Kategoria: Jäähyväiset eduskunnalle

Oden vaaliohjelma 1: Ilmastopolitiikassa tositoimiin

Ei pidä pelästyä. En ole ehdokkaana. Irrot­te­len muuten vain huvikseni. Kos­ka olen yhtä vähän ehdokkaana sekä eduskun­ta- että eurovaaleis­sa, en ole niin tark­ka siitä, mis­tä päätetään eduskun­nas­sa ja mis­tä EU-par­la­men­tis­sa. Tässä jut­tusar­jas­sa ole­vat ajatuk­set ovat vapaasti kaikkien käytettävissä. 

Suomen on vähen­net­tävä kasvi­huonepäästöjä radikaal­isti tavoit­teena alen­taa vuo­teen 2030 men­nessä päästöjä 60 pros­en­til­la vuo­den 1990 tasos­ta. Keinok­si tähän val­i­taan hin­tao­h­jaus, kos­ka se toimii kus­tan­nuste­hokkaam­min kuin ylhäältä annetut nor­mit. Suo­mi toimii EU-tasol­la niin, että päästöoikeuk­sien määrää vähen­netään niin, että päästökaup­pasek­torin päästöt vähenevät 60 pros­en­til­la vuo­den 1990 päästötasosta.

Päästökaup­paa laa­jen­netaan käsit­tämään liiken­teen polt­toaineet. Tämä ote­taan huomioon päästöoikeuk­sien määrässä. Suihkukonei­den on ostet­ta­va päästöoikeuk­sia kaksinker­tainen määrä polt­toaineen hiilip­i­toisu­u­teen näh­den, kos­ka yläil­make­hässä lentävien konei­den ilmas­to­vaiku­tus on varsi­naisia päästöjä suurem­pi. Velvol­lisu­us kos­kee kaikkia lento­ja, jot­ka laskeu­tu­vat tai nou­se­vat EU:n alueelta.

Kos­ka hin­tao­h­jaus ja päästökaup­pa sen osana johta­vat tehokkaim­mal­la mah­dol­lisel­la taval­la annet­tuun päämäärään, ohjaus­ta ei ryhdytä sotke­maan eril­lisil­lä määräyk­sil­lä joidenkin moot­tor­ei­den tai polt­toainei­den kiel­loil­la vaan annetaan markki­noiden hoitaa tämäkin. Ehdot­tomat kiel­lot ovat tarpeen vain tek­nol­o­gisen mur­roksen tukemisek­si (hehku­lamp­pukiel­to).

Eril­lis­es­tä sähköveros­ta luovu­taan, kos­ka ener­giasek­torin verot nou­se­vat riit­tävän korkeik­si. Kun päästöjä jo verote­taan voimakkaasti, ei ole mitään perustei­ta verot­taa ener­giaa ylimääräis­es­ti vain sik­si, että se on sähkön muo­dos­sa. Päästöt­tömän sähkön verot­ta­mi­nen on jopa haitallista. Sähköveron pois­t­a­mi­nen helpot­taa koti­talouk­sien aurinkosähkön myymistä ajoit­tain verkkoon.

Hin­tao­h­jaus tarkoit­taa hiiliv­ero­ja muo­dos­sa tai toises­sa. Ne ovat veroina regres­si­ivisiä. Tämän negati­iviset tulon­jako­vaiku­tuk­set kom­pen­soidaan palaut­ta­mal­la osa vero­jen tuo­to­s­ta kaikille mak­set­ta­vana euromääräis­es­ti yhtä suure­na kor­vauk­se­na osana sosi­aal­i­tur­van kokonaisuudistusta.

Jäähyväiset eduskunnalle (5) Juristerian nousu

Tätä lukua on kir­jas­tani kiitet­ty eniten. Toista mieltä ole­vat taas eivät ole sanoneet mitään, tuskin edes ter­ve­hti­neet. Kos­ka ala on kaukana osaamisalueestani, lue­tutin tek­stiä aika monel­la itsenäni viisaam­mal­la. Olisin saanut vinkke­jä kokon­aiseen asi­aa käsit­televään kir­jaan. Sel­l­ainen pitäisi kir­joit­taakin, mut­ta minä en sitä osaa tehdä. Tästä ongel­mas­ta puhutaan eduskun­nas­sa paljon, ja ovat­pa sitä min­ulle valit­ta­neet oikeusti­eteen pro­fes­soritkin, joiden mielestä perus­tus­lak­inäke­myk­set ovat ohit­ta­neet oikeusti­eteen muut haarat kokon­aisu­ut­ta pahasti vääristäen. Minä kat­son asioi­ta häpeilemät­tä val­ti­oti­eteil­i­jän silmin.

 

Saimme Suomeen vuon­na 2000 mod­ernin perus­tus­lain, joka vahvisti sosi­aal­isia oikeuk­sia ja ankkuroi Suomen edis­tyk­sel­lis­ten oikeusval­tioiden joukkoon. Olin mon­en muun mukana tuke­mas­sa tätä edis­tysaskelta ylpeänä. Perustus­lakia pain­ot­ta­vat käytän­nöt ovat kuitenkin tuoneet mukanaan asioi­ta, joista en osaa iloi­ta… Perus­tus­la­ki ja ennen kaikkea sen tulkin­nat ovat jäyk­istäneet hallintoa ikäväl­lä taval­la ja tuoneet rationaali­sen harkin­nan rin­nalle juris­te­ri­aa, lain­opil­lista saivartelua.

Jat­ka lukemista “Jäähyväiset eduskun­nalle (5) Juris­ter­ian nousu”

Jäähyväiset eduskunnalle (4) Hallituksen työskentely ja avustajien rooli

Jatkan keskustelua kir­jas­tani. Tämä oli het­ken tauol­la, kun piti ruo­tia hal­li­tu­so­hjel­maa.

Viimeisen 15 vuo­den aikana min­is­te­rien avus­ta­jien ja val­tiosi­h­tee­rien määrä jo merk­i­tys hal­li­tuk­sen työesken­telyssä on kas­vanut val­tavasti. Tämä ei ole pelkästään ongelmatonta.

 Parhaim­mil­laan poli­it­tiset avus­ta­jat niin eduskun­nas­sa kuin hal­li­tuk­ses­sakin paran­ta­vat päätök­sen­teon laat­ua huo­mat­tavasti.  .  .  . Val­it­se­mal­la palkatun henkilökun­nan taitavasti puolueet ja eduskun­taryh­mät pystyvät paran­ta­maan koko joukkueen­sa osaamista ja suori­tuskykyä melkois­es­ti. Jos pidämme kansan­val­taa arvokkaana mut­ta toivomme myös hyvää ja osaavaa hallintoa maallemme, on syytä hyväksyä se lop­ul­ta aika pieni rahamäärä, jota puoluei­den avus­ta­jakun­ta merk­it­see. Kun­han avus­ta­jakun­ta val­i­taan hyvin.

Kun kansane­dus­ta­jat val­it­see kansa ilman perus­teel­lista tutus­tu­mista ehdokkaisi­in, mut­ta avus­ta­jat val­i­taan suures­ta hak­i­jamäärästä henkilöko­htaisen tun­temisen tai haas­tat­telu­jen perus­teel­la, käy hel­posti niin, että avus­ta­jat ovat kansane­dus­ta­jia ja min­is­tere­itä pätevämpiä.

Jat­ka lukemista “Jäähyväiset eduskun­nalle (4) Hal­li­tuk­sen työsken­te­ly ja avus­ta­jien rooli”

Jäähyväiset eduskunnalle (2): Talouskehitys

Hal­li­tus­neu­vot­teluis­sa 2011 oli vaikeuk­sia sopia talouske­hi­tyk­ses­tä, kos­ka kokoomus ei halun­nut liikaa velka­an­tu­mista eivätkä demar­it liian kovia leikkauk­sia. Ongel­ma ratkaisti­in paran­tele­mal­la ohjel­man poh­jana ole­via talousen­nustei­ta. Yleen­sä käytetään VM:n ennustet­ta, mut­ta hal­li­tus­neu­vot­teli­jat tekivät kokon­aan omansa.

Sovit­ti­in myös, että jos talouske­hi­tys on ennakoitua parem­pi, nousukaut­ta joudute­taan alen­ta­mal­la vero­ja ja lisäämäl­lä meno­ja ja jos talous sakkaa, lamaa syven­netään vas­taavasti. Suomes­sa talous­poli­ti­ik­ka on usein myötäsyk­listä – eri­tyis­es­ti kokoomus on saanut tuhoa aikaa yliku­umen­ta­mal­la suh­dan­tei­ta aivan väärin ajoite­tu­il­la veronalen­nuk­sil­la. Har­voin täl­laista kuitenkaan pan­naan paperille.

Suomes­sa pitäisi tehdä nousukausi mah­dol­lisek­si lisäämäl­lä työn tar­jon­taa, vaik­ka se suur­työt­tömyy­den olois­sa tun­tuukin kum­malliselta. Ruot­si lisäsi työn tar­jon­taa roimasti eikä se nos­tanut työt­tömyyspros­ent­tia vaan ter­ve­hdyt­ti talout­ta. Ran­s­ka taas osoit­ti päin­vas­taisen. Vähen­tämäl­lä työn tar­jon­taa työaikaa lyhen­tämäl­lä ei työt­tömyyt­tä saatu vähen­netyk­si lainkaan. Käytän kir­jas­sa paljon sivu­ja perustel­lak­seni työn tar­jon­nan lisäämisen vält­tämät­tömyy­den. Edullisin tapa lisätä työn tar­jon­taa on pois­taa kan­nustin­loukku­ja ja kuntout­taa työt­tömiä. Jat­ka lukemista “Jäähyväiset eduskun­nalle (2): Talouskehitys”

Jäähyväiset eduskunnalle (1) Hallitus, jota kukaan ei halunnut

Use­ampi henkilö on pyytänyt min­ul­ta, että täl­lä blogilla voitaisi­in keskustel­la kir­jas­tani Jäähyväiset eduskun­nalle. Palaste­len keskustelun kir­jan luku­jen mukaan kir­joit­taen lyhyen refer­aatin luvun keskeis­es­tä sisäl­löstä. Kun­nol­la tähän keskustelu­un voivat tietysti osal­lis­tua vain ne, jot­ka ovat kir­jan luke­neet, mut­ta myyn­timäärien perius­teel­la heitäkin on riit­tävästi. Kir­jaa voi yrit­tää laina­ta kir­jas­tos­ta, vaik­ka ainakin Helsingis­sä jono on pitkä. Kir­jakaupoista saa ja voi sen tila­ta myös tämän sivus­ton kaut­ta, ohjeet oike­as­sa palkissa. Joku var­maankin pyytää taas min­ua julkaise­maan kir­jan netis­sä, mut­ta se ei ole oikein sopu­soi­nus­sa kus­tan­nus­sopimuk­seni kanssa. 

HALLITUS, JOTA KUKAAN EI HALUNNUT

Kun perus­suo­ma­laiset oli­vat vaalien ain­oa voit­ta­ja, yritet­ti­in saa­da puoluet­ta mukaan hal­li­tuk­seen anta­mal­la aivan käsit­tämät­tömiä eri­oikeuk­sia, mut­ta Timo Soinin ilmeis­es­ti las­ki, eikä aiheet­ta, että puolue ei kestäisi hal­li­tus­vas­tu­u­ta. Niin­pä piti muo­dostaa häin­nei­den hal­li­tus. Vihreätkin oli­vat jo ehti­neet pää­tyä jäämään oppo­si­tion, mut­ta jou­tu­i­v­at päätök­sen pyörtämään, kos­ka jokin hal­li­tus oli saatava.

Yhteistä visio­ta Suomen suun­nas­ta ei ollut, ja ehkä sik­si neu­vot­te­lut oli­vat todel­la vaikeat. Välil­lä ne katke­si­vat ja yritet­ti­in por­var­i­hal­li­tus­ta, jos­ta vihreil­lä oli ikävät muis­tot ja jos­ta tulok­se­na oli ollut viiden paikan vaali­ tap­pio. Vihrei­den eduskun­taryh­män enem­mistö olisi halun­nut kat­soa tämänkin kortin, mut­ta nuorekas puolue­val­tu­us­tomme kiel­si sen.

Kun talouden raameista ei päästy pitkään aikaan yksimielisyy­teen, sek­tor­i­työry­h­nät saat­toi­vat kir­joit­taa kaikkea hyvää ja kau­nista ilman bud­jet­ti­ra­joi­tus­ta. Jat­ka lukemista “Jäähyväiset eduskun­nalle (1) Hal­li­tus, jota kukaan ei halunnut”