Oden vaaliohjelma (11) Yksityiset palvelut

Olen vaa­li­ko­neis­sa vas­tan­nut ole­va­ni osit­tain samaa miel­tä sii­tä, että sosi­aa­li- ja ter­veys­pal­ve­lu­ja tulee ulkois­taa enem­män yksi­tyis­ten tuot­ta­mik­si. Täs­sä poik­ke­sin jon­kin vber­ran puio­lu­ee­ni muis­ta ehdok­kai­ta. Täl­löin tar­koi­tin sosi­aa­li- ja ter­veys­pal­ve­lu­ja, enne esi­mer­kik­si peruskoulua.

Asia on moni­mut­kai­nen ja sik­si tär­keä. Yri­tän ava­ta sitä lyhyes­ti. Con­ti­nue rea­ding “Oden vaa­lioh­jel­ma (11) Yksi­tyi­set palvelut”

Oden vaaliohjelma (10) Helsinki tuottamaan markkinaehtoisia vuokra-asuntoja

Kun Jät­kä­saa­reen raken­ne­taan 1 500 ARA-asun­toa ja kun näi­den vuo­kra alit­taa mark­ki­na­vuo­kra­ta­son 500 eurol­la asun­toa koh­den, ARA-asuk­kai­den saa­ma hyö­ty on vuo­des­sa yhdek­sän mil­joo­naa euroa. Posi­tii­vi­seen dis­kri­mi­naa­tioon käy­tet­tä­vät rahat koh­den­tu­vat minus­ta itse ongel­maan tehokkaammin.

Näi­tä raho­ja ei voi kui­ten­kaan ver­ra­ta. Vaik­ka ARA-asuk­kaat hyö­ty­vät yhdek­sän mil­joo­naa, kau­pun­ki ei mene­tä tont­ti­tu­loi­na yhdek­sää mil­joo­naa vaan olen­nai­ses­ti vähemmän.

Tämä tar­koit­taa, että kau­pun­ki saa tont­ti­vuo­kria kovan rahan vuo­kra-asun­nois­ta lii­an vähän. Miten näin voi olla, vaik­ka vuo­krat kil­pai­lu­te­taan? Con­ti­nue rea­ding “Oden vaa­lioh­jel­ma (10) Hel­sin­ki tuot­ta­maan mark­ki­naeh­toi­sia vuokra-asuntoja”

Oden vaaliohjelma (9) Tonttimaan kiinteistöveroa on korotettava rutkasti

Palk­kaan koh­dis­tu­vat verot ovat myrk­kyä kau­pun­geil­le, kos­ka kau­pun­kien idea on vaih­dan­ta ja erot jar­rut­ta­vat tätä. Verol­lis­ten pal­ve­lu­jen kil­pai­li­jat ovat verot­to­mat itse­pal­ve­lut tai itse tekeminen.

Tämä yksi syy sii­hen, että kiin­teis­tö­ve­ro on parem­pi tapa kerä­tä rahaa kau­pun­kien kassaan.

Toi­nen syy liit­tyy maa­poh­jan ansiot­to­maan arvon­nousuun. Se, että ran­ta­tont­ti Kata­ja­no­kal­la mak­saa 3 000€/m2 ja saman­lai­nen ran­ta­tont­ti Inkoos­sa vähem­män kuin sadas­osan täs­tä, joh­tuu tie­tys­ti sii­tä ympä­ril­lä ole­vas­ta kau­pun­gis­ta eikä mis­tään sen ton­tin omi­nai­suu­des­ta, joka oli­si ton­tin omis­ta­jan ansiota.

Anglo­sak­si­ses­sa maa­il­mas­sa pide­tään luon­nol­li­se­na verot­taa tont­ti­maan arvon­nousu kiin­teis­tö­ve­ron kaut­ta yhteis­kun­nal­le. Jos näin oli­si teh­ty aina, kukaan ei esit­täi­si sii­hen mitään muu­tos­ta.  Sil­loin tont­tien (ja asun­to­jen) hin­nat oli­si­vat hal­vem­pia ja vas­taa­vas­ti vuo­tui­nen asu­mis­kus­tan­nus kor­keam­pi. Asu­mis­kus­tan­nuk­set yhteen­sä asun­non osto­hin­ta mukaan luet­tu­na ei sii­tä nousi­si, jos­kaan ei myös­kään las­ki­si. Vuo­kril­le ei tapah­tui­si mitään.

Vaik­ka vuo­sit­tain perit­tä­vä kiin­teis­tö­ve­ro kävi­si kau­pun­ki­lais­ten kuk­ka­rol­le, kun­nal­lis­ve­roa perit­täi­siin vas­taa­vas­ti vähemmän.

Hel­sin­gin kan­ta­kau­pun­gis­sa asun­to­jen nimel­li­set hin­nat ovat kol­min­ker­tais­tu­neet 25 vuo­des­sa ja kak­sin­ker­tais­tu­neet reaa­li­ses­ti. Jos kun­nol­li­nen kiin­teis­tö­ve­ro oli­si ollut voi­mas­sa tuo­na aika­na ja se oli­si nous­sut asun­to­jen arvon tah­dis­sa, kan­ta­kau­pun­gin asun­not oli­si­vat nyt pal­jon hal­vem­pia ja vero­pro­sent­ti olen­nai­ses­ti matalampi.

Kos­ka joku sen kui­ten­kin äkkää, totean, että kuu­lun itse nii­hin, jot­ka ovat hyö­ty­neet täs­tä asun­to­jen arvon­nousus­ta tuntuvasti.

Asun­to­jen tol­ku­ton hin­to­jen nousu on teh­nyt oikeu­des­ta asua Hel­sin­gin kan­ta­kau­pun­gis­sa lähes perin­nöl­li­sen. Kan­nat­ti omis­taa asun­to kan­ta­kau­pun­gis­sa hin­to­jen läh­ties­sä nousuun.

Voi­mas­sa ole­va laki kiin­teis­tö­ve­ros­ta ei – taas­kaan – sovel­lu kau­pun­kei­hin, kos­ka ei tun­ne­ta maa­poh­jan kiin­teis­tö­ve­roa. On vain ylei­nen kiin­teis­tö­ve­ro, joka kos­kee pait­si maa­poh­jaa, myös ton­til­la ole­via raken­nuk­sia. Maa­poh­jaan koh­dis­tu­va kiin­teis­tö­ve­ro on hai­ta­ton, kos­ka se ei vää­ris­tä käyt­täy­ty­mis­tä, kun taas raken­nuk­seen koh­dis­tu­va kiin­teis­tö­ve­ro on outo pis­te­ve­ro, jos­ta on hyvin­kin pal­jon haittaa.

Hel­sin­gin pitäi­si olla aktii­vi­nen val­tio­val­taan päin kiin­teis­tö­ve­ro­lain muut­ta­mi­sek­si niin, että tont­ti­maal­le oli­si oma vero­luok­kan­sa. Kiin­teis­tö­ve­ro ei ole ainoa asia, jos­sa val­ta­kun­nal­li­nen lain­sää­dän­tö ei sovi kau­pun­kei­hin. On käy­tet­ty maa­lais­jär­keä, kun oli­si pitä­nyt käyt­tää kaupunkilaisjärkeä.

Eko­no­mis­tit ovat erit­täin yksi­mie­li­siä sii­tä, että tont­ti­maan kiin­teis­tö­ve­ro on hyvä vero. Mik­si siis talou­del­li­sen jär­jen puo­lu­ee­na esiin­ty­vä kokoo­mus ei sitä kan­na­ta? Muu­ta­ma yksit­täi­nen älyk­kö puo­lu­ees­ta löy­tyy, joka tämän ymmär­tää ja myön­tää, mut­ta puo­lu­ee­na kokoo­mus perii mie­luum­min kor­ke­aa kun­nal­lis­ve­roa kuin kor­ke­aa kiinteistöveroa.

Kiin­teis­tö­ve­ro kapi­ta­li­soi­tuu kiin­teis­tön arvoon. Se las­kee ton­tin arvoa ja sitä kaut­ta sil­le raken­net­tu­jen asun­to­jen arvoa.  Jos meil­lä oli­si ollut vuon­na 1995 hitaas­ti nouse­vat kiin­teis­tö­ve­ro, joka oli­si lei­kan­nut kau­pun­gin tas­kuun tont­ti­maan arvon­nousun, kaik­ki oli­si men­nyt hyvin. Jos nyt lät­käis­täi­siin ker­ral­la kiin­teis­tö­ve­ro, joka palaut­taa asun­to­jen arvon vuo­den 1995 tasol­la, monel­le vas­ti­kään asun­non osta­neel­le kävi­si keh­nos­ti. Sik­si kiin­teis­tö­ve­roa on nos­tet­ta­va hitaas­ti ja pitkäjänteisesti.

Kos­ka se pitää teh­dä hitaas­ti, se kan­nat­taa aloit­taa heti.

 

Oden vaaliohjelma (8) Miten uudistaa asumistukea?

Asu­mis­tuen raken­ne on peräi­sin ajal­ta, jol­loin maas­sa val­lit­si vuo­kra­sään­nös­te­ly. Sil­loin asun­toa ei valit­tu vaan se osoi­tet­tiin. Yksi­tyi­siä vuo­kra-asun­to­ja oli vähän ja nii­tä sai lähin­nä suhteilla.

Tar­peek­si pie­ni­tu­loi­sel­ta asu­mis­tu­ki kor­vaa vuo­kras­ta 80 % per­heen koos­ta ja asu­mis­kun­nas­ta riip­pu­vaan mak­si­mi­vuo­kraan saakka.

Täy­den asu­mis­tuen saa, jos brut­to­tu­lot tulot ovat kor­kein­taan työ­mark­ki­na­tuen suu­rui­set. Sitä suu­rem­mat tulot pie­nen­tä­vät asu­mis­tu­kea 33,6 %, mikä nos­taa efek­tii­vi­sen mar­gi­naa­li­ve­ron var­sin korkeaksi.

Jos siis halu­aa muut­taa parem­paan ja sata euroa kuus­sa kal­liim­paan asun­toon, asu­mis­tu­ki mak­saa ero­tuk­ses­ta 80 €. Tämä 80 % on aika pal­jon, mut­ta ennen asun­toa ei valit­tu, vaan otet­tiin se, mikä saa­tiin. Ei tar­vin­nut kan­nus­taa hal­paan asun­toon, kos­ka asun­toa ei saa­nut vali­ta. Mak­si­mi­vuo­kran aja­tuk­se­na oli estää ylel­li­sen asu­mi­sen tukeminen.

Tilan­ne on nyt vuo­kra­sään­nös­te­lyn loput­tua aivan toi­nen. Vuo­kra­ta­so on nous­sut jyr­käs­ti, mut­ta toi­saal­ta on mis­tä vali­ta. Oiko­tiel­lä oli tänään 4 400 asun­toa vuo­krat­ta­va­na Helsingissä.

Asu­mis­tuen hyväk­sy­mät enim­mäis­vuo­krat ovat Hel­sin­gis­sä niin pal­jon alle mark­ki­na­vuo­krien, että asu­mis­tu­ki aut­taa pie­ni­tu­lois­ta todel­li­suu­des­sa vain ARA-asun­nois­sa. Kun ker­ro­taan, mil­lä sum­mil­la asu­mis­tu­ki tukee yksi­tyi­siä vuo­kra­nan­ta­jia, unoh­de­taan, että huo­mat­ta­va osa asu­mis­tues­ta menee ARA-asu­nois­sa asuville.

Jos siis halu­aa muut­taa parem­paan ja kal­liim­paan asun­toon, jou­tuu käy­tän­nös­sä mak­sa­maan ero­tuk­sen koko­naan itse. Lähes koko­naan itse jou­tuu mak­sa­maan myös ARA-asun­non ja yksi­tyi­sen vuo­kra-asun­non välillä.

Tyy­pil­li­nen yksin asu­van vuo­kra ARA-asun­nos­ta on 450 €/kk. Se on koko­naan asu­mis­tu­keen oikeut­ta­va. Asu­mis­tu­ki kor­vaa 360 euroa ja itse mak­set­ta­vak­si jää 90 euroa.

Kor­kein asu­mis­tues­sa hyväk­syt­tä­vä vuo­kra yksi­näi­sel­le ihmi­sel­le Hel­sin­gis­sä on 521 €/kk ja asu­mis­tu­ki on työ­mark­ki­na­tuen saa­jal­la tai vähä­va­rai­sel­la opis­ke­li­jal­la täl­löin 416,80 €. Näin hal­po­ja asun­to­ja ei vapail­la mark­ki­noil­la ole kuin soluasunnoissa.

Vapail­ta mark­ki­noil­ta on vai­kea löy­tää yksiö­tä alle 700 eurol­la kuus­sa. (Nyt se tosin onnis­tuu, kun koro­na on kar­kot­ta­nut opis­ke­li­jat Hel­sin­gis­tä, mut­ta tilan­ne ei ole pysyvä.)

Jos vuo­kra on 700 €, asu­mis­tu­ki on 416,80 euroa, joten itse pitää mak­saa 283,20 euroa. Se vei­si puo­let työ­mark­ki­na­tu­kea saa­van tulois­ta, eikä riit­tä­väs­ti rahaa jäi­si edes ruokaan.

Jot­ta työ­mark­ki­na­tuen varas­sa ole­val­la oli­si varaa asun­toon, hän tar­vit­see sekä ARA-asu­non että asu­mis­tuen. Pel­käs­tään toi­nen ei riitä.

Nyky­maa­il­mas­sa tuo 80 % hyväk­syt­tä­vään vuo­kraan saak­ka on ihan pöh­kö ja nol­la pro­sent­tia sen yli mene­väl­tä osal­ta on kohtuuton.

Kun opis­ke­li­jat siir­ret­tiin ylei­sen asu­mis­tuen pii­riin, solua­sun­to­jen suo­sio romah­ti. Solua­sun­to on hal­vem­pi kuin oma yksiö, mut­ta väliä­kös sil­lä, kun asu­mis­tu­ki mak­saa ero­tuk­ses­ta 80 %.

Pie­nel­lä pal­kal­la ei pys­ty mark­ki­na­vuo­kraa Hel­sin­gis­sä mak­sa­maan, sil­lä vähän­kin isom­pi palk­ka pie­nen­tää asumistukea.

Voi­dak­seen asua Hel­sin­gis­sä on pie­ni­tu­loi­sen joko saa­ta­va ARA-asun­to tai täy­den­net­tä­vä asu­mis­tu­kea toi­meen­tu­lo­tues­ta. Kos­ka asu­mis­tu­ki kor­vaa niin huo­nos­ti, lop­pu tulee toi­meen­tu­lo­tues­ta. Kun yksi­näi­sel­lä hen­ki­löl­lä asu­mis­tu­ki on kor­kein­taan 416,80 euroa, toi­meen­tu­lo­tues­sa ote­taan täy­si­mää­räi­ses­ti huo­mioon vuo­krat aina 694 euroon saak­ka. Itse asias­sa erit­täin yleis­tä on kor­va­ta tätä suu­rem­pia­kin vuo­kria, kos­ka hal­paa vuo­kra-asun­toa ei pys­ty saa­maan. Tämä on aivan vihon­vii­mei­nen asia, sil­lä toi­meen­tu­lo­tu­ki on tuki­muo­to­na tur­miol­li­nen. Jos jou­tuu sii­hen tur­vau­tu­maan, ei kan­na­ta teh­dä työ­tä, kos­ka yli 80 % ansiois­ta leik­kau­tuu pois. Kym­me­nen euron tun­ti­pal­kas­ta jää siis käteen alle kak­si euroa.

Tilan­ne on pie­ni­palk­kai­sen osal­ta huo­no, mut­ta ei aivan näin huo­no. Pal­kas­ta jäte­tään otta­mat­ta huo­mioon 300 euroa, joten asu­mis­tu­ki alkaa pie­nen­tua, kun palk­ka ylit­tää 1030 euroa. Se on hel­pot­ta­nut pie­ni­palk­kais­ten tilan­net­ta olen­nai­ses­ti, tai siis korot­ti hei­dän asu­mis­tu­ke­aan sadal­la eurol­la. Pidän tätä hie­man oma­na ansio­na­ni. Esi­tim­me suo­jao­saa Juha­na Var­tiai­sen kans­sa sel­vi­tyk­ses­säm­me, jol­la poh­dit­tiin kei­no­ja paran­taa pie­ni­palk­kais­ten tilan­net­ta. (Lisää matalapalkkatyötä!)

Nyt kun vuo­kra­sään­nös­te­lyn päät­ty­mi­ses­tä on kulu­nut nel­jän­nes­vuo­si­sa­ta, oli­si aika ottaa asia huo­mioon myös asu­mus­tuen rakenteessa.

Mitä siis pitäi­si tehdä?

  • Asu­mis­tuen hyväk­sy­miä mak­si­mi­vuo­kria on koro­tet­ta­va olen­nai­ses­ti, kos­ka ei ole jär­ke­vää, että toi­meen­tu­lo­tues­ta tulee lähes rutii­nin­omai­nen lisä sosi­aa­lie­tuuk­siin ja kos­ka asu­mis­tu­ki ei vas­taa tuke­na sitä, että onnis­tuu saa­maan itsel­leen ARA-asun­non. Asu­mis­tuen mak­si­mi­vuo­krat tulee nos­taa samal­le tasol­le toi­meen­tu­lo­tuen kans­sa. Se on siis yksin asu­val­la nyt 694 €/kk.
  • Asu­mis­tu­ki voi­si kor­va­ta johon­kin jär­ke­vään rajaan saak­ka vuo­kran koko­naan (tulois­ta riip­pu­val­la oma­vas­tuu­osuu­del­la vähen­net­ty­nä tie­tys­ti) ja sen yli mene­väl­tä osal­ta esi­mer­kik­si 50 % ja jon­kin kor­keam­man rajan jäl­keen vaik­ka­pa vain 30 %
  • Hyväk­syt­tä­vä mak­si­mi­vuo­kra voi­si olla kal­liil­la alu­eel­la kor­keam­pi kuin muu­al­la, kos­ka yksi asu­mis­po­li­tii­kan tavoi­te on edis­tää sosi­aa­lis­ta sekoit­tu­mis­ta. Tämä voi herät­tää vas­ta­lausei­ta, mut­ta ei se sen kum­mal­li­sem­paa ole kuin ARA-asun­to­jen raken­ta­mi­nen kal­lii­siin kaupunginosiin.
  • Asu­mis­tuen suo­jao­suut­ta voi­si korot­taa 300 euros­ta. Täl­lä tuet­tai­siin pie­ni­palk­kai­sia. On vähän outo tilan­ne, että työt­tö­mät pää­se­vät asu­maan Hel­sin­kiin hel­pom­min kuin pie­ni­palk­kai­set. Tämä on vaih­toe­hoi­nen toi­men­pi­de mak­si­mi­vuo­krien korot­ta­mi­sel­le. Jos suo­jao­suut­ta koro­te­taan, voi­daan mak­sa­mi­vuo­kria korot­taa vas­taa­vas­ti vähemmän.
  • Asu­mis­tuen mak­sa­tuk­ses­sa pitäi­si ehkä muut­taa vas­tui­ta val­tion ja kun­nan välillä.

Oden vaaliohjelma (7) Tuki seinille vai asukkaille?

Huo­mau­tus: seu­raa­va teks­ti ei vas­taa Hel­sin­gin vih­rei­den kan­taa asun­to­po­li­tii­kas­sa. Vih­reät kan­nat­ta­vat sosi­aa­li­sen asun­to­tuo­tan­non lisäämistä.

Jos val­lit­se­va vuo­kra­ta­so on kan­sa­lai­sen A tuloi­hin näh­den koh­tuu­ton, onko parem­pi mak­saa hänel­le 300 euroa kuus­sa asu­mis­tu­kea vai antaa kol­me­sa­taa euroa kuus­sa hal­vem­pi ARA-asun­to. Kan­nat­taa lukea jut­tu lop­puun, kos­ka lopus­sa ker­ron, mik­si kysy­myk­se­na­set­te­lu ei ole oikein.

Asumistuen puolesta

Pre­fe­rens­sien kun­nioi­tus. Asu­mis­tu­ki­vaih­toeh­dos­sa saa itse etsiä vuo­kra-asun­non mis­tä halu­aa. Jos halu­aa asun­non Meri­ka­dul­ta, asu­mis­tu­ki ei sii­hen rii­tä, mut­ta eipä Meri­ka­dul­la ole myös­kään yhtään ARA-asun­toa. ARA-asun­toi­hin on 23 000 haki­jaa ja nii­tä vapau­tuu vuo­sit­tain run­saat 3 000, joten on otet­ta­va se, mitä tarjotaan.

Luki­tus­vai­ku­tus. ARA-asun­nos­ta ei kan­na­ta läh­teä, vaik­ka työ­paik­ka siir­tyi­si kau­pun­gin toi­sel­le puo­lel­le, ei aina­kaan, jos on onnis­tu­nut saa­maan asun­non hyväl­tä asuinalueelta.

Tuen osu­mi­nen oikein Asu­mis­tu­ki on tulos­i­don­nai­nen, joten suu­ri­tu­loi­set eivät voi sitä saa­da kuin lyhyen aikaa. Ara-asuk­kais­ta suu­ri­tu­loi­sem­paan puo­lis­koon kuu­lu­via on yli vii­den­nes. Vaik­ka alun perin ARA-asun­to­ja jae­taan koros­te­tun sosi­aa­li­sin perus­tein, niis­tä ei tar­vit­se muut­taa pois, vaik­ka tulot nouse­vat. Laki­py­kä­lät tun­te­va voi siir­tää asun­non myös las­ten­sa nimiin, mitä kaut­ta myös asun­to­ja valuu yli­tu­loi­sil­le. Jos ARA-asun­not oli­si suun­ni­tel­tu aut­ta­maan pie­ni­tu­loi­sia, nii­den vuo­kra riip­pui­si tuloista.

Asu­mis­tu­ki koh­dis­tuu parem­min pie­ni­tu­loi­sil­le kuin ARA-Asun­to­jen tuot­ta­ma vuo­kra­sääs­tö. Läh­de: Essi Eero­la ja Tuuk­ka Saa­ri­maa: Who bene­fits from public housing?

Tas­a­puo­li­suus. Pel­kän onnen tur­vin kah­des­ta samas­sa ase­mas­sa ole­vas­ta toi­nen onnis­tuu saa­maan edul­li­sen ARA-asun­non ja toi­nen ei. Asu­mis­tuen sään­nöt ovat samat kaikille.

Segre­gaa­tion vält­tä­mi­nen. Ara-asun­not tuot­ta­vat talo­koh­tais­ta segre­gaa­tio­ta, kun pie­ni­tu­loi­sen asu­te­taan samoi­hin taloi­hin. Kau­pun­ki on pal­jon miel­lyt­tä­väm­pi, jos rik­kaat ja köy­hät asu­vat samois­sa rapuissa.

Jos eläi­sim­me kuin 1930-luvul­la rik­kaat ja köy­hät samois­sa talois­sa, ja pitäi­sim­me aivan tör­keä­nä, jos joku, kut­su­taan hän­tä vaik­ka Nal­lek­si, meni­si esit­tä­mään, että köy­hät pitää siir­tää pois her­ras­väen asut­ta­mis­ta talois­ta omiin kasar­mei­hin­sa. Kun tämä on val­lit­se­va asian­ti­la, emme näe sii­nä mitään ihmeellistä.

Hie­man yllät­täen ARA-poli­tik­ka jyr­ken­tää segre­gaa­tio­ta myös kau­pun­gi­no­sien välil­lä, vaik­ka ARA-poli­tiik­kaa on perus­tel­tu sil­lä, että Hekan asun­to­ja voi­daan raken­taa myös hyvä­osais­ten asui­na­lueil­le.  Palaan tähän alempana.

Ara-asuntojen puolesta

Asun­to­ja huo­no-osai­sim­mil­le. ARA-asun­toi­hin pää­see myös sel­lai­nen luot­to­tie­ton­sa menet­tä­nyt tai muu­ten yksi­tyi­sen vuo­kra­nan­ta­jan sil­mis­sä ris­kia­su­kas, joka ei saa asun­toa yksi­tyi­sil­tä vuo­kra­mark­ki­noil­ta mitenkään.

Ei kan­nus­tin­louk­kua. Ara-asun­to­jen huo­no koh­den­tu­mi­nen pie­ni­tu­loi­sil­le tar­koit­taa toi­saal­ta, ettei niis­sä ole saman­lais­ta kan­nus­tin­louk­kua kuin asu­mis­tues­sa, joka pie­ne­nee, kun tulot kasvavat.

Ei liho­ta välis­tä­ve­tä­jiä. Kun Jät­kä­saa­reen raken­ne­taan noin 1 500 ARA-asun­to­ja ja kun näi­den asun­to­jen vuo­krat ovat noin 500 euroa kuus­sa alem­mat, ARA-asuk­kai­den koke­ma hyö­ty on noin yhdek­sän mil­joo­naa euroa. Kau­pun­ki ei kui­ten­kaan mene­tä ton­tin­vuo­kris­sa yhdek­sää mil­joo­naa vaan pal­jon vähem­män. Mik­si kau­pun­ki saa kovan rahan ton­teis­ta lii­an vähän vuo­kraa lihot­taen näin väli­kä­siä, on oma lukun­sa. Tämän vuok­si esi­tän­kin myö­hem­mäs­sä pos­tauk­ses­sa, että kau­pun­ki ryh­tyy tar­joa­maan kovan rahan vuo­kra-asun­to­ja markkinoille.

ARA-asun­to­ja voi­daan raken­taa myös kal­liil­le asui­na­lueil­le. Moni pie­ni­palk­kai­nen ja kes­ki­tu­loi­nen on ihme­tel­lyt, mik­si köy­hä työ­tön pää­see ARA-asun­toon alu­eel­le, johon heil­lä ei ole mitään asi­aa. Idea­na on tor­jua asui­na­luei­den sosi­aa­lis­ta eristäytymistä.

Jos ajat­te­li­sim­me ARA-asuk­kai­ta vain yksi­löi­nä, täl­lai­nen onnek­kai­den suo­si­mi­nen oli­si yhtä type­rää kuin arpoa sosi­aa­li­tu­kia. Jos Lah­ti­sel­le tar­jo­taan edul­lis­ta ARA-asun­toa Jät­kä­saa­res­ta, oli­si­ko vää­rin, jos hän ottai­si tuon 500 euroa puh­taa­na käteen, ja tyy­tyi­si asu­maan jos­sain hal­vem­mal­la alu­eel­la? Jos tar­kas­te­lem­me vain hänen tilan­net­taan, se oli­si jär­ke­vä valin­ta ja hänel­lä pitäi­si olla sii­hen oikeus, mut­ta segre­gaa­tio­ta aja­tel­len se ei oli­si oikein.

On kui­ten­kin todet­ta­va, että myös kau­pun­gi­no­sien tasol­la ARA-asun­not lisää­vät eivät­kä vähen­nä segre­gaa­tio­ta. VATT:n tut­kioi­den (sii­hen aikaan) Essi Eero­lan ja Tuuk­ka Saa­ri­maan tut­ki­muk­ses­sa tode­taan, että pie­ni­tu­loi­set ovat ARA-kan­nas­sa kes­kit­ty­neet pal­jon jyr­kem­min pie­ni­tu­loi­sil­le alueil­le kuin pie­ni­tu­loi­set asu­mis­tuen tur­vin asu­vat, joi­ta on tasai­sem­min eri­lai­sis­sa kaupunginosissa.

Saa­ri­maan ja Essi Eero­lan tulos on jo 10 vuot­ta van­ha. Sik­si se ei vält­tä­mät­tä pidä enää paik­kaan­sa tai aina­kin ero­tus on pie­nen­ty­nyt, sil­lä aiem­min ARA-asun­not kes­ki­tet­tiin huo­no­tu­lois­ten asui­na­lueil­le. Nyt nii­tä yri­te­tään raken­taa yhtä pal­jon kaikkialle.

Ei kui­ten­kaan mikään estä sitä, että myös asu­mis­tu­ki aut­tai­si pie­ni­tu­loi­sia pää­se­mään kal­liil­le asui­na­lueil­le. Sil­loin hyväk­syt­tä­vien vuo­krien pitää vaih­del­la kau­pun­gi­no­sit­tain. Ei se sen kum­mal­li­sem­paa ole kuin ARA-asun­to­jen raken­ta­mi­nen kal­liil­le asui­na­lueil­le. Samas­ta asias­ta sii­nä on kyse.

ARA-asun­to­jen raken­ta­mi­nen kal­liil­le asui­na­lueil­le tor­juu yksi­puo­li­ses­ti rik­kai­den asui­na­luei­den syn­tyä, mut­ta ei yksi­puo­li­ses­ti köy­hien asui­na­luei­den syn­tyä. Sitä tor­juu toi­saal­ta meneil­lään ole­va esi­kau­pun­kia­luei­den renes­sans­si, erään­lai­nen kas­vo­jen koho­tus, omis­tusa­sun­to­jen kaa­voit­ta­mi­nen esi­mer­kik­si Meri-Ras­ti­laan (jota Vasem­mis­to­liit­to tosin yrit­tää estää) ja kou­lu­jen posi­tii­vi­nen dis­kri­mi­naa­tio eli pie­ni­tu­lois­ten asui­na­luei­den kou­luil­le anne­tut suu­rem­mat mää­rä­ra­hat.  Todet­ta­koon, että posi­tii­vi­sen dis­kri­mi­naa­tion mää­rä­ra­ha on 3,5 mil­joo­naa euroa eli pal­jon vähem­män kuin on Jät­kä­saa­ren ARA-asuk­kai­den saa­ma vuokraetu.

Olen poh­ti­nut tätä asi­aa nel­jä vuot­ta sit­ten täs­sä kirjoituksessa

Vuokrien nousu?

Asu­mis­tu­kea on syy­tet­ty vuo­krien nos­ta­mi­ses­ta. Täs­sä monen intui­tio pet­tää. Jos pie­ni­tu­loi­sil­le teh­dään tilaa asun­to­mark­ki­noil­la mil­lä tavoin tahan­sa, muil­le jää vähem­män asun­to­ja kil­pail­ta­vak­si ja vuo­kra­ta­so nousee. Ara-poli­tiik­ka ei nos­ta­si mui­ta vuo­kria, jos ne tuli­si­vat mui­den asun­to­jen lisäk­si, mut­ta nyt ne kil­pai­le­vat samois­ta ton­teis­ta mui­den kans­sa, eli ne syr­jäyt­tä­vät muu­ta asun­to­tuo­tan­toa. Itse asias­sa ARA-asun­not nos­ta­vat mui­ta vuo­kria vähän asu­mis­tu­kea enem­män, kos­ka ARA-asun­not raken­tu­vat hitaam­min ja kos­ka niis­sä asu­taan väljemmin.

Asumistuki ei kuitenkaan toimi oikein

Jos asu­mis­tu­ki oli­si sel­lai­nen kuin sen pitäi­si olla, sen käyt­tö joh­tai­si sel­väs­ti oikeu­den­mu­kai­sem­paan ja parem­paa asun­to­ti­lan­tee­seen kuin ARA-asun­to­jen rakentaminen.

Mut­ta se ei ole sel­lai­nen kuin sen pitäi­si. Asu­mis­tuen sään­nöt ovat peräi­sin ajal­ta, jol­loin vuo­kria sään­nös­tel­tiin. Se hyväk­syy sel­lai­sia vuo­kria, joi­ta on vain ARA-asun­nois­sa. Jos asuu ARA-asun­toa kal­liim­min, jou­tuu mak­sa­maan ero­tuk­sen itse. Tosin, jos asun­to on eri­tyi­sen pie­ni, sen hyväk­syt­tä­vä vuo­kra voi ylit­tää jon­kin ver­ran ARA-asun­to­jen vuo­kra­ta­son. Niin­pä asu­mi­nen asu­mis­tuen tur­vin vapail­la mark­ki­noil­la on lähes aina sel­väs­ti kal­liim­paa kuin asu­mi­nen ARA-asun­nois­sa – eri­tyi­ses­ti, kun mer­kit­tä­vä osa ARA-asun­nois­sa asu­vis­ta­kin saa asumistukea.

Pie­ni­tu­loi­nen ei pys­ty elä­mään yksi­tyi­ses­sa vuo­kra-asun­nos­sa asu­mis­tuen varas­sa, vaan hän tar­vit­see sen lisäk­si toi­meen­tu­lo­tu­kea. Se on aivan vihon­vii­mei­nen asian­ti­la, kos­ka toi­meen­tu­lo­tu­ki tekee työn teke­mi­sen kan­nat­ta­mat­to­mak­si ja sul­kee tuen koh­tee­na ole­van köyhyysansaan.

Kos­ka vuo­kra­sään­nös­te­lyn lop­pu­mi­ses­ta on kulu­nut jo yli nel­jän­nes­vuo­si­sa­ta, oli­si ehkä aika jus­tee­ra­ta asu­mis­tuen sään­nöt vuo­kra­sään­nös­te­lyn jäl­kei­seen aikaan.

Sil­loin sii­tä tuli­si sel­väs­ti jär­ke­väm­pi asun­to­po­li­tii­kan työ­ka­lu kuin ARA-asunnoista.

Nyky­sään­nöil­lä ARA-asun­not ovat tar­peel­li­sia, ellei­vät suo­ras­taan vält­tä­mät­tö­miä. Mut­ta huo­noa asun­to­po­li­tiik­kaa ne ovat.

Seu­raa­vas­sa pos­tauk­ses­sa asu­mis­tuen säännöistä.

Oden vaaliohjelma (6) Asuntopolitiikan kolme hiljaista tavoitetta

Ase­tan hyväl­le asun­to­po­li­tii­kal­le kol­me tavoi­tet­ta, jot­ka ohjaa­vat asun­to­po­liit­tis­ten kei­no­jen käyttöä.

  • Se kun­nioit­taa ihmis­ten asumispreferenssejä.
  • Se ei tuo­ta lukitusvaikutusta
  • Se vält­tää segre­gaa­tio­ta mut­ta ei estä oma­lei­mai­sia asuinalueita.

Pre­fe­rens­sit

Kuvi­tel­kaam­me, että asun­non jako perus­tui­si arvon­taan. Asuin­kun­nan saa vali­ta, mut­ta ei kau­pun­gin­osaa. Tämä on tar­koi­tet­tu sel­ven­tä­mään peri­aa­tet­ta. En sen­tään väi­tä, että kukaan oli­si arvon­taa esit­tä­nyt, vaik­ka oli­si­han se var­ma kei­no ehkäis­tä segre­gaa­tio­ta. Tosin on sitä arvon­taa­kin esiin­ty­nyt Hel­sin­gin asuntopolitiikassa.

Joi­den­kin koh­dal­la arpa­li­pus­sa luki­si Kal­lio. Jot­kut himoit­se­vat asun­nos­ta Kal­lios­sa ja toi­sil­le alue on inhok­ki. Arvon­ta joh­tai­si sii­hen, että moni jou­tui­si Kal­lioon vas­ten tah­to­aan ja jot­kut taas evät pää­si­si sin­ne, vaik­ka kiih­keäs­ti halua­vat. Syn­tyi­si val­ta­va hyvinvointitappio.

Hyvin­voin­ti­tap­pion suu­ruu­den voi­si pää­tel­lä sii­tä, mitä itse kukin oli­si val­mis mak­sa­maan asu­mi­ses­ta Kal­lios­sa. Jot­kut ovat val­mii­ta mak­sa­maan kak­sios­ta Kal­lios­ta enem­män kuin oma­ko­ti­ta­los­ta Paki­las­sa — hin­nois­ta pää­tel­len jopa aika moni.  Jos Vir­ta­nen on val­mis mak­sa­maan 300 000, mut­ta kak­sio menee­kin Kal­lio­ta inhoa­val­le Lah­ti­sel­le, joka mak­sai­si sii­tä kor­kein­taan 100 000 euroa, syn­tyy 200 000 euron hyvin­voin­ti­tap­pio. Tämä ei näy raha­na, mut­ta se on yhtä suu­ri hyvin­voin­nin mene­tys kuin oli­si 200 000 euron tur­ha meno.

Kal­lio on ehkä äärie­si­merk­ki, mut­ta kyl­lä näi­tä asu­mispre­fe­rens­sien ero­ja on mui­ta­kin. Osa niis­tä riip­puu kau­pun­gin­osan luon­tees­ta kuten Kal­lion tapauk­ses­sa, osa taas sijain­nis­ta. Mikä on toi­sen kan­nal­ta kau­ka­na kai­kes­ta, on toi­sen kan­nal­ta lähel­lä sitä, mikä hänen elä­mäs­sään on tärkeätä.

Hyvä asun­to­po­li­tik­ka kun­nioit­taa asu­mispre­fe­rens­se­jä. Sen tuot­ta­ma hyö­ty on rahas­sa mitat­tu­na todel­la suuri.

Luki­tus­vai­ku­tus

Luki­tus­vai­ku­tus tar­koit­taa sitä, että asu­kas on sidot­tu asun­toon, vaik­ka per­heen koko kas­vaa tai pie­ne­nee tai työ­paik­ka siir­tyy kau­pun­gin vas­tak­kai­sel­le lai­dal­le. Mitä her­kem­min asun­toa vaih­de­taan olo­suh­tei­den vaih­tues­sa sitä parempi.

Val­tio­val­ta pitää luki­tus­vai­ku­tuk­ses­ta. Se on sää­tä­nyt oikein asun­non vaih­ta­mis­ve­ron, jota kut­sut­tiin ennen lei­ma­ve­rok­si ja nyt varain­siir­to­ve­rok­si. Sen vai­ku­tus ei ole aivan vähäi­nen. Jos elä­ke­läis­pa­ris­kun­ta asuu lii­an suu­res­sa asun­nos­sa ja vaih­taa pie­nem­pään, joka on 20 % hal­vem­pi, hei­dän hyö­tyn­sä asun­non vaih­dos­ta on tuot­to tuol­le hin­nan erol­le. Jos arvioim­me tuo­ton vähän ylä­kant­tiin kah­dek­si pro­sen­tik­si, varain­siir­to­ve­ro vie vii­den vuo­den hyö­dyn. Ei siis kan­na­ta vaih­taa pie­nem­pään vaan asua yli­suu­res­sa ja antaa peril­lis­ten myö­hem­min myy­dä asun­non. Kun elä­ke­läi­set näin pako­te­taan pysy­mään per­hea­sun­nois­saan, lap­si­per­heet jou­tu­vat vas­taa­vas­ti sin­nit­te­le­mään pienasunnoissa.

Luki­tus­vai­ku­tuk­sel­la on mer­ki­tys­tä ARA-asun­to­jen ja Hitas-asun­to­jen kohdalla.

Oma­lei­mai­set asuinalueet

Jos asuk­kaat oli­si alun perin arvot­tu kau­pun­gi­no­siin ja joku Kal­lioon halun­nut oli­si jou­tu­nut Paki­laan, hän ei oli­si halun­nut enää Kal­lioon, kos­ka arvon­nan tulok­se­na Kal­lio ei oli­si enää se Kal­lio, johon hän oli­si halun­nut. Kal­lioon ei halu­ta sen ark­ki­teh­tuu­rin eikä edes sijain­nin vaan ennen kaik­kea sen takia, että siel­lä asuu saman­mie­li­siä ihmisiä.

Segre­gaa­tion tor­ju­mi­sen nimis­sä ei pidä estää oma­pe­räis­ten asui­na­luei­den syn­ty­mis­tä. Euroo­pas­sa asti ihail­tiin aika­naan Greenwich Vil­la­gea, eikä puhut­tu mitään segregaatiosta.

Ei ole aivan yksin­ker­tais­ta tor­jua segre­gaa­tio­ta ilman, että tul­laan samal­la tuhon­neek­si kau­pun­gi­no­sien hen­ki­nen oma­lei­mai­suus, mut­ta elä­mä on täyn­nä haasteita.

Ei ole hyvä sijoit­taa kaik­kia ulko­maa­lai­sia samoi­hin kau­pun­gi­no­siin niin, että siel­lä mis­sä on soma­lia­lai­sia, on myös ira­ki­lai­sia, mut­ta samas­ta maas­ta kotoi­sin ole­vien hakeu­tu­mi­nen tois­ten­sa lähei­syy­teen on luon­nol­lis­ta. Maa­il­ma on täyn­nä chi­na­tow­ne­ja ja hyvä niin.

Miten itse käyt­täy­tyi­sim­me? Kuvi­tel­kaam­me, että mei­tä oli­si tuhat suo­ma­lais­ta läh­dös­sä pako­lai­sik­si Nai­ro­biin, sen jäl­keen, kun Jus­si Hal­la-ahos­ta on tul­lut kokoo­muk­sen tuke­ma­na pää­mi­nis­te­ri. Miten aset­tui­sim­me asu­maan Nai­ro­bis­sa? Mah­dol­li­sim­man hajal­leen, ettei syn­tyi­si suo­ma­lais­ten ghet­toa vai tii­viis­ti tur­vaa ja seu­raa toi­sis­tam­me hakien? Ainoa huo­no puo­li lähek­käin asu­mi­ses­sa oli­si, että oppi­sim­me huo­nom­min swahilia.

Raha­nar­voi­sia vaan ei rahas­sa mitattavia

Nämä kol­me tavoi­tet­ta ovat ihmis­ten hyvin­voin­nin kan­nal­ta hyvin arvok­kai­ta – sato­jen mil­joo­nien euro­jen arvoi­sia, vaik­ka ne eivät näy­kään mis­sään menoi­na tai tuloi­na. Sik­si ne hel­pos­ti unoh­tu­vat syrjään.

Oden vaaliohjelma (5) Ketkä pääsevät asumaan Helsinkiin?

Hel­sin­gin Sano­mat on kir­joit­ta­nut vii­me aikoi­na asu­mi­sen kor­keas­ta hin­nas­ta ja kysy­nyt polii­ti­koil­ta, mitä sil­le pitäi­si teh­dä. Asial­le on vai­kea teh­dä mitään muu­ta kuin raken­taa lisää asun­to­ja ja paljon.

Asu­mi­sen kor­kea hin­ta joh­tuu sii­tä, että Hel­sin­kiin haluai­si pääs­tä asu­maan enem­män ihmi­siä kuin kau­pun­kiin mah­tuu. Vas­taa­vas­ti asu­mi­nen on hal­paa siel­lä, mis­tä ihmi­set pyr­ki­vät muut­ta­maan pois. Tämä on asia, jota on vai­kea muuk­si muuttaa.

On tie­tys­ti toi­nen­kin mah­dol­li­suus: teh­dä Hel­sin­gis­tä huo­nom­pi paik­ka asua, jot­ta niin moni ei tän­ne haluai­si ja asun­to­jen hin­nat las­ki­si­vat. Tämän mah­dol­li­suu­den kui­ten­kin sivuutan.

On kol­mas­kin tapa. Muut kun­nat, eri­tyi­ses­ti Espoo ja Van­taa, voi­si­vat teh­dä itses­tään hou­kut­te­le­vam­man pai­kan asua. Olen kui­ten­kin ehdol­la kun­nal­lis­vaa­leis­sa Hel­sin­gis­sä ja yri­tän antaa mah­dol­li­sim­man vähän neu­vo­ja naapureillemme.

Asun­to­po­li­tii­kal­la voi­daan vai­kut­taa jol­la­kin tavoin sii­hen, ket­kä pää­se­vät asu­maan, kun kaik­ki eivät mahdu.

Jos mitään asun­to­po­li­tiik­kaa ei oli­si, asuk­kaat kar­sit­tai­siin hin­nal­la. Köy­hil­lä ei siis asi­aa, ja tulo­ta­so Hel­sin­gis­sä nousi­si kohis­ten. Tämä on ylei­nen rat­kai­su maa­il­mal­la. Sen seu­rauk­se­na köy­hät ihmi­set ja maa­han­muut­ta­jat asu­vat esi­mer­kik­si Parii­sis­sa kau­ka­na radan­var­si­lä­hiöis­sä ja var­si­nai­nen Parii­si on öky­rik­kai­den aluet­ta. Ei hyvä.

Vasem­mis­to­puo­lu­eet ja työ­nan­ta­jat vaa­ti­vat lisää koh­tuu­hin­tai­sia asun­to­ja. Jos raken­net­tai­siin pel­käs­tään koh­tuu­hin­tai­sia asun­to­ja, se ei tar­koit­tai­si, että kaik­ki haluk­kaat pää­si­vät Hel­sin­kiin ja asu­mi­nen oli­si hal­paa. Päin vas­toin, jonot kas­vai­si­vat entis­tä pidem­mik­si. Tämän jäl­keen on olen­nais­ta, miten ne onnek­kaat vali­taan, jot­ka asun­toi­hin pääsevät.

Edul­li­sia asun­to­ja jaet­taes­sa voi­daan käyt­tää joko jono­tus­ta tai tar­ve­har­kin­taa tai näi­den yhdistelmää.

Jono­tus on vihon­vii­mei­nen vaih­toeh­to, kos­ka kau­pun­ki hal­vau­tuu, jos asun­toa tar­vit­se­va jou­tuu jonot­ta­maan sitä vuo­sia. Tuk­hol­mas­sa jono­tusai­ka on tois­ta­kym­men­tä vuot­ta. Tuk­hol­man pelas­tuk­se­na ovat pimeät mark­ki­nat, jos­sa ihmi­set vuo­kraa­vat suu­rel­la voi­tol­la eteen­päin edul­li­sia vuokra-asuntojaan.

Hyvä asun­to­po­li­tiik­ka edel­lyt­tää, että osa asun­nois­ta toteu­te­taan mark­ki­na­hin­tai­ses­ti ja nii­hin pää­se­vät ne, joil­la on nii­hin varaa, ja osa taval­la tai toi­sel­la koh­tuu­hin­tai­ses­ti niin, että nii­den jaka­mi­ses­sa suo­si­taan pienituloisia.

Miten pitäi­si pai­not­taa koh­tuu­hin­tai­suut­ta ja mark­ki­naeh­toi­suut­ta? Täl­lä valin­nal­la on mer­ki­tys­tä muu­hun­kin kuin asu­mi­seen. Se vai­kut­taa myös työ­paik­ko­jen sijoit­tu­mi­seen, kos­ka työ­pai­kat pyr­ki­vät sijoit­tu­maan niin, että hen­ki­lö­kun­nal­la on nii­hin help­po pääsy.

Ennen kaik­kea tuo valin­ta kui­ten­kin vai­kut­taa kun­nan tuloi­hin. Ole­mal­la asun­to­po­li­tii­kas­saan koros­te­tun sosi­aa­li­nen, kun­ta rau­nioit­taa oman talou­ten­sa. Lop­pu­tu­lok­se­na on isom­mat ope­tus­ryh­mät kou­luis­sa, huo­no ter­vey­den­huol­to, huo­not van­hus­ten pal­ve­lut ja niin edel­leen.  On ikä­vä asia, että kun­tia kan­nus­te­taan näin vali­koi­maan asukkaitaan.

Eri­tyi­sen kum­mal­li­se­na pidin sitä, että pää­mi­nis­te­ri San­na Marin esit­ti, että kun­tia pitäi­si pal­ki­ta entis­tä voi­mak­kaam­min hyvä­tu­lois­ten suo­si­mi­ses­ta asun­to­po­li­tii­kas­saan, mitä pää­oma­ve­ro­tu­lo­jen ohjaa­mi­nen kun­nil­le oli­si tar­koit­ta­nut samoin kuin kun­nal­lis­ve­ron muut­ta­mi­nen progres­sii­vi­sek­si. Voi olla sitä miel­tä, että vero­tuk­sen progres­sii­vi­suut­ta pitää lisä­tä, mut­ta en ymmär­rä lain­kaan pää­mi­nis­te­rin halua pal­ki­ta kun­tia entis­tä enem­män hyvä­tu­lois­ten suo­si­mi­ses­ta asuntopolitiikassaan.

Pää­kau­pun­ki­seu­dun kun­nat ovat har­joit­ta­neet ideo­lo­gi­ses­ti pai­not­tu­nut­ta asuk­kai­den vali­koin­tia pit­kään. Vuon­na 2018 vero­tu­lot asu­kas­ta koh­den olivat:

Espoo         25 678 €
Hel­sin­ki       23 631 €
Kau­niai­nen  38 973 €
Van­taa        20 614 €

Hel­sin­gin ei kan­na­ta olla täs­sä kil­pai­lus­sa ahne ja itse­käs, mut­ta ei myös­kään höl­mö. Sinän­sä Hel­sin­ki voi halu­tes­saan paran­taa suh­teel­lis­ta ase­maan­sa hel­pos­ti, joten naa­pu­ri­kun­tien ei kan­na­ta haas­taa sitä täs­sä asiassa.

Kovin tyy­ty­väi­nen ei voi olla nykyi­seen asun­to­po­li­tiik­kaan. Sen uhre­ja ovat ne pie­ni­palk­kai­set, jot­ka eivät ole tar­peek­si pie­ni­palk­kai­sia saa­dak­seen ARA-asun­toa mut­ta eivät tar­peek­si suu­ri­palk­kai­sia pär­jä­täk­seen vapail­la asun­to­mark­ki­noil­la. Hel­sin­gis­sä on tilaa rik­kail­le ja kai­kis­ta köy­him­mil­le, mut­ta ei pie­ni­palk­kai­sil­le, joi­ta työ­päi­vän päät­teek­si pak­kau­tuu suu­rin jou­koin lähi­lii­ken­teen juniin mat­ka­tak­seen kotiin­sa jos­sain juna­mat­kan päässä.

Mik­si työ­nan­ta­jat kan­na­ta­vat sosi­aa­lis­ta asun­to­tuo­tan­toa? Kos­ka tar­vit­se­vat työ­voi­maa eivät­kä halua mak­saa pie­ni­palk­kai­ses­ta työs­tä enem­pää. Sosi­aa­li­nen asun­to­tuo­tan­to voi­daan näh­dä myös sub­ven­tio­na huo­no­ja palk­ko­ja mak­sa­vil­le työnantajille.

Jat­koa seuraa.

 

Oden vaaliohjelma (4) Keskustan elinvoimaisuus

Alek­san­te­rin­ka­dul­ta on lyhyen ajan sisäl­lä läh­te­nyt lukui­sia eri­kois­kaup­po­ja. Onko kes­kus­tan elin­voi­mai­suus uhattuna?

Eri­kois­kaup­pa vähe­nee kes­kus­tas­sa väis­tä­mät­tä, kos­ka eri­kois­kaup­pa siir­tyy net­tiin ja kos­ka pää­kau­pun­ki­seu­dul­la on raken­net­tu suu­ri mää­rä kaup­pa­kes­kuk­sia. Koro­na on tyh­jen­tä­nyt kes­kus­tan ihmi­sis­tä ja jou­dut­ta­nut muu­tok­sia, jot­ka oli­si­vat tul­leet myös ilman koro­naa, mut­ta hitaammin.

Alek­san­te­rin­ka­tu ei tyh­je­ne, kos­ka se on alue, jos­sa lii­ke­huo­neis­to­jen hin­nat ovat kor­keim­mat koko seu­dul­la. Kun lii­ke­huo­neis­to­jen kysyn­tä las­kee, vuo­krat ale­ne­vat, kun­nes mark­ki­na tasa­pai­not­tuu. Jon­ne­kin syn­tyy tyh­jiä tilo­ja, mut­ta ei Alek­sil­le. Joil­la­kin kiin­teis­tö­si­joit­ta­jil­la on tosin kum­mal­li­sia pal­kit­se­mis­jär­jes­tel­miä, jot­ka kan­nus­ta­vat pitä­mään jon­kin aikaa lii­ke­ti­lo­ja tyh­jil­lään, jot­ta nii­den arvoa ei tar­vit­si­si kir­ja­ta alas, mut­ta kyl­lä nekin lopul­ta tun­nus­ta­vat tosiasiat.

Tilan raivaaminen jalankulkijoille lisää keskustan elinvoimaa

Joil­la­kin on sit­keä kuvi­tel­ma, että kes­kus­ta tuli­si elä­väm­pi, jos jalan­kul­ki­joil­ta otet­tai­siin aluei­ta autoil­le. Kaik­ki kan­sain­vä­li­set esi­mer­kit puhu­vat päin­vas­tais­ta. Kau­pal­li­nen kes­kus­ta vah­vis­tuu, kun autoil­ta ote­taan tilaa jalankulkijoille.

Tämä on todet­tu myös Hel­sin­gis­sä. Aika­naan Alek­san­te­rin­ka­tu ry. vas­tus­ti toi­min­nan­joh­ta­jan­sa Panu Toi­vo­sen joh­ta­ma­na voi­mak­kaas­ti käve­ly-Alek­sia, kos­ka tar­vit­si autoi­le­via asiak­kai­ta. Pit­käl­li­sen vii­vy­tys­tais­te­lun jäl­keen yhdis­tys hävi­si kamp­pai­lun­sa, autot hää­det­tiin Alek­sil­ta ja jal­ka­käy­tä­viä levi­tet­tiin. Kaup­po­jen lii­ke­vaih­to nousi rake­tin­omai­ses­ti. Panu Toi­vo­nen sai potkut.

Kokoo­mus on vas­tus­ta­nut Hel­sin­gis­sä jokais­ta käve­ly­ka­tua ja jal­ka­käy­tä­vien leven­nys­tä epä­on­nis­tu­nut­ta Iso Roo­ber­tin­ka­tua lukuun otta­mat­ta. Yhtään katua puo­lue ei ole vaa­ti­nut palau­tet­ta­vak­si autoil­le eikä kokoo­mus mie­lel­lään muis­te­le vas­tus­ta­neen­sa Kes­kus­ka­dun, Yli­opis­to­ka­dun, Kluu­vi­ka­dun ja Mikon­ka­dun käve­ly­ka­tu­ja tai auto­jen hää­tä­mis­tä Alek­sil­ta, nyt esi­mer­kik­si.[1]

Kes­kus­ka­tu 1969
Kes­kus­ka­tu nyt

Onko kauppiailla väärät tiedot asiakkaistaan?

Kes­kus­tan liik­kei­den lii­ke­vaih­dos­ta tulee alas­ta riip­puen vai­vai­set 8–18 pro­sent­tia autoi­li­joil­ta. Jos siis jou­du­taan valit­se­maan autoi­li­jat ja ei-autoi­li­jat, jokai­sen niis­tä kan­nat­taa vali­ta ei-autoi­li­jat. Ei-autoi­li­joi­den kan­nal­ta jalan­kul­ku­ym­pä­ris­tö on olen­nai­nen kil­pai­lu­te­ki­jä. Kapeil­la pako­kaa­su­jen ja lii­ken­ne­me­lun vai­vaa­mil­la jal­ka­käy­tä­vil­lä pujot­te­lu ei hou­kut­te­le asiakkaita.

Tun­nus­tan ollee­ni huo­no vih­reä, kun suh­tau­duin avoi­men kiin­nos­tu­nees­ti Jan Vapaa­vuo­ren teet­tä­mään sel­vi­tyk­seen kes­kus­ta­tun­ne­lis­ta. Ajat­te­lin, että se tar­joai­si his­to­rial­li­sen kom­pro­mis­sin paran­taa jalan­kul­kuo­lo­suh­tei­ta maan pääl­lä. Kokoo­mus oli vie­lä väläyt­tä­nyt, että tun­ne­li rahoi­tet­tai­siin käyttäjämaksuilla.

Kun sit­ten kävi ilmi, että han­ke tyr­mää­vän kal­lis eli mak­sai­si 1,4 mil­jar­dia euroa, yli kak­sin­ker­tai­ses­ti sen, mitä mak­soi moot­to­ri­tie Espoos­ta Tur­kuun, tote­sin, ettei tuos­sa ole mitään jär­keä. Kokoo­mus­lai­set­kin unoh­ti­vat puheet käyt­tä­jä­mak­suil­la rahoit­ta­mi­ses­ta, kos­ka ei sitä saa­tai­si rahoi­te­tuk­si. Jos mak­su ei vai­kut­tai­si käyt­tä­jä­mää­riin, sen pitäi­si olla kuusi euroa suun­taan­sa. Kun tuol­lai­nen mak­su vähin­tään puo­lit­tai­si käy­tön, mak­su pitäi­si­kin olla 12 euroa suun­taan­sa, mikä vähen­täi­si käyt­töä yhä lisää jne. Autoi­li­joil­ta ei saa tun­ne­lin kus­tan­nuk­sia peri­tyk­si, kos­ka tun­ne­lis­ta ei autoi­li­joil­le koi­du niin suur­ta hyö­tyä, että hei­dän kan­nat­tai­si mak­saa. Noin kal­liis­sa tun­ne­lis­sa ei ole pää­tä eikä hän­tää. Kun­na­lis­ve­ron kaut­ta mak­set­tu­na se nois­tai­si vero­pro­sent­tia pro­sent­tiyk­si­köl­lä kym­me­nen vuo­den ajaksi.

Hin­ta oli­si siis 14 Oodia ja nel­jä Kruu­nu­ra­tik­kaa. Kruu­nu­ra­ti­kan päi­vit­täi­nen käyt­tä­jä­mää­rä oli­si samaa luok­kaa ja aika­sääs­tö yli kaksinkertainen.

Kokoo­muk­sen por­mes­ta­rieh­do­kas Juha­na Var­tiai­nen ker­toi kuu­liai­se­na kokoo­mus­lai­se­na, että hän on ihail­lut kuin­ka Tuk­hol­mas­sa tun­ne­lit suju­voit­ta­vat lii­ken­net­tä. Tuk­hol­man lii­ken­ne on aivan olen­nai­ses­ti ruuh­kau­tu­neem­paa kuin Hel­sin­gin ja pää­sy kes­kus­taan autol­la siten vai­keam­paa. Kau­pun­ki­lii­ken­tees­tä ei saa ruuh­kia pois­te­tuk­si väy­liä rakennetamalla.

Keskustan rooli muuttuu

Kukaan ei ole valit­ta­nut, ettei kes­kus­tas­sa ole lau­ta­tar­ho­ja. Suh­teel­li­sen edun peri­aat­teen mukaan jot­kut toi­min­not sopi­vat kes­kus­taan ja jot­kut taas aivan muu­al­le. Kes­kus­tan suh­teel­li­nen ase­ma on muut­tu­nut sen jäl­keen, kun pää­kau­pun­ki­seu­dul­le on raken­net­tu suu­ri mää­rä kaup­pa­kes­kuk­sia. Sel­lai­set toi­min­nat, jot­ka edel­lyt­tä­vät auton käyt­töä, sovel­tu­vat aiem­paa­kin huo­nom­min ydin­kes­kus­taan, kos­ka on ole­mas­sa auto­li­jan kan­nal­ta parem­min toi­mi­via vaihtoehtoja.

En osaa olla mur­heis­sa­ni sii­tä, ettei Van­taan peru­koil­ta tul­la autol­la ruo­kaos­tok­sil­le Hel­sin­gin kes­kus­taan, vaan mai­to­pur­kit ja olut­ko­rit oste­taan Jum­bos­ta. Mik­si kenen­kään Hel­sin­gis­sä pitäi­si olla täs­tä mur­heis­saan? Ei ole mitään kun­nal­lis­ta arvon­li­sä­ve­roa, jon­ka takia täl­lai­ses­ta lii­ke­toi­min­nas­ta pitäi­si pitää kyn­sin ja ham­pain kiinni.

Tämän päi­vän Hesa­ris­sa kaup­pias ker­toi, ettei monen tuhan­nen euron käsi­lauk­kua tul­la osta­maan met­rol­la. Kaup­pi­aan kan­nat­taa kokeil­la liik­keen­sä siir­tä­mis­tä Jum­boon. Ties vaik­ka palai­si takai­sin Espal­le. Minun taas on vai­kea ymmär­tää, että tuhan­sien euro­jen käsi­lauk­ku jäi­si osta­mal­la sik­si, että pysä­köin­nis­tä jou­tuu mak­sa­maan muu­ta­man euron.

Alek­san­te­rin­ka­dun tyh­jiin lii­ke­ti­loi­hin tulee kyl­lä vuo­kra­lai­sia, mut­ta ne saat­ta­vat olla aika eri­lai­sia kuin ne, jot­ka sii­tä lähtivät.

Ydin­kes­kus­tan vah­vuu­det liit­ty­vät ihmis­ten koh­taa­mi­seen ja ajan­viet­toon. Täl­lais­ten toi­min­to­jen osuus tulee kas­va­maan. Mer­kit­tä­vää osto­voi­maa edus­ta­vat myös turis­tit, jot­ka eivät lii­ku autol­la ja joi­ta hyvät jalan­kul­kuo­lo­suh­teet houkuttavat.

Erikoiskaupan tilantarve vähenee

Vaik­ka Alek­si ei kau­pois­ta tyh­je­ne, eri­kois­kau­pan vaa­ti­ma tila muu­al­la kan­ta­kau­pun­gis­sa vähe­nee net­ti­kau­pan ja kaup­pa­kes­kus­ten vuok­si. Sik­si nyt lii­ke­ti­loik­si osoi­tet­tu­ja tilo­ja tulee osoit­taa muu­hun käyttöön.

Toi­mis­toil­le aivan ydin­kes­kus­ta on maan par­hai­ten saa­vu­tet­ta­vaa aluet­ta jul­ki­sel­le lii­ken­teel­lä, mut­ta kau­em­pa­na Rau­ta­tie­a­se­mas­ta saa­vu­tet­ta­vuus on sel­väs­ti heikompi.

Asun­to­jen hin­nat pal­jas­ta­vat, että kan­ta­kau­pun­ki on maan halu­tuin­ta aluet­ta asu­mi­sel­le. Asu­mis­ta kan­ta­kau­pun­gis­sa tulee lisä­tä sal­li­mal­la toi­mis­tok­si muu­tet­tu­jen asuin­ta­lo­jen palaut­ta­mi­nen asun­noik­si ja kon­ver­toi­mal­la myös toi­mis­toik­si raken­net­tu­ja kiin­teis­tö­jä asun­noik­si. Espan ja Bule­var­din ete­lä­puo­lel­la tätä ei pitäi­si estää.

Oikeas­taan pitäi­si olla vapaa­ta muut­taa toi­mis­to­ja asun­noik­si. Jos jos­tain tilas­ta mak­se­taan asun­to­na enem­män kuin toi­mis­to­na, se on asun­to­na parem­pi. Vir­ka­mie­het eivät tätä hyväk­sy, kos­ka ”sil­loin­han kaik­ki muu­tet­tai­siin asunnoiksi”.

Se, että asun­nois­ta mak­se­taan enem­män kuin toi­mis­to­ker­ro­sa­las­ta, joh­tuu var­maan­kin sii­tä, että asun­nois­ta on pulaa ja toi­mis­to­ker­ro­sa­laa on tyh­jil­lään yli mil­joo­na ker­ros­ne­liö­tä. Kun kon­ver­sioi­ta on teh­ty tar­peek­si, hin­nat tasoit­tu­vat. Kaik­kea ei siis muu­tet­tai­si asunnoiksi.

Tämä asia ei kui­ten­kaan ole aivan yksin­ker­tai­nen ulkois­vai­ku­tus­ten vuok­si, mut­ta en mene täs­sä asias­sa syvemmälle.

 

 

 

[1] Kokoo­mus­lai­set ovat huo­maut­ta­neet minul­le, että hävit­ty­ään asian he eivät vii­me vai­hees­sa he eivät enää vas­tus­ta­neet Kes­kus­ka­dun käve­ly­ka­tua. Eivät, mut­ta vii­väs­ti­vät sen toteut­ta­mis­ta yli 20 vuotta.

Oden vaaliohjelma (3) Luontoarvojen ja tiiviin yhdyskuntarakenteen yhteentörmäys

Asu­mi­sen alle jää aina luon­toa. Mitä har­vem­pi on yhdys­kun­ta­ra­ken­ne, sitä enem­män luon­toa uhra­taan. Isos­sa kuvas­sa tii­vis yhdys­kun­ta­re­ken­ne siis sääs­tää luon­toa. Tavoit­te­len tii­vis­tä raken­net­ta, mut­ta miin, että kun­nol­li­sia vihe­ra­luei­ta on lähel­lä kaikkia.

Oli­si help­poa raken­taa tyh­jäl­le alu­eel­le kau­pun­ki, joka oli­si yhdys­kun­ta­ra­ken­teel­taan tii­vis ja jos­sa kun­nol­li­set vihe­ra­lu­eet ovat lähel­lä. Ole­mas­sa ole­vaa kau­pun­kia on pal­jon vai­keam­pi kor­ja­ta täl­lai­sek­si. Käsit­te­len täs­sä kol­mea tapaus­ta, jos­sa ratio­naa­li­nen yhdys­kun­ta­ra­ken­ne ja asuk­kai­den arvos­ta­mat luon­toar­vot ovat tör­mäys­kurs­sil­la. Käsit­te­len Meri-Ras­ti­laa, Kivi­nok­kaa ja Haa­gan Riistavuorta.

Meri-Ras­ti­la

Vuo­saa­re­lai­set ovat eri­tyi­sen tykäs­ty­nei­tä Ras­ti­lan met­sään. Pahak­si onnek­si se sijait­see lähel­lä met­roa­se­maa, joten asun­to­jen raken­ta­mi­nen sin­ne oli eri­tyi­sen kan­nat­ta­vaa. Me vih­reät kui­ten­kin vas­tus­tim­me sin­ne raken­ta­mis­ta, vaik­ka vas­ta­puo­len argu­men­teis­sa oli oma jär­ken­sä. Sinän­sä se ehdo­tus, jon­ka kau­pun­gin­val­tuus­to aika­naan hyväk­syi, oli eri­tyi­sen höl­mö. Alue oli­si tuhot­tu, mut­ta asun­to­ja oli­si raken­net­tu vain vähän. En ymmär­rä, mitä jär­keä luon­toa­lu­een rau­nioi­den säi­lyt­tä­mi­ses­sä muis­tut­ta­mas­sa mene­te­tys­tä oli­si ollut. Poli­tii­kas­sa tar­vi­taan kom­pro­mis­se­ja, mut­ta kaa­voi­tuk­ses­sa ne tar­koit­ta­vat hel­pos­ti vain huo­no­ja rat­kai­su­ja, jois­sa on mene­tet­ty molem­mat tavoi­tel­lut näkö­koh­dat.[1]

Asuk­kaat esit­ti­vät jos­sain vai­hees­sa, että oli­si jär­ke­väm­pää tii­vis­tää kovin väl­jäs­ti raken­net­tua Meri-Ras­ti­laa kuin uhra­ta ran­ta­met­sä. En tie­dä, mis­sä olo­suh­teis­sa Meri-Ras­ti­la on kaa­voi­tet­tu niin kuin on kaa­voi­tet­tu, mut­ta on suo­ra­nai­nen ympä­ris­tö­ri­kos kaa­voit­taa met­roa­se­man vie­reen ker­ros­ta­loa­lue oma­ko­tia­lu­een tehokkuudella.

Meri-Ras­ti­lan tii­vis­tä­mis­kaa­van kans­sa edet­tiin hyvin ja vuo­den vaih­tees­sa lau­ta­kun­ta päät­ti yksi­mie­li­ses­ti, että kos­ka raken­ta­mis­ta saa­daan Meri-Ras­ti­laa tii­vis­tä­mäl­lä niin pal­jon, Ras­ti­lan met­sän raken­ta­mi­ses­ta voi­daan luo­pua. Suu­ri voit­to sil­le peri­aat­teel­le, että mitä raken­ne­taan, raken­ne­taan kun­nol­la ja sääs­te­tään hyvät vihe­ra­lu­eet lähelle.

Meri-Ras­ti­lan itä­osan kaa­va. Har­maat raken­nuk­set van­ho­ja, val­koi­set uusia.

Sen jäl­keen on ääni vähän muut­tu­nut kel­los­sa. Nyt onkin alet­tu vas­tus­taa Meri-Ras­ti­lan tii­vis­tä­mis­tä. Minä olen ollut teke­mäs­sä sopi­mus­ta, jol­la Ras­ti­lan met­sä pelas­tet­tiin. En voi hypä­tä toi­seen kelk­kaan ja pet­tää lupaus­ta. Vasem­mis­to­lii­tol­le se on näkö­jään helpompaa.

Kiis­ta kos­kee eri­tyi­ses­ti Poh­ja­ve­den­puis­ton poh­jois­puo­len kal­liois­ta maas­toa. On myön­net­tä­vä, että se on hie­no. Jos suun­nit­te­li­sim­me Meri-Ras­ti­lan puh­taal­ta pöy­däl­tä, sääs­täi­sim­me sen, mut­ta vali­tet­ta­vas­ti Meri-Ras­ti­las­sa on jo raken­nuk­sia, vää­rän kokoi­sia ja vää­ril­lä paikoilla.

Meri-Ras­ti­las­sa ei ole kyse vain asu­kas­lu­vus­ta, on kyse myös segre­gaa­tios­ta. Kun 1990-luvun lama koit­ti, raken­ta­mi­nen Hel­sin­gis­sä pysäh­tyi ja kiin­teis­tö­lau­ta­kun­nan puheen­joh­ta­ja Erk­ki Heik­ko­nen halusi pelas­taa raken­nus­liik­keet ja muut­ti jok­seen­kin kaik­ki ton­tit Meri-Ras­ti­las­sa ARA-ton­teik­si. Meri-Ras­ti­lan asun­nois­ta yli 90 pro­sent­tia on hin­ta­sään­nel­tyä asu­mis­ta. Sin­ne tar­vi­taan nyt kovan rahan asun­to­ja. Nii­tä on tulos­sa juu­ri tuon­ne Poh­ja­ve­den­puis­ton kal­lioil­le. Jos tuos­ta kort­te­lis­ta nap­sas­taan puo­let pois, se toi­nen­kaan puo­li ei toteu­du kuin Heik­ko­sen ARA-asun­toi­na, kos­ka lop­pu­tu­los ei ole toi­mi­va. Meri-Ras­ti­laan ei ole kovin help­po hou­ku­tel­la kovan rahan tuo­tan­toa. Vasem­mis­to­lii­ton edus­ta­jat tie­tä­vät tämän kai­ken kyl­lä oikein hyvin.

Kivi­nok­ka

Kivi­nok­ka on noin kilo­met­rin pääs­sä Kulos­aa­ren met­roa­se­mal­ta ole­va van­ha ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen hal­lit­se­ma kesä­ma­ja-alue, jon­ka his­to­ri­aan voi tutus­tua esi­mer­kik­si Kjell Wes­tön kir­jas­ta Mis­sä kul­jim­me ker­ran. Aiem­min kokoo­mus halusi val­loit­taa tämän vasem­mis­tol­le pyhi­te­tyn alu­een kokoo­mus­lais­ten oma­ko­tia­su­jien alu­eek­si, mikä oli­si ollut maan­käyt­tö­nä aivan type­rää. Sitä oli help­po vastustaa.

Sit­ten kaa­voi­tuk­sen suun­ta muut­tui. Sin­ne kaa­vail­tiin­kin kun­non asun­to­ra­ken­ta­mis­ta met­roa­se­man lähel­le. Tämä muut­ti tilan­teen moni­mut­kai­sem­mak­si. Alu­een puo­lus­ta­mis­ta vai­keut­ti vie­lä sekin, että kesä­ma­jayh­tei­sö yrit­ti kai­kin voi­min pitää ulko­puo­li­set pois­sa. Sit­tem­min kesä­ma­jayh­tei­sö on tul­lut järkiinsä.

Minul­le tämä oli ensin vähän vai­kea tilan­ne, mut­ta omaa­tun­toa­ni loh­dut­ti se, ettei tämä ole met­roa­se­man lähel­lä. Kilo­met­rin mat­ka met­ro­py­sä­kil­le on lii­kaa, mut­ta se on myös lii­an vähän toi­mi­van lii­tyn­tä­lii­ken­teen järjestämiseksi.

Olin kah­dek­san vuot­ta kau­pun­ki­suun­nit­te­lu­lau­ta­kun­nan vara­pu­heen­joh­ta­ja. Olim­me lau­ta­kun­nan puheen­joh­ta­jan, Ris­to Rau­ta­van kans­sa monis­ta asiois­ta eri miel­tä, mut­ta molem­mat oli­vat prag­maa­tik­ko­ja ja saim­me sovit­tua kes­ke­näm­me pal­jon asioi­ta. Sovim­me esi­mer­kik­si, että jyrääm­me viras­ton, joka puo­lus­ti hen­keen ja vereen Hert­to­nie­men teol­li­suusa­lu­een säi­lyt­tä­mis­tä yksi­no­maan työ­paik­ka-alu­ee­na. Lop­pu­tu­lok­se­na alu­eel­le kaa­voi­tet­tiin aivan met­roa­se­man vie­reen asun­not 34 00 ihmi­sel­le – pal­jon enem­män kuin Kivi­nok­kaan kos­kaan kaa­vail­tiin asuk­kai­ta. Lop­pu­tu­los ei täy­sin vas­tan­nut omia aja­tuk­sia­ni – en oli­si kaa­voit­ta­nut asu­mi­seen vain yksi­tyis­ten omis­ta­mia tont­te­ja vaan myös kau­pun­gin maa­ta, mut­ta poli­tiik­ka on mah­dol­li­suuk­sien tai­ta­mis­ta. Lop­pu­tu­los on myös vähän kol­ho. Kaa­vas­sa ei mää­rä­tä raken­nus­suun­nit­te­lus­ta, vaik­ka jos­kus tun­tuu, että pitäisi.

Muu­ten olen tyy­ty­väi­nen. Pal­jon asuk­kai­ta met­roa­se­man tun­tu­mas­sa ja vas­taa­vas­ti lyhyen mat­kan pääs­sä kun­non vihe­ra­lu­eet. Juu­ri tätä tarkoitan.

Riis­ta­vuo­ri

Kau­pun­ki­bu­le­var­dit pika­ra­ti­koi­neen on vih­reän kau­pun­ki­suun­nit­te­lun suu­ria saa­vu­tuk­sia. Yksi niis­tä on Vih­din­tien pika­ra­tik­ka, jon­ka var­rel­le suun­ni­tel­laan asun­to­ja 14 000 asukkaalle.

Riis­ta­vuo­ten puis­to on kuvan ylä­osas­sa punai­sel­la soi­kiol­la merkittynä.

Ratik­ka­lin­ja kul­kee Haa­gan lii­ken­neym­py­rän jäl­keen pit­kin Vih­din­tie­tä Riis­ta­vuo­ren vihe­ra­lu­een vier­tä. Tuo alue on aika­naan jätet­ty raken­ta­mat­ta, kos­ka sii­hen aikaan oli epä­ter­veel­lis­tä asua vilk­kai­den auto­tei­den var­rel­la. Pako­kaa­suis­sa oli lyi­jyä ja se esi­mer­kik­si alen­si lii­ken­teen vai­vaa­mil­la aleil­la asu­vien las­ten älykkyyttä.

Tuon ratik­ka­lin­jan logii­kan mukaan Vih­din­tien bule­var­din var­si pitää raken­taa tii­viis­ti, mut­ta haa­ga­lai­set eivät halua luo­pua suo­si­tus­ta viheralueestaan.

Kan­sa­lai­sil­ta tul­leen palaut­teen mukaan kau­pun­ki ei ole pys­ty­nyt täy­sin ker­to­maan, mitä on tekeil­lä. Riis­ta­vuo­ren pelas­ta­mi­sek­si esi­te­tään, ettei koko ratik­ka­lin­jaa teh­dä: nykyi­set jouk­ko­lii­ken­neyh­tey­det kuu­lem­ma riit­tä­vät ja sitä pait­si junal­la pää­see kes­kus­taan nopeam­min kun ratikalla.

Kau­pun­ki ei ole saa­nut ker­ro­tuk­si, että rati­kas­sa ei ole kyse vain rati­kas­ta vaan myös 14 000 asuk­kaas­ta. Junal­la pää­see juna-ase­mal­ta nopeam­min Rau­ta­tie­a­se­mal­le, mut­ta pika­ra­ti­kal­la pää­see Munk­ki­nie­meen, Mei­lah­den sai­raa­la-alu­eel­le, Man­ner­hei­min­tiel­le, Kisa­hal­liin ja oop­pe­raan ja tie­tys­ti myös Vali­mon ja Poh­jois-Haa­gan asemille.

Täs­tä asu­kaat ovat teh­neet hyvän vas­taeh­do­tuk­sen, jos­sa asu­mis­ta sijoi­te­taan enem­män Vih­din­tien välit­tö­mään lähei­syy­teen ja sääs­te­tään puis­toa. Täs­sä on ainek­set hyvään kom­pro­mis­siin. Vih­din­tien melua­lue ei ole eri­tyi­sen hyvää aluet­ta virkistyskäytölle.

Jos vihe­ra­lu­eet kes­ki­te­tään kun­nol­li­sik­si alueik­si niin, että nii­tä on kai­kil­le kor­kein­taan 500 met­rin pääs­sä, miten lap­set, joil­le 500 met­riä on pit­kä mat­ka kul­kea yksin. Vas­taus on kort­te­li­pi­ha. Jos­sain seu­raa­vas­sa pos­tauk­ses­sa ker­ron, mik­si olen tykäs­ty­nyt umpikortteleihin.

[1] Olin kau­pun­ki­suun­nit­te­lu­lau­ta­kun­nas­sa vara­jä­se­ne­nä myös 1980-luvun alus­sa, kun kaa­voi­tet­tiin Aurin­ko­lah­tea. Poh­jae­si­tys oli kom­pro­mis­si raken­ta­mi­sen ja luon­toar­vo­jen välil­lä. Ran­ta oli jätet­ty ruo­vik­koi­sek­si luon­non­ran­nak­si. Puheen­joh­ta­ja Yler­mi Run­ko esit­ti, että teh­dään sii­hen kun­non ran­ta­bu­le­var­di. Viras­to puo­lus­ti esi­tys­tään. Viras­ton puo­lus­tus romah­ti, kun minä kan­na­tin Run­gon esi­tys­tä. Siel­lä se ran­ta­bu­le­var­di nyt on, eikä kukaan ole valittanut.

Oden vaaliohjelma (2) Ihannekaupunkini on tiivis mutta harva

Ne alu­eet, jot­ka ote­taan raken­net­ta­vak­si, kan­nat­taa raken­taa tii­viis­ti ja pai­kas­ta riip­puen myös aika kor­keas­ti. Toi­saal­ta aluei­den väliin kan­nat­taa jät­tää kun­non viheralueet.

Suo­mes­sa pää­si 1960-luvul­le val­loil­le ame­rik­ka­lai­nen har­vaan raken­net­tu auto­kau­pun­ki-ideo­lo­gia. Syn­tyi­vät met­sä­lä­hiöt. Tii­viis­ti raken­ne­tus­ta kan­ta­kau­pun­gis­ta halut­tiin valoi­siin ja väl­jiin lähiöi­hin, kos­ka kan­ta­kau­pun­gis­sa asu­mi­nen oli epä­ter­veel­lis­tä. Aurin­gon valon puu­te tuot­ti rii­si­tau­tia, talo­koh­tai­nen kok­si­läm­mi­tys, ros­kan­polt­to­uu­nit ja auto­jen pako­kaa­sut pila­si­vat hen­gi­ty­sil­man. Tapio­las­sa asun­nois­ta mak­set­tiin enem­män kuin Kruununhaassa.

Pih­la­ja­mä­ki

Tämän seu­rauk­se­na Hel­sin­ki on aivan olen­nai­ses­ti har­vem­min raken­net­tu kuin Tuk­hol­ma, Köö­pen­ha­mi­na tai Oslo. Se vas­taa ympä­ris­tö­ri­kos­ta. Har­vaan raken­ne­tus­sa kau­pun­gis­sa raken­ta­mi­sen ja tie­ver­kon alle jää pal­jon enem­män maa­ta ja luon­toa, Sipoos­sa asu­kas­ta koh­den kym­me­nen ker­taa niin pal­jon kuin Hel­sin­gin kantakaupungissa.

Rii­si­tau­din uhka on vaih­tu­nut iho­syö­vän uhak­si, ros­kan­polt­to­uu­nit on kiel­let­ty, talo­koh­tai­nen läm­mi­tys on vaih­tu­nut kau­ko­läm­pöön, lyi­jy on kiel­let­ty polt­toai­neis­sa ja kata­ly­saat­to­rit tul­leet pakol­li­sik­si. Tii­vis on taas ter­veel­lis­tä ­– ja haluttua.

Eko­no­mis­ti­kou­lu­tuk­sen saa­nee­na kat­son, että asu­mi­sen hin­ta eri alueil­la pal­jas­taa aluei­den suh­teel­lis­ta halut­ta­vuut­ta. Mik­si joku mak­sai­si asu­mi­ses­ta enem­män pai­kas­sa A kuin pai­kas­sa B, jos itse asias­sa asui­si mie­luum­min pai­kas­sa B. Tark­kaan ottaen hin­nat ker­to­vat, min­kä­lais­ta kau­pun­kia tar­vi­taan lisää, sil­lä onnek­si ihmis­ten toi­veet vaihtelevat.

Tii­vis kau­pun­ki on taas suosiossa.

Hin­nat puo­lus­ta­vat asui­na­luei­den tii­vis­tä­mis­tä. Tii­viit asui­na­lu­eet näin mitat­tu­na halutumpia.

Tii­vis kau­pun­ki­ra­ken­ne toi­mii parem­min. Pal­ve­lut ovat parem­pia ja enem­män asioi­ta on käve­ly­mat­kan säteel­lä. Lisää asuk­kai­ta tar­koit­taa parem­paa jouk­ko­lii­ken­net­tä, parem­pia pal­ve­lu­ja, enem­män elä­mää. Kun jotain asui­na­luet­ta tii­vis­te­tään, sii­tä tulee alu­ee­na halu­tum­pi ja asun­to­jen arvo nousee.

Olen ollut yhteen­sä 12 vuot­ta kau­pun­ki­suun­nit­te­lu­lau­ta­kun­nas­sa ja kau­pun­kiym­pä­ris­tö­lau­ta­kun­nas­sa. Siel­lä olen toi­mi­nut niin kuin olen puhu­nut. Kun aloi­tin, Her­ne­saa­reen kaa­vail­tiin 4 300 asu­kas­ta. ja val­tuus­ton hyväk­sy­mäs­sä kaa­vas­sa asuk­kai­ta on 7 800. Tein aika­naan palau­tus­esi­tyk­sen Kes­ki-Pasi­lan kaa­vas­ta esit­täen kor­keam­paa raken­ta­mis­ta. Kaa­va tuli­si takai­sin yli 1 500 asu­kas­ta suu­rem­mal­la asukasmäärällä.

Emme hyväk­sy­neet Kivi­no­kan raken­ta­mis­ta, mut­ta näin mene­te­tyn asu­kas­mää­rän kor­va­sim­me enem­män kuin koko­naan sijoit­ta­mal­la noin 3 400 asu­kas­ta met­roa­se­man lähel­le Hert­to­nie­men teollisuusalueelle.

Tii­vis­tä­mi­nen suo­je­lee luon­toa, kos­ka vähem­män luon­toa jää raken­ta­mi­sen alle. Jos­kus kui­ten­kin syn­tyy vai­kei­ta rajan­ve­to­ja, kuten Riis­ta­vuo­res­sa Haa­gas­sa tai Vuo­saa­res­sa. Näis­tä myö­hem­mis­sä kirjoituksissa.