Avainsana: Antti Kaikkonen

Ajatuksia etätyöstä

Joskus viime vuosikymmenel­lä luin The Econ­o­mistista, että Yhdys­val­lois­sa yri­tyk­set ovat alka­neet rajoit­taa etä­työn tekemistä, kos­ka ovat havain­neet, että etä­työtä teke­vien tuot­tavu­us ja osaami­nen kehit­tyvät heikom­min kuin muiden. Yhdys­val­lois­sa on tapana mita­ta työn­tek­i­jän työpanosta.

Tämä tapah­tui paljon ennen koron­aa. Syy etätöi­den suo­sioon Yhdys­val­lois­sa oli kelvo­ton kaupunkisu­un­nit­telu, jon­ka seu­rauk­se­na työ­matkoi­hin kului kohtu­ut­tomasti aikaa. Tuo­hon aikaan etä­työvä­li­neet oli­vat kehit­tymät­tömämpiä kuin nyt. Nehän otti­vat jät­tiloikan koro­nan ansiosta.

Olen itse tehnyt hybrid­i­työtä koko ikäni, ensin yliopis­tol­la ja sit­ten eduskun­nas­sa. Oli luon­te­vaa aloit­taa työt koti­ti­etokoneel­la ja kävel­lä tai huraut­taa ratikalla töi­hin siinä vai­heessa, kun joku toinen olisi pitänyt tupakkatauon. Päivit­täin oli järkevää ja jopa pakol­lista olla työ­paikallakin.  Nyky­isin eläk­keel­läkin min­ul­la on työpiste Aal­to- yliopis­ton talousti­eteen laitok­sel­la, kaukana käve­ly­matkan ulot­tumat­tomis­sa. Pyrin matkus­ta­maan sinne metrol­la sään­nöl­lis­es­ti vain koh­datak­seni fik­su­ja ihmisiä. Yleen­sä tulen takaisin pari ideaa fik­sumpana. Koti­in oman työpöy­dän ääreen koteloituneena ajatuk­set uhkaa­vat herkästi lop­pua. Jat­ka lukemista “Ajatuk­sia etätyöstä”

Juristien kömpelö maailma (1)

Har­voin olen kokenut oloni yhtä helpot­tuneek­si siitä, että en ole enää kansane­dus­ta­ja kuin käsil­lä ole­van kään­ny­tys­lain yhtey­dessä. Onnek­si ei tarvitse olla päättämässä.

San­o­taan tästä nyt kuitenkin se, että asi­aan liit­tyy kysymys ihmisoikeuk­sista ja oikeusval­tios­ta, mut­ta myös se käytän­nön kysymys, toimi­iko hal­li­tuk­sen esit­tämä menet­te­ly ylipään­sä. Tästä jälkim­mäis­es­tä asi­as­ta en tiedä mitään, kos­ka en ole kansanedustaja.

Tässä yhtey­dessä olen taas ker­ran tör­män­nyt siihen, että juristien ajat­te­lu­ta­pa poikkeaa täysin siitä ajat­te­lu­tavas­ta, jota min­ulle on yliopis­tossa opetettu.

Olen käynyt val­ti­oti­eteel­lisessä tiedekun­nas­sa jonkin lyhyen kurssin joh­datuk­ses­ta oikeusti­eteisi­in, mut­ta en edes muista, mitä se käsit­teli. Olen poh­jak­oulu­tuk­seltani tilas­toti­eteil­i­jä, ja tilas­toti­eteen maail­mas­sa mie­lenki­in­toiset kysymyk­set liit­tyvät toden­näköisyyk­si­in. Toinen osaamisalueeni on taloustiede, jos­sa taas olen­naista on, että kaikil­la asioil­la on jokin vai­h­to­suhde mui­hin asioi­hin, siis trade off. On hyvin arvokkai­ta asioi­ta, mut­ta minkään asian arvo ei ole ääretön.

Juristin maail­mas­sa taas ei lähtöko­htais­es­ti ole epä­var­muut­ta, syytet­ty on joko syylli­nen tai syytön, vaik­ka sit­ten yhden äänen enem­mistöl­lä. Oikeudet ovat ehdot­to­mia eikä niil­lä siis ole mitään vai­h­to­suhdet­ta mihinkään.

Nämä kak­si asi­aa johta­vat aivan eri­laiseen ajat­telu­un kuin omani. Jat­ka lukemista “Juristien köm­pelö maail­ma (1)”