Yhtenä selityksenä vihreiden vaalitappiolle on pidetty vihreiden mainetta betonivihreinä. Vihreät eivät ole Helsingin suurin vaan toiseksi suurin puolue. Silti kaikki, mitä Helsingissä on tehty, on pantu vihreiden piikkiin.
On kuitenkin totta, että vihreät ovat halunneet kiihdyttää asuntotuotantoa Helsingissä. Asunnottomuus ja asuntojen korkeat hinnat ovat paha yhteiskunnallinen ongelma. Siihen ei ole vastaus, että voivathan ihmiset asua jossain muualla Suomessa, vaikka Ilomantsissa.
Tunnustan syyllistyneeni Helsingin kaupunkirakenteen tiivistämiseen. Tosin siitä on jo kuusi vuotta, kun olin lautakunnassa tätä pahuutta tekemässä. Olen pitänyt ympäristörikoksena, että Helsingistä on rakennettu 1960-luvulta alkaen harvaa, amerikkalaistyyppistä autokaupunkia sen sijaan, että olisi rakennettu käveltävää eurooppalaista kaupunkia. Sen seurauksena asutus on levinnyt laajalle, paljon luontoa on menetetty ja kaikkeen tarvitaan autoa: kaupassa käyntiin, lasten viemiseen päivähoitoon ja kouluun,
On kiistatonta, että jos asutaan tiiviisti, rakentamisen alle jää vähemmän maata kuin jos kaavoitus olisi väljää. Vihreän on helppo tukea sitä, että luontoa menetetään vähän. Töölössä maata on uhrattu asukasta kohden kymmenesosa siitä, mitä on uhrattu Sipoossa.
Usein tiivistämistä vastustavat asukkaat taistelevat kotitalonsa vieressä olevan rakentamattoman tontin ja pienen puistikon puolesta. Se on ymmärrettävää, minäkin olen aikanaan vastustanut eräitä kaavoituskohteita lapsuudenmaisemissani.
Moni ajattelee, että asuinalue menee tiivistämisestä pilalle. Tiivistämisen vaikutuksesta alueen arvoon on tutkittua tietoa. Sen seurauksena alueesta tulee halutumpi ja asuntojen arvo nousee, vaikka tarjonta lisääntyy. Kaupunginosasta tulee toimivampi, sen palvelut ja joukkoliikenneyhteydet paranevat ja väestöltään vanhenevalle alueelle tulee uusia nuoria ja aktiivisia asukkaita.
Tähän moni sanoo, että he ottavat mielellään paranevat palvelut ja joukkoliikenneyhteydet. Miksi sitä varten tarvitaan lisää asuntoja? Tämä on kuin haluaisi ratikan, mutta vastustaa sen kiskoja.
Asuntojen arvon nousu kertoo lahjomattomasti alueen paranemisesta, mutta tietysti tämän arvion tekevät asuntoja ostavat uudet asukkaat, joilla ei ole samanlaisia tunnesiteitä siihen, mitä tiivistettäessä on menetetty.
Väljästi rakennetussa kaupungissa etäisyydet ovat pitkiä, moottoritiet vievät paljon tilaa ja paikasta toiseen liikkuminen vie aikaa. Euroopassa nostaa päätään ajatus 15 minuutin kaupungista, jossa kaikki olennainen on saavutettavissa varttitunnissa jalan tai polkupyörällä. Olen kokenut mukavana, että lapset voivat kävellä kouluun ja harrastuksiin. Kävellen haluan päästä myös kauppaan. Jos pitää mennä kauemmas, on ratikkapysäkin syytä on lähellä. Kaikkea tätä saavutetaan, kun rakennetaan tiiviisti.
Valitettavasti 1960- ja 1970-lukujen lähiöt rakennettiin ajatellen, että tulevaisuudessa kaikki liikkuvat kaikki matkansa autoilla. Alueet rakennettiin väljiksi, mutta väljyys ei tarkoittanut enemmän luontoa vaan enemmän parkkikenttiä. Kaupat keskitettiin automatkan päähän ostoskeskuksiin ja niin edelleen.
Voi pitää triviaalina havaintoa, että asunnoista maksetaan sitä enemmän mitä tiiviimmin alue on rakennettu. Se voidaan selittää keskustan läheisyydellä. Ei niin yksinkertaista ole. Eihän keskusta olisi siinä missä se on, jos alue olisikin väljää omakotialuetta. Se, että kantakaupungissa kaikki on lähellä, on seurausta tiiviistä rakentamisesta.
Toisinkin olisi voitu rakentaa. Wien on lähes kokonaan ”kantakaupunkia”, tiivistä korttelirakennetta. Niin on myös Berliini. Molempia pidetään suoranaisina mallikaupunkeina. Niissä asuminen urbaanisti ei ole eliitin etuoikeus vaan mahdollista kaikille
Pidän huonona perusteluna, että tätä meidän naapurissamme olevaa rakentamatonta tonttia ei saa rakentaa, koska ilmasto. Jos ne samat ihmiset asutettaisiin isoille tonteille jonnekin hornan tuuttiin ja he tulisivat sieltä päivittäin töihin kahdella autolla, ilmasto taatusti häviäisi: puita kaatuisi monta kertaa enemmän ja kävelymatkat vaihtuisivat automatkoihin. On oikeutettua vedota omaan mukavuuteen, mutta pitäisi puhua siitä eikä käyttää ilmastoargumenttia, kun siitä ei ole kyse.
Lähiluontoa tarvitaan ihmisten, ei luonnon takia
Luonnonsuojelu on aina taloudellisten arvojen ja luontoarvojen yhteensovittamista. Jos luonto voisi käydä tästä asiasta kauppaa, se myisi jok’ikisen vihreän pläntin Helsingissä ja ostaisi niillä rahoilla parin maakunnan verran metsää ja suojelisi ne. Jos valkoselkätikalta kysyttäisiin, se kaavoittaisi kaikki 5,5 miljoonaa suomalaista Hongkongin tehokkuudella Helsinkiin, ja jättäisi koko muun maan itselleen.
Ihmisenä ja helsinkiläisenä en tätä kuitenkaan hyväksyisi, koska luonto on tärkeä paitsi luonnolle itselleen, myös ihmisille. Tällöin on kuitenkin ymmärrettävä, että luontoa suojellaan kaupungeissa ihmistä, ei luontoa varten. Maassa tarvitaan myös luonnonpuistoja, joihin tavallisilla ihmisillä ei ole asiaa, mutta sellaiselle oikea paikka ei ole kaupungissa.
Hyvä kaupunki on tiivis mutta harva
Minun näkemykseni hyvästä kaupungista on tiivis mutta harva. Mitä rakennetaan, rakennetaan se eurooppalaisen kaupungin mallin mukaan tiiviisti, mutta jätetään väliin kunnollisia viheralueita kuten keskuspuisto. Tiivis kaupunki tuo lyhyet etäisyydet ja hyvän palvelutason samalla, kun kunnollinen luonto on kävelymatkan etäisyydellä.
Käytän esimerkkinä Kaivopuistoa, koska sen kaikki tuntevat. On eteläisten kaupunginosien kannalta hyvä, ettei Kaivopuiston viemää alaa ole siroteltu pieninä korttelipuistoina sinne tänne, vaan on yksi iso puisto. Asuntojen hinnoista päätellen lopputulos on kilpailukykyinen verrattuna väljästi rakennettuihin 1970-luvun lähiöihin.
Umpikorttelit
En ole erityisen innostunut lähiöihin rakennettavista tornitaloista syistä joita valotan jossain toisessa postauksessa. Pidän Töölön, Kruununhaan, Kallion, Punavuoren ja Katajanokan kaltaisista umpikortteleista, joilla saavutetaan sama aluetehokkuus paljon paremmin.
Pienille lapsille eivät kävelymatkan päässä olevat kunnon virkistysalueet riitä. He tarvitsevat ”lähiluontoa”. Umpikortteleissa sellainen voisi olla, jos koko korttelilla olisi yhteinen piha eikä pihaa käytettäisi pysäköintiin. Töölö olisi valtavan paljon parempi paikka asua, jos autopaikat olisi alun perin laitettu maan alle, kuten vaikkapa Jätkäsaaressa.
Umpikorttelit oli pitkään kielletty kaavoituksessa, koska niiden uskottiin tuottavan riisitautia ja koska roskanpolttouuneista tuleva myrkyllinen savu jäi loukkuun pihalle. Kielto on kumottu, mutta kaavoittajan päästä kielto ei ole poistunut. Minua jäi harmittamaan, etten onnistunut lautakunnassa palauttamaan umpikorttelin menetettyä mainetta.
Kauniit julkisivut
Rakennusten julkisivut ovat kaupungissa olennaisen tärkeitä, mutta vielä tärkeämpiä ne ovat tiiviissä kaupungissa, jossa maisema koostuu vastapäisen rakennuksen seinästä.
Paljon on tehty ikävää, yksitoikkoista ja suurimittakaavaista. Kansalaiset ovat aiheesta tyytymättömiä.
Aikanaan kun olin perustamassa Helsinki-liikettä, yksi motiiveistamme oli vastustaa betonibrutalismia, suuntausta, jossa rakennusliikkeet säästivät sillä, ettei tarvittu arkkitehtiä lainkaan, koska kuka tahansa osasi suunnitella julkisivun viivoitinta käyttäen.
Kaavoittajia, myös minua, on syytetty rumista rakennuksista. Rakennuksen julkisivua ei määrätä kaavalla. Ajatuksena on ollut, että rakennuslupaa myönnettäessä tarkastetaan piirustukset ja hylätään rumat rakennukset. Niin muissakin maissa tehdään.
Valitettavasti joku hallintotuomioistuin keksi, että rakennuslupa on pakko myöntää, ellei se ole asemakaavan kanssa ristiriidassa. Eihän se tietenkään ole, vaikka olisi kuinka ruma hyvänsä, ellei kaavamääräyksissä ei sanota, ettei tähän saa rakentaa kuinka rumaa rakennusta hyvänsä. Sellaista kaavamääräystä taas en ole nähnyt.
Tälle pitäisi tehdä jotain. Jonkin tahon on voitava estää rumien rakennusten rakentaminen.
Kauniita rakennuksia väheksyy myös osa arkkitehtikunnasta. Joku arkkitehti sanoi suoraan, ettei tarkoitus ole rakentaa kauniita rakennuksia, sillä eihän kaikissa kirjoissakaan ole onnellista loppua. Jos minun pitäisi elää loppuelämäni kirjailijan hahmottamassa todellisuudessa, arvostaisi onnellisia loppuja. Sama koskee kaupunkikuvaa.
Tiiviin ei tarvitse eikä se saa olla kolhoa. Kannatan mielenkiintoista ja pienimittakaavaista, sellaista jota on vaikkapa Italiassa.
Pyöräilin eilen katsomassa Espoon uusia metrokaupunginosia. Joskus teen tämän kameran kanssa jakaakseni kauhistukseni tällä blogillani. Toistavat siellä kaikki ajateltavissa olevat virheet. Kauniimpi tietysti maksaisi marginaalisesti enemmän, mutta se kannattaisi jo pelkästään kunnan taloutta ajatellen. Helsinkiläinen tietysti kiittää, ettei Espoo enää hamua itselleen hyviä veronmaksajia.
Wienin ja Berliinin asuntojen hintoja selittää muut tekijät kuin kaavoitus. Olen ymmärtänyt että Wienissä ja Berliinissä on asumisen kohdalla ollut myös kaupungin vuokra-asuntojen tuotantoa jossa on vuokrien hinnat säädelty lainsäädännön avulla kohtuulliseksi. Esimerkiksi Lontoossa asumisen kalleus on ajanut tavalliset keskiluokan ihmiset Lontoosta muualle. Brexitin jälkeen Lontoon asuntomarkkinat ovat hiipuneet ja painopiste on siirtynyt muun muassa Amsterdamiin ja Pariisiin.
Asun Vantaan Koivukylässä uudisrakennuksessa, jonka alta purettiin vanha ostoskeskus. Kaavassa on yleisluonteisia määräyksiä arkkitehtuurista (mm. vaaditaan omaleimaisuutta ja korkeatasoisuutta) ja kaupungin pöytäkirjoista käy ilmi, että arkkitehdin luonnokset kävivät kaupungin kritisoitavana ainakin kaksi kertaa. Taloissa on tehty kompromisseja kustannustason ja laatutason välillä, mutta rakennukset kyllä miellyttävät omaa silmääni.
Vastaavaa kaupungin suorittamaa arkkitehtuurin kontrollia olen nähnyt Vantaan pöytäkirjoissa enemmänkin.
Koivukylän (nykyisin Havukosken kaupunginosaan laskettavat) 1970-luvun kerrostaloalueet on myös aikoinaan tehty korkein arkkitehtonisin tavoittein mutta tuolloin raha puhui nykyistä kovempaa ja alue rakennettiin laaduttomasti. Alueen suunnitelmassa on kuitenkin toteutunut alkuperäinen ajatus kävelypainotteisista suurkortteleista. Lähikauppoja rakennettiin monta ja ne olivat kävelymatkan päässä kotoa. Nykyisin ne toki ovat toisessa käytössä (pääosin erilaisina lähiöravintoloina) mutta kauppojen katoaminen on alueen vanhoja osia tuoreempi ilmiö.
Länsimetro on rakennettu yksinkertaisesti palvelemaan Etelä-Espoon asukkaita joten sen varrelle luonnollisesti rakennetaan metrokaupunginosia. Muutenhan koko metroa ei olisi tarvittu ja pikaraitiotie olisi ollut yksi vaihtoehto. Metron päätepiste on nyt Espoossa Kivenlahti siitä eteenpäin on Saunalahti ja Kauklahti.Saunalahden ja Kauklahden alue on houkutellut pientalo rakentamista jossa ei ole metro asemaa vaikka alkuperäisessä suunnitelmassa näin piti olla. Helsingissä on useita asuinalueita joissa ei ole raitiovaunua tai metroa mutta ne eivät ole kovinkaan kaavoituksen kannalta onnistuneita. Esimerkiksi Malmi.
Täh?! Malmin asemalla pysähtyvät metrolinjat K, I, P & T, joita liikennöidään kaupunkijunakalustolla.
Kaavoituksen kannalta ympäristö on kertaluokkaa metrolähiö Itäkeskusta miellyttävämpää, ilman mitään kehumista…
Osmo: “Rakennuksen julkisivua ei määrätä kaavalla., Ajatuksena on ollut, että rakennuslupaa myönnettäessä tarkastetaan piirustukset ja hylätään rumat rakennukset. Niin muissakin maissa tehdään.
Valitettavasti joku hallintotuomioistuin keksi, että rakennuslupa on pakko myöntää, ellei se ole asemakaavan kanssa ristiriidassa.”
Onko tuollaista vapautta kuitenkaan olemassa? Joku halusi rakentaa Katajanokalle Linnankatu 3:een Jugend-tyylisen talon, mutta Kaupunkisuunnitteluvirasto kielsi sen. Siihen tuli sitten modernimpaa tyyliä noudattava talo.
Katajanokan rakennushankkeesta jaksetaan jauhaa. Viraston vastustus ei johtunut julkisivun tyylistä, vaan hankkeen kehnoudesta ja huonosta hoitamisesta. Rakennuttaja oli osaamaton, rahoituskuviot epäselvät ja esitetyssä suunnitelmassa oli kerrosneliöiden ahtamista. Kun homma viimein saatiin tolkullisiin kantimiin, vaihtui myös arkkitehti.
Itse olen tyytyväinen, että jossain vaiheessa esitetty elementtijugendtalo ei toteutunut. Siinä oli laitettu matalan kerroskorkeuden elementtituotantorakennukseen joitain jugend-aiheita julkisivuun juosten kusten. Mitään jugendin kauneutta siinä ei ollut. Toteunut rakennus on lajissaan hyvä. Laji tietysti ei ole uusjugendia, vaan paikalle sovitettua modernia tyyliä. Uusjugendiakin mielellään näkisi, sopivassa paikassa ja pieteetillä toteutettuna. Isot rakennusliikkeet eivät sitä gryndauspohjalta tee, tarvittaisiin joku pienempi rakennuttaja, jolla olisi tahtoa, osaamista ja arkkitehtuurin ymmärrystä.
Vaikka kantakaupungissa on tiettyä glamouria niin kaikissa kaupunginosissa ei ole. Esim Sörnäinen ja Harju ovat vähemmän arvostettua aluetta josta halutaan pois jatkuvien järjestyshäiriöiden ja huumeiden takia. Aivan kuten lähiöidenkin joukossa on helmiä ja vähemmän haluttuja paikkoja. Mutta ilmeisesti hampparit ja raggarit sun muut kuuluvat kaupunkiluontoon.
Siinä osut oikeaan että Suomessa ei osata enää suunnitella kauniita taloja ja jotkut arkkitehdit näköjään ylpeilee sillä miten rumia julkisivuja piirtävät.
Espoossa on edelleen esimerkiksi Tapiola joka on käynyt ison muutoksen jota moni vanhatapiolalainen kauhistelee mutta 15 vuotta sitten Tapiola oli siinä tilassa että se oli muuttumassa Sörnäiseksi . Onneksi Tapiolasta tulee uusiutuva kaupunginosa kunhan uudisrakentaminen saadaan valmiiksi.
Tuota, “Sörnäisissä ja Harjussa” taannoin asuneena ihan näin anekdoottina: Kun etsin isompaa asuntoa harkitsin niiden ohella myös Kruununhakaa, koska se on suurin piirtein samoissa hinnoissa. Päädyin lopulta Linjoille. Kannattaisi vähän päivittää käsityksiä.
Näin itähelsinkiläisenä on pakko sanoa, että en ikinä haluaisi asua vaikkapa Helsinginkadun varrella. Joudun kulkemaan metroasemalta länteen lapsen harrastuksen vuoksi kerran viikossa ja alue on kertakaikkisen luotaantyöntävä. Ongelmana ovat joka paikassa parveilevat narkkaripultsarit, jotka ölisevät laumoina ja tukkivat jalkakäytävät. Olen itse nähnyt ilmiselvää huumekauppaa, tappeluita, seinien töhrimistä (tekijät keski-ikäisen näköisiä juopuneita), huutamista ja rähjäämistä. Tuollaisen lauman läpi kulkeminen pelottaa isokokoista aikuista miestäkin saati sitten lasta. Sanokaa mitä sanotte, mutta minusta tuollainen käyttäytyminen ei kuulu kaupunkiin. Eikä sen puoleen myöskään lähiöön tai maalle. Tarvittaisiin jokin hoitojärjestelmä, jolla tuo joukkio saataisiin irti päihteistä ja alkuun elämän hallintaan ottamisessa.
Täällä idässä lapsen voi pistää kulkemaan kouluun jalkaisin turvallisesti. Helsinginkadun sekopäiden sekaan häntä en uskalla laittaa, vaikka ikää on jo sen verran, että hän voisi hyvin kulkea itsekin harrastukseensa. Itäkeskus ja Tallinnanaukio on kaikista ongelmistaan huolimatta paljon vähemmän pelottava kuin Kurvi ja Helsinginkatu.
Alkaa itsellä mennä hermo luonnonsuojelijoihin jotka meuhkaavat kaupungin koristepuiden kaatamisesta, mutta eivät välitä pätkääkään kun paljon isommat kokonaisuudet pilataan. Ei kaupunkipuu ole kuitenkaan kuin koriste joka pitää uusia ennen kuin siitä tippuu oksa jonkun päähän. Töölönlahdellakin on ollut jo vuosia kovemman tuulen jälkeen isoja oksia kävylyteillä ja nyt joku Luonnonsuojeluliitto on niiden puiden uusimisesta raivoissaan, vaikka maailma palaa muualla. Uusiin puistoihin pitäisi kyllä istuttaa paljon enemmän erilaisia puita, eikä vain sitä loonia joka palaa karrelle ja ei viherry ennen syyssateita. Ne puut vaan pitää uusia heti kun ne ovat liian vanhoja tai sairaita. Julkisivuissa on sellainen hauska juttu, että ihmiset maksavat kauniista enemmän, joka selittää osaltaan vanhojen kaupunginosien hintatason. Jos Krunikka olisi vaikka purettu ja rakennettu betonielementeistä uusiksi 1970-luvulla autokaupunkikaavaan, niin ei se olisi nyt yhtä kallis vain sijainnin takia. Jos Helsingissä saisi luvan rakentaa kuten nyt Berliinissä lainaten 1900-luvun alkupään julkisivuista, niin nuo talot olisivat varmasti todella haluttuja, varsinkin jos vielä saisi rakentaa kantakaupungin tavoin ja sen nykyisillä automäärillä, eikä kuvitteellisilla jotka kaatoivat Hernesaaren kaavan. Valtavat tappiot tulee Helsingille, kun se kieltää rakentamasta sitä mistä ihmiset olisivat valmiita maksamaan enemmän ja autojen kaataessa kaavat, pienenee myös tuleva asukasmäärä ja samalla verotulot ja asiakkaat Helsingin yrittäjiltä tästä ikuisuuteen. Sääli että kauppakamarit eivät asiasta ymmärrä mitään ja myrkyttävät vain ilmapiiriin omalla ymmärtämättömyydellään. Helsinki olisi voinut kasvaa paljon kauniimmin, tehokkaammin ja paljon enemmän hyvinvointia luoden, mutta autopuolue sai haluamansa ja nyt tulee rumempaa, vähemmän ja valtavat taloudelliset tappiot, kun tulee vähemmän asukkaita ja samalla asiakkaita, josta joku kauppakamari välittää muka olevansa huolissaan, mutta kusee sitten yrittäjien muroihin ja lehdet jakavat samaa propagandaa ilolla. Mikään ei pidä paikkaansa jos lehtimies käyttäisi edes vähän loogista ajattelua, mutta heidän tehtävä näyttää olevan vain kokoomuksen ja muiden autopuolueiden etujen ajaminen kaupungin kustannuksella. Feikki-Valtonen ajaa myös samaa autokaupunkia, joten pikkuisen ihmettelen niitä Soininvaaran kavereita jotka pitävät kokoomusta taloudellisten nerojen puolueena. Saa olla todellinen tomppeli, kun ei tajua että jos lähelle muuttaa vaikka tuhat ihmistä enemmän, niin siinä on aika monta ruokittavaa vatsaa tai vaikka paikattavaa hammasta lisää helsinkiläisille yrittäjille. Mutta ei, kokoomus juhlii kun tulee enemmän autopaikkoja vaikka samalla häviäisi asunnot noilta tuhannelta. Ja te perkeleen vihreät ette osaa edes tätä runtata perille ihmisten kaaliin. Kysy vaikka Vartiaiselta mikä helvetin järki on varata tila autojen säilytykseen, vaikka samalla tulevat asukkaat ja asiakkaat jäävät tulematta. Ei lehdet sitä ainakaan kysy. Ei se kantakaupunki ole niin kamala asua, kun ihmiset siitä niin paljon enemmän haluavat maksaa.
Se että Espoo rakentaa rumaa ei tarkoita että helsinki olisi mitään katseenkestävää
kommentoin henkilönä joka asuu kehä 3:n ulkopuolella, hiukkasen syrjemmässä.
tuo betonivihreys nyt taitaa olla sellaista mitä puolustaisin. tosin polittiikka menee eri tavalla kaupungeissa ja syrjemmillä. luontoa ja ympäristöä on helpompi puolustaa syrjemmillä alueilla.
itse olen sellaisessa tilanteessa kummallisista sattumista johtuen, että pääsee kävelee tarvittaviin paikkoihin. tosin korvessa auto monelle välttämättömyys ja käytännössä pienituloisilla ei ole varaa pitää autoa.
pikkuisen offtopic:
minulla tuo keväthiekkapöly on joka keväinen riesa, mutta ratkaiseva ei ilmeisesti ole hiekkapöly, vaan asfalttipöly epäsuorasti autojen renkaista. liekö nastalliset talvirenkaat syynä. joku valitti toisessa ketjussa kalakantojen vähenemistä ja syytti betonirakentamista. olisiko asia syytä tutkia. yhtenä teroiana voisi olla asfaltti teiltä, jota epäsuorasti siirretään lumen kautta talvella mereen.
Kyllä se jauhautunut asflatti ja erityisesti renkaista irronnut mikromuovi siirtyy mereen kesälläkin sadevesien mukana.
Onneksi päästöttömien sähköautojen renkaista ei irtoa mikromuovia.
S’hköautolla on melkein kaikki auton huonot puolet, vain pakokaasut puuttuvat. Ne levittävät mikromuovia renkaistaa, suohivat nastarenkaillaan asfalttia myrkylliseksi pölyksi, tuottavat rengasmelua ja ennen kaikkea vievät kohtuuttomasti tilaa.
O.S:“Toisinkin olisi voitu rakentaa. Wien on lähes kokonaan ”kantakaupunkia”, tiivistä korttelirakennetta. Niin on myös Berliini. Molempia pidetään suoranaisina mallikaupunkeina. Niissä asuminen urbaanista ei ole eliitin etuoikeus vaan mahdollista kaikille”
Hyviä argumentteja sinänsä, mutta se mutta. Suomen mittakaavassa ei ole järkevää mennä äärimmäisyyteen. Ilmastosyistä rakentamisen ylitiivistäminen ei ole tarpeen. Sillä ei saavuteta n. miljoonan asukkaan mittakaavassa merkittäviä ilmastohyötyjä. Wienin varmaan myös Berliinin kaupunkiasunnot ovat keskiaikaisen asumistason malleja. Ne ovat pieniä, ahtaita, pohjaratkaisultaan kökköjä. Energiatehokkuus , lämmitys ja ilmastointi ovat mennyttä aikaa.
Olen vieraillut Etelä ‑Euroopan tiheissäkin kaupungeissa ja niissä jos missään vilisee autoja , mopoja , sähköpotkulautoja , niin ettei sekaan mahdu. Entäs sitten tiiviit Kiinan, Intian jne. kaupungit ? Missään ei näe autoja yhtä paljon , kuin siellä.
Kysyn O.S:lta, miten Venäjän uhkan muuttuminen todelliseksi Suomen kohdalla pitäisi vaikuttaa kaupunkisuunnitteluun ?
Japani on hyvä esimerkki siitä kuinka liikenne ja ihmiset ovat onnistuttu saamaan asumaan pienille saarille jonka väkiluku on yhteensä 124 490 000 . Japanissa on ehkä onnistut luovasti yhdistämään autoliikenne ja julkinen liikenne ilman että se rasittaa infrastruktuuria . Intia ja Kiina ovat myös edelleen agraariyhteiskuntia joten niiden ottaminen keskusteluun on vielä liian aikaista.
Suomessa Japanista mallin ottamisessa ei vain ole mitään järkeä. Meillä on vapaata lääniä yllin kyllin, sekä pieni väkiluku maan pinta-alaan nähden.
Suomen maakunnista suurin osa on täysin asutukseen sopivaa seutua ja sitä väljempää asuntokantaa löytyisi valmiina. Silti ihmiset halutaan ahtaa tiiviisti kolmeen suurimpaan kaupunkiin. Niin moni Helsinkiin muuttanut on mennyt sinne vain työpaikan takia, mutta olisi paljon mieluummin jäänyt kotipaikkakunnalleen, missä on myös oma sosiaalinen yhteisö olemassa. Tämä kehitys olisi pitänyt toki muuttaa jo vuosikymmeniä sitten, niin että kaupungistuminen olisi edennyt pikkuhiljaa ja järkevästi rakentaen kaikissa maakunnissa.
Mutta nyt etätöiden tekeminen avaa uusia mahdollisuuksia asumiseen.
Uskon että lukuisat pääkaupunkiseudun ongelmat, kuten palveluiden ruuhkautuminen ja liikenteen ongelmat, johtuu ihan vaan siitä, että alue on liian väestötiheää. Suomessa olisi kyllä tilaa elää väljemminkin. Liikenne onnistutaan järjestämään järkevästi, kun väestö on sopivan kokoinen kaupungin kokoon nähden.
Yksi tärkeä seikka, mikä puoltaa myös maakuntien vahvempaa asuttamista, on ulkoinen turvallisuus. Ei ole hyvä idea jättää laajojan alueita tyhjilleen, kun on tuo naapuri idässä.
Wien ja Berliini ovat poikkeavia siksi että ovat entisten suurvaltojen, keisarikuntien, pääkaupunkeja. Ne rakennettiin 1800–1900 luvulla suurempaa asukasmäärää varten kuin mitä niissä nyt asuu. Leveät bulevardit ym, ettö on tilaa liikkua, myös siksi että kulkutaudeilta vältyttäisiin.
Berliini kärsi laajoja tuhoja 2. maailmansodassa ja kaupunki jaettiin 1945–1989 ajaksi, ja monin paikoin jouduttiin rakentamaan uudestaam. Wien säilyi ilman tuhoja molemmista maailmansodista.
Saksassa ja Itävallassa syntyi myös 1920-luvulla uusia esikaupunkirakentamisen suuntauksia joita muut maat ovat kopioineet.
Kyllä asuinalue voi mennä tiivistämisestä pilalle, Etelä-Haaga on jo mennyt. Haagan puisto on jo rakennettu täyteen rumia kerrostaloja, Kauppalanpuistosta on varattu osa rakentamiselle, Steniuksen tien varrella olevaan pieneen puistoon on rakenteilla kerrostaloja, urheilukentälle tullaan rakentamaan, Riistavuoren metsään tullaan rakentamaan. Ennen minulla oli lukuisia kävelyreittejä metsissä ja puistoissa, kävelin Riistavuoresta Aino Acten puistoon ja Alppiruusupuistoon. Asuntoni arvo on saattanut nousta, mutta siitä ei ole mitään iloa kun en enää viihdy Etelä-Haagassa. Toisaalta muuttaminenkaan valitettavasti ei nyt ole mahdollista. Ottaa myös päähän se, että kun aiemmin täällä jalkakäytävien viereen istutettiin puita (niiden varjot tekevät kävelemisestä miellyttävää kesäisin) nyt tonttien käyttö maksimoidaan ja talot usein rakennetaan lähes kiinni jalkakäytävään. Ja kun nyt vauhtiin pääsen, kerron vielä senkin, että ärsyttää kun en enää voi kesäisin istua parvekkeella rauhassa juomassa iltapäiväteetä. Pihani läpi nimittäin kulkee jatkuva virta kännykkäänsa kailottavia laiskamatoja, jotka etsivät lyhintä mahdollista reittiä juna-asemalle.
Tuo pilattu sana on sana jota on käytetty vuosikymmenen toistensa jälkeen jostain asuinalueen uudistamisesta. Tapiola pilattiin joidenkin mielestä heti kun se valmistui kun alkuperäinen suunnitelma ei toteutunut tai 1980-luvulla tai 1990-luvulla tai 2000-luvulla kun Tapiolaan on rakennettu uusia uudistaloja. Ainahan voi mennä 30 vuotta ajassa taaksepäin ja muistella minkälainen kaupunki oli 1990-luvun Tallinna.
Pilattu on koko kaupunki, sulla ei ole ikää edes niin paljoa, että voisit kommentoida tuota tuolla tavalla ja 90-luvun tallinna taisteli vielä neuvostovoimia vastaan jotka tässä maassa ovat edelleen voimissaan..
Mutta juuri nythän siitä asunnon arvonnoususta on hyötyä, jos et viihdy tuolla ja haluat muuttaa pois – saat asunnostasi enemmän rahaa. Sen sijaan jos viihtyisit etkä muuttaisi, asunnon arvolla ei olisi mitään merkitystä, koska et realisoisi sitä.
Muistan, kuinka kehuit Sompasaaren vai oliko se Nihtin kaavaa ja kirjoitit-tästä tulee hieno! Kaavakuvat ovatkin hienoja, saadaan uutta kantakaupunkia umpikortteleineen, ehkäpä harjakattoisia taloja, lisää kruununhakamaista tai vaaleaa töölöläistä kaunista tasakorkeaa kaupunkia. Mikä upea mahdollisuus!
Kaupunkiympäristölautakunta koostuu poliitikoista ja joutuu päättämään isoista asioista esittelijöiden kaunopuheiden ja hienojen kuvien perusteella. Tuloksena on liian monta pilattua uutta kaupunginosaa, turhaan räjäytettyjä kallioita tai kaadettuja metsiköitä ja katupuita. Ainakin Hesarin kaupunkijuttujen kommenttien perusteella syyllinen löytyy Vihreistä ja suurin syntipukki on tietenkin apulaispormestari Anni Sinnemäki.
“Jos valkoselkätikalta kysyttäisiin, se kaavoittaisi kaikki 5,5 miljoonaa suomalaista Hongkongin tehokkuudella Helsinkiin, ja jättäisi koko muun maan itselleen.”
Saman vastauksen sai Pentti Linkolalta, joka rauhoittaisi koko muun maan ihmiseltä.
Ely-keskus estäisi koko nykyisen Helsingin rakentamisen omilla määräyksillään.
Yhden rakennuksen vaatimassa kaavassa ja rakennussuunnitelmassa on tuhansia sivuja selvityksiä.
Vanhat kauniit rakennukset on suunniteltu ja rakennettu ilman vastaavaa byrokratiaa.
Kaavoituksessa on nähtävissä sellainen ristiriita, jota minä ainakaan en osaa ratkaista: yhtäältä perustellaan kaavoitusta kiinteistöomaisuuden arvonnousulla mutta kuitenkin kaavoitusta perustellaan sillä, että lisääntyvä kysyntä muka jotenkin pitäisi hintatason kurissa. Näytöt tästä ovat Helsingissä aika ontuvia; toiseksikin, näyttää siltä, että tässä vain valitaan sopivat argumentit eri tahoille. “Vanhoille” asukkaille, jotka menettävät puistonäköalansa, asiaa perustellaan arvonnousulla ja “uusille” asukkaille siten, että nämä Postipuistot ja Kalasatamat ja Jätkäsaaret mahdollistaisivat vanhojen asukkaiden lasten asumisen Helsingissä. Yrittäkää päättää, mitä oikein haluatte.
Toiseksi: aina kun kaavoitetaan viheralueille, vaikka olisi sitten kyseessä metsänä jatkuva tilava piha, kyseessä on levittäminen. Sitä vain tavataan nimittää tiivistämiseksi, jotta se saataisiin näyttämään hyväksyttävämmältä.
Ei oikeastaan ole väliä, vaikka lisärakentaminen ei onnistuisi pitämään hintoja absoluuttisesti kurissa. Se kuitenkin tarjoaa haluttua asumista useammalle, joka on sinänsä talojen rakentamisen päämäärä.
Toisekseen, jos lisärakennetaan, on mahdotonta sanoa siitä vaihtoehtoisesta maailmasta, jossa ei lisärakennettu. Olisivatko hinnat nousseet enemmän?
Teoriassa on mahdollista, että molemmat ovat totta: lisärakentaminen hillitsee hintojen nousua kaupunkiseudulla, koska ihmisten haluamaa asumista on tarjolla yhä useammalle. Ja asuntojen arvo nousee siinä sijainnissa, johon lisärakennetaan, koska lisärakentaminen tekee alueesta halutumman ja paremman.
Kiitos Osmo hyvästä kirjoituksesta joka selventää paljon. Olen välissä kritisoinut Vihreää kaupunkipolitiikkaa tiivistämisestä lähiluonnon kustannuksella. Mutta näkemyksesi “tiivis mutta harva” sopii täydellisesti omaankin näkemykseeni. Lähiluontoa tarvitaan.
Valkoselkätikat selvästi päihittävät nykyiset kaupunkisuunnittelun lautakunnat ja virkamiehet. Siis jos valkoselkätikat todella kaavoittaisivat Helsingin Hong Kongin asukastiheyteen. Kaikki Hong Kongissa käyneet tietävät mistä suuri asukastiheys johtuu: rakennetaan ylöspäin. Mikään ei ole tehokkaampi keino lisätä asukastiheyttä kuin pistää ihmiset päällekkäin. Malmin lentokenttäalueesta kaksi kolmasosaa voitaisiin muuttaa puistoksi, jos vain loput rakennettaisiin parinkymmenen kerroksen korkeuteen.
Ylöspäin rakentamista kuitenkin vastustetaan ankarasti, ei vähiten tämän blogipalstan omistajan toimesta. Esitetyt argumentit ovat mielestäni erityisen heikkoja. Osmon go to ‑vastaushan on, että korkeat talot pilaavat kaupungin siluetin mereltä päin. Mitä sitten? Miksi ihmeessä kaupunkia suunniteltaisiin viikonloppuveneilijöiden ja nykyään harvinaisten risteilyturistien hetken näköalojen ehdoilla? Ja tuskinpa moni sanoo pilvenpiirtäjien pilaavan New Yorkin siluettia; ne tekevät sen. Kuluneen kliseen mukaan kaupungin siluetti ei ole koskaan valmis vaan se kuvastaa aina aikaansa.
Samoin Osmon usein mainitsema varjostus tapahtuu ihan samalla lailla kun 20-kerroksisten talojen sijaan joudutaan rakentamaan viisikerroksisia taloja vieri viereen. Umpikorttelit ne vasta varjoisia ovatkin. Umpinaisuus on ihan keksinnön nimessäkin.
Tiivistyneen asukastiheyden lisäksi korkeat talot pienentävät ilmastopäästöjä myös muuten. Rakennuksen katto päästää kesäisin kuumaa sisälle ja talvisin lämmintä ulos. Kun saman katon alle saadaan enemmän kerroksia, energiankulutus pienenee. Perustukset vaativat vähemmän betonia ja terästä asuinneliötä kohden korkeissa taloissa. jne.
Lisäksi korkeat rakennukset ovat tyypillisesti matalampia näyttävämpiä. Tampereen keskustaan on viime vuosina noussut komeita korkeita rakennuksia viistoine kattoineen ja muuten miellyttävine piirteineen. Paikallisista vain pieni purnaajajoukko vastustaa niitä, suurin osa toivottaa ne tervetulleeksi elävöittämään kaupunkia ja tarjoamaan asuntoja ydinkeskustaan. Helsingissä sen sijaan suositaan “matalasti ja laajalle” ‑periaatetta eittämättä hamaan tulevaisuuteen asti.
Kirjoittaja näyttää ymmärtäneen kettuiluni kaupunkisuunnittelujoille vääräin. KMinä haluaisin tornitaloja nimenomaan keskustaan — en lähiöihin, minkä aion perustella myöhemmin. Tuo kaupungin siluettti purjeveneestä katsottuna on älyttömin argumentti mitä olen kuullut, mutta se on esitetty vakavasti ja moneen kertaan.
Tornitalorakentaminen on Suopmessa kallista, koska turvallisuuden takia tornin poikkipinta-alasta huomattavan osa menee hätäpoistumisteihin.
Mitä mieltä olet Ely-keskuksen vaatimuksista rakentamiselle?
Lienee mahdotonta taata, ettei yhtään lintua kuole törmätessään tornitaloon.
Eivät suomalaiset turvallisuusmääräykset oleellisesti eroa kilpailijamaista, samanlaiset poistumistiet vaaditaan muuallakin. Isoin ero muihin tulee lähinnä lämmöneristyksen vaatimuksista, mikä tekee korkealla olevaa kovaa tuulta kestävistä julkisivurakenteista selvästi hankalampia. New Yorkissa asuinpilvenpiirtäjän ulkoseinä voi olla massiivibetonia (esim. 432 Park Avenue), mikä on huomattavan paljon helpompi ratkaisu kuin paksu eristekerros josta ei oikein saisi mennä minkäänlaista rakenneosaa läpi (=kylmäsilta), jolloin sen julkisivuverhouksen riittävän tukeva kiinnittäminen on sanokaamme haastavaa.
Noin lähtökohtaisesti korkea rakentaminen nyt vaan on kallista, ja kannattaa ainoastaan jos rakennusmaasta on syystä tai toisesta tullut tolkuttoman kallista. Manhattanilla maa on oikeasti loppu, Helsingissä maa on kallista ihan poliittisella ja hallinnollisella päätöksellä. Jos rakentamista ei Helsingissä rajoitettaisi lainkaan (eli omakotitontille saisi rakentaa halutessaan pilvenpiirtäjän), yli kymmenen kerroksen tuskin rakennettaisiin oikein missään.
Luin Helsingin Sanomista uusista rakennusuunnitelmista. Niiden perusteella näyttää siltä, että pääkaupungista halutaan tehdä hieno julkisivu turisteille. Toinen toistaan massiivisempaa wau-arkkitehtuuria ja kaikki vapaat rannat täyteen toimistorakennuksia. Vieläpä rantoja halutaan jatkaa keinomaalla, jotta rakentamista voidaan jatkaa meren suuntaan. Ei kuulosta kovin hyvältä meriluonnon kannalta. Kyllä varmaan jotkut viihtyvät ja varakkaat voivat noilla tienoilla asua. Epäilempä vaan, että tulee käymään niin, kuten muissakin Euroopan suurkaupungeissa. Suurin osa asukkaista muuttaa pois keskustasta, koska heille tärkeä lähiluonto, metsiköt, vapaat rannat sekä lähipalvelut, kuten torikauppiaat ja ruokakaupat etc. on raivattu hotellien ja toimistorakennusten tieltä.
Kaupungista tulee sitten hieno ulkoilmamuseo. No, tämä on tietysti varsin eurooppalaista, samaa on tapahtunut liiasta turismista kärsivillä alueilla muualla, kuten Italian Venetsiassa. Suomessa nyt tuskin tulee koskaan olemaan sellaista turistimäärää, mutta Venetsiassakin kaupunkisuunnittelun keskiössä eivät ole olleet paikallisten ihmisten toiveet ja tarpeet.
Ilmaston muuttuessa helleaallot yleistyvät. Puut varjostavat ja haihduttavat vettä, jolloin ilman lämpötila laskee muutamalla asteella. Lähivihreällä on terveysvaikutuksia — sekä fyysisiä että henkisiä. Ei siis tiivistetä pois kaikkea lähivihreää.
Aika kauhealta näyttävät uudet Espoon metrokaupunginosat. Hiukan matalampi kerroslukumäärä ja umpikortteli olisi toimivampi konsepti. Paikat kun ovat meren läheisyyden takia kuitenkin arvoalueita niin voisi rakentaa arvokkaasti. Ei välttämättä kalliisti? Saunalahden maisema jossa on kerrostaloissa paljon vaihtelua, miellyttää nykyään enemmän kuin liian samanoloisena toistuva rakennusmassa kuten Ruoholahti.
Tanskassa näkee umpikortteleita, joiden sisälle jää talojen yhteinen vihreä piha. Aivan parasta lähivihreää ja lapsille turvallista. Ilokseni olen kuitenkin havainnut, että tiivistä ja matalaa puurakentamista löytyy nyt uudiskohteista eri puolilta. Mainio esikuva on Kauklahden asuntomessualue vuodelta 2006. Samantyyppistä löytyy nyt runsaasti esimerkiksi Keski-Uudenmaan kunnista: Keravalta, Järvenpäästä ja Tuusulasta.
“On oikeutettua vedota omaan mukavuuteen, mutta pitäisi puhua siitä eikä käyttää ilmastoargumenttia, kun siitä ei ole kyse.”
Näin on. Helsinkiläiset nimbyt ovat taitavasti oppineet pukemaan oman etunsa ajamisen vihreille tärkeiden asioiden kaapuun: jokainen uusi rakennus Helsingissä romahduttaa nimbyjen mielestä Suomen luonnon monimuotoisuuden ja maapallon ilmaston. Vihreät ovat valitettavasti menneet innolla mukaan ja ryhtyneet nimbyjen etujen ajajiksi, sen sijaan että olisivat Oden tapaan suoraselkäisesti todenneet mistä on kyse. Ilmiö on loistava esimerkki vihreiden ongelmista: siinä yhdistyvät naiivius, huono talousosaaminen, tunteiden ja sloganien tasolle jäävä ympäristöanalyysi sekä välinpitämättömyys oman ydinkannattajakunnan ulkopuolisen väestön suhteen.
Konkreettinen tulos tästä on itäisimmän Helsingin kehityksen täydellinen lamaannuttaminen. Saaristoratikka (eli Laajasaloon valtavilla investoinneilla rakennettavan ratikan jatkaminen Vuosaareen ja edelleen Mellunmäkeen) olisi voinut olla käänteentekävä, kipeästi kaivattu wau-projekti itäisimpään Helsinkiin, joka samalla olisi kytkenyt Vuosaaren ja Laajasalon toisiinsa järkevällä julkisen liikenteen yhteydellä. Vihreät menivät mukaan Vartiosaaren vuokralaisten nimby-lobbaukseen ja saaristoratikka skandaalimaisesti kuopattiin todella pienen porukan etujen takia. Kun ennen vaaleja kysyin helsinkiläisiltä vihreiltä ehdokkailta miksi saaristoratikka on peruttu, he eivät olleet kuulleetkaan koko asiasta — näin paljon tämä ei-akateemisten ihmisten kansoittama itäisin Helsinki kiinnostaa.
En ole huomannut vihreiden myöskään millään tavalla nostaneen meteliä siitä, että huono-osaisimpia helsinkiläisiä palvelemaan suunniteltu Raide-Jokeri 2 ‑hanke on kaupungin suunnitelmissa lykätty jonnekin tuleviin vuosikymmeniin, ja valmistuva Raide-Jokeri päättyy Itäkeskuksessa onnettomalle säänpieksemälle “bussipysäkille”, joka on syrjässä bussi- ja metropysäkeistä. Itä-Helsingin metroasemien ympäristöt ovat epäsiistejä, omistustalohankkeita muutetaan vuokrataloprojekteiksi, jne.
Itä-Helsingin ihmisten ongelmat ja tulevaisuudennäkymät eivät kuitenkaan vihreitä kiinnosta. Täältä vihreät ovat hakeneet vain mediapikavoittoja, ylpeästi esitellen milloin mitäkin kaadettua kehityshanketta, jossa “luonto voitti”, vihreiden uljaasti tuettua paikallisia hyväosaisia nimbyjä. Itäisimmistä helsingistä käsin katsottuna vihreät näyttäytyvät arroganttina porukkana, jonka mentaalinen kartta kattaa Helsingin Punavuoresta aina Käpylään saakka, ja idässä Herttoniemeen/Roihuvuoreen saakka. Sen takana on suuri tuntematon ja ihmisiä, joiden kohtalot eivät kiinnosta. Eipä Odekaan umpikortteleista puhuttaessaan mainitse kuin Töölön, Kruununhaan, Kallion, Punavuoren ja Katajanokan umpikorttelit — vaikka Vuosaaren Aurinkolahteen juuri valmistuu neljän upouuden umpikorttelin kokonaisuus (ns. Kahvikorttelit).
Äänestin vuosia vihreitä, mutta nyt suhtaudun heidän omahyväiseen kantakaupunkilaiseen hyvesignalointiinsa katkeruuden värittämällä inholla.
Muista Vihreistä en tiedä, mutta muistaakseni blogisti oli vahvasti Saaristoratikan kannalla, ja asiat menivät näin: https://www.soininvaara.fi/2016/10/27/mina-ja-vartiosaari/
Sanon saman kuin olen sanonut useita kertoja ennenkin. On vähäpätöistä suurempi määrä ihmisiä, jotka pitävät betonibrutalismista; ts. jos heille olisi mahdollista valita kahdesta hinnaltaan, sijainniltaan yms. muuten samanlaisesta asumisratkaisusta joko brutalistinen tai ei-brutalistinen, he valitsisivat brutalistisen. He ovat samaa mieltä siitä, että tuo lainattu arkkitehdin toteamus on täydellisen älytön, mutta heidän perustelunsa on, että heille kirja, jonka arkkitehtoninen vastine on brutalismi, on kirja, jossa nimenomaan on onnellinen loppu.
Betonibrutalismissa on laatueroja, aivan kuten kaikessa muussakin arkkitehtuurissa. Esimerkiksi Lontoossa, joka on Länsi-Euroopan pääkaupungeista ehkä brutalistisin, tästä on kaksi havainnollista ääripäätä. Toisaalta on Barbican Estate, maailmankuulu suojelukohde, jonka asunnoista maksetaan vielä nyt brexitin jälkeenkin miljoonia ja jota matkustetaan katsomaan ja ihastelemaan jopa ulkomailta asti. Seitsemän kilometriä siitä suoraan itään taas on Robin Hood Gardens, ankea purkukelpoinen hirvitys, joka on vähän niin kuin olisi otettu jokin Itä-Pasilan poikkeuksellisen ankea pieni kohta ja kerrottu se sadalla. Kumpikin on kuitenkin aivan yhtä brutalistinen, joten on selvää, että asuinalueen viihtyisyys ja haluttavuus riippuu monesta muustakin asiasta kuin arkkitehtuurin brutalistisuuden asteesta.
Toki Suomessa rakennusliikkeiden oligopolin halvalla tekemät 60–70-lukulaiset elementtitalot ovat usein lähempänä Robin Hood Gardensia kuin Barbican Estatea, mutta pointtini on, että asia on nyansoidumpi kuin sen annetaan ymmärtää olevan. (Myös Suomessa, uskokaa tai älkää, on sellaisia betonibrutalistisia rakennuksia, joita turistit tulevat ulkomailta erikseen katsomaan.)
Kyllä, esimerkiksi Sara Hildenin taidemuseo, Tapiolan kirkko tai Espoon Emma ovat kaikki erittäin brutaaleja ja erittäin hienoja rakennuksia.
Jotkut syytökset vihreitä kohtaan ovat todella outoja. Tiivis kaupunkirakentaminen ja lähiluonnon säästäminen ovat pelkästään positiivisia asioita. Kuka on niin urpo, että vastustaa tätä? Syyte ylimielisyydestä on toinen outo juttu. Mistä ihmeestä se voi johtua? Kun ymmärtää perin pohjin eeppisten ympäristökriisien vakavuuden, vihreiden sanoma tuntuu vain realistiselta. Kun joku varoittaa, että puu on kaatumassa päälle, mee pois alta, sen ottaa järkevänä vinkkinä eikä minään ylimielisenä päsmäröintinä. Taas tullaan median rooliin. Kun media ei kerro totuutta ympäristökriisien vakavuudesta eikä pidä niitä agendan keskiössä, ihmiset eivät ota tilannetta vakavasti. Kokemus ylimielisyydestä ja “hyvesignaloinnista” voi johtua myös siitä, että osa ihmisistä on tutkitusti niin itsekeskeisiä että he eivät kerta kaikkiaan ymmärrä toisten ihmisten huolta laajemmista kokonaisuuksista ja jopa koko elonkehästä. Kliinisesti itsekeskeisille ihmisille ympäristöhuoli näyttäytyy teeskentelynä ja teatterina, “nuo esittävät parempaa ihmistä kuin me muut”. Itsekkäät eivät vain millään pysty käsittämään, että joku voi välittää muidenkin kuin vain pelkästään omasta selvitymisestä. Vihreisiin ja vasemmistoon kanavoituu myös paljon ansiotonta vihaa katkerilta miehiltä, jotka haikailevat sovinistista menneisyyttä. Tunkkaisten toksisten sovinistien kosto. Kun nyt puhutaan alueiden kostosta, voitaisiinko ymmärtää yksi perusjuttu: vihreässä rakennemurroksessa yhteiskuntarauha ostetaan riihikuivalla rahalla! Kyllä, se maksaa. Taantuville alueille ja murroksesta kärsiville kaadetaan tukia niin paljon, että nämä tahot eivät tule katkeruuksissaan estäneeksi välttämätöntä muutosta (äänestämällä rasistipopulisteja). Syrjäseutujen ja haja-asutusalueiden asukkaalle energiaremonttiin ja sähköauton ostoon vähintään 15 000 euron tuet. Hiljenisikö mussutus tällä keinolla? Sitten kysytään, mistä rahat. Tähän liittyy kiinteästi ekologisen siirtymän perusvälttämättömyys eli varallisuuden tasaisempi jako. Nyt ei ole enää varaa lapioida kohtuuttomasti rahaa varakkaimpien taskuun. Capish?
No ne ylimielisyyssyytöksethän johtuvat juuri tuosta sokeasta vakuuttuneisuudesta omasta oikeassaolosta ja moraalisesta paremmuudesta. Siis vihreät koetaan ylimieliseksi puolueeksi koska vihreät luulevat automaattisesti tietävänsä kaiken paremmin kuin kaikki muut, ja muiden eriävät mielipiteet johtuvat puhtaasti tyhmyydestä, pahuudesta tai molemmista ja ne voi siis sivuuttaa huoletta ilman mitään rehellistä analyysiä saati reflektiota. Itsekeskeisiäkin muut ovat, toisin kuin vihreä joka konkreettisesti hankaloittaa ja haittaa muiden elämää piittaamatta tippaakaan miltä muista tuntuu. Tämä ei ole itsekeskeistä eikä empatian puutetta lainkaan, koska ei vain ole.
Seuraavissa vaaleissa ennustan näillä eväillä sellaista 3–4 prosentin kannatusta.
Vihreät menestyivät eduskuntavaaleissa huonosti etenkin Helsingissä. Vaalitappiosta on syytetty tavan mukaan epäonnistunutta viestintää, mutta luultavasti helsinkiläiset ovat vaan lopulta kyllästyneet tähän hillittömään täydennysrakentamiseen bulevardeineen ja pyöräilybaanoineen, joilla tuhotaan kaupungin puistot ja viheralueet. Näyttää siis pikemminkin siltä, että viestintä on lopultakin mennyt perille.
Aika hyviä puheenvuoroja kaikki!
Eniten pisti silmään nimim “Entinen vihreiden äänestäjä Itä-Helsingistä”.
Se oli täyttä asiaa, tyhjentävä analyysi Stadin vihreistä Nimbyistä!
Tuntuu, ettei kyse ole vain siitä, että rumia taloja saa rakentaa, vaan että kauniita taloja ei edes saa rakentaa. Katajanokallehan oltaisiin haluttu rakentaa jugend-tyyliä matkuva uudisrakennus, mutta kaupunkisuunnitteluvirasto kielsi sen ja vaati rakentamaan tyyliltänä pelkistetyn uudisrakennuksen.
Näyttää maantieteen professori Vaattovaara huomanneen Helsingin Sanomissa, että on nuoret eivät ole saaneet ostaa pieniä asuntoja suurissa kaupungeissa, vaikka niitä on rakennettu jopa 30000 viime vuosina. Sijoittajat ovat kuulema vieneet ne omiin taskuihinsa. Ei kai Vaattovaara vihjaa, että kunpa yksiöita olisi rakennettu paljon vähemmän, jotta niitä riittäisi vähemmän sijoittajille ja enemmän nuorille.
Helsingin kaupunki aikoo korvata HITAK:sen, minkä takia huonosta järjestelmästä ei voi vain luopua, mahdollisuudella lunastaa vuokra-asunto omaksi. Ei kai tässä suinkaan käy niin, että arvokkaat kohteet lunastetaan ja huonot jää kaupungille. Ei mitenkään. Mikään tukihan tämä ei ole, jos siitä ei voi kukaan hyötyä. Jospa aloitetaan sillä, että ne vuokralaiset, joiden asunto on nostanut arvoa lunastavat sen omaksi alennuksella ja ne, jotka eivät ole saaneet arvonnousua eivät tee sitä. Siinä on tehokas sihti jakaa parhaat asunnot alennuksella pois. Jos vuosia kestävään arvontaan osallistuminen ei ole hyvä ajatus, niin miksi ei vain myydä vuokra-asunto pois, jos asukas muuttaessa haluaa lunastaa sen. Nyt ainakin joutuisi maksamaan sen hetkisen markkinahinnan. Arvonnousulla spekulointi menisi ainakin omaan piikkiin.