Kategoria: Talouspolitiikka

Hoivapommi (1/4) Miksi vanhustenhoidon menot kasvavat?

Käytän tässä kir­joi­tus­sar­jas­sa ter­miä van­hainkoti, joka nykyisen hoitoslan­gin mukaan tarkoit­taa ympärivuorokautista hoivaa palvelu­a­sun­nos­sa tai hoivakodissa.

Ris­to Mur­to on syn­nyt­tänyt val­taisen pahek­sun­nan varoit­taes­saan, etteivät julkisen talouden rahat riitä nykyiseen van­hus­ten hoidon palvelulu­pauk­seen. Reak­tio tun­tuu vähän viestin tuo­jan ampumiselta. On puhut­tu jopa petok­ses­ta. Mur­to varoit­ti asi­as­ta, jos­ta pitäisi näköjään vaieta.

Siihen, etteivät rahat riitä van­hus­ten hoitoon, on paljon syitä. Aikanaan perus­palve­lu­min­is­ter­inä run­saat 20 vuot­ta sit­ten osasin ennus­taa, että van­hus­ten­hoito joutuu kri­isi­in, mut­ta en sil­loin tien­nyt, että tilanne tulisi men­emään niin pahak­si kuin se näyt­tää ole­van menossa.

Talouskasvu ei auta rahoituksessa

Aloite­taan siitä, mikä tähän ei ole vaikut­tanut, nimit­täin talouskasvun tyre­htymi­nen. Talouskasvun lop­pumi­nen Suomes­sa johtuu tuot­tavu­u­den kasvun lop­pumis­es­ta. Sen takia julkisen sek­torin tulot eivät kas­va, mut­ta eivät­pä kas­va myöskään reaali­palkat. Tuot­tavu­u­den kasvu nos­taisi vääjäämät­tä palkko­ja. Niin­pä palkat nousi­si­vat van­hus­ten­hoi­dos­sa tuot­tavu­u­den kasvun tahdis­sa, eikä kasvu helpot­taisi isos­sa kuvas­sa van­hus­ten hoitoa. Jat­ka lukemista “Hoivapom­mi (1/4) Mik­si van­hus­ten­hoidon menot kasvavat?”

Näkökohtia työelämän uudistuksiin (5): paikallinen sopiminen

Paikallisel­la sopimisel­la voidaan tarkoit­taa työe­htosopimusten määräämistä palkkataulukoista tin­kimis­es­tä yhteis­es­ti sopi­en tai tek­stikysymyk­sistä sopimista ohi TES:n määräysten.

Sak­sas­sa on mah­dol­lista sopia paikallis­es­ti työ­paikan pelas­tamis­es­ta sopi­mal­la alem­mista palkoista. Tämä voi jois­sakin tapauk­sis­sa olla työn­tek­i­jöille edullista Suomes­sakin. On parem­pi jatkaa samas­sa työ­paikas­sa vähän huonom­mal­lakin pal­ka­lla kuin antaa yri­tyk­sen men­nä nurin. Sil­loin on edessä muut­to omakoti­talosta vuokra-asun­toon jon­nekin Van­taan Haku­ni­laan. Se näin saatu parem­pi palk­ka ei riitä eli­naikana kor­vaa­maan arvot­tomak­si käyneen omakoti­talon mene­tys­tä. Jat­ka lukemista “Näköko­htia työelämän uud­is­tuk­si­in (5): paikalli­nen sopiminen”

Listaamattomien yritysten osinkovero pitää ainakin ajanmukaistaa

Joskus viime vuosi­tuhan­nel­la otet­ti­in käyt­töön lis­taa­mat­tomien yri­tys­ten vero­huo­jen­nus­malli. Sen perus­teena oli, että yrit­täjälle ei saa olla epäedullisem­paa panos­taa yri­tyk­seen­sä osakepääo­maa ja jakaa tuot­toa osinkoina kuin antaa yri­tyk­selleen lainaa ja saa­da lainas­ta korkoa. Tuo­hon aikaa yri­tyk­set oli­vat juuri tämän eron takia kovin velka­isia ja huono­ja otta­maan isku­ja vastaan.

Korko­jen mak­sun edullisu­us osinkoi­hin näh­den tulee siitä, että korko on yri­tyk­selle vähen­nyskelpoinen, mut­ta osinko ei ole. Niin­pä kun yri­tys tekee voit­toa, yri­tys mak­saa ensin voitos­ta veroa ja sen päälle omis­ta­ja mak­saa vielä veroa osin­gos­ta eli voit­to tulee verote­tuk­si kah­teen ker­taan. Kun yri­tys mak­saa osin­gon sijaan korkoa, korkona ulos mak­set­tu tulos tulee verote­tuk­si vain ker­taalleen. Koroista niiden saa­ja mak­saa tietysti pääo­mat­uloveron. Jat­ka lukemista “Lis­taa­mat­tomien yri­tys­ten osinkovero pitää ainakin ajanmukaistaa”

EU:n koottava liitto Yhdysvaltain hajota ja hallitse ‑politiikkaa vastaan

Kyl­lä har­mit­taa, miten Yhdys­val­lat nöyryyt­ti Euroop­paa tullineu­vot­teluis­sa. Suo­ras­taan nolot­taa olla eurooppalainen.

Kohtuulliset tullit voisivat olla hyväksi

Aloite­taan peri­aat­teista. Yhdys­val­loil­la on oikeus eristäy­tyä taloudel­lis­es­ti tul­limuurien taakse, jos se pitää näin saavutet­tua vakaut­ta sen arvoise­na, että ulko­maankau­pan tuo­mia hyö­tyjä kan­nat­taa uhra­ta sen eteen.

Nor­mi­talousti­eteen mukaan vapaakaup­pa johtaa tehokkaam­paan tuotan­non allokoin­ti­in ja sik­si tul­lit alen­ta­vat hyvinvointia.

Min­ul­la on tähän kak­si poikkeavaa näke­mys­tä. Ensik­sikin, mitä jyrkem­pi on maid­en ja aluei­den väli­nen työn­jako, sitä haavoit­tuvampi talous on, ja se on ilmeinen hait­ta. Jat­ka lukemista “EU:n koot­ta­va liit­to Yhdys­val­tain hajo­ta ja hal­litse ‑poli­ti­ikkaa vastaan”

Näkökohtia työelämän uudistuksiin (3): vain yksi tutkinto

Hal­li­tuk­sen excel-joukkue on keksinyt, että on koulu­tus­ra­ho­jen paras­ta käyt­töä, jos kukin opiskelee vain yhden tutkin­non. Päät­te­ly menee niin, että ensim­mäi­nen tutk­in­to nos­taa tulo­ja enem­män kuin sen päälle opiskel­tu toinen tutk­in­to, joten kan­nat­taa rahoit­taa se toinen tutk­in­to mah­dol­lisim­man mon­elle ja toista ei kenellekään.

Yleen­sä hal­li­tus ajat­telee vain yri­tys­ten etua, mut­ta tässä se on uno­hdet­tu kokon­aan. Laa­ja-alais­es­ti osaav­ista on hyö­tyä yri­tyk­sille, eivätkä mei­dän työ­markki­namme toi­mi niin, että tämä hyö­ty näky­isi kokon­aan  työn­tek­i­jän palka­s­sa. Maail­ma on muut­tunut niin mon­imutkaisek­si, ettemme pär­jää pelkästään putk­inäköisil­lä yhden alan osaa­jil­la. Juuri äsken valit­ti­in Kelan pääjo­hta­jak­si henkilö, jol­la on sekä juristin että lääkärin tutk­in­to. Tuhlausta?

Minus­ta nap­pik­oulu­tus sairaalan johta­jalle olisi lääkärin­tutk­in­to ja sen päälle tuotan­to­talousinsinöörin tutk­in­to. Sel­l­ainen säästäisi tutkin­non hin­nan moninker­tais­es­ti. Jat­ka lukemista “Näköko­htia työelämän uud­is­tuk­si­in (3): vain yksi tutkinto”

Näkökohtia työelämän uudistuksiin (2): valikoivuus työhönotossa

Hal­li­tuk­sen mukaan vaikea irti­sanomi­nen vähen­tää yri­tys­ten halu­ja palkata työn­tek­i­jöitä ja siten heiken­tää työl­lisyyt­tä. Voi olla tai sit­ten ei. Väitän, että Isom­pi merk­i­tys on sil­lä, että vaikea irti­sanomi­nen pakot­taa yri­tyk­set valikoivim­mik­si rekry­toin­neis­sa. Jos rekry­toin­nis­sa tehtyä virhet­tä ei voi kor­ja­ta, virhet­tä kan­nat­taa vält­tää hin­taan mihin hyvän­sä. Ei uskalleta palkata ketään, jon­ka kohdal­la mikään seik­ka viit­taa vähänkin riskiin.

Jos ajatel­laan vain työssä ole­vien oikeuk­sia, vah­va irti­sanomis­suo­ja on hei­dän kannal­taan hyvä asia, mut­ta se ei ole sitä yhtä var­masti hyvä asia niille, jot­ka eivät ole työ­paikkaa saa­neet. Eri­tyisen huono se on niiden kannal­ta, joil­la on jokin työan­ta­jaa huolestut­ta­va omi­naisu­us. Työ­nan­ta­ja ei voi edes kokeilla.

On tietysti koeai­ka. Usein ihan kelpo työn­tek­i­jä irti­san­o­taan koea­jan läh­estyessä lop­puaan var­muu­den vuok­si, kun vielä voi. Jat­ka lukemista “Näköko­htia työelämän uud­is­tuk­si­in (2): valikoivu­us työhönotossa”

Näkökohtia työelämän uudistuksiin (1): alisuoriutuminen

Olen pitkään suun­nitel­lut kir­joi­tus­ta siitä, mitä ajat­te­len hal­li­tuk­sen esit­tämistä uud­is­tuk­sista työelämään. En ole päässyt itseni kanssa yksimielisyy­teen siitä, mitä ajat­te­len. Niin­pä tyy­dyn esit­telemään vain näköko­htia ilman lop­ullista kan­taa oikeas­t­aan mihinkään. Jaan kir­joituk­sen use­am­paan osaa, kos­ka olen huo­man­nut, että pitk­iä sepus­tuk­sia lue­taan laiskasti.

Suo­ma­laisen työelämän pelisään­nöt ovat van­hanaikaisia ja niistä on huo­mat­tavaa hait­taa taloudellemme, mikä ei tarkoi­ta, että kaik­ki muu­tok­set oli­si­vat hyviä.

Alisuoriutuminen irtisanomisperusteena

Min­ulle ei ole suur­ta sym­pa­ti­aa lus­mulle, joka tekee tun­nol­lis­es­ti työtä koea­jan läpi, mut­ta saat­u­aan pysyvän työ­suh­teen siir­tyy minim­i­työ­suorituk­seen niin, että työ­tover­it joutu­vat tekemään val­taosan hänen työstään. Täl­laisia kauhuk­er­to­muk­sia kuulee, mut­ta en tiedä kuin­ka yleistä täl­lainen käyt­täy­tymien on. Tätä ongel­maa ei ollut sil­loin, kun oli tapana mak­saa urakka­palkkaa. Jos halusi laiskotel­la mot­timet­sässä, sai aikaan pienem­män pinon ja sen mukana kevyem­män tili­pussin. Oliko se väärin laiskot­teli­jaa tai voim­il­taan heikkoa kohtaan?

Peri­aat­teessa olen sitä mieltä, että tahal­lisen alisuo­ri­u­tu­misen pitäisi olla irti­sanomis­pe­ruste, mut­ta mikä on tahal­lista alisuo­ri­u­tu­mista? Jat­ka lukemista “Näköko­htia työelämän uud­is­tuk­si­in (1): alisuoriutuminen”

Miten ehkä voisi vaikuttaa Suomen syntyvyyteen?

En pidä syn­tyvyy­den alen­tu­mista pelkästään pahana asiana. Olisi vain hyvä, jo ihmisiä olisi vähemmän.

Nyt kuitenkin jar­ru­tus on liian nopea­ta, joten hie­man voisi syn­tyvyys nousta.

Sik­si pohdin syitä, jot­ka ovat laske­neet syn­tyvyy­den liian alas. Olen tukev­asti osaamisalueeni ulkop­uolel­la, joten tämä on nyt vähän mutuilua.

Juurisyyt ovat pysyviä

Tois­tan käsi­tyk­seni, että syn­tyvyy­den lasku johtuu syväl­lis­es­tä muu­tok­ses­ta elämän­tavas­sa ja muu­tok­sista sekä työelämässä että vapaa-ajan vietossa. Sik­si syn­tyvyy­teen voidaan vaikut­taa vain rajallisesti.

Nuoru­us on piden­tynyt ja vas­ta myöhem­min tule­vat sel­l­aiset asi­at kuin vak­i­tu­inen parisuhde ja lapset, jos tule­vat lainkaan. Ennen nuoru­us päät­tyi alle 20-vuotiaana.

Lapset eivät ole enää hin­ta sek­sistä eivätkä itses­tään­selvyys, joka nyt vain kuu­luu parisuh­teeseen.  Parisuhdekaan ei ole enää sel­l­ainen itses­tään­selvyys kuin ennen eikä ole edes Tin­derin takia vält­tämätön tyy­dyt­tävälle seksielämälle.

Vapaa-ajas­ta on tul­lut mie­lenki­in­toisem­paa, minkä seu­rauk­se­na lap­siper­he jää pait­si enem­mästä kuin ennen. Las­ten vai­h­toe­htoiskus­tan­nus on kas­vanut. Pikku­las­ten kanssa ei lähde­tä rep­pureis­saa­maan Kaakkois-Aasi­aan. Tosin minä tein aikanaan vai­moni ja puo­livuo­ti­aan poikamme kanssa pitkän Inter­rail-matkan ympäri Euroop­paa. Hyvin meni.

Elämästä on tullut kilpailua

Jos osal­lis­tut juok­suk­il­pailu­un, et ota kymme­nen kilon rep­pua mukaan. Halu men­estyä ural­la on tehnyt nuoru­ud­es­ta pitkän kil­pa­juok­sun. Nyt myös naiset ovat urati­etoisia. Ovathan he miehiä koulute­tumpia. Jat­ka lukemista “Miten ehkä voisi vaikut­taa Suomen syntyvyyteen?”

Syntyvyyden alentuminen mullistaa tulevaisuuden

Kun nyt aloin syn­tyvyy­destä kir­joit­ta­maan, jatkan min­ulle rakkaas­ta aiheesta – siitä, että syn­tyvyy­den lasku viimeisen kymme­nen vuo­den aikana melkein kaikkial­la maail­mas­sa mullis­taa maail­man tule­vaisu­u­den.  Olen kir­joit­tanut tästä ennenkin, mut­ta ilmiö on niin merkit­tävä, ettei siitä voi puhua liikaa. 

Kun olin nuori – siitä on kauan – mielessäni oli kak­si globaalia uhkaa ylitse kaiken muun: ilmas­ton­muu­tos ja väestöräjähdys. Näistä väestöräjähdys oli mielestäni suuri syy myös ilmas­ton­muu­tok­seen. Jos meitä olisi vain mil­jar­di maa­pal­lol­la (sekin olisi his­to­ri­as­sa paljon), ihmiset voisi­vat elää yltäkyl­läistä elämää val­is­tuneena luo­makun­nan kru­u­nuna. Ei tarvit­sisi käyt­tää fos­si­il­isia ener­gialähteitä, kos­ka uusi­u­tu­via riit­täisi tarpeeksi.

Väestöen­nus­teet oli­vat tuol­loin toiv­ot­to­mia. Maail­man väk­iluku kasvoi kak­si pros­ent­tia vuodessa, mikä tarkoit­ti kahdek­sanker­tais­tu­mista vuo­sisadas­sa ja 60-ker­tais­tu­mista kahdessas­adas­sa vuodessa. Ekspo­nen­ti­aa­li­nen kasvu on täl­laista. Tun­nelin päässä ei näkynyt mitään val­oa. Jat­ka lukemista “Syn­tyvyy­den alen­tu­mi­nen mullis­taa tulevaisuuden”

Syntyvyys ja lapsilisät

Radion ykkösaa­mus­sa keskustelti­in tänään syn­tyvyy­destä ja Kelan pääjo­hta­jan Lasse Lehtosen ehdo­tuk­ses­ta, että nuoret äid­it saisi­vat korkeam­paa lap­sil­isää kuin vähän van­hem­mat, jot­ta syn­ny­tyk­siä aikaistet­taisi­in ja lap­simäärä kasvaisi.

Käy­ty keskustelu oli kaoot­tista. Kokoomuk­sen Karoli­ina Par­ta­nen kehui, kuin­ka hal­li­tus on val­tavasti paran­tanut lap­siper­hei­den ase­maa ja korot­tanut yksin­huolta­jien lap­sil­isää, ja oppo­si­tio­ta edus­ta­neet Elisa Geb­hard (sdp) ja Antti Kurvi­nen (kesk) esit­tivät asian toisin. Varsi­naisia fak­to­ja keskustelus­sa käyti­in läpi niukasti, mut­ta fak­toil­la­han ei ole niin väliä, kun kysymys on mielikuvista.

Minä kuitenkin kaipaisin myös fak­to­ja. Jos toimit­ta­ja ei puolueet­to­muussy­istä johtuen voi tai ei osaa oikaista ilmi­selviä vääriä väit­teitä, pitää keskustelus­sa olla jokin asiantun­te­va ei-poli­itikko, joka voi ja osaa. Jat­ka lukemista “Syn­tyvyys ja lapsilisät”