Olin tiistain Kuntatalossa Yrjö Jahnssonin säätiön ja kuntaliiton järjestämässä erinomaisessa seminaarissa Terveys ja talous. Siitä voisi kirjoittaa paljonkin, mutta tyydy vain kahteen aiheeseen.
Olen arvostellut sote-uudistuksen rahoitusmallia tuhlaukseen kannustavaksi ja kutsunut sitä mankumismalliksi.
Hyvinvointialueilla ei ole verotusoikeutta, vaan ne saavat valtiovarainministeriöltä kukin tarpeelliseksi katsotun määrän rahaa, jolla on sitten yritettävä tulla toimeen. Jälkeenpäin katsotaan riittikö raha ja jos ei riittänyt, rahaa saa lisää. Kaikki tietävät tämän.
Jokainen järkevä hyvinvointialue tietysti järjestää asiat niin, että raha ei riitä. Olisihan suoranainen rikos aluetalouttakin kohtaan saada rahat riittämään. Kun valtiolta saadaan mangutuksi lisää, raha käytetään lähinnä palkkoihin. Se lisää elinvoimaa tuloja alueella ja tuo myös kuntaveroina rahaa kunnille.
Martti Hetemäki piti esityksen tästä asiasta. Hän sanoi tämän saman sivistyneemmin ja puhui pehmeästä budjettirajoituksesta, jollainen kannustaa tutkimusten mukaan tehottomuuteen kaikkialla ja erityisesti terveydenhuollossa.
Ongelmasta päästäisiin muuttamalla pehmeä budjettirahoitus kovaksi, mutta eduskuntakin ehti torjumaan tämän sanomalla, että jos rahat eivät riitä, sitä täytyy antaa lisää, koska perusoikeudet.
Ongelmana myös on, että malli, jolla yritetään estimoida, kuinka paljon missäkin rahaa tarvitaan, on hutera. Se perustuu menneisiin tarpeisiin, joita on selvitetty regressioanalyysillä. Malli antaa hinnan erilaisille tarve- ja olosuhdetekijöille. Tämän ongelmana on, etteivät toteutuneet menot tarvetta vaan tuloja, koska kunnat ovat käyttäneet kaikki rahat, joita niillä on ollut. Mitä enemmän rahaa on ollut, sitä enemmän sitä on siis ”tarvittu”.
Joskus peruspalveluministerinä selvitytin, kuinka paljon erilaisia terveydenhuollon toimenpiteitä tehtiin eri puolilla maata. Määrät poikkesivat huomattavasti alueiden välillä. Yhdessä sairaanhoitopiirissä oli paljon kaihileikkauksia ja toisessa lonkkaleikkauksia. Muuta selitystä ei oikein löytynyt kuin ylilääkärin kyynärpäät. Lestadiolaisalueilla tehtiin moninkertainen määrä muuhun maahan nähden kohdun poistoja, mutta se saattoi kyllä johtua olosuhdetekijöistä. Tätä selittämätöntä alueellista vaihtelua haluan muistella siksi, että se kertoo, millaiseen dataan nuo tarvetekijät perustuvat.
Oma lukunsa on ennaltaehkäisyllä, joka vähentää sairastuvuutta. Nyt sairastavuus on tarvetekijöistä tärkein. Ennaltaehkäisyyn ei saa lisää rahaa. Sen sijaan onnistunut ennaltaehkäisy vähentää rahan tuloa, koska tarvetekijät helpottuvat. Älä siis ehkäise ennalta!
Joku voisi jopa kysyä, että jos jossain päin Suomea halutaan ehdon tahdoin syödä epäterveellisesti, laiminlyödä liikunta ja muutenkin huolehtia terveydestä huonosti, miksi muiden alueiden pitää kantaa siitä taloudellinen vastuu?
Tähän pehmeään budjettirajoitukseen on paljon parempi ratkaisu: annetaan hyvinvointialueille verotusoikeus. Jos hoitaa asiansa huonosti, ei saa lisää rahaa valtiolta, vaan joutuu verottamaan alueensa asukkaita enemmän. Jos onnistuu ennaltaehkäisyssä ja tarvitsee rahaa vähemmän, voi laskea verotusta.
Keskusta vastustaa hyvinvointialueiden verotusoikeutta, koska hyvinvointialueiden veroprosentit tulisivat vaihtelemaan aivan kohtuuttomasti. Miksi tulisivat? Argumentti ei kuulosta uskottavalta.
Kukaan ei ole ehdottanut, että vero olisi ainoa tulonlähde. Laskettakoon nykyisen tarvetekijämallin mukaan kullekin alueelle tuleva rahoitus niin kuin nytkin ja pienennetään tätä rahoitusta niin, että puuttuvan rahasumman kerääminen edellyttää kaikilta hyvinvointialueilta yhtä suurta veroa. Jokainen hyvinvointialue voi sen jälkeen vaikuttaa omilla päätöksillään siihen, pitääkö veroa kerätä aiottua enemmän vai selvitäänkö jopa vähemmällä. Riittää, että omalla verolla rahoitetaan viimeiset eurot.
Nyt alueilla hurrataan, jos valtiolta saadaan kiristetyksi enemmän rahaa uhkaamalla jättää tärkeitä hoitoja antamatta. Ei hurrata enää, jos erotus joudutaankin maksamaan itse.
Luulisi jopa kokoomuksen, joka vastustaa tunnepitoisesti kaikkia veroja, ymmärtävän, että järkevät kannustimet vähentävät julkisia menoja.
Miksi demarit ja keskusta vastustavat verotusoikeutta? Voisiko selitys olla, että ne uskovat olemaan muita parempia mankumaan? Onhan karvahattulähetystöillä perinteitä.
Kepu ehkä kainostelee sen julkistamista, kuinka paljon minkäkin hyvinvointialueen budjettia pitää tukea, mutta ovathan mykymallinkin kulut julkisia.
Kyse on myös demokratiasta. Jos jossain halutaan turvata alueen asukkaille hyvät palvelut ja ollaan valmiit siitä maksamaan, näin pitää myös voida tehdä.
Oli todella irvokasta seurata hyvinvointialueiden vaaleja. Jokainen ehdokas kertoi, mitä kaikkia palveluja hän halusi parantaa. Tosiasiassa siihen ei heillä ollut mitään eväitä. Valtiovarainministeriö asettaa budjettikaton. Jos haluat parantaa yhtä palvelua, pitää päättää, mitä vastaavasti huononnetaan. En nähnyt yhdenkään ehdokkaan kertovan, mitä he huonontavat, jotta saavat lisää rahaa siihen haluamaansa.
Kokoomus verotusoikeuden vastustaminen on osa koko sotemallin vastustamista, lisäksi teemalla ’emme halua enää yhtään verotustasoa lisää’ saa kerättyä hyvin ääniä. Demarit olivat vielä toissa kesänä verotusoikeuden kannalla, mutta vaalien pelossa muuttivat kantansa muotoon ’pitää selvitellä’. Kepun syyn kaikki kyllä ymmärtävät. Muutos olisi helppo toteuttaa niin, että jäädytetään valtion rahoitus nykyiselle tasolle. Näin alueiden pitäisi lisätä omaa osuuttaan pikku hiljaa yhä enemmän. Kun valtion osuus olisi tippunut esimerkiksi 80 prosentin tietämille, voisi siihenkin alkaa tehdä taas indeksikorotuksia ja muitakin viilauksia. Joka tapauksessa muutos on täysin välttämätön. Nykyinen rahoitusjärjestelmä on päätön.
PS on muuten Yrjö Jahnssonin (ei Jansson) säätiö. Olen saanut käydä kyseisen herran ja rouvansa perustamaa koulua.
Kokoomus ei vastusta Sote uudistusta vaan sitä että hyvinvointialueiden lukumäärä on mitoitettu ylisuureksi (18) jonka SDP myi Kepulle. Kokoomukselle olisi riittänyt 6 hyvinvointialuetta plus pääkaupunkiseudun itsenäinen yksikkö
Juuri tämän vuoksi oikeisto voittaa vaalit
Lisää vaan rahanreikiä eikä rahoitusta ilman että ollaan TAAS käsi keskiluokan taskulla. Missä on vihreä talouspuolue joka on kansalaisen puolella?
Lisätään vain päällekkäistä byrokratiaa koko ajan eikä siihen tavalliseen hoito työhön tahdo riittää resurssit. Pomon ja konsultin palkkoihin riittää kyllä. Ja pupuleikkeihin myös
toistetaan tämä minkä sanoin joskus aikaisemmin.
esimerkiksi pizza, jostain pizzeriasta:
a. jos itse valitsen, itse maksan ja itse saan pizzan, niin rahankäyttö on tehokasta, hyötysuhde on hyvä.
b. jos itse valitsen, itse maksan ja naapuri saa, niin naapuri saa halvan kitsastelu pizzan.
c. jos itse valitsen, naapuri maksaa ja itse saan, niin tulee kallis lasku napurille, hyötysuhde huono.
käytännössä valitsija, maksaja ja saada pitää olla sama henkilö (tai taho).
mutta julkisessa on kollektiivisia tahoja, esim kunta, maakunta, valtio ja muitakin. tässä valisija on valtuusto tai vastaava, maksaja on useimmiten verot, saaja on alueen äänestäjät. kun valtuusto on ns. sama kuin saaja, niin maksajankin pitää olla samalla tasolla.
käytännössä verotusoikeus maakunille tarvitaan.
jälkiviisastelua, oli vähän harmi että henna virkkusen kuntauudistus ei toteutunut. olisi ollut byrokraattisesti helpompi ja verotusoikeuskin olisi jäänyt myöskin.
toisaalta, kun maksaja on valtio, niin siirtyykö valintavastuukin eduskunnalle sittenkin. eli eduskunnan ja valtio rooli tulee kasvamaan. onko tämä vain välivaihe kansalliselle järejstelmälle. no, eduskuntavaalit on muuten tulossa, ketä muuten äänestät.
”Keskusta vastustaa hyvinvointialueiden verotusoikeutta, koska hyvinvointialueiden veroprosentit tulisivat vaihtelemaan aivan kohtuuttomasti. Miksi tulisivat? Argumentti ei kuulosta uskottavalta.”
Minusta argumentti on hyvin uskottava. On rehellisyyden vuoksi sanottava, että väestön ikärakenne ja sairastavuus vaihtelevat voimakkaasti hyvinvointialueiden välillä. Väitätkö, että esimerkiksi vanhusväestön keskimääräistä suurempi osuus ei vaikuttaisi hyvinvointialueiden kustannuksiin? Luulenpa, että esimerkiksi Etelä-Savossa veroprosentti pitäisi tästä syystä olla ihan eri luokkaa kuin vaikka Uudellamaalla.
On rehellisyyden vuoksi sanottava, että väestön ikärakenne ja sairastavuus vaihtelevat voimakkaasti hyvinvointialueiden välillä. Väitätkö, että esimerkiksi vanhusväestön keskimääräistä suurempi osuus ei vaikuttaisi hyvinvointialueiden kustannuksiin? Luulenpa, että esimerkiksi Etelä-Savossa veroprosentti pitäisi tästä syystä olla ihan eri luokkaa kuin vaikka Uudellamaalla.
Kyllä mutta noihin ”viimeisiin euroihinkin” liittyy aika paljon yhteiskunnallista epätasa-arvoa. On eri lailla vaikeaa saada kaukana keskuksista elävää monella mittarilla huono-osaista väkeä toimenpiteiden piiriin tai yleensäkin vaikuttaa olosuhteisiin hyvinvointialueella. Toki tällaista on yritetty esim Rautavaaralla jonkin uutisen mukaan. Jos olisin hyvinvointialueen johdossa, olisi suuri kiusaus kanavoida varoja aktiiviväestön ja lasten ja nuorten palveluihin, etteivät he äänestä jaloillaan.
Ehdotuksessa on se ongelma, että vaikka järjestelmän aloitushetkellä kaikki pääsisivät samalla veroprosentilla samaan palvelutasoon, niin kun menee muutama vuosi eteenpäin, niin tilanne ei erittäin todennäköisesti enää olekaan sama – ellei laissa erikseen säädetä tekemään samanlainen tasapainotuslaskelma joka ainoa vuosi, mitä tuskin tapahtuisi. Ratkaisuehdotus ratkaisisi siksi ongelman enintään vain yhden vuoden osalta.
Sote-alueet ovat kyllä vaikeita paimennettavia. Sairaanhoitopiiritkään ja terveydenhoidon kuntayhtymätkään eivät usein pysyneet niille annetussa budjetissa. Kun voi vedota ihmisten henkeen ja terveyteen kustannusylitysten perusteena, niin budjettiylitykset ovat herkästi perusteltavissa, jolloin niitä ei välttämättä edes yritetä vältellä. Verotusoikeuskaan ei välttämättä muuttaisi sitä tilannetta. Kunnillakin oli verotusoikeus, ja silti sote ylitti monen kunnan sotele budjetoidut menot vuosi toisen perään.
Jokaisessa maakunnassa on sekä heikkoja että vahvoja kuntia. Maakuntien pitää olla niin isoja että on riittävästi vahvoja kuntia ts keskuskaupunkeja jotka tukevat heikkoja pikkukuntia. Onhan Itä-Suomessakin vahvoja yliopisto- ja teollisuuskaupunkeja.
Ihan pienten kuntien jotka eivät pärjää omillaan pitäisi liittää isompiin naapureihinsa vaikka pakolla.
Itä-Suomi on ollut aina hyvässä hapessa kun Venäjällä on ollut stabiili yhteiskunallinen tilanne mutta sitten kun Venäjän sisäpolittinen tilanne on mennyt huonoksi (helmikuun ja lokakuun vallankumoukset 1991 ja Neuvostoliiton hajoaminen 1991-1992 ja nyt Ukrainan sota) on Itä-Suomi taas joutunut kriisi maakunnan asemaan. Länsi-Suomi porskuttaa ja menee eteenpäin oli kriisiä tai ei. Kyllä Suomi on aina jakaantunut itään ja länteen menestyviin ja vähemmän menestyviin maakuntiin. Keskusta ehdottaa Itä-Suomella omaa tukipaketti tai kriisi ohjelmaa jossa olisi erityistalousalueet yhtenä vaihtoehtona mutta en tiedä miten Kepu saisi tälle hankeelle edes legitiimistä tukea elinkeinoelämältä
Tämä on se asia, joka sote -uudistuksessa jäi selkeästi kesken, ja sitä on pakko lähitulevaisuudessa korjata. Totta kai järjestäjätaholla pitää olla budjetti hallussa oman verotusoikeuden avulla. Ihan samalla tavalla kuin entisessä kuntamallissakin oli. Sitten valtionosuusmekanismi taustalla varmistaa sen, että mikään alue ei kärsi kohtuuttomasti omista olosuhdetekijöistään. Yhdistelmämalli siis.
Tämä hv-alueiden verotusoikeus jäi pois, koska oppisitio piti siitä niin kauheaa mökää. Kieltäytyivät käsittämästä, että jokin vero voidaan siirää kunnasta maakuntaan. Nimi vain muuttuu. Hallitukselta petti kantti sitä huutoa kuunnellessa.
Aluevaaleissa todellakin keskityttiin esittämään mahdotonta. Lähipalveluita luvattiin turvata ja parantaa vaikka rahaa niihin ei ole tulossa lisää, vaan oikeastaan vähemmän. Koska alueilla ei ole edes ”omaa” rahaa, vaan valtiolta mankumalla saatua, niin olihan se aikamoinen kolmen pennin teatteri ilman ainuttakaan penniä.
Ode kirjoittaa erinomaisen asiantuntevasti tärkeästä asiasta, eli Hyvinvointialueitten rahoituksesta, joka on tunnetusti vastuuttomien populistipoliitikkojen aiheuttama mega-fiasko.
Ongelman ratkaisuksi Ode ehdottaa Hyvinvointialueille verotusoikeutta, joka ei kutenkaan lisää yhtään käytettävissä olevia varoja mutta ehkä jossain määrin vähentäisi rahojen holtitonta törsäämistä.
Kyseessä on kuitenkin niin suuri ongelma, ettei tuo Oden ratkaisu missään tapauksessa riitä. En edes usko, että valtava uusi, koko maan kattava verotusbyrokratia vähentäisi kuluja, kun tuollainen tavallisesti vain lisää niitä!
Oden kirjoitus osoittaa hyvin sen, että taloustodellisuudesta irronnut sosialistinen talouskokeilumme on epäonnistuntunut, niin kuin kaikkialla muuallakin.
Tämä epäonnistuminen on kuitenkin sellainen TABU, ettei siitä saa edes puhua!
Suomi elää nyt sodanjälkeisen ajan mega-kriisin keskellä: Ukrainan koko ajan laajeneva sota, lastenlasten piikkiin pyörivä velkatalous, romahtaneet sote- ja koulusektorit, liian vähäinen syntyvyys, investointilama ja yritysvihamielinen toimintaympäristö, joka ajaa parhaat osaajat / yritykset maasta.
Olemme myös keskellä armotonta globaalimarkkinoitten / uuden teknologian uusjakoa.
Sekavasti johdettu Eurooppa ja paikalleen jämähtänyt Suomi, ovat nykymenolla häviäjien joukossa.
Voittajiksi selviävät suuret, rajojen yli toimivat globaaliyhtiöt. Niillä on käytössään valtavat kassavarat, paras / ketterin johto ja viimeisimmät teknologiat.
Päinvastoin kuin byrokraattiset ja hitaat valtiot, nuo globaaliyhtiöt hakevat 24/7/365 parasta tuottoa varoilleen. Tuota tuottoa on turha hakea nyky-Suomesta!
Kysymys kuuluukin nyt näin: Onko Suomi jo menetetty tapaus? Löytyykö meiltä vielä uskottavia ja päteviä kriisijohtajia, jotka asettavat isänmaamme edun omansa edelle?
Uunilla tavataan!
Hyvä kirjoitus. Alueilla pitää olla lähtökohtaisesti vastuu päätöksistään, valtion piikki auki -skenaario on painajaismainen.
Pahin valuvika on tuo puuttuva kannuste panostaa ennaltaehkäisyyn. Varhainen puuttuminen ennen ongelmien kroonistumista on sotehommissa järkevän, eettisen ja taloudellisesti järkevän toiminnan mantra, hyvästä syystä. Fiksussa yhteisössä painopiste on pitkäjännitteisessä toiminnassa, jossa osataan katsoa jopa vaalikausien yli. Mieluummin terveyden- kuin sairaudenhoitoa.
Täytyy sanoa, että minä en ymmärrä tätä hyvinvointialue systeemiä. Sen verran olen seurannut, että Helsinki on oma alueensa. Saako Helsinki tosiaan terveydenhoito rahansa nyt valtiolta. Ja jos annetaan verotusoikeus alueille niin Helsinki palaa vanhaan systeemiin. Vaikuttaa aikamoiselta sotkulta.
Helsinki hyötyy siitä sen, että hyvinvointialuille siirtyvien henkilöiden tilalle ollaan jo saatu ja saadaan lisää toimikuntia, johtajia, päälliköitä alaisineen, tietenkin kaikkia uusia virkoja pohditaan jos tarvitaankin sittenkin lisää ja miten niitä saadaan mahdollisimman paljon pitää ehkä perustaa kaupungiin johonkin virastoon sivuhaara jonka tehtävä olisi luoda uusia virkoja, tää taitaakin olla jo. Kun eihän toi tietenkään koske sitä terveydenhuoltoa hyvinvointeineen pelkästään kun on monine uusine virkoineen niin hankala kokonaisuus, että on suorastaan velvollisuus jakaa sitä hyvinvointia muuhunkin hallintoon.
On luultavasti jo osoittautunut erinomaiseksi kiertotaloudenkin kannalta: varmastii vieläkin on paljon vanhoja lipaston pohjalle olevia pinoja käyttämätöntä synergiaa, ylijääneitä yhdenvertaisuuksia ja tasa-arvoisia valintoja ym.. Tämä toki kansalle maksaa paljon mutta jo nyt täyttä työtä tekevät lukuisat soteen enemmän ja vähemmän tai ei alkuunkaan liittyvät toimikunnat, neuvostot ja liittot luovat ystävyyttä, yhteistyötä ja avunantoa mihin vain lempeällä aurinkoisella hallinnollisella katseellaan katsoo kuiskaten: Hei me tienataan tällä.
Ne muut pitkäaikaiset hyödyt helsingille: Tämäkin auttaa siinä missä sossumaksujenkin siirtäminen kelan maksettavaksi. Ilman tätä saattaisi tasa-arvo shampanja lear jeteillä lennellessä vaihtua kuohuviiniksi koska helsinkiin siirtyvät kelan asumis-ja sossiaalituet ei kuitenkaan kaikkia työvoimapulan paikkaajien kustannuksia kata mutta tämäkin auttaa sitten kun helsinki on 50 prosenttisesti työvoimapaikattu ja työtä tekevät jatkavat entistä nopeammin muuttoa muualle, hyötyhän tästä tulee jo aikaisemmin.
tuli yksi ehdotus mieleen tuohon mankumiseen, ei tosin optimaallinen mutta voi olla riittävä.
jos hyvinvointialueen budjetti ylittyy niin eduskunta saa ylikirjoitusoikeuden päätöksiin. tämä toimisi riittävänä pelotteena että mankumisella on ns. hintansa.
Jo nykyisestä lainsäädännöstä (Laki hyvinvointialueesta §122-124) löytyy hyvinvointialueen arviointimenettely, joka napsahtaa päälle jos lisärahoitusta joudutaan myöntämään riittävän usein (”kaksi kertaa kolmen peräkkäisen tilikauden aikana”), ja jonka on tarkoitus johtaa hyvinvointialueen talouden tervehdyttämiseen. Laki kokonaisuudessaan löytyy Finlexistä:
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2021/20210611
Arviointimenettelyn ollessa käynnissä valtionvarainministeriö ilmeisesti saa velvollisuuden ja oikeuden valvoa hyvinvointialueen päätöksentekoa. Menettely on tosin kuvattu laissa hieman monimutkaisesti.
Painavaa puhetta. Ajatus viimeisten eurojen keräämisestä verolla on hyvä. Siinä tosiaan muodostuu insentiivi. Valtaosa hyvinvointialueiden kuluista kuitenkin pitäisi rahoittaa valtiollisesti, koska me etelän nuoret ja terveet olemme ihan oikeasti velkaa sen pohjoisen vanhoille ja sairaille. Itse tekisin ehkä sellaisen mallin, että jakaisin väestön iän ja sukupuolen mukaan kohortteihin, ja estimoisin, paljonko kukin kohortti maksaa keskimäärin koko maan tasolla. Tämän jälkeen hyvinvointialueen valtiolta saama osuus olisi 90% kohorttisummasta.
Tuosta tuli mieleen se, että Suomessa jo nykyisin yhdellä maakunnalla on verotusoikeus. Verottajan sivuilla asiasta todetaan näin:
”Maakunnalle on annettu oikeus määrätä pääosin sekä maakunnallisista että maakunnan omien kuntien veroista. Tähän mennessä maakunta ei kuitenkaan ole vielä omalta osaltaan käyttänyt hyväksi oikeuttaan periä maakuntaveroa (landskapsskatt).”
https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/48911/ahvenanmaan-verotus6/
Mankumismalli voisi olla käytössä siltikin, vaikka verotusoikeus hyvinvointialueillakin olisikin.