Kategoria: Talouspolitiikka

Maahanmuuttajat vauhdittavat kansasuomalaisten luokkanousua

Muis­tan lap­su­ud­estani, kuin­ka mon­et kokoomus­laiset vas­tus­ti­vat perusk­oulua, kos­ka jos kaik­ki koulute­taan her­roik­si, mis­tä saamme enää ihmisiä yksinker­taiseen suorit­tavaan työhön? Se ei jäänyt viimeisek­si ker­rak­si, kun kokoomus on vas­tus­tanut suo­ma­lais­ten koulu­tus­ta­son nousua. Tämä oli yksi niistä syistä, jot­ka antoi­vat min­ulle elinikäisen roko­tuk­sen kokoomus­laisu­ut­ta vastaan.

Eivät kokoomus­laiset tietenkään tehneet tästä julk­i­lausumaa. Viralli­nen syy vas­tus­taa perusk­oulua oli, että uud­is­tus on kallis ja tarpee­ton. Mut­ta oli min­ul­la kor­vat joil­la kuunnella.

Tietysti tuos­sa argu­men­tis­sa on tot­takin, jos asi­aa kat­soo ylem­män keskilu­okan etu­jen kannal­ta. Kaik­ista ei voi tul­la keskilu­okkaa, kos­ka yhteiskun­ta ei toi­mi, ellei kukaan tee työväen­lu­okkaisia töitä.

Moni Län­si-Euroopan maa ratkaisi asian 1960-luvul­la tuo­ma­l­la maa­han pro­le­tari­aat­tia tekemään töitä, joista kan­taväestö halusi koho­ta parem­pi­in töi­hin. Vierastyöläiset tekivät mah­dol­lisek­si suurelle osalle sak­salai­sista nous­ta työväen­lu­okas­ta keskilu­okkaan. Saman sai­vat aikaan 300 000 suo­ma­laista 1960-luvul­la Ruot­sis­sa. Jat­ka lukemista “Maa­han­muut­ta­jat vauhdit­ta­vat kansasuo­ma­lais­ten luokkanousua”

Ajatuksia etätyöstä

Joskus viime vuosikymmenel­lä luin The Econ­o­mistista, että Yhdys­val­lois­sa yri­tyk­set ovat alka­neet rajoit­taa etä­työn tekemistä, kos­ka ovat havain­neet, että etä­työtä teke­vien tuot­tavu­us ja osaami­nen kehit­tyvät heikom­min kuin muiden. Yhdys­val­lois­sa on tapana mita­ta työn­tek­i­jän työpanosta.

Tämä tapah­tui paljon ennen koron­aa. Syy etätöi­den suo­sioon Yhdys­val­lois­sa oli kelvo­ton kaupunkisu­un­nit­telu, jon­ka seu­rauk­se­na työ­matkoi­hin kului kohtu­ut­tomasti aikaa. Tuo­hon aikaan etä­työvä­li­neet oli­vat kehit­tymät­tömämpiä kuin nyt. Nehän otti­vat jät­tiloikan koro­nan ansiosta.

Olen itse tehnyt hybrid­i­työtä koko ikäni, ensin yliopis­tol­la ja sit­ten eduskun­nas­sa. Oli luon­te­vaa aloit­taa työt koti­ti­etokoneel­la ja kävel­lä tai huraut­taa ratikalla töi­hin siinä vai­heessa, kun joku toinen olisi pitänyt tupakkatauon. Päivit­täin oli järkevää ja jopa pakol­lista olla työ­paikallakin.  Nyky­isin eläk­keel­läkin min­ul­la on työpiste Aal­to-yliopis­ton talousti­eteen laitok­sel­la, kaukana käve­ly­matkan ulot­tumat­tomis­sa. Pyrin matkus­ta­maan sinne metrol­la sään­nöl­lis­es­ti vain koh­datak­seni fik­su­ja ihmisiä. Yleen­sä tulen takaisin pari ideaa fik­sumpana. Koti­in oman työpöy­dän ääreen koteloituneena ajatuk­set uhkaa­vat herkästi lop­pua. Jat­ka lukemista “Ajatuk­sia etätyöstä”

Vielä velkajarrusta

Velka­jar­rua on vähän vaikea arvostel­la, kos­ka tulee väk­isin samais­te­tuk­si Vasem­mis­toli­iton ”juh­li­taan ja syödään viimeisetkin siemen­pe­runat ”-lin­jaan. Vaik­ka kan­nat­taa vas­tu­ullista talous­poli­ti­ikkaa, ei kuitenkaan tarvitse kan­nat­taa huonoa suhdannepolitiikkaa.

Nyt on sovit­tu, että julkisen velan suh­teessa BKT:hen on alen­nut­ta­va 0,75 pros­ent­tiyk­sikköä vuosit­tain. Kuten Mikko Särelä esit­ti, se olisi pitänyt sitoa BKT:n kasvu­vauhti­in. Jos BKT kas­vaa kolme pros­ent­tia vuodessa, velkaa ei tarvitse lyhen­tää lainkaan, vaan voidaan ottaa lisää velkaa jopa kak­si pros­ent­tia BKT:sta. Vas­taavasti, jos BKT piene­nee kolme pros­ent­tia, val­tion­talous on pakotet­ta­va yli kolme pros­ent­tia yli­jäämäisek­si. Keynes voi huonos­ti haudassaan.

Sil­loin kun talous kas­vaa rajusti, pitäisi sään­nön pakot­taa suureen yli­jäämään ja paljon esitet­tyä nopeam­paan velan­mak­su­un. Poli­itikoille hyvät ajat ovat vaikeimpia. Oikeis­tolle syn­tyy himo alen­taa vero­ja (näin ne ovat tehneet aika mon­ta ker­taa) ja vasem­mis­tol­la himo lisätä menoja.

Tässä sal­li­taan kuitenkin vuosit­taista sään­nön rikkomista niin, että ali­jäämä saa olla 2,5 pros­ent­tia BKT:sta. Ajatel­laan ilmeis­es­ti, että laskukaudet ovat lyhy­itä, kos­ka vaa­likau­den lop­pu­un men­nessä pitää tas­apain­ot­taa . Jat­ka lukemista “Vielä velkajarrusta”

Älyllinen kehitysvammaisuus

Viikon uutisia oli, että alle 35-vuo­ti­aiden työkyvyt­tömyy­seläkkeis­sä ovat lisään­tyneet henkiset syyt ja näistä eri­tyis­es­ti älylli­nen kehitysvammaisuus.

Älyl­lisel­lä kehi­tys­vam­maisu­udel­la tarkoite­taan, että älykkyysosamäärä on alle 70. Tosin määritelmät ovat vähän vai­htele­via. Tämä on kak­si stan­dard­ipoikkea­maa alle keskiar­von (100). Jos älykkyysosamäärä nou­dat­taisi tarkkaan nor­maal­i­jakau­maa, näitä olisi koko joukos­ta noin 2,3 %, mut­ta jakau­man hän­tien osalta nor­maal­isu­u­so­le­tus ei tai­da päteä.

Älylli­nen kehi­tys­vam­maisu­us voi johtua syn­nyn­näi­sistä tek­i­jöistä mut­ta myös ravin­non tai virikkei­den puut­teesta lapsena

Heikko­lah­jaisu­us ei ole lisään­tynyt vaan on ymmärtääk­seni ajan myötä vähen­tynyt, mut­ta työelämä on tul­lut vaa­ti­vam­mak­si. Van­hois­sa maalaisy­hteisöis­sä heikko­lah­jaisia oli selvästi enem­män kuin nyt, mut­ta sil­loin heille löy­tyi työtä. Nykyaikana har­va työ on enää help­poa kuin heinän­teko. Jat­ka lukemista “Älylli­nen kehitysvammaisuus”

Mitä ajattelen velkajarrusta?

Vaik­ka suh­taudun kri­it­tis­es­ti hal­li­tuk­sen esit­tämään laki­in velka­jar­rus­ta, en  halua tul­la liite­tyk­si niihin vasem­mis­to­laisi­in, joiden mielestä kan­nat­taa elää ilois­es­ti velka­an­tu­mal­la niin kauan kuin lainaa vielä saa. Julk­ista talout­ta on tas­apain­otet­ta­va voimakkaasti, mut­ta liika on aina liikaa. 

Min­ul­ta on use­ampikin kysynyt, mitä mieltä olen hal­li­tuk­sen esit­tämästä laki­in kir­joitet­tavas­ta velka­jar­rus­ta. Olen vas­tan­nut, että en oikein tunne esi­tys­tä. Olen­han tietysti lukenut siitä lehdis­tä, mut­ta olen olet­tanut, että lehdet selosta­vat asi­aa väärin. Eihän kukaan voi esit­tää mitään noin höh­lää. Kom­men­toin nyt kuitenkin esi­tys­tä sel­l­aise­na, kuin olen siitä lehdis­sä lukenut sil­lä varauk­sel­la, etteivät lehtien tiedot ole oikeista.

Täl­lä ker­taa huo­maan ole­vani samaa mieltä Raimo Ilask­iv­en kanssa, joka huo­maut­ti HS:n yleisönosas­tossa, että esi­tys estäisi järkevän suhdannepolitiikan.

Suh­dan­nevai­hte­lut ovat markki­na­t­alouden virhe, jota vas­taan val­tio­val­lan on toimit­ta­va. Keino­ja on kak­si: rahapoli­ti­ik­ka ja finanssipoli­ti­ik­ka. Omaa rahapoli­ti­ikkaa ei Suomel­la euroaikana enää ole. Jäl­jelle jää vain finanssipoli­ti­ik­ka. Hyv­inä aikoina on kerät­tävä markki­noil­ta rahaa veroina enem­män kuin sinne kyl­vetään sitä  ja huonoina aikoina pitää tehdä toisin päin.

Suh­dan­nepoli­ti­ik­ka ei ole tämän hal­li­tuk­sen vahvuuk­sia — onhan se omil­la toimil­laan syven­tänyt lamaa ja viivästyt­tänyt talouden nousua. Tämä on mak­sanut kansan­taloudelle mil­jarde­ja. Jat­ka lukemista “Mitä ajat­te­len velkajarrusta?”

Maahanmuuttajien pysyvyys

Suomen syn­tyvyys on pien­estä nousus­ta huoli­mat­ta mata­la, mikä tietää tule­vaisu­udessa suuria vaikeuk­sia työikäiselle väestölle, jon­ka pitäisi mak­saa ikään­tyneille eläkkeitä ja jär­jestää näi­den hoiva­palve­lut. Suomen tule­vaisu­ut­ta heiken­tää edelleen se, ettei nuorten suo­ma­lais­ten kan­na­ta ottaa tätä taakkaa kan­net­tavak­seen, vaan muut­taa pois maas­ta. Tyh­jenevä Suo­mi tarvit­see kipeästi siir­to­laisu­ut­ta, siis sitä, että tänne tul­laan töi­hin ja vero­ja mak­samaan. Asi­aa han­kaloit­taa se, että moni muukin maa tarvit­see siir­to­laisu­ut­ta. Siir­to­laisia ei ote­ta vaan saadaan.

Net­tomaa­han­muu­tos pitäisi olla vähin­tään 30 000 hen­gen tasol­la. Kos­ka Suomes­ta muute­taan myös pois, brut­tomaa­han­muu­ton on olta­va selvästi tuo­ta korkeampi – sitä korkeampi mitä use­ampi muut­taa pois.

Herkim­min pois muut­ta­vat ulko­maalais­taus­taiset. Huono jut­tu. Ensin investoimme hei­dän kotout­tamiseen­sa ja sit­ten he lähtevät, kun kotout­ta­mi­nen alkaa olla lop­pusuo­ral­la. Vaik­ka tilalle saataisi­in uusia, hei­dän kotout­tamisen­sa on aloitet­ta­va alus­ta. Jat­ka lukemista “Maa­han­muut­ta­jien pysyvyys”

Hyvinvointivaltion perääntymissuunnitelma (5/x) Suomi tarvitsee siirtolaisia

Perusuo­ma­lais­ten ensim­mäi­nen vara­puheen­jo­hta­ja pöyristyt­ti sanavalin­noil­laan maa­han­muut­ta­jista A‑studiossa.  Siinä hötäkässä jäi huomiotta eräs hänen kovin kum­malli­nen  väit­teen­sä, jolle olisin toivonut enem­män huomiota.

Hän sanoi his­to­ri­an dosentin arvo­val­lal­la, ettei Suomeen tarvi­ta työperäistä maa­han­muut­toa paikkaa­maan hupenevaa väestöä, kos­ka hyvin pär­jät­ti­in sil­loinkin, kun meitä oli vain kolme tai neljä miljoonaa.

Vuon­na 1920 suo­ma­laisia oli 3,148 miljoon­aa ja työvoimaa todel­la riit­ti hyvin. Sil­loin yli 65-vuo­ti­ai­ta oli 188 000, kun heitä on nyt 1 329 000. Nuorem­pi­en ikälu­okkien koko on pienen­tymässä nopeasti, mut­ta eläkeiäis­ten määrä on edelleen nousus­sa. Aika raskaak­si tulee pienenevien nuorten ikälu­okkien taak­ka näi­den joutues­sa pait­si hoita­maan ikäih­misiä myös mak­samaan hei­dän eläk­keen­sä. Se tekee heistä köy­hiä, mikä tulee vääristämään ikä­jakau­maa entis­es­tään, kos­ka tuol­laista taakkaa kan­nat­taa pae­ta muut­ta­mal­la pois maas­ta. Jat­ka lukemista “Hyv­in­voin­ti­val­tion perään­tymis­su­un­nitel­ma (5/x) Suo­mi tarvit­see siirtolaisia”

Hyvinvointivaltion perääntymissuunnitelma (4/x) Mistä säästäisin ja mistä en

Kir­joi­tus­sar­ja on ollut vähän tauol­la. Olen viimeis­tel­lyt kir­jaani Kaupun­ki ja talous, joka ilmestynee kuukau­den sisällä.

Pienistä puroista syntyy suuri virta

En pysty räjäyt­tämään pankkia lois­taval­la julk­isten meno­jen säästö­su­un­nitel­mal­la. Ei löy­dy yhtä tai muu­ta­maa suur­ta säästöko­hdet­ta, jot­ka ratkai­si­si­vat pelin. Isot menot on kat­sot­tu melko tarkkaan, ja ne ovat siten pääsään­töis­es­ti järke­viä. Pien­ten meno­jen aluskasvil­lisu­us sisältää paljon huonos­ti harkit­tu­ja kohtei­ta. Syynä on poli­it­ti­nen kult­tuurimme. Eri osa­puo­let oste­taan bud­jet­ti­sop­u­un hyväksymäl­lä jokin niille tärkeä mut­ta kokon­aisu­u­den kannal­ta epä­tarkoituk­sen­mukainen menoko­hde, eikä niitä sit­ten tul­la karsi­neek­si. Näitä on vuosikym­menten kulues­sa tul­lut aika paljon.

Min­ul­la ei ole edel­ly­tyk­siä käy­dä bud­jet­tia läpi detalji­ta­sol­la. Sanon vain, että pienistä puroista saadaan syn­tymään iso vir­ta. Lib­er­aalipuolue on tehnyt täl­laisen lis­tan nimeltä Leikat­tavaa löy­tyy. En osaa ottaa kan­taa senkään detal­jei­hin, mut­ta lis­taa kan­nat­taa tutkia. Lib­er­aalipuolue on hyvä tekemän täl­laisia lis­to­ja, kos­ka heil­lä ei ole his­to­ri­aa rasit­teena- ei siis his­to­ri­aa lainkaan.

Eräitä matalalla roikkuvia hedelmiä

Min­un oli tarkoi­tus esit­tää, että ainakin voisi pois­taa type­r­än sairaus­vaku­u­tusko­r­vausten korot­tamisen yksi­ty­is­lääkäril­lä käymis­es­tä, mut­ta hal­li­tus kek­si tämän kohteen itsekin. Vielä voisi pois­taa 65-vuot­ta täyt­tänei­den valin­nan­va­pauskokeilun, kos­ka rahan haaskaus­ta sekin on. Jat­ka lukemista “Hyv­in­voin­ti­val­tion perään­tymis­su­un­nitel­ma (4/x) Mis­tä säästäisin ja mis­tä en”

Miksi rahat eivät vieläkään riitä?

Markki­na­t­alous on luonut meille vau­rau­den, jota ei osat­tu sata vuot­ta sit­ten edes kuvitel­la. Ei osan­nut edes lor­di Keynes. Hän osasi ennus­taa tuotan­non tehokku­u­den, mut­ta ei uusia tarpei­ta. Hän luuli, että mei­dän aikanamme kaiken tarvit­ta­van tuot­tamiseen riit­tää 15 tun­tia työtä viikossa.

Uskoin 1990-luvun alus­sa, että taloudelli­nen kasvu pois­taisi köy­hyy­den Suomes­ta. Sen jäl­keen palkko­jen ostovoima – myös alimpi­en palkko­jen – on kas­vanut 50 pros­ent­tia. Pieni­palkkaiset ovat nyt yhtä varakkai­ta kuin keski­t­u­loiset oli­vat 1980-luvun lop­ul­la, mut­ta taloudelli­nen ahdinko ei ole kadonnut.

Rahat eivät riitä monel­la isopalkkaisemmallakaan.

Miten tämän voi selittää?

Joku sanoo, ettei hin­tain­dek­si mit­taa oikein köy­hien kulu­tusko­ria. Tämä selit­tää vain pienen osan, jos mitään. Onhan ruo­ka hal­ven­tunut EU-jäsenyy­den myötä merkit­tävästi suh­teessa mui­hin hin­toi­hin. Jat­ka lukemista “Mik­si rahat eivät vieläkään riitä?”

Hyvinvointivaltion perääntymissuunnitelma (3/x): matalapalkkatuki

Jos on siis järkevää tukea pieni­palkkaisia, miten tämä tuki pitäisi tehdä?

Tärkein­tä on tehdä se jotenkin. Sil­lä miten se tehdään, ei ole niin suur­ta väliä ver­rat­tuna siihen, että se ylipään­sä tehdään.

Huono­tuot­toises­sa työssä hin­ta ei saa olla työ­nan­ta­jalle niin korkea, ettei työn teet­tämi­nen kan­na­ta, mut­ta toisaal­ta palk­ka ei saa olla tek­i­jälle niin huono, ettei pal­ka­lla elä. Ero­tus on paikat­ta­va tulon­si­ir­tona joko työ­nan­ta­jalle tai työntekijälle.

Suomes­sa vero­tus tasaa tulo­ja suu­rit­u­lois­t­en ja pien­i­t­u­lois­t­en välil­lä, mut­ta pien­i­t­u­lois­t­en ja vielä pienem­pit­u­lois­t­en välil­lä ei ole mitään tasausta.

Joku sanoo tähän, että henkilön pitää siir­tyä tuot­tavam­paan työhön, mut­ta se ei ole valitet­tavasti kaikille mahdollista.

Ran­skas­sa työ­nan­ta­jat on vapautet­tu palka­n­mak­sun sivuku­luista min­imi­palkan tasol­la. Sak­sas­sa sovel­letaan mini­jobs-jär­jestelmää, joka on sään­nöiltään hyvin sak­salainen, siis mon­imutkainen ja seka­va. Yhdys­val­lois­sa on kehut­tu Earned Income Tax Cred­it ‑jär­jestelmä, joka on lisän­nyt merkit­tävästi työl­lisyyt­tä ja tor­junut lap­siköy­hyyt­tä mata­la­palkkaista työtä teke­vien kesku­udessa. Ruot­sis­sa mak­se­taan tukea työ­nan­ta­jalle tämän palkates­sa vaikeasti työl­lis­tet­tävä. Suomes­sa on saman­lainen palkkatu­ki kuin Ruot­sis­sa, mut­ta sitä käytetään olen­nais­es­ti vähem­män. Jat­ka lukemista “Hyv­in­voin­ti­val­tion perään­tymis­su­un­nitel­ma (3/x): matalapalkkatuki”