Avainsana: Myötäsyklisyys

Vaik­ka suh­taudun kri­it­tis­es­ti hal­li­tuk­sen esit­tämään laki­in velka­jar­rus­ta, en  halua tul­la liite­tyk­si niihin vasem­mis­to­laisi­in, joiden mielestä kan­nat­taa elää ilois­es­ti velka­an­tu­mal­la niin kauan kuin lainaa vielä saa. Julk­ista talout­ta on tas­apain­otet­ta­va voimakkaasti, mut­ta liika on aina liikaa. 

Min­ul­ta on use­ampikin kysynyt, mitä mieltä olen hal­li­tuk­sen esit­tämästä laki­in kir­joitet­tavas­ta velka­jar­rus­ta. Olen vas­tan­nut, että en oikein tunne esi­tys­tä. Olen­han tietysti lukenut siitä lehdis­tä, mut­ta olen olet­tanut, että lehdet selosta­vat asi­aa väärin. Eihän kukaan voi esit­tää mitään noin höh­lää. Kom­men­toin nyt kuitenkin esi­tys­tä sel­l­aise­na, kuin olen siitä lehdis­sä lukenut sil­lä varauk­sel­la, etteivät lehtien tiedot ole oikeista.

Täl­lä ker­taa huo­maan ole­vani samaa mieltä Raimo Ilask­iv­en kanssa, joka huo­maut­ti HS:n yleisönosas­tossa, että esi­tys estäisi järkevän suhdannepolitiikan.

Suh­dan­nevai­hte­lut ovat markki­na­t­alouden virhe, jota vas­taan val­tio­val­lan on toimit­ta­va. Keino­ja on kak­si: rahapoli­ti­ik­ka ja finanssipoli­ti­ik­ka. Omaa rahapoli­ti­ikkaa ei Suomel­la euroaikana enää ole. Jäl­jelle jää vain finanssipoli­ti­ik­ka. Hyv­inä aikoina on kerät­tävä markki­noil­ta rahaa veroina enem­män kuin sinne kyl­vetään sitä  ja huonoina aikoina pitää tehdä toisin päin.

Suh­dan­nepoli­ti­ik­ka ei ole tämän hal­li­tuk­sen vahvuuk­sia — onhan se omil­la toimil­laan syven­tänyt lamaa ja viivästyt­tänyt talouden nousua. Tämä on mak­sanut kansan­taloudelle mil­jarde­ja. Jat­ka lukemista “Mitä ajat­te­len velkajarrusta?”