Avainsana: nousukausi

Velka­jar­rua on vähän vaikea arvostel­la, kos­ka tulee väk­isin samais­te­tuk­si Vasem­mis­toli­iton ”juh­li­taan ja syödään viimeisetkin siemen­pe­runat ”-lin­jaan. Vaik­ka kan­nat­taa vas­tu­ullista talous­poli­ti­ikkaa, ei kuitenkaan tarvitse kan­nat­taa huonoa suhdannepolitiikkaa.

Nyt on sovit­tu, että julkisen velan suh­teessa BKT:hen on alen­nut­ta­va 0,75 pros­ent­tiyk­sikköä vuosit­tain. Kuten Mikko Särelä esit­ti, se olisi pitänyt sitoa BKT:n kasvu­vauhti­in. Jos BKT kas­vaa kolme pros­ent­tia vuodessa, velkaa ei tarvitse lyhen­tää lainkaan, vaan voidaan ottaa lisää velkaa jopa kak­si pros­ent­tia BKT:sta. Vas­taavasti, jos BKT piene­nee kolme pros­ent­tia, val­tion­talous on pakotet­ta­va yli kolme pros­ent­tia yli­jäämäisek­si. Keynes voi huonos­ti haudassaan.

Sil­loin kun talous kas­vaa rajusti, pitäisi sään­nön pakot­taa suureen yli­jäämään ja paljon esitet­tyä nopeam­paan velan­mak­su­un. Poli­itikoille hyvät ajat ovat vaikeimpia. Oikeis­tolle syn­tyy himo alen­taa vero­ja (näin ne ovat tehneet aika mon­ta ker­taa) ja vasem­mis­tol­la himo lisätä menoja.

Tässä sal­li­taan kuitenkin vuosit­taista sään­nön rikkomista niin, että ali­jäämä saa olla 2,5 pros­ent­tia BKT:sta. Ajatel­laan ilmeis­es­ti, että laskukaudet ovat lyhy­itä, kos­ka vaa­likau­den lop­pu­un men­nessä pitää tas­apain­ot­taa . Jat­ka lukemista “Vielä velkajarrusta”