Kehotan lähdekritiikkiin. Tämä kirjoitus perustuu muistikuville!
Minun muistaakseni listaamattomien yritysten maksamien osinkotulojen veroetu on peräisin 90-luvulta. Vuosiluku on olennainen, koska silloin korot olivat korkealla. Sillä on merkitystä tähän asiaan.
Tuolloin havaittiin, ettei yrittäjän kannattanut sijoittaa yhtiöönsä osakepääomaa vaan antaa yhtiölleen lainaa. Lainan ongelmana taas on, että ilman kunnon osakepääomaa yhtiön omat varat ovat vähäiset eikä se kykene ottamaan vastaan taloudellisia riskejä. Tuohon aikaan osakeyhtiö oli pantava konkurssiin, jos oma pääoma oli syöty. Nyt voi pääomittaa yhtiötä myös oman pääoman ehtoisella lainalla.
Osakepääomaan verrattuna lainan antaminen oli verotuksessa edullisempaa. Molemmista, osingoista ja koroista, omistajan piti silloin maksaa pääomatuloveroa, mutta korko oli yritykselle verotuksessa vähennyskelpoista ja osinko ei ollut. Siksi osingosta maksettiin veroa kahteen kertaan. Ensin yritys maksoi tuloksestaan ja sen jälkeen omistaja maksoi vielä osinkotulosta.
Keksittiin, että on yhteiskunnan etu kohdella korkoa ja osinkoa samalla tavalla. Kun yhtiö oli jo maksanut veroa tuloksestaan, ei omistajan enää tarvinnut maksaa sitä osingosta. Tuolloin vielä verotuksessa yritettiin vielä pitää yllä jotain logiikkaa. Niinpä pääomatulojen vero ja yhtiön maksama yhtiövero olisivat yhtä korkeita.
Logiikka säilyi aluksi, kun yhtiöveroa alennettiin, mutta ei enää. Nyt osingoista pitää maksaa 7.5 prosenttia veroa. Jos tulos on 1000 €, siitä verotetaan 20 %, jolloin jäljellä on 800 €. Jos tämä jaetaan osinkona, veroa menee 60 €. Yhteensä verottaja saa tuloksesta veroa 260 € eli 26 % tulosta. Tämä on nyt vähemmän kuin korosta (34 %) , joten alkuperäisestä periaatteesta on lipsuttu jossakin vaiheessa yhteisöveroprosenttia alennettaessa.
Sitten tuo prosentti. Se oli alunperin 9 %. Joskus 1990-luvulla tällaiset korot olivat normaaleja, mutta jos nyt yrittäjä yrittää maksaa itselleen tuollaista korkoa, verottaja ei sitä hyväksy. Joskus tuo 9 % laskettiin 8 prosenttiin nettopääomasta. Sekin on nyt aivan liikaa. VM on esittänyt rajan laskemista 4 prosenttiin, joka on lähempänä todellista korkotasoa.
Tämän käytännön logiikka ei siis toimi.
Sanna Marinin mukaan demarit haluavat poistaa listaamattomien yritysten edullisen verokohtelun. Se ei kuulemma heikennä yrittämisen edellytyksiä, koska yhteisöveroa ei nosteta. Verokarhu iskee vasta, kun yrittäjä nostaa rahaa yrityksestään, ostaakseen vaikka purjeveneen. Silloin yrittäjä joutuu maksamaan tuloistaan veroa 60 %, ellei yrityksestä on nostettava purjeveneen hinta liki 2,5 ‑kertaisena
Yritys kannattaa myydä
Purjevenettä haikailevalla yrittäjällä on toinenkin tapa rahastaa yrityksensä hedelmät: myydä koko yritys. Käytännössä se on myytävä ulkomaille, koska Suomessa ei ole varakkaita ostajia, Ruotsissa ja Norjassa jo on. Näin moni menestynyt yrittäjä on tehnytkin.
Luovutusvoittoja verotetaan lievästi. Tulon saa verotetuksi pääomatuloprosentin mukaan eikä sitäkään tarvitse maksaa kuin osasta myyntivoittoa. Jos yrityksen pääoma on alun perin koostunut kahdesta läppäristä, koko myyntihinta on voittoa, mutta hankintameno-olettaman vuoksi vain osa siitä on verotettavaa.
Nykyinen verotuksen kokonaisuus on jokseenkin pöhkö, koska se saa suomalaiset myymään yrityksenä pois Suomesta heti, kun rahaa on kertynyt niin paljon, ettei sitä elämässään enempää tarvitse. Aika paljon noita on myytykin.
Demarit eivät ole siis onnistuneet estämään yrittäjiä nauttimasta työnsä tuloksesta matalasti verotettuna, mutta siinä sivussa on tullut pakotetuksi myymään yritys ulkomaille.
Ei ole järkevää, että myymällä yrityksenä ulkomaille pääsee noin neljäsosalla siitä verosta, jonka joutuu maksamaan, jos ottaa yrityksen tuloksesta vain osan itselleen.
Lopputuloksena on, että suomalaisten yritysten omistajat ovat entistäkin rikkaampia. Tosin he eivät ole suomalaisia.
Olisi hyvä, jos yritysvarallisuutta pystyisi Suomessa kartuttamaan, mutta toki yrittäjienkin pitäisi osallistua verojen maksuun siinä missä muidenkin.
Pienyrittäjä tulee verotetuksi palkansaajaa ankarammin, jos hän nostaa tuloksen osinkoina. Halvemmalla pääsee, jos maksaa itselleen palkkaa. Tosin tämän asian viime käänteitä en ole seurannut. Voi olla, että palkan maksaminen on nyt tasoissa osingon kanssa. Siihen on ainakin pyritty.
Voisi kuulostaa tasapuoliselta, että yrittäjä nostaisi aina tuloksensa palkkana, jolloin häntä verotettaisiin kuten muitakin. Se ei kuitenkaan olisi tasapuolista, ei ainakaan, jos yritystoimintaan liittyy riskejä.
Yrittäminen on eräänlaista lottoamista. Jos voittaa, voitosta pitäisi demarien mukaan maksaa 60 % veroa, mutta jos häviää, valtio ei korvaa tappiosta 60 prosenttia. Näillä säännöillä ei kannata valita yrittäjyyttä, ei ainakaan sellaista, johon sisältyy riskiä. Palkansaajan asema on parempi.
Varsinaisia lottovoittajia ei veroteta 60 %:n verolla vaan paljon vähemmän. Voitto taitaa olla peräti veroton, mutta Veikkaus oy maksaa siitä pienen lähdeveron.
Yrittäjien verotusta on vaikea ratkaista riidattomasti.
Ensin pitäisi päättää, mitä haluamme. Haluammeko, että Suomessa toimivat yritykset siirtyvät ulkomaiseen omistukseen, jolloin koko eriarvoisuusongelma siirtyy maamme rajojen ulkopuolelle, esimerkiksi ruotsalaisten murheeksi.
Progressiivinen menovero toimisi paremmin
Kirjassani 2020-luvun yhteiskuntapolitiikka esitän progressiivista menoveroa, jolloin satunnaiset suuret tulot olisivat verottomia, kunnes ne kulutetaan. Näin menetellen yritystuloista maksettaisiin jossain vaiheessa yhtä paljon veroa kuin palkkatuloista, mutta verottaja malttaisi odottaa. Oikein rikkaat voivat näin tehdä sijoitusrahastojensa kautta. Vähemmänkin rikas voi, jos on varaa hyvään verojuristiin.
Ruotsin demarit ovat ratkaisseet tämän toisin. Ruotsissa suhtaudutaan yritysvarallisuuden kartuttamiseen erittäin ymmärtävästi. Sen seurauksena omaisuuserot ovat Ruotsissa todella suuret, samaa luokkaa kuin Yhdysvalloissa.
Kansaa tämä rikkaiden paapominen ei ole kuitenkaan Ruotsissa köyhdyttänyt. Suomalaisia yrityksiä he ovat hyviä kaappaamaan.
Listaamattomien yritysten osinkoverotuksen tilalle jotain loogisempaa
Listaamattomien yritysten osinkojen verokohtelu on kummallinen relikti korkeiden korkojen ajoilta. Se olisi varmaankin korjattu ajat sitten, ellei se koskisi myös maatalousyrittäjiä. Se pitäisi muuttaa niin kuin VM on esittänyt, mutta yrittäjien verotusta pitäisi harkita kokonaisuutena ja antaa yrittäjille jokin loogisempi helpotus korvauksena riskin otosta – siis jos haluamme, että suomalaisilla yrityksillä on suomalaisia omistajia.
Progressiivista menoveroa kannattaisi harkita.
Aina on on ihmetyttänyt se taustalta löytyvä laskennallinen logiikka ja taloudellinen etu joka mitä ilmeisimmin on ollut taustalla yhä yleisemmässä suomalaisten yritysten ulkomaiseen omistukseen myynnissä.
Kiitos tästä pohjustuksesta.
Miksi asiasta ei puhuta mediassa? Miksi yksikään puolue ei halua muutosta? Onko liian vaikeaa poliitikoille ja vielä vaikeampaa äänestäjille?
>“Yrittäminen on eräänlaista lottoamista. Jos voittaa, voitosta pitäisi demarien mukaan maksaa 60 % veroa mutta jos häviää, valtio ei korvaa tappiosta 60 prosenttia. Näillä säännöillä ei kannata valita yrittäjyyttä, ei ainakaan sellaista, johon sisältyy riskiä. Palkansaajan asema on parempi.”
vaikka ei yritysverotukseen liitykään. lisätään vielä että jos pienituloinen, työtön, opiskelija, tai jokin aloittaa yritystoiminnan niin usein menettää lähes kaikki sosiaalietuudet. ei ole ihme että suuret organisaatiot kuten työnantaja- ja ay-organisaatiot dominoi.
>“Kansaa tämä rikkaiden paapominen ei ole kuitenkaan Ruotsissa köyhdyttänyt. Suomalaisia yrityksiä he ovat hyviä kaappaamaan.”
niin joku norjan valtionvirasto kävi suomessa ostoksilla ja meni ostamaan teleoperaattorin. meillä on nyt yksi valtion teleoperaattori, vihje se ei ole telia.
Mitä pahaa siinä on jos suuret yritykset dominoi. Näissä on yleensä paras osaaminen ja muutenkin ammattimaisesti johdettua toimintaa. On myös asiakkaan etu, että yritys on uskottavuutensa puolesta jotain muuta kuin ‘mies ja pakettiauto’ ‑tyyppinen viritelmä. Tietysti suuria pitää olla kipailun kannalta riittävästi ja niin yleensä onkin. Ajatellaan vaikka rakennusalaa, niin mitä hyötyä yhden miehen remonttifirmoista on Suomelle? Tuskin paljoa mitään mutta silti näitä ylistetään jotta hienoa kun joku jaksaa yrittää. Yhtä hyvin voisi olla yrittämättä ja mennä YIT, SRV jne palvelukseen niin voisi myös laatu olla monesti parempaa.
Tiedätkö kuka SRV:n ja YIT:n työmailla oikeat työt tekee? Minä kerron: PK-yrittäjät.
Toivoisi jo, että tämä vasemmiston pelikirjassa oleva vähättelysrgumentti olisi jo aikansa elänyt.
jos nyt jätetään se että onko isot yritykset pätevämpiä vai ei.
isoissa yrityksissä tuppaa kaikki olemaan palkkatyöläisiä, myös johto. joten se tuppaa olemaan etujärjestö-painotteista. oliko sitten työntekijät, sijoittajat, yritysjohto, omistajat jne. tällaiset tuppaa menemään jäykäksi. pienissä yrityksissä homma on usein joustavampaa.
tuo “mies ja pakettiauto”-termi. tuollaisen yrityksen voisi joku pikkujussi ja pikkujenni perustaa ja silloin ollaan yrittäjiä. mutta suomen byrokratia ja tukijärjestelmät hankaloittaa tällaisia.
mites jos, perustaisin megayrityksen heti, kerrostalon kokoinen pääkonttori tuohon, miljardin liikevaihto heti sisään, miljardin laitehankkinat nyt, 100 000 työntekijää sisään samantien, jne. porukka hörönauraa varmaan kolme tuntia!
Eikö tämä listaamattomien yritysten osinkotulon veroetu liittynyt siihen, että Suomessa luovuttiin Avoir fiscal ‑periaatteesta, eli kaksinkertaisesta verotuksesta? Eli aiemmin ei maksettu sekä yhtiöveroa että osinkoveroa, ja veroedulla lievennettiin siirtymistä kaksinkertaiseen verotukseen? Tämäkin ajatus perustuu muistikuvaan.
Tuli ajatusvirhe, Avoir fiscal siis oli ei-kaksinkertaista verotusta, eli vero hyvitettiin… Wikipedian mukaan siitä luovuttiin EU:n vaatimuksesta Suomessa vuonna 2004 ja se oli otettu käyttöön 1990, nimenomaan siksi että pääomia kertyisi yrityksiin. Sitä en muista, millainen verotus oli ennen vuotta 1990.
Meillä oli 1990-luvulla avoir fiscal, mikä oli neutraliuden kannalta ihanteellinen verotustapa. Avoir fiscaissa vero maksettiin yhtiössä, osinkojen osalta ikään kuin veronpidätyksenä. Tästä kuitenkin luovuttiin, kun lainvalmistelun juristit eivät ole oikein luovia, niin juututtiin ongelmiin kansainvälisten verosopimusten ehdoissa. Asia tulkittiin niin, että veronpidätys olisi pitänyt maksaa ulkomaille jos sopimukseen liittyi osinkojen verottomuus ja valtio olisi jäänyt vaille veroja. Nokian osingot tulivat ongelmaksi. ‑Ylipäätään kahdenvälisistä sopimuksista olisi päästävä eroon ainakin EU:n piirissä.
Avoir fiscal oli selkeä ja antoi yrittäjälle mahdollisuuden keskittyä yrittämiseen ilman verosuunnittelun painetta ja vinoumia. Se ei ainakaan estänyt nousua lamasta. Vanha kateus kuitenkin rajoitti osinkojen maksua pääomaveron verokannalla määrättyyn osaan yhtiön omasta pääomasta, minkä jälkeen voitonjako tulkittiin palkan kaltaiseksi.
Kun verotus uusittiin avoir fiscalista luovuttaessa, kaksinkertaista verotusta tahdottiin hillitä osinkojen alemmalla verokannalla. Sitten joku älypää keksi siirtää pääomaperiaatteen pkt-yritysten voitonjaon tukemiseksi listaamattomien yritysten omistajille. Helpotetusti verotettiin listaamattoman yrityksen osinkoa, kunhan se oli tulkittavissa pääoman tuotoksi eikä työtuloksi. Pääoman muodostukseen kannustaminen ei ollut välttämättä päämääränä vaan keksittiin keino alempaan verokantaan. Samalla syrjittiin pörssiyhtiöiden osinkoja, joille sovellettiin pääomaveroa korkeampaa efektiivistä kantaa.
Muistan, että professori Niskakangas (sd, juristi) sanoi tieteellisenä kantanaan jonkun verotyöryhmän raportissa, ettei pörssiyhtiöiden osinkojen korkeasta veroasteesta “tarvitse välittää”, selvästi esimarinilainen kanta.
Oma kantani on, että kaikkia osinkoja tulisi verottaa yhtenäisellä verokannalla, joka efektiivisesti säädetään yleisen pääomaveron tasoon, kaksinkertainen verotus huomioiden. Verokonsultteja työllistäviä muita kommervenkkejä ei tarvita. Vassarien kannalta ratkaisu olisi sikäli huono, että osinkojen kokonaisverotuotto ehkä alenisi pörssisosinkojen verotuksen lieventyessä.
Pääomavero 30–34 % on sen verran korkea, että se ylittää useimpien palkansaajien veroasteen ilman ansiosidonnaisia maksuja, jotka liittyvät etuuksiin, joihin pääomatulo ei oikeuta. Siihen tasoon sopii osinkojakin verottaa. Jos jonkun kokonaisveroaste (ilman maksuja) tämän ylittää, kuuluu pieneen vähemmistöön.
Terve Osmo!
En ole koskaan saanut selville miksi yrityksiä, jotka ovat vain kasa sopimuksia pitäisi verottaa. Rittää oikein hyvin verotta arvonlisää ja henkilöitä. Perustuuko yritysverotus mielestäsi oletukseen, jonka mukaan omistajat hyötyvät taloudellisesti muutoin kuin saamansa palkka- ansio- tai pääomatulon kautta? Vai mihin?
Koska olet käsitellyt tätä aihetta pitkään ja perusteellisesti arvostan myös jos vastaat.
“Silloin yrittäjä joutuu maksamaan tuloistaan veroa 60 %”
Mistä tämä oikein tulee? Listatusta yrityksestä saatavan osingon vero on luokkaa 40–42%, kun lasketaan mukaan sekä yhteisövero (20%), että osingosta perittävä pääomatulo (30–34%, 15% osingosta verovapaata).
Samaan suuruusluokkaan pääsee myös nykymallilla jos yrityksen arvo on pieni (eli käytännössä kaikki pienyritykset); silloin osa osingosta verotetaan ansiotulona, ja ansiotulon progressiot on korkeat.
Noin muuten väitän että Suomi on liian yrittäjämyönteinen maa, ja lopputuloksena työn tuottavuus kärsii. Suomessa yrittäjien määrä on ihan kehitysmaatasoa (eli todella korkea), ja yrittäjät keskimäärin keskittyvät yksin- ja pienyrittäjinä kustannusten minimoimiseen, keskinkertaisilla työvälineillä sinnittelyyn ja vero-optimointiin aidon riskinoton, investoinnin ja kasvun sijaan. Suurimmalla osalla yksinyrittäjistä työn tuottavuus olisi korkeampi työntekijänä, mutta muun muassa verotus ja etenkin eläkejärjestelmä tekee yrittäjänä toimimisesta taloudellisesti houkuttelevampaa. Oikeastaan yksinyrittäjää ei pitäisi pitää yrittäjänä ollenkaan, ja yksinyrittäjän kaikki yrityksestä saadut tulot olisi järkevintä verottaa suoraan ansiotulona (ja joo, on mulla itsellänikin yhden miehen osakeyhtiö jonka kautta teen sivutöitä; oikein kätevää kun voi vähentää kulutuselektroniikan työvälineinä ja kaupunkilomat “koulutusmatkoina”).
Jos halutaan tukea yrittäjiä kansantaloudelle hyödyllisellä tavalla, pitäisi mieluummin kannustaa yrityksiä kasvamaan ja investoimaan (myös aineettomiin hyödykkeisiin) sen sijaan että tehdään monimutkaisia virityksiä osinkoverotukseen.
Jos osinko ylittää 8 % yruityksesän pääomasta — ja pääoma voi siis olla kaksi läppäriä — osinko verotetaan ansiotulona.
No tuo nyt on vaan yksinkertaisesti tyhmää; jos verotus nousee osinkoa nostamalla korkeammalle kuin ansiotulovero, kannattaa ottaa rahat palkkana. Palkka verotetaan vain kerran. Itse toki mieluummin verottaisin kaikkia osinkoja samalla tavalla.
Noin ylipäänsä arvottomien yritysten verotus on jotenkin absurdi ongelma—samoin tietysti arvon määrittäminen. Työntekijöissä, työtavoissa ja tekijänoikeuksissa voi olla hirveästi arvoa, joka olisi syytä saada yrityksen taseeseen siinä missä sorvit ja kuorma-autotkin. Tämä ei tietysti muuta läppärin kanssa yksinyrittävän “yrittäjän” tilannetta mihinkään, mutta kuten sanottua en pidä omaa työtään myyvää konsulttiyrittäjää yrittäjänä laisinkaan.
arkkitehti: “No tuo nyt on vaan yksinkertaisesti tyhmää; jos verotus nousee osinkoa nostamalla korkeammalle kuin ansiotulovero, kannattaa ottaa rahat palkkana.”
8%:n yli menevä osinko on osittain (tarkemmin 25%) verovapaata. Jos ansiotulon marginaaliverprosentti on yli 50% on osinko verotehokkaampaa kuin palkka yhteisöverosta huolimatta. Käytännössä se saattaa ehkä käydä jo vähän aiemmin johtuen palkasta menevistä sairausvakuutusmaksuista. Toki vielä parempi on jättää ylimääräiset rahat yrityksen sisälle ja nostaa pikkuhiljaa.
Vaikka tekisi yksin töitä yhdelle asiakkaalle y‑tunnuksella, nousee riskitaso heti: työttömyyssuojaa ei ole eikä muitakaan etuja työnantajan antamina.
Listaamattomien verotuksesta puhutaan paljon, mutta tarvitaan pienempään firmaa aika iso tase että tällä aiheella olisi mitään käytännön merkitystä.
Sitten on vielä yksi yritysluovutuksen muoto: kuolema. Pitäisikö sekin tasa-arvoistaa muiden luovutusmuotojen kanssa?
Mielestäni Osmo Soininvaara sotkee nyt asioita tarkoitushakuisesti.
Ensinnäkin, Suomessa on osakeyhtiömuotoisia yrityksia, joista nyt puhutaan, noin 275000. Pörssiin listautuneita ytitksiä on noin 200 kappaletta.
Yleistät listaamattomat yritykset, mielestäni tarkoitushakuisesti, mies ja läppäri ‑yrityksiksi tai mies ja Hiace ‑yrityksiksi. Näin asiaa lähestyttäessä listaamattomien yritysten osittain verovapaa osinkotulo onkin järkevä, koska työntekijä on itse yrittäjä ja nostaa osinkoa itse tekemästään työstä osakeyhtiönsä kautta, kun ei halua sitä palkkatulona nostaa, esim. free-verokortilla. Jes.
Mutta. Listaamattomiin yrityksiin kuulu todella paljon yrityksiä, joissa yrittäjän oma suorittava työpanos ei ole ainoa tuloksen tekijä, vaan joidenkin tai jopa satojen työntekijöiden työ luo yrityksen lisäarvon. Lisäksi näissä yrityksissä on usein tietenkin useampia omistajia, joten työsuoritus ja pääoma eriytyvät mikä on luonnollista.
Jotenkin Osmon kirjoituksesta jäi sellainen maku, että henkilö + läppäri tai henkilö + paku on yhtäkuin listaamaton yritys.
Osmolla taisi olla jotenkin ”oma lehmä ojassa” tai ”ideologinen moodi” päällä…;) Listaamattoman yrityksen yrittäjästä piti leipoa marttyyri tai sankari.
Olen itse ollut listaamattoman yrityksen osaomistaja kymmeniä vuosia ja työllistänyt yrittäjänä ihmisiä ja nostanut palkan lisäksi myös osinkotuloja. Minulle on aina ollut selvää, että osakeyhtiö on luonnollisena henkilönä verovelvollinen ja sen jälkeen osakkeenomistajat ovat puolestaan verovelvollisia. Muuten pitää perustaa henkilöyhtiö, eli toiminimi, silloin asiat muuttuu. Ei siinä ole mitää magiaa, näin se juridisesti on.
Itse asiassa en ymmärrä, miksi mies ja Hiace ‑yrittäjän pitäisi maksaa veroa vähemmän kuin palkansaajan. Palkansaajan kanssa hän pääsee tasoihin maksamalla itselleen palkkaa. Kovan verotuksen ongelmat koskevat yrityksiä, joilla olisi mahdollisuus kasvaa, mutta jotka vwerotuksen vuoksi kannattaa myydä ulkomaille.
Aivan erityisen typerää on sallia kevyt verotus mies/nainen ja stetoskooppi-yrityksille, pahimmillaan vielä sopeutumiseläkkeet päälle..
Saivartelua, etä halua katsoa asiaa kokonaisuutena, josta kirjoitin.
Osmo: “Itse asiassa en ymmärrä, miksi mies ja Hiace ‑yrittäjän pitäisi maksaa veroa vähemmän kuin palkansaajan.”
No, Hiace on pääomaa ja tuollaisen yrittäjän tulot tulevat osittain tästä pääomasta ja osittain työpanoksesta. Chamley-Judd teoreeman mukaan pääomatuloa ei pitäisi oikeastaan verottaa ollenkaan. Vähän monimutkaisemmassa mallissa pääomatulon optimaalinen vero ei ole ehkä aivan nolla mutta silti varmastikin ansiotuloveroa selvästi alempi. Yritysten ja niiden osinkojen veroissa pitäisi ottaa juurikin tämä huomioon.
Pauli Vahtera on nuo kertonut selkosuomeksi, mutta en tiedä saatteko lukea mitä se kertoo ainakin vasemmistossa sen tekstit on kielletty koska on neuvostovastainen.
https://www.vahtera.blog/post/verov%C3%A4lttely%C3%A4-vai-yliverotusta-430-miljoonaa
https://www.vahtera.blog/post/yrityst%C3%A4-suomeen-3b-onko-edes-verotettavia-osinkoja
Kannattaa lukea ne jutut kohtien yrittäminen ja verotus alta tiukkaa asiaa.
Pauli Vahteran laskemissa perusongelma on, että hän laskee yrittäjätulosta maksettavan eläkemaksuja enemmän kuin palkansaaja maksaa. Näin muodosllisesti, mutta on aivan sama, kumman tuloksi lasketaan se osa eläkemaksuja, jotka työnantaja maksaa. On silmänkääntötemppu laskea nämä maksut työnantajan maksuksi, mutta tätä silmänkäntötempppua myös palkansaajajärjestöt vaalivat.
Puolet yksinyrittäjistä tienaa kai alle 2000 euroa kuussa. Nyt kun valtion yrittäjien eläkkeistä maksama summa on noussut nopeasti yli 500 miljoonaa, täytyisi miettiä myös tämän osinkoverotuksen mahdollista vaikutusta eläkemaksujen vähäiseen kertymään?
Riittäisikö tuo katumusharjoitukseksi vihreille niiden mölisijöiden lepyttämiseksi, jotka syyttävät vihreitä kauheasta vasemmistolaisuudesta? Pääoman rikastuttamisessa riittää vielä tuhansia mahdollisuuksia, eikun kääritään vain hihat ja toteuttamaan EK:n verotoivelistaa. Palmian yksityistäminen kv-pääomasijoittajille oli hyvä alku sekin, mutta miksi pysähtyä siihen? Koulujen yksityistäminen seuraava askel, niin kuin Soinivaaran ihannemaassa Ruotsissa on tehty. Alko ja VR lihoiksi, apteekkisääntely nurin ja Veikkaus silppuriin. Jos vihreät eivät kuitenkaan halua alkaa varttikokoomukseksi, huomio pitäisi vihdoin kiinnittää julkiseen keskusteluun joka on täynnä sairaan kieroutunutta vasemmistolaisuuden mustamaalausta. Vasemmistolaisuus on saatu median toimesta näyttämään halveksittavalta ideologialta, jolloin hysteeriset hölmöt pommittavat sitten aina vihreitä syytöksillä, että miksi olette niin vasemmalla. Ikään kuin vasemmistolaiset linjaukset olisivat jotenkin kategorisesti huono asia, mitä ne eivät oikeasti ole. Tämä vasemmistosyytösten puskafarssi jatkuu niin kauan kun vasemmistolaisuuden halveksunnan annetaan jatkua. Vasemmistolaisuuden halveksunta kaventaa paitsi vasemmiston tilaa, myös vihreiden liikkumatilaa politiikassa. Soininvaara haluaa lisätä tuloeroja ja eriarvoisuutta Ruotsin tapaan. Ilmeisesti ei suostuta millään tajuamaan, kuinka äärimmäisen vaarallista rahan kasaaminen varakkaiden taskuun on. Se tarkoittaa yhteiskunnallisen vallan kasaantumista näille tahoille. Se tarkoittaa yhä lisääntyvää rikkaan eliitin dominointia ja manipulointia yhteiskunnallisessa keskustelussa ja politiikan kentän hivuttautumista aina vain oikeammalle. Raha kasaa valtaa raharikkaille ja lisääntynyt valta tuo taas lisää rahaa raharikkaille jne. Rahan ja vallan kasautumisen pirullinen kierre on yhteiskunnan pahin ongelma. Tätä Soininvaara ei halua myöntää. Soininvaara ei halua myöntää myöskään sitä, kuinka väistämättömän tärkeää varallisuuden ja resurssien tasaisempi jako on ympäristökriiseistä selviytymiselle. Vihreiden nuorempi polvi tulee tämän kytköksen kunnolla tajuamaan, jos ei muuten niin kantapään kautta. Jos rikkaiden hyysäämistä jatketaan ympäristökatastrofien piinaamalla rajallisella planeetalla, seurauksena on natsivaltio koska rikkaat tulevat suojelemaan kohtuutonta osuuttaan kakusta väkivaltakoneiston avulla.
Toivottavasti sinimustahallitus toteuttaa ainakin Ruotsin mallin mukaisen perintöveron poiston. Vaikka vasemmisto ei sitä ymmärrä, niin suomalaiset ovat pahasti alakynnessä kun verotus tekee isännästä rengin. Yhteiskunta saa Ruotsissakin kuitenkin omansa kun asioita lopulta myydään omasta tahdosta. Apteekkarien ja Veikkauksen suojeleminen myös silppuriin, kiitos.
Ruotsissa perintövero on poistettu rikkailta vaan ei taviksilta. Tavis nimittäin perii lähinnä vain asunnon. Jos se on väärän kokoinen, väärässä paikassa tai jos perijä omistaa jo asunnon, asunto pitää myydä ja sen myyntihinta on käytännössä kokonaan verotettavaa pääomatuloa.
olipa erikoinen kirjoitus sinulta listaamattomien yritysten osinkoverotuksesta.
Ensinnäkin listaamattomien osinkoverotusta eivät ole ainoastaan demarit kritisoineet, vaan myös iso joukko oikeistosta ja liberaaleista. Listaamattomien yritysten osinkoverotusta ovat myös kritisoineet Suomen parhaat veroasiantuntijat, useimmat ekonomistit. Listaamattomien yritysten osinkoverotuksessa on useita kummallisuuksia ja ei ainakaan minun järkeeni mahdu, miksi Suomessa yritysten verotusta kohdellaan eriarvoisesti suosimalla listaamattomien yritysten (osakeyhtiöiden) osinkoverotusta. Miksi listaamattoman yrityksen omistaja (ei siis pääomistaja, perustaja) vaan tavallinen sijoitusomistaja saa edullisemmin osinkoa kuin listatun yrityksen omistaja? Suomi tarvitsee kasvuyrityksiä, mutta suosimalla listaamattoman yrityksen omistusta listattuun yritykseen nähden, niin ne kasvuyritykset jäävät näkemättä. Tuota nettovarallisuuspykälä on aivan mahdotonta hyväksyä. Ja kun vielä katsoo, mitä tuohon nettovarallisuuteen hyväksytään, niin kummastus nousee entisestään. Sinne kyllä hyväksytään seiniä, peltoja, kiinteistöjä yms. mutta ei aineetonta varallisuutta. Siinä olet oikeassa, että kepu puolustaa tätä nykyistä mallia juuri maatalousyrittäjien vuoksi. Palaan myöhemmin tähän aiheeseen, koska tämä listaamattomien yritysten osinkoveroetu on myös epäoikeudenmukainen verotustapa, kun puhutaan korkeasta progressiivisesta verotuksesta. Toiset maksavat korkeaa progressiivista veroa samasta työstä kuin kollega, joka tekee samaa työtä oman listaamattoman osakeyhtiönsä kautta. Miksi meillä suositaan verotusta, joka suosii verosuunnittelua? Ei järkeä. Ei liene mikään salaisuus, mutta jos omistat listaamattoman yrityksen, niin kannattaa vielä perustaa holding-yritys verosuunnittelun kiihdyttämiseksi. Näin tienaat vielä enemmän. Ruotsissa mennään järjestelyllä: yhteisövero kaikilla 20% ja listaamattomien yritysten osinkovero 25% ja listatuilla osinkovero pääomaveroasteen mukaisesti 30%. En tiedä yhtään Europassa maata, missä olisi näin järjetön epäoikeudenmukainen verokohtelu yritysten verotuksessa. VM kertoi, että listaamattomien osinkoverouudistuksella saadaan n 500 milj euroa lisää verotuloja ja 4% riskipreemio listaamattomien yrittäjien omistajille on riittävä. Suomen pitää rakentaa yritysverotus kansantaloudellisesti niin, että saamme syntymään mahdollisimman paljon kasvuyrityksiä — eikä suosia veromallia, mikä kannustaa vain verosuunnitteluun.
Ymmärtääkseni kirjoituksessa sanottiin, että koko listaamattomien yritysten verokohtelu on outo relikti.
niin, unohdetaan vähäksi aikaa tuo perustajayrittäjä ja katsotaan taas tilannetta normaalin sijoittajan eli kuitenkin yrityksen omistajan näkökulmasta. Yksinkertaistetaan vielä esimerkkiä tästä eriarvoisuudesta listaamattoman ja listatun yrityksen kohdalla.
Esim. Henkilö A saa osinkoa listatuista yrityksestä (esim. Elisa) 100 000 euroa osinkoa ja maksaa tällöin veroa 7650 euroa + 20230 euroa = 27880 euroa.
Henkilö B saa osinkoa listaamattomista yhtiöiltä (esim. Lounea) osinkoa 100 000 euroa ja nettovarallisuus ja 8% tuottoraja ei mennyt rikki yhdessäkään tapauksessa. Tällöin henkilö maksaa puhelinyhtiöosakkeiden sijoituksistaan osinkoveroa 7500 euroa. Toisaalta, jos henkilö B omistaa listaamattoman yhtiön osakkeet omistamansa listaamattoman osakeyhtiönsä kautta, niin hänen yhtiönsä ei maksa osinkoveroa lainkaan. Sen sijaan henkilö A ei voi moista nollaveroetua hyödyntää omistamansa listaamattoman yrityksen kautta, jos hänen yrityksensä ei omista sijoitetuista listayrityksistä yli 10%.
Näin siis Suomessa kohdellaan omistajia/sijoittajia epätasa-arvoisesti.
Vielä kiteytettynä noiden osinkoverot listatun ja listaamattoman yhtiön kohdalla.
Kun saat osinkoa listatusta yhtiöstä, osingon määrästä
— 85 % on veronalaista pääomatuloa eli osinkotuloa
— 15 % on verotonta tuloa.
kun saat osinkoa listaamattomasta yhtiöstä, kun osinkojen kokonaismäärä ei ylitä 150 000 euroa
— 25 % on veronalaista pääomatuloa eli osinkotuloa
— 75 % on verotonta tuloa.
ja kun saat osinkoa listaamattomasta yhtiöstä, kun osinkojen kokonaismäärä yli 150 000 euroa sekä 8% tuottoraja ei ylity
— 85 % on veronalaista pääomatuloa eli osinkotuloa
— 15 % on verotonta tuloa.
ja kun saat osinkoa listaamattomasta yhtiöstä ja prosentuaalisen 8% tuottorajan ylittyessä
— 75 % on veronalaista ansiotuloveroa
— 25 % on verotonta tuloa.
Koko systeemin voi puolestani rakentaa uudestaan, mutta peruspilarit pitäisi olla pystyssä:
‑yrittäminen on palkansaajan asemaan nähden suurempi riski ja pienempi verokohtelu on perusteltua, ainakin jos yrittämistä halutaan kannustaa
‑on yritysten vakavaraisuudelle etu, että tasetta ei niistetä vuosittain tyhjäksi
Tämä otsikotasolla mouhottaminen on hieman väsyttävää, sillä ainakin yksiyrittäjän kohdalla veroedusta “nauttiminen” on aika pitkässä:
Jos kuvitellaan miehen ja Hiacen tapauksessa, että yksinyritys pyörittää vaikka 100 ke liikevaihtoa ja pystyy tuottamaan 50 ke palkan sivukuluineen sekä 10 ke voiton. Tästä 10 ke yritys maksaa 2 ke veroja heti tilinpäätöksen jälkeen, 8 ke yritys jättää pääomakseen.
“Verotonta” (ELI 20% yhteisöverotettua + 7,5% tuloverotettua) osinkoa voi maksaa 8% omastapääomasta. Voidakseen nauttia täysimääräisesti “verottomasta” osingosta (verot kröhöm) tulee oman pääoman olla 50 ke palkalle 625 ke, tähän taas menee tasaisen tahdin taulukolla reilut 78 vuotta!
Jos jollain firmalla sitten on isommat pääomat valmiina, onko se todella yhteiskunnallisesti kammottava ongelma, että veroaste on hieman palkkaveroa pienempi? Tässä vaiheessa firman elinkaarta on varmaan jo aika monelle palkolliselle tarjottu elanto?
Osinkoverotuksen kiristäminen kannustaa lykkäämään osingonjakoa ja kerryttämään yrityksen nettovarallisuutta. Osinkoveron muutoksilla ei ole vaikutuksia yritysten liikevaihtoon tai investointeihin.
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) tutkimus (23.3.2023) kumoaa väitteet siitä, että listaamattomien yritysten osinkoveron kiristäminen haittaisi yrittäjyyttä ja talouskasvua.
Osinkoverotukseen on tehty useita muutoksia 2000-luvulla omistajien eduksi. Vuosina 2006–2011 kevyemmän osinkoverotuksen euromääräinen raja oli 90 000 euroa. Vuonna 2012 rajaa laskettiin 60 000 euroon ja vuodesta 2014 raja-arvo on ollut 150 000 euroa. Raja-arvon jälkeen osinkotulot ovat korkeammin verotettua pääomatuloa.
Osinkovero on Suomessa kansainvälisesti ja muihin tuloveroihin verrattuna matala listaamattomille yrityksille, joilla on vahva nettovarallisuus. Erityyppisten yritysten omistajat ovat hyvin erilaisessa asemassa verotuksellisesti.
Valtiovarainministeriön arvion mukaan listaamattomien yritysten verotuki on vuonna 2023 noin 830 miljoonaa euroa. Se menee käytännössä kokonaan ylimmälle tulokymmenykselle.
Osinkoverouudistusta on kannattanut myös valtiovarainministeriö. Oikeudenmukaisia verouudistuksia odotellaan.
Listaamattoman yrityksen osingot. Suomessa on yli 260 000 listaamatonta osakeyhtiötä.
Listaamattoman yhtiön osakkeilla ei käydä kauppaa pörssissä. Tyypillisesti perheyhtiöt ja pk-yritykset ovat listaamattomia.
luonnollisten henkilöiden osingot v, 2015 (milj. €) (VM)
listattu osinko
veronalaista pääomatuloa 858
verovapaata tuloa 151
listaamaton osinko
veronalaista pääomatuloa 807
veronalaista ansiotuloa 450
verovapaata tuloa 1.558
ulkomailla saatu osinko
veronalaista pääomatuloa 204
veronalaista ansiotuloa 44
osingot yhteensä 4.072
siis osingot yhteensä 4,1 miljardia euroa yhdessä vuodessa
yhteisövero v. 2021 oli 5 miljardia (4,9)
yhteisövero talousarvio v. 2023 on 6 miljardia
VM 6.3.2023
Julkisen talouden tasapainottaminen, verotuottojen kasvattaminen
*mahdollisimman vähän haittaa työllisyydelle ja talouskasvulle
*laajapohjaisen kulutuksen verotusta ja kiinteistöverotusta
*ne parantavat verojärjestelmän rakennetta
*alennettujen arvonlisäverokantojen korottaminen
*osinkoverotuksen neutraalisuusongelmien lieventäminen kiristämällä listaamattomien yhtiöiden jakamien osinkojen verotusta
*5 % lähdevero osinkoveroista vapautettujen yhteisöjen saamille osingoille
*valmiste- ja liikenneverot, verojen indeksointi
*energiaveron korotus
*toimenpiteiden vaikutuksia pystyttävä arvioimaan.
Jos palkkaa työntekijän 2.000 euron kuukausipalkalla, palkkakulut on pakollisine sivukuluineen n. 2.700 €/kk. Palkasta sivukuluineen työnantaja maksaa 2.404 €/kk ja työntekijä itsensä palkkakuluista 173 €/kk. (koskee työntekijöitä)
Työntekijän palkan sivukuluista tehtävä vähennys maksaa valtiolle 1,6 mrd €.
Lukuisilla, erilaisilla verovähennyksillä, pyritään saamaan käteen jäävää osuutta suuremmaksi, valtion rahoitettavaksi, tukien työnantajan palkkakustannuksia.
Veroilla rahoitetaan eläkkeitä (joilla ei ole toimivaa eläkejärjestelmää); milj. €/v
merimies 63.300
maatalousyrittäjä 778.300
yrittäjä 503.500
1.345.100 siis yli 1,3 miljardia/vuodessa
Eläkkeen nimellä (ei siis työnteosta kertyvää) maksetaan takuueläkettä 922,42 €/kk niille, joille ei ole kertynyt työeläkettä. Myös ylimääräinen taiteilijaeläke (1.515,94 €/kk) on tällainen perussosiaaliturva. Saadakseen täyden taiteilijaeläkkeen hakemuksesta omien tulojen tulee olla alle 1.515,94 €/kk.
Voisiko yritysvarallisuuden kartuttaminen olla yrityksensä itse tehtävä.
Kannustinvaikutukset; Jos ostaa 50.000 €:n sähköauton, saa kannustintukea 2.000 €.
Uskon, että kun naapuri ajaa pihaan 50.000 €:n sähköauton, naapurikateus ja ahneus riittää.
Suora yritystuki edellyttää hankkeiden arviointia, tuen käytön seurantaa ja vaikutuksia on kyettävä mittaamaan. Ne verotuet poistetaan, joista ei pystytä laskemaan vaikutusta. Ja muutetaan suoriksi yritystuiksi (haettava erikseen). On erikoista, että verotuetaan ilman vaikutusarviointia. Sanotaan, että verotukien laskeminen ei ole mielekästä, koska sitä ei välttämättä voi tehdä. Verotuet ovat osa julkista tukea, ja usein tuet monimutkaistavat verojärjestelmää. Vain 10 % tuista on uudistavia.
On muistettava, että yhden yritysryhmän tukeminen edellyttää muiden verottamista eli on tulonsiirto kuluttajilta ja tukea saamattomilta yrityksiltä tuetuille yrityksille.
Sijoittaja saa vastinetta rahoilleen, valtio lahjoittaa veronmaksajien rahoja vastikkeetta.
Erilaisten järjestelmien selkeyttäminen
(yritystuki, sosiaaliturva, verojärjestelmä)
Verotukia (saamatta jääneet verotulot) ovat verovapaus, verovähennys, alempi verokanta.
Suomalaisille tuotteitaan tai palveluksiaan tarjoavalle yrittäjälle on tärkeää, että asiakkailla on ostovoimaa. Kulutusmenot kasvoivat inflaation vaikutuksesta suhteessa enemmän kuin käytettävissä oleva tulo. Palkansaajien reaaliansiot rojahtivat eniten yli 60 vuoteen. Monet ovat alkaneet karsia kulujaan varmuuden vuoksi. Ymmärrys reaalipalkan alhaisuudesta jää helposti puutteelliseksi. Duunareilla on jo äärimmäistä palkkatyököyhyyttä. Mitä ”maksaa ihmisarvoisen elämä Suomessa”. Helsingissä yksinasuvalla ansiotaso, jolla elää ihmisarvoista elämää ja tuntee itse määräävänsä omasta elämästään.
Helsinki (THL) 700 € + 800 € (asuminen) = 1.500 € + säästö/puskuriraha 300 € = 1.800 € / kk
Verovapaata tulisi olla 1.500 € — 1.800 €/kk ja verotus alkaisi tästä ylöspäin (edellyttää kaikkien muiden verovähennysten poistoa). Itse päättäisi kestävän kulutuksensa.
Muuttamalla verotuksen työntekoa kannustavammaksi, on mahdollista saada, edes osa-aikaisiksi, sadat tuhannet ihmiset.
Esim. v. 2023 matkakulujen maksimivähennys 9 .150 €– 750 € = 7.400 €. V. 2021 matkakuluvähennystä sai n. 716.000 verovelvollista, summa yht. n. 1,5 miljardia euroa.
Sosiaaliturva huolehtii köyhimpien palkansaajien perustoimeentulosta
Palkansaajien kokonaisansioiden mediaani oli 3 315 euroa vuonna 2021.
Valtion talous v. 2022
tulot 71,6 mrd € menot 76,3 mrd € alijäämä 4,7 mrd €
pitkään jatkunut hidas talouskasvu, Venäjän hyökkäyssota, energiakriisi, kasvaneet korkomenot
Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen pankkijärjestelmän vakauttaminen päätettiin tehdä elvytyskokeilulla, tarkoituksena satsata reaalimaailmaan ajatellen, että tavallisten kotitalouksien rahan käyttäminen kasvattaa taloutta. Velkavetoisen rahoitusjärjestelmän ongelmat ovat vajavaisen sääntelypolitiikan seurausta. Sanottiin, että elvytys ei nostaisi inflaatiota.
Todellisuudessa sijoittajat ja keinottelijat innostuivat. Raha virtasi rahamaailmaan, sijoitettiin velkarahalla ja ostettiin omia osakkeita takaisin. Osakekurssit nousivat, ja varallisuuserot kasvoivat hurjasti. Nousukauden jälkeen pandemia aiheutti epävarmuutta. Moraalikato; voitot itselle ja tappiot yhteiskunnalle. Tärkeitä yrityksiä oli tuettava.
Yrityksen kehittäminen (ja investoinnit) on työlästä ja se jäi tekemättä. Ei talouskasvua, ei uudistuksia. Nyt yrityksillä on varallisuutta toimintansa kehittämiseen.
Yrityksen voiton verotusta kiristetään niin, että omistajalle jää jatkossa käteen vähemmän rahaa. Kannustaako tämä investoimaan yritykseen
a) enemmän
b vähemmän
?
Yrityksen voiton verotusta kiristetään niin, että omistajalle jää jatkossa käteen vähemmän rahaa. Jonkin aikaa toimineella yrityksellä on jo kassassa melko mukavasti varoja. Kannattaako varat
a) sijoittaa yritykseen
b) maksaa heti ulos osinkoina tai myydä koko yritys ulkomaille
?