Pitkä vuoro
Paavo Teittisen kirja Pitkä vuoro ‑kuinka moderni orjuus juurtui Suomeen on vuoden tärkeimpiä tietokirja Suomessa. Teittinen on Hesarin toimittaja, joka teki kuusi vuotta sitten kohujutun työntekijöiden riistosta nepalilaisissa ravintoloissa. Kirjassa on muita esimerkkejä ilmiöstä ovat thaimaalaiset marjanpoimijat, mansikkatilojen ukrainalaiset työntekijät ja ukrainalaiset ylipäänsä, rakennusalan vierastyöläiset, ahvenanmaalainen omenatila ja niin edelleen.
Wolt-kuskeista kirjassa ei paljon puhuta, mutta annetaan ymmärtää, että monet Wolt-kuskeista eivät tee työtä Woltille suoraan vaan joku toinen ”omistaa” työpaikan (tai siis asiakkuussuhteen ) ja ottaa välistä huomattavan osan palkkiosta, joka ei ole muutenkaan päätä huimaava. (Olli Koski, jos luet tämän, tee asialle jotain!)
Viranomaisten toiminta hävettää minua suomalaisena
Minulle hätkähdyttävää on usein toistuva viranomaisten ja poliisien vähäinen kiinnostus asiaan. Moni rikosilmoitus ihmiskaupasta on jäänyt vuosiksi tutkimatta niin, että rikos vanhenee tai ainakin todisteet ehtivät kadota. Jos kyse olisi jostain toisesta maasta kuin Suomesta, epäilisin viranomaisia lahjotun, mutta Suomessahan sellaista ei tapahdu, kuin korkeintaan metsämarjojen poiminnan kohdalla. Jatka lukemista “Pitkä vuoro”