Kategoria: Talouspolitiikka

Listaamattomien yritysten osinkoverotus

Kehotan lähdekri­ti­ikki­in. Tämä kir­joi­tus perus­tuu muistikuville!

Min­un muis­taak­seni lis­taa­mat­tomien yri­tys­ten mak­samien osinko­tu­lo­jen veroe­tu on peräisin 90-luvul­ta.  Vuosiluku on olen­nainen, kos­ka sil­loin korot oli­vat korkeal­la. Sil­lä on merk­i­tys­tä tähän asiaan.

Tuol­loin havait­ti­in, ettei yrit­täjän kan­nat­tanut sijoit­taa yhtiöön­sä osakepääo­maa vaan antaa yhtiölleen lainaa. Lainan ongel­mana taas on, että ilman kun­non osakepääo­maa yhtiön omat varat ovat vähäiset eikä se kykene otta­maan vas­taan taloudel­lisia riske­jä. Tuo­hon aikaan osakey­htiö oli pan­ta­va konkurssi­in, jos oma pääo­ma oli syö­ty. Nyt voi pääomit­taa yhtiötä myös oman pääo­man ehtoisel­la lainalla.

Osakepääo­maan ver­rat­tuna lainan anta­mi­nen oli vero­tuk­ses­sa edullisem­paa. Molem­mista, osin­go­ista ja koroista, omis­ta­jan piti sil­loin mak­saa pääo­mat­uloveroa, mut­ta korko oli yri­tyk­selle vero­tuk­ses­sa vähen­nyskelpoista ja osinko ei ollut. Sik­si osin­gos­ta mak­set­ti­in veroa kah­teen ker­taan. Ensin yri­tys mak­soi tulok­ses­taan ja sen jäl­keen omis­ta­ja mak­soi vielä osinkotulosta.

Kek­sit­ti­in, että on yhteiskun­nan etu kohdel­la korkoa ja osinkoa samal­la taval­la. Kun yhtiö oli jo mak­sanut veroa tulok­ses­taan, ei omis­ta­jan enää tarvin­nut mak­saa sitä osin­gos­ta. Tuol­loin vielä vero­tuk­ses­sa yritet­ti­in vielä pitää yllä jotain logi­ikkaa. Niin­pä pääo­mat­u­lo­jen vero ja yhtiön mak­sama yhtiövero oli­si­vat yhtä korkei­ta. Jat­ka lukemista “Lis­taa­mat­tomien yri­tys­ten osinkoverotus”

Mitä ajattelen vihreiden rökäletappiosta

Vihrei­den rökäle­tap­pio osui pahim­min puolueemme vahvoille alueille eli suuri­in kaupunkei­hin. Helsingis­sä vihreät menet­tivät 35 pros­ent­tia vuo­den 2019 äänistä. Karku­un pääsi vieläkin isom­pi kala, sil­lä jo ennen vuo­den 2019 eduskun­tavaale­ja vihrei­den kan­na­tus oli laskenut merkittävästi.

Viime metreil­lä vihreät menet­tivät liki kak­si pros­ent­tiyk­sikköä tak­tiselle äänestämiselle. Tässä ei ole muu­ta uut­ta kuin suu­ru­us. Lop­pume­trien kisa päämin­is­terin paikas­ta on mak­sanut meille aina ennenkin ja paljon.

Ääniä ei men­nyt vain demareille eikä vain vihreiltä ja vasem­mis­toli­itol­ta. RKP:ltä siir­tyi lop­pume­treil­lä ääniä kokoomuk­selle ja meni niitä paljon kokoomuk­selle vihreiltäkin.

Keski­tyn tässä kir­joituk­ses­sa Helsinki­in, kos­ka en ole ehtinyt analysoi­da mui­ta alueita.

Helsingis­sä vihreät oli­vat suurin puolue liki joka toisel­la äänestysalueelle. Korkean koulu­tuk­sen alueil­la suurim­man puolueen paik­ka siir­tyi vihreiltä kokoomuk­selle, lähiöis­sä demareille ja Kallios­sa Vasem­mis­toli­itolle. Kallios­sakin siir­tyi ääniä vasem­mis­toli­itolle vain vähän, mut­ta siir­tyi kuitenkin. Pääasi­as­sa vuo­to Kallios­sakin oli demarei­hin. Kun vihre­itä meni enem­män kuin Vasem­mis­toli­itol­ta, Vasem­mis­toli­it­to nousi suurimmaksi.

Menetämme koulutettua väkeä

Vihrei­den tap­pi­ot oli­vat suurimpia korkean koulu­tus­ta­son alueil­la. Niil­läkin vuo­toa näyt­tää olleen enem­män demarei­hin kuin kokoomuk­seen, mut­ta kokoomuk­seenkin on siir­tynyt merkit­tävästi. Eivät ne kokoomuk­sen lisä-äänet ole demareil­takaan tulleet. Jat­ka lukemista “Mitä ajat­te­len vihrei­den rökäletappiosta”

Miksi pienipalkkaisia kannattaa tukea?

Tavoit­teena on hyv­in­voin­ti­val­tion pelas­tamisek­si nos­taa työl­lisyysaste 80 pros­ent­ti­in. Sil­loin töi­hin on saata­va myös niitä, joil­la on puut­tei­ta osaamises­sa ja työkyvyssä sekä sen mukana myös tuottavuudessa.

Julki­nen sek­tori voi tietysti palkata ketä tahansa mil­laisel­la pal­ka­lla hyvän­sä vaik­ka pat­saan var­ti­joik­si, mut­ta näin ei hyv­in­voin­ti­val­tio­ta pelaste­ta. Yksi­tyisel­lä puolel­la ei ketään palkata tap­pi­ol­la. Jos palk­ka on korkeampi kuin työn tuot­to rahak­si muutet­tuna, työ­suhdet­ta ei syn­ny. Sik­si meil­lä ei ole esimerkik­si enää tankkaus­palvelua huoltoasemil­la, vaik­ka ennen oli.

Viimeisen 30 vuo­den aikana reaali­palkat ovat nousseet 50 pros­ent­tia. Niin ovat nousseet myös alim­mat palkat. Näin kaik­ki palka­nsaa­jat ovat päässeet osal­lisik­si elin­ta­son nousus­ta, mikä on tietysti hyvä asia niiden kannal­ta, jot­ka ovat yhä töissä.

Har­mi kyl­lä, myös se raja, kuin­ka paljon työn on tuotet­ta­va, on nous­sut 50 pros­en­til­la. Tämä on hin­noitel­lut kas­va­van osan työvoimas­ta ulos. Kun pelkän perusk­oulun tai kansak­oulun varas­sa ollei­den työt­tömyys oli vuon­na 1989 5,7 pros­ent­tia, oli se vuon­na 2021 jo 24 pros­ent­tia. Eikä tässä kaik­ki. Tuos­ta joukos­ta oli töis­sä enää vain 45 %.

Rak­en­teelli­nen työt­tömyys on nous­sut. Maas­sa on paha työvoima­pu­la, mut­ta työt­tömien määrä on 7,6 % työvoimas­ta. Jat­ka lukemista “Mik­si pieni­palkkaisia kan­nat­taa tukea?”

Turha on VM:n toivoa terveysbudjettien kuriin saamista.

Val­tio­varain­min­is­ter­iö suun­nit­telee paina­vansa sosi­aali- ja ter­veys­menot alas bud­jet­tikuril­la — onhan hyv­in­voin­tialuei­den rahoi­tus osa VM:n bud­jet­tia. Tehtävä on haas­ta­va, sil­lä nämä menot ovat kasvusu­un­nas­sa kaikkial­la teol­li­sis­sa mais­sa. Meil­lä ajatel­laan, että kun annetaan vähem­män rahaa, saadaan halvem­paa hoitoa. Kun hyv­in­voin­tialueil­la ei ole vero­tu­soikeut­ta, VM voi yksin päät­tää, paljonko hyv­in­voin­tialueet käyt­tävät rahaa — tai ainakin luulee niin. Jos vero­tu­soikeus olisi, olisi houku­tus tar­jo­ta enem­män ja parem­paa hoitoa ja laskut­taa se asukkail­ta korkeamp­ina veroina. Parem­paa hoitoa ajoi­vat kaik­ki hyv­in­voin­tialuei­den vaaleis­sa ehdol­la olleet.

Keski­tyn tässä kir­joituk­ses­sa ter­vey­teen ja jätän sosi­aal­i­menot sivum­malle. Muis­ti­in kan­nat­taa kuitenkin jät­tää se, että sosi­aal­i­menot kas­va­vat väistämät­tä van­hus­ten määrän kasvaessa.

Val­is­tuneet ter­veyspoli­itikot ovat kohta­laisen yksimielisiä siitä, että jos ter­vey­den­huol­lon meno­ja on vähen­net­tävä, niitä kan­nat­taa vähen­tää erikois­sairaan­hoi­dos­ta. Tin­kimäl­lä kalli­im­mista ja vähiten vaikut­tavista hoidoista erikois­sairaan­hoi­dos­sa sekä suun­taa­mal­la ne rahat peruster­vey­den­huoltoon saadaan niukoista ter­veys­bud­jeteista eniten hyötyä.

Siis tiuk­ka menokuri ja tin­kimistä ennen kaikkea kalleim­mas­ta erikois­sairaan­hoi­dos­ta. Voiko onnis­tua? Jat­ka lukemista “Turha on VM:n toivoa ter­veys­bud­jet­tien kuri­in saamista.”

Veroja voidaan tuskin alentaa

Suomen talouden haas­teet ovat niin vihe­liäisiä, ettei kukaan vaaleis­sa ehdol­la ole­va uskalla puhua niistä taval­la, johon uskoisi edes itse.

Akuutisti val­tion velan korko ei ole ongel­ma, kos­ka val­tion kannal­ta vain reaa­liko­rol­la on merk­i­tys­tä, eikä se ole ollut koskaan näin paljon miinuk­sel­la. Joskus ne kuitenkin nou­se­vat positiivisiksi.

Jotkut ovat valmi­ita leikkaa­maan julk­isia meno­ja par­il­la mil­jardil­la, toiset kuudel­la. Tilalle pus­kee kuitenkin mil­jardi­tolkul­la uusia vält­tämät­tömiä meno­ja. Sik­si en oikein usko, että julk­isia meno­ja voidaan leika­ta juuri lainkaan, mut­ta samal­la pidän vält­tämät­tömänä leika­ta nyky­isiä meno­ja isol­la kädel­lä, jot­ta tilaa tulisi uusille.

Mil­jar­di tai pari solah­taa puo­lus­tuk­seen syistä, jot­ka kaik­ki tuntevat.

Nykyisel­lä syn­tyvyy­del­lä jokainen sukupolvi tulee ole­maan kol­man­nek­sen edeltäjään­sä pienem­pi. Pieneville ikälu­okille kaatuu sekä eläke­pom­mi että hoivapommi.

Van­henevia ikälu­okkia on enem­män, he elävät kauem­min ja vaa­ti­vat pidem­pään kallista hoitoa, kos­ka nopeasti tap­pa­vat tau­dit väistyvät ja hitaasti tap­pa­va demen­tia jää.

Jat­ka lukemista “Vero­ja voidaan tuskin alentaa”

Hyvinvointialueiden verotusoikeudella eroon mankumismallista

Olin tiis­tain Kun­tat­alos­sa Yrjö Jahnssonin säätiön ja kun­tali­iton jär­jestämässä eri­no­maises­sa sem­i­naaris­sa Ter­veys ja talous. Siitä voisi kir­joit­taa paljonkin, mut­ta tyy­dy vain kah­teen aiheeseen.

Olen arvostel­lut sote-uud­is­tuk­sen rahoi­tus­mall­ia tuh­lauk­seen kan­nus­tavak­si ja kut­sunut sitä manku­mis­mallik­si.

Hyv­in­voin­tialueil­la ei ole vero­tu­soikeut­ta, vaan ne saa­vat val­tio­varain­min­is­ter­iöltä kukin tarpeel­lisek­si kat­so­tun määrän rahaa, jol­la on sit­ten yritet­tävä tul­la toimeen. Jäl­keen­päin kat­so­taan riit­tikö raha ja jos ei riit­tänyt, rahaa saa lisää. Kaik­ki tietävät tämän.

Jokainen järkevä hyv­in­voin­tialue tietysti jär­jestää asi­at niin, että raha ei riitä. Olisi­han suo­ranainen rikos alue­talout­takin kohtaan saa­da rahat riit­tämään. Kun val­ti­ol­ta saadaan mangutuk­si lisää, raha käytetään lähin­nä palkkoi­hin. Se lisää elin­voimaa tulo­ja alueel­la ja tuo myös kun­taveroina rahaa kun­nille. Jat­ka lukemista “Hyv­in­voin­tialuei­den vero­tu­soikeudel­la eroon mankumismallista”

Nelipäiväinen työviikko kaikille?

Bri­tan­ni­as­sa laa­jas­sa nelipäiväisen työvi­ikon kokeilus­sa on saavutet­tu Hesarin mukaan ällistyt­täviä tulok­sia. Neljässä päivässä saati­in yhtä paljon aikaa kuin viidessä. Mik­si emme siis tek­isi näin?

Tulok­ses­sa ei ole mitään ällistyt­tävää. Tuo on tiedet­ty kauan. Luo­vaa työtä har­va pystyy tekemään 40 tun­tia viikos­sa. Kos­ka työa­jan on olta­va tas­a­puolisu­u­den vuok­si yhtä pitkä kuin muil­la, lop­puaikaa varten on kek­sit­ty kok­ouk­set. Niin­pä kokeilus­sa tuot­tavu­us saati­in nouse­maan kar­si­mal­la esimerkik­si turhia kokouksia.

EK oli pan­nut laki­asi­ain­jo­hta­ja Markus Äimälän tyr­määmään ajatuk­sen nelipäiväis­es­tä työvi­ikos­ta. Voihan niitä turhia kok­ouk­sia kar­sia ilman työa­jan lyhen­tämistäkin. Hän ei tain­nut oival­taa, että ne kok­ouk­set tarvi­taan täyt­tämään se aika työa­jas­ta, jol­loin aja­tus ei oikein enää juokse. Voihan sen ajan tietysti myös somet­taa, jos on niin tärkeätä olla työ­paikalla, vaik­ka ei saa enää mitään aikaan. Jat­ka lukemista “Nelipäiväi­nen työvi­ikko kaikille?”

Sähkötuissa jättimäinen epäonnistuminen

On oikein, että hal­li­tus tukee koti­talouk­sia moninker­taisek­si nous­sei­den sähkölasku­jen kanssa ja on jopa oikein, että rahat tähän ote­taan sähköy­htiöi­den ylimääräi­sistä voitoista, mut­ta hal­li­tuk­sen tapa jakaa rahaa on onneton ja jät­tää pahim­mas­sa pulas­sa ole­vat puille pal­jaille. Tästä pitäisi ottaa opiksi. 

Olin tiis­taina 17.1. pan­elisti­na ener­giavi­ras­ton jär­jestämil­lä uusi­u­tu­van ener­gian ajanko­htais­päivil­lä. Samal­la min­ul­la oli tilaisu­us kuun­nel­la päivien esitelmät, jot­ka oli­vat toinen tois­taan mielenkiintoisempia.

Sykähdyt­tävin oli apu­lais­pro­fes­sori Las­si Ahlvikin ja hänen kol­le­goiden­sa laskel­ma ener­giakri­isin laskus­ta ja siitä, miten val­tion tuk­i­toimet kohdis­tu­vat. Tarkastelu oli tehty tulodesiileittäin.

Olen tien­nyt, että val­tio tuk­i­toimet eivät oikein osu maali­in, mut­ta en tien­nyt, että ne menevät näin pieleen. Jat­ka lukemista “Sähkö­tuis­sa jät­timäi­nen epäonnistuminen”

Helen tulee kuluttajia vastaan edullisella tariffilla (Fiksusähkö Takuu)

Helen Oy on tänään julk­istanut uuden tar­if­fin, Fik­susähkö Takuu. Se on voimakas vas­taan­tu­lo korkeas­ta sähkön hin­nas­ta kär­siville asi­akkaille. Kos­ka en ole tähän päätök­seen aivan syytön, on kohtu­ullista, että ker­ron mis­tä on kyse.

Sähkön hin­taka­ton ongel­mana on, että se lisää sähkön kulu­tus­ta ja voi johtaa harmil­lisi­in sähkökatkoi­hin. Ennen kaikkea se vie moti­vaa­tion ajoit­taa kulu­tus­ta sähkön riit­tävyy­den mukaan.

Hele­niltä tulee ensi vuon­na myyn­ti­in kohtu­uhin­tainen tar­if­fi, jos­sa alem­man keski­hin­nan vastapain­ona on pörssi­hin­taa seu­raa­va tun­ti­hin­ta. Se kan­nus­taa säästämään sähköä, kun siitä on pulaa, ja ajoit­ta­maan kulu­tus­ta hal­van sähkön aikaan. Näin se jopa paran­taa sähkö­markki­noiden toimintaa.

Fik­susähkö takuu on yhdis­telmä hin­takat­toa ja pörssi­hin­taa. Helen kan­taa riskin sähkön keskimääräis­es­tä hin­tata­sos­ta ja kulut­ta­ja vas­tu­un kulu­tuk­sen­sa ajoit­tumis­es­ta halpoi­hin tai kalli­isi­in tun­tei­hin. Jat­ka lukemista “Helen tulee kulut­ta­jia vas­taan edullisel­la tar­if­fil­la (Fik­susähkö Takuu)”

Tapoja torjua energiaköyhyyttä

Sähkö­markki­nat toimi­vat nyt todel­la huonos­ti, kos­ka sekä kysyn­tä että tar­jon­ta ovat jous­ta­mat­to­mia. Sil­loin pienikin epä­tas­apaino kor­jau­tuu joko hyvin korkeal­la tai hyvin hal­val­la sähkön hin­nal­la. Ajoit­tain hin­ta on ollut myös lähel­lä nollaa.

Nyt syn­tyy toisaal­ta kohtu­ut­to­mia voit­to­ja ja toisaal­ta kam­mot­tavaa energiaköyhyyttä.

Tilanteeseen on esitet­ty eri­laisia ratkaisuja:

Pörssisähkö kaikille

Jos kaik­ki käyt­täi­sivät pörssisähköä, kaikil­la olisi kan­nustin sopeut­taa sähkön kulu­tus­taan hin­toi­hin. Hin­ta­jous­to kas­vaisi ja hin­tavai­hte­lut tasoittuisivat.

Kun osal­la kansas­ta on voimas­sa edulliset pitkäaikaiset sähkö­sopimuk­set, muiden tilanne heikke­nee. On esitet­ty, että sähköy­htiöt ryhty­i­sivät osta­maan pois näitä van­ho­ja sopimuk­sia selväl­lä rahal­la. Se helpot­taisi kaikkien tilan­net­ta. Jat­ka lukemista “Tapo­ja tor­jua energiaköyhyyttä”