Oden vaaliohjelma (11) Yksityiset palvelut

Olen vaa­likoneis­sa vas­tan­nut ole­vani osit­tain samaa mieltä siitä, että sosi­aali- ja ter­veyspalvelu­ja tulee ulkois­taa enem­män yksi­ty­is­ten tuot­tamik­si. Tässä poikkesin jonkin ver­ran puolueeni muista ehdokkai­ta. Täl­löin tarkoitin sosi­aali- ja ter­veyspalvelu­ja, en esimerkik­si peruskoulua.

Asia on mon­imutkainen ja sik­si tärkeä. Yritän ava­ta sitä lyhyesti. Jat­ka lukemista “Oden vaalio­hjel­ma (11) Yksi­tyiset palvelut”

Oden vaaliohjelma (10) Helsinki tuottamaan markkinaehtoisia vuokra-asuntoja

Kun Jätkäsaa­reen raken­netaan 1 500 ARA-asun­toa ja kun näi­den vuokra alit­taa markki­navuokrata­son 500 eurol­la asun­toa kohden, ARA-asukkaiden saa­ma hyö­ty on vuodessa yhdek­sän miljoon­aa euroa. Posi­ti­iviseen diskrim­i­naa­tioon käytet­tävät rahat kohden­tu­vat minus­ta itse ongel­maan tehokkaammin.

Näitä raho­ja ei voi kuitenkaan ver­ra­ta. Vaik­ka ARA-asukkaat hyö­tyvät yhdek­sän miljoon­aa, kaupun­ki ei menetä tont­ti­t­u­loina yhdek­sää miljoon­aa vaan olen­nais­es­ti vähemmän.

Tämä tarkoit­taa, että kaupun­ki saa tont­tivuokria kovan rahan vuokra-asun­noista liian vähän. Miten näin voi olla, vaik­ka vuokrat kil­pailute­taan? Jat­ka lukemista “Oden vaalio­hjel­ma (10) Helsin­ki tuot­ta­maan markki­nae­htoisia vuokra-asuntoja”

Oden vaaliohjelma (9) Tonttimaan kiinteistöveroa on korotettava rutkasti

Palkkaan kohdis­tu­vat verot ovat myrkkyä kaupungeille, kos­ka kaupunkien idea on vai­h­dan­ta ja erot jar­rut­ta­vat tätä. Verol­lis­ten palvelu­jen kil­pail­i­jat ovat verot­tomat itsepa­lve­lut tai itse tekeminen.

Tämä yksi syy siihen, että kiin­teistövero on parem­pi tapa kerätä rahaa kaupunkien kassaan.

Toinen syy liit­tyy maapo­h­jan ansiot­tomaan arvon­nousu­un. Se, että ranta­tont­ti Kata­janokalla mak­saa 3 000€/m2 ja saman­lainen ranta­tont­ti Inkoos­sa vähem­män kuin sada­sosan tästä, johtuu tietysti siitä ympäril­lä olev­as­ta kaupungista eikä mis­tään sen ton­tin omi­naisu­ud­es­ta, joka olisi ton­tin omis­ta­jan ansiota.

Anglosak­sises­sa maail­mas­sa pide­tään luon­nol­lise­na verot­taa tont­ti­maan arvon­nousu kiin­teistöveron kaut­ta yhteiskun­nalle. Jos näin olisi tehty aina, kukaan ei esit­täisi siihen mitään muu­tos­ta.  Sil­loin tont­tien (ja asun­to­jen) hin­nat oli­si­vat halvem­pia ja vas­taavasti vuo­tu­inen asumiskus­tan­nus korkeampi. Asumiskus­tan­nuk­set yhteen­sä asun­non osto­hin­ta mukaan luet­tuna ei siitä nousisi, joskaan ei myöskään lask­isi. Vuokrille ei tapah­tu­isi mitään. Jat­ka lukemista “Oden vaalio­hjel­ma (9) Tont­ti­maan kiin­teistöveroa on korotet­ta­va rutkasti”

Oden vaaliohjelma (8) Miten uudistaa asumistukea?

Asum­istuen rakenne on peräisin ajal­ta, jol­loin maas­sa val­lit­si vuokrasään­nöste­ly. Sil­loin asun­toa ei valit­tu vaan se osoitet­ti­in. Yksi­ty­isiä vuokra-asun­to­ja oli vähän ja niitä sai lähin­nä suhteilla.

Tarpeek­si pien­i­t­u­loiselta asum­is­tu­ki kor­vaa vuokras­ta 80 % per­heen koos­ta ja asumiskun­nas­ta riip­pu­vaan mak­simivuokraan saakka.

Täy­den asum­istuen saa, jos brut­to­tu­lot tulot ovat korkein­taan työ­markki­nat­uen suu­ruiset. Sitä suurem­mat tulot pienen­tävät asum­is­tukea 33,6 %, mikä nos­taa efek­ti­ivisen mar­gin­aaliv­eron varsin korkeaksi.

Jos siis halu­aa muut­taa parem­paan ja sata euroa kuus­sa kalli­im­paan asun­toon, asum­is­tu­ki mak­saa ero­tuk­ses­ta 80 €. Tämä 80 % on aika paljon, mut­ta ennen asun­toa ei valit­tu, vaan otet­ti­in se, mikä saati­in. Ei tarvin­nut kan­nus­taa hal­paan asun­toon, kos­ka asun­toa ei saanut vali­ta. Mak­simivuokran ajatuk­se­na oli estää ylel­lisen asumisen tukeminen.

Tilanne on nyt vuokrasään­nöste­lyn lop­ut­tua aivan toinen. Vuokrata­so on nous­sut jyrkästi, mut­ta toisaal­ta on mis­tä vali­ta. Oikotiel­lä oli tänään 4 400 asun­toa vuokrat­ta­vana Helsingissä.

Asum­istuen hyväksymät enim­mäisvuokrat ovat Helsingis­sä niin paljon alle markki­navuokrien, että asum­is­tu­ki aut­taa pien­i­t­u­loista todel­lisu­udessa vain ARA-asun­nois­sa. Kun ker­ro­taan, mil­lä sum­mil­la asum­is­tu­ki tukee yksi­ty­isiä vuokranan­ta­jia, uno­hde­taan, että huo­mat­ta­va osa asum­istues­ta menee ARA-asunois­sa asuville.

Jos siis halu­aa muut­taa parem­paan ja kalli­im­paan asun­toon, joutuu käytän­nössä mak­samaan ero­tuk­sen kokon­aan itse. Läh­es kokon­aan itse joutuu mak­samaan myös ARA-asun­non ja yksi­tyisen vuokra-asun­non välillä.

Tyyp­illi­nen yksin asu­van vuokra ARA-asun­nos­ta on 450 €/kk. Se on kokon­aan asum­is­tu­keen oikeut­ta­va. Asum­is­tu­ki kor­vaa 360 euroa ja itse mak­set­tavak­si jää 90 euroa.

Korkein asum­istues­sa hyväksyt­tävä vuokra yksinäiselle ihmiselle Helsingis­sä on 521 €/kk ja asum­is­tu­ki on työ­markki­nat­uen saa­jal­la tai vähä­varaisel­la opiske­li­jal­la täl­löin 416,80 €. Näin halpo­ja asun­to­ja ei vapail­la markki­noil­la ole kuin soluasunnoissa.

Vapail­ta markki­noil­ta on vaikea löytää yksiötä alle 700 eurol­la kuus­sa. (Nyt se tosin onnis­tuu, kun korona on karkot­tanut opiske­li­jat Helsingistä, mut­ta tilanne ei ole pysyvä.)

Jos vuokra on 700 €, asum­is­tu­ki on 416,80 euroa, joten itse pitää mak­saa 283,20 euroa. Se veisi puo­let työ­markki­natukea saa­van tuloista, eikä riit­tävästi rahaa jäisi edes ruokaan.

Jot­ta työ­markki­nat­uen varas­sa ole­val­la olisi varaa asun­toon, hän tarvit­see sekä ARA-asunon että asum­istuen. Pelkästään toinen ei riitä.

Nyky­maail­mas­sa tuo 80 % hyväksyt­tävään vuokraan saak­ka on ihan pöhkö ja nol­la pros­ent­tia sen yli menevältä osalta on kohtuuton.

Kun opiske­li­jat siir­ret­ti­in yleisen asum­istuen piiri­in, solu­a­sun­to­jen suo­sio rom­ahti. Solu­a­sun­to on halvem­pi kuin oma yksiö, mut­ta väliäkös sil­lä, kun asum­is­tu­ki mak­saa ero­tuk­ses­ta 80 %.

Pienel­lä pal­ka­lla ei pysty markki­navuokraa Helsingis­sä mak­samaan, sil­lä vähänkin isom­pi palk­ka pienen­tää asumistukea.

Voidak­seen asua Helsingis­sä on pien­i­t­u­loisen joko saata­va ARA-asun­to tai täy­den­net­tävä asum­is­tukea toimeen­tu­lotues­ta. Kos­ka asum­is­tu­ki kor­vaa niin huonos­ti, lop­pu tulee toimeen­tu­lotues­ta. Kun yksinäisel­lä henkilöl­lä asum­is­tu­ki on korkein­taan 416,80 euroa, toimeen­tu­lotues­sa ote­taan täysimääräis­es­ti huomioon vuokrat aina 694 euroon saak­ka. Itse asi­as­sa erit­täin yleistä on kor­va­ta tätä suurem­piakin vuokria, kos­ka hal­paa vuokra-asun­toa ei pysty saa­maan. Tämä on aivan vihon­vi­imeinen asia, sil­lä toimeen­tu­lo­tu­ki on tukimuo­tona turmi­olli­nen. Jos joutuu siihen tur­vau­tu­maan, ei kan­na­ta tehdä työtä, kos­ka yli 80 % ansioista leikkau­tuu pois. Kymme­nen euron tun­tipalka­s­ta jää siis käteen alle kak­si euroa.

Tilanne on pieni­palkkaisen osalta huono, mut­ta ei aivan näin huono. Palka­s­ta jätetään otta­mat­ta huomioon 300 euroa, joten asum­is­tu­ki alkaa pienen­tua, kun palk­ka ylit­tää 1030 euroa. Se on helpot­tanut pieni­palkkaisten tilan­net­ta olen­nais­es­ti, tai siis korot­ti hei­dän asum­is­tukeaan sadal­la eurol­la. Pidän tätä hie­man omana ansio­n­ani. Esitimme suo­jaosaa Juhana Var­ti­aisen kanssa selvi­tyk­sessämme, jol­la pohdit­ti­in keino­ja paran­taa pieni­palkkaisten tilan­net­ta. (Lisää matalapalkkatyötä!)

Nyt kun vuokrasään­nöste­lyn päät­tymis­es­tä on kulunut neljän­nesvu­o­sisa­ta, olisi aika ottaa asia huomioon myös asumustuen rakenteessa.

Mitä siis pitäisi tehdä?

  • Asum­istuen hyväksymiä mak­simivuokria on korotet­ta­va olen­nais­es­ti, kos­ka ei ole järkevää, että toimeen­tu­lotues­ta tulee läh­es ruti­ini­no­mainen lisä sosi­aalietuuk­si­in ja kos­ka asum­is­tu­ki ei vas­taa tuke­na sitä, että onnis­tuu saa­maan itselleen ARA-asun­non. Asum­istuen mak­simivuokrat tulee nos­taa samalle tasolle toimeen­tu­lotuen kanssa. Se on siis yksin asu­val­la nyt 694 €/kk.
  • Asum­is­tu­ki voisi kor­va­ta johonkin järkevään rajaan saak­ka vuokran kokon­aan (tuloista riip­pu­val­la omavas­tu­u­o­su­udel­la vähen­net­tynä tietysti) ja sen yli menevältä osalta esimerkik­si 50 % ja jonkin korkeam­man rajan jäl­keen vaikka­pa vain 30 %
  • Hyväksyt­tävä mak­simivuokra voisi olla kalli­il­la alueel­la korkeampi kuin muual­la, kos­ka yksi asum­is­poli­ti­ikan tavoite on edis­tää sosi­aal­ista sekoit­tumista. Tämä voi herät­tää vasta­lau­sei­ta, mut­ta ei se sen kum­mallisem­paa ole kuin ARA-asun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen kalli­isi­in kaupunginosiin.
  • Asum­istuen suo­jao­su­ut­ta voisi korot­taa 300 eurosta. Täl­lä tuet­taisi­in pieni­palkkaisia. On vähän outo tilanne, että työt­tömät pää­sevät asumaan Helsinki­in helpom­min kuin pieni­palkkaiset. Tämä on vai­h­toe­hoinen toimen­pide mak­simivuokrien korot­tamiselle. Jos suo­jao­su­ut­ta korote­taan, voidaan mak­samivuokria korot­taa vas­taavasti vähemmän.
  • Asum­istuen mak­satuk­ses­sa pitäisi ehkä muut­taa vas­tui­ta val­tion ja kun­nan välillä.

Oden vaaliohjelma (7) Tuki seinille vai asukkaille?

Huo­mau­tus: seu­raa­va tek­sti ei vas­taa Helsin­gin vihrei­den kan­taa asun­topoli­ti­ikas­sa. Vihreät kan­nat­ta­vat sosi­aalisen asun­to­tuotan­non lisäämistä.

Jos val­lit­se­va vuokrata­so on kansalaisen A tuloi­hin näh­den kohtu­u­ton, onko parem­pi mak­saa hänelle 300 euroa kuus­sa asum­is­tukea vai antaa kolme­sa­taa euroa kuus­sa halvem­pi ARA-asun­to. Kan­nat­taa lukea jut­tu lop­pu­un, kos­ka lopus­sa ker­ron, mik­si kysymyk­se­naset­telu ei ole oikein.

Asumistuen puolesta

Pref­er­enssien kun­nioi­tus. Asum­is­tuki­vai­h­toe­hdos­sa saa itse etsiä vuokra-asun­non mis­tä halu­aa. Jos halu­aa asun­non Merikadul­ta, asum­is­tu­ki ei siihen riitä, mut­ta eipä Merikadul­la ole myöskään yhtään ARA-asun­toa. ARA-asun­toi­hin on 23 000 hak­i­jaa ja niitä vapau­tuu vuosit­tain run­saat 3 000, joten on otet­ta­va se, mitä tarjotaan.

Luk­i­tus­vaiku­tus. ARA-asun­nos­ta ei kan­na­ta lähteä, vaik­ka työ­paik­ka siir­ty­isi kaupun­gin toiselle puolelle, ei ainakaan, jos on onnis­tunut saa­maan asun­non hyvältä asuinalueelta.

Tuen osum­i­nen oikein Asum­is­tu­ki on tulosi­don­nainen, joten suu­rit­u­loiset eivät voi sitä saa­da kuin lyhyen aikaa. Ara-asukkaista suu­rit­u­loisem­paan puoliskoon kuu­lu­via on yli viidennes. Vaik­ka alun perin ARA-asun­to­ja jae­taan koroste­tun sosi­aal­isin perustein, niistä ei tarvitse muut­taa pois, vaik­ka tulot nou­se­vat. Lakipykälät tun­te­va voi siirtää asun­non myös las­ten­sa nimi­in, mitä kaut­ta myös asun­to­ja val­uu yli­t­u­loisille. Jos ARA-asun­not olisi suun­nitel­tu aut­ta­maan pien­i­t­u­loisia, niiden vuokra riip­puisi tuloista.

Asum­is­tu­ki kohdis­tuu parem­min pien­i­t­u­loisille kuin ARA-Asun­to­jen tuot­ta­ma vuokrasäästö. Lähde: Essi Eero­la ja Tuuk­ka Saari­maa: Who ben­e­fits from pub­lic housing?

Tas­a­puolisu­us. Pelkän onnen turvin kahdes­ta samas­sa ase­mas­sa olev­as­ta toinen onnis­tuu saa­maan edullisen ARA-asun­non ja toinen ei. Asum­istuen sään­nöt ovat samat kaikille.

Seg­re­gaa­tion vält­tämi­nen. Ara-asun­not tuot­ta­vat taloko­htaista seg­re­gaa­tio­ta, kun pien­i­t­u­loisen asute­taan samoi­hin taloi­hin. Kaupun­ki on paljon miel­lyt­tävämpi, jos rikkaat ja köy­hät asu­vat samoissa rapuissa.

Jos eläisimme kuin 1930-luvul­la rikkaat ja köy­hät samoissa talois­sa, ja pitäisimme aivan törkeänä, jos joku, kut­su­taan hän­tä vaik­ka Nallek­si, menisi esit­tämään, että köy­hät pitää siirtää pois her­rasväen asut­tamista taloista omi­in kasarmei­hin­sa. Kun tämä on val­lit­se­va asianti­la, emme näe siinä mitään ihmeellistä.

Hie­man yllät­täen ARA-poli­tik­ka jyrken­tää seg­re­gaa­tio­ta myös kaupungi­nosien välil­lä, vaik­ka ARA-poli­ti­ikkaa on perustel­tu sil­lä, että Hekan asun­to­ja voidaan rak­en­taa myös hyväo­sais­ten asuinalueille.  Palaan tähän alempana.

Ara-asuntojen puolesta

Asun­to­ja huono-osaisim­mille. ARA-asun­toi­hin pääsee myös sel­l­ainen luot­toti­eton­sa menet­tänyt tai muuten yksi­tyisen vuokranan­ta­jan silmis­sä riski­a­sukas, joka ei saa asun­toa yksi­ty­isiltä vuokra­markki­noil­ta mitenkään.

Ei kan­nustin­loukkua. Ara-asun­to­jen huono kohden­tu­mi­nen pien­i­t­u­loisille tarkoit­taa toisaal­ta, ettei niis­sä ole saman­laista kan­nustin­loukkua kuin asum­istues­sa, joka piene­nee, kun tulot kasvavat.

Ei liho­ta välistävetäjiä. Kun Jätkäsaa­reen raken­netaan noin 1 500 ARA-asun­to­ja ja kun näi­den asun­to­jen vuokrat ovat noin 500 euroa kuus­sa alem­mat, ARA-asukkaiden koke­ma hyö­ty on noin yhdek­sän miljoon­aa euroa. Kaupun­ki ei kuitenkaan menetä ton­tin­vuokris­sa yhdek­sää miljoon­aa vaan paljon vähem­män. Mik­si kaupun­ki saa kovan rahan ton­teista liian vähän vuokraa lihot­taen näin välikäsiä, on oma lukun­sa. Tämän vuok­si esitänkin myöhem­mässä postauk­ses­sa, että kaupun­ki ryhtyy tar­joa­maan kovan rahan vuokra-asun­to­ja markkinoille.

ARA-asun­to­ja voidaan rak­en­taa myös kalli­ille asuinalueille. Moni pieni­palkkainen ja keski­t­u­loinen on ihme­tel­lyt, mik­si köy­hä työtön pääsee ARA-asun­toon alueelle, johon heil­lä ei ole mitään asi­aa. Ideana on tor­jua asuinaluei­den sosi­aal­ista eristäytymistä.

Jos ajat­telisimme ARA-asukkai­ta vain yksilöinä, täl­lainen onnekkaiden suosimi­nen olisi yhtä type­r­ää kuin arpoa sosi­aal­i­tukia. Jos Lah­tiselle tar­jo­taan edullista ARA-asun­toa Jätkäsaares­ta, olisiko väärin, jos hän ottaisi tuon 500 euroa puh­taana käteen, ja tyy­ty­isi asumaan jos­sain halvem­mal­la alueel­la? Jos tarkastelemme vain hänen tilan­net­taan, se olisi järkevä val­in­ta ja hänel­lä pitäisi olla siihen oikeus, mut­ta seg­re­gaa­tio­ta ajatellen se ei olisi oikein.

On kuitenkin todet­ta­va, että myös kaupungi­nosien tasol­la ARA-asun­not lisäävät eivätkä vähen­nä seg­re­gaa­tio­ta. VATT:n tutkioiden (siihen aikaan) Essi Eerolan ja Tuuk­ka Saari­maan tutkimuk­ses­sa tode­taan, että pien­i­t­u­loiset ovat ARA-kan­nas­sa keskit­tyneet paljon jyrkem­min pien­i­t­u­loisille alueille kuin pien­i­t­u­loiset asum­istuen turvin asu­vat, joi­ta on tasaisem­min eri­lai­sis­sa kaupunginosissa.

Saari­maan ja Essi Eerolan tulos on jo 10 vuot­ta van­ha. Sik­si se ei vält­tämät­tä pidä enää paikkaansa tai ainakin ero­tus on pienen­tynyt, sil­lä aiem­min ARA-asun­not keskitet­ti­in huono­tu­lois­t­en asuinalueille. Nyt niitä yritetään rak­en­taa yhtä paljon kaikkialle.

Ei kuitenkaan mikään estä sitä, että myös asum­is­tu­ki aut­taisi pien­i­t­u­loisia pääsemään kalli­ille asuinalueille. Sil­loin hyväksyt­tävien vuokrien pitää vai­hdel­la kaupungi­nosit­tain. Ei se sen kum­mallisem­paa ole kuin ARA-asun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen kalli­ille asuinalueille. Samas­ta asi­as­ta siinä on kyse.

ARA-asun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen kalli­ille asuinalueille tor­juu yksipuolis­es­ti rikkaiden asuinaluei­den syn­tyä, mut­ta ei yksipuolis­es­ti köy­hien asuinaluei­den syn­tyä. Sitä tor­juu toisaal­ta meneil­lään ole­va esikaupunkialuei­den renes­sanssi, erään­lainen kasvo­jen koho­tus, omis­tusasun­to­jen kaavoit­ta­mi­nen esimerkik­si Meri-Rasti­laan (jota Vasem­mis­toli­it­to tosin yrit­tää estää) ja koulu­jen posi­ti­ivi­nen diskrim­i­naa­tio eli pien­i­t­u­lois­t­en asuinaluei­den kouluille annetut suurem­mat määrära­hat.  Todet­takoon, että posi­ti­ivisen diskrim­i­naa­tion määrära­ha on 3,5 miljoon­aa euroa eli paljon vähem­män kuin on Jätkäsaaren ARA-asukkaiden saa­ma vuokraetu.

Olen poht­in­ut tätä asi­aa neljä vuot­ta sit­ten tässä kir­joituk­ses­sa

Vuokrien nousu?

Asum­is­tukea on syytet­ty vuokrien nos­tamis­es­ta. Tässä mon­en intu­itio pet­tää. Jos pien­i­t­u­loisille tehdään tilaa asun­tomarkki­noil­la mil­lä tavoin tahansa, muille jää vähem­män asun­to­ja kil­pail­tavak­si ja vuokrata­so nousee. Ara-poli­ti­ik­ka ei nos­tasi mui­ta vuokria, jos ne tuli­si­vat muiden asun­to­jen lisäk­si, mut­ta nyt ne kil­pail­e­vat samoista ton­teista muiden kanssa, eli ne syr­jäyt­tävät muu­ta asun­to­tuotan­toa. Itse asi­as­sa ARA-asun­not nos­ta­vat mui­ta vuokria vähän asum­is­tukea enem­män, kos­ka ARA-asun­not rak­en­tu­vat hitaam­min ja kos­ka niis­sä asu­taan väljemmin.

Asumistuki ei kuitenkaan toimi oikein

Jos asum­is­tu­ki olisi sel­l­ainen kuin sen pitäisi olla, sen käyt­tö johtaisi selvästi oikeu­den­mukaisem­paan ja parem­paa asun­toti­lanteeseen kuin ARA-asun­to­jen rakentaminen.

Mut­ta se ei ole sel­l­ainen kuin sen pitäisi. Asum­istuen sään­nöt ovat peräisin ajal­ta, jol­loin vuokria sään­nöstelti­in. Se hyväksyy sel­l­aisia vuokria, joi­ta on vain ARA-asun­nois­sa. Jos asuu ARA-asun­toa kalli­im­min, joutuu mak­samaan ero­tuk­sen itse. Tosin, jos asun­to on eri­tyisen pieni, sen hyväksyt­tävä vuokra voi ylit­tää jonkin ver­ran ARA-asun­to­jen vuokrata­son. Niin­pä asum­i­nen asum­istuen turvin vapail­la markki­noil­la on läh­es aina selvästi kalli­im­paa kuin asum­i­nen ARA-asun­nois­sa – eri­tyis­es­ti, kun merkit­tävä osa ARA-asun­nois­sa asu­vis­takin saa asumistukea.

Pien­i­t­u­loinen ei pysty elämään yksi­tyises­sa vuokra-asun­nos­sa asum­istuen varas­sa, vaan hän tarvit­see sen lisäk­si toimeen­tu­lo­tukea. Se on aivan vihon­vi­imeinen asianti­la, kos­ka toimeen­tu­lo­tu­ki tekee työn tekemisen kan­nat­ta­mat­tomak­si ja sul­kee tuen kohteena ole­van köyhyysansaan.

Kos­ka vuokrasään­nöste­lyn lop­pumis­es­ta on kulunut jo yli neljän­nesvu­o­sisa­ta, olisi ehkä aika jus­teer­a­ta asum­istuen sään­nöt vuokrasään­nöste­lyn jälkeiseen aikaan.

Sil­loin siitä tulisi selvästi järkevämpi asun­topoli­ti­ikan työkalu kuin ARA-asunnoista.

Nykysään­nöil­lä ARA-asun­not ovat tarpeel­lisia, elleivät suo­ras­taan vält­tämät­tömiä. Mut­ta huonoa asun­topoli­ti­ikkaa ne ovat.

Seu­raavas­sa postauk­ses­sa asum­istuen säännöistä.

Oden vaaliohjelma (6) Asuntopolitiikan kolme hiljaista tavoitetta

Ase­tan hyvälle asun­topoli­ti­ikalle kolme tavoitet­ta, jot­ka ohjaa­vat asun­topoli­it­tis­ten keino­jen käyttöä.

  • Se kun­nioit­taa ihmis­ten asumispreferenssejä.
  • Se ei tuo­ta lukitusvaikutusta
  • Se vält­tää seg­re­gaa­tio­ta mut­ta ei estä oma­leimaisia asuinalueita.

Pref­er­enssit

Kuvitelka­amme, että asun­non jako perus­tu­isi arvon­taan. Asuinkun­nan saa vali­ta, mut­ta ei kaupungi­nosaa. Tämä on tarkoitet­tu sel­ven­tämään peri­aatet­ta. En sen­tään väitä, että kukaan olisi arvon­taa esit­tänyt, vaik­ka olisi­han se var­ma keino ehkäistä seg­re­gaa­tio­ta. Tosin on sitä arvon­taakin esi­in­tynyt Helsin­gin asuntopolitiikassa.

Joidenkin kohdal­la arpali­pus­sa luk­isi Kallio. Jotkut himoit­se­vat asun­nos­ta Kallios­sa ja toisille alue on inhok­ki. Arvon­ta johtaisi siihen, että moni jou­tu­isi Kallioon vas­ten tah­toaan ja jotkut taas evät pää­sisi sinne, vaik­ka kiihkeästi halu­a­vat. Syn­ty­isi val­ta­va hyvinvointitappio.

Hyv­in­voin­ti­tap­pi­on suu­ru­u­den voisi päätel­lä siitä, mitä itse kukin olisi valmis mak­samaan asumis­es­ta Kallios­sa. Jotkut ovat valmi­ita mak­samaan kak­sios­ta Kallios­ta enem­män kuin omakoti­talosta Pak­i­las­sa — hin­noista päätellen jopa aika moni.  Jos Vir­ta­nen on valmis mak­samaan 300 000, mut­ta kak­sio meneekin Kallio­ta inhoavalle Lah­tiselle, joka mak­saisi siitä korkein­taan 100 000 euroa, syn­tyy 200 000 euron hyv­in­voin­ti­tap­pio. Tämä ei näy rahana, mut­ta se on yhtä suuri hyv­in­voin­nin mene­tys kuin olisi 200 000 euron turha meno.

Kallio on ehkä ääries­imerk­ki, mut­ta kyl­lä näitä asum­is­pref­er­enssien ero­ja on muitakin. Osa niistä riip­puu kaupungi­nosan luon­teesta kuten Kallion tapauk­ses­sa, osa taas sijain­nista. Mikä on toisen kannal­ta kaukana kaikesta, on toisen kannal­ta lähel­lä sitä, mikä hänen elämässään on tärkeätä.

Hyvä asun­topoli­tik­ka kun­nioit­taa asum­is­pref­er­ensse­jä. Sen tuot­ta­ma hyö­ty on rahas­sa mitat­tuna todel­la suuri.

Luk­i­tus­vaiku­tus

Luk­i­tus­vaiku­tus tarkoit­taa sitä, että asukas on sidot­tu asun­toon, vaik­ka per­heen koko kas­vaa tai piene­nee tai työ­paik­ka siir­tyy kaupun­gin vas­takkaiselle laidalle. Mitä herkem­min asun­toa vai­hde­taan olo­suhtei­den vai­htues­sa sitä parempi.

Val­tio­val­ta pitää luk­i­tus­vaiku­tuk­ses­ta. Se on säätänyt oikein asun­non vai­h­tamisveron, jota kut­sut­ti­in ennen leimaveroksi ja nyt varain­si­ir­toveroksi. Sen vaiku­tus ei ole aivan vähäi­nen. Jos eläkeläis­pariskun­ta asuu liian suures­sa asun­nos­sa ja vai­h­taa pienem­pään, joka on 20 % halvem­pi, hei­dän hyö­tyn­sä asun­non vai­h­dos­ta on tuot­to tuolle hin­nan erolle. Jos arvioimme tuo­ton vähän yläkant­ti­in kahdek­si pros­en­tik­si, varain­si­ir­tovero vie viiden vuo­den hyö­dyn. Ei siis kan­na­ta vai­h­taa pienem­pään vaan asua ylisu­ures­sa ja antaa per­il­lis­ten myöhem­min myy­dä asun­non. Kun eläkeläiset näin pakote­taan pysymään per­hea­sun­nois­saan, lap­siper­heet joutu­vat vas­taavasti sin­nit­telemään pienasunnoissa.

Luk­i­tus­vaiku­tuk­sel­la on merk­i­tys­tä ARA-asun­to­jen ja Hitas-asun­to­jen kohdalla.

Oma­leimaiset asuinalueet

Jos asukkaat olisi alun perin arvot­tu kaupungi­nosi­in ja joku Kallioon halun­nut olisi joutunut Pak­i­laan, hän ei olisi halun­nut enää Kallioon, kos­ka arvon­nan tulok­se­na Kallio ei olisi enää se Kallio, johon hän olisi halun­nut. Kallioon ei halu­ta sen arkkite­htu­urin eikä edes sijain­nin vaan ennen kaikkea sen takia, että siel­lä asuu saman­mielisiä ihmisiä.

Seg­re­gaa­tion tor­ju­misen nimis­sä ei pidä estää omaperäis­ten asuinaluei­den syn­tymistä. Euroopas­sa asti ihailti­in aikanaan Green­wich Vil­lagea, eikä puhut­tu mitään segregaatiosta.

Ei ole aivan yksinker­taista tor­jua seg­re­gaa­tio­ta ilman, että tul­laan samal­la tuhon­neek­si kaupungi­nosien henk­i­nen oma­leimaisu­us, mut­ta elämä on täyn­nä haasteita.

Ei ole hyvä sijoit­taa kaikkia ulko­maalaisia samoi­hin kaupungi­nosi­in niin, että siel­lä mis­sä on soma­lialaisia, on myös irak­i­laisia, mut­ta samas­ta maas­ta kotoisin ole­vien hakeu­tu­mi­nen tois­t­en­sa läheisyy­teen on luon­nol­lista. Maail­ma on täyn­nä chi­na­towne­ja ja hyvä niin.

Miten itse käyt­täy­ty­isimme? Kuvitelka­amme, että meitä olisi tuhat suo­ma­laista lähdössä pako­laisik­si Nairo­bi­in, sen jäl­keen, kun Jus­si Hal­la-ahos­ta on tul­lut kokoomuk­sen tuke­m­ana päämin­is­teri. Miten aset­tuisimme asumaan Nairo­bis­sa? Mah­dol­lisim­man hajalleen, ettei syn­ty­isi suo­ma­lais­ten ghet­toa vai tiivi­isti tur­vaa ja seu­raa toi­sis­tamme hakien? Ain­oa huono puoli lähekkäin asumises­sa olisi, että oppisimme huonom­min swahilia.

Raha­nar­voisia vaan ei rahas­sa mitattavia

Nämä kolme tavoitet­ta ovat ihmis­ten hyv­in­voin­nin kannal­ta hyvin arvokkai­ta – sato­jen miljoonien euro­jen arvoisia, vaik­ka ne eivät näykään mis­sään menoina tai tuloina. Sik­si ne hel­posti uno­htu­vat syrjään.

Oden vaaliohjelma (5) Ketkä pääsevät asumaan Helsinkiin?

Helsin­gin Sanomat on kir­joit­tanut viime aikoina asumisen korkeas­ta hin­nas­ta ja kysynyt poli­itikoil­ta, mitä sille pitäisi tehdä. Asialle on vaikea tehdä mitään muu­ta kuin rak­en­taa lisää asun­to­ja ja paljon.

Asumisen korkea hin­ta johtuu siitä, että Helsinki­in halu­aisi päästä asumaan enem­män ihmisiä kuin kaupunki­in mah­tuu. Vas­taavasti asum­i­nen on hal­paa siel­lä, mis­tä ihmiset pyrkivät muut­ta­maan pois. Tämä on asia, jota on vaikea muuk­si muuttaa.

On tietysti toinenkin mah­dol­lisu­us: tehdä Helsingistä huonom­pi paik­ka asua, jot­ta niin moni ei tänne halu­aisi ja asun­to­jen hin­nat lask­i­si­vat. Tämän mah­dol­lisu­u­den kuitenkin sivuutan.

On kol­maskin tapa. Muut kun­nat, eri­tyis­es­ti Espoo ja Van­taa, voisi­vat tehdä itses­tään houkut­tel­e­vam­man paikan asua. Olen kuitenkin ehdol­la kun­nal­lis­vaaleis­sa Helsingis­sä ja yritän antaa mah­dol­lisim­man vähän neu­vo­ja naapureillemme.

Asun­topoli­ti­ikalla voidaan vaikut­taa jol­lakin tavoin siihen, ketkä pää­sevät asumaan, kun kaik­ki eivät mahdu.

Jos mitään asun­topoli­ti­ikkaa ei olisi, asukkaat kar­sit­taisi­in hin­nal­la. Köy­hillä ei siis asi­aa, ja tulota­so Helsingis­sä nousisi kohis­ten. Tämä on yleinen ratkaisu maail­mal­la. Sen seu­rauk­se­na köy­hät ihmiset ja maa­han­muut­ta­jat asu­vat esimerkik­si Pari­i­sis­sa kaukana radan­var­silähiöis­sä ja varsi­nainen Pari­isi on ökyrikkaiden aluet­ta. Ei hyvä.

Vasem­mistop­uolueet ja työ­nan­ta­jat vaa­ti­vat lisää kohtu­uhin­taisia asun­to­ja. Jos raken­net­taisi­in pelkästään kohtu­uhin­taisia asun­to­ja, se ei tarkoit­taisi, että kaik­ki halukkaat pää­sivät Helsinki­in ja asum­i­nen olisi hal­paa. Päin vas­toin, jonot kas­vaisi­vat entistä pidem­mik­si. Tämän jäl­keen on olen­naista, miten ne onnekkaat val­i­taan, jot­ka asun­toi­hin pääsevät.

Edullisia asun­to­ja jaet­taes­sa voidaan käyt­tää joko jono­tus­ta tai tarve­hark­in­taa tai näi­den yhdistelmää.

Jono­tus on vihon­vi­imeinen vai­h­toe­hto, kos­ka kaupun­ki hal­vau­tuu, jos asun­toa tarvit­se­va joutuu jonot­ta­maan sitä vuosia. Tukhol­mas­sa jono­tu­sai­ka on tois­takym­men­tä vuot­ta. Tukhol­man pelas­tuk­se­na ovat pimeät markki­nat, jos­sa ihmiset vuokraa­vat suurel­la voitol­la eteen­päin edullisia vuokra-asuntojaan.

Hyvä asun­topoli­ti­ik­ka edel­lyt­tää, että osa asun­noista toteutetaan markki­nahin­tais­es­ti ja niihin pää­sevät ne, joil­la on niihin varaa, ja osa taval­la tai toisel­la kohtu­uhin­tais­es­ti niin, että niiden jakamises­sa suosi­taan pienituloisia.

Miten pitäisi pain­ot­taa kohtu­uhin­taisu­ut­ta ja markki­nae­htoisu­ut­ta? Täl­lä valin­nal­la on merk­i­tys­tä muuhunkin kuin asumiseen. Se vaikut­taa myös työ­paikko­jen sijoit­tumiseen, kos­ka työ­paikat pyrkivät sijoit­tumaan niin, että henkilökun­nal­la on niihin help­po pääsy.

Ennen kaikkea tuo val­in­ta kuitenkin vaikut­taa kun­nan tuloi­hin. Ole­mal­la asun­topoli­ti­ikas­saan koroste­tun sosi­aa­li­nen, kun­ta rau­nioit­taa oman talouten­sa. Lop­putu­lok­se­na on isom­mat ope­tus­ryh­mät kouluis­sa, huono ter­vey­den­huolto, huonot van­hus­ten palve­lut ja niin edelleen.  On ikävä asia, että kun­tia kan­nuste­taan näin valikoimaan asukkaitaan.

Eri­tyisen kum­mallise­na pidin sitä, että päämin­is­teri San­na Marin esit­ti, että kun­tia pitäisi palki­ta entistä voimakkaam­min hyvä­tu­lois­t­en suosimis­es­ta asun­topoli­ti­ikas­saan, mitä pääo­mavero­tu­lo­jen ohjaami­nen kun­nille olisi tarkoit­tanut samoin kuin kun­nal­lisveron muut­ta­mi­nen pro­gres­si­ivisek­si. Voi olla sitä mieltä, että vero­tuk­sen pro­gres­si­ivi­su­ut­ta pitää lisätä, mut­ta en ymmär­rä lainkaan päämin­is­terin halua palki­ta kun­tia entistä enem­män hyvä­tu­lois­t­en suosimis­es­ta asuntopolitiikassaan.

Pääkaupunkiseudun kun­nat ovat har­joit­ta­neet ide­ol­o­gis­es­ti pain­ot­tunut­ta asukkaiden valikoin­tia pitkään. Vuon­na 2018 vero­tu­lot asukas­ta kohden olivat:

Espoo         25 678 €
Helsin­ki       23 631 €
Kau­ni­ainen  38 973 €
Van­taa        20 614 €

Helsin­gin ei kan­na­ta olla tässä kil­pailus­sa ahne ja itsekäs, mut­ta ei myöskään hölmö. Sinän­sä Helsin­ki voi halutes­saan paran­taa suh­teel­lista ase­maansa hel­posti, joten naa­purikun­tien ei kan­na­ta haas­taa sitä tässä asiassa.

Kovin tyy­tyväi­nen ei voi olla nykyiseen asun­topoli­ti­ikkaan. Sen uhre­ja ovat ne pieni­palkkaiset, jot­ka eivät ole tarpeek­si pieni­palkkaisia saadak­seen ARA-asun­toa mut­ta eivät tarpeek­si suuri­palkkaisia pär­jätäk­seen vapail­la asun­tomarkki­noil­la. Helsingis­sä on tilaa rikkaille ja kaik­ista köy­him­mille, mut­ta ei pieni­palkkaisille, joi­ta työpäivän päät­teek­si pakkau­tuu suurin joukoin lähili­iken­teen juni­in matkatak­seen koti­in­sa jos­sain juna­matkan päässä.

Mik­si työ­nan­ta­jat kan­nata­vat sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa? Kos­ka tarvit­se­vat työvoimaa eivätkä halua mak­saa pieni­palkkaises­ta työstä enem­pää. Sosi­aa­li­nen asun­to­tuotan­to voidaan nähdä myös sub­ven­tiona huono­ja palkko­ja mak­sav­ille työnantajille.

Jatkoa seu­raa.

 

Oden vaaliohjelma (4) Keskustan elinvoimaisuus

Alek­san­terinkadul­ta on lyhyen ajan sisäl­lä läht­enyt lukuisia erikoiskaup­po­ja. Onko keskus­tan elin­voimaisu­us uhattuna?

Erikoiskaup­pa vähe­nee keskus­tas­sa väistämät­tä, kos­ka erikoiskaup­pa siir­tyy net­ti­in ja kos­ka pääkaupunkiseudul­la on raken­net­tu suuri määrä kaup­pakeskuk­sia. Korona on tyh­jen­tänyt keskus­tan ihmi­sistä ja joudut­tanut muu­tok­sia, jot­ka oli­si­vat tulleet myös ilman koron­aa, mut­ta hitaammin.

Alek­san­terinkatu ei tyh­jene, kos­ka se on alue, jos­sa liike­huoneis­to­jen hin­nat ovat korkeim­mat koko seudul­la. Kun liike­huoneis­to­jen kysyn­tä las­kee, vuokrat alenevat, kunnes markki­na tas­apain­ot­tuu. Jon­nekin syn­tyy tyhjiä tilo­ja, mut­ta ei Alek­sille. Joil­lakin kiin­teistösi­joit­ta­jil­la on tosin kum­mallisia palk­it­semisjär­jestelmiä, jot­ka kan­nus­ta­vat pitämään jonkin aikaa liiketilo­ja tyhjil­lään, jot­ta niiden arvoa ei tarvit­sisi kir­ja­ta alas, mut­ta kyl­lä nekin lop­ul­ta tun­nus­ta­vat tosiasiat.

Tilan raivaaminen jalankulkijoille lisää keskustan elinvoimaa

Joil­lakin on sitkeä kuvitel­ma, että keskus­ta tulisi elävämpi, jos jalankulk­i­joil­ta otet­taisi­in aluei­ta autoille. Kaik­ki kan­sain­väliset esimerk­it puhu­vat päin­vas­taista. Kau­palli­nen keskus­ta vahvis­tuu, kun autoil­ta ote­taan tilaa jalankulkijoille.

Tämä on todet­tu myös Helsingis­sä. Aikanaan Alek­san­terinkatu ry. vas­tusti toimin­nan­jo­hta­jansa Panu Toivosen johta­mana voimakkaasti käve­ly-Alek­sia, kos­ka tarvit­si autoile­via asi­akkai­ta. Pitkäl­lisen viivy­tys­tais­telun jäl­keen yhdis­tys hävisi kamp­pailun­sa, autot häädet­ti­in Alek­sil­ta ja jalka­käytäviä levitet­ti­in. Kaup­po­jen liike­vai­h­to nousi raketino­mais­es­ti. Panu Toivo­nen sai potkut.

Kokoomus on vas­tus­tanut Helsingis­sä jokaista käve­lykat­ua ja jalka­käytävien leven­nys­tä epäon­nis­tunut­ta Iso Roobertinkat­ua luku­un otta­mat­ta. Yhtään kat­ua puolue ei ole vaat­in­ut palautet­tavak­si autoille eikä kokoomus mielel­lään muis­tele vas­tus­ta­neen­sa Keskuskadun, Yliopis­tokadun, Klu­u­vikadun ja Mikonkadun käve­lykatu­ja tai auto­jen häätämistä Alek­sil­ta, nyt esimerkik­si.[1]

Keskuskatu 1969
Keskuskatu nyt

Onko kauppiailla väärät tiedot asiakkaistaan?

Keskus­tan liikkei­den liike­vai­h­dos­ta tulee alas­ta riip­puen vaivaiset 8–18 pros­ent­tia autoil­i­joil­ta. Jos siis joudu­taan val­it­se­maan autoil­i­jat ja ei-autoil­i­jat, jokaisen niistä kan­nat­taa vali­ta ei-autoil­i­jat. Ei-autoil­i­joiden kannal­ta jalankulkuym­päristö on olen­nainen kil­pailutek­i­jä. Kapeil­la pakokaa­su­jen ja liiken­nemelun vaivaamil­la jalka­käytävil­lä pujot­telu ei houkut­tele asiakkaita.

Tun­nus­tan olleeni huono vihreä, kun suh­tauduin avoimen kiin­nos­tuneesti Jan Vapaavuoren teet­tämään selvi­tyk­seen keskus­tatun­nelista. Ajat­telin, että se tar­joaisi his­to­ri­al­lisen kom­pro­missin paran­taa jalankulkuolo­suhtei­ta maan pääl­lä. Kokoomus oli vielä väläyt­tänyt, että tun­neli rahoitet­taisi­in käyttäjämaksuilla.

Kun sit­ten kävi ilmi, että han­ke tyr­määvän kallis eli mak­saisi 1,4 mil­jar­dia euroa, yli kaksinker­tais­es­ti sen, mitä mak­soi moot­tori­tie Espoos­ta Turku­un, totesin, ettei tuos­sa ole mitään järkeä. Kokoomus­laisetkin uno­hti­vat puheet käyt­täjä­mak­suil­la rahoit­tamis­es­ta, kos­ka ei sitä saataisi rahoite­tuk­si. Jos mak­su ei vaikut­taisi käyt­täjämääri­in, sen pitäisi olla kuusi euroa suun­taansa. Kun tuol­lainen mak­su vähin­tään puolit­taisi käytön, mak­su pitäisikin olla 12 euroa suun­taansa, mikä vähen­täisi käyt­töä yhä lisää jne. Autoil­i­joil­ta ei saa tun­nelin kus­tan­nuk­sia per­i­tyk­si, kos­ka tun­nelista ei autoil­i­joille koidu niin suur­ta hyö­tyä, että hei­dän kan­nat­taisi mak­saa. Noin kalli­is­sa tun­nelis­sa ei ole päätä eikä hän­tää. Kun­nal­isveron kaut­ta mak­set­tuna se nois­taisi vero­pros­ent­tia pros­ent­tiyk­siköl­lä kymme­nen vuo­den ajaksi.

Hin­ta olisi siis 14 Ood­ia ja neljä Kru­unuratikkaa. Kru­unuratikan päivit­täi­nen käyt­täjämäärä olisi samaa luokkaa ja aikasäästö yli kaksinkertainen.

Kokoomuk­sen pormes­tariehdokas Juhana Var­ti­ainen ker­toi kuu­li­aise­na kokoomus­laise­na, että hän on ihail­lut kuin­ka Tukhol­mas­sa tun­nelit suju­voit­ta­vat liiken­net­tä. Tukhol­man liikenne on aivan olen­nais­es­ti ruuhkau­tuneem­paa kuin Helsin­gin ja pääsy keskus­taan autol­la siten vaikeam­paa. Kaupunkili­iken­teestä ei saa ruuhkia pois­te­tuk­si väyliä rakennetamalla.

Keskustan rooli muuttuu

Kukaan ei ole valit­tanut, ettei keskus­tas­sa ole lau­tatarho­ja. Suh­teel­lisen edun peri­aat­teen mukaan jotkut toimin­not sopi­vat keskus­taan ja jotkut taas aivan muualle. Keskus­tan suh­teelli­nen ase­ma on muut­tunut sen jäl­keen, kun pääkaupunkiseudulle on raken­net­tu suuri määrä kaup­pakeskuk­sia. Sel­l­aiset toimin­nat, jot­ka edel­lyt­tävät auton käyt­töä, sovel­tu­vat aiem­paakin huonom­min ydinkeskus­taan, kos­ka on ole­mas­sa autoli­jan kannal­ta parem­min toimivia vaihtoehtoja.

En osaa olla murheis­sani siitä, ettei Van­taan perukoil­ta tul­la autol­la ruokaos­tok­sille Helsin­gin keskus­taan, vaan maitop­urk­it ja olutko­rit oste­taan Jum­bosta. Mik­si kenenkään Helsingis­sä pitäisi olla tästä murheis­saan? Ei ole mitään kun­nal­lista arvon­lisäveroa, jon­ka takia täl­lais­es­ta liike­toimin­nas­ta pitäisi pitää kynsin ja ham­pain kiinni.

Tämän päivän Hesaris­sa kaup­pias ker­toi, ettei mon­en tuhan­nen euron käsi­laukkua tul­la osta­maan metrol­la. Kaup­pi­aan kan­nat­taa kokeil­la liik­keen­sä siirtämistä Jum­boon. Ties vaik­ka palaisi takaisin Espalle. Min­un taas on vaikea ymmärtää, että tuhan­sien euro­jen käsi­laukku jäisi osta­mal­la sik­si, että pysäköin­nistä joutuu mak­samaan muu­ta­man euron.

Alek­san­terinkadun tyhji­in liiketiloi­hin tulee kyl­lä vuokralaisia, mut­ta ne saat­ta­vat olla aika eri­laisia kuin ne, jot­ka siitä lähtivät.

Ydinkeskus­tan vahvu­udet liit­tyvät ihmis­ten kohtaamiseen ja ajan­vi­et­toon. Täl­lais­ten toim­into­jen osu­us tulee kas­va­maan. Merkit­tävää ostovoimaa edus­ta­vat myös tur­is­tit, jot­ka eivät liiku autol­la ja joi­ta hyvät jalankulkuolo­suh­teet houkuttavat.

Erikoiskaupan tilantarve vähenee

Vaik­ka Alek­si ei kaupoista tyh­jene, erikoiskau­pan vaa­ti­ma tila muual­la kan­takaupungis­sa vähe­nee net­tikau­pan ja kaup­pakeskusten vuok­si. Sik­si nyt liiketiloik­si osoitet­tu­ja tilo­ja tulee osoit­taa muuhun käyttöön.

Toimis­toille aivan ydinkeskus­ta on maan parhait­en saavutet­tavaa aluet­ta julkiselle liiken­teel­lä, mut­ta kauem­pana Rautatiease­mas­ta saavutet­tavu­us on selvästi heikompi.

Asun­to­jen hin­nat pal­jas­ta­vat, että kan­takaupun­ki on maan halu­tu­in­ta aluet­ta asumiselle. Asum­ista kan­takaupungis­sa tulee lisätä sal­li­mal­la toimis­tok­si muutet­tu­jen asuin­talo­jen palaut­ta­mi­nen asun­noik­si ja kon­ver­toimal­la myös toimis­toik­si raken­net­tu­ja kiin­teistöjä asun­noik­si. Espan ja Bule­vardin eteläpuolel­la tätä ei pitäisi estää.

Oikeas­t­aan pitäisi olla vapaa­ta muut­taa toimis­to­ja asun­noik­si. Jos jostain tilas­ta mak­se­taan asun­tona enem­män kuin toimis­tona, se on asun­tona parem­pi. Virkamiehet eivät tätä hyväksy, kos­ka ”sil­loin­han kaik­ki muutet­taisi­in asunnoiksi”.

Se, että asun­noista mak­se­taan enem­män kuin toimis­tok­er­rosalas­ta, johtuu var­maankin siitä, että asun­noista on pulaa ja toimis­tok­er­rosalaa on tyhjil­lään yli miljoona ker­rosneliötä. Kun kon­ver­sioi­ta on tehty tarpeek­si, hin­nat tasoit­tuvat. Kaikkea ei siis muutet­taisi asunnoiksi.

Tämä asia ei kuitenkaan ole aivan yksinker­tainen ulkois­vaiku­tusten vuok­si, mut­ta en mene tässä asi­as­sa syvemmälle.

 

 

 

[1] Kokoomus­laiset ovat huo­maut­ta­neet min­ulle, että hävit­tyään asian he eivät viime vai­heessa he eivät enää vas­tus­ta­neet Keskuskadun käve­lykat­ua. Eivät, mut­ta viiväs­tivät sen toteut­tamista yli 20 vuotta.

Oden vaaliohjelma (3) Luontoarvojen ja tiiviin yhdyskuntarakenteen yhteentörmäys

Asumisen alle jää aina luon­toa. Mitä harvem­pi on yhdyskun­tarakenne, sitä enem­män luon­toa uhrataan. Isos­sa kuvas­sa tiivis yhdyskuntarekenne siis säästää luon­toa. Tavoit­te­len tiivistä raken­net­ta, mut­ta miin, että kun­nol­lisia viher­aluei­ta on lähel­lä kaikkia.

Olisi help­poa rak­en­taa tyhjälle alueelle kaupun­ki, joka olisi yhdyskun­tarak­en­teeltaan tiivis ja jos­sa kun­nol­liset viher­alueet ovat lähel­lä. Ole­mas­sa ole­vaa kaupunkia on paljon vaikeampi kor­ja­ta täl­laisek­si. Käsit­te­len tässä kolmea tapaus­ta, jos­sa ratio­naa­li­nen yhdyskun­tarakenne ja asukkaiden arvosta­mat luon­toar­vot ovat tör­mäyskurssil­la. Käsit­te­len Meri-Rasti­laa, Kivi­nokkaa ja Haa­gan Riistavuorta.

Meri-Rasti­la

Vuosaare­laiset ovat eri­tyisen tykästyneitä Rasti­lan met­sään. Pahak­si onnek­si se sijait­see lähel­lä metroase­maa, joten asun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen sinne oli eri­tyisen kan­nat­tavaa. Me vihreät kuitenkin vas­tus­timme sinne rak­en­tamista, vaik­ka vastapuolen argu­menteis­sa oli oma järken­sä. Sinän­sä se ehdo­tus, jon­ka kaupung­in­val­tu­us­to aikanaan hyväksyi, oli eri­tyisen hölmö. Alue olisi tuhot­tu, mut­ta asun­to­ja olisi raken­net­tu vain vähän. En ymmär­rä, mitä järkeä luon­toalueen rau­nioiden säi­lyt­tämisessä muis­tut­ta­mas­sa menete­tys­tä olisi ollut. Poli­ti­ikas­sa tarvi­taan kom­pro­mis­se­ja, mut­ta kaavoituk­ses­sa ne tarkoit­ta­vat hel­posti vain huono­ja ratkaisu­ja, jois­sa on menetet­ty molem­mat tavoitel­lut näköko­h­dat.[1]

Asukkaat esit­tivät jos­sain vai­heessa, että olisi järkeväm­pää tiivistää kovin väljästi raken­net­tua Meri-Rasti­laa kuin uhra­ta rantamet­sä. En tiedä, mis­sä olo­suhteis­sa Meri-Rasti­la on kaavoitet­tu niin kuin on kaavoitet­tu, mut­ta on suo­ranainen ympäristörikos kaavoit­taa metroase­man viereen ker­rostaloalue omako­tialueen tehokkuudella.

Meri-Rasti­lan tiivistämiskaa­van kanssa edet­ti­in hyvin ja vuo­den vai­h­teessa lau­takun­ta päät­ti yksimielis­es­ti, että kos­ka rak­en­tamista saadaan Meri-Rasti­laa tiivistämäl­lä niin paljon, Rasti­lan met­sän rak­en­tamis­es­ta voidaan luop­ua. Suuri voit­to sille peri­aat­teelle, että mitä raken­netaan, raken­netaan kun­nol­la ja säästetään hyvät viher­alueet lähelle.

Meri-Rasti­lan itäosan kaa­va. Har­maat raken­nuk­set van­ho­ja, valkoiset uusia.

Sen jäl­keen on ääni vähän muut­tunut kel­los­sa. Nyt onkin alet­tu vas­tus­taa Meri-Rasti­lan tiivistämistä. Minä olen ollut tekemässä sopimus­ta, jol­la Rasti­lan met­sä pelastet­ti­in. En voi hypätä toiseen kelkkaan ja pet­tää lupaus­ta. Vasem­mis­toli­itolle se on näköjään helpompaa.

Kiista kos­kee eri­tyis­es­ti Poh­jave­den­puis­ton pohjois­puolen kallioista maas­toa. On myön­net­tävä, että se on hieno. Jos suun­nit­telisimme Meri-Rasti­lan puh­taal­ta pöy­dältä, säästäisimme sen, mut­ta valitet­tavasti Meri-Rasti­las­sa on jo raken­nuk­sia, väärän kokoisia ja vääril­lä paikoilla.

Meri-Rasti­las­sa ei ole kyse vain asukaslu­vus­ta, on kyse myös seg­re­gaa­tios­ta. Kun 1990-luvun lama koit­ti, rak­en­t­a­mi­nen Helsingis­sä pysähtyi ja kiin­teistölau­takun­nan puheen­jo­hta­ja Erk­ki Heikko­nen halusi pelas­taa raken­nus­li­ik­keet ja muut­ti jok­seenkin kaik­ki ton­tit Meri-Rasti­las­sa ARA-ton­teik­si. Meri-Rasti­lan asun­noista yli 90 pros­ent­tia on hin­tasään­nel­tyä asum­ista. Sinne tarvi­taan nyt kovan rahan asun­to­ja. Niitä on tulos­sa juuri tuonne Poh­jave­den­puis­ton kallioille. Jos tuos­ta kort­telista nap­sas­taan puo­let pois, se toinenkaan puoli ei toteudu kuin Heikkosen ARA-asun­toina, kos­ka lop­putu­los ei ole toimi­va. Meri-Rasti­laan ei ole kovin help­po houkutel­la kovan rahan tuotan­toa. Vasem­mis­toli­iton edus­ta­jat tietävät tämän kaiken kyl­lä oikein hyvin.

Kivi­nok­ka

Kivi­nok­ka on noin kilo­metrin päässä Kulosaaren metroase­mal­ta ole­va van­ha ammat­tiy­hdis­tys­li­ik­keen hal­lit­se­ma kesä­ma­ja-alue, jon­ka his­to­ri­aan voi tutus­tua esimerkik­si Kjell West­ön kir­jas­ta Mis­sä kuljimme ker­ran. Aiem­min kokoomus halusi val­loit­taa tämän vasem­mis­tolle pyhite­tyn alueen kokoomus­lais­ten omako­ti­a­su­jien alueek­si, mikä olisi ollut maankäyt­tönä aivan type­r­ää. Sitä oli help­po vastustaa.

Sit­ten kaavoituk­sen suun­ta muut­tui. Sinne kaavailti­inkin kun­non asun­torak­en­tamista metroase­man lähelle. Tämä muut­ti tilanteen mon­imutkaisem­mak­si. Alueen puo­lus­tamista vaikeut­ti vielä sekin, että kesä­ma­jay­hteisö yrit­ti kaikin voimin pitää ulkop­uoliset pois­sa. Sit­tem­min kesä­ma­jay­hteisö on tul­lut järkiinsä.

Min­ulle tämä oli ensin vähän vaikea tilanne, mut­ta omaatun­toani lohdut­ti se, ettei tämä ole metroase­man lähel­lä. Kilo­metrin mat­ka metropy­säkille on liikaa, mut­ta se on myös liian vähän toimi­van liityn­täli­iken­teen järjestämiseksi.

Olin kahdek­san vuot­ta kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan vara­puheen­jo­hta­ja. Olimme lau­takun­nan puheen­jo­hta­jan, Ris­to Rauta­van kanssa monista asioista eri mieltä, mut­ta molem­mat oli­vat prag­maatikko­ja ja saimme sovit­tua keskenämme paljon asioi­ta. Sovimme esimerkik­si, että jyräämme viras­ton, joka puo­lusti hen­keen ja vereen Hert­toniemen teol­lisu­usalueen säi­lyt­tämistä yksi­no­maan työ­paik­ka-alueena. Lop­putu­lok­se­na alueelle kaavoitet­ti­in aivan metroase­man viereen asun­not 34 00 ihmiselle – paljon enem­män kuin Kivi­nokkaan koskaan kaavailti­in asukkai­ta. Lop­putu­los ei täysin vas­tan­nut omia ajatuk­siani – en olisi kaavoit­tanut asumiseen vain yksi­ty­is­ten omis­tamia tont­te­ja vaan myös kaupun­gin maa­ta, mut­ta poli­ti­ik­ka on mah­dol­lisuuk­sien taita­mista. Lop­putu­los on myös vähän kol­ho. Kaavas­sa ei määrätä raken­nus­su­un­nit­telus­ta, vaik­ka joskus tun­tuu, että pitäisi.

Muuten olen tyy­tyväi­nen. Paljon asukkai­ta metroase­man tun­tu­mas­sa ja vas­taavasti lyhyen matkan päässä kun­non viher­alueet. Juuri tätä tarkoitan.

Riis­tavuori

Kaupunkibule­vardit pikaratikoi­neen on vihreän kaupunkisu­un­nit­telun suuria saavu­tuk­sia. Yksi niistä on Vihd­in­tien pikaratik­ka, jon­ka var­relle suun­nitel­laan asun­to­ja 14 000 asukkaalle.

Riis­tavuoten puis­to on kuvan yläosas­sa punaisel­la soiki­ol­la merkittynä.

Ratikkalin­ja kul­kee Haa­gan liiken­neympyrän jäl­keen pitkin Vihd­in­ti­etä Riis­tavuoren viher­alueen viertä. Tuo alue on aikanaan jätet­ty rak­en­ta­mat­ta, kos­ka siihen aikaan oli epäter­veel­listä asua vilkkaiden autotei­den var­rel­la. Pakokaa­su­is­sa oli lyi­jyä ja se esimerkik­si alen­si liiken­teen vaivaamil­la aleil­la asu­vien las­ten älykkyyttä.

Tuon ratikkalin­jan logi­ikan mukaan Vihd­in­tien bule­vardin var­si pitää rak­en­taa tiivi­isti, mut­ta haa­galaiset eivät halua luop­ua suosi­tus­ta viheralueestaan.

Kansalaisil­ta tulleen palaut­teen mukaan kaupun­ki ei ole pystynyt täysin ker­tomaan, mitä on tekeil­lä. Riis­tavuoren pelas­tamisek­si esitetään, ettei koko ratikkalin­jaa tehdä: nykyiset joukkoli­iken­ney­htey­det kuulem­ma riit­tävät ja sitä pait­si junal­la pääsee keskus­taan nopeam­min kun ratikalla.

Kaupun­ki ei ole saanut ker­ro­tuk­si, että ratikas­sa ei ole kyse vain ratikas­ta vaan myös 14 000 asukkaas­ta. Junal­la pääsee juna-ase­mal­ta nopeam­min Rautatiease­malle, mut­ta pikaratikalla pääsee Munkkiniemeen, Meilah­den sairaala-alueelle, Man­ner­heim­intielle, Kisa­hal­li­in ja oop­per­aan ja tietysti myös Val­imon ja Pohjois-Haa­gan asemille.

Tästä asukaat ovat tehneet hyvän vas­tae­hdo­tuk­sen, jos­sa asum­ista sijoite­taan enem­män Vihd­in­tien välit­tömään läheisyy­teen ja säästetään puis­toa. Tässä on ainek­set hyvään kom­pro­mis­si­in. Vihd­in­tien melu­alue ei ole eri­tyisen hyvää aluet­ta virkistyskäytölle.

Jos viher­alueet keskitetään kun­nol­lisik­si alueik­si niin, että niitä on kaikille korkein­taan 500 metrin päässä, miten lapset, joille 500 metriä on pitkä mat­ka kulkea yksin. Vas­taus on kort­telip­i­ha. Jos­sain seu­raavas­sa postauk­ses­sa ker­ron, mik­si olen tykästynyt umpikortteleihin.

[1] Olin kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nas­sa vara­jäse­nenä myös 1980-luvun alus­sa, kun kaavoitet­ti­in Aurinko­lahtea. Poh­jae­si­tys oli kom­pro­mis­si rak­en­tamisen ja luon­toar­vo­jen välil­lä. Ranta oli jätet­ty ruovikkoisek­si luon­non­ran­naksi. Puheen­jo­hta­ja Yler­mi Runko esit­ti, että tehdään siihen kun­non rantab­ule­var­di. Viras­to puo­lusti esi­tys­tään. Viras­ton puo­lus­tus rom­ahti, kun minä kan­natin Run­gon esi­tys­tä. Siel­lä se rantab­ule­var­di nyt on, eikä kukaan ole valittanut.

Oden vaaliohjelma (2) Ihannekaupunkini on tiivis mutta harva

Ne alueet, jot­ka ote­taan raken­net­tavak­si, kan­nat­taa rak­en­taa tiivi­isti ja paikas­ta riip­puen myös aika korkeasti. Toisaal­ta aluei­den väli­in kan­nat­taa jät­tää kun­non viheralueet.

Suomes­sa pääsi 1960-luvulle val­loille amerikkalainen har­vaan raken­net­tu autokaupun­ki-ide­olo­gia. Syn­tyivät met­sälähiöt. Tiivi­isti raken­netus­ta kan­takaupungista halut­ti­in val­oisi­in ja välji­in lähiöi­hin, kos­ka kan­takaupungis­sa asum­i­nen oli epäter­veel­listä. Auringon val­on puute tuot­ti riisi­tau­tia, taloko­htainen kok­siläm­mi­tys, roskan­polt­tou­u­nit ja auto­jen pakokaa­sut pila­si­vat hen­gi­tysil­man. Tapi­o­las­sa asun­noista mak­set­ti­in enem­män kuin Kruununhaassa.

Pih­la­jamä­ki

Tämän seu­rauk­se­na Helsin­ki on aivan olen­nais­es­ti harvem­min raken­net­tu kuin Tukhol­ma, Kööpen­ham­i­na tai Oslo. Se vas­taa ympäristörikos­ta. Har­vaan raken­netus­sa kaupungis­sa rak­en­tamisen ja tiev­erkon alle jää paljon enem­män maa­ta ja luon­toa, Sipoos­sa asukas­ta kohden kymme­nen ker­taa niin paljon kuin Helsin­gin kantakaupungissa.

Riisi­taudin uhka on vai­h­tunut ihosyövän uhak­si, roskan­polt­tou­u­nit on kiel­let­ty, taloko­htainen läm­mi­tys on vai­h­tunut kaukoläm­pöön, lyi­jy on kiel­let­ty polt­toaineis­sa ja katalysaat­torit tulleet pakol­lisik­si. Tiivis on taas ter­veel­listä ­– ja haluttua.

Ekon­o­mistik­oulu­tuk­sen saa­neena kat­son, että asumisen hin­ta eri alueil­la pal­jas­taa aluei­den suh­teel­lista halut­tavu­ut­ta. Mik­si joku mak­saisi asumis­es­ta enem­män paikas­sa A kuin paikas­sa B, jos itse asi­as­sa asu­isi mielu­um­min paikas­sa B. Tarkkaan ottaen hin­nat ker­to­vat, minkälaista kaupunkia tarvi­taan lisää, sil­lä onnek­si ihmis­ten toiveet vaihtelevat.

Tiivis kaupun­ki on taas suosiossa.

Hin­nat puo­lus­ta­vat asuinaluei­den tiivistämistä. Tiivi­it asuinalueet näin mitat­tuna halutumpia.

Tiivis kaupunki­rakenne toimii parem­min. Palve­lut ovat parem­pia ja enem­män asioi­ta on käve­ly­matkan säteel­lä. Lisää asukkai­ta tarkoit­taa parem­paa joukkoli­iken­net­tä, parem­pia palvelu­ja, enem­män elämää. Kun jotain asuinaluet­ta tiivis­tetään, siitä tulee alueena halu­tumpi ja asun­to­jen arvo nousee.

Olen ollut yhteen­sä 12 vuot­ta kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nas­sa ja kaupunkiym­päristölau­takun­nas­sa. Siel­lä olen toimin­ut niin kuin olen puhunut. Kun aloitin, Her­ne­saa­reen kaavailti­in 4 300 asukas­ta. ja val­tu­us­ton hyväksymässä kaavas­sa asukkai­ta on 7 800. Tein aikanaan palau­tus­esi­tyk­sen Kes­ki-Pasi­lan kaavas­ta esit­täen korkeam­paa rak­en­tamista. Kaa­va tulisi takaisin yli 1 500 asukas­ta suurem­mal­la asukasmäärällä.

Emme hyväksyneet Kivi­nokan rak­en­tamista, mut­ta näin menete­tyn asukas­määrän kor­vasimme enem­män kuin kokon­aan sijoit­ta­mal­la noin 3 400 asukas­ta metroase­man lähelle Hert­toniemen teollisuusalueelle.

Tiivistämi­nen suo­jelee luon­toa, kos­ka vähem­män luon­toa jää rak­en­tamisen alle. Joskus kuitenkin syn­tyy vaikei­ta rajan­ve­to­ja, kuten Riis­tavuores­sa Haa­gas­sa tai Vuosaa­res­sa. Näistä myöhem­mis­sä kirjoituksissa.