Joskus viime vuosikymmenellä luin The Economistista, että Yhdysvalloissa yritykset ovat alkaneet rajoittaa etätyön tekemistä, koska ovat havainneet, että etätyötä tekevien tuottavuus ja osaaminen kehittyvät heikommin kuin muiden. Yhdysvalloissa on tapana mitata työntekijän työpanosta.
Tämä tapahtui paljon ennen koronaa. Syy etätöiden suosioon Yhdysvalloissa oli kelvoton kaupunkisuunnittelu, jonka seurauksena työmatkoihin kului kohtuuttomasti aikaa. Tuohon aikaan etätyövälineet olivat kehittymättömämpiä kuin nyt. Nehän ottivat jättiloikan koronan ansiosta.
Olen itse tehnyt hybridityötä koko ikäni, ensin yliopistolla ja sitten eduskunnassa. Oli luontevaa aloittaa työt kotitietokoneella ja kävellä tai hurauttaa ratikalla töihin siinä vaiheessa, kun joku toinen olisi pitänyt tupakkatauon. Päivittäin oli järkevää ja jopa pakollista olla työpaikallakin. Nykyisin eläkkeelläkin minulla on työpiste Aalto-yliopiston taloustieteen laitoksella, kaukana kävelymatkan ulottumattomissa. Pyrin matkustamaan sinne metrolla säännöllisesti vain kohdatakseni fiksuja ihmisiä. Yleensä tulen takaisin pari ideaa fiksumpana. Kotiin oman työpöydän ääreen koteloituneena ajatukset uhkaavat herkästi loppua.
Olen myös toiminut pienimuotoisesti työnantajana. Ne ovat olleet kaikki etätyösuhteita, koska yritykselläni ei ole toimistoa. Tästä oli välillä selvää haittaa, kun työntekijäni oli ymmärtänyt ohjeeni väärin.
Suomessa eniten etätyötä
Suomessa tehdään enemmän etätyötä kuin missään muualla. Syynä tähän on se, että asutus on niin hajautunutta ja kaupunkimme ovat amerikkalaistyyppisiä autokaupunkeja.
Tuottavuuden heikkeneminen etätyössä on havaittu Suomessakin. EK:n yrityskyselyn mukaan yli puolet yrityksistä arvioi etätyön heikentävän Suomen talouskasvua osaamisen ja innovaatioiden heikkenemisen kautta. Ideat välittyvät kasvokkain, eivät ankeassa teams-kokouksessa.
Työpaikalla oppii vuorovaikutuksessa toisilta. Esimerkki päinvastaisesta on kuulemani tapaus, jossa henkilö teki hienoja taulukoita Excelillä, mutta hänelle ei ollut koskaan kerrottu, että Excelillä voi tehdä myös laskutoimituksia. Hän oli laskenut taulukon summarivit laskimellaan.
Ei tieto kulje aina läsnätyössäkään. Olin nuorena opiskelijana Posti- ja lennätinhallituksen liiketaloudellisessa tutkimuslaitoksessa. Se oli paikka, jossa koulutettiin monet Suomen tilastotieteilijät. Meidän toimistomme oli entisessä asuinhuoneistossa paikassa, jossa nyt on Kansallisteatterin teatteri Omapohja. Olimme paljon tekemisissä postin virkamiesten kanssa, jotka työskentelivät pääpostissa koppikonttoreissa pitkien käytävien varrella. Usein kävi niin, että tieto pääpostin naapurihuoneista toiseen välittyi meidän kahvipöytämme kautta.
Parviäly ylittää yksittäisten henkilöiden kyvyt. Erillään toisistaan olevat kököttävät eivät muodosta parvea. Vuosia toimistotyötä tekevät voivat olla vuoden tai pari etätyössä, koska tuntevat toisensa, mutta etätyöyhteisöön on vaikea ottaa uusia työntekijöitä, joille työtoverit ovat vain nimiä organisaatiokaaviossa.
Siksi työyhteisö voi harvoin toimia vain etätyössä. Kuinka monta läsnäolopäivää viikossa tai kuukaudessa kannattaa vaatia, riippuu täysin työn luonteesta. Kysymys koskee tietysti vain toimistotyötä. Ratikkakuskilla tai tarjoilijalla työ edellyttää läsnäoloa aina.
Toimistotyössä mekaanista kirjanpitoa voi tehdä kotona, koska mitään uutta ei tarvitse oppia, ei ainakaan päivittäin, mutta tuotekehitystiimin on kommunikoitava jatkuvasti keskenään. On töitä, joissa työntekijän ei tarvitsekaan oppia mitään uutta ja on töitä, joissa uuden oppiminen ja kehittyminen on työn keskiössä. Silloinkin kannattaa joskus jäädä tekemään töitä kotiin, jotta voi keskittyä kunnolla.
Ihminen oppii parhaiten virheistä. Tiimissä voi oppia toisten virheistä, mutta yksin puurtavan on tehtävä kaikki virheet itse.
Etätyössä työnantaja ei voi valvoa työntekijän ahkeruutta, joten on vain luotettava. Useimpiin voi luottaa, mutta ei kaikkiin. Ongelmattominta olisi urakkapalkkaus, koska työnantajalle ei edes kuulu, montako tuntia siihen meni, vaan mitä saatiin aikaan. Kaikkiin töihin urakkapalkkaus ei kuitenkaan sovi.
Joillakin on taipumus tissutteluun. Heidän olisi jo oman terveytensä vuoksi parempi olla täissä toimistolla. Tämä ei tietenkään ole peruste sille, että kaikkien on oltava toimistolla.
Onko tuottavuuden nousu niin tärkeätä?
Joku voi sanoa, ettei taloudellinen kasvu ole hänelle sen arvoista, että toimistolle pitäisi raahautua päivittäin. Tämä on looginen argumentti, mutta sen kanssa pitää olla johdonmukainen. Jos jotkut toiset kuitenkin uhrautuvat tuottavuuden kasvun eteen, ei pidä mennä vaatimaan pääsyä osalliseksi kasvun hedelmistä vaan tyytyä vanhaan palkkaan vain inflaation verran korotettuna.
On aika selvää, että etätöihin eristäytyvän mahdollisuudet edetä työurallaan ovat vähäiset, mutta yhtä selvää on, että joillekin etätyön tuomat edut ovat merkittävämpi asia kuin uralla eteneminen.
Työnantaja maksamaan työmatkat
On vaadittu, että jos työnantaja pakottaa palaamaan toimistolle, työnantajan pitäisi maksaa työmatkat. Tämä on hyvä ajatus aivan muusta syystä kuin mitä sen esittäjä varmaankin tarkoitti. Sehän tarkoittaa, että toimistolla maksetaan parempaa palkkaa kuin etätöissä. Koska työnantajan tuskin halutaan päättävän, missä kukin asuu, korvaus toimistolle tulemisesta olisi kaikilla sama – siis myös sille, joka tulee kävellen, koska hän on joutunut maksamaan asumisestaan enemmän.
Vääriä väitteitä
Antti Kaikkonen kirjoitti tämän aamun Helsingin Sanomissa, että etätyö on hyväksyttävä ja sen mahdolliset kielteiset vaikutukset tuottavuuteen sivuutettava, koska etätyö pitää maaseudun ja maakunnat elinvoimaisina.
Mitenkähän on? Mikko Särelän oivaltavimpia lauseita on, että jos työtä voi tehdä missä päin Suomea hyvänsä, sitä voi tehdä missä päin maailmaa hyvänsä. Jos työntekijän ei tarvitse käydä toimistolla lainkaan, hän voi tehdä töitä jostain, jossa ilmasto on mukavampi, elämä halpaa ja verot olemattomia. Tyhjenevät italialaiset kylät markkinoivat jo tätä mahdollisuutta. Jos työssä ei tarvitse täydellistä suomen taitoa, työn voi myös teettää vaikka jollakin intialaisella, jolle maksetaan Intian palkkatason mukaista palkkaa. Sopii erinomaisesti työnantajalle.
Jos taas toimistopäiviä on yksikin viikossa, Helsinkiin ei voi tehdä työtä Pohjois-Karjalasta. Kehyskunnista toki voi.
On myös sanottu, että etätyö vähentää liikennettä. Varmaankin lyhyellä tähtäimellä, mutta ei pitkällä. Kun liikkuminen nopeutuu, työmatkat ovat ainakin tähän asti pidentyneet niin, että aikaa kuluu yhtä paljon kuin ennenkin. Näin tässäkin todennäköisesti käy. Jos toimistolle pitää tulla vain kerran viikossa, voidaan muuttaa entistä kauemmaksi, laskennallisesti viisi kertaa kauemmaksi. Yhdyskuntarakenne hajaantuu niin, että liikenteen määrä pysyy ennallaan.
Etätyön hyödyt ja haitat
Etätyön hyötyjä on parempi mahdollisuus yhdistää perhe ja työelämä. Sen ansiosta asuinpaikkansa voi valita vapaammin ja työmatkoihin kuluva aika vähenee – siis ainakin aluksi. Työnantajan ei tarvitse maksaa niin paljon vuokraa toimistoalasta. Kaupunkien keskustat elävöityvät, kun toimistorakennuksia korvataan asuinrakennuksilla.
Tämä vaihtelee suuresti yksilöittäin. Toisilla ei ole perhettä tai he asuvat lähellä työpaikkaansa.
Huonoja puolia on työyhteisön heikompi toiminta, tuottavuuden kasvun mahdollinen hidastuminen, kun työntekijät eivät opi toisiltaan ja parviälyn menettäminen. Nämä haitat ovat toisilla aloilla suurempia kuin toisilla ja joillakin aloilla etätyö voi olla jopa tuottavampaa kuin läsnätyö, koska väsyttävä työmatka jää pois ja työntekijä voi pitää siestaa keskellä päivää.
Markkinat hoitakoot
Etätyöhön ei voi olla yhtä kaavaa, joka pätisi kaikkiin töihin ja kaikkiin yksilöihin. Joissakin töissä optimi on yhdenlainen ja toisissa töissä toisenlainen. Jos ajattelemme vain työnantajan etua päädymme aivan erilaiseen ratkaisuun kuin jos ajattelemme vain työntekijän etua.
Lähimmäs optimia päästäisiin, jos työmarkkinat olisivat oikeat markkinat, joissa hinta ratkaisee. Silloin niillä aloilla, jolla etätyö sujuu huonosti, palkkaero etätyön ja läsnätyön välillä olisi suuri ja etätyömahdollisuuksia olisi vain rajatuissa tehtävissä. Taas niissä töissä, joissa työnantajan säästöt työtiloissa voittavat menetyksen tuottavuudessa palkka etätöissä voisi olla korkeampi kuin läsnätöissä.
Jonkinlainen markkinaratkaisu olisi sekin, että työnantaja päättää, onko tässä yrityksissä etätyö mahdollista ja palkansaaja päättää mihin menee töihin. Työnantajan on otettava huomioon se, että toimistotyöhön voi olla vähän halukkaita ja se on korvattava maksamalla korkeampaa palkkaa. Pelkkää toimistotyötä tarjoaviin yrityksiin hakeutuisi vain niitä, joille etätyö ei olisi niin hyvä vaihtoehto. Asumisolosuhteet ja perhetilanne olisivat ratkaisevassa asemassa.
Tässä jää huomiotta mahdollisuus rekrytoida osaavaa työvoimaa paikkakunnille, joissa sitä ei ole. Toimiston sijainti rajaa todella suuren osan mahdollisista hakijoista pois. Pääkaupungiseudulta sitä löytyy, mutta pienemmissä kaupungissa asia on toisin.
“jos työtä voi tehdä missä päin Suomea hyvänsä, sitä voi tehdä missä päin maailmaa hyvänsä”
Sellainen huomio, että tää ei välttämättä ole laillista. Sitä kyllä tapahtuu, että ihmiset menevät esim Thaimaahan turistiviisumilla ja sitten tekevät siellä etätöitä vaikka se ei turistiviisumilla ole sallittua. Jos jää kiinni, niin sitten voi tulla hankaluuksia. Toiset EU-maat ovatkin sitten turvallisempi valinta.
Joitakin nostoja Soininvaaran poikkeuksellisen perusteelliseen näkemykseen etätyöstä:
(i) Yhdysvaltalaisia lähteitä lukiessa kannattaa olla tarkkana, mistä puhutaan. Remote working tai telework tarkoittaa monesti sitä, että henkilö on pysyvästi etänä ja käy toimistolla ehkä kerran vuodessa, jos sitäkään. Hybrid work vastaa meikäläistä etätyötä.
(ii) Korona-aikaa seuranneessa säästövimmassa monet organisaatiot tiivistivät tilojaan, esim. “yksi pöytä per 2 työntekijää” ‑nyrkkisäännön mukaiseksi. Nämä konttorit eivät enää oikein toimi, jos ihmisiä halutaan taas toimistolle. Lopputuloksena on jännittävä kilpajuoksu: jos haluaa kunnon työpisteen, on toimistolle hyvä saapua viimeistään aamuseitsemältä. Sisustusarkkitehdeille ei ole vieläkään mennyt perille, että harvat haluavat “ideoida yhdessä avotiloissa” — ja se, että niistä hauskoista biljardipöydistä ja flippereistä lähtee melkoinen pauke.
(iii) Varsin paljon mediatilaa ovat saaneet erään kiinteistöfirman lobbari sekä eräs järjestö, jotka kovasti tuntuvat haluavan toimistotyöntekijät takaisin Helsingin keskustaan. Lobbarilla ei juokse palkka ellei kiinteistöihin löydy vuokralaisia, ja järjestö varmaan tykkäisi jos palveluekosysteemi kukoistaisi. Vaihtoehtona voisi olla toki hintojen lasku ihmisten ostovoiman tasolle, mutta se ei tunnu näitä vesseleitä kiinnostavan.
Minä olen havahtunut siihen, kuinka paljon etätyö on etäännyttänyt niiden ihmisten maailmoja, jotka siihen pystyvät, niistä jotka siihen eivät pysty.
Itse teen paljon etätöitä ja minun elämässäni tapahtui valtava laadullinen hyppäys siinä kohtaa kun konttorilla ei enää tarvinut käydä joka päivä. Yhtäkkiä päivään tuli melkein pari tuntia lisäaikaa ja voin hoitaa kotiasioitani joustavasti työn lomassa. Voin myös joustavasti sopia menoja ystävieni kanssa vaikka keskellä päivää kun ei ole ollenkaan tarkkaa milloin työni teen.
Toisaalta ajoittaisiin motivaatiokuoppiin juuttuu pidemmäksi aikaa kotona kuin toimistolla. Valehtelisin myös jos kieltäisin laiskistuneeni hieman tämän myötä — tosin tämä saattaa olla vain omaa luonteenheikkouttani, jotkut kun tuntuvat tekevän kotonaan pidempää päivää kuin toimistolla.
Sitten kun juttelen sellaisten ihmisten kanssa, joilla etätyömahdollisuutta ei ole ollenkaan (esim. opettajat, laboratoriotyötä tekevät, jne.), heillä maailma ei ole muuttunut mitenkään. Edelleen kirotaan aikaisia herätyksiä ja kiireisiä päiviä ja elämä jakautuu siististä työajan ja vapaa-ajan kesken.
Minulle pitäisi maksaa aika paljon enemmän palkkaa siitä, että suostuisin taas joka päivä toimistolle. Ehkä pitkällä aikavälillä näin tapahtuukin ja töissä, joissa on oikeasti hyvä syy olla paikan päällä, joudutaan alkaa maksamaan “työpaikkalisää”.
“Itse teen paljon etätöitä ja minun elämässäni tapahtui valtava laadullinen hyppäys siinä kohtaa kun konttorilla ei enää tarvinut käydä joka päivä. Yhtäkkiä päivään tuli melkein pari tuntia lisäaikaa ja voin hoitaa kotiasioitani joustavasti työn lomassa. Voin myös joustavasti sopia menoja ystävieni kanssa vaikka keskellä päivää kun ei ole ollenkaan tarkkaa milloin työni teen.”
Onko tuottavuutesi pysynyt samana vai parantunut? Ja sitten tärkeämpi kysymys, kuvitteletko muutoksen vai onko sulla oikeaa näyttöä että tekisit enemmän tai yhtä paljon? Myönsit jo itsekin, että teet työajalla omia asioita.
Oikeastaan turhaan kyselen, ihmiset ovat hyviä kuvittelemaan kaikenlaista, tunteet ovat aika huono todellisuuden mittari.
Kyllähän minullakin hyvinvointi kasvaisi huomattavasti, jos vaihtaisin vaikka 4‑päiväiseen viikkoon mutta palkka pysyisi samana. Työmääräni saattaisi myös olla silloin yhtä suuri kuin sinulla nyt etätöissä.
“Onko tuottavuutesi pysynyt samana vai parantunut?”
En osaa yhtään sanoa. Olen työssä, jossa tuottavuuden mittaaminen ylipäänsä on hyvin hankalaa, koska työn vaikutukset näkyvät mutkan kautta ja vasta pitkällä aikavälillä.
“Ja sitten tärkeämpi kysymys, kuvitteletko muutoksen vai onko sulla oikeaa näyttöä että tekisit enemmän tai yhtä paljon?”
Kuten sanoin, olen luultavasti laiskistunut etätöiden myötä. Eli teen siis ainakin ajalla mitattuna vähemmän töitä. Työntantajani on ollut kuitenkin työpanokseeni ihan yhtä tyytyväinen kuin ennen etätöitäkin.
“Oikeastaan turhaan kyselen, ihmiset ovat hyviä kuvittelemaan kaikenlaista, tunteet ovat aika huono todellisuuden mittari.”
Mikä on parempi? Firman tekemä tulos? Omassa yrityksessäni se kasvoi jättimäisesti koronavuosien jälkeen, vaikka kaikki ovat nykyään kotona laiskottelemassa etätöissä. Varmaan tässä sitten ollaan todella paljon tuottavampia, vaikka joku voisi tietysti väittää, että kyseessä oli vain maailmanpolitiikasta johtunut onnenpotku. Joka tapauksessa rahaa tulee ja töitä tehdään (ainakin ajallisesti) vähemmän, joten en minä ainakaan valita.
Etätyön hyvyys jakaantuu vahvasti ihmisten mukaan.
Etätyö sopii hienosti jo osaamisensa ja asemansa vakiinnuttaneille asiantuntijoille, joilla on riittävästi valmiita kontakteja ja kyky organisoida tekemisensä. Ns. yrittäjähenkiset ihannetyöntekijät ovat helposti yhtä tuottavia tai tuottavampia etätöissä kuin toimistolla.
Etätyö sopii huonosti työntekijöille, joiden tekeminen kaipaa säännöllistä ohjausta ja ulkoista rakennetta, tai hyvin uransa alussa oleville joilta puuttuvat työelämän verkostot ja kenties ymmärrys siitä, mitä ylipäätään työelämä vaatii.
Etenkin ensin mainitut eivät useinkaan ymmärrä tai halua ymmärtää, että jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat voivat silti olla hyviä ja työnantajan kannalta tarpeellisia tekijöitä. Moni ensimmäisessä ryhmässä näkee vain sen, että hän itse ei kaipaa mitään toimistolta. Jälkimmäisen ryhmän ihmiset ja sitä kautta koko organisaation menestys taas voisivat kaivata niitä ekan ryhmän ihmisiä myös säännölliseen fyysiseen kontaktiin.
Ihminen voi myös sokeutua sille, mikä olisi oman hyvinvoinnin kannalta optimiyhdistelmä etä- ja lähityötä. Etätyön helppous saattaa ajaa eristäytymään silloinkin, kun tekemisen sujuvuus ja omakin henkinen pääoma hyötyisivät lähityöstä. Tämä koskee jopa enemmän niitä uraansa aloittavia, joiden kehitykselle etätyö saattaa olla makoisaa myrkkyä.
Etätyössä iso ongelma on, että ei ymmärretä että samat menetelmät mitä käytetään toimistolla eivät toimi sellaisenaan tai ainakan kovin hyvin jos työskennellään etänä. Yleisimmin tämä tarkoittaa sitä, että kasvokkain kohtaamisen sijasta pidetään Teams-palaveri ja se on se mihin organisaatio sitten toimintatavoiltaan jää. Väittäisin, että työntekijät ja organisaatio itsessään voivat opetella eri tapoja toimia, mutta ne eivät tule itsestään.
Tästä olen hyvin samaa mieltä.
Edellisellä työnantajallani oli vapaa etätyö, ja valtaosa tekijöistä kävi toimistolla enintään kerran viikossa, merkittävä määrä vieläkin harvemmin. Työnantajan vastaus kommunikoinnin parantamiseen etätöissä oli yksi uusi ryhmäkeskustelusovellus (aiemmin käytössä olleen MS pikaviestimen rinnalle), jossa saattoi matalalla kynnyksellä perustaa uusia tiimi- tai vaikka tehtäväkohtaisia keskusteluryhmiä. Tämän käyttö jätettiin sitten kaikkien omalle vastuulle, ne käyttivät joita kiinnosti, osaa ei kiinnostanut. En tiedä koulutettiinko esimerkiksi esihenkilöitä jotenkin hallinnoimaan etätyöläisiä erikseen, mutta aika vähäisiä olivat tulokset jos koulutettiinkin. En toki syytä henkilöitä, kaikilla esihenkilöitä myöten oli myös julmettu kiire ja aina kalenterit täynnä kuten niin usein nykyään.
Sitä edellinen työnantajani jopa ylpeili julkisuudessa sillä, miten meillä ei kytätä ja tekijät saavat vapaasti valita (Suomen rajojen sisällä) missä hommansa tekevät. Työkalut ja toimintatavat olivat kuitenkin jääneet siihen, mihin ne oli joskus reilusti ennen korona-aikaa etätyömallia aloittaessa asetettu, kehitystä ei juuri kymmenessä vuodessa tapahtunut.
Aivan ensimmäisenä laajasti käytössä olevat etätyöt vaatisivat, että esihenkilöille varataan reilusti aikaa alaistensa henkilökohtaiseen kontaktointiin ja vaaditaan, että he myös sitä tekevät. Tämän tueksi voi sitten miettiä työkaluja, mutta ilman sitoutettuja ihmisiä ja selkeitä linjauksia työkalujen käyttötapoihin homma jää kokemukseni mukaan torsoksi.
No, itse olen tehnyt nykyisiä sataprosenttisia etätöitäni nyt noin 18 vuotta eikä ole vielä tullut ongelmia. Slackissa on kanava kahvihuonekeskusteluja vastaavan keskustelun käymiselle. Slack, Teams, WhatsApp yms. pikaviestimet eivät välttämättä ole täydellinen ratkaisu työyhteisön yhteisöllisyyden ylläpitämiseen, mutta kyllä ne alkavat tulla yhä merkityksellisemmiksi sitä mukaa kuin työn koordinointi tapahtuu yhä enemmän niiden kautta. En siis oikein tunnista tätä “kollegat pelkkiä nimiä organisaatiokaaviossa” ‑kuviota.
Palkat ovat kyllä omassa tapauksessani urakkapalkkoja; työssä tarvitaan suomen kielen taitoa; ja tuottavuuden nousu perustuu lähes yksinomaan teknologian kehitykseem.
Etätyön ja kaikenlaisten kokousten takia meille tuli ennen koronaa nimeämättömät toimiston työpaikat. Tämän ansioista kuukaudessa tuli enemmän ja erilaisia kahvipöytäkohtaamisia kuin vuosikymmeneen. Ei ole ihan sama millaisen toimistokulttuurin kanssa etätyötä tasapainotetaan, jos haetaan fiksujen ajatusten vaihtoa.
En muuten usko että nykyteams jää hybridikokoustamisessa viimeiseksi sanaksi innovaationa
Oli mitä mieltä tahansa itse etätöiden sujuvuudesta, niin se kyllä hajauttaa yhdyskuntarakennetta keskustapuolueen haluamaan suuntaan eli pois kaupungeista ja konttoriväki pois käyttämästä joukkoliikennettä. Samoin tiukkapipot ovat mielissään kun ravintoloissa käynti vähenee. En tiedä sitten haluavatko ihmiset asua keskimäärin mieluummin maaseudulla kuin kaupungissa vai onko se puhdas suomalainen ilmiö? Itse pidän kehitystä huolestuttavana koska ne ihmisryhmät jotka tarvitsevat palveluita ja joilla ei ole autoa henk. kohtaisessa käytössä jäävät vailla palveluja.
Silfverbergille kommenttina että Keskustan visioima hajautettu tietoyhteiskunta on pitkälti utopistinen tavoite. Siitä on jo yli 40 vuotta kun Keskustan silloinen puheenjohtaja Paavo Väyrynen aikoinaan Helsingin Sanomissa visio 1980-luvun alussa luonnonmukaisesta tietoyhteiskunnasta. Tästä Väyrysen visiosta haaveilee tällä hetkellä Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvinen. Etätyö on eri asia monessa yhteydessä kuin hajasijoitettu yhteiskunta josta ja sitä on helpompi tehdä kehityskunnissa kuin hajautettuna ympäri Suomea ihan logististen syiden takia. Keskusta on ottanut monta kertaa Tanskan malliksi jossa on hajautettu väestö mutta he unohtavat sen että Tanskassa on lyhyet etäisyydet verrattuna esimerkiksi muihin Pohjoismaihin. Etätyö ei lisää maaseudulle työpaikkoja mutta se tuo kieltämättä sinne lisää asukkaita. Lisääkö se maaseudun verotuloja on toinen asia joka voisi olla ihan tutkimuksen arvoinen asia. Sosiaalinen vuorovaikutus ei ainakaan lisäänny etätyössä joka on siinä oleellinen tekijä taloudellisessa toiminnassa.
Toki toimistolle voi tulla siksi että siellä viihtyy eikä halua uhrata kotia työnteolle. Työhuonevähennyskin poistuu eli verotuksella ei kannusteta etäilyyn. Verottaja myös on kiristänyt lounasedun ehtoja — kaupasta etätyöntekijä ei saa pastansa lisäksi omppua ja juomaa kun se ei lle ateriakokonaisuus. Lähituössä saa läskibuffan juomineen ja jälkiruokineen. Lounasetu on miljardin verotuki Maran yrityksille. Nyt tosin lipui liikaa rahaa kaupoille
Jos työmatka korvattaisiin tulisi verohimmeleiden vuoksi todella byrokraattista. Onko työmatka lähityötä?
Jännä piirre etätöissä on nykyään se, että toimistolle ei viitsitä mennä, kun ‘siellä ei ole ketään’. On saatu aikaan itseään ruokkiva kierre.
Pakollinen läsnätyöpäiväkään ei paljoa auta, jos se ei ole sama päivä kaikille. Mieluiten vielä naapurifirmankin työntekijöille, josta saadaan tärkeitä kontakteja jne.
Osatotuus. On epäkohteliasta sanoa samassa työpaikassa työskentelevälle “sinä olet syy miksi haluan tehdä etätöitä”. Tuottavuuden lasku tuppaa henkilöitymään, ja tämä on tabu varmaan ihan hyvästä syystä. “Ei ketään” on myös kontekstiriippuvaista koodikieltä. Jos se pitäisi kirjaimellisesti paikkansa, toimistoa ei varmaankaan olisi.
Harva on niin onnekas / kyvykäs että pääsee työskentelemään akateemisessa ympäristössä tai aidossa asiantuntijaorganisaatiossa “asiantuntijaorganisaation” sijaan. Nämä Osmon vuodesta toiseen toistuvat kommentit etätyöstä ovat luvalla sanoen aika elitistisiä, pikemminkin poikkeus säännöstä ja eräänlaista surrealistista huumoria työyhteisöjen realiteetit huomioiden. Yliopisto, Eduskunta ja Aalto-yliopisto eivät edusta työelämän todellisuutta keskimäärin.
Eiköhän kannattaisi jättää valinta siitä tehdäänkö etätöitä vai ei ihan tehtävä ja työnantajakohtaisesti ratkaistaviksi ja sovittavaksi. Ei siihen mitään yhteiskunnan puuttumista tarvita muuta kuin että pidetään huolta siitä että etätöille on sovitut pelisäännöt joita noudatetaan silloin kun etätyötä tehdään.
On turha puhua paikallisesta sopimisesta jos ei edes etätyötä voida jättää paikallisesti sovittavaksi, vaan siihen puuttuu jopa EK ja haluaa sitä mikromanageerata. Haluaako se kenties puuttua myös muihin yritysten ja työnantajien tapoihin järjestää toimintansa parhaaksi näkemällään tavalla lakien ja sopimusten puitteissa.
Julkisella puolella sun muilla luonnollisilla monopoleilla ei ole riittävää insentiiviä toiminnan tehokkuuteen, joten näillä toimijoilla ei tulisi olla etätöitä.
Monet julkisesti omistetut organisaatiot toimivat ihan kilpaillun markkinan olosuhteissa, joten ei olisi reilua asettaa vaikkapa etätyölle omia rajoituksia ihan omistajapohjan takia. Julkinen toimija tai julkisomiteisuus ei vuosikymmeniin ole automaattisesti tarkoittanut mitään monopoliasemaa.
“On myös sanottu, että etätyö vähentää liikennettä. Varmaankin lyhyellä tähtäimellä, mutta ei pitkällä. Kun liikkuminen nopeutuu, työmatkat ovat ainakin tähän asti pidentyneet niin, että aikaa kulu yhtä paljon kuin ennenkin. Näin tässäkin todennäköisesti käy. Jos toimistolle pitää tulla vain kerran viikossa, voidaan muuttaa entistä kauemmaksi, laskennallisesti viisi kertaa kauemmaksi. Yhdyskuntarakenne hajaantuu niin, että liikenteen määrä pysyy ennallaan.”
Pidän harvinaisen epätodennäköisenä, että kukaan muuttaisi vaikkapa tunnin työmatkan päästä viiden tunnin työmatkan päähän, jos työpaikalla on minkäänlaista paikallaolovelvoitetta. Mielestäni logiikkavirhe on siinä, että eihän se liikkuminen tällä kertaa nopeudu, vaan harventuu.
Tähän anekdoottina, että satunnaiseksi muuttuva työmatka käy ainakin oman kokemukseni pohjalta entistä raskaammaksi, kun se ei ole enää rutiinia. Muutinkin lähemmäksi, nyt ei enää työmatkaliikenne stressaa (asuntolainan koon stressi luonnollisesti kompensoi tätä) — ja hybridityön ja lyhyemmän työmatkan yhdistelmä vähensi yksityisautoilukilometrejä entisestä 25 tuhannesta vuodessa noin kolmeen tuhanteen.
Vaikka etätyö on viime vuosina lisääntynyt, niin on myös kaupungistuminen. Etätyö ei välttämättä tarkoita, että ihmiset haluavat asua kaukana toisistaan ja palveluista. Pikemminkin päinvastoin.
Ihmisille, jotka eivät käy työpaikalla ja kohtaa kahvihuoneessa muita ihmisiä, kaupungin kohtaamispaikat nousevat entistä tärkeämmiksi: ruokapaikat, harrastukset ja kulttuuri. Useimmat meistä ovat kuitenkin sosiaalisia. Etätyö voi siis myös tyhjentää maaseutua entisestään.
Todellisuudessa ihmiset ovat etätöiden takia vähentäneet ravintoloissa, ostoksilla ja kulttuuriharrastuksisa käyntiä, ja kaupunkien keskustat ja niiden liikkeet kärsivät asiakaskadosta. Myös julkinen liikenne kärsii matkustajapulasta ja HSL on taloudellisissa vaikeuksissa.
Ne jotka ovat muuttaneet kauemmas työpaikaltaan eivät välttämättä ole muuttaneet ihan syrjäseuduille koska siinä on omat hankaluutensa, mutta pois pk-seudulta kehyskuntiin ja pikkukaupunkeihin joka tapauksessa. Asuntojen hinnat pk-seudulla ovat laskeneet sen takia, samoin vuokrat.
Tilalle on tullut matalapalkka-alojen ihmisiä, mutta he eivät kuluta samalla tavalla kuin etätyötä tekevä keskiluokka.
Ympäristön kannalta ihmisten hajaantuminen etätöitä tekemään ei välttämättä ole hyvä juttu. Vaikka autolla tehdään vähemmän työmatkoja niin etätyöperheiden kouluja käyvät lapset ja nuoret joutuvat joka tapauksessa liikkumaan moottoroiduilla ajoneuvoilla kouluunsa ja harrastuksiinsa. Pienemmät koulutaksilla tai vanhempien kyyditseminä ja isommat omalla traktorimönkijällä ja 17-vuotiaat omalla autolla. Kun ei ole julkista liikennettä niin noilla kuljetaan sitten kaikki matkat.
Tämä on totta. Meidän etätyöntekijät eivät asu maalla. Mutta on tapahtunut lähiöistyminen. Pieni oma piha ja viereiset ulkoilumaastot valitaan kivikadun sijaan. Joku Nurmijärvi ja Espoo on käytännössä suurkaupunkialueen lähiötä.
Livet är lokalt