Avainsana: Antti Kaikkonen

Har­voin olen kokenut oloni yhtä helpot­tuneek­si siitä, että en ole enää kansane­dus­ta­ja kuin käsil­lä ole­van kään­ny­tys­lain yhtey­dessä. Onnek­si ei tarvitse olla päättämässä.

San­o­taan tästä nyt kuitenkin se, että asi­aan liit­tyy kysymys ihmisoikeuk­sista ja oikeusval­tios­ta, mut­ta myös se käytän­nön kysymys, toimi­iko hal­li­tuk­sen esit­tämä menet­te­ly ylipään­sä. Tästä jälkim­mäis­es­tä asi­as­ta en tiedä mitään, kos­ka en ole kansanedustaja.

Tässä yhtey­dessä olen taas ker­ran tör­män­nyt siihen, että juristien ajat­te­lu­ta­pa poikkeaa täysin siitä ajat­te­lu­tavas­ta, jota min­ulle on yliopis­tossa opetettu.

Olen käynyt val­ti­oti­eteel­lisessä tiedekun­nas­sa jonkin lyhyen kurssin joh­datuk­ses­ta oikeusti­eteisi­in, mut­ta en edes muista, mitä se käsit­teli. Olen poh­jak­oulu­tuk­seltani tilas­toti­eteil­i­jä, ja tilas­toti­eteen maail­mas­sa mie­lenki­in­toiset kysymyk­set liit­tyvät toden­näköisyyk­si­in. Toinen osaamisalueeni on taloustiede, jos­sa taas olen­naista on, että kaikil­la asioil­la on jokin vai­h­to­suhde mui­hin asioi­hin, siis trade off. On hyvin arvokkai­ta asioi­ta, mut­ta minkään asian arvo ei ole ääretön.

Juristin maail­mas­sa taas ei lähtöko­htais­es­ti ole epä­var­muut­ta, syytet­ty on joko syylli­nen tai syytön, vaik­ka sit­ten yhden äänen enem­mistöl­lä. Oikeudet ovat ehdot­to­mia eikä niil­lä siis ole mitään vai­h­to­suhdet­ta mihinkään.

Nämä kak­si asi­aa johta­vat aivan eri­laiseen ajat­telu­un kuin omani. Jat­ka lukemista “Juristien köm­pelö maail­ma (1)”