Avainsana: Ravintoloiden arvonlisävero

Päivän Hesaris­sa arvosta­mani Palka­nsaa­jien tutkimus­laitok­sen johta­ja Eli­na Pylkkä­nen esit­tää, että hal­li­tuk­sen olisi pitänyt nos­taa alimpia arvon­lisäverokan­to­ja. Tämä on sinän­sä hyvä tavoite. Jos meil­lä olisi vain yksi arvon­lisäverokan­ta, se olisi 20 % ja tämä paran­taisi mon­en korkeasti verote­tun palvelu­alan verotusta.

Mut­ta sit­ten tuli jotain kum­mallista. Hän ei esit­tänytkään yht­enäistä arvon­lisäverokan­taa vaan kohden­netusti rav­in­toloiden arvon­lisäveron nos­tamista, koska

”Taloustiede sanoo, että vapaa-ajal­la kulutet­tu­ja hyödykkeitä pitäisi verot­taa ankaram­min ja sitä, mikä liit­tyy työn tekemiseen, kevyemmin.”

Mikä taloustiede näin sanoo? Minä olen oppin­ut, että jos vero­tus ei ole neu­traalia, se pitäisi por­ras­taa hin­ta­jous­ton mukaan. Tuotet­ta, jon­ka kysyn­tä on hin­nas­ta riip­puma­ton­ta, voidaan verot­taa enem­män ja maltil­lisem­min sel­l­aista hyödyket­tä, jon­ka kysytä las­kee veron vuoksi.

Mut­ta mikä on tämä ero vapaa-ajal­la kulutet­tui­hin hyödykkeisi­in? Ensik­sikin val­taosa rav­in­to­laru­uas­ta syödään lounas­tun­nil­la. Ver­rat­tuna melkein mihin hyödyk­keeseen hyvän­sä rav­in­to­lasyömi­nen pain­ot­tuu vähem­män vapaa-ajan kulu­tuk­seen. Esimerkik­si kodin huoneka­lut ovat kokon­aan vapaa-ajan kulutusta.

Kovin arve­lut­tavaa on aja­tus, että tavarat ovat oikei­ta hyödykkeitä ja palve­lut jotain hömp­pää. Kos­ka Pylkkä­nen on ammat­tiekon­o­misti, hän ei var­maankaan sor­ru ajatuk­seen, että vien­ti­tuotan­to on oikeaa tuotan­toa ja koti­markki­natuotan­to turhu­ut­ta. Merkan­til­is­mi kumot­ti­in aja­tusvirheenä yli 200 vuot­ta sit­ten. (Anders Chy­de­nius, Adam Smith)

Korostet­takoon vielä sitä, että vaik­ka arvon­lisäveroa kut­su­taan kulu­tusveroksi, yri­tyk­set mak­sa­vat sen sum­mas­ta, joka koos­t­uu yri­tyk­sen mak­samista palkoista, koroista ja voitos­ta. Rav­in­toloiden tilit­tämä arvon­lisävero koos­t­uu lähin­nä työhön kohdis­tu­vas­ta verosta.