyk­sen avul­la pieni­palkkaisten verot eräis­sä tapauk­sis­sa negatiivisiksi.

= = =

Pieni kuriosi­teet­ti. Jos esitet­ty malli toteutet­taisi­in negati­ivise­na tuloverona, mut­ta vero­tus olisi edelleen vuosipo­h­jal­la, henkilö, joka on ollut 11 kuukaut­ta hyvä­palkkaises­sa työssä, mut­ta jou­tu­isi jouluku­us­sa tulot­tomak­si, saisi jouluku­ul­ta täy­den perus­tu­lon, siis sum­man, joka vas­taisi pis­tet­tä, jos­sa lin­eaari­nen vero kohtaisi y‑akselin. Näin on nytkin. Se vain mak­se­taan vas­ta seu­raa­van vuo­den lop­ul­la ja sitä kut­su­taan veronpalautukseksi.

Oden vaaliohjelma 1: Ilmastopolitiikassa tositoimiin

Ei pidä pelästyä. En ole ehdokkaana. Irrot­te­len muuten vain huvikseni. Kos­ka olen yhtä vähän ehdokkaana sekä eduskun­ta- että eurovaaleis­sa, en ole niin tark­ka siitä, mis­tä päätetään eduskun­nas­sa ja mis­tä EU-par­la­men­tis­sa. Tässä jut­tusar­jas­sa ole­vat ajatuk­set ovat vapaasti kaikkien käytettävissä. 

Suomen on vähen­net­tävä kasvi­huonepäästöjä radikaal­isti tavoit­teena alen­taa vuo­teen 2030 men­nessä päästöjä 60 pros­en­til­la vuo­den 1990 tasos­ta. Keinok­si tähän val­i­taan hin­tao­h­jaus, kos­ka se toimii kus­tan­nuste­hokkaam­min kuin ylhäältä annetut nor­mit. Suo­mi toimii EU-tasol­la niin, että päästöoikeuk­sien määrää vähen­netään niin, että päästökaup­pasek­torin päästöt vähenevät 60 pros­en­til­la vuo­den 1990 päästötasosta.

Päästökaup­paa laa­jen­netaan käsit­tämään liiken­teen polt­toaineet. Tämä ote­taan huomioon päästöoikeuk­sien määrässä. Suihkukonei­den on ostet­ta­va päästöoikeuk­sia kaksinker­tainen määrä polt­toaineen hiilip­i­toisu­u­teen näh­den, kos­ka yläil­make­hässä lentävien konei­den ilmas­to­vaiku­tus on varsi­naisia päästöjä suurem­pi. Velvol­lisu­us kos­kee kaikkia lento­ja, jot­ka laskeu­tu­vat tai nou­se­vat EU:n alueelta.

Kos­ka hin­tao­h­jaus ja päästökaup­pa sen osana johta­vat tehokkaim­mal­la mah­dol­lisel­la taval­la annet­tuun päämäärään, ohjaus­ta ei ryhdytä sotke­maan eril­lisil­lä määräyk­sil­lä joidenkin moot­tor­ei­den tai polt­toainei­den kiel­loil­la vaan annetaan markki­noiden hoitaa tämäkin. Ehdot­tomat kiel­lot ovat tarpeen vain tek­nol­o­gisen mur­roksen tukemisek­si (hehku­lamp­pukiel­to).

Eril­lis­es­tä sähköveros­ta luovu­taan, kos­ka ener­giasek­torin verot nou­se­vat riit­tävän korkeik­si. Kun päästöjä jo verote­taan voimakkaasti, ei ole mitään perustei­ta verot­taa ener­giaa ylimääräis­es­ti vain sik­si, että se on sähkön muo­dos­sa. Päästöt­tömän sähkön verot­ta­mi­nen on jopa haitallista. Sähköveron pois­t­a­mi­nen helpot­taa koti­talouk­sien aurinkosähkön myymistä ajoit­tain verkkoon.

Hin­tao­h­jaus tarkoit­taa hiiliv­ero­ja muo­dos­sa tai toises­sa. Ne ovat veroina regres­si­ivisiä. Tämän negati­iviset tulon­jako­vaiku­tuk­set kom­pen­soidaan palaut­ta­mal­la osa vero­jen tuo­to­s­ta kaikille mak­set­ta­vana euromääräis­es­ti yhtä suure­na kor­vauk­se­na osana sosi­aal­i­tur­van kokonaisuudistusta.

Perustulokokeilun ensimmäiset tulokset

Olen tässä blo­gis­sa kri­ti­soin­ut kokeil­tavaa perus­tu­lo­ma­llia ennenkin ja pidän tätä kri­ti­ikkiä yhä rel­e­vant­ti­na. Ei ollut tutk­i­joiden vika, ettei voitu kokeil­la parem­min. Nyt saatu­ja tulok­sia pitää peila­ta tätä vas­ten. Tässä pari van­haa kirjoitustani:

Mihin kysymyk­seen perus­tu­lokokeilu vastaa

Mik­si kokeilus­sa ole­va perus­tu­lokokeilu ei ole se oikea.

Kokeilus­sa on kak­si ongel­maa. Kokeil­ta­va malli on aivan tolkut­toman kallis, kos­ka vero­tus­ta ei muokat­tu perus­tu­loa vas­taavak­si. Ei ole tarkoi­tus, että nor­maali palka­nsaa­ja saisi käteen 560 euroa aiem­paa enemmän.

Kokeilu­un otet­ti­in vain työ­markki­natukea saavia, mikä tarkoit­taa, että jok­seenkin kaik­ki ovat pitkäaikaistyöt­tömiä. Heistä mon­en kohdal­la työl­listymi­nen on vaikea­ta, kos­ka työkyky on men­nyt. Tämä joukko tarvit­sisi enem­män palvelu­ja kuin kan­nustei­ta. Moni heistä ei pääse töi­hin vaik­ka kuin­ka halu­aisi­vat. Mie­lenki­in­toisem­pia tulok­sia olisi saatu, jos kokeeseen olisi valit­tu taval­lisia ihmisiä, joil­la on teo­ri­as­sa varaa vali­ta, menevätkö töi­hin vai eivät. Nyt ei myöskään kukaan voin­ut jäädä pois töistä perus­tu­lon vuok­si, kos­ka kokeilun alka­es­sa kukaan ei ollut töissä.

Kol­maskin ongel­ma on, määräaikaisu­us. Kukaan ei tee pysyvää elämän­muu­tos­ta, muu­ta esimerkik­si maalle hoita­maan lam­pai­ta. Tälle ei oikein voi mis­sään kokeilus­sa mitään.

Kun koe­henkilöt oli­vat jok­seenkin kaik­ki vaikeasti työl­lis­tet­täviä, ei muo­dostanut suur­ta ongel­maa, että työl­listymi­nen pysyvään täysipäiväiseen työ­suh­teeseen olisi ollut kohtu­ut­toman kannattavaa.

Alus­ta­vat tulok­set työl­lisyys­vaiku­tuk­sista ensim­mäisenä vuote­na on saatu. Ei tilas­tol­lista eroa koeryh­män ja ver­tail­uryh­män välil­lä. Perus­tu­lo­ryh­mä teki vähän enem­män töitä ja ver­tail­uryh­mä sai vähän enem­män työ­tu­lo­ja, mut­ta kumpikaan tulos ei ollut tilas­tol­lis­es­ti merkitsevä.

Koe on päät­tynyt, mut­ta rek­ister­i­tiedot työl­lisyy­destä saadaan vas­ta vuo­den kulut­tua! Mitä ihmettä! Ainakin verot­ta­ja osaa tehdä veroe­hdo­tuk­sen jo maalisku­us­sa. Julk­istamisti­laisu­udessa moni sanoi, että muual­la tehdyis­sä kokeiluis­sa myön­teiset työl­lisyys­vaiku­tuk­set ovat tulleet vas­ta muu­ta­man vuo­den päästä. Jäämme odot­ta­maan myöhempiä tulok­sia. Ja ihmettelemme rek­ister­i­tiedon hidas­ta valmistumista.

Koeasetel­maa heiken­si se, että perus­tu­loon ei sisäl­tynyt lap­siko­ro­tuk­sia, minkä vuok­si perus­tu­lo­ryh­mä saat­toi hakea täy­den­nys­tä perus­tu­loon työt­tömyysko­r­vauk­ses­ta. Tämä toisaal­ta vähän tuhosi koeasetel­maa, toisaal­ta antoi mah­dol­lisuuk­sia jatkoanalyyseille.

Ei siis käynyt niin, että perus­tu­lo­ryh­mä olisi ryhtynyt laiskot­tele­maan koeryh­mää enem­pää, vaik­ka velvol­lisu­ut­ta ottaa työtä vas­taan ei ollutkaan. Mut­ta ei käynyt niinkään, että työn­teon kan­nat­tavu­us olisi innos­tunut tekemään enem­män töitä. Tai sit­ten tapah­tui molem­pia ja nämä vaiku­tuk­set kumo­si­vat toisen­sa. Huo­mat­takoon myös, että perus­tu­loa saa­vat jäivät pois palvelu­jen piiristä, mikä var­maankin pienen­si hei­dän työllistymistään.

Haas­tat­te­lu­tutkimuk­sen mukaan perus­tu­lon saa­jat oli­vat elämään­sä selvästi tyy­tyväisem­piä ja pysyivät parem­min ter­veemp­inä kuin ver­tail­uryh­mään kuu­lu­vat. Kun tämä ei mak­sanut enem­pää, osoit­taa se todek­si perus­tu­lon kan­nat­ta­jien väit­teet parem­mas­ta oman elämän hallinnas­ta. Saman­laisia tulok­sia on saatu muual­la tehdy­istä tutkimuk­sista. Jopa raha riit­ti perus­tu­lo­ryh­mässä parem­min kuin ver­tail­uryh­mässä, sil­loinkin kun sitä oli yhtä paljon.

Mata­lat vas­taus­pros­en­tit kuitenkin tekevät tulok­sista kiis­tanalaisia. Voihan olla, että vas­taa­jat ovat valikoitunei­ta. Voi myös olla, että perus­tu­lo­porukan parem­pi tyy­tyväisyys eri johtunut perus­tu­losta vaan siitä, että ver­tail­uryh­mää kiusat­ti­in aktiivimallilla.

Kokeilu­ja pitäisi jatkaa. Pitäisi kokeil­la erik­seen vastik­keet­to­muut­ta – akti­ivi­malli­in olisi pitänyt liit­tää koe, jos­sa toisia kiusat­ti­in akti­ivi­mallil­la ja toisia ei kiusat­tu. Ja nor­maali­in työt­tömyys­tur­vaan pitäisi liit­tää koe, jos­sa yhteenso­vi­tus­pros­ent­ti olisi matalampi.

Kokeilua pitäisi laa­jen­taa koko väestöä edus­tavaan otan­ta­an. Pitkäaikaistyöt­tömät ovat kovin harhainen näyte suomalaisista.