Tunnustan edistäneeni kaupunkirakenteen tiivistämistä

Yht­enä seli­tyk­senä vihrei­den vaal­i­tap­pi­olle on pidet­ty vihrei­den mainet­ta betonivihreinä. Vihreät eivät ole Helsin­gin suurin vaan toisek­si suurin puolue. Silti kaik­ki, mitä Helsingis­sä on tehty, on pan­tu vihrei­den piikkiin.

On kuitenkin tot­ta, että vihreät ovat halun­neet kiihdyt­tää asun­to­tuotan­toa Helsingis­sä. Asun­not­to­muus ja asun­to­jen korkeat hin­nat ovat paha yhteiskun­nalli­nen ongel­ma. Siihen ei ole vas­taus, että voivathan ihmiset asua jos­sain muual­la Suomes­sa, vaik­ka Ilomantsissa.

Tun­nus­tan syyl­listyneeni Helsin­gin kaupunki­rak­en­teen tiivistämiseen. Tosin siitä on jo kuusi vuot­ta, kun olin lau­takun­nas­sa tätä pahu­ut­ta tekemässä.  Olen pitänyt ympäristörikok­se­na, että Helsingistä on raken­net­tu 1960-luvul­ta alka­en har­vaa, amerikkalaistyyp­pistä autokaupunkia sen sijaan, että olisi raken­net­tu käveltävää euroop­palaista kaupunkia. Sen seu­rauk­se­na asu­tus on levin­nyt laa­jalle, paljon luon­toa on menetet­ty ja kaik­keen tarvi­taan autoa: kau­pas­sa käyn­ti­in, las­ten viemiseen päivähoitoon ja kouluun,

On kiis­ta­ton­ta, että jos asu­taan tiivi­isti, rak­en­tamisen alle jää vähem­män maa­ta kuin jos kaavoitus olisi väljää. Vihreän on help­po tukea sitä, että luon­toa menetetään vähän. Töölössä maa­ta on uhrat­tu asukas­ta kohden kymme­ne­sosa siitä, mitä on uhrat­tu Sipoossa.

Usein tiivistämistä vas­tus­ta­vat asukkaat tais­tel­e­vat koti­talon­sa vier­essä ole­van rak­en­ta­mat­toman ton­tin ja pienen puis­tikon puoles­ta. Se on ymmär­ret­tävää, minäkin olen aikanaan vas­tus­tanut eräitä kaavoitusko­htei­ta lapsuudenmaisemissani.

Moni ajat­telee, että asuinalue menee tiivistämis­es­tä pilalle. Tiivistämisen vaiku­tuk­ses­ta alueen arvoon on tutkit­tua tietoa. Sen seu­rauk­se­na alueesta tulee halu­tumpi ja asun­to­jen arvo nousee, vaik­ka tar­jon­ta lisään­tyy. Kaupungi­nosas­ta tulee toimi­vampi, sen palve­lut ja joukkoli­iken­ney­htey­det paranevat ja väestöltään van­henevalle alueelle tulee uusia nuo­ria ja akti­ivisia asukkaita.

Tähän moni sanoo, että he otta­vat mielel­lään paranevat palve­lut ja joukkoli­iken­ney­htey­det. Mik­si sitä varten tarvi­taan lisää asun­to­ja? Tämä on kuin halu­aisi ratikan, mut­ta vas­tus­taa sen kiskoja.

Asun­to­jen arvon nousu ker­too lahjo­mat­tomasti alueen parane­mis­es­ta, mut­ta tietysti tämän arvion tekevät asun­to­ja osta­vat uudet asukkaat, joil­la ei ole saman­laisia tun­nesiteitä siihen, mitä tiivis­tet­täessä on menetetty.

Väljästi raken­netus­sa kaupungis­sa etäisyy­det ovat pitk­iä, moot­tori­ti­et vievät paljon tilaa ja paikas­ta toiseen liikku­mi­nen vie aikaa. Euroopas­sa nos­taa päätään aja­tus 15 min­uutin kaupungista, jos­sa kaik­ki olen­nainen on saavutet­tavis­sa vart­ti­tun­nis­sa jalan tai polkupyöräl­lä. Olen kokenut muka­vana, että lapset voivat kävel­lä koulu­un ja har­ras­tuk­si­in. Kävellen halu­an päästä myös kaup­paan. Jos pitää men­nä kauem­mas, on ratikkapysäkin syytä on lähel­lä. Kaikkea tätä saavute­taan, kun raken­netaan tiiviisti.

Valitet­tavasti 1960- ja 1970-luku­jen lähiöt raken­net­ti­in ajatellen, että tule­vaisu­udessa kaik­ki liikku­vat kaik­ki matkansa autoil­la. Alueet raken­net­ti­in väljik­si, mut­ta väljyys ei tarkoit­tanut enem­män luon­toa vaan enem­män parkkikent­tiä. Kau­pat keskitet­ti­in automatkan päähän ostoskeskuk­si­in ja niin edelleen.

Voi pitää triv­i­aali­na havain­toa, että asun­noista mak­se­taan sitä enem­män mitä tiivi­im­min alue on raken­net­tu. Se voidaan selit­tää keskus­tan läheisyy­del­lä. Ei niin yksinker­taista ole. Eihän keskus­ta olisi siinä mis­sä se on, jos alue olisikin väljää omako­tialuet­ta. Se, että kan­takaupungis­sa kaik­ki on lähel­lä, on seu­raus­ta tiivi­istä rakentamisesta.

Toisinkin olisi voitu rak­en­taa. Wien on läh­es kokon­aan ”kan­takaupunkia”, tiivistä kort­teliraken­net­ta. Niin on myös Berli­i­ni. Molem­pia pide­tään suo­ranaisi­na mallikaupunkeina. Niis­sä asum­i­nen urbaanisti ei ole eli­itin etuoikeus vaan mah­dol­lista kaikille

Pidän huonona perustelu­na, että tätä mei­dän naa­puris­samme ole­vaa rak­en­tam­a­ton­ta tont­tia ei saa rak­en­taa, kos­ka ilmas­to. Jos ne samat ihmiset asutet­taisi­in isoille ton­teille jon­nekin hor­nan tuut­ti­in ja he tuli­si­vat sieltä päivit­täin töi­hin kahdel­la autol­la, ilmas­to taa­tusti häviäisi: pui­ta kaa­tu­isi mon­ta ker­taa enem­män ja käve­ly­matkat vai­h­tu­isi­vat automatkoi­hin. On oikeutet­tua vedo­ta omaan mukavu­u­teen, mut­ta pitäisi puhua siitä eikä käyt­tää ilmas­toar­gu­ment­tia, kun siitä ei ole kyse.

Lähiluontoa tarvitaan ihmisten, ei luonnon takia

Luon­non­suo­jelu on aina taloudel­lis­ten arvo­jen ja luon­toar­vo­jen yhteenso­vit­tamista. Jos luon­to voisi käy­dä tästä asi­as­ta kaup­paa, se myisi jok’ikisen vihreän pläntin Helsingis­sä ja ostaisi niil­lä rahoil­la parin maakun­nan ver­ran met­sää ja suo­jelisi ne. Jos valkoselkätikalta kysyt­täisi­in, se kaavoit­taisi kaik­ki 5,5 miljoon­aa suo­ma­laista Hongkon­gin tehokku­udel­la Helsinki­in, ja jät­täisi koko muun maan itselleen.

Ihmisenä ja helsinkiläisenä en tätä kuitenkaan hyväksy­isi, kos­ka luon­to on tärkeä pait­si luon­nolle itselleen, myös ihmisille. Täl­löin on kuitenkin ymmär­ret­tävä, että luon­toa suo­jel­laan kaupungeis­sa ihmistä, ei luon­toa varten. Maas­sa tarvi­taan myös luon­non­puis­to­ja, joi­hin taval­lisil­la ihmisil­lä ei ole asi­aa, mut­ta sel­l­aiselle oikea paik­ka ei ole kaupungissa.

Hyvä kaupunki on tiivis mutta harva

Min­un näke­myk­seni hyvästä kaupungista on tiivis mut­ta har­va. Mitä raken­netaan, raken­netaan se euroop­palaisen kaupun­gin mallin mukaan tiivi­isti, mut­ta jätetään väli­in kun­nol­lisia viher­aluei­ta kuten keskus­puis­to. Tiivis kaupun­ki tuo lyhyet etäisyy­det ja hyvän palve­lu­ta­son samal­la, kun kun­nolli­nen luon­to on käve­ly­matkan etäisyydellä.

Käytän esimerkkinä Kaivopuis­toa, kos­ka sen kaik­ki tun­te­vat. On eteläis­ten kaupungi­nosien kannal­ta hyvä, ettei Kaivopuis­ton viemää alaa ole sirotel­tu pien­inä kort­telipuis­toina  sinne tänne, vaan on yksi iso puis­to. Asun­to­jen hin­noista päätellen lop­putu­los on kil­pailukykyi­nen ver­rat­tuna väljästi raken­net­tui­hin 1970-luvun lähiöihin.

Umpikorttelit

En ole eri­tyisen innos­tunut lähiöi­hin raken­net­tavista tor­ni­taloista syistä joi­ta val­otan jos­sain toises­sa postauk­ses­sa. Pidän Töölön, Kru­u­nun­haan, Kallion, Punavuoren ja Kata­janokan kaltai­sista umpiko­rt­teleista, joil­la saavute­taan sama aluete­hokku­us paljon paremmin.

Pie­nille lap­sille eivät käve­ly­matkan päässä ole­vat kun­non virk­istysalueet riitä. He tarvit­se­vat ”lähilu­on­toa”. Umpiko­rt­teleis­sa sel­l­ainen voisi olla, jos koko kort­telil­la olisi yhteinen piha eikä pihaa käytet­täisi pysäköin­ti­in. Töölö olisi val­ta­van paljon parem­pi paik­ka asua, jos autopaikat olisi alun perin laitet­tu maan alle, kuten vaikka­pa Jätkäsaaressa.

Umpiko­rt­telit oli pitkään kiel­let­ty kaavoituk­ses­sa, kos­ka niiden uskot­ti­in tuot­ta­van riisi­tau­tia ja kos­ka roskan­polt­tou­uneista tule­va myrkylli­nen savu jäi loukku­un pihalle. Kiel­to on kumot­tu, mut­ta kaavoit­ta­jan päästä kiel­to ei ole pois­tunut. Min­ua jäi har­mit­ta­maan, etten onnis­tunut lau­takun­nas­sa palaut­ta­maan umpiko­rt­telin menetet­tyä mainetta.

Kauniit julkisivut

Raken­nusten julk­i­sivut ovat kaupungis­sa olen­naisen tärkeitä, mut­ta vielä tärkeämpiä ne ovat tiivi­is­sä kaupungis­sa, jos­sa maise­ma koos­t­uu vastapäisen raken­nuk­sen seinästä.

Paljon on tehty ikävää, yksi­toikkoista ja suurim­it­takaavaista. Kansalaiset ovat aiheesta tyytymättömiä.

Aikanaan kun olin perus­ta­mas­sa Helsin­ki-liiket­tä, yksi moti­iveis­tamme oli vas­tus­taa betoni­bru­tal­is­mia, suun­taus­ta, jos­sa raken­nus­li­ik­keet sääs­tivät sil­lä, ettei tarvit­tu arkkite­htiä lainkaan, kos­ka kuka tahansa osasi suun­nitel­la julk­i­sivun viivoit­in­ta käyttäen.

Kaavoit­ta­jia, myös min­ua, on syytet­ty rumista raken­nuk­sista. Raken­nuk­sen julk­i­sivua ei määrätä kaaval­la. Ajatuk­se­na on ollut, että raken­nuslu­paa myön­net­täessä tarkaste­taan piirus­tuk­set ja hylätään rumat raken­nuk­set. Niin muis­sakin mais­sa tehdään.

Valitet­tavasti joku hallinto­tuomiois­tu­in kek­si, että raken­nuslu­pa on pakko myön­tää, ellei se ole ase­makaa­van kanssa ris­tiri­idas­sa. Eihän se tietenkään ole, vaik­ka olisi kuin­ka ruma hyvän­sä, ellei kaavamääräyk­sis­sä ei san­o­ta, ettei tähän saa rak­en­taa kuin­ka rumaa raken­nus­ta hyvän­sä. Sel­l­aista kaavamääräys­tä taas en ole nähnyt.

Tälle pitäisi tehdä jotain. Jonkin tahon on voita­va estää rumien raken­nusten rakentaminen.

Kau­ni­ita raken­nuk­sia väheksyy myös osa arkkite­htikun­nas­ta. Joku arkkite­hti sanoi suo­raan, ettei tarkoi­tus ole rak­en­taa kau­ni­ita raken­nuk­sia, sil­lä eihän kaikissa kir­jois­sakaan ole onnel­lista lop­pua. Jos min­un pitäisi elää lop­puelämäni kir­jail­i­jan hah­mot­ta­mas­sa todel­lisu­udessa, arvostaisi onnel­lisia lop­pu­ja. Sama kos­kee kaupunkikuvaa.

Tiivi­in ei tarvitse eikä se saa olla kol­hoa. Kan­natan mie­lenki­in­toista ja pienimit­takaavaista, sel­l­aista jota on vaikka­pa Italiassa.

Pyöräilin eilen kat­so­mas­sa Espoon uusia metrokaupungi­nosia. Joskus teen tämän kam­er­an kanssa jakaak­seni kauhis­tuk­seni täl­lä blogillani. Tois­ta­vat siel­lä kaik­ki ajateltavis­sa ole­vat virheet. Kau­ni­impi tietysti mak­saisi mar­gin­aalis­es­ti enem­män, mut­ta se kan­nat­taisi jo pelkästään kun­nan talout­ta ajatellen. Helsinkiläi­nen tietysti kiit­tää, ettei Espoo enää  hamua itselleen hyviä veronmaksajia.

 

46 vastausta artikkeliin “Tunnustan edistäneeni kaupunkirakenteen tiivistämistä”

  1. Wienin ja Berli­inin asun­to­jen hin­to­ja selit­tää muut tek­i­jät kuin kaavoitus. Olen ymmärtänyt että Wienis­sä ja Berli­inis­sä on asumisen kohdal­la ollut myös kaupun­gin vuokra-asun­to­jen tuotan­toa jos­sa on vuokrien hin­nat säädel­ty lain­säädän­nön avul­la kohtu­ullisek­si. Esimerkik­si Lon­toos­sa asumisen kalleus on ajanut taval­liset keskilu­okan ihmiset Lon­toos­ta muualle. Brex­itin jäl­keen Lon­toon asun­tomarkki­nat ovat hiipuneet ja pain­opiste on siir­tynyt muun muas­sa Ams­ter­dami­in ja Pariisiin.

  2. Asun Van­taan Koivukylässä uud­is­raken­nuk­ses­sa, jon­ka alta puret­ti­in van­ha ostoskeskus. Kaavas­sa on yleis­lu­on­teisia määräyk­siä arkkite­htu­urista (mm. vaa­di­taan oma­leimaisu­ut­ta ja korkeata­soisu­ut­ta) ja kaupun­gin pöytäkir­joista käy ilmi, että arkkite­hdin luon­nok­set kävivät kaupun­gin kri­ti­soita­vana ainakin kak­si ker­taa. Talois­sa on tehty kom­pro­mis­se­ja kus­tan­nus­ta­son ja laatu­ta­son välil­lä, mut­ta raken­nuk­set kyl­lä miel­lyt­tävät omaa silmääni.

    Vas­taavaa kaupun­gin suorit­ta­maa arkkite­htu­urin kon­trol­lia olen näh­nyt Van­taan pöytäkir­jois­sa enemmänkin. 

    Koivukylän (nyky­isin Havukosken kaupungi­nosaan las­ket­ta­vat) 1970-luvun ker­rostaloalueet on myös aikoinaan tehty korkein arkkite­hton­isin tavoit­tein mut­ta tuol­loin raha puhui nyky­istä kovem­paa ja alue raken­net­ti­in laadut­tomasti. Alueen suun­nitel­mas­sa on kuitenkin toteu­tunut alku­peräi­nen aja­tus käve­ly­pain­ot­tei­sista suurko­rt­teleista. Lähikaup­po­ja raken­net­ti­in mon­ta ja ne oli­vat käve­ly­matkan päässä kotoa. Nyky­isin ne toki ovat toises­sa käytössä (pääosin eri­laisi­na lähiörav­in­toloina) mut­ta kaup­po­jen katoami­nen on alueen van­ho­ja osia tuoreem­pi ilmiö.

  3. Län­simetro on raken­net­tu yksinker­tais­es­ti palvele­maan Etelä-Espoon asukkai­ta joten sen var­relle luon­nol­lis­es­ti raken­netaan metrokaupungi­nosia. Muuten­han koko metroa ei olisi tarvit­tu ja pikaraiti­otie olisi ollut yksi vai­h­toe­hto. Metron päätepiste on nyt Espoos­sa Kiven­lahti siitä eteen­päin on Saunalahti ja Kauklahti.Saunalahden ja Kauk­lah­den alue on houkutel­lut pien­ta­lo rak­en­tamista jos­sa ei ole metro ase­maa vaik­ka alku­peräisessä suun­nitel­mas­sa näin piti olla. Helsingis­sä on usei­ta asuinaluei­ta jois­sa ei ole raitio­vaunua tai metroa mut­ta ne eivät ole kovinkaan kaavoituk­sen kannal­ta onnis­tunei­ta. Esimerkik­si Malmi.

    1. Täh?! Malmin ase­mal­la pysähtyvät metrolin­jat K, I, P & T, joi­ta liiken­nöidään kaupunkijunakalustolla. 

      Kaavoituk­sen kannal­ta ympäristö on ker­talu­okkaa metrolähiö Itäkeskus­ta miel­lyt­täväm­pää, ilman mitään kehumista…

  4. Osmo: “Raken­nuk­sen julk­i­sivua ei määrätä kaaval­la., Ajatuk­se­na on ollut, että raken­nuslu­paa myön­net­täessä tarkaste­taan piirus­tuk­set ja hylätään rumat raken­nuk­set. Niin muis­sakin mais­sa tehdään.

    Valitet­tavasti joku hallinto­tuomiois­tu­in kek­si, että raken­nuslu­pa on pakko myön­tää, ellei se ole ase­makaa­van kanssa ristiriidassa.”

    Onko tuol­laista vapaut­ta kuitenkaan ole­mas­sa? Joku halusi rak­en­taa Kata­janokalle Lin­nankatu 3:een Jugend-tyylisen talon, mut­ta Kaupunkisu­un­nit­telu­vi­ras­to kiel­si sen. Siihen tuli sit­ten mod­ern­im­paa tyyliä nou­dat­ta­va talo.

    1. Kata­janokan raken­nushankkeesta jak­se­taan jauhaa. Viras­ton vas­tus­tus ei johtunut julk­i­sivun tyylistä, vaan han­kkeen kehnoud­es­ta ja huonos­ta hoita­mis­es­ta. Raken­nut­ta­ja oli osaam­a­ton, rahoi­tusku­viot epä­selvät ja esite­tyssä suun­nitel­mas­sa oli ker­rosneliöi­den ahtamista. Kun hom­ma viimein saati­in tolkullisi­in kan­timi­in, vai­h­tui myös arkkitehti.

      Itse olen tyy­tyväi­nen, että jos­sain vai­heessa esitet­ty ele­ment­ti­ju­gend­ta­lo ei toteu­tunut. Siinä oli laitet­tu mata­lan ker­rosko­rkeu­den ele­ment­ti­tuotan­toraken­nuk­seen joitain jugend-aihei­ta julk­i­sivu­un juosten kusten. Mitään jugendin kauneut­ta siinä ei ollut. Tote­unut raken­nus on lajis­saan hyvä. Laji tietysti ei ole uusju­gen­dia, vaan paikalle sovitet­tua mod­er­nia tyyliä. Uusju­gen­di­akin mielel­lään näk­isi, sopi­vas­sa paikas­sa ja pieteetil­lä toteutet­tuna. Isot raken­nus­li­ik­keet eivät sitä gryn­daus­po­h­jal­ta tee, tarvit­taisi­in joku pienem­pi raken­nut­ta­ja, jol­la olisi tah­toa, osaamista ja arkkite­htu­urin ymmärrystä.

  5. Vaik­ka kan­takaupungis­sa on tiet­tyä glam­ouria niin kaikissa kaupungi­nosis­sa ei ole. Esim Sörnäi­nen ja Har­ju ovat vähem­män arvostet­tua aluet­ta jos­ta halu­taan pois jatku­vien järjestyshäir­iöi­den ja huumei­den takia. Aivan kuten lähiöi­denkin joukos­sa on helmiä ja vähem­män halut­tu­ja paikko­ja. Mut­ta ilmeis­es­ti hamp­par­it ja rag­gar­it sun muut kuu­lu­vat kaupunkiluontoon.

    Siinä osut oikeaan että Suomes­sa ei osa­ta enää suun­nitel­la kau­ni­ita talo­ja ja jotkut arkkite­hdit näköjään ylpeilee sil­lä miten rumia julk­i­sivu­ja piirtävät.

    1. Espoos­sa on edelleen esimerkik­si Tapi­o­la joka on käynyt ison muu­tok­sen jota moni van­hat­a­pi­o­lalainen kauhis­telee mut­ta 15 vuot­ta sit­ten Tapi­o­la oli siinä tilas­sa että se oli muut­tumas­sa Sörnäisek­si . Onnek­si Tapi­o­las­ta tulee uusi­u­tu­va kaupungi­nosa kun­han uud­is­rak­en­t­a­mi­nen saadaan valmiiksi.

    2. Tuo­ta, “Sörnäi­sis­sä ja Har­jus­sa” taan­noin asuneena ihan näin anek­doot­ti­na: Kun etsin isom­paa asun­toa hark­itsin niiden ohel­la myös Kru­u­nun­hakaa, kos­ka se on suurin piirtein samoissa hin­nois­sa. Päädyin lop­ul­ta Lin­joille. Kan­nat­taisi vähän päivit­tää käsityksiä.

      1. Näin itähelsinkiläisenä on pakko sanoa, että en ikinä halu­aisi asua vaikka­pa Helsinginkadun var­rel­la. Joudun kulke­maan metroase­mal­ta län­teen lapsen har­ras­tuk­sen vuok­si ker­ran viikos­sa ja alue on ker­takaikkisen luo­taan­työn­tävä. Ongel­mana ovat joka paikas­sa par­veil­e­vat narkkarip­ult­sar­it, jot­ka öli­sevät lau­moina ja tukki­vat jalka­käytävät. Olen itse näh­nyt ilmi­selvää huumekaup­paa, tap­pelui­ta, seinien töhrim­istä (tek­i­jät kes­ki-ikäisen näköisiä juop­unei­ta), huu­tamista ja rähjäämistä. Tuol­laisen lau­man läpi kulkem­i­nen pelot­taa isokokoista aikuista miestäkin saati sit­ten las­ta. Sanokaa mitä san­otte, mut­ta minus­ta tuol­lainen käyt­täy­tymi­nen ei kuu­lu kaupunki­in. Eikä sen puoleen myöskään lähiöön tai maalle. Tarvit­taisi­in jokin hoito­jär­jestelmä, jol­la tuo joukkio saataisi­in irti päi­hteistä ja alku­un elämän hallintaan ottamisessa.

        Tääl­lä idässä lapsen voi pistää kulke­maan koulu­un jalka­isin tur­val­lis­es­ti. Helsinginkadun sekopäi­den sekaan hän­tä en uskalla lait­taa, vaik­ka ikää on jo sen ver­ran, että hän voisi hyvin kulkea itsekin har­ras­tuk­seen­sa. Itäkeskus ja Tallinnanaukio on kaik­ista ongelmis­taan huoli­mat­ta paljon vähem­män pelot­ta­va kuin Kurvi ja Helsinginkatu.

  6. Alkaa itsel­lä men­nä her­mo luon­non­suo­jeli­joi­hin jot­ka meuhkaa­vat kaupun­gin koris­tepuiden kaatamis­es­ta, mut­ta eivät väl­itä pätkääkään kun paljon isom­mat kokon­aisu­udet pilataan. Ei kaupunkipuu ole kuitenkaan kuin koriste joka pitää uusia ennen kuin siitä tip­puu oksa jonkun päähän. Töölön­lahdel­lakin on ollut jo vuosia kovem­man tuulen jäl­keen iso­ja oksia kävy­lyteil­lä ja nyt joku Luon­non­suo­jeluli­it­to on niiden puiden uusimis­es­ta raivois­saan, vaik­ka maail­ma palaa muual­la. Uusi­in puis­toi­hin pitäisi kyl­lä istut­taa paljon enem­män eri­laisia pui­ta, eikä vain sitä loo­nia joka palaa kar­relle ja ei viher­ry ennen syys­satei­ta. Ne puut vaan pitää uusia heti kun ne ovat liian van­ho­ja tai sairai­ta. Julk­i­sivuis­sa on sel­l­ainen haus­ka jut­tu, että ihmiset mak­sa­vat kau­ni­ista enem­män, joka selit­tää osaltaan van­ho­jen kaupungi­nosien hin­tata­son. Jos Krunikka olisi vaik­ka puret­tu ja raken­net­tu betoniele­menteistä uusik­si 1970-luvul­la autokaupunkikaavaan, niin ei se olisi nyt yhtä kallis vain sijain­nin takia. Jos Helsingis­sä saisi luvan rak­en­taa kuten nyt Berli­inis­sä lainat­en 1900-luvun alkupään julk­i­sivuista, niin nuo talot oli­si­vat var­masti todel­la halut­tu­ja, varsinkin jos vielä saisi rak­en­taa kan­takaupun­gin tavoin ja sen nyky­isil­lä automääril­lä, eikä kuvit­teel­lisil­la jot­ka kaa­toi­vat Her­ne­saaren kaa­van. Val­ta­vat tap­pi­ot tulee Helsingille, kun se kieltää rak­en­ta­mas­ta sitä mis­tä ihmiset oli­si­vat valmi­ita mak­samaan enem­män ja auto­jen kaataes­sa kaa­vat, piene­nee myös tule­va asukas­määrä ja samal­la vero­tu­lot ja asi­akkaat Helsin­gin yrit­täjiltä tästä ikuisu­u­teen. Sääli että kaup­paka­mar­it eivät asi­as­ta ymmär­rä mitään ja myrkyt­tävät vain ilmapi­iri­in oma­l­la ymmärtämät­tömyy­del­lään. Helsin­ki olisi voin­ut kas­vaa paljon kau­ni­im­min, tehokkaam­min ja paljon enem­män hyv­in­voin­tia luo­den, mut­ta autop­uolue sai halu­a­mansa ja nyt tulee rumem­paa, vähem­män ja val­ta­vat taloudel­liset tap­pi­ot, kun tulee vähem­män asukkai­ta ja samal­la asi­akkai­ta, jos­ta joku kaup­paka­mari välit­tää muka ole­vansa huolis­saan, mut­ta kusee sit­ten yrit­täjien muroi­hin ja lehdet jaka­vat samaa pro­pa­gan­daa ilol­la. Mikään ei pidä paikkaansa jos lehtimies käyt­täisi edes vähän loogista ajat­telua, mut­ta hei­dän tehtävä näyt­tää ole­van vain kokoomuk­sen ja muiden autop­uoluei­den etu­jen ajami­nen kaupun­gin kus­tan­nuk­sel­la. Feik­ki-Val­to­nen ajaa myös samaa autokaupunkia, joten pikkuisen ihmette­len niitä Soin­in­vaaran kavere­i­ta jot­ka pitävät kokoomus­ta taloudel­lis­ten nero­jen puolueena. Saa olla todel­li­nen tomp­peli, kun ei tajua että jos lähelle muut­taa vaik­ka tuhat ihmistä enem­män, niin siinä on aika mon­ta ruokit­tavaa vat­saa tai vaik­ka paikat­tavaa ham­mas­ta lisää helsinkiläisille yrit­täjille. Mut­ta ei, kokoomus juh­lii kun tulee enem­män autopaikko­ja vaik­ka samal­la häviäisi asun­not noil­ta tuhan­nelta. Ja te perkeleen vihreät ette osaa edes tätä run­ta­ta per­ille ihmis­ten kaali­in. Kysy vaik­ka Var­ti­aiselta mikä hel­vetin jär­ki on vara­ta tila auto­jen säi­ly­tyk­seen, vaik­ka samal­la tule­vat asukkaat ja asi­akkaat jäävät tulemat­ta. Ei lehdet sitä ainakaan kysy. Ei se kan­takaupun­ki ole niin kamala asua, kun ihmiset siitä niin paljon enem­män halu­a­vat maksaa.

  7. Se että Espoo rak­en­taa rumaa ei tarkoi­ta että helsin­ki olisi mitään katseenkestävää

  8. kom­men­toin henkilönä joka asuu kehä 3:n ulkop­uolel­la, hiukkasen syrjemmässä.

    tuo betonivihreys nyt taitaa olla sel­l­aista mitä puo­lus­taisin. tosin polit­ti­ik­ka menee eri taval­la kaupungeis­sa ja syr­jem­mil­lä. luon­toa ja ympäristöä on helpom­pi puo­lus­taa syr­jem­mil­lä alueilla.

    itse olen sel­l­aises­sa tilanteessa kum­malli­sista sat­tumista johtuen, että pääsee kävelee tarvit­tavi­in paikkoi­hin. tosin korves­sa auto mon­elle vält­tämät­tömyys ja käytän­nössä pien­i­t­u­loisil­la ei ole varaa pitää autoa.

    pikkuisen offtopic:
    min­ul­la tuo keväthiekkapö­ly on joka keväi­nen riesa, mut­ta ratkai­se­va ei ilmeis­es­ti ole hiekkapö­ly, vaan asfalt­tipö­ly epä­suo­rasti auto­jen renkaista. liekö nastalliset talvirenkaat syynä. joku valit­ti toises­sa ketjus­sa kalakan­to­jen vähen­e­mistä ja syyt­ti betoni­rak­en­tamista. olisiko asia syytä tutkia. yht­enä teroiana voisi olla asfalt­ti teiltä, jota epä­suo­rasti siir­retään lumen kaut­ta talvel­la mereen.

    1. Kyl­lä se jauhau­tunut asflat­ti ja eri­tyis­es­ti renkaista irronnut mikro­muovi siir­tyy mereen kesäl­läkin sade­vesien mukana.

      1. Onnek­si päästöt­tömien sähköau­to­jen renkaista ei irtoa mikromuovia.

      2. S’hköau­tol­la on melkein kaik­ki auton huonot puo­let, vain pakokaa­sut puut­tuvat. Ne levit­tävät mikro­muovia renkaistaa, suo­hi­vat nastarenkail­laan asfalt­tia myrkyl­lisek­si pölyk­si, tuot­ta­vat ren­gas­melua ja ennen kaikkea vievät kohtu­ut­tomasti tilaa.

  9. O.S:“Toisinkin olisi voitu rak­en­taa. Wien on läh­es kokon­aan ”kan­takaupunkia”, tiivistä kort­teliraken­net­ta. Niin on myös Berli­i­ni. Molem­pia pide­tään suo­ranaisi­na mallikaupunkeina. Niis­sä asum­i­nen urbaanista ei ole eli­itin etuoikeus vaan mah­dol­lista kaikille”

    Hyviä argu­ment­te­ja sinän­sä, mut­ta se mut­ta. Suomen mit­takaavas­sa ei ole järkevää men­nä äärim­mäisyy­teen. Ilmas­tosy­istä rak­en­tamisen yli­ti­ivistämi­nen ei ole tarpeen. Sil­lä ei saavute­ta n. miljoo­nan asukkaan mit­takaavas­sa merkit­täviä ilmas­to­hyö­tyjä. Wienin var­maan myös Berli­inin kaupunki­a­sun­not ovat keski­aikaisen asum­is­ta­son malle­ja. Ne ovat pieniä, ahtai­ta, poh­jaratkaisul­taan kökköjä. Ener­giate­hokku­us , läm­mi­tys ja ilmas­toin­ti ovat men­nyt­tä aikaa. 

    Olen vierail­lut Etelä ‑Euroopan tiheis­säkin kaupungeis­sa ja niis­sä jos mis­sään vilisee auto­ja , mopo­ja , sähköpotku­lau­to­ja , niin ettei sekaan mah­du. Entäs sit­ten tiivi­it Kiinan, Int­ian jne. kaupun­git ? Mis­sään ei näe auto­ja yhtä paljon , kuin siellä.

    Kysyn O.S:lta, miten Venäjän uhkan muut­tumi­nen todel­lisek­si Suomen kohdal­la pitäisi vaikut­taa kaupunkisuunnitteluun ?

    1. Japani on hyvä esimerk­ki siitä kuin­ka liikenne ja ihmiset ovat onnis­tut­tu saa­maan asumaan pie­nille saar­ille jon­ka väk­iluku on yhteen­sä 124 490 000 . Japanis­sa on ehkä onnis­tut luo­vasti yhdis­tämään autoli­ikenne ja julki­nen liikenne ilman että se rasit­taa infra­struk­tu­uria . Intia ja Kiina ovat myös edelleen agraariy­hteiskun­tia joten niiden otta­mi­nen keskustelu­un on vielä liian aikaista.

      1. Suomes­sa Japanista mallin ottamises­sa ei vain ole mitään järkeä. Meil­lä on vapaa­ta lääniä yllin kyllin, sekä pieni väk­iluku maan pin­ta-alaan nähden.
        Suomen maakun­nista suurin osa on täysin asu­tuk­seen sopi­vaa seu­tua ja sitä väl­jem­pää asun­tokan­taa löy­ty­isi valmi­ina. Silti ihmiset halu­taan ahtaa tiivi­isti kolmeen suurim­paan kaupunki­in. Niin moni Helsinki­in muut­tanut on men­nyt sinne vain työ­paikan takia, mut­ta olisi paljon mielu­um­min jäänyt koti­paikkakun­nalleen, mis­sä on myös oma sosi­aa­li­nen yhteisö ole­mas­sa. Tämä kehi­tys olisi pitänyt toki muut­taa jo vuosikym­meniä sit­ten, niin että kaupungis­tu­mi­nen olisi eden­nyt pikkuhil­jaa ja järkevästi rak­en­taen kaikissa maakunnissa.
        Mut­ta nyt etätöi­den tekem­i­nen avaa uusia mah­dol­lisuuk­sia asumiseen. 

        Uskon että lukuisat pääkaupunkiseudun ongel­mat, kuten palvelu­iden ruuhkau­tu­mi­nen ja liiken­teen ongel­mat, johtuu ihan vaan siitä, että alue on liian väestöti­heää. Suomes­sa olisi kyl­lä tilaa elää väl­jem­minkin. Liikenne onnis­tu­taan jär­jestämään järkevästi, kun väestö on sopi­van kokoinen kaupun­gin kokoon nähden.
        Yksi tärkeä seik­ka, mikä puoltaa myös maakun­tien vahvem­paa asut­tamista, on ulkoinen tur­val­lisu­us. Ei ole hyvä idea jät­tää laa­jo­jan aluei­ta tyhjilleen, kun on tuo naa­puri idässä.

    2. Wien ja Berli­i­ni ovat poikkeav­ia sik­si että ovat entis­ten suur­val­to­jen, keis­arikun­tien, pääkaupunke­ja. Ne raken­net­ti­in 1800–1900 luvul­la suurem­paa asukas­määrää varten kuin mitä niis­sä nyt asuu. Lev­eät bule­vardit ym, ettö on tilaa liikkua, myös sik­si että kulku­taudeil­ta vältyttäisiin. 

      Berli­i­ni kär­si laa­jo­ja tuho­ja 2. maail­man­so­das­sa ja kaupun­ki jaet­ti­in 1945–1989 ajak­si, ja monin paikoin joudut­ti­in rak­en­ta­maan uud­estaam. Wien säi­lyi ilman tuho­ja molem­mista maailmansodista.

      Sak­sas­sa ja Itä­val­las­sa syn­tyi myös 1920-luvul­la uusia esikaupunki­rak­en­tamisen suun­tauk­sia joi­ta muut maat ovat kopioineet.

  10. Kyl­lä asuinalue voi men­nä tiivistämis­es­tä pilalle, Etelä-Haa­ga on jo men­nyt. Haa­gan puis­to on jo raken­net­tu täy­teen rumia ker­rostalo­ja, Kaup­palan­puis­tos­ta on varat­tu osa rak­en­tamiselle, Ste­niuk­sen tien var­rel­la ole­vaan pie­neen puis­toon on rak­en­teil­la ker­rostalo­ja, urheiluken­tälle tul­laan rak­en­ta­maan, Riis­tavuoren met­sään tul­laan rak­en­ta­maan. Ennen min­ul­la oli lukuisia käve­lyre­it­te­jä met­sis­sä ja puis­tois­sa, kävelin Riis­tavuores­ta Aino Acten puis­toon ja Alp­piru­usupuis­toon. Asun­toni arvo on saat­tanut nous­ta, mut­ta siitä ei ole mitään iloa kun en enää viihdy Etelä-Haa­gas­sa. Toisaal­ta muut­ta­mi­nenkaan valitet­tavasti ei nyt ole mah­dol­lista. Ottaa myös päähän se, että kun aiem­min tääl­lä jalka­käytävien viereen istutet­ti­in pui­ta (niiden var­jot tekevät kävelemis­es­tä miel­lyt­tävää kesäisin) nyt tont­tien käyt­tö mak­si­moidaan ja talot usein raken­netaan läh­es kiin­ni jalka­käytävään. Ja kun nyt vauhti­in pääsen, ker­ron vielä senkin, että ärsyt­tää kun en enää voi kesäisin istua parvek­keel­la rauhas­sa juo­mas­sa iltapäivä­teetä. Pihani läpi nimit­täin kul­kee jatku­va vir­ta kän­nykkään­sa kailot­tavia laiskam­a­to­ja, jot­ka etsivät lyhin­tä mah­dol­lista reit­tiä juna-asemalle.

    1. Tuo pilat­tu sana on sana jota on käytet­ty vuosikymme­nen tois­t­en­sa jäl­keen jostain asuinalueen uud­is­tamis­es­ta. Tapi­o­la pilat­ti­in joidenkin mielestä heti kun se valmis­tui kun alku­peräi­nen suun­nitel­ma ei toteu­tunut tai 1980-luvul­la tai 1990-luvul­la tai 2000-luvul­la kun Tapi­o­laan on raken­net­tu uusia uud­is­talo­ja. Aina­han voi men­nä 30 vuot­ta ajas­sa taak­sepäin ja muis­tel­la minkälainen kaupun­ki oli 1990-luvun Tallinna.

      1. Pilat­tu on koko kaupun­ki, sul­la ei ole ikää edes niin paljoa, että voisit kom­men­toi­da tuo­ta tuol­la taval­la ja 90-luvun tallinna tais­teli vielä neu­vos­tovoimia vas­taan jot­ka tässä maas­sa ovat edelleen voimissaan..

    2. Mut­ta juuri nythän siitä asun­non arvon­nousus­ta on hyö­tyä, jos et viihdy tuol­la ja halu­at muut­taa pois – saat asun­nos­tasi enem­män rahaa. Sen sijaan jos viihty­isit etkä muut­taisi, asun­non arvol­la ei olisi mitään merk­i­tys­tä, kos­ka et real­isoisi sitä.

  11. Muis­tan, kuin­ka kehuit Som­pasaaren vai oliko se Nihtin kaavaa ja kir­joitit-tästä tulee hieno! Kaavaku­vat ovatkin hieno­ja, saadaan uut­ta kan­takaupunkia umpiko­rt­telei­neen, ehkäpä har­jakat­toisia talo­ja, lisää kru­u­nun­haka­maista tai vaaleaa töölöläistä kau­nista tasako­rkeaa kaupunkia. Mikä upea mahdollisuus!

    Kaupunkiym­päristölau­takun­ta koos­t­uu poli­itikoista ja joutuu päät­tämään isoista asioista esit­telijöi­den kaunop­uhei­den ja hieno­jen kuvien perus­teel­la. Tulok­se­na on liian mon­ta pilat­tua uut­ta kaupungi­nosaa, turhaan räjäytet­tyjä kallioi­ta tai kaadet­tu­ja met­siköitä ja katupui­ta. Ainakin Hesarin kaupunki­jut­tu­jen kom­ment­tien perus­teel­la syylli­nen löy­tyy Vihreistä ja suurin syn­tipuk­ki on tietenkin apu­lais­pormes­tari Anni Sinnemäki.

  12. “Jos valkoselkätikalta kysyt­täisi­in, se kaavoit­taisi kaik­ki 5,5 miljoon­aa suo­ma­laista Hongkon­gin tehokku­udel­la Helsinki­in, ja jät­täisi koko muun maan itselleen.”

    Saman vas­tauk­sen sai Pent­ti Linko­lal­ta, joka rauhoit­taisi koko muun maan ihmiseltä.

    Ely-keskus estäisi koko nykyisen Helsin­gin rak­en­tamisen omil­la määräyksillään.
    Yhden raken­nuk­sen vaa­ti­mas­sa kaavas­sa ja raken­nus­su­un­nitel­mas­sa on tuhan­sia sivu­ja selvityksiä.

    Van­hat kau­ni­it raken­nuk­set on suun­nitel­tu ja raken­net­tu ilman vas­taavaa byrokratiaa.

  13. Kaavoituk­ses­sa on nähtävis­sä sel­l­ainen ris­tiri­ita, jota minä ainakaan en osaa ratkaista: yhtäältä perustel­laan kaavoitus­ta kiin­teistöo­maisu­u­den arvon­nousul­la mut­ta kuitenkin kaavoitus­ta perustel­laan sil­lä, että lisään­tyvä kysyn­tä muka jotenkin pitäisi hin­tata­son kuris­sa. Näytöt tästä ovat Helsingis­sä aika ontu­via; toisek­sikin, näyt­tää siltä, että tässä vain val­i­taan sopi­vat argu­men­tit eri tahoille. “Van­hoille” asukkaille, jot­ka menet­tävät puis­tonäköalansa, asi­aa perustel­laan arvon­nousul­la ja “uusille” asukkaille siten, että nämä Postipuis­tot ja Kalasa­ta­mat ja Jätkäsaaret mah­dol­lis­taisi­vat van­ho­jen asukkaiden las­ten asumisen Helsingis­sä. Yrit­täkää päät­tää, mitä oikein haluatte.

    Toisek­si: aina kun kaavoite­taan viher­alueille, vaik­ka olisi sit­ten kyseessä met­sänä jatku­va tila­va piha, kyseessä on levit­tämi­nen. Sitä vain tavataan nimit­tää tiivistämisek­si, jot­ta se saataisi­in näyt­tämään hyväksyttävämmältä.

    1. Ei oikeas­t­aan ole väliä, vaik­ka lisärak­en­t­a­mi­nen ei onnis­tu­isi pitämään hin­to­ja absolu­ut­tis­es­ti kuris­sa. Se kuitenkin tar­joaa halut­tua asum­ista use­am­malle, joka on sinän­sä talo­jen rak­en­tamisen päämäärä.

      Toisek­seen, jos lisäraken­netaan, on mah­do­ton­ta sanoa siitä vai­h­toe­htois­es­ta maail­mas­ta, jos­sa ei lisäraken­net­tu. Oli­si­vatko hin­nat nousseet enemmän?

      Teo­ri­as­sa on mah­dol­lista, että molem­mat ovat tot­ta: lisärak­en­t­a­mi­nen hillit­see hin­to­jen nousua kaupunkiseudul­la, kos­ka ihmis­ten halu­a­maa asum­ista on tar­jol­la yhä use­am­malle. Ja asun­to­jen arvo nousee siinä sijain­nis­sa, johon lisäraken­netaan, kos­ka lisärak­en­t­a­mi­nen tekee alueesta halu­tum­man ja paremman.

  14. Kiitos Osmo hyvästä kir­joituk­ses­ta joka sel­ven­tää paljon. Olen välis­sä kri­ti­soin­ut Vihreää kaupunkipoli­ti­ikkaa tiivistämis­es­tä lähilu­on­non kus­tan­nuk­sel­la. Mut­ta näke­myk­sesi “tiivis mut­ta har­va” sopii täy­del­lis­es­ti omaankin näke­myk­seeni. Lähilu­on­toa tarvitaan.

  15. Valkoselkätikat selvästi päi­hit­tävät nykyiset kaupunkisu­un­nit­telun lau­takun­nat ja virkamiehet. Siis jos valkoselkätikat todel­la kaavoit­taisi­vat Helsin­gin Hong Kon­gin asukasti­hey­teen. Kaik­ki Hong Kongis­sa käyneet tietävät mis­tä suuri asukasti­heys johtuu: raken­netaan ylöspäin. Mikään ei ole tehokkaampi keino lisätä asukasti­heyt­tä kuin pistää ihmiset päällekkäin. Malmin lento­kent­täalueesta kak­si kol­ma­sosaa voitaisi­in muut­taa puis­tok­si, jos vain lop­ut raken­net­taisi­in parinkymme­nen ker­roksen korkeuteen. 

    Ylöspäin rak­en­tamista kuitenkin vas­tuste­taan ankarasti, ei vähiten tämän blogi­pal­stan omis­ta­jan toimes­ta. Esite­tyt argu­men­tit ovat mielestäni eri­tyisen heikko­ja. Osmon go to ‑vas­taushan on, että korkeat talot pilaa­vat kaupun­gin siluetin mereltä päin. Mitä sit­ten? Mik­si ihmeessä kaupunkia suun­niteltaisi­in viikon­lop­pu­veneil­i­jöi­den ja nykyään harv­inais­ten ris­teily­tur­istien het­ken näköalo­jen ehdoil­la? Ja tuskin­pa moni sanoo pil­ven­pi­irtäjien pilaa­van New Yorkin siluet­tia; ne tekevät sen. Kuluneen kliseen mukaan kaupun­gin siluet­ti ei ole koskaan valmis vaan se kuvas­taa aina aikaansa. 

    Samoin Osmon usein mainit­se­ma var­jos­tus tapah­tuu ihan samal­la lail­la kun 20-ker­roksis­ten talo­jen sijaan joudu­taan rak­en­ta­maan viisik­er­roksisia talo­ja vieri viereen. Umpiko­rt­telit ne vas­ta var­joisia ovatkin. Ump­inaisu­us on ihan keksin­nön nimessäkin.

    Tiivistyneen asukasti­hey­den lisäk­si korkeat talot pienen­tävät ilmastopäästöjä myös muuten. Raken­nuk­sen kat­to päästää kesäisin kuumaa sisälle ja talvisin läm­mintä ulos. Kun saman katon alle saadaan enem­män ker­roksia, ener­gianku­lu­tus piene­nee. Perus­tuk­set vaa­ti­vat vähem­män beto­nia ja terästä asuin­neliötä kohden korkeis­sa talois­sa. jne. 

    Lisäk­si korkeat raken­nuk­set ovat tyyp­il­lis­es­ti mata­lampia näyt­tävämpiä. Tam­pereen keskus­taan on viime vuosi­na nous­sut komei­ta korkei­ta raken­nuk­sia viis­toine kat­toi­neen ja muuten miel­lyt­tävine piirtei­neen. Paikalli­sista vain pieni pur­naa­ja­joukko vas­tus­taa niitä, suurin osa toiv­ot­taa ne ter­ve­tulleek­si elävöit­tämään kaupunkia ja tar­joa­maan asun­to­ja ydinkeskus­taan. Helsingis­sä sen sijaan suosi­taan “mata­lasti ja laa­jalle” ‑peri­aatet­ta eit­tämät­tä hamaan tule­vaisu­u­teen asti.

    1. Kir­joit­ta­ja näyt­tää ymmärtäneen ket­tuilu­ni kaupunkisu­un­nit­telu­joille vääräin. KMinä halu­aisin tor­ni­talo­ja nimeno­maan keskus­taan — en lähiöi­hin, minkä aion perustel­la myöhem­min. Tuo kaupun­gin siluett­ti pur­jeve­neestä kat­sot­tuna on älyt­tömin argu­ment­ti mitä olen kuul­lut, mut­ta se on esitet­ty vakavasti ja mon­een kertaan.
      Tor­ni­talo­rak­en­t­a­mi­nen on Suopmes­sa kallista, kos­ka tur­val­lisu­u­den takia tornin poikkip­in­ta-alas­ta huo­mat­ta­van osa menee hätäpoistumisteihin.

      1. Mitä mieltä olet Ely-keskuk­sen vaa­timuk­sista rakentamiselle?
        Lie­nee mah­do­ton­ta taa­ta, ettei yhtään lin­tua kuole tör­mätessään tornitaloon.

      2. Eivät suo­ma­laiset tur­val­lisu­us­määräyk­set oleel­lis­es­ti eroa kil­pail­i­ja­maista, saman­laiset pois­tu­misti­et vaa­di­taan muual­lakin. Isoin ero mui­hin tulee lähin­nä läm­möner­istyk­sen vaa­timuk­sista, mikä tekee korkeal­la ole­vaa kovaa tuul­ta kestävistä julk­i­sivu­rak­en­teista selvästi han­kalampia. New Yorkissa asuin­pil­ven­pi­irtäjän ulko­seinä voi olla mas­si­ivi­beto­nia (esim. 432 Park Avenue), mikä on huo­mat­ta­van paljon helpom­pi ratkaisu kuin pak­su eris­tek­er­ros jos­ta ei oikein saisi men­nä minkään­laista raken­neosaa läpi (=kylmäsil­ta), jol­loin sen julk­i­sivu­ver­houk­sen riit­tävän tuke­va kiin­nit­tämi­nen on sanokaamme haastavaa.

        Noin lähtöko­htais­es­ti korkea rak­en­t­a­mi­nen nyt vaan on kallista, ja kan­nat­taa ain­oas­taan jos raken­nus­maas­ta on syys­tä tai tois­es­ta tul­lut tolkut­toman kallista. Man­hat­tanil­la maa on oikeasti lop­pu, Helsingis­sä maa on kallista ihan poli­it­tisel­la ja hallinnol­lisel­la päätök­sel­lä. Jos rak­en­tamista ei Helsingis­sä rajoitet­taisi lainkaan (eli omakoti­ton­tille saisi rak­en­taa halutes­saan pil­ven­pi­irtäjän), yli kymme­nen ker­roksen tuskin raken­net­taisi­in oikein missään.

  16. Luin Helsin­gin San­omista uusista raken­nusu­un­nitelmista. Niiden perus­teel­la näyt­tää siltä, että pääkaupungista halu­taan tehdä hieno julk­i­sivu tur­is­teille. Toinen tois­taan mas­si­ivisem­paa wau-arkkite­htu­uria ja kaik­ki vapaat ran­nat täy­teen toimis­toraken­nuk­sia. Vieläpä ranto­ja halu­taan jatkaa keino­maal­la, jot­ta rak­en­tamista voidaan jatkaa meren suun­taan. Ei kuu­losta kovin hyvältä mer­ilu­on­non kannal­ta. Kyl­lä var­maan jotkut viihtyvät ja varakkaat voivat noil­la tienoil­la asua. Epäilem­pä vaan, että tulee käymään niin, kuten muis­sakin Euroopan suurkaupungeis­sa. Suurin osa asukkaista muut­taa pois keskus­tas­ta, kos­ka heille tärkeä lähilu­on­to, met­siköt, vapaat ran­nat sekä lähipalve­lut, kuten torikaup­pi­aat ja ruokakau­pat etc. on rai­vat­tu hotel­lien ja toimis­toraken­nusten tieltä.
    Kaupungista tulee sit­ten hieno ulkoil­ma­museo. No, tämä on tietysti varsin euroop­palaista, samaa on tapah­tunut liias­ta tur­is­mista kär­sivil­lä alueil­la muual­la, kuten Ital­ian Venet­si­as­sa. Suomes­sa nyt tuskin tulee koskaan ole­maan sel­l­aista tur­is­timäärää, mut­ta Venet­si­as­sakin kaupunkisu­un­nit­telun keskiössä eivät ole olleet paikallis­ten ihmis­ten toiveet ja tarpeet.

  17. Ilmas­ton muuttues­sa hel­leaal­lot yleistyvät. Puut var­josta­vat ja hai­h­dut­ta­vat vet­tä, jol­loin ilman läm­pöti­la las­kee muu­ta­mal­la asteel­la. Lähivihreäl­lä on ter­veysvaiku­tuk­sia — sekä fyy­sisiä että henkisiä. Ei siis tiivis­tetä pois kaikkea lähivihreää. 

    Aika kauheal­ta näyt­tävät uudet Espoon metrokaupungi­nosat. Hiukan mata­lampi ker­roslukumäärä ja umpiko­rt­teli olisi toimi­vampi kon­sep­ti. Paikat kun ovat meren läheisyy­den takia kuitenkin arvoaluei­ta niin voisi rak­en­taa arvokkaasti. Ei vält­tämät­tä kalli­isti? Saunalah­den maise­ma jos­sa on ker­rostalois­sa paljon vai­htelua, miel­lyt­tää nykyään enem­män kuin liian samanoloise­na tois­tu­va raken­nus­mas­sa kuten Ruoholahti.

    Tan­skas­sa näkee umpiko­rt­telei­ta, joiden sisälle jää talo­jen yhteinen vihreä piha. Aivan paras­ta lähivihreää ja lap­sille tur­val­lista. Ilok­seni olen kuitenkin havain­nut, että tiivistä ja mata­laa puu­rak­en­tamista löy­tyy nyt uud­isko­hteista eri puo­lil­ta. Mainio esiku­va on Kauk­lah­den asun­tomes­su­alue vuodelta 2006. Saman­tyyp­pistä löy­tyy nyt run­saasti esimerkik­si Kes­ki-Uuden­maan kun­nista: Ker­aval­ta, Jär­ven­päästä ja Tuusulasta.

  18. “On oikeutet­tua vedo­ta omaan mukavu­u­teen, mut­ta pitäisi puhua siitä eikä käyt­tää ilmas­toar­gu­ment­tia, kun siitä ei ole kyse.”

    Näin on. Helsinkiläiset nim­byt ovat taitavasti oppi­neet puke­maan oman etun­sa ajamisen vihreille tärkei­den asioiden kaa­pu­un: jokainen uusi raken­nus Helsingis­sä rom­ah­dut­taa nim­by­jen mielestä Suomen luon­non mon­imuo­toisu­u­den ja maa­pal­lon ilmas­ton. Vihreät ovat valitet­tavasti men­neet innol­la mukaan ja ryhtyneet nim­by­jen etu­jen aja­jik­si, sen sijaan että oli­si­vat Oden tapaan suo­raselkäis­es­ti toden­neet mis­tä on kyse. Ilmiö on lois­ta­va esimerk­ki vihrei­den ongelmista: siinä yhdis­tyvät nai­ivius, huono talousosaami­nen, tun­tei­den ja slo­ganien tasolle jäävä ympäristö­ana­lyysi sekä välin­pitämät­tömyys oman ydinkan­nat­ta­jakun­nan ulkop­uolisen väestön suhteen. 

    Konkreet­ti­nen tulos tästä on itäisim­män Helsin­gin kehi­tyk­sen täy­delli­nen lamaan­nut­ta­mi­nen. Saaris­toratik­ka (eli Laa­jasa­loon val­tavil­la investoin­neil­la raken­net­ta­van ratikan jatkami­nen Vuosaa­reen ja edelleen Mel­lun­mä­keen) olisi voin­ut olla kään­teen­tekävä, kipeästi kai­vat­tu wau-pro­jek­ti itäisim­pään Helsinki­in, joka samal­la olisi kytkenyt Vuosaaren ja Laa­jasa­lon toisi­in­sa järkeväl­lä julkisen liiken­teen yhtey­del­lä. Vihreät menivät mukaan Var­tiosaaren vuokralais­ten nim­by-lob­bauk­seen ja saaris­toratik­ka skan­daal­i­mais­es­ti kuopat­ti­in todel­la pienen porukan etu­jen takia. Kun ennen vaale­ja kysyin helsinkiläisiltä vihreiltä ehdokkail­ta mik­si saaris­toratik­ka on perut­tu, he eivät olleet kuulleetkaan koko asi­as­ta — näin paljon tämä ei-aka­teemis­ten ihmis­ten kan­soit­ta­ma itäisin Helsin­ki kiinnostaa. 

    En ole huo­man­nut vihrei­den myöskään mil­lään taval­la nos­ta­neen meteliä siitä, että huono-osaisimpia helsinkiläisiä palvele­maan suun­nitel­tu Raide-Jok­eri 2 ‑han­ke on kaupun­gin suun­nitelmis­sa lykät­ty jon­nekin tule­vi­in vuosikym­meni­in, ja valmis­tu­va Raide-Jok­eri päät­tyy Itäkeskuk­ses­sa onnet­toma­lle sään­piek­semälle “bus­sipysäkille”, joka on syr­jässä bus­si- ja metropy­säkeistä. Itä-Helsin­gin metroasemien ympäristöt ovat epäsi­is­te­jä, omis­tustalo­hankkei­ta muute­taan vuokrat­alo­pro­jek­teik­si, jne. 

    Itä-Helsin­gin ihmis­ten ongel­mat ja tule­vaisu­u­den­näkymät eivät kuitenkaan vihre­itä kiin­nos­ta. Täältä vihreät ovat hak­e­neet vain medi­apikavoit­to­ja, ylpeästi esitellen mil­loin mitäkin kaadet­tua kehi­tyshanket­ta, jos­sa “luon­to voit­ti”, vihrei­den uljaasti tuet­tua paikallisia hyväo­saisia nim­byjä. Itäisim­mistä helsingistä käsin kat­sot­tuna vihreät näyt­täy­tyvät arro­gant­ti­na porukkana, jon­ka men­taa­li­nen kart­ta kat­taa Helsin­gin Punavuores­ta aina Käpylään saak­ka, ja idässä Herttoniemeen/Roihuvuoreen saak­ka. Sen takana on suuri tun­tem­aton ja ihmisiä, joiden kohtalot eivät kiin­nos­ta. Eipä Odekaan umpiko­rt­teleista puhut­taes­saan mainitse kuin Töölön, Kru­u­nun­haan, Kallion, Punavuoren ja Kata­janokan umpiko­rt­telit — vaik­ka Vuosaaren Aurinko­lah­teen juuri valmis­tuu neljän upou­u­den umpiko­rt­telin kokon­aisu­us (ns. Kahvikorttelit). 

    Äänestin vuosia vihre­itä, mut­ta nyt suh­taudun hei­dän omahyväiseen kan­takaupunki­laiseen hyves­ig­naloin­ti­in­sa katkeru­u­den värit­tämäl­lä inholla.

  19. Sanon saman kuin olen sanonut usei­ta ker­to­ja ennenkin. On vähäpätöistä suurem­pi määrä ihmisiä, jot­ka pitävät betoni­bru­tal­is­mista; ts. jos heille olisi mah­dol­lista vali­ta kahdes­ta hinnal­taan, sijain­nil­taan yms. muuten saman­lais­es­ta asum­is­ratkais­us­ta joko bru­tal­isti­nen tai ei-bru­tal­isti­nen, he val­it­si­si­vat bru­tal­is­tisen. He ovat samaa mieltä siitä, että tuo lainat­tu arkkite­hdin totea­mus on täy­del­lisen älytön, mut­ta hei­dän perustelun­sa on, että heille kir­ja, jon­ka arkkite­htoni­nen vas­tine on bru­tal­is­mi, on kir­ja, jos­sa nimeno­maan on onnelli­nen lop­pu.

    Betoni­bru­tal­is­mis­sa on laat­uero­ja, aivan kuten kaikessa muus­sakin arkkite­htu­uris­sa. Esimerkik­si Lon­toos­sa, joka on Län­si-Euroopan pääkaupungeista ehkä bru­tal­is­tisin, tästä on kak­si havain­nol­lista ääripäätä. Toisaal­ta on Bar­bi­can Estate, maail­manku­u­lu suo­jeluko­hde, jon­ka asun­noista mak­se­taan vielä nyt brex­itin jäl­keenkin miljoo­nia ja jota matkuste­taan kat­so­maan ja ihastele­maan jopa ulko­mail­ta asti. Seit­semän kilo­metriä siitä suo­raan itään taas on Robin Hood Gar­dens, ankea purkukelpoinen hirvi­tys, joka on vähän niin kuin olisi otet­tu jokin Itä-Pasi­lan poikkeuk­sel­lisen ankea pieni koh­ta ja ker­rot­tu se sadal­la. Kumpikin on kuitenkin aivan yhtä bru­tal­isti­nen, joten on selvää, että asuinalueen viihty­isyys ja halut­tavu­us riip­puu mon­es­ta muus­takin asi­as­ta kuin arkkite­htu­urin bru­tal­is­tisu­u­den asteesta.

    Toki Suomes­sa raken­nus­li­ikkei­den oli­gop­o­lin hal­val­la tekemät 60–70-lukulaiset ele­ment­ti­talot ovat usein lähempänä Robin Hood Gar­den­sia kuin Bar­bi­can Estatea, mut­ta point­ti­ni on, että asia on nyan­soidumpi kuin sen annetaan ymmärtää ole­van. (Myös Suomes­sa, uskokaa tai älkää, on sel­l­aisia betoni­bru­tal­is­tisia raken­nuk­sia, joi­ta tur­is­tit tule­vat ulko­mail­ta erik­seen katsomaan.)

    1. Kyl­lä, esimerkik­si Sara Hildenin taide­museo, Tapi­olan kirkko tai Espoon Emma ovat kaik­ki erit­täin bru­taale­ja ja erit­täin hieno­ja rakennuksia.

  20. Jotkut syytök­set vihre­itä kohtaan ovat todel­la out­o­ja. Tiivis kaupunki­rak­en­t­a­mi­nen ja lähilu­on­non säästämi­nen ovat pelkästään posi­ti­ivisia asioi­ta. Kuka on niin urpo, että vas­tus­taa tätä? Syyte ylim­ielisyy­destä on toinen outo jut­tu. Mis­tä ihmeestä se voi johtua? Kun ymmärtää perin pohjin eep­pis­ten ympäristökri­isien vakavu­u­den, vihrei­den sanoma tun­tuu vain real­is­tiselta. Kun joku varoit­taa, että puu on kaa­tu­mas­sa päälle, mee pois alta, sen ottaa järkevänä vinkkinä eikä minään ylim­ielisenä päs­märöintinä. Taas tul­laan medi­an rooli­in. Kun media ei ker­ro totu­ut­ta ympäristökri­isien vakavu­ud­es­ta eikä pidä niitä agen­dan keskiössä, ihmiset eivät ota tilan­net­ta vakavasti. Koke­mus ylim­ielisyy­destä ja “hyves­ig­naloin­nista” voi johtua myös siitä, että osa ihmi­sistä on tutk­i­tusti niin itsekeskeisiä että he eivät ker­ta kaikki­aan ymmär­rä tois­t­en ihmis­ten huol­ta laa­jem­mista kokon­aisuuk­sista ja jopa koko elonke­hästä. Kli­inis­es­ti itsekeskeisille ihmisille ympäristöhuoli näyt­täy­tyy teesken­te­lynä ja teat­te­ri­na, “nuo esit­tävät parem­paa ihmistä kuin me muut”. Itsekkäät eivät vain mil­lään pysty käsit­tämään, että joku voi välit­tää muidenkin kuin vain pelkästään omas­ta selvi­tymis­es­tä. Vihreisi­in ja vasem­mis­toon kanavoituu myös paljon ansioton­ta vihaa katk­er­il­ta miehiltä, jot­ka haikail­e­vat sovin­is­tista men­neisyyt­tä. Tunkkaisten tok­sis­ten sovin­istien kos­to. Kun nyt puhutaan aluei­den kos­tos­ta, voitaisi­inko ymmärtää yksi perusjut­tu: vihreässä raken­nemur­rokses­sa yhteiskun­ta­rauha oste­taan riihikuiv­al­la rahal­la! Kyl­lä, se mak­saa. Taan­tuville alueille ja mur­rokses­ta kär­siville kaade­taan tukia niin paljon, että nämä tahot eivät tule katkeruuk­sis­saan estäneek­si vält­tämätön­tä muu­tos­ta (äänestämäl­lä rasis­tipop­ulis­te­ja). Syr­jäseu­tu­jen ja haja-asu­tusaluei­den asukkaalle ener­gia­re­mont­ti­in ja sähköau­ton ostoon vähin­tään 15 000 euron tuet. Hiljenisikö mus­su­tus täl­lä keinol­la? Sit­ten kysytään, mis­tä rahat. Tähän liit­tyy kiin­teästi ekol­o­gisen siir­tymän perusvält­tämät­tömyys eli var­al­lisu­u­den tasaisem­pi jako. Nyt ei ole enää varaa lapi­oi­da kohtu­ut­tomasti rahaa varakkaimpi­en tasku­un. Capish?

    1. No ne ylim­ielisyyssyytök­sethän johtu­vat juuri tuos­ta sokeas­ta vaku­ut­tuneisu­ud­es­ta omas­ta oike­as­saolosta ja moraalis­es­ta parem­muud­es­ta. Siis vihreät koetaan ylim­ielisek­si puolueek­si kos­ka vihreät luule­vat automaat­tis­es­ti tietävän­sä kaiken parem­min kuin kaik­ki muut, ja muiden eriävät mielip­i­teet johtu­vat puh­taasti tyh­myy­destä, pahu­ud­es­ta tai molem­mista ja ne voi siis sivu­ut­taa huo­let­ta ilman mitään rehellistä ana­lyysiä saati reflek­tio­ta. Itsekeskeisiäkin muut ovat, toisin kuin vihreä joka konkreet­tis­es­ti han­kaloit­taa ja hait­taa muiden elämää piit­taa­mat­ta tip­paakaan miltä muista tun­tuu. Tämä ei ole itsekeskeistä eikä empa­t­ian puutet­ta lainkaan, kos­ka ei vain ole.

      Seu­raavis­sa vaaleis­sa ennus­tan näil­lä eväil­lä sel­l­aista 3–4 pros­entin kannatusta.

  21. Vihreät men­estyivät eduskun­tavaaleis­sa huonos­ti etenkin Helsingis­sä. Vaal­i­tap­pios­ta on syytet­ty tavan mukaan epäon­nis­tunut­ta viestin­tää, mut­ta luul­tavasti helsinkiläiset ovat vaan lop­ul­ta kyl­lästyneet tähän hillit­tömään täy­den­nys­rak­en­tamiseen bule­vardei­neen ja pyöräily­baanoi­neen, joil­la tuho­taan kaupun­gin puis­tot ja viher­alueet. Näyt­tää siis pikem­minkin siltä, että viestin­tä on lop­ul­takin men­nyt perille. 

  22. Aika hyviä puheen­vuoro­ja kaikki!
    Eniten pisti silmään nim­im “Enti­nen vihrei­den äänestäjä Itä-Helsingistä”.
    Se oli täyt­tä asi­aa, tyh­jen­tävä ana­lyysi Stadin vihreistä Nimbyistä!

  23. Tun­tuu, ettei kyse ole vain siitä, että rumia talo­ja saa rak­en­taa, vaan että kau­ni­ita talo­ja ei edes saa rak­en­taa. Kata­janokalle­han oltaisi­in halut­tu rak­en­taa jugend-tyyliä matku­va uud­is­raken­nus, mut­ta kaupunkisu­un­nit­telu­vi­ras­to kiel­si sen ja vaati rak­en­ta­maan tyyliltänä pelk­iste­tyn uudisrakennuksen.

  24. Näyt­tää maanti­eteen pro­fes­sori Vaat­to­vaara huo­man­neen Helsin­gin Sanomis­sa, että on nuoret eivät ole saa­neet ostaa pieniä asun­to­ja suuris­sa kaupungeis­sa, vaik­ka niitä on raken­net­tu jopa 30000 viime vuosi­na. Sijoit­ta­jat ovat kuule­ma vie­neet ne omi­in taskui­hin­sa. Ei kai Vaat­to­vaara vih­jaa, että kun­pa yksiöi­ta olisi raken­net­tu paljon vähem­män, jot­ta niitä riit­täisi vähem­män sijoit­ta­jille ja enem­män nuorille.

  25. Helsin­gin kaupun­ki aikoo kor­va­ta HITAK:sen, minkä takia huonos­ta jär­jestelmästä ei voi vain luop­ua, mah­dol­lisu­udel­la lunas­taa vuokra-asun­to omak­si. Ei kai tässä suinkaan käy niin, että arvokkaat kohteet lunaste­taan ja huonot jää kaupungille. Ei mitenkään. Mikään tuk­i­han tämä ei ole, jos siitä ei voi kukaan hyö­tyä. Jospa aloite­taan sil­lä, että ne vuokralaiset, joiden asun­to on nos­tanut arvoa lunas­ta­vat sen omak­si alen­nuk­sel­la ja ne, jot­ka eivät ole saa­neet arvon­nousua eivät tee sitä. Siinä on tehokas sihti jakaa parhaat asun­not alen­nuk­sel­la pois. Jos vuosia kestävään arvon­taan osal­lis­tu­mi­nen ei ole hyvä aja­tus, niin mik­si ei vain myy­dä vuokra-asun­to pois, jos asukas muut­taes­sa halu­aa lunas­taa sen. Nyt ainakin jou­tu­isi mak­samaan sen het­kisen markki­nahin­nan. Arvon­nousul­la speku­loin­ti menisi ainakin omaan piikkiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.