Pitkä vuoro
Paavo Teittisen kirja Pitkä vuoro ‑kuinka moderni orjuus juurtui Suomeen on vuoden tärkeimpiä tietokirjoja Suomessa. Teittinen on Hesarin toimittaja, joka teki kuusi vuotta sitten kohujutun työntekijöiden riistosta nepalilaisissa ravintoloissa. Kirjassa muita esimerkkejä ilmiöstä ovat thaimaalaiset marjanpoimijat, mansikkatilojen ukrainalaiset työntekijät ja ukrainalaiset ylipäänsä, rakennusalan vierastyöläiset, ahvenanmaalainen omenatila ja niin edelleen.
Wolt-kuskeista kirjassa ei paljon puhuta, mutta annetaan ymmärtää, että monet Wolt-kuskeista eivät tee työtä Woltille suoraan, vaan joku toinen ”omistaa” työpaikan (tai siis asiakkuussuhteen ) ja ottaa välistä huomattavan osan palkkiosta, joka ei ole muutenkaan päätä huimaava. (Olli Koski, jos luet tämän, tee asialle jotain!)
Viranomaisten toiminta hävettää minua suomalaisena
Minulle hätkähdyttävää on usein toistuva viranomaisten ja poliisien vähäinen kiinnostus asiaan. Moni rikosilmoitus ihmiskaupasta on jäänyt vuosiksi tutkimatta niin, että rikos vanhenee tai ainakin todisteet ehtivät kadota. Jos kyse olisi jostain toisesta maasta kuin Suomesta, epäilisin viranomaisia lahjotun, mutta Suomessahan sellaista ei tapahdu, kuin korkeintaan metsämarjojen poiminnan kohdalla.
Osa riiston kohteista on maassa luvatta olevia paperittomia ja osa tänne turvapaikanhakijoina tulleita. Keskityn vain työluvalla tulleisiin, koska siinä kotimaiset sääntömme ovat kuin ihmiskaupparikollisten toiveiden mukaan tehtyjä. Vähän toisenlaiset ongelmat liittyvät humanitääriseen maahanmuuttoon ja vielä pahemmat paperittomiin, mutta sivuutan ne tässä.
Nepalilaisten kokkien ahdinko johtuu siitä, että heidän pääsynsä Suomeen on riippuvaista Suomessa toimivan nepalilaisen ravintolan, siis tulevan työnantajan suosiollisuudesta. Nepalissa kokin kuukausipalkka on noin 50 euroa. Vaikka elinkustannuksetkin ovat alemmat, eivät ne noin paljon alempia ole. Siksi on valtava motivaatio päästä Suomeen, jossa on luvattu että viikossa tienaa sen, mitä vuodessa.
Lainsäädäntömme altistaa modernille orjuudelle
Kun Suomessa oleva ravintola toimii portinvartijana Suomeen tahtovan nepalilaisen onneen, syntyy ravintolalle mahdollisuus hinnoitella suosiollisuutensa. Työpaikasta joutuu maksamaan 10 000 — 15 000 euroa kynnysrahaa. Se on nepalilaiset monen vuoden palkka, joten harva pystyy sitä maksamaan Nepalissa. Silloin hän on Suomeen tullessaan velkaa työnantajalleen ja joutuu maksamaan velan tekemällä työtä ilmaiseksi pelkkää yösijaa ja ruokaa vastaan.
Voisi ajatella, että velka tulisi jossain vaiheessa maksetuksi, orjuus loppuisi ja luvattu onni lopulta koittaisi, mutta työnantaja ilmoittaakin, että joko jatkat vanhaan tapaan tai heitän sinut pihalle ja joudut palaamaan Nepaliin.
Aiemmin tämä kiristäminen oli tehty naurettavan helpoksi sillä, että työlupa oli sidottu yhteen työnantajaan. Kaltoin kohdeltu ei voinut siis hakeutua toisen työnantajan palvelukseen. Nykyisin työlupa on sidottu alaan, joten kokki voi hakeutua toiseen ravintolaan. Nepalilainen kokki ei kuitenkaan kelpaa kuin nepalilaiseen ravintolaan ja nämä pitävät yhtä, tai pitivät ainakin ennen.
Tämäkään ei riitä, vaan toiminta on mennyt yhä selvemmin rikolliselle puolelle. Jos olet hankala ja otat esimerkiksi yhteyttä viranomaisiin tai menet töihin väärän työnantajan palvelukseen, vaarannat sukulaistesi hengen Nepalissa. Palkkamurha Nepalissa maksaa noin 50 euroa.
Palkkamurhan uhkaan Suomen viranomaiset eivät voi oikein vaikuttaa, mutta muuta työperäisen maahanmuuton sääntöjä voisi muuttaa niin, että työnantajan portinvartijan asema katoaisi, koska se on tämän orjuuden perimmäinen syy.
En esitä, että ovet avattaisiin kaikille niin että nämä pääsisivät oitis suomalaisen sosiaaliturvaan. Siihen meidän hyvinvointivaltiomme kaatuisi. Tulijoita olisi aivan liikaa.
Esitimme Jussi Pyykkösen kanssa kanadalaistyyppistä pisteytysjärjestelmää, jossa Suomeen pääsisivät pisteiden perusteella ne, joilla on riittävät edellytykset menestyä maassamme. Se oli radikaali ajatus silloin kun sitä esitimme, mutta nyt se on valtavirtaa. Vain toteutus puuttuu.
Parhaat pääsisivät ehdoitta ja vähän tätä pienemmillä pisteillä pääsisi hakemaan Suomessa töitä samoilla ehdoilla kuin EU-kansalaisetkin pääsevät: sosiaaliturva kotimaasta, kunnes on työllistynyt Suomessa kunnolliseen työhön.
Olennaista tässä on, että maahanpääsy ei riippuisi yhden työnantajan armeliaisuudesta. Työnantaja ei voisi vaatia kynnysrahaa – tai se olisi ainakin selvästi hankalampaa – ja henkilö olisi vapaa menemään töihin minne haluaa. Yksi orjuuden tunnusmerkeistä on, että työntekijä ei saa vaihtaa työnantajaa vaan on tavallaan työnantajansa omaisuutta.
Lainsäädäntö menee vain huonompaan suuntaan
Valitettavasti säännöt ovat menneet päinvastaiseen suuntaan. Se, että kolmen kuukauden (joillakin onnekkailla kuuden kuukauden) työttömyys merkitsee passitusta ulos maasta, on kuin lahja ihmiskaupan harjoittajille. Tämän hallituksen aikana moderniin orjuuteen altistavat rakenteet ovat vain vahvistuneet.
= = =
Tarkoitukseni oli kirjoittaa myös siitä, mitä työperäinen maahanmuutto vaikuttaa eriarvoisuuteen ja käsittelen häkellyttävää kysymystä siitä, pitäisikö maahanmuuttajille voida maksaa (vähän) huonompaa palkkaa, mutta näistä aiheista seuraavissa kirjoituksissa.
Ote hallitusohjelmasta
“Hallitus jatkaa työtä veronkierron ja harmaan talouden torjumiseksi. Hallitus ei kuitenkaan edistä veronkierron vastaisessa työssä sellaisia hankkeita, jotka aiheuttavat suhteetonta hallinnollista taakkaa, ja jotka ulottuvat laajemmalle kuin veronkierron vastaisen tavoitteen saavuttamisen kannalta on tarpeen. Hallitus myös tunnistaa kansainvälisen henkilöverotuksen ja monipaikkaisen työskentelyn asettamat haasteet työn verotukselle.”
Hallitusohjelman mukaan verotarkastajat eivät saa havaita liiketoiminnan sisään leivottua rikollista toimintaa. Hyvin tehdyssä verotarkastuksessa ihmiskaupan rikosprosessissa tarvittava näyttö nousee pintaan kun selvitetään työntekijän työaikakirjanpitoa, sitä selvitetään palkkakirjanpidosta sekä sitä kysytään työntekijältä. Olen itse verotarkastajana selvittänyt näitä asioita poliisin ja syyttäjän esitutkintatarpeet edellä, samalla sai selvitettyä hallinnolliseen verotukseen tarvittavat tiedot. Näyttäisi siltä, että hallitusohjelmassa on haluttu, ettei viranomaiset puutu elinkeinotoiminnan sisällä tapahtuviin rikostekoihin, viesti näyttää menneen perille.
Hyväksikäyttö on ilmeisen institutionaalista, eli rakennettu osaksi järjestelmää, kuten Osmo toteaa.
Koitin miettiä pitkään, että mikä tähän olisi paras ratkaisu, monessa ideassani tulee valtavia hallintoon ja seurantaan liittyviä ongelmia ja tätä kautta sitten myös kannustimiin liittyviä ongelmia.
Helpoin olisi varmaan vähän Persujen minimituloa muistuttava järjestely (se on sitten poliittinen valinta, että mihin se tuloraja asetetaan). Hyvänä lisänä tähän olisi varmaan se, että pidempi kertynyt työskentelyaika pidentää sallittua aikaa etsiä uutta työpaikkaa (nykyisen 3/6 kk lisäksi). Tähän perään kyseenalaistan yhä sen, että Suomessa olisi muka jokin yleinen pula matalasti koulutetusta työvoimasta. Lisäksi hyvin pienituloiset työntekijät eivät muuta Valtion kestävyysvajeeseen liittyviä ongelmia juuri mitenkään, varsinkin kun verotuksen painopiste on kulutuksessa ja keskikokoisissa ja suurissa tuloissa. 15 000 €/v palkasta ei mene juuri veroja. Sitten työväestön ja huoltosuhteen kasvattaminen matalasti palkatulla väestöllä aiheuttaa ongelmia sitä kautta, ettei asuntoja kyetä pitämään edullisina tai varsinkaan rakentamaan tarpeeksi.
Halvoilla palkoilla kyhättäviin suurempiin projekteihin liittyy paljonkin ongelmia. Voimme seurata nytkin Valmet Automotiven ongelmia, tällä hetkelläkin tavoitteena vähentää suurin osa työntekijöistä:
“Neuvottelujen piirissä on yhtiön tiedotteen mukaan koko Suomessa työskentelevä henkilöstö, yhteensä noin 1 300 työntekijää.
Arvioitu sopeutustarve on enintään noin 1 075 henkilötyövuotta. Sopeutustoimina harkitaan lomautuksia, irtisanomisia sekä tähtävänkuvien muutoksia.”
https://yle.fi/a/74–20184611
Suoraan sanottuna moni työntekijä pärjäisi paremmin, jos olisi mennyt tekemään kaupunkeihin töitä kuin, että muutti syrjäseudulle maksamaan ylihintaisesta asumisesta, jotta pääsi VA:n tehtaalle töihin. Taisi VA:n työpaikat olla kiinteistöjen omistajille parempi bisnes kuin työntekijöille, mutta tämähän on se yleinen trendi Suomessa — omistajat voittavat kun työntekijät kärsivät.
Nyt toki VA virittelee kai sotilasajoneuvojen rakentamista valtiolle. Kai tämä on jotenkin sitä parempaa työllistämistä, että työntekijät verorahoilla rakentavat tankkeja kuin että huolehditaan vanhuksista. Muutenkin oikeistolle julkinen rahankäyttö ei ole ongelma, kun sillä ostetaan aseita. Tämä militarisaatiohan on mennyt USA:ssakin todella hienosti, valtio on vararikossa ja osaa tuottaa vain aseita ja mielenmädätys-softaa (siis suuressa kuvassa).
Minimituloraja on oikeastaan ainoa toimiva ratkaisu sekä inhimillinen, vähän vaikea perustella, että joku 1000€/kk palkka olisi joku humanitäärinen teko, koska lähtömaassa asiat ovat vielä huonommin (tämä on aika yleinen argumentti), kun samaan aikaan Suomessa noilla tuloilla aikuinen hädin tuskin elättää itsensä, ellei asu jossain perämetsässä. Sitten mitä enemmän työpaikka ja asunto ovat perämetsässä niin sitä enemmän kyseinen työntekijä on riippuvainen siitä työnantajasta, mikä nostettiin jo perustellusti ongelmaksi.
Tämä perussuomalaisten minimituloesitys pyrkii valikoimaan maahanmuuttajat vain korkeapalkkaisiin ammatteihin, ei siis esimerkiksi puutarhatyöntekijöiksi Närpiöön.
Tuohon sinun ongelmaasi riittäisi, että meillä olisi yleissitovbat työehtosopimuksen, jolloin pitäisi maksaa samaa palkkaa kuin suomalaisillekin.
Ai niin, sellaiset meillä onkin. Näissä ihmiskauppatapauksissa asia ratkaistiin niin, että työntekijän tilille maksettiin säädösten mukaista palkkaa, mutta tilin kortti oli työnatantajan eikä työntekijän käytössä tai vaihtoehtoisesti kun palkka maksettiin, mentiin työntekijän kanssa pankkiautomaatille ja nostettiin pääosa palkasta seteleinä ja annettiin ne työnantajalle.
Entäs sitten suomalaisten työttömien laittaminen työkokeiluun 9 euroa tunti + entiset tuet? Ei se aivan orjuutta ole mutta kyseenalaista silti. Mitä enemmän teetetään (melkein) ilmaista työtä sitä vähemmän on halua maksaa oikeita palkkoja.
Pitäisi vahvistaa viranomaisten ja liittojen mahdollisuuksia selvittää ja puuttua väärinkäyttötapauksiin. Valitettavasti näissä yleensä talousoikeistopuolueet ovat sitten torppaamassa nämä edistysaskeleet, kuten vaikkapa 2011 hallitusneuvotteluissa eritoten kokoomus ja RKP vastustivat harmaan talouden vastaisia toimia:
https://lauspalo.com/2021/06/rkp-ja-kokoomus-vastustivat-talousrikollisuuden-vastaisia-toimia-2011-hallitusneuvotteluissa/
Tähän Soininvaaran aloitukseen varmaan liittyy oleellisesti ainakin tämä kohta:
Nyt on pinnalla liittojen kanneoikeus ilman työntekijän aloitteellisuutta. Tämä olisi tietenkin erityisen tärkeää tilanteissa missä työntekijä on työnantajan mielivallan alla, eikä täten koe turvalliseksi omaehtoisesti edistää asian viemistä viranomaisten ja/tai oikeusjärjestelmän piiriin. Eli juurikin näissä ihmiskauppatapauksissa.
Ja juuri tätä kokoomus on vastustanut, ja täten ei se tässäkään hallituksessa luonnollisesti ole edistymässä.
https://yle.fi/a/74–20188498
Ja toki kuten Soininvaara sanoi, poliisin pitäisi myös tutkia ja syyttäjän syyttää. Aivan hyväksymätöntä että nämä jätetään vanhentumaan.
Kyllä näitä asioita voisi parantaa keinoilla joita meillä kyllä on tiedossa, jos siis tahtoa olisi.
Soininvaara kirjoitti:
“Minulle hätkähdyttävää on usein toistuva viranomaisten ja poliisien vähäinen kiinnostus asiaan. Moni rikosilmoitus ihmiskaupasta on jäänyt vuosiksi tutkimatta niin, että rikos vanhenee tai ainakin todisteet ehtivät kadota. Jos kyse olisi jostain toisesta maasta kuin Suomesta, epäilisin viranomaisia lahjotun, mutta Suomessahan sellaista ei tapahdu, kuin korkeintaan metsämarjojen poiminnan kohdalla.”
Kyse on ainakin resursseista tai niiden puutteesta. Suomessa on noin 7400 poliisia, joista vain pieni osa on rikostutkinnassa. Tutkintapyyntöjä poliisille tehdään noin 530 000 vuodessa. Tutkinnanjohtajat käsittelevät keskimäärin parisen sataa juttua vuodessa.
Ihmiskauppajutun käsittely vie helposti useampiakin työviikkoja aikaa, jos aineistot pitää kerätä ja käsitellä ja olla ehkä vielä tulkkeja vielä käytössäkin. Sama tilanne on muissakin maissa. Mitä työläämpi juttu olisi tutkia, sitä vähemmän niitä lähdetään edes tutkimaan, ellei näyttö ole ilmeistä jo heti alusta lähtien.
Voisiko yksi syy viranomaisten haluttomuudelle omaehtoisesti tutkia ihmiskauppaa olla rasismi-syytösten pelko? Näissä tapauksissa hyväksikäyttäjät ovat pääsääntöisesti maahanmuuttajia, jos heidän väärintekemisiä alkaa kaivelemaan niin helposti isketään rasisti-leima.
Olen kuullut romanin ja afgaanin kertomana että Poliisi on silmiinpistävän haluton puuttumaan jos ilmoittaa väestöryhmän sisäisestä väkivallasta. Poliisimiehen kommentti ollut että “selvittämisestä ei tule tuloksia, pelkästään itselle hankaluuksia”.
Jos pisteillä pääsee hakemaan töitä Suomeen, millä tulija tulee toimeen, kun kotimaa ei maksa riittävää sosiaaliturvaa? Olisiko oikeutettu toimeentulotukeen?
Esitämme, että maahanmuuttajalla pitäisi olla riittävästi rahaa mukanaan ensimmäisten kuukausien elämiseen. Häneltähän säästyvät rahat, jotka nyt pitää maksaa ihmissalakuljettajille.
Hyvä. Ja ilmeisestikin muutaman kuukauden jälkeen oleskeluoikeus loppuisi, jos työpaikkaa ei löytynyt.
Tulleilla opiskelijoilla oli rahat tilillä kun tulivat ja saivat luvan tulla. Mutta kun he tulivat, rahat palautettiin lainanneille sukulaisille. Ei heillä olekaan rahaa, vaan olettivat että töitä on ja voivat opiskelun ohessa elättää itsensä. Eli työskennellä 14 h per vrk. Leipäjonoon sitten joudutaan siitä tilanteesta, jos rahaa ei oikeasti ole kuin hetkellisesti lainassa.
MIten varmistamme, että rahat on oikeasti käytettävissä eikä vain silmänlumetta?
> Wolt-kuskeista kirjassa ei paljon puhuta, mutta annetaan ymmärtää, että monet Wolt-kuskeista eivät tee työtä Woltille suoraan vaan joku toinen ”omistaa” työpaikan (tai siis asiakkuussuhteen ) ja ottaa välistä huomattavan osan palkkiosta, joka ei ole muutenkaan päätä huimaava. (Olli Koski, jos luet tämän, tee asialle jotain!)
Wolt ei tee tälle mitään, koska olisi työsuhteen merkki, jos tietyn työntekijän pitää tehdä työ. Jos taas riittää, että työ tulee jotenkin tehdyksi, ja työn tekemisen voi ketjuttaa, on tuo merkki tavallisesta sopimussuhteesta kahden yrityksen välillä, eli Woltin ja työnt…, siis anteeksi, “yrittäjän” välillä.
Pakottavan lainsäädännön kiertäminen naamioimalla työsuhteet kahden yrityksen välisiksi sopimussuhteiksi pitää yksiselitteisesti kieltää. Mikään muu ei auta tuohon, ja ellei työlainsäädännön kiertämiseen puututa, lainsäädännön kiertäminen yleistyy. Nyt on jo esimerkiksi palkattu suomalaisia nuoria työskentelemään järjestyksenvalvojina Y‑tunnuksella työsuhteen sijaan: https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000010626967.html