Oden vaaliohjelma 1: Ilmastopolitiikassa tositoimiin

Ei pidä peläs­tyä. En ole ehdok­kaa­na. Irrot­te­len muu­ten vain huvik­se­ni. Kos­ka olen yhtä vähän ehdok­kaa­na sekä edus­kun­ta- että euro­vaa­leis­sa, en ole niin tark­ka sii­tä, mis­tä pää­te­tään edus­kun­nas­sa ja mis­tä EU-par­la­men­tis­sa. Täs­sä jut­tusar­jas­sa ole­vat aja­tuk­set ovat vapaas­ti kaik­kien käytettävissä. 

Suo­men on vähen­net­tä­vä kas­vi­huo­ne­pääs­tö­jä radi­kaa­lis­ti tavoit­tee­na alen­taa vuo­teen 2030 men­nes­sä pääs­tö­jä 60 pro­sen­til­la vuo­den 1990 tasos­ta. Kei­nok­si tähän vali­taan hin­taoh­jaus, kos­ka se toi­mii kus­tan­nus­te­hok­kaam­min kuin ylhääl­tä anne­tut nor­mit. Suo­mi toi­mii EU-tasol­la niin, että pääs­tö­oi­keuk­sien mää­rää vähen­ne­tään niin, että pääs­tö­kaup­pa­sek­to­rin pääs­töt vähe­ne­vät 60 pro­sen­til­la vuo­den 1990 päästötasosta.

Pääs­tö­kaup­paa laa­jen­ne­taan käsit­tä­mään lii­ken­teen polt­toai­neet. Tämä ote­taan huo­mioon pääs­tö­oi­keuk­sien mää­räs­sä. Suih­ku­ko­nei­den on ostet­ta­va pääs­tö­oi­keuk­sia kak­sin­ker­tai­nen mää­rä polt­toai­neen hii­li­pi­toi­suu­teen näh­den, kos­ka yläil­ma­ke­häs­sä len­tä­vien konei­den ilmas­to­vai­ku­tus on var­si­nai­sia pääs­tö­jä suu­rem­pi. Vel­vol­li­suus kos­kee kaik­kia len­to­ja, jot­ka las­keu­tu­vat tai nouse­vat EU:n alueelta.

Kos­ka hin­taoh­jaus ja pääs­tö­kaup­pa sen osa­na joh­ta­vat tehok­kaim­mal­la mah­dol­li­sel­la taval­la annet­tuun pää­mää­rään, ohjaus­ta ei ryh­dy­tä sot­ke­maan eril­li­sil­lä mää­räyk­sil­lä joi­den­kin moot­to­rei­den tai polt­toai­nei­den kiel­loil­la vaan anne­taan mark­ki­noi­den hoi­taa tämä­kin. Ehdot­to­mat kiel­lot ovat tar­peen vain tek­no­lo­gi­sen mur­rok­sen tuke­mi­sek­si (heh­ku­lamp­pu­kiel­to).

Eril­li­ses­tä säh­kö­ve­ros­ta luo­vu­taan, kos­ka ener­gia­sek­to­rin verot nouse­vat riit­tä­vän kor­keik­si. Kun pääs­tö­jä jo vero­te­taan voi­mak­kaas­ti, ei ole mitään perus­tei­ta verot­taa ener­gi­aa yli­mää­räi­ses­ti vain sik­si, että se on säh­kön muo­dos­sa. Pääs­töt­tö­män säh­kön verot­ta­mi­nen on jopa hai­tal­lis­ta. Säh­kö­ve­ron pois­ta­mi­nen hel­pot­taa koti­ta­louk­sien aurin­ko­säh­kön myy­mis­tä ajoit­tain verkkoon.

Hin­taoh­jaus tar­koit­taa hii­li­ve­ro­ja muo­dos­sa tai toi­ses­sa. Ne ovat veroi­na regres­sii­vi­siä. Tämän nega­tii­vi­set tulon­ja­ko­vai­ku­tuk­set kom­pen­soi­daan palaut­ta­mal­la osa vero­jen tuo­tos­ta kai­kil­le mak­set­ta­va­na euro­mää­räi­ses­ti yhtä suu­re­na kor­vauk­se­na osa­na sosi­aa­li­tur­van kokonaisuudistusta.

Jäähyväiset eduskunnalle (5) Juristerian nousu

Tätä lukua on kir­jas­ta­ni kii­tet­ty eni­ten. Tois­ta miel­tä ole­vat taas eivät ole sano­neet mitään, tus­kin edes ter­veh­ti­neet. Kos­ka ala on kau­ka­na osaa­mi­sa­lu­ees­ta­ni, lue­tu­tin teks­tiä aika monel­la itse­nä­ni vii­saam­mal­la. Oli­sin saa­nut vink­ke­jä koko­nai­seen asi­aa käsit­te­le­vään kir­jaan. Sel­lai­nen pitäi­si kir­joit­taa­kin, mut­ta minä en sitä osaa teh­dä. Täs­tä ongel­mas­ta puhu­taan edus­kun­nas­sa pal­jon, ja ovat­pa sitä minul­le valit­ta­neet oikeus­tie­teen pro­fes­so­rit­kin, joi­den mie­les­tä perus­tus­la­ki­nä­ke­myk­set ovat ohit­ta­neet oikeus­tie­teen muut haa­rat koko­nai­suut­ta pahas­ti vää­ris­täen. Minä kat­son asioi­ta häpei­le­mät­tä val­tio­tie­tei­li­jän silmin.

 

Saim­me Suo­meen vuon­na 2000 moder­nin perus­tus­lain, joka vah­vis­ti sosi­aa­li­sia oikeuk­sia ja ank­ku­roi Suo­men edis­tyk­sel­lis­ten oikeus­val­tioi­den jouk­koon. Olin monen muun muka­na tuke­mas­sa tätä edis­ty­sas­kel­ta ylpeä­nä. Perustus­lakia pai­not­ta­vat käy­tän­nöt ovat kui­ten­kin tuo­neet muka­naan asioi­ta, jois­ta en osaa iloi­ta… Perus­tus­la­ki ja ennen kaik­kea sen tul­kin­nat ovat jäy­kis­tä­neet hal­lin­toa ikä­väl­lä taval­la ja tuo­neet rationaali­sen har­kin­nan rin­nal­le juris­te­ri­aa, lai­no­pil­lis­ta saivartelua.

Jat­ka luke­mis­ta “Jää­hy­väi­set edus­kun­nal­le (5) Juris­te­rian nousu”

Jäähyväiset eduskunnalle (4) Hallituksen työskentely ja avustajien rooli

Jat­kan kes­kus­te­lua kir­jas­ta­ni. Tämä oli het­ken tauol­la, kun piti ruo­tia hal­li­tus­oh­jel­maa.

Vii­mei­sen 15 vuo­den aika­na minis­te­rien avus­ta­jien ja val­tio­sih­tee­rien mää­rä jo mer­ki­tys hal­li­tuk­sen työ­es­ken­te­lys­sä on kas­va­nut val­ta­vas­ti. Tämä ei ole pel­käs­tään ongelmatonta.

 Par­haim­mil­laan poliit­ti­set avus­ta­jat niin edus­kun­nas­sa kuin hal­li­tuk­ses­sa­kin paran­ta­vat pää­tök­sen­teon laa­tua huo­mat­ta­vas­ti.  .  .  . Valit­se­mal­la pal­ka­tun hen­ki­lö­kun­nan tai­ta­vas­ti puo­lu­eet ja edus­kun­ta­ryh­mät pys­ty­vät paran­ta­maan koko jouk­ku­een­sa osaa­mis­ta ja suo­ri­tus­ky­kyä mel­koi­ses­ti. Jos pidäm­me kan­san­val­taa arvok­kaa­na mut­ta toi­vom­me myös hyvää ja osaa­vaa hal­lin­toa maal­lem­me, on syy­tä hyväk­syä se lopul­ta aika pie­ni raha­mää­rä, jota puo­luei­den avus­ta­ja­kun­ta mer­kit­see. Kun­han avus­ta­ja­kun­ta vali­taan hyvin.

Kun kan­san­edus­ta­jat valit­see kan­sa ilman perus­teel­lis­ta tutus­tu­mis­ta ehdok­kai­siin, mut­ta avus­ta­jat vali­taan suu­res­ta haki­ja­mää­räs­tä hen­ki­lö­koh­tai­sen tun­te­mi­sen tai haas­tat­te­lu­jen perus­teel­la, käy hel­pos­ti niin, että avus­ta­jat ovat kan­san­edus­ta­jia ja minis­te­rei­tä pätevämpiä.

Jat­ka luke­mis­ta “Jää­hy­väi­set edus­kun­nal­le (4) Hal­li­tuk­sen työs­ken­te­ly ja avus­ta­jien rooli”

Jäähyväiset eduskunnalle (2): Talouskehitys

Hal­li­tus­neu­vot­te­luis­sa 2011 oli vai­keuk­sia sopia talous­ke­hi­tyk­ses­tä, kos­ka kokoo­mus ei halun­nut lii­kaa vel­kaan­tu­mis­ta eivät­kä dema­rit lii­an kovia leik­kauk­sia. Ongel­ma rat­kais­tiin paran­te­le­mal­la ohjel­man poh­ja­na ole­via talous­en­nus­tei­ta. Yleen­sä käy­te­tään VM:n ennus­tet­ta, mut­ta hal­li­tus­neu­vot­te­li­jat teki­vät koko­naan omansa.

Sovit­tiin myös, että jos talous­ke­hi­tys on enna­koi­tua parem­pi, nousu­kaut­ta jou­du­te­taan alen­ta­mal­la vero­ja ja lisää­mäl­lä meno­ja ja jos talous sak­kaa, lamaa syven­ne­tään vas­taa­vas­ti. Suo­mes­sa talous­po­li­tiik­ka on usein myö­tä­syklis­tä – eri­tyi­ses­ti kokoo­mus on saa­nut tuhoa aikaa yli­kuu­men­ta­mal­la suh­dan­tei­ta aivan vää­rin ajoi­te­tuil­la veron­alen­nuk­sil­la. Har­voin täl­lais­ta kui­ten­kaan pan­naan paperille.

Suo­mes­sa pitäi­si teh­dä nousu­kausi mah­dol­li­sek­si lisää­mäl­lä työn tar­jon­taa, vaik­ka se suur­työt­tö­myy­den olois­sa tun­tuu­kin kum­mal­li­sel­ta. Ruot­si lisä­si työn tar­jon­taa roi­mas­ti eikä se nos­ta­nut työt­tö­myys­pro­sent­tia vaan ter­veh­dyt­ti talout­ta. Rans­ka taas osoit­ti päin­vas­tai­sen. Vähen­tä­mäl­lä työn tar­jon­taa työ­ai­kaa lyhen­tä­mäl­lä ei työt­tö­myyt­tä saa­tu vähen­ne­tyk­si lain­kaan. Käy­tän kir­jas­sa pal­jon sivu­ja perus­tel­lak­se­ni työn tar­jon­nan lisää­mi­sen vält­tä­mät­tö­myy­den. Edul­li­sin tapa lisä­tä työn tar­jon­taa on pois­taa kan­nus­tin­louk­ku­ja ja kun­tout­taa työt­tö­miä. Jat­ka luke­mis­ta “Jää­hy­väi­set edus­kun­nal­le (2): Talouskehitys”

Jäähyväiset eduskunnalle (1) Hallitus, jota kukaan ei halunnut

Useam­pi hen­ki­lö on pyy­tä­nyt minul­ta, että täl­lä blo­gil­la voi­tai­siin kes­kus­tel­la kir­jas­ta­ni Jää­hy­väi­set edus­kun­nal­le. Palas­te­len kes­kus­te­lun kir­jan luku­jen mukaan kir­joit­taen lyhyen refe­raa­tin luvun kes­kei­ses­tä sisäl­lös­tä. Kun­nol­la tähän kes­kus­te­luun voi­vat tie­tys­ti osal­lis­tua vain ne, jot­ka ovat kir­jan luke­neet, mut­ta myyn­ti­mää­rien perius­teel­la hei­tä­kin on riit­tä­väs­ti. Kir­jaa voi yrit­tää lai­na­ta kir­jas­tos­ta, vaik­ka aina­kin Hel­sin­gis­sä jono on pit­kä. Kir­ja­kau­pois­ta saa ja voi sen tila­ta myös tämän sivus­ton kaut­ta, ohjeet oikeas­sa pal­kis­sa. Joku var­maan­kin pyy­tää taas minua jul­kai­se­maan kir­jan netis­sä, mut­ta se ei ole oikein sopusoi­nus­sa kus­tan­nus­so­pi­muk­se­ni kanssa. 

HALLITUS, JOTA KUKAAN EI HALUNNUT

Kun perus­suo­ma­lai­set oli­vat vaa­lien ainoa voit­ta­ja, yri­tet­tiin saa­da puo­luet­ta mukaan hal­li­tuk­seen anta­mal­la aivan käsit­tä­mät­tö­miä erioi­keuk­sia, mut­ta Timo Soi­nin ilmei­ses­ti las­ki, eikä aiheet­ta, että puo­lue ei kes­täi­si hal­li­tus­vas­tuu­ta. Niin­pä piti muo­dos­taa häin­nei­den hal­li­tus. Vih­reät­kin oli­vat jo ehti­neet pää­tyä jää­mään oppo­si­tion, mut­ta jou­tui­vat pää­tök­sen pyör­tä­mään, kos­ka jokin hal­li­tus oli saatava.

Yhteis­tä visio­ta Suo­men suun­nas­ta ei ollut, ja ehkä sik­si neu­vot­te­lut oli­vat todel­la vai­keat. Välil­lä ne kat­ke­si­vat ja yri­tet­tiin por­va­ri­hal­li­tus­ta, jos­ta vih­reil­lä oli ikä­vät muis­tot ja jos­ta tulok­se­na oli ollut vii­den pai­kan vaali­ tap­pio. Vih­rei­den edus­kun­ta­ryh­män enem­mis­tö oli­si halun­nut kat­soa tämän­kin kor­tin, mut­ta nuo­re­kas puo­lue­val­tuus­tom­me kiel­si sen.

Kun talou­den raa­meis­ta ei pääs­ty pit­kään aikaan yksi­mie­li­syy­teen, sek­to­ri­työ­ryh­nät saat­toi­vat kir­joit­taa kaik­kea hyvää ja kau­nis­ta ilman bud­jet­ti­ra­joi­tus­ta. Jat­ka luke­mis­ta “Jää­hy­väi­set edus­kun­nal­le (1) Hal­li­tus, jota kukaan ei halunnut”