Suomen Nato-jäsenyyden kunniaksi kaivoin esiin muistiinpanojani Natosta. Olen aikeissa julkaista tekstin muistelmissani, kunhan joskus saan ne kirjoitetuksi, mutta koska asia on ajankohtainen, julkaisen tämän pätkän etukäteen.
Vuoden 2002 elokuussa, kun vihreät olivat lähteneet hallituksesta, tapasin Paavo Lipposen hänen kutsustaan. Kertasimme menneitä ja viitoitimme tulevaisuutta ja sitä, missä olosuhteissa vihreät voisivat palata hallitukseen.
Lipponen sanoi kryptisesti, että edessä on ulkopoliittisia muutoksia. Kerroin ympäripyöreästi suhteestamme Natoon ja siitä, että meitä arveluttaa siinä lähinnä vaatimus puolustusmenojen kasvusta, kun rahaa tarvittaisiin muuhunkin. Tähän Lipponen sanoi, ettei Nato-jäsenyys lisäisi puolustusmenoja. Sanoin, etten voi vastata kysymykseen Natosta kysymättä sitä muilta, vaikka oikeastaan tiesin, ettei se olisi ongelma vihreille.
Otin asian esille eduskuntaryhmässämme. Niin kuin arvelin, ei Nato-jäsenyys ollut mikään este yhteistyölle. Vihreät olivat hyvin Eurooppa-myönteinen puolue, eivätkä eurooppalaiset sisarpuolueemme ymmärtäneet lainkaan, miksi Suomi ei ole liittynyt Natoon. Ennakkoluulomme Putinin Venäjää kohtaan kasvoi kasvamistaan, ei vähiten Heidi Hautalan varoitusten takia.
Vihreät eivät tulleet seuraavaan hallitukseen eikä Lipponenkaan. Kysymys Natosta ei nousut esille hallitusta muodostettaessa. Minäkään en jatkanut puheenjohtajana kevään 2005 jälkeen.
Kysymys Natosta ja se, että vihreissä oli niin monta passiivista Naton kannattajaa, sai minut suunnittelemaan tulemista ulos Nato-kaapista Suomen Kuvalehden kolumnissa. Pidin julkisuudessa esitettyjä argumentteja Nato-jäsenyyttä vastaan huonoina. Erityisesti kummeksuin väitettä, että yksin puolustautuminen on halvempaa kuin yhdessä puolustautuminen. Kun vihreät asettuivat Euron kannalle, euron kannatus nousi kymmenen prosenttiyksikköä. Ehkä voisin tässäkin murtaa jään.
Olin hahmotellut kirjoitusta vasta löysästi, kun tuli vuoden 2006 presidentinvaalitaisto. Televisiossa Paavo Lipponen hyökkäsi voimakkaasti Niinistöä vastaan sanoen, että tämä veisi Suomen Natoon ja sen torjumiseksi kannattaa äänestää Tarja Halosta. Antaa olla, totesin ja hautasin ajatukset Nato-kirjoituksesta. Taisi moni muukin reagoida samoin.
Ulla Anttila oli lopulta ainoa eturivin vihreä, joka liputti näyttävästi Naton puolesta, vaikka hiljaisia tukijoita oli paljon. Sittemmin asia on painui unhoon. Suuri osa vihreistä ajautui muiden mukana vastustamaan Natoa passiivisesti.
Lähes 20 vuotta myöhemmin keskustelin asiasta Lipposen kanssa. Hän sanoi, ettei hänen tarkoituksensa ollut viedä Suomea Natoon vaan niin lähelle sitä kuin mahdollista olematta varsinainen jäsen. Voi olla, mutta tätä vaikutelmaa minulle ei tuossa keskustelussa syntynyt.
Naton suosion Suomessa romahdutti Allied Force -operaatio 1999, ja hyvästä syystä -se oli pöljä, huonosti suunniteltu, ja Nato vaikutti erittäin tekopyhältä kun se pommitti siviilejä pelastaakseen siviilejä. Oli selvää, etteivät suomalaiset halunneet osallistua sellaiseen. Kesti 20 vuotta että tämän PR-katastrofin vaikutus haihtui ihmisten mielissä. Myös USAn interventionistinen ulkopolitiikka Bush Jr:n kausilla ei ollut omiaan lisäämään Naton suosiota, vaikkei se varsinaisesti järjestön vika sinänsä ollutkaan.
Yamalle sellainen historiallinen faktan tarkistus että ennen Operation Allied Force oli käyty useita diplomaattisia neuvotteluita Ranskan presidentin Chiracin isännöimässä Kosovo-huippukokouksessa Rambouilletissa jossa oli laadittu 14 kohtainen rauhan suunnitelma Kosovon maakunnan asemasta osana Jugoslavian liittovaltiota. Tämän suunnitelman hylkäsi Slobodan Milošević joka aloitti tämän jälkeen etnisten albaanien joukkokarkoituksen ja joukkomurhat Kosovosssa. Natolla ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin estää etninen puhdistus Balkanilla koska Venäjän asevoimien kenraalikunta oli tukenut koko Jugoslavian sodan aikana Slobodan Miloševićiä toisin kuin Venäjän silloinen presidentit Jeltsin mutta Venäjän asevoimien vaikutusvallan takia Jeltsin ei uskaltanut vastustaa Slobodan Miloševićiä tuolloin. Kun Naton pommitukset alkoivat maaliskuussa 1999 oli Jugoslavian liittovaltion kaikki sotiaalliset kohteet tuhottu eikä Slobodan Milošević voinut muuta kuin hyväksyä Kumanovon sopimuksen jolla Jugoslavian liittotasavalta luovutti Kosovon YK:n valvomalle UNMIK väliaikaiselle siviilihallinnolle ja Kosovon alueen vastuu siirtyi Kosovo Forcelle jolla oli YK mandaatti (turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1244 äänin 14 puolesta ja 1 tyhjää (Kiina).
Tässä Yamalle hiukan tiivistettynä mikä oli tuon n Operation Allied Forcen taustat
Kannattaa lukea se Rambouilletin sopimusehdotus, niin ymmärtää miksi serbit eivät sitä hyväksyneet. Sehän käytännössä olisi ollut Jugoslavian sotilasmiehitys. Kumanovon sopimus, joka lopetti sodan, oli serbien kannalta paljon lievempi. Kummallista kyllä, Nato ei alkuperäisissä neuvotteluissa tarjonnut noita ehtoja: tarkoitus ei ilmeisesti edes ollut että Milosevic olisi hyväksynyt Rambouilletin, siihen viittaavat myös monet aikalaiskommentit:
”A former hand on the State Department’s Yugoslavia desk, George Kenney, reported in May 1999 that a senior State Department official had briefed journalists off the record that ”[we] deliberately set the bar higher than the Serbs could accept”.”
Koska serbit olivat varautuneet pommituksiin, ne olivat varsin tehottomia ja Nato rupesi pian hyökkäämään siviilikohteita, kuten rautatieasemia, siltoja, voimalaitoksia yms vastaan. Tämä aiheutti paljon siviilitappioita (n. 500 kuollutta) ja runsaasti kansainvälistä kritiikkiä, ei siis pelkästään vain Venäjä-mielisissä maista, vaan myös länsimaissa. (Amnestyn raportti pommituksista kannattaa myös lukea.)
Operaation vaikutus suomalaisten Nato-kielteisyyteen on helposti nähtävissä gallup-kyselyistä. Vuonna 2000 tehdyn kyselyn mukaan vain 8% suomalaisista kannatti Nato-jäsenyyttä suoraan.
Kosovon albaanithan sitten palkitsivat Naton avun hyökkäämällä seuraavana vuonna Makedoniaan, mutta se on jo toinen tarina.
Yamalle sellainen muistutusta ettei Irakin sota 2003 ollut Naton maiden sota koska Kanada, Ranska ja Saksa eivät hyväksyneet kyseistä sotaa Naton huippukokouksessa Prahassa vuonna 2002. Tämä Irakin sota jäi näin olleen pelkän vapaaehtoisen koalitiolle johon ei osallistunut Nato maista maat kuten Kanada, Ranska, Saksa, Norja, Kreikka ja Belgia. Entisistä Varsovan liiton maista jotka eivät kuulu Natoon edes tällä hetkellä Irakin sotaan osallistui muun muassa Azerbaidžan, Ukraina, Mongolia, Georgia, Kazakstan, Moldova ja Armenia
Ei ollutkaan Nato-maiden sota, niin kuin viestistäni selvästi kävi ilmikin. Mutta koska Yhdysvallat on Naton voimakkain maa ja avainasemassa, niin ei sen poliittiset ratkaisut voi olla heijastumatta myös Nato-mielikuviin. Keskivertokansalainen helposti ajattelee että joku ”sotahullu Amerikan presidentti” voisi imeä Suomenkin mukaan johonkin katastrofiin, on tämä sitten rationaalista tai ei.
Jos katsoo historiallisia Nato-jäsenyysgalluppeja, niin selvästi nähdään miten kannatus on elänyt sen mukaan onko Nato/USA, vai Venäjä, puuhaillut jotain sotaisaa maailmalla. Nato-jäsenyyden kannatusluvuissa näkyy selkeä pudotus 1999, 2003 ja 2011 (Libyan interventio). Vastaavasti, Naton kannatus nousi 2008 Georgian sodan jälkeen, ja 2014 Krimin valtauksen ja Itä-Ukrainan sodan jälkeen.
Yamalle kommenttina tuohon Kosovon sodan taustoihin niin vaikkei serbit voineet hyväksyä Rambouilletin sopimuksen sisältöä niin unohdat kuitenkin että Kosovon sota loppujen lopuksi hajotti Jugoslavian liittovaltion. Vaikka Slobodan Milosevic ei hyväksynyt Rambouilletin sopimusta niin hänellä ei ollut kuitenkaan vaihtoehtoja kuin sitten hyväksyä
Kumanovon koska Jugoslavian liittovaltio ei ollut itse asiassa YK:n jäsen ennen vuotta 2000.
Montenegro itsenäistyi 2006 ja Serbia menetti maa yhteyden Adrianmerelle. Montenegro on liittynyt Natoon jo vuonna 2017. Samoin Makedonia liittyi Natoo vuonna 2020.Serbia ja Kosovo ovat sopineet käytännössä useita EU:n ja Yhdysvaltain neuvottelemia sopimuksia jolla Kosovon itsenäisyys ainakin osittain tunnustetaan Serbian puolelta vaikkei sitä haluta sanoa Serbiassa ääneen. Serbia on edelleen siinä tilanteessa haluaako se integroitua Euroopan unioniin vai Venäjään päin.
Nämä Kosovon sodan tapahtumat eivät selitä kuitenkaan suomalaisten NATO kielteisyyttä tuolloin. Yleisen mielipiteen manipulointi että NATO paha mutta Serbia uhri ovat helppoja tapoja kääntää koko Kosovon sota päälaelle. Amnesty international ei ole aina puolueton vaikka se monesti sanoo olevansa. Amnestyn raportteja manipuloidaan myös järjestön sisällä syynä on pääasiassa rahoitus.
1000 taalan kysymyshän on, miksi niitä Kumanovon ehtoja ei tarjottu Milosevicille heti kärkeen?? Ehkä hän olisikin hyväksynyt ne. On kummallista, miksi Kosovon rauhanturvaus olisi vaatinut 30 000 Nato-sotilaan läsnäolon koko tuolloisessa Jugoslaviassa.
Jugoslavian ”liittovaltio” oli tuolloin enää symbolinen, koska jäljellä olivat vain Serbia ja Montenegro, ja oli ajan kysymys koska nekin eroaisivat.
Natoa kritisoitiin operaatiosta paljon, koska monet kohteista olivat puhtaasti siviilikohteita (TV-studio, konttorirakennuksia, voimalaitoksia ja muuntajia, siltoja joilla ei ollut sotilaallista merkitystä – esimerkiksi silta Serbian ja Nato-maan Unkarin välissä!) ja niissä kuoli aika paljon siviileitä (noin 500 – 1000, vertailun vuoksi Libyan pommituksissa kuoli tiettävästi vain 70-100 siviiliä). Pommeja myös harhautui sairaaloihin, kirkkoihin, pakolaisleireihin, Kiinan suurlähetystöön… Operaation saamaa aikalaiskritiikkiä on dokumentoitu paljon esimerkiksi Wikipediassa, jos se on päässyt unohtumaan. Ja media ei todellakaan ollut serbimyönteinen, päin vastoin, serbien erilaisia todettuja ja väitettyjä sotarikoksia esiteltiin hyvinkin laajalti.
Amnestyn raportteja usein kritisoivat ne, jotka katsovat ettei joidenkin maiden tekemisiä saisi arvostella.
Yamalle tiedoksi että vaikka Yhdysvallat on NATOn suurin sotilaallinen tekijä niin sen sana ei aina paina Natossakaan. Kanada on NATOn jäsen ja sillä on pisin maaraja Yhdysvaltain kanssa . Kanada ei esimerkiksi osallistunut Irakin sotaan tai jopa Vietnamin sotaan. Kanada on hyvä esimerkki siitä että se on onnistunut pysymään poissa Yhdysvaltain sodista. Suomessa otetaan aina NATO keskustelussa Norja esimerkkinä mutta ei mainita Kanadaa joka on Yhdysvaltain naapurimaa.
Yamalle tiedoksi että Libyan interventio toteutettiin vuonna 2011 YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1973 mukaan äänin 10 puolesta ja 5 tyhjää (Venäjä ja Kiina). Eli kyseessä oli YK:n mandaattilla suoritettu kansainvälinen sotilaallinen operaatio. Mutta tämänkin interventio käännettiin Nato operaatioksi yleisen mielipiteen ja muun uutisoinnin avulla jotta NATOn kannatus laskisi. Georgian sota ei nostanut NATOn kannatus eikä Krimin valtaus 2014. Päinvastoin. Vuoden 2018 presidentinvaalien aikana käytiin NATOsta väittelyä ja ainoa ehdokas joka kannatti avoimesti NATO jäsenyyttä oli RKP:n ehdokas Nils Torvalds joka sai vain 1,50% ääniä. Kyseessä oli helmikuussa 2022 täydellinen takinkääntö kaikilla puolueilla paitsi Kokoomuksella joka oli kannattanut Naton jäsenyyttä vuodesta 2006
Rahul Somanille tiedoksi että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1973 koski lentokieltoaluetta, eikä ollut mandaatti sotilaalliselle interventiolle sisällissotaan. Isot Nato-maat Ranska ja Britannia katsoivat sen tilaisuudeksi poistaa Gaddafi (joka oli aiemmin ollut heidän bestiksensä) vallasta.
Yleinen mielipide katsoi sen Nato-operaatioksi siksi että se oli sitä. Se oli kokonaan Naton johtama ja toteuttama, ja Natolla oli sille oma koodinimikin (Unified Protector). Operaatio sinänsä oli menestys, mutta sen jälkipyykki täysi katastrofi. Tuskin siis syytä ihmetellä miksei sitä välttämättä niin hyvällä muistella.
Netissä on nähtävissä useassa paikassa Nato-jäsenyyden historiallisia kannatuslukemia. Nousut ja laskut ovat siellä selvästi nähtävissä. Poliittiseen ohjelmiin ei välttämättä ole niin vaikuttanut onko jäsenyyden kannatus ollut 10 vai 20%. Isompi muutos tarvittiin että puolueet uskalsivat alkaa ajamaan asiaa.
Kyllä tuo YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1973 koski myös sotilaallisia toimia Libyassa jossa oli siviiliväestön kohdistetut hyökkäykset Gaddafin tukijoilta. Resoluutio koski myös lentokieltoaluetta joka oli yksi kokonaisuus koko resoluutiota johon Kiina ja Venäjä reagoivat äänestämällä tyhjää.
Gaddafi ei ollut mikään länsimaiden bestis. Gaddafi oli ollut pitkään terrorismin tukija Euroopassa. Libya oli suorittanut useita terrori-iskuja Euroopassa 1980-luvulla muun muassa räjäyttämällä Pan Amin matkustajakoneen Skotlannissa 1988. Sitä ennen Libyan agentit olivat murhanneet brittiläisen poliisin Lontoossa 1984 ja ampuneet ranskalaisen UTA yhtiön matkustajakoneen Saharan yläpuolella kun Libya oli tunkenut Nigerin kapinallisia maan sisällissodassa jonka hallitusta Ranska tuki
Hämmästyttävän selektiivistä historiankirjoitusta. Libya ja länsimaat normalisoivat suhteensa vuosituhannen vaihteessa ja Gaddafi maksoi Lockerbien uhreille korvauksia. Hänet kutsuttiin EU:n kokouksiin ja hän poseerasi Berlusconin ja Sarkozyn kanssa, ja hänellä oli EU:n kanssa sopimus siirtolaisuuden torjunnasta. Gaddafi myös tuomitsi 9/11 -hyökkäykset ja militantin islamismin.
En tiedä mitä tuollainen meno on, jos ei kaveruutta.
Yamalle kommenttina että yleistä mielipidettä voi manipuloida muun muassa julkisen keskustelun ja median kautta. Moni sotilaallinen operaatio jonka Yhdysvallat tai Britannia ovat suorittaneet ovat pistetty NATOn piikkiin. NATOn vastustajat onnistuivat pitkään manipuloimaan NATO keskustelua Suomessa. Vasemmistoliitostakin tällä hetkellä edelleen kaksi kansanedustajaa jotka äänestivät NATO jäsenyyttä vastaan jotka uusivat paikkansa eduskunnassa eivät suostu myöntämään että ulko-turvallisuuspoliittinen tilanne muuttui radikaalisesti 24.2.2022 kun Venäjä hyökkäysi Ukrainaan. Itse asiassa Tanska ja Norja olivat mukana perustamassa NATOa 1949 jolloin Kreikassa oli sisällissota jossa kommunistisissejä tuki Neuvostoliitto. Kylmän sodan jälkeen julkinen mielipide NATOsta oli yksinkertaisesti vain Yhdysvaltain vastustaminen.
Yamalle tiedoksi ettei Serbia hajottanut Jugoslavian liittovaltiota vaan Montenegro joka kansanäänestyksessä 2006 ilman mitään väkivaltaisuutta päätti erota Jugoslavian liittovaltiosta. Todennäköisesti ilman Naton interventiota Kosovossa Milosevic olisi pitänyt kiinni myös Montenegrosta. Milosevic suostui Kumanovin sopimukseen lopulta koska hän ei saanut tukea edes Venäjältä joka pakotti hänet antautumaan.
Kyseessä ei ole selektivinen näkemys Gaddafista vaan Libya oli koko 1970-1980 ja vielä 1990-luvulla merkittäviä terrorismin tukijoita. Ei vain Euroopassa mutta myös Lähi-idässä ja Pohjoi-Afrikassa. Gaddafi oli taitava myös siinä että hän ymmärsi asemansa ja Libyan sijainnin ja kuten korosti hän muutti ulkopolitiikkaansa syyskuun 11. iskujen jälkeen jonka yhteydessä hän antoi joukkotuhoaseiden varastot kokonaan IAEA:n valvontaan. Kuitenkin Gaddafi oli häirikkö monelle arabimaille etenkin Persianlahden maille. Myös Egyptille, Marokolle,Irakille ja Syyrialle Gaddafi oli vastustaja kuin liittolainen. Gaddafi on nykypäivän Recep Tayyip Erdoğan joka muuttaa ulkopolitiikansa linjaa ja kurssia suuntaan joka sopii hänelle. Gaddafi pelasi mutta niin pelaa myös Erdoğan
Vihreiden kunniaksi täytyy sanoa että se oli eduskuntaryhmän puheenjohtaja Atte Harjanne otti kantaa NATO jäsenyydestä jo joulukuussa 2021 twitterissä kun Venäjä oli lähettänyt Suomelle nootin siitä että Venäjä vastustaa Suomen NATO jäsenyyttä ja vaatii takaisin vanhaa etupiiri poliitikkaa. Vihreät äänestivät loppujen lopuksi yhtenäisenä NATO jäsenyyden puolesta . Vasemmistoliiton hajottua keskeltä. Siitäkin olen iloinen että Vihreiden linjan muutos oli yksimielinen. Toisin kuin esimerkiksi Vasemmistoliiton. Etenkin perussuomalaisten myöhempi suomettumisen kritiikki on kohdistunut sosiaalidemokraatteihin mutta myös Vihreisiin vaikka todellisuudessa perussuomalaiset ovat itse vastustaneet NATO jäsenyyttä pitkään. Perussuomalaisten kanta NATO:ne jäsenyydelle muuttui 2 kuukautta Venäjän hyökkäyksen jälkeen. Perussuomalaiset huomasivat itse asiassa olevansa Euroopan parlamentissa ryhmässä joka on avoimesti vastustaneet Venäjä pakotteita . Nyt eilen perussuomalaiset tekivät U käännöksen ja päättivät lähteä ECR ryhmään koska ID ryhmän seura olikin täynnä hyödyllisiä idiootteja .
Olen tyytyväinen Atte Harjanteen virkistäviin näkemyksiin NATO jäsenyyden puolesta. Vihreiden olisi pitänyt korostaa viime vuonna että se oli ensimmäinen hallituspuolue jonka eduskuntaryhmän puheenjohtaja oli NATO jäsenyyden puolella ennen kuin pääministeri oli kertonut oman näkemyksensä. Jostain syystä vihreät jäivät ikävä kyllä Vasemmistoliiton rinnalle julkisessa näkökulmasta että vihreät vastustivat NATO jäsenyyttä ennen ja jälkeen Venäjän hyökkäystä. Olen aiemminkin kommentoinut että vihreiden ulko-turvallisuuspoliittinen linja on liian pitkään esimerkiksi profiloitunut Pekka Haavistoon. Hänen rinnalle julkisuudessa ollut ainostaan Heidi Hautala. Uuden sukupolven Vihreät ovat olleet tästä aiheesta hiljaa paitsi Atte Harjanne jota arvostan kovasti että hän puhui NATO jäsenyydestä pelkästään fakta pohjalla
https://www.suomenmaa.fi/uutiset/tuomioja-muistelmissaan-lipponen-lupasi-bushille-suomen-osallistuvan-rauhanturvatoimiin-irakissa/
lainaus:
”Tuomiojan mukaan Halonen pyysi valtiovarainministeri Antti Kalliomäkeä vahtimaan, ettei ”Paavo jonain päivänä mene puoluevaltuustoon ja ilmoita Suomea Natoon”.”
siis lipponen ei halunnutkaan natoon, hmmmm.
Nyt kun on nähty, että koko Nato perustuu ydinpelotteelle, koska Euroopan Nato-maiden armeijoilla ei ole valmiutta perinteisessä sodankäynnissä ja aseteollisuuskin on ruosteessa jos sitä edes on, niin aika tyhmää olisi vihreiden nyt löytää ydinaseista uusi mielivaltaisesti vastustettava asia. Ei ne tee taktisella tasolla sen kummempaa kuin mitä ryssä nyt ampumalla pari viikkoa samaa kylää perinteisellä tykistöllä, ja isompia ei ryssäkään käyttäisi. Suomen natovastaisuus on muutenkin ollut tragikoomista, koska nyt kun sinne vihdoin päästiin, niin siellä vilkuttaa vastassa ensimmäisenä Viro, Norja ja Tanska. Ahtisaari oli oikeassa että samoihin pöytiin noiden kanssa on tietysti luontevaa mennä. Suomi hukkasi muutaman vuosikymmenen, kun poliittinen eliitti ei uudistunut yya-ajasta.
unohdin pistää omat näkemykset natosta, vaikka ripotellen olen kertonut niitä.
itse vastustin irakin sotaa aikoinaan, ja kyllähän se jonkun sortin rahan lapiointi ja kyseenalainen poliittinen operaatio oli, ja sota tehtiin tekaistujen ja kärjistettyjen tietojen pohjalta. (vastaavaa voi sanoa myös afganistanin operaatiolle). siltikin saddam hussein oli diktaattori. tänä aikana en oikein militarismista tykännyt, muttei voi sanoa pasifisktiksikaan.
noin vuonna 2010 tulin nato myönteiseksi. ja tässä vaiheessa olin jo pahasti kriittinen venäjästä vaikka en uskonut että venäjä suuriin sota-operaatioihin menevän, tosin georgia-valtio. krimin kaappaus oli minulle viimeinen niitti venäjästä.
trumpin aikana muutin myönteistä natokantaani varovaisemmaksi. eli eu:n on kiireellä ja puolipakolla pistettävä korvaava sotaliitto pystyyn ja on riippumaton natosta tarvittaessa. siltikin eu olisi liittolainen usa:lle eikä vaihtoehtovoima.
ja tähän väliin varoitus. usa:ssa voi tulla uudelleen valituksi trump:n kaltainen puolidiktaattori ja demokratia voi mennä kokonaan. usa on tällä hetkellä epätoimiva demokratia, yksinkertaistettuna syy on rahavalta ja mediaa käytetään siinä välineenä.
tämä venäjän mittelöinti ukrainassa kuitenkin on tilapäisesti tehnyt linjauksia minussa, tosin en ole suuresti muuttunut kahden vuoden takaisesta tilanteesta, näkemykset on mennyt enemmänkin vain toteutukseen. militarismia on siedettävä nyt, jos kolmas maailman sota on ainoa konsti nujertaa tuo itähullu niin sitten olkoon, eu:n on oikeastaan mentävä lähes kokonaan puolustamaan ukrainaa.
usa:n oikeisto on jopa mennyt putin:n puolelle esittämään jotain puolipasifismia, ja minä kannatan suoraan militarismia. muistan vielä kun noin 15-20 vuotta sitten usa:n oikeisto haukkui muita jänistelystä irakin suhteen. sanotaanko nyt, että ihmettelen suuresti usa:n oikesiton touhuja.
natosta huolimatta, eu:lla vieläkin pitäisi olla uskottava turvallisuus politiikka, esim sotateollisuus. tosin en usko että venäjä on paha pitkän ajan ongelma, mutta muita voi tulla.
”ja tähän väliin varoitus. usa:ssa voi tulla uudelleen valituksi trump:n kaltainen puolidiktaattori ja demokratia voi mennä kokonaan. ”
Bidenin voitto presidentinvaaleissa oli Suomen Nato-jäsenyyden kannalta onnenpotku, sillä epävakaan Trumpin alla USAn kanssa liittoutuminen ei ehkä olisi näyttänyt niin houkuttelevalta. Siltikin, näkemys Trumpista jonain ’sotahulluna’ on aivan väärä. Päinvastoin, hän tuntui pelkäävän sotia ja pyrki pitämään Yhdysvallat niistä ulkona.
Ei toki ole mahdotonta että joku ’sotahaukkapuolue’ saisi taas Washingtonissa vallan joskus tulevaisuudessa.
Trumpin aikana Yhdysvallat teki useita sotilaallisia iskuja Syyriaan ja Irakiin Isisksen tukikohtiin ja myös Trump määräsi iskun Iranin vallankumouskaartin tukikohtaan tappaen komentaja Qasem Soleimanin Irakissa vuonna 2020
Teki joo, mutta ne oli aika vaatimattomia operaatioita verrattuna Obaman aikaisiin, saati sitten Bushin/Clintonin. Trump perui esim. Irania vastaan suunnitellun ’kostoiskun’ viime minuutilla.
Trumpin vaalilupaushan oli että hän vetää amerikkalaiset pois Afganistanista, mikä tehtiinkin (tosin lopullisesti vasta Bidenin kaudella).
yleensä mietin sanavalintoja. trump on puolidiktaattori, se on jopa maltillisempi termi kuin mitä ajattelen. mutta sotahulluksi en trump:ia kutsuisi, trump on ensimmäinen presidenti pitkään aikaan joka ei aloittanut merkittävää sotaa. joten sotahullua en käyttäysiä, hullu voisi kyllä sopia, ja erityisesti korruptoitunut.
usa:ssa on menossa varoinen asenne sotiin niin oikealla kuin vasemmallakin. minun mielestä joe biden on liiankin varovainen ukrainan tukemisen suhteen, tosin ukrainen tukemista vaikeuttaa republikaanit.
taitaa @ Rahul Somani olla oikeassa että trump määräsi iskun irakissa iranilaiseen komentajaan, täytynee tarkistaa. mutta trump:in hallinossa oli myös john bolton, jota voi kutsua sotahulluksi business syistä. bolton näytti jopa vasemmistolaselta yhdessä vaiheessa kun oli eri linjoilla kuin trump, bolton ei tosiaankaan oli mikään maltillinen.
trump jopa viime minuuteilla esti sodan iranin kanssa. oliko bolton sodan lietsonnan takana!?
Clintonin kaudella ei tehty mitään suuria sotilaallisia operaatioita paitsi Kosovon sota joka sekin oli ilmapommitukset jotka kestivät itse asiassa vain kolme kuukautta. Obaman kaudella ainostaan Libyan operaatio oli ainoa sotilaallinen operaatio joka tehtiin kansainvälisen koalition kanssa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman mukaisesti ja sekin tehtiin ilmapommituksilla . Yhtään joukkoja ei lähetetty Clintonin, Obaman eikä muuten Trumpin aikana. Bush Jr:n kausi oli vain poikkeus.
Clintonin aikana tehtiin interventio Bosniaan (tosin sen teki NATO, joka sinun mukaasi ei tee interventioita) ja Somaliaan, lisäksi Irakia vastaan Desert Fox, ja risteilyohjuksia muutenkin ammuttiin vähän sinne sun tänne.
Obama lähetti joukkoja Syyriaan, ja jatkoi Afganistanin sotaa.
Myös Biden kannatti Obaman varapresidenttinä vetäytymistä Afganistanista. Trumpin hallinto allekirjoitti Dohassa Talibanin kanssa sopimuksen jolla kyseinen vetäytyminen pyrittiin tekemään sujuvasti. Tuo aikataulu oli yksinkertaisesti liian lyhyt ja kun Trump oli hävinnyt vaalit Bidenille oli kyseinen sopimus astunut voimaan. Afganistanista vetäytyminen jakoi itse asiassa Trumpin hallintoa ja hänen turvallisuuspoliittinen neuvonantajan John Boltonin lähtöön
Yamalle tiedoksi että Clintonin hallinto lähetti merijalkaväen joukkoja Somaliaan Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman 794 mukaisesti joka oli YK:n vetämä UNITAF operaatio.Samoin Bosniassa suoritettu operaatio oli YK:n päätöslauselman 743 mukaisesti perustettu UNPROFOR rauhanturvaaja operaatio.Nato hoiti Bosniassa vain logistisen puolen.
Aikempaan Somalia ja Bosnia inverventioiden kommenttiin minulta unohtui mainita että tuo Syyrian sotiaallinen operaatio oli osa laajempaa monikansallista koalitiota ISI:stä vastaan jolla oli myös YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 2170 hyväksyntä taustalla.
USA:ssa libertaarit ovat aina vastustaneet rahan tuhlaamista sotimiseen ja hegemonian ylläpitoon ympäri maailmaa. Ron Paul oli ainoa joka äänesti ” sotaa terrorismia vastaan” Sai paljon uhkailuja jne. Näin jälkikäteen pieni vähemmistökin näyttää olleen oikeassa. Libertaarien sodanvastustajien kantoja voi seurata Antiwar.com-sivustolta. Yle ei ole koskaan huomannut heitä kuten ei monia muitakaan ryhmiä, esim Hollannin mielenosoituksia ja BBB puoluetta.
Yhdysvaltain republikaanisen puolueen libertaarinen siipi on todellisuudessa hyvin pieni piiri eikä kovinkaan vaikutusvaltainen. Senaatissa sitä edustavat pääasiassa Ron Paul ja hänen poikansa Rand Paul.
Aloin kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä jo 2001 WTC -iskujen jälkeen. Kun seurasin mediassa ja keskustelufoorumeilla käytävää keskustelua Suomessa, jossa suomalaiset syttivät vain USA:ta iskuista eikä hyväksynyt sitä että arabimaiden terrorismi uhkaa nyt tosissaan länsimaita, niin päätyin hiljalleen kääntyä Nato-jäsenyyden kannattajaksi. En voinut ymmärtää että Suomessa vihattiin niin itsepäisesti USA:ta joka asiassa. Se ”ystävät lähellä, vihoilliset kaukana” iskulause jota toistettiin alkoi ottaa päähän. Mulla oli sellainen tunne että liittoutumattomana maana Suomi houkuttelee arabinmaista hämäräporukkaa turvapaikkaa hakemaan ja niin osittain tapahtui, vaikka Ruotsi kunnostautui siinäkin paremmin.
Siihen aikaan vielä en pitänyt Venäjää uhkana mutta 10 vuotta myöhemmin aloin pitää, silti vielä 2014 Krinmin valtauksen jälkeen suomalaiset hokivat sitä ”ystävät lähellä, viholliset kaukana” -mantraa ja rinnasti Natoa natsi-Saksaan.
Pidän ylipäänsä littoutumattomuutta, silloin kun on todellinen suursodan uhka päällä, raukkamaisena eleenä. Ruotsihan oli liittoutumaton 2. maailmansodassa eikä auttanut Suomea, sen enempää kuin Norjaa tai Tanskaa. Tosin toimitti terästä ja muuta Saksan sotateolisuudelle oikein urakalla.
NATOn vastustus itse asiassa alkoi Suomessa Kosovon sodan aikana. Kun Euroopan maat Ranskan johdolla eivät saaneet Jugoslavian liittovaltiolta sitoumuksia kunnioittaa Kosovon itsehallintoa ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin aloittaa Belgradin pommitukset. Suomessa yleinen mielipide oli se että NATO oli murhaaja mutta kukaan ei vaivautunut tutkimaan mitä Slobodan Milosevic todella teki Kosovossa jossa oli alkanut etninen puhdistus. Palestiinan itsenäisyyttä kannatetaan kyllä NATOn vastustajien puolelta mutta ei Kosovon itsenäisyyttä. Valikoiva YK:n kansojen itsemääräämisoikeus on ollut NATOn vastustajien kohdalla sääntö eikä poikkeus
Näin on. Natoa arvosteltiin siitä että se ei mennyt estämään Bosniassa tapahtuvaa etnistä puhdistusta ja Kosovon kohdalla oli pakko toimia toisin.
Ruotsin asevoimat oli 2. maailmansodan alla varsin surkeassa tilassa, joten tuskin ihme että pysyivät nimellisesti liittoutumattomana. Todellisuudessahan Ruotsi osallistui talvisotaan, Svenska Frivilligkåren oli käytännössä Ruotsin sotilaallinen interventio.
Ruosti pelkäsi sitä että Saksa hyökkää etelä-Ruotsiin jos Ruotsi osallistuu Suomen talvisotaan. Molotov-Ribbentrop -sopimuksen mukaan Saksa ja Neuvostoliitto olivat vuoteen 1941 asti vielä liittoutuneita.
Ketkä ja missä piireissä rinnastivat 2014 Natoa natsi-saksaan? Tosi outoa menoa, enkä muista koskaan mihinkään tämäntyyliseen törmänneeni vaikka netissä olen kyllä kaikenlaista nähnyt (olenhan käyttänyt Twitteriäkin vuosia, myös Muskin ostettua palvelun!).
Monet sellaiset jotka vastustivat Suomen Nato-jäsenyttä viimeisen 10 vuoden aikana ovat osanneet muistuttaa miten Suomelle kävi 2. maailmansodassa kun oltiin liittoutuneita Saksan kanssa. Ylipäänsä sitä että Suomi yrittäisi hankkia turvatakuita lännestä on pidetty Venäjän provosointina ja vastustajat ovat pitäneet sitä yhtä vaarallisena kuin Suomen lähentymistä Saksaan 1930-luvulla ja asevelisuhdetta Saksan kanssa 2. maailmansodassa.
Natoa ja sen jäsenmaita ei olla pidetty Natsi-Saksan kaltaisena diktatuurina, mutta USA:n kaikkia presidenttejä sanotaan nyt 1960-luvulta lähtien on leimattu sotahulluiksi imperialisteiksi.
Historiasta voisi tulla tähän päivään.
Tuolloin parikymmentä vuotta sitten olin itse sitä mieltä, että vaikka Natossa on niitä huonoja puolia, niin hyväksi puoleksi voi laskea sen, että asevelvollisuus lakkaa.
Sitten kun natoon oltiin menossa toistin tämän muutamaan kertaan. Asevelvollisuus tulee lakkaamaan natoon liittymisen jälkeen. Lisäsin tähän, että se saattaa kyllä odottaa tämän hetkisen rus-ukr konfliktin päättymistä.
Meillähän siis varusmiehet vannovat valansa ja ovat reservissä isänmaan puolustamiseen sitoutuneina ja nato-sotiin meidän reservi ei ole sitoumustaan antanut.
Nyt tämä aihe on jo pikkaisen alkanut läikkymään mediassa ja keskustelussa Antti Häkkisen kommenttien johdosta. Antti haluaa muuttaa lain Venäjän lakeja vastaavaksi, jossa yksilön vakaumusta ei kunnioiteta ja reservissä pidetään väkisin myös nato-sotiin haluttomia. Kohtuuttomana voi pitää myös sopimuksen muututtua sitä, että oman sitoumisen poistaminen muuttuneessa tilanteessa johtaa edelleen Lapinjärven keskitysleirille GULAG henkiseen ”täydennyskoulutukseen”. Vaikka vakaumus isänmaan puolustamiseen olisi edelleen.
PV itse tiedottaa, että lakia pitäisi muuttaa ja selventää varusmiesten ja reserviläisten osalta ja tämä on tekemättä. Eikä tätä varmaan kukaan tee, jos puolustusministeri keskittää voimansa lähinnä Suomen lainsäädännön muuttamisesta Venäjän mallin mukaiseksi.
Joka tapauksessa. Reservistä kieltäydytään nyt joukoilla ja ammatti armeija on tulossa meillekin. Ei voi olla niin, että konfliktissa kaikki muut sotivat ammattilaisten voimin, mutta suomi laittaa edelleen lapsensa rintamalle sotimaan naton sotia. Sellainen worst case skenaario tässä voisi olla se, että aluevaatimuksia Ukrainalle esittänyt Unkari joutuisi konfliktiin ja siellä sitten Suomen lapset sotisivat Ukrainaa vastaan lännestä samalla kun ystävämme Venäjä tulisi vastaan Idästä. Veikkaan, että sitä aseveljeyttä ei kestäisi edes naton rakenteet
tämä viesti on kirjoitettu 2024-02-04. alkuperäinen kommentti siis 2023-04-06.
taisi tulla hankala pointti.
itse en vieläkään kannata yleistä asevelvollisuutta. itsekin näin että asevelvollisuus armeijaa ei saisi käyttää nato sodissa ilman sotilaan suostumusta. ja vastaava ennen natoa niille jotka jäi armeijaan töihin.
tosin asia on eri e.u. maiden tapauksessa, jos ja kun e.u. saa jonkun yhteisen linjan. (katso tapaus unkari).
olin aikaisemmin nato myönteinen, mutta trumpismin ajoilla olen muuttunut varovaisemmaksi. usa:n rooli voi olla että miten pistetään nato junan alle. e.u. on oikeastaan pakko kehittää jotain natosta riippumatonta.
ja muuten, joskus vielä 10 vuotta sitten kuulin anti-amerikkalaista kommenttia melkein solkenaan, mutta kun trump tuli pelleilee, niin anti-amerikkalaisuus kummasti katosi. mä voisin muuten tehdä jatkuvaa anti-amerikkalaista ja korruptio-kapitalistista kommenttia trumpin usa:sta, ja olisi helppoa, mutta en ole kuullut juuri missään, hmm.
unkari pitäisi oikeastaan potkia e.u.:sta pihalle, unkarille pitäisi tehdä voimakas suositus brexittiä muistuttava lähtö.
naton pitäisi ruveta enemmän korostaa demokratia vaatimuksia, kuin 2% sotilasmenoja. etelä-korea ja japani pitäisi kutsua jäseniksi.
Norjalla ja Tanskalla on ainakin asevelvollisuus.