Humanitäärisestä maahanmuutosta on vaikea kirjoittaa, koska öyhöttäjät ovat omineet aiheen, eikä kukaan halua koskea sormenpäälläänkään rasistisiin keskusteluihin pakolaisista alempirotuisina kamelikuskeina ja sosiaalipummeina. Jos blogiani vastaan organisoidaan taas öyhötyskampanja, kuten viimeksi tehtiin kun kirjoitin humanitäärisestä maahanmuutosta, suljen kommentoinnin.
Minun silmissäni humanitäärisen maahanmuuton pelisäännöt ovat kriisiytymässä. Ne pitäisi uusia niin kauan kun se on vielä tehtävissä järjestäytyneesti.
Suurin ja nopeasti kasvavin paisuminen siirtolaisuuteen Eurooppaan on Afrikasta, jossa väestöräjähdys jatkuu vielä ainakin 50 vuotta ellei pidempäänkin. Kun synnyin, Afrikassa asui 230 miljoonaa ihmistä. Maanosa oli Eurooppaan verrattuna lähes tyhjä. Nyt väkiluku on 1,4 miljardia ja kasvaa 40 – 50 miljoonalla vuosittain. Tämän vuosisadan lopulla Afrikan väkiluvuksi ennustetaan runsasta neljää miljardia, joskin luku on varsin epävarma. Afrikka on valtava maanosa, mutta näin isolle väestölle se ei kykene tarjoamaan kelvollista elämää. Kasvava osa tuosta väestönkasvusta pyrkii purkautumaan Afrikasta Eurooppaan.
Ei ole yhtenäistä Afrikkaa. Kaikki Afrikan maat eivät ole kaaoksessa kasvavan väestön kanssa, mutta riittää, että moni niistä on. Isossa kuvassa on olennaista, että Afrikasta kohdistuu seuraavina vuosikymmeninä Eurooppaan valtava ja nopeasti kasvava väestöpaine.
Nyt Välimeren yli pyrkii Eurooppaan joitakin kymmeniä tuhansia pakolaisia vuodessa, mutta luku on nousemassa satoihin tuhansiin. Itse asiassa miljoonat nuoret afrikkalaiset suunnittelevat tulevaisuuttaan Euroopassa. Jatka lukemista “Maahanmuuttopolitiikka (2/2) Humanitäärinen maahanmuutto”