Kategoria: Talouspolitiikka

Mitä tehdä sosiaaliturvalle (3) Asumistuen vuokrakattoja on nostettava

Asum­istuen mak­sami­nen on Suomes­sa selvästi yleisem­pää kuin muual­la. Tämä johtuu siitä, että muu perus­tur­va on muual­la selvästi korkeampi. Muual­la työt­tömyys­tur­vas­ta pitää muual­la mak­saa myös vuokra, mut­ta siihen mei­dän työ­markki­natukemme ei riitä alku­unkaan. Mon­es­sa maas­sa kohtu­uhin­taiseen asun­toon ei voi saa­da asumistukea.

Mei­dän tapamme erot­taa asum­is­tu­ki ja muu sosi­aal­i­tur­va on erään­lainen köy­hän miehen ratkaisu. Jotkut työt­tömistä nimit­täin asu­vat hal­val­la. Nuoret asu­vat van­hempi­en­sa nurkissa, jotkut omis­ta­vat velat­toman omis­tusasun­non, tai puoliso on töis­sä ja pystyy mak­samaan vuokran. Kaikissa näis­sä tapauk­sis­sa val­tio säästää, kun mak­saa vain niukkaa perus­tur­vaa tai huonoa eläkettä.

Asum­is­tu­keen liit­tyy kolme ongel­maa. Toisaal­ta asum­istuen kor­vaa­mat korkeim­mat mah­dol­liset vuokrat ovat olen­nais­es­ti pienem­mät kuin toimeen­tu­lotuen kor­vaa­mat, minkä seu­rauk­se­na viime­si­jainen tur­va on korkeampi kuin ensisi­jainen tur­va, mikä aiheut­taa kaikkia mah­dol­lisia kan­nusti­non­gelmia. Näin ei saisi olla.

Toisek­si asum­istuen, työt­tömyyspäivära­han ja päivähoit­o­mak­su­jen päällekkäi­nen tulo­hark­in­ta tuot­taa joskus sairaan korkei­ta efek­ti­ivisiä mar­gin­aaliv­ero­ja eli aiheut­taa köyhyysloukkuja.

Kol­man­nek­si asum­is­tu­ki on per­heko­htainen etu­us, mikä sopii huonos­ti yhteen kaiken muun kanssa ja tuot­taa esimerkik­si Kelal­la ongelmia päät­tää, ketkä asu­vat yhdessä sil­lä taval­la ja ketkä muuten vain.

Käsit­te­len tässä kir­joituk­ses­sa vain ensim­mäistä ongel­maa ja mui­ta seuraavissa.

Kos­ka asun­to­tu­lo on vero­ton­ta ja sel­l­aise­na pysyy, erilli­nen asum­is­tu­ki osana perus­tur­vaa on jok­seenkin vält­tämätön asia. Muuten perus­tur­vas­ta tulee joko liian kallis tai vuokraa mak­sav­ille liian niuk­ka. Voisimme silti siir­tyä askeleen keskieu­roop­palaiseen suun­taan ja olet­taa, että jokaisel­la on kuitenkin jonkin ver­ran asumisku­lu­ja, vaikka­pa 150 euroa kuus­sa. Niin­pä voisimme nos­taa muu­ta perus­tur­vaa 150 eurol­la ja lait­taa asum­is­tu­keen poh­jalle 150 euron omavas­tu­un. Edel­lisessä postauk­ses­sa esitin 150 euron negati­ivista tuloveroa. Nämä ehdo­tuk­set voisi vaik­ka yhdistää.

Asum­is­tu­ki ei aiheuta markki­navuokrien nousua, kos­ka korkeim­mat hyväksyt­tävät vuokrat ovat niin matalia. Nos­taa tietysti vuokrata­soa samal­la taval­la kuin palkko­jen nousu tai työt­tömyys­tur­van paran­tu­mi­nen, mut­ta kos­ka asum­istuen suu­ru­us on tosi­asi­as­sa riip­puma­ton vuokras­ta, se ei kan­nus­ta asumaan kalli­im­min. (Riip­puma­ton, kos­ka jok­seenkin kaikil­la markki­navuokraa mak­sav­il­la korkein hyväksyt­tävä vuokra ylit­tyy. Per­heen tai suvun sisäi­sis­sä vuokra­sopimuk­sis­sa voi olla toisin.

Näitä ylimpiä sal­lit­tu­ja vuokria pitäisi kuitenkin selvästi nos­taa niin, että ne vas­taisi­vat suun­nilleen sitä, mitä toimeen­tu­lotues­sa kor­vataan. Sil­loin tietysti on riskinä, että asum­is­tu­ki nos­taa markkinavuokria.

Asum­is­tu­ki kor­vaa korkein­taan 80 % vuokras­ta. Euromääräi­nen omavas­tuu riip­puu tuloista. Niin­pä jos vuokra nousee 10 eurol­la, asum­is­tu­ki nousee 8 eurol­la. Tämä lie­nee relik­ti vuokrasään­nöste­lyn ajal­ta, jol­loin ajatelti­in, ettei korkea mar­gin­aa­li­nen kor­vaus­ta­so vaiku­ta markki­navuokri­in, kos­ka ne ovat säänneltyjä.

Tuo 80 % on aivan liikaa, mut­ta sitä ei voi merkit­tävästi alen­taa, kos­ka sil­loin taas ero toi­men­tu­lo­tu­keen kas­vaisi. Tukeen pitäisi lait­taa taiteko­h­ta suun­nilleen siihen kohtaan, mis­sä on nyt mak­simivuokran raja. Tämän yli menevältä osalta kor­vat­taisi­in olen­nais­es­ti vähem­män, esimerkik­si 50 %.

Myöskään toimeen­tu­lo­tu­ki ei saisi kor­va­ta vuokras­ta sataa pros­ent­tia, kos­ka vuokranan­ta­jat eivät ole mitään pul­mu­sia. Jos se alen­net­taisi­in 80 pros­ent­ti­in, voitaisi­in toimen­pide neu­tral­isoi­da nos­ta­mal­la toimeen­tu­lotuen peru­sosaa vas­taavasti. Kun korkein kor­vat­ta­va vuokra on noin 650 euroa, tarkoit­taisi asum­isosan alen­t­a­mi­nen 20 pros­en­til­la toimeen­tu­lotuen peru­sosan nos­tamista 130 eurol­la. Tämä taas tarkoit­taisi, että peru­sosa vai­htelisi kunnittain.

Heikki Pursiaiselle isän tuomista karkeista

Heik­ki Pur­si­ainen kir­joit­ti Must Readis­sa pitkän ja monipolvisen vas­tauk­sen viime joulukus­sa kir­joit­ta­maani blogikir­joituk­seeni, jos­sa arvioin hänen kir­jas­saan Pas­ka Suo­mi esit­tämiä ajatuk­sia köy­hyy­destä ja eri­ar­voisu­ud­es­ta. Pur­si­aisen kir­joi­tus on Must Readis­sa mak­sumuurin takana, mut­ta muurin voi läpäistä kahdek­si viikok­si hyväksymäl­lä tutus­tu­mis­tar­jouk­sen. Kan­nat­taa sinän­sä mak­saa. Must Read­ille soisin todel­la menestystä.

Otin eri­ar­voisu­u­den mieliä myrkyt­tävästi vaiku­tuk­ses­ta esimerkik­si isän, joka matkalta palates­saan tuo kahdelle lapselleen karkki­pussin ja kol­man­nelle yhden hedelmäkarkin. Tämä yksi olisi ollut onnel­lisem­pi, jos isä ei olisi tuonut karkke­ja kenellekään.

Heik­ki Pur­si­ainen kumoaa tämän seuraavasti:

Viisas kol­le­gani Roger Wess­man tote­si asi­as­ta keskustel­lessamme, että tässä on kysymys enem­män epäreilu­u­den kuin eri­ar­voisu­u­den koke­muk­ses­ta. Esimerkik­si jos karkki­pus­si olisi ollut palk­in­to uimak­il­pailus­ta tai mak­su asun­non siivoamis­es­ta, karkkien epä­ta­sainen jakau­tu­mi­nen olisi hyvinkin saat­tanut olla vähem­mälle jääneestä laps­es­ta hyväksyttävää.

Eri­ar­voisu­udessa juuri epäreilu­u­den tun­tu on se, joka myrkyt­tää mielet. Se, jos jotain palk­i­taan taval­la, jon­ka kaik­ki myön­tävät ansaituk­si, ei syn­nytä katkeru­ut­ta, eivätkä ihmiset pidä sitä eri­ar­voisuute­na, vaik­ka tulo­eroil­la mitat­tuna se sitä olisikin.

En ole juuri kuul­lut, että kukaan vas­tus­taisi sitä, että ahkeru­ud­es­ta palkit­taisi­in – siis esimerkik­si, että joku saa liikaa urakka­palkkaa mui­hin näh­den. Sen sijaan osaamis­es­ta johtu­via palkkaero­ja pide­tään epäoikeutet­tuina. Tele­vi­sios­sa haas­tatel­tu ran­skalainen keltali­ivi valit­ti, että talous­poli­ti­ik­ka hyödyt­tää vain hyvin koulutettuja.

Miljoon­avoit­to­ja loto­ssa ei pide­tä osoituk­se­na eri­ar­voisu­ud­es­ta, kos­ka kaikil­la on samat mahdollisuudet.

Kansalaiset hyväksyvät joillekin suuretkin tulot, jos se on seu­raus­ta hei­dän kiis­tat­tomista ansiois­taan. Urheilu­sankarei­den ja men­estynei­den suo­ma­lais­ten autonkul­jet­ta­jien miljoonat­u­lois­sa ei ole mitään valit­tamista. Hehän ovat mei­dän sankare­ita­mme, jot­ka levit­tävät maamme mainet­ta maail­mal­la. Sekin hyväksytään, että nämä mei­dän sankarimme kir­jau­tu­vat vero­ja vält­tääk­seen asukkaik­si Mona­coon tai johonkin sveit­siläiseen kan­toni­in. Onhan se ymmär­ret­tävää, kos­ka vero­tus Suomes­sa on niin ankaraa.

Helsin­gin kaupun­gin korkea­palkkaisin työn­tek­i­jä oli ainakin joitakin vuosia sit­ten kaupungi­norkesterin kapel­limes­tari. (En tiedä, mikä on tilanne nyt.) Hänen palka­s­taan ei tul­lut sel­l­aista val­i­tus­ta kuin pormes­tarin selvästi pienem­mästä palkasta.

Viihde­taiteiljoiden miljoonat­u­lot eivät myöskään aiheuta veren­paineen nousua. Jotkut pitävät jopa tulo­ja hyvyy­den mit­ta­ri­na. Näin tehdään myös ammattilaistenniksessä.

Nokian optiomiljonäärien tulo­ja sen sijaan ei aikanaan pidet­ty oikeutet­tuina, vaik­ka ne mak­set­ti­in amerikkalais­ten omis­ta­jien rahoista ja vaik­ka niistä meni yli puo­let veroi­hin – siis mei­dän kaikkien hyödyk­si. Vaik­ka siis kaik­ki suo­ma­laiset hyö­tyivät, olisi ollut parem­pi, ettei kukaan olisi hyö­tynyt, kos­ka toiset hyö­tyivät niin paljon enem­män. Tämä osoit­taa, että on tilantei­ta, jois­sa ihmiset pitävät parem­pana sitä, että rikkaat eivät rikas­tu, vaik­ka se merk­it­sisi, että köy­hätkin saisi­vat jotain.

(Voi toki olla, etteivät kaik­ki oikein oival­ta­ne­et, että rahat tuli­vat osak­keen­o­mis­ta­jil­ta ja että puo­let meni veroi­hin. Tuskin moni sen­tään ajat­teli, että olisi ollut parem­pi, että nekin rahat oli­si­vat jääneet sinne Amerikkaan.)

On val­tavasti tutkimusti­etoa siitä, että ihmiset ovat onnel­lisem­pia pien­ten tulo­ero­jen mais­sa ver­rat­tuna yhtä vau­raisi­in tai jopa vau­raampi­in suurten tulo­ero­jen mai­hin. Rikas USA esimerkik­si ei ole onnel­lisu­usver­tailuis­sa mitenkään kärkisijoilla.

Myön­nän, tässä on ongelmia kausali­teetin kanssa. Voi olla, että olo­suh­teet, jot­ka syn­nyt­tävät tasaisen tulon­jaon, syn­nyt­tävät myös onnel­lisu­u­den, eikä kausali­teet­ti mene tulo­ero­jen kaut­ta. Kyse voi olla siitä, että kaik­ki pär­jäävät suh­teel­lisen hyvin työelämässä niin, että kaikil­la on hyvä paik­ka yhteiskun­nas­sa. Sitä ei ehkä voi kor­va­ta tulon­si­ir­roil­la mais­sa, jois­sa työelämä on eriarvoisempi.

Tiedämme, että sama kansan­tu­lo jaet­tuna tasaisem­min tuot­taa enem­män hyv­in­voin­tia kuin jaet­tuna epä­ta­saisem­min. Jos tämän myön­nämme ja uskomme asi­aa koske­vien funk­tioiden ole­van jatku­via, on loogis­es­ti uskot­ta­va myös, että vähän pienem­pi kansan­tu­lo jaet­tuna tasaisem­min voi tuot­taa enem­män hyv­in­voin­tia kuin vähän suurem­pi jaet­tuna epätasaisemmin.

Siitä, että katkeru­us on myös epäter­veel­listä, on ole­mas­sa vah­vaa näyt­töä, mut­ta tämä ei ollut point­ti­ni ydin.

Elämää myrkyt­tävää epäreilun eri­ar­voisu­u­den tun­net­ta on Suomes­sa kas­vavas­sa määrin, vaik­ka tulo­erot eivät ole nousseet 18 vuo­teen. Osa tästä katkeru­ud­es­ta on alueel­lista. Koetaan, että muu­ta­ma men­estyvä kasvukeskus men­estyy ja muut on jätet­ty Hylkysyr­jän asemaan.

Twit­teris­sä ole­vat viestit sitä, kuin­ka muu maa oikeas­t­aan elät­tää Helsinkiä, kun tääl­lä ei ole vien­ti­te­ol­lisu­ut­ta (=sel­l­ute­htai­ta), eivät kumpua mis­tään ratio­naalis­es­ta vaan katkeru­ud­es­ta. Itse väite­hän ei pidä paikkaansa. Helsingis­sä ei ole sel­l­ute­htai­ta, mut­ta on paljon toisen­laisia yri­tyk­siä, jot­ka tuo­vat maa­han vien­ti­t­u­lo­ja. Siinä, että moni uskoo moi­seen roskaan, on kyse tun­teesta eikä järjestä.

Katkeru­us on myrkkyä. Maail­ma ilman katkeru­ut­ta on kivem­pi paik­ka elää.

Köy­hyy­den tor­jun­ta on tietysti ensisi­jaista, mut­ta tasa-arvol­lakin on itseisarvonsa.

 

 

Oden vaaliohjelma (3) Ylhäältä aloitettu perustulo

Poli­it­tiset edel­ly­tyk­set täy­den ja ehdot­toman perus­tu­lon toteut­tamiselle ovat aika heikot. En edelleenkään pidä työn vas­taan­ot­tovelvol­lisu­ut­ta toimi­vana asiana, mut­ta olen alka­nut taipua sille kan­nalle, että taloudel­lisil­la sank­tioil­la voidaan pain­os­taa täy­den­tämään koulu­tus­ta. Jos alle 25 vuo­tias nuori ei ole han­kkin­ut toisen asteen koulu­tus­ta, hän ei olisi oikeutet­tu täysi­in tulon­si­ir­toi­hin. Tiedän, että tämä iskee pahim­min huono-osaisimpi­in. Sik­si täl­laisen nuoren tur­vak­si on annet­ta­va työvoima­hallinnon palveluita.

Perus­tu­lol­la on kak­si tavoitetta:

  1. Yksinker­tais­taa sosi­aal­i­tur­vaa ja lisätä sen saa­jien vapaut­ta ja vas­tu­u­ta itsestään
  2. Toimia automaat­tise­na tulo­tuke­na pienipalkkaisille.

Aloit­takaamme seu­raaval­la vaa­likaudel­la tästä jälkim­mäis­es­tä. Tehtäköön pieni osit­tainen perus­tu­lo siten, että se vas­taa tuloveroast­eikon laskemista 300 eurol­la nol­lan ala­puolelle. Olen selostanut tämän blogikir­joituk­ses­sa Ylhäältä aloitet­tu perus­tu­lo vuon­na 2016, joten selosta tekni­ikkaa tässä enää. (Lue tästä) . Tämä ei tulisi kovin kalli­ik­si, kos­ka vas­taavasti tulon­si­ir­to­ja leikat­taisi­in samal­la summalla.

Tämän esi­tyk­sen tarkoituk­se­na on paran­taa pieni­palkkaisten ase­maa. Olemme keskit­tyneet liikaa vain työt­tömien ja tulot­tomien tilanteeseen. On suo­ranainen vääryys, että pienel­lä pal­ka­lla työtä tekevät ei ansaitse juuri sen enem­pää kuin työtön, eri­tyis­es­ti, jos se pieni palk­ka on estänyt edullisen ARA-asun­non saamisen. Tämä myös pitää yllä työt­tömyyt­tä, kos­ka kuka hak­isi innokkaasti työtä, jos työtä saadessaan menet­täisi vain vapaa-aikansa, mut­ta taloudelli­nen tilanne ei juuri paranisi. Ja kuitenkin alaspäin jäykät palkat ylläpitävät rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä, kos­ka on vaikea löytää joillekin työtä työe­htosopimusten mukaisel­la palkalla.

Pieni­palkkaisten ase­man kohen­t­a­mi­nen ei ole ilmaista. Tästä on olta­va valmis maksamaan.

Jot­ta ehdo­tus kohen­taisi työl­lisyyt­tä, pitäisi työ­markki­noiden vas­ta­ta tähän sal­li­mal­la nyky­istä alem­pia palkko­ja vaikeasti työl­listyville ja koke­mat­tomille työn­tek­i­jöille. Tässä kokon­aisu­udessa hei­dän tilanteen­sa ei heikkenisi, mut­ta työn saan­ti helpottuisi.

Samal­la pitäisi kuitenkin säästää siitä, ettei työt­tömyys­tur­van karenssia tulisi, jos kieltäy­tyy kovin mata­la­palkkaises­ta työstä.

Todet­takoon, että sosialidemokraat­tien ohjel­mas­sa on jokin vaikeasti tulkit­ta­va koh­ta, jon­ka voi tulki­ta myös niin, että se veisi ansio­tulovähen­nyk­sen avul­la pieni­palkkaisten verot eräis­sä tapauk­sis­sa negatiivisiksi.

= = =

Pieni kuriosi­teet­ti. Jos esitet­ty malli toteutet­taisi­in negati­ivise­na tuloverona, mut­ta vero­tus olisi edelleen vuosipo­h­jal­la, henkilö, joka on ollut 11 kuukaut­ta hyvä­palkkaises­sa työssä, mut­ta jou­tu­isi jouluku­us­sa tulot­tomak­si, saisi jouluku­ul­ta täy­den perus­tu­lon, siis sum­man, joka vas­taisi pis­tet­tä, jos­sa lin­eaari­nen vero kohtaisi y‑akselin. Näin on nytkin. Se vain mak­se­taan vas­ta seu­raa­van vuo­den lop­ul­la ja sitä kut­su­taan veronpalautukseksi.

Oden vaaliohjelma 1: Ilmastopolitiikassa tositoimiin

Ei pidä pelästyä. En ole ehdokkaana. Irrot­te­len muuten vain huvikseni. Kos­ka olen yhtä vähän ehdokkaana sekä eduskun­ta- että eurovaaleis­sa, en ole niin tark­ka siitä, mis­tä päätetään eduskun­nas­sa ja mis­tä EU-par­la­men­tis­sa. Tässä jut­tusar­jas­sa ole­vat ajatuk­set ovat vapaasti kaikkien käytettävissä. 

Suomen on vähen­net­tävä kasvi­huonepäästöjä radikaal­isti tavoit­teena alen­taa vuo­teen 2030 men­nessä päästöjä 60 pros­en­til­la vuo­den 1990 tasos­ta. Keinok­si tähän val­i­taan hin­tao­h­jaus, kos­ka se toimii kus­tan­nuste­hokkaam­min kuin ylhäältä annetut nor­mit. Suo­mi toimii EU-tasol­la niin, että päästöoikeuk­sien määrää vähen­netään niin, että päästökaup­pasek­torin päästöt vähenevät 60 pros­en­til­la vuo­den 1990 päästötasosta.

Päästökaup­paa laa­jen­netaan käsit­tämään liiken­teen polt­toaineet. Tämä ote­taan huomioon päästöoikeuk­sien määrässä. Suihkukonei­den on ostet­ta­va päästöoikeuk­sia kaksinker­tainen määrä polt­toaineen hiilip­i­toisu­u­teen näh­den, kos­ka yläil­make­hässä lentävien konei­den ilmas­to­vaiku­tus on varsi­naisia päästöjä suurem­pi. Velvol­lisu­us kos­kee kaikkia lento­ja, jot­ka laskeu­tu­vat tai nou­se­vat EU:n alueelta.

Kos­ka hin­tao­h­jaus ja päästökaup­pa sen osana johta­vat tehokkaim­mal­la mah­dol­lisel­la taval­la annet­tuun päämäärään, ohjaus­ta ei ryhdytä sotke­maan eril­lisil­lä määräyk­sil­lä joidenkin moot­tor­ei­den tai polt­toainei­den kiel­loil­la vaan annetaan markki­noiden hoitaa tämäkin. Ehdot­tomat kiel­lot ovat tarpeen vain tek­nol­o­gisen mur­roksen tukemisek­si (hehku­lamp­pukiel­to).

Eril­lis­es­tä sähköveros­ta luovu­taan, kos­ka ener­giasek­torin verot nou­se­vat riit­tävän korkeik­si. Kun päästöjä jo verote­taan voimakkaasti, ei ole mitään perustei­ta verot­taa ener­giaa ylimääräis­es­ti vain sik­si, että se on sähkön muo­dos­sa. Päästöt­tömän sähkön verot­ta­mi­nen on jopa haitallista. Sähköveron pois­t­a­mi­nen helpot­taa koti­talouk­sien aurinkosähkön myymistä ajoit­tain verkkoon.

Hin­tao­h­jaus tarkoit­taa hiiliv­ero­ja muo­dos­sa tai toises­sa. Ne ovat veroina regres­si­ivisiä. Tämän negati­iviset tulon­jako­vaiku­tuk­set kom­pen­soidaan palaut­ta­mal­la osa vero­jen tuo­to­s­ta kaikille mak­set­ta­vana euromääräis­es­ti yhtä suure­na kor­vauk­se­na osana sosi­aal­i­tur­van kokonaisuudistusta.

Perustulokokeilun ensimmäiset tulokset

Olen tässä blo­gis­sa kri­ti­soin­ut kokeil­tavaa perus­tu­lo­ma­llia ennenkin ja pidän tätä kri­ti­ikkiä yhä rel­e­vant­ti­na. Ei ollut tutk­i­joiden vika, ettei voitu kokeil­la parem­min. Nyt saatu­ja tulok­sia pitää peila­ta tätä vas­ten. Tässä pari van­haa kirjoitustani:

Mihin kysymyk­seen perus­tu­lokokeilu vastaa

Mik­si kokeilus­sa ole­va perus­tu­lokokeilu ei ole se oikea.

Kokeilus­sa on kak­si ongel­maa. Kokeil­ta­va malli on aivan tolkut­toman kallis, kos­ka vero­tus­ta ei muokat­tu perus­tu­loa vas­taavak­si. Ei ole tarkoi­tus, että nor­maali palka­nsaa­ja saisi käteen 560 euroa aiem­paa enemmän.

Kokeilu­un otet­ti­in vain työ­markki­natukea saavia, mikä tarkoit­taa, että jok­seenkin kaik­ki ovat pitkäaikaistyöt­tömiä. Heistä mon­en kohdal­la työl­listymi­nen on vaikea­ta, kos­ka työkyky on men­nyt. Tämä joukko tarvit­sisi enem­män palvelu­ja kuin kan­nustei­ta. Moni heistä ei pääse töi­hin vaik­ka kuin­ka halu­aisi­vat. Mie­lenki­in­toisem­pia tulok­sia olisi saatu, jos kokeeseen olisi valit­tu taval­lisia ihmisiä, joil­la on teo­ri­as­sa varaa vali­ta, menevätkö töi­hin vai eivät. Nyt ei myöskään kukaan voin­ut jäädä pois töistä perus­tu­lon vuok­si, kos­ka kokeilun alka­es­sa kukaan ei ollut töissä.

Kol­maskin ongel­ma on, määräaikaisu­us. Kukaan ei tee pysyvää elämän­muu­tos­ta, muu­ta esimerkik­si maalle hoita­maan lam­pai­ta. Tälle ei oikein voi mis­sään kokeilus­sa mitään.

Kun koe­henkilöt oli­vat jok­seenkin kaik­ki vaikeasti työl­lis­tet­täviä, ei muo­dostanut suur­ta ongel­maa, että työl­listymi­nen pysyvään täysipäiväiseen työ­suh­teeseen olisi ollut kohtu­ut­toman kannattavaa.

Alus­ta­vat tulok­set työl­lisyys­vaiku­tuk­sista ensim­mäisenä vuote­na on saatu. Ei tilas­tol­lista eroa koeryh­män ja ver­tail­uryh­män välil­lä. Perus­tu­lo­ryh­mä teki vähän enem­män töitä ja ver­tail­uryh­mä sai vähän enem­män työ­tu­lo­ja, mut­ta kumpikaan tulos ei ollut tilas­tol­lis­es­ti merkitsevä.

Koe on päät­tynyt, mut­ta rek­ister­i­tiedot työl­lisyy­destä saadaan vas­ta vuo­den kulut­tua! Mitä ihmettä! Ainakin verot­ta­ja osaa tehdä veroe­hdo­tuk­sen jo maalisku­us­sa. Julk­istamisti­laisu­udessa moni sanoi, että muual­la tehdyis­sä kokeiluis­sa myön­teiset työl­lisyys­vaiku­tuk­set ovat tulleet vas­ta muu­ta­man vuo­den päästä. Jäämme odot­ta­maan myöhempiä tulok­sia. Ja ihmettelemme rek­ister­i­tiedon hidas­ta valmistumista.

Koeasetel­maa heiken­si se, että perus­tu­loon ei sisäl­tynyt lap­siko­ro­tuk­sia, minkä vuok­si perus­tu­lo­ryh­mä saat­toi hakea täy­den­nys­tä perus­tu­loon työt­tömyysko­r­vauk­ses­ta. Tämä toisaal­ta vähän tuhosi koeasetel­maa, toisaal­ta antoi mah­dol­lisuuk­sia jatkoanalyyseille.

Ei siis käynyt niin, että perus­tu­lo­ryh­mä olisi ryhtynyt laiskot­tele­maan koeryh­mää enem­pää, vaik­ka velvol­lisu­ut­ta ottaa työtä vas­taan ei ollutkaan. Mut­ta ei käynyt niinkään, että työn­teon kan­nat­tavu­us olisi innos­tunut tekemään enem­män töitä. Tai sit­ten tapah­tui molem­pia ja nämä vaiku­tuk­set kumo­si­vat toisen­sa. Huo­mat­takoon myös, että perus­tu­loa saa­vat jäivät pois palvelu­jen piiristä, mikä var­maankin pienen­si hei­dän työllistymistään.

Haas­tat­te­lu­tutkimuk­sen mukaan perus­tu­lon saa­jat oli­vat elämään­sä selvästi tyy­tyväisem­piä ja pysyivät parem­min ter­veemp­inä kuin ver­tail­uryh­mään kuu­lu­vat. Kun tämä ei mak­sanut enem­pää, osoit­taa se todek­si perus­tu­lon kan­nat­ta­jien väit­teet parem­mas­ta oman elämän hallinnas­ta. Saman­laisia tulok­sia on saatu muual­la tehdy­istä tutkimuk­sista. Jopa raha riit­ti perus­tu­lo­ryh­mässä parem­min kuin ver­tail­uryh­mässä, sil­loinkin kun sitä oli yhtä paljon.

Mata­lat vas­taus­pros­en­tit kuitenkin tekevät tulok­sista kiis­tanalaisia. Voihan olla, että vas­taa­jat ovat valikoitunei­ta. Voi myös olla, että perus­tu­lo­porukan parem­pi tyy­tyväisyys eri johtunut perus­tu­losta vaan siitä, että ver­tail­uryh­mää kiusat­ti­in aktiivimallilla.

Kokeilu­ja pitäisi jatkaa. Pitäisi kokeil­la erik­seen vastik­keet­to­muut­ta – akti­ivi­malli­in olisi pitänyt liit­tää koe, jos­sa toisia kiusat­ti­in akti­ivi­mallil­la ja toisia ei kiusat­tu. Ja nor­maali­in työt­tömyys­tur­vaan pitäisi liit­tää koe, jos­sa yhteenso­vi­tus­pros­ent­ti olisi matalampi.

Kokeilua pitäisi laa­jen­taa koko väestöä edus­tavaan otan­ta­an. Pitkäaikaistyöt­tömät ovat kovin harhainen näyte suomalaisista.

Syntyvyyden lasku: työtön mies ei kelpaa isäksi ja lestadiolaisuuden ote herpoaa

Mart­ti Het­emä­ki on laat­in­ut varsin hyvän paperin siitä, mitkä tek­i­jät ovat laske­neet syn­tyvyyt­tä Suomes­sa. (Itse paperi­in pääsee uutisen lopus­sa olev­as­ta pdf-linkistä.)  Kun asi­aa tutk­i­taan taloudel­lisil­la tek­i­jöil­lä, merkit­täväk­si selit­täjäk­si pal­jas­tuu nuorten miesten heiken­tynyt ase­ma työ­markki­noil­la. Huonos­ti koulutet­tu mies ei saa töitä. Nuorten miesten ase­ma työ­markki­noil­la on heiken­tynyt todel­la pahasti. Peräti 18 % 25–34 vuo­ti­as­ta miehistä kuu­luu pien­i­t­u­loisi­in (alle 60 % medi­aanista), kun saman ikälu­okan nai­sista alle 10 %.

Työtön vähän koulutet­tu mies ei saa naista tai ei tämä ainakaan tee las­ta hänen kanssaan.

Sel­l­ainenkin muu­tos on tapah­tunut, että korkeasti koulute­tut saa­vat enem­män lap­sia kuin vähän koulute­tut. Ennen oli toisin päin.

Miesten ja nais­ten koulu­tus­ta­so­jen eri­laisu­us näyt­tää ajal­lis­es­ti selit­tävän syn­tyvyy­den laskua. Koulute­tulle naiselle ei koulut­tam­a­ton mies kel­paa isäksi.

On san­ot­tu, että nais­ten muut­to kaupunkei­hin ja miesten jäämi­nen maalle selit­täisi syn­tyvyy­den laskua, kos­ka par­it eivät kohtaa. Tämän mukaan nais­ten hedelmäl­lisyy­den pitäisi laskea kaupungeis­sa, mut­ta se on laskenut vielä jyrkem­min muut­to­tap­pi­omaakun­nis­sa. Siel­lähän niitä isäkan­di­daat­te­ja olisi tar­jol­la yllin kyllin. Tätä pitäisi vielä tutkia kunnittain.

Het­emä­ki keskit­tyy rapor­tis­saan taloudel­lis­es­ti mitat­tavis­sa olevin tek­i­jöi­hin, mikä on toki ymmärrettävää.

Näi­den ohel­la pitäisi kat­soa mui­ta muutoksia.

Syn­tyvyy­den lasku on kiihtynyt huo­mat­tavasti viime vuosi­na. Saman aikaises­ti kaupungis­tu­miske­hi­tys on pan­nut päälle tur­bo­vai­h­teen. Jos nuorten tule­vaisu­u­den unel­mana ei ole enää omakoti­ta­lo pel­lon keskel­lä, vaan kak­sio Kallios­sa, ei siihen unel­maan kuu­lu lapsetkaan yhtä kiinteästi.

Toinen syy liit­tyy uskon­non otteen kir­poamiseen. Absolu­ut­tisi­na lukuina hedelmäl­lisyys on laskenut eniten Pohjois-Pohjanmaalla.Tämän selvit­tämi­nen vaatisi kuitenkin tarkem­paa ana­lyy­iä ja maakun­taa pienem­piä havaintoyksiköitä.

Palkkaerojen siunaus ja kirous

Palkkaero­ja kuulee puo­lus­tet­ta­van sil­lä, että ne kan­nus­ta­vat ahkeru­u­teen, paran­ta­maan omaa osaamista ja eten­emään työu­ral­la. En ole tästä vaku­ut­tunut. Huoli­mat­ta pienistä palkkaeroista, Suomes­sa on  riit­tävän kivaa olla hyväo­sainen ja riit­tävän kur­jaa olla huono-osainen. Tästä syys­tä emme siis tarvitse suurem­pia palkkaeroja.

Palkkaeroil­la on myös toinen merk­i­tys. Ne ovat työ­nan­ta­jan silmis­sä työvoiman hin­taero­ja. Jos autokau­pas­sa yritet­täisi­in myy­dä Lado­ja ja Mer­su­ja samal­la hin­nal­la, Mer­sut myytäisi­in pian lop­pu­un ja Lado­ja jäisi myymättä.

Osaamisvi­nouma – se, että koulute­tu­ista on ylikysyn­tää ja koulut­ta­mat­tomista alikysyn­tää –­ johtuu etupäässä siitä, että yksinker­taisia suorit­tavia töitä on ollut help­po automa­ti­soi­da, mut­ta sitä on pahen­tanut entis­es­tään töi­den organ­isoin­ti niin, että avus­ta­va työvoima on pois­tet­tu työpaikoilta. 

 Jos muurar­ille ja tiilenkan­ta­jalle on raken­nuk­sil­la­mak­set­ta­va samaa palkkaa, työ­nan­ta­jan silmis­sä on tehokkain­ta, että muu­rari kan­taa tiilen­sä itse. Huono jut­tu sille, jos­ta ei ole muu­rarik­si, mut­ta olisi tiilenkantajaksi.

Tämä oli tarkoitet­tu vain havain­nol­lis­ta­maan asi­aa. Työn­jaos­ta raken­nuk­sil­la ei tiedä juuri muu­ta kuin sen, että enää raken­nuk­sille ei houkutel­la eri­tyis­sosi­aal­i­huol­lon asi­akkai­ta piimäpurkin ja ruisleivän­voimin, kuten 1980-luvun lop­ul­la. Helpoim­mat työt ovat siis poistuneet. 

Toimis­tois­sa korkeasti koulute­tut viet­tävät paljon aikaa kaik­keen hölmöön, kuten tuskailu­un matkalasku­jen­sa kanssa, vaik­ka näi­hin erikois­tunut henkilö tek­isi sen paljon tehokkaam­min pelkästään sik­si, että osaa lasku­tu­so­hjel­man käytön. 

 Jos koulutet­tu ja osaa­va työvoima olisi kallinpaa ja vähem­män koulutet­tu halvem­paa, toimis­toi­hin tulisi avus­tavaa henkilökun­taa ja kaik­ki asi­at oli­si­vat paremmin.

Kun markki­navoimat ovat hilan­neet lääkärei­den palkko­ja ylöspäin, konekir­joi­tustyötä on siir­ret­ty lääkäreiltä takaisin halvem­malle työvoimalle. 

Hartz-reformien jäl­keen sak­salaisil­la yri­tyk­sil­lä on ollut käytössään erit­täin hal­paa työvoimaa. En ota tässä kan­taa noi­hin reformei­hin sinän­sä, mut­ta niiden seu­rauk­se­na esimerkik­si tutkimus­laitok­si­in on tul­lut avus­tavaa työvoimaa ja tutk­i­joiden tuot­tavu­us on paran­tunut, kos­ka nämä ovat voineet keskit­tyä tutkimukseen. 

(Kos­ka joku kuitenkin tulk­it­see yhdenkin myön­teisen saman Hartz-reformeista niin, että kan­nat­taa kri­ti­ikit­tä koko paket­tia, niin san­o­taan nyt kuitenkin, että ne ovat alen­ta­neet rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä merkittävästi,tehneet mon­es­ta köy­hästä työt­tömästä työssä käyvän köy­hän ja näyt­tävät muo­dosta­van mon­elle ansan, jos­ta ei pääse pois vaik­ka sen piti olla pon­nah­dus­lau­ta työ­markki­noille. Toimii siis kuin kun­nille mak­set­tu palkkatuk­iSuomes­sa. Sekin on enem­män este kuin polku avoimille työ­markki­noille. Hartz-refor­mi toi­mi kuin moukari. Min­ul­la on mielessäni vähän pienem­piä korjauksia. )

Viimeaikaiset tiedot ker­to­vat hälyt­tävää kieltä nuorten miesten lisään­tyvästä pien­i­t­u­loisu­ud­es­ta ja työt­tömyy­destä. Tämä voi johtua siitä, että pojat ovat poikia tai että geneet­ti­nen laadun­varmis­tus on heikom­paa, kun on vain yksi X‑kromosomi, tai sit­ten se johtuu siitä, että miesten euro on 1,20 nais­ten euroa. 

Työvoiman liian pienet hin­taerot vaikut­ta­vat myös hitaasti ja sik­si pysyvästi. Miten esimerkik­si tekoä­lyä kehitetään? Tehdäänkö siitä väline, jol­la parhaat ja luovim­mat henkilöt tule­vat entistä kor­vaa­mat­tomam­mik­si ja taviksia syr­jäytetään työ­markki­noil­ta, vai tehdäänkö siitä väline, jon­ka avul­la tavikset voivat tehdä aiem­paa vaa­ti­vampia työte­htäviä ja kor­va­ta näin osan noiden kor­vaa­mat­tomien työ­panok­ses­ta. Mitä kalli­impia ovat tavikset suh­teessa huip­pukyky­i­hin, sitä enem­män kan­nat­taa keskit­tyä hei­dän korvaamiseensa.

Huo­mamme, että opti­maaliset palkkaerot ajatellen ihmis­ten kan­nus­tamista, sosi­aal­ista oikeu­den­mukaisu­ut­ta ja yhteiskun­nan yleistä luot­ta­mus­ta oli­si­vat aika pienet, mut­ta jos ajat­telemme rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä ja syr­jäy­tymistä, työvoiman hin­taero­jen pitäisi kuitenkin olla paljon suurempia,.

Kom­pro­mis­sia on turha etsiä. Näi­den kah­den asian – työvoiman hin­nan ja palka­nsaa­jan net­to­tu­lo­jen – pitää siis eriy­tyä toi­sis­taan nyky­istä enemmän.

Tätä ajatellen korkeak­oulu­opin­to­jen ilmaisu­us jasub­ven­toimi­nen on kak­siteräi­nen miek­ka. Sen voi ajatel­la lisäävän yhteiskun­nal­lista tasa-arvoa sil­lä, köy­hä koti­taus­ta ei ole este opiskelulle, mut­ta lisäävän ero­ja siinä mielessä, että köy­hä siivoo­ja mak­saa verois­saan tule­van suuri­palkkaisenylilääkärin opinnot. 

Jos ulko­mai­ta ei olisi, voisimme aset­taa työ­nan­ta­jille koulu­tusveron. Pelkän perusk­oulun suorit­ta­neen palkkaamis­es­ta ei pitäisi mak­saa mitään ja korkeak­oulu­tutkin­non suorit­ta­neesta ton­nin kuus­sa ja muut siltä väliltä. Sil­loin ei olisi houku­tus­ta palkata tehtävi­in ylik­oulutet­tu­ja vain sen takia, että koulu­tuk­sen suorit­ta­mi­nen kielii pitkäjän­teisyy­destä (koulu­tus­in­flaa­tio). 

Noin muuten voisi ajatel­la, että pro­gres­si­ivi­nen vero­tus tasaa palkkaero­ja yläpäässä jo riit­tävän tehokkaasti. Omaisu­us­tu­loista en sano mitään.  Jos ulko­mai­ta ei olisi, voisim­me­tur­val­lis­es­ti jyrken­tää pro­gres­sio­ta, mut­ta menetämme jo nyt ulko­maillek­oulutet­tua työvoimaa kohtu­ut­toman paljon. Varsi­nainen ongel­ma on kuitenkin palk­ka-asteikon alapäässä, jos­sa vero­tus ei tasaa tulo­ero­ja juuri lainkaan. 

Jos pien­im­mät palkat jous­taisi­vat alaspäin, syr­jäy­tymi­nen töistä vähenisi. Jot­ta se ei lisäisi tulo­ero­ja ja jot­ta noi­ta töitä kan­nat­taisi tehdä, pitäisi pieniä ansio­tu­lo­ja sub­ven­toi­da täy­den­tävil­lä tulon­si­ir­roil­la. Voi mak­saa aika paljon, mut­ta kan­nat­taa maksaa.

Tähän tietysti ay-liike huu­taa, että tämä loukkaa työmi­estä: työl­lä on tul­ta­va toimeen! On väärin, jos riistäjät saa­vat työvoimaa halvalla.Jostain syys­tä maid­on tuot­ta­jat eivät mesoa, että kyl­lä maid­on hin­nal­la on tul­ta­va toimeen ilman maat­alous­tukea, eivätkä vali­ta, että laiskat kulut­ta­jat saa­vat maiton­sa liian hal­val­la. Heistä on päin vas­toin ihan kiva saa­da rahaa tilille, eikä sekään ole heistä huono asia, että kulut­ta­jil­la on rahaa ostaa maitoa. 

= = = = =

Tässä vähän pohdiskeltavaa niille, jot­ka valmis­tau­tu­vat hal­li­tus­neu­vot­teluis­sa lin­jaa­maan sosi­aal­i­tur­van uudistusta.

Min­ua huolestut­ta­vat ne kylmät tuulet, jois­sa keski­tytään heiken­tämään tulon­si­ir­to­ja, jot­ta työt­tömät pyrk­i­sivät hakeu­tu­maan töi­hin, joi­hin heitä ei kan­na­ta palkata. Yleis­tu­ki pienen­täisi pieni­palkkaisten osa-aikatyöt­tömien käteen jääviä tuloja. 

Minä ajat­te­len perus­tu­loa nimeno­maan lääk­keek­si tähän ongel­maan, eriyt­tämään työvoiman hin­ta ja työn­tek­i­jän tulot toi­sis­taan. En helpot­ta­maan lorvimista sosi­aal­i­tukien varas­sa. Siihen ei perus­tu­loa edes tarvi­ta. Nyky­malli toimii hyvin.

Tuloerot ja yritysten kotimainen omistus

Viime vuosi­na peliy­htiö Super­cellin ilmiömäi­nen men­estys on lisän­nyt Suomes­sa tulo­ero­ja. Ilman sitä Gini-ker­roin olisi nyt pienem­pi. Tuskin kuitenkaan kovin moni on sitä mieltä, että asi­at oli­si­vat Suomes­sa paremmin,jos Super­cell olisi perustet­tu Viroon tuot­ta­maan kas­vavien tulo­ero­jen kirous­ta sinne.

Super­cellin väki ei kikkaile vero­tuk­sen kanssa. Sik­si hei­dän tulois­taan vähin­tään puo­let sataa verot­ta­jan laari­in. Ainakin kaik­ki helsinkiläiset hyö­tyivät siitä, kos­ka yhtiön ja sen omis­ta­jien mak­sa­vat verot tekivät mahg­dol­lisek­si alen­taa kun­taveroa Helsingissä. 

Suomen ver­rat­tain pienet tulo­erot johtu­vat siitä, että meil­lä on onnis­tunei­ta yri­tyk­siä vähem­män kuin vaikka­pa Ruot­sis­sa. Tämä seik­ka mei­dän pien­ten tulo­ero­jemme takana ei ole mitenkään yksiselit­teis­es­ti myön­teinen asia. Köy­hyyt­tä meil­lä on ihan yhtä paljon ja enem­mänkin kuin meitä eri­ar­voisem­mis­sa mais­sa. Hyvä ver­rok­ki on Ruot­si. Gini-ker­roin on jok­seenkin sama kuin Suomes­sa, mut­ta köy­hän osa on siel­lä  paljon parem­pi. Se, ettei köy­hän parem­pi osa näy tulon­jaon tasaisuute­na, johtuu siitä, että Ruot­sis­sa on niin paljon hyvin rikkai­ta, joiden men­estys vas­taavasti lisää tuloeroja. 

Kun Suomes­sa ei ole men­estyneitä yrit­täjiä, meiltä puut­tuu koti­maista omis­tus­ta. Pääo­mat­u­lo­ja yri­tyk­semme syn­nyt­tävät siinä mis­sä muual­lakin, mut­ta tulot menevät ulko­maisille omis­ta­jille. Tämä pitää tulo­erot Suomes­sa pien­inä, mut­ta ei se silti mikään riemun aihe ole.

 Yri­tys­ten koti­maiselle omis­tuk­selle on kak­si vaihtoehtoa.Joko omis­ta­ja on ulko­mainen tai koko yri­tys­tä työpaikkoineen. 

Lykä­tyn kulu­tuk­sen verotus 

Voidaan kiis­tel­lä siitä, onko tulon­jakoti­las­to tehty oikein. Ymmärtääk­seni (en tosin ole tätä tark­istanut) esimerkik­si Her­lin­ien hold­ingy­htiöi­den tulot eivät näy suvun tuloina ennen kuin ne tuloute­taan hold­ing-yhtiöstä omis­ta­jien­sa tuloksi.

 Onko tämä oikein vai väärin riip­puu siitä, mitä halu­taan tarkastel­la. Tulot, jot­ka on jätet­ty yri­tyk­seen, ovat pois­sa kulu­tuk­ses­ta. Min­ua risoo super­rikkaiden suuris­sa tulois­sa lähin­nä haaskaa­va kulu­tus yksi­ty­islen­tokonei­neen ja huvi­jahtei­neen. Se, joka on kiin­nos­tunut taloudel­lis­es­ta val­las­ta eikä kulu­tuk­sen ympäristö­vaiku­tuk­sista, ajat­telee tietysti vähän toisin. 

Sekä Her­lineitä että Super­cellin omis­ta­jia näkyy nyky­isin usein kasvuy­htöi­den rahoit­ta­ji­na. Rahan investoimi­nen koti­maisi­in työ­paikkoi­hin on minus­ta suurten omaisu­us­tu­lo­jen oikeaa käyttöä.

Jos saisin päät­tää vero­tuk­ses­ta dik­ta­toris­es­ti, tek­isin nyky­istä voimakkaam­min pro­gres­si­ivisen men­overon. Se on sama asia kuin pro­gres­si­ivi­nen tulovero, mut­ta säästet­tyjä tulo­ja ei verotet­taisi ja säästö­jen syömistä verotettaisiin. 

Ruot­sis­sa on hyvin myön­teinen suh­tau­tu­mi­nen koti­maisi­in omis­ta­ji­in ja kas­vavaan yri­tys­var­al­lisu­u­teen.  Sik­si sieltä on pois­tet­tu per­in­tövero suurista yri­tyso­maisuuk­sista kokon­aan ja kiris­tet­ty sitä taval­lis­ten kansalais­ten­per­in­tö­jen osalta. Käytän­nössä tämä on tehty niin, että per­in­töveroa ei ole, mut­ta jos per­i­tyn omaisu­u­den myy, myyn­ti­t­u­lo on kokon­aan verotet­tavaa myyntivoittoa.

Tavalli­nen kansalainen perii yleen­sä van­hempi­en­sa asun­non, joka joudu­taan usein myymään, kos­ka se on väärän­lainen ja väärässä paikassa.Verottajalla on aikaa odot­taa. Kyl­lä se asun­to joskus myydään.

 Jos sen sijaan omis­taa hold­ingy­htiön ison siivun Sto­ra Ensos­ta, sen saa myy­dä, kun­han ei myy holdingyhtiötä.

Näin yri­tys­var­al­lisu­us kas­vaa sukupolves­ta toiseen. Jos suvun mus­ta lam­mas päät­tää pan­na osuuten­sa lihoik­si, hän joutuu mak­samaan vero­ja ja paljon.

Tämän kaiken jäl­keen Ruot­sis­sa omaisu­us on huo­mat­ta­van epä­ta­sais­es­ti jakau­tunut, mut­ta se ei tun­nu ruot­salaisia häir­it­sevän. Koti­maista yri­tys­var­al­lisu­ut­ta pide­tään talouden vahvu­ustek­i­jänä, jota kukaan ei halua heiken­tää. Toisaal­ta ruot­salainen pääo­ma on varsin isän­maal­lista. Sen on viisas­ta ollakin, kos­ka sen etuoikeudet on poli­it­tis­es­ti päätet­ty ja yhdel­lä nui­jankopau­tuk­sel­la ne voidaan myös lakkauttaa. 

 Jotenkin koti­maista omis­tus­ta pitäisi meil­läkin vahvis­taa. Ruot­salainen­ratkaisu näyt­tää toimi­van ja on ainakin köy­hän kannal­ta parem­pi kuin suo­ma­lainen pääo­maköy­hyy­den tie. Suuret omaisu­userot eivät toisaal­ta tun­nu hyvältä. Joku voisi ajatel­la, että val­tiony­htiöi­den tie olisi parem­pi, mut­ta Val­con kuva­putkite­htaan jäl­keen täl­lä lin­jal­la on ollut vähem­män kan­na­tus­ta. Muista hyvin, kun demar­it huu­si­vat parikym­men­tä vuot­ta sit­ten val­tio­ta jät­ti­tap­pi­oi­ta tuot­tavien paperite­htainen ankku­ri­omis­ta­jak­si, siis kaata­maan niihin lop­ut­tomasti rahaa. Luo­van­tuhon vas­tus­tamiseen ei kan­nat­taisi rahaa kaataa. Antti Rinne istu­mas­sa kym­me­nien mil­jar­di­en sijoi­tu­so­maisu­u­den pääl­lä? Tai Mau­ri Pekkarinen.

Jotenkin pitäisi motivoi­da taval­lisia kansalaisia investoimaan koti­maisi­in yri­tyk­si­in sen sijaan, että mädät­tävät rahaa korot­tomil­la pankki­tileil­lä. En oikein tunne, miten eri­laiset osak­er­a­has­tot toimi­vat, mut­ta ne näyt­tävät ulos­mit­taa­van merkit­tävän osan tuo­to­s­ta suurten­hallinnol­lis­ten kulu­jen kaut­ta pankeille.

Eläke­sosial­is­mis­sa eläkey­htiöt oli­si­vat yri­tys­ten rahoit­ta­jia. Se ei olisi huono aja­tus, parem­pi kuin että amerikkalaiset eläkey­htiöt omis­ta­vat suo­ma­laisia yri­tyk­siä. Nyt eläkey­htiöi­den var­al­lisu­us on kuitenkin ajatel­tu suun­nat­ta­van val­tion velan­ot­toka­ton kiertämiseen infray­htiön kaut­ta. Koti­mais­ten yri­tys­ten koti­mainen omis­tus tarvit­sisi tätä rahaa kiivaammin.

= = =

Muuten olen sitä mieltä, että tulo­ero­jen myrkylli­nen ydin on työ­markki­noiden eri­ar­vois­tu­mises­sa niin, että suorit­ta­van työn palkat laske­vat suh­teessa ja huip­pu­osaa­jat voivat veloit­taa mitä halu­a­vat. Mut­ta siitä toiste. 

Lattiavuokrahypoteesi ja Oikotien vuokrapyynnöt

Asum­is­tu­ki-raport­ti­ni julka­isu­ti­lanteessa meil­lä oli vähän kinaa pro­fes­sori Tuuk­ka Saari­maan kanssa siitä, muo­dostaako toimeen­tu­lo­tu­ki lat­ti­avuokran vuokra­markki­noille. Kun toimeen­tu­lo­tu­ki mak­saa mitään kyse­lemät­tä 675 euroa vuokraa mis­tä tahansa hiilikel­lar­in perähuoneesta, voit­toa tavoit­tel­evas­sa maail­mas­sa ei tätä alem­pia vuokria pitäisi juuri olla. Tuuk­ka näyt­ti rek­iste­ri­aineis­ton tulok­sia, jon­ka mukaan noi­ta lat­ti­avuokran alit­tavia vuokria on asum­is­tuk­i­ti­las­tossa runsaasti.

Minä sanoin, että luulen, etteivät nuo hal­vat vuokrat ole markki­nae­htoisia vaan useinkin suvun sisäisiä vuokrauk­sia. Nyt kun opiske­li­jat ovat siir­tyneet yleisen asum­istuen piiri­in ja tukea voi saa­da myös siihen, että mak­saa vuokraa fai­jalle, noi­ta voi olla suh­teessa enem­mänkin. Tuuk­ka ei uskonut, että näitä voisi olla kovinkaan paljon.

Avasin oikotie.fi ‑pal­stan vuokratar­jousten osalta ja kävin läpi kaik­ki Helsingis­sä tar­jol­la ole­vat yksiöt, joi­ta oli run­saat 400. Poistin kalus­te­tut yksiöt ja kimp­pakäm­pät ja alivuokralaisas­un­not sekä kaik­ki yksiöt, joista pyy­det­ti­in yli 1100 euroa vuokraa, kos­ka en uskonut, että kukaan haki sel­l­aiseen pitkäaikaista vuokralaista.

Aika vähän oli alle 675 euron vuokria.

Tämä jakau­ma on harhainen kalli­isi­in asun­toi­hin päin, kos­ka ne viipyvät sivus­tol­la pidem­pään ja palaa­vat sinne pian taas uudestaan.

 

Miten ay-liike voi kannattaa pakkoa ottaa vastaan huono työpaikka?

Min­ua sävähdyt­ti joskus parikym­men­tä vuot­ta sit­ten nuoren naisen val­i­tus siitä, että työvoima­toimis­to oli jos­sain Kes­ki-Uudel­la­maal­la pakot­tanut hänet karenssin uhal­la tar­joil­i­jak­si top­less-baari­in. Tuo kir­joi­tus herät­ti sen ver­ran huomio­ta, että tästä käytän­nöstä luovuttiin.

Vaik­ka top­less-baari­in ei enää pakote­ta karenssin uhal­la, min­ua ihme­tyt­tää, että ay-liike vaatii voimakkain äänen­pain­oin työt­tömyys­tur­vaan vastik­keel­lisu­ut­ta eli suomek­si sitä, että työt­tömän on aina otet­ta­va tar­jot­tu työ­paik­ka vas­taan, oli työ­paik­ka mil­lainen hyvän­sä. Eikö ymmär­retä, että työ­markki­nat ovat kehit­tymässä yhä eri­ar­voisem­paan suun­taan niin, että mon­elle työt­tömälle on tar­jol­la vain hyvin ikäviä, vaar­al­lisia ja huonos­ti palkat­tu­ja töitä. Velvol­lisu­us ottaa huono työ­paik­ka vas­taan heiken­tää ennestään niiden ase­maa työ­markki­noil­la, joiden ase­ma on jo entis­es­tään heikko. Se on eri­ar­voisu­ut­ta aiheut­ta­va ehto.

Kaik­ki työ ei ole kan­nat­tavaa. Tarkoi­tan täl­lä sitä, ettei työn tuot­to aina riitä kor­vaa­maan sen tekemisek­si menetet­tyä vapaa-aikaa. Hyvässä yhteiskun­nas­sa sel­l­ainen työ jätetään tekemättä.

Min­imi­pal­ka­lla voidaan tietysti suo­jau­tua siltä, että tulee pakote­tuk­si todel­la huonopalkkaiseen työhön, mut­ta ei siltä, että tulee pakote­tuk­si osa-aikaiseen työhön, jos­ta ei työ­matkaku­lu­jen jäl­keen jää käteen juuri mitään eikä siltä, että työ on epämiel­lyt­tävää tai ihmis­ar­voa loukkaavaa, ettei palk­ka riitä hyvitykseksi.

Toisaal­ta min­imi­palk­ka voi estää ihmistä pääsemästä töi­hin sel­l­aiseen elämän­muo­toam­mat­ti­in, jota hän tek­isi vaik­ka ilmaisek­si. (Tosin ilmaisek­si saa kai tehdä, mut­ta ei saa tehdä ali­palkat­tua työtä.) Elämän­muo­toam­mat­tia halu­a­van on ryhdyt­tävä yrit­täjäk­si, mikä taas rajaa ulkop­uolelle monia, joil­la ei ole pääo­mia yri­tyk­sen perus­tamiseen, vaik­ka olisi halua tämän kaltaiseen työhön.

Karenssin pakot­ta­mana kukaan ei nimit­täin joudu hyvään työ­paikkaan vaan huonoon. Hyvään työ­paikkaan ei ketään ote­ta vas­ten­tah­tois­es­ti, kos­ka vas­ten­tah­toista ei kan­na­ta palkata. Vas­ten­tah­toisia kan­nat­taa ottaa vain niin huonoi­hin työ­pakkoi­hin, ettei kukaan tule niihin vapaae­htois­es­ti. Moni ali­palkat­tu työ pysyy ali­palkat­tuna vain, kos­ka ay-liike vaatii muiden mukana, että siihenkin työhön on pakko men­nä. On karenssin uhka.

Luulisi, että ay-liike pyrk­isi paran­ta­maan työn­tek­i­jöi­den neu­vot­telu­ase­maa työ­markki­noil­la. Voiko huonom­paa neu­vot­telu­ase­maa olla kuin se, että työn vas­taan­ot­ta­mi­nen on pakol­lista? Perus­tu­loon liit­tyvä vastik­keet­to­muus paran­taa huono-osais­ten neu­vot­telu­ase­maa työmarkkinoilla.

Toisaal­ta, jos työn vas­taan­ot­ta­mi­nen ei ole pakol­lista, ketään ei tarvitse suo­ja­ta ali­palkat­ul­ta työltä. Sitä tekee, jos halu­aa sitä tehdä ja ei tee, jos ei halua. Jos meil­lä olisi perus­tu­lo, voitaisi­in min­imi­palkkasään­nöt pois­taa. Elämän­muo­toam­mat­ti­in saisi hakeu­tua jos halu­aa, mut­ta ei olisi pakko.

Olen kuitenkin muut­tanut yhdessä asi­as­sa kan­taani perus­tu­lon vastik­keel­lisu­u­teen. Koulu­tuk­sen ja ammatil­lis­ten kurssien on syytä olla pakol­lisia, kos­ka perus­tu­lon ei ole tarkoi­tus edis­tää nuorten syrjäytymistä.

Edes vihrei­den perus­tu­lo­ma­lli ei ole täysin vastik­kee­ton: maa­han­muut­ta­jil­ta edel­lytetään kotou­tu­so­hjelmi­in osallistumista.