On oikein, että hallitus tukee kotitalouksia moninkertaiseksi nousseiden sähkölaskujen kanssa ja on jopa oikein, että rahat tähän otetaan sähköyhtiöiden ylimääräisistä voitoista, mutta hallituksen tapa jakaa rahaa on onneton ja jättää pahimmassa pulassa olevat puille paljaille. Tästä pitäisi ottaa opiksi.
Olin tiistaina 17.1. panelistina energiaviraston järjestämillä uusiutuvan energian ajankohtaispäivillä. Samalla minulla oli tilaisuus kuunnella päivien esitelmät, jotka olivat toinen toistaan mielenkiintoisempia.
Sykähdyttävin oli apulaisprofessori Lassi Ahlvikin ja hänen kollegoidensa laskelma energiakriisin laskusta ja siitä, miten valtion tukitoimet kohdistuvat. Tarkastelu oli tehty tulodesiileittäin.
Olen tiennyt, että valtio tukitoimet eivät oikein osu maaliin, mutta en tiennyt, että ne menevät näin pieleen.
Tietorekistereitä yhdistelemällä ja vähän olettamalla oli laskettu, miten kullakin tulodesiilillä sähkön hinnan noususta koituva lasku suhteutui tuloihin. Ennen mitään energiatukia vaikein tilanne oli osalla kaikkein pienituloisimpia.
Valtion tukitoimissa omavastuut — siis se mitä ei korvata — ovat niin suuria, että tuet ohittavat pienituloisimmat sujuvasti. Tukien muodostama kokonaisuus on sekava, mutta kun kaikki päätetyt tukimuodot ja lausunnolla oleva sähköhyvitys lasketaan yhteen, ne osuvat lähinnä suurituloisimpiin desiileihin. Auttavat ne pienituloisimpiakin, mutta vain vähän. Tukien jälkeenkin sähkölasku saattaa viedä köyhältä yli neljänneksen tuloista.
Suurituloisimman kymmenyksen kohonneita sähkölaskuja vastaan tullaan niin avokätisesti, että korvatuksi tulee sähkön hinnan nousu jokseenkin kokonaan. Osa suurituloisimmista asuntokunnista jää jopa voitolle eli kompensaatio on suurempi kuin sähkölaskun nousu.
Omavastuut keskittävät tuet suurituloisille
Ongelman juurisyy on suhteellisen korkeissa omavastuissa, jotka ovat euromääräisesti samat pieni- ja suurituloisille. Takuueläkeläiselle 400 €/kk on aika paljon ja niin on jopa 90 €/kk.
Lausuntokierrosta ajatellen kannattaa miettiä esitettyä tukirajaa 10 c/kWh. Jos sähkön hinta on 9,9 c/kWh, ei saa tukea lainkaan, mutta jos se on 10,1 c/kWh, tukea tulee koko summalle. Vastaavasti tukiprosenttia voisi samalla nostaa. Tämän vaikutusta voisi kysyä datahuoneelta.
Tämä ei voi jäädä tähän
Tämä on niin jättimäinen epäonnistuminen, että syy on selvitettävä, jotta näin ei kävisi uudestaan. Maksaahan tämä energiatuki valtiolle satoja miljoonia. Ei sellaista voi heitellä miten tahansa.
Jos kysymys oli osaamattomuudesta, osaamista tulee hankkia nopeasti. Todettakoon, että Helsinki GSE:n datahuone selvitti tämänkin kohdentumisen varsin pian. Siltä olisi voitu kysyä, jos ei itse osattu. Suomessa on todella hyvät rekisterit jokseenkin kaikista asioista. Niitä on vain osattava käyttää.
Kiireen tiliin tätä ei oikein voi sysätä, koska viimeistään elokuussa ainakin energia-asioista huolehtivat tiesivät sähkön hinnan noususta.
Selitykseksi ei kelpaa sekään, että kun päätettiin toteuttaa tuki sähkölaskun yhteydessä, ei voitu käyttää tulotietoja, koska tulotietoja ei voida luovuttaa sähköyhtiöille. Miksi tuki piti hoitaa sähköyhtiöiden kautta, jos asiaa ei voitu hoitaa sitä kautta kunnolla.
Asia on vielä vakavampi, jos tämä tehtiin vaalihuumassa tahallaan ja tarkoitus olikin kohdistaa jako lähinnä äänten kalastelua ajatellen. Mutta sellaistahan ei maailman vähiten korruptoituneessa maassa tapahdu.
Vaikea tosiaan käsittää tätä koko sotkua mitenkään hyväntahtoisten lasien lävitse.
Oltiin mukamas huolissaan Pihtiputaan mummoista, joten kehitettiin tuet kaikenmaailman Hjalliksille ja kiekko-Teemuille ja heidän kartanoilleen. Ja rajattiin omavastuilla ne pihtiputaan mummot kokonaan tukien ulkopuolelle.
Mielestäni asiaa ei voi selittää tietämättömyydellä. Politiikoista voi odottaa tyhmyyttä, mutta ei tämäntasoista koko asiaa valmistelevalta virkamieskunnalta. Päätöksen kohdistaa tuet lähinnä keski- ja hyvätuloisten luokille on täytynyt olla tietoinen valinta.
Ylipäätään, jos tämä on nyt esinäytös siitä miten politiikkaa tehdään kun ilmastonmuutos alkaa todenteolla realisoitua, niin luvassa on kylmää kyytiä heikoimmassa asemissa oleville. Kirjoittelin tästä aiheesta jo yli kk sitten Verdeen, kun selvää oli että tukemassa oltiin pääasiassa aivan joitakuita muita kuin oikeasti hädänalaisia: https://verdelehti.fi/2022/12/12/meneillaan-on-epareilu-siirtyma/
Tässä nyt pitää huomata, että kyse ei oikeastaan ole tuesta, vaan sähköyhtiöiden ylimääräisten voittojen palautuksesta asiakkaille. Tässä on pahinta, että näistä hyvityksistä kertyi mahdottoman sekava soppa. Syksyllä päätetyt eivät auta ollenkaan pienituloisia. Ne minusta joutaisi kumota ja jakaa rahat kokonaan tuon sähköhyvityksen kautta pienentämällä omavastuuosuutta.
Eihän kyse voi olla voittojen palautuksesta, koska ei vielä tiedetä kuinka niitä voittoja edes verotetaan, jos verotetaan ylipäätään.
Tukipolitiikassa on kyse vain hallituksen hätäisestä päätöksestä tyynnyttää äänestäjiä ennen kevään vaaleja ja me kaikki maksamme tästä töppäyksestä.
Ei tuki, eikä ylimääräisten voittojen palautus asiakkaille, vaan tulonsiirto pienituloisilta.
Marin haluaa kaataa rahaa vuorineuvoksille, selvä tapaus!
Ei, vaan virkamiehet jakavat rahaa vuorineuvoksille. Hehän tämän himmelin takana ovat ja heidän pitäisi olla niitä “asiantuntijoita”, joiden tietämykseen poliitikon pitäisi voida tukeutua.
On nimittäin vaikea uskoa, että Marin olisi käskyttänyt valmistelijoita jakamaan rahaa vuorineuvoksille.
“Ei, vaan virkamiehet jakavat rahaa vuorineuvoksille. Hehän tämän himmelin takana ova”
Päättäjät eivät voi mennä virkamiesten selän taakse, jos eivät saa asioita hoidettua tai valvottua.
Tavallisempaa että taloissa joiden lämmitys kuluttaa paljon sähköä, asuu eläkeläisiä kuin jotain vuorineuvoksia. Vuorineuvokset asuu maalämmöllä tai kaukolämmöllä lämmitetyissä taloissa tai sitten Portugalissa.
Eikä ne sähkölämmitteiset talot ole kaikki “kepulandiassa” vaan kehäkolmosen sisäpuolellakin on niitä paljon.
Kukaan ei voinut tietää vuosi sitten että sähkön hinta voi viisinkertaistua! Vielä vuosi sitten oli sähkö edullisempi lämmitysmuoto kuin öljy. Ja haisee vähemmän.
Marin on karismaattinen esiintyjä ja laukoo itsevarmasti ihmisarvojen puolustuspuheita, mutta koronakriisistä lähtien olen epäillyt, ettei homma ole muuten ihan hallinnassa. Tämä asia on siinä mittaluokassa, että pääministerillä on aika paljon vastuuta lopputuloksesta. Voi olla, että Marinin oma osaaminen tässä on oikeasti heikoissa kantimissa ja hän on joutunut turvautumaan jonkun neuvoihin. Kuten koronakriisissä Kiuruun, jonka kyseenalaiset motiivit ja toimintatavat ovat hyvin tiedossa.
Tämä tosin taitaa olla valmisteltu VM:ssä ja TEM:ssä, joissa kepulaiset mielellään suuntaavat tuet nimenomaan hyväosaisille omakotiasujille, eli omalle ydinkannattajaryhmälleen. Onhan se tietysti Marinilta moka ettei ole hakannut kepua koko hallituskauden ajan isommalla moukarilla kaikesta perseilystä, mutta ehkä se on sitä poliittista osaamista että on ylipäänsä pitänyt hallituksen kasassa.
Keskusta on ylivoimaisesti Suomen kansantaloudelle haitallisin puolue; mikä tahansa hallituspohja jossa kepu ei ole mukana on voitto kansantaloudelle.
En tiedä miten tämä on valmisteltu, mutta joka tapauksessa minusta haiskahtaa siltä, että Marinin oma arviointikyky ei ole riittänyt tässä vaan hän on joutunut luottamaan muiden asiantuntemukseen. Marin vaikuttaa minusta todella jämäkältä kun hän on ns. mukavuusalueellaan, mutta kun on kyse asiasta, jota hän ei tunne tai ymmärrä, hän on helpommin vietävissä. Kukaan ei voi tietenkään tietää kaikkea kaikesta, eli pääministerin on syytä valita hyvin ne, joihin hän luottaa. Keskustapuolueeseen luottaminen on jo vanhan sanonnankin mukaan tyhmää. Kepun moraalisen rappion ja jokseenkin häikäilemättömän opportunismin historia on pitkä, joidenkin arvioiden mukaan alkoi jo Arvo Korsimon aikaan.
“kepulaiset mielellään suuntaavat tuet nimenomaan hyväosaisille omakotiasujille, eli omalle ydinkannattajaryhmälleen.”
Kyllähän nyt tuli tuubaa, keskustan kannattajat ovat keskituloisten ryhmän alapuolella. Eivätkä asu valtavoittoisesti sähkölämmitteisissä omakotitaloissa. Soininvaaralla on varmasti tieto keskustan kannattajaprofiilista. Ihme, kun päästää läpi moista ?&#%:aa.
Suurituloinenkin voi köyhtyä rajusti ja joutua ottamaan lainaa kohoavien sähkölaskujen vuoksi, jos perheellä on paljon lapsia tai esim sairas puoliso joka ei ole työelämässä, ja lämmitysmuoto sähkö. Jos sähkölasku nousee talvikuukausien 400 eurosta 2000 euroon ja putket menee rikki ja terveysriskit kasvavat, jos alkaa radikaalisti vähentämään lämpötilaa niin on se tuki aivan oikeutettu.
Tavallisesti yksin asuvilla ainakaan kaupungeissa ei ole sähkönkulutusta juuri nimeksikään koska asuvat kerrostalossa ja valaisimet toimii ledeillä ja ruokaa ei joka päivä haudota uunissa tuntikaupalla. Sen verran on puskuria oltava että pysty maksaman sähkölaskun jos nousee muutaman kuukauden ajan 10 eurosta 50 euroon. Taloyhtiön yhtiövastikkeet tai vuokrat sensijaan voivat pompata kun kaukolämpö kallistuu ja se on sitten toinen tarina eli tukien pitäisi koskea myös kaukolämpöä.
“Taloyhtiön yhtiövastikkeet tai vuokrat sensijaan voivat pompata kun kaukolämpö kallistuu ja se on sitten toinen tarina eli tukien pitäisi koskea myös kaukolämpöä.”
Asumistuessa huomioidaan vuokrat ja myös yhtiövastikkeiden kautta maksettavat kulut, ovat ne sitten kaukolämpökuluja tai remonttikuluja. Keskeinen syy erillistukien kehittelyyn on ollut ilmeisesti se, että itse lämmitysmenonsa maksavien osalta asumistuessa menoja ei katsota menoja todellisten menojen mukaan. Jos asumistuen mukaan perheen lämmitysmenot ovat vaikka vajaat 100 € (josta vain osaan voi saada tukea) ja oikeasti ne menot ovatkin 800 €/kk pahimpana talvikuukautena, yhteiskunnan kehittämä ensisijainen asumisen tuki ei ole avuksi eneriamenojen paisuessa ihan eri kertaluokaan kuin mitä asumistun laskentakaava menoiksi olettaa.
Sen sijaan, että olisi korjattu asumistuen valuvikaa vaikka parin kalleimman sähkön hinnan kuukauden ajaksi oikeita menoja asumistuen hakijoille käyttää mahdollistaen, on kehitelty järjestelmä, jossa yli 50 eri yhtiötä joutuu kehittämään asiakaspalvelun ja tuen maksatusjärjestelmän sellaisen tuen maksamiseen, jossa maksetaan valtion rahaa sähköyhtiön asiakkaille. Kyseinen asiakaspalvelu ajettaneen alas heti sähkötuen maksatuksen jälkeen, ainakin jos reklamaatioita ei tule kovin pitkäksi aikaa. Välttämättä kaikilla yhtiöillä kaikki maksatukset kun eivät mene kerralla oikein.
Kerro meille Osmo miten hoidetaan se että kaikkein köyhimmät eivät tarvitse sähkötukea. Ja kerro meille kenen asiaa ajat Helenin, vihreiden vai hallitusta vastaan.
Sähkötuki on nykymuodossaan todella epäoikeudenmukainen. Meille nudisteille ei ole näillä näkymin tulossa mitään lisätukia, vaikka joudumme pitämään asunnossa tavallista korkeampaa sisäämpötilaa terveydellisistä syistä.
Tämä on herättänyt paljon keskustelua ja tätä epäkohtaa on yritetty tuoda useasti esille. Jostain syystä tämä asia ei vaikuta mediaa kiinnostavan.
Ja koska vielä yhden viestin kirjoitan, haluan kertoa että olen vihainen sen takia kun politiikka sotkee yhtenäisyyden. Arvostan vihreitä arvoja, mutta minua pelottaa että ne tarkoittavat sitä tulevaisuutta jossa kävelen 15 km kauppaan ja maksan 50 prosenttia tuloistani ilmastokorvausta rintamamiestalostani. Rakastan luontoa, siksi asun missä asun.
Minä laskin laskurilla, että saan 20 euroa valtiolta kun sähkölasku on nyt tammikussaa 390. Verottajalta ei saa laskurin mukaan mitään.
En tarvitse stiä 20€, ihan turhaa tuhlata tällaisia pikkusummia, joista kertyy suuri rahamäärä valtion menoina.
Osaamattomuuttakin on niin monenlaista.
Olisi perin onnetonta jos virkahenkilön osaamattomuuden seurauksena virkahenkilön oma suosikkipuolue ei saisikaan “riittävästi” ääniä.
Jo hetken on saattanut näyttää siltä, että virkahenkiöiden on paras toimia poliittisen järjestelmän ehdoilla.
Virkavirheiden välttelyä ei tarvitse harrastaa kun ne tuottavat poliittisesti toivottuja tuloksia seuraavaa vaalivoittoa varten.
Lopulta “pitkässä juoksussa olemme kaikki kuolleita”, joten pitkäaikaisista seurauksista ei tarvitse välittää.
Sähkötuissa ainoa selkeä onnistuminen eniten tarvitseville kohdentamisen osalta on ollut asumistuen lämmitysnormin nosto. Vuonna 2022 lämmitysmenoja huomioitiin 14 €/kk per lisäasukas, vuonna 2023 korotuksen jälkeen niitä huomioidaan 22 €/kk per asukas — jos lämmitysmaksut maksetaan erikseen asukkaan toimesta. Tuon toimen toteutus maksaa valtion arvion mukaan vain 6,3 miljoonaa euroa.
Pienehkön pienituloisille suunnatun paketin lisäksi on laadittu jotain sähkötukipakettia ja vielä 400 miljoonan euron erillistukipakettia sähköön vielä toisen sähkötukipaketin päälle — joissa ei ole mitään kohdennusta tuloperusteisesti.
Halvemmalla ja valmiilla tuen jakeluorganisaatiolla valtio olisi päässyt, jos se olisi tehnyt sähkötuen toteutuksen niin, että asumistuessa voidaan ottaa erityisen isoja sähkömenoja huomioon normin sijaan myös todellisilla luvuilla, jos ne ylittävät riittävästi normin. Silloin tuen saajiksi olisi valikoitunut vain pienituloisia, joilla on iso energialasku. Rikkaita olisi sekaan voinut mahtua jokunen, kun yleisessä asumistuessa ei ole omaisuusrajaa, mutta pienituloisten mutta vauraiden asumistuen saajien määrä lienee aika vähäinen, ja jo esimerkiksi 50 miljoonan euron panostuksesta olisi sellaisella kohdennuksella ollut iso apu sähkölaskujen kanssa painiville pienituloisimmille.
Näyttäisi siltä, että nyt pienituloisille on tulossa budjetin mukaan 6,3 miljoonan euron tukipaketti ja keski- ja isotuloisille satojen miljoonien eurojen tukipaketit. Isoimman tukipaketin maksu puolestaan on aie saada toteutettua kuukauden sisällä ennen vaaleja.
Soininvaara kirjoitti:
“Lausuntokierrosta ajatellen kannattaa miettiä esitettyä tukirajaa 10 c/kWh. Jos sähkön hinta on 9,9 c/kWh, ei saa tukea lainkaan, mutta jos se on 10,1 c/kWh, tukea tulee koko summalle. Vastaavasti tukiprosenttia voisi samalla nostaa. Tämän vaikutusta voisi kysyä datahuoneelta”
Myös 10 sentin raja itsessään on epäselvä. Lasketaanko siihen mukaan kuukausimaksu ja muut mahdolliset erillisveloitukset, jos niitä on (kuten sähkön hinnan suojausmaksut tai mitä niitä erillismaksuja nyt jollain voi erilaisten sähköyhtiöiden tariffeissa olla ollutkaan)? Jos sähkön keskihinta kuukausimaksun kera on jollain vaikka 10,1 senttiä kilowattitunnilta ja ilman kuukausimaksun huomioimista 9,9 senttiä kilowattitunnilta, niin onko tämä tuen piirissä vai ei?
Vähintään yhtä välttämätöntä kuin selvittää sähkötukien pieleen meno, on muodostaa ymmärrys miten välttää koetun kaltaisen sähkön hintakriisin syntyminen ensi syksynä ja talvena. Se, että tuulivoima lisääntyy vauhdilla niin meillä kuin muualla, ei lainkaan takaa, etteikö nykyisen hinnoittelumekanismin vallitessa syntyisi yhtä rajuja hintapiikkejä ja ‑häiriöitä kuin on nähty.
Kysymys on tehon riittävyydestä, johon ns. pörssi ei lainkaan luo taloudellista kannustetta. Olkiluoto 3 toki tuo tehovakautta heikkotuulisina aikoina, mutta riittääkö sekään, jos koko NordPool alueelle osuu myös poikkeukselliset pakkaset. Vähintään asia tulisi selvittää ja luoda sen mukaan varautumissuunnitelmat hyvissä ajoin.
Oma asiansa on vielä käydä lävitse, miten ylipäänsä koetun kaltaiseen tilanteeseen ajauduttiin. Sehän oli jo todella hyvin nähtävissä viime kesän lopulla. Ukrainan sota ja siitä seurannut kaasun raju hinnannousu olivat toki laukaisevia syitä, mutta miksi niille ei ollut valmiina varalla vaimentavia mekanismeja?
Jotain on pahasti vialla sähkömarkkinoiden perusrakenteissa, kun valtio joutuu suurella kiireellä tulemaan sähkölaskujen kanssa ahdinkoon joutuneiden kansalaisten pelastajaksi. Siksi on naurettavaa puhua mistään vapaaseen kilpailuun sekä kysyntään ja tarjontaan perustuvista sähkömarkkinoista. Kun kriisi on kaiken lisäksi pullistanut sähkön tuottajien kassat, parempi käsite ns. markkinoille on laillistettu kartelli. Kaiken tämän korjaaminen oikeasti kuluttajia ja elinkeinoelämää häiriötilanteissakin palvelevaksi rakenteeksi on iso, koko EUn laajuinen urakka. Sitä tarvitaan jatkossa.
Jos oletetaan ensi vuonnakin tulevan hintapiikkejä tuulettomina päivinä, miksi se ei loisi kannusteita lisätä tehoa noina päivinä jollain toisella tavalla?
Toki niin, ja kalleimman mukaan, jos tehoa riittää eikä tarvitse turvautua sähkökatkoihin.
Ilmaisin ajatuksiani hieman epätäsmällisesti; tarkennan…
Sähkön nykyinen hinnoittelumekanismi kannustaa energian tuotantoon . Tehon riittävyydelle ja sen pysyvyydelle mekanismi sen sijaan ei anna taloudellista kannustetta. Kenelläkään voimantuottajalla ei ole intressiä investoida lyhyen käyttöajan (100…300 tunnin) huipputehon kapasiteettiin. Heidän näkökulmasta ”joku” huolehtii siitä. Voimajärjestelmän tasapaino joutuu siitä syystä jatkossa entistä enemmän koetukselle, kun sääriippuvan tuulivoiman osuus kasvaa nopeasti. Yksinkertaistaen: energia tulee kyllä riittämään, mutta välttämättä ei teho silloin kun sitä tarvittaisiin.
Ei ehdi lisäteho ensi talveksi, mutta hyvä, että sen tarve sentään tiedostetaan.
Teoriassa kyllä mutta käytännössä ei.
Vesivoima on ainoa energian lähde joka on “täysin” kotimaisissa käsissä.
Kaasu, hiili, öljy ja ydinpolttoaine tuodaan ulkoa.
Kaikkien voimaloiden komponentteja tai tarvittavia palveluja ostetaan ulkoa. Eli ei apua siitäkään.
Teoriassa puu olisi mahdollinen, mutta se on suoraan sidottu öljyyn tai vastaavaan nestemäiseen polttoaineeseen.
Ei voida kannustaa koska ojasta ajaudutaan pohjattomaan suonsilmään.
Aika ei riitä minkäänlaisen kapasiteetin luomiseen niin että sitä olisi vuoden päästä käytettävissä.
Kyllä tästä tilanteesta varoittaneita oli mutta liian vähän ja liian moni heistä taitaa puhua “pakkoenglantia” jota arvonsa tunteva periaatteesta ei kuuntele.
Kotimaiset asiantuntijat “ovat pelkkiä sössöjä vaan” niille jotka ovat puhtaasti aatteellisia.
Hintapiikki luo kannusteen lisätä tehoa, ELLEI kuten Osmo Soininvaara kirjoitti lokakuussa 2022 “arvioi omaavansa sellaista markkinavoimaa, että pystyy manipuloimaan markkinahintaa”. Kilpailuviraston käsityksen mukaan meillä on yksi määräävässä markkina-asemassa oleva sähköntuottaja. Tämä on aika “iso mutta” ja kallistaa ainakin minut Vesa Sorrin kannalle: “Kaiken tämän korjaaminen oikeasti kuluttajia ja elinkeinoelämää häiriötilanteissakin palvelevaksi rakenteeksi on iso, koko EUn laajuinen urakka.”
Mikä sähkön tuottaja on määräävässä markkina-asemassa? Fortum?
Ei liene kukaan määräävässä markkina-asemassa. Viittasin tähän: ”Kilpailuvirasto on eräissä aiemmissa päätöksissään katsonut, että Fortumilla on määräävä markkina-asema sähkön tukkumarkkinoilla Suomessa[4].” ( kkv.fi: paatokset/kilpailuasiat/yrityskauppavalvonta/82–81-2006/ ). Siinä taisi käydä niin, että markkinaoikeus ei kannattanut kilpailuviraston kantaa? Vanha tapaus, mutta Forumin asema lienee vain vahvistunut noista ajoista, joten nyt tuo määräävän markkina-aseman toteaminen saattaisi onnistua ja auttaa sähkön hinnan kurissapysymistä.
Hintapiikkien ohessa tulee hinta kuoppia, ja ne ovat kyllä tervetulleita pörssisähköttäjille. Oletan, että iso määrä pörssisähköön siirtyneitä ja sen mukana kotiensa sähkönkulutusta ajallisesti järkeistäneitä a) ovat aivan sinut hintavaihtelu kanssa ja rakastavat tuulisia päiviä ja B) tasoittavat osaltaan vuorokaudensisäistä sähkönkäyttöä valtiossamme.
Nyt on rakennettu epämääräisiä tukihimmeleitä tukihimmeleiden päälle lomittain moneen kerrokseen. Koska nyt luotu rakenne muodostuu sanoista ja lukuarvoista, on suurimman osan ihmisistä vaikea tai mahdoton nähdä kokonaisuuden surkeutta. Mikäli samanlainen päätäntä toteutuisi fyysisesti näkyvästä rakenteesta, ei rakennus pysyisi pystyssä alkuunkaan ja KAIKKI ihmettelisivät kuinka osaamaton, ja kenties sokea, timpuri on ollut asialla. Ja korjailemassa vasta kuukauden pystyssä ollutta jo kolmesti kun huojuu ja vetää niin pahasti.
Tämä on äänten ostoa pulleiden lompsien omakotitalodemareilta, silkkaa siltarumpupolitiikkaa siis
Demareissa on kyllä todella hyvin toimeentulevaa AY väkeäkin
Tämä ei todellakaan saa jäädä tähän.
Pelkään, että se kuitenkin jää.
Suomessa on Soininvaara ja Hiilamo, jotka ymmärtävät köyhän taloudelliset realiteetit.
Se on liian pieni porukka.
Asun osan vuodesta Sri Lankassa. Täällä on hyvä yksityistalouksien sähkötariffin rakenne. Sähkön yksikköhinta nousee kulutuksen mukaan. Pienestä kulutuksesta sähköyhtiö jää tappiolle kun yksikköhinta on pieni, mutta vastaavasti suuresta maksetaan korkeaa yksikköhintaa. Sama rakenne on myös vesilaskuissa.
Porrastettua yksikköhintaa kannattaisi kokeilla Suomessakin. Sillä olisi suoraan kulutusta pienentävä vaikutus ja siihen olisi helppo yhdistää mahdollinen valtion tuki pienelle kulutukselle.
Eli toisin sanoen progressiivinen hinnoittelu, tai käänteisesti voidaan ajatella kyseessä olevan eräänlainen kiintiö-/takuuhintajärjestelmä. Oli miten oli, voin taata että jokainen markkinaliberaali vastustaa tällaista järjestelmää epäreiluna ja markkinoita vääristävinä. Samalla kun Suomessa koko sähköjärjestelmä on armoton sillisalaatti jolla ei ole oikeastaan mitään tekemistä vapaiden markkinoiden kanssa mankalaperiiaatteineen.
Maata johtava eskustapuolue linjasi, että markkinataous hoitaa ja jätti ongelman silleen. Joulukuussa puolueelle selvisi, ett maatalous käyttää sähköä. Siksi tuet.
Sähköyhtöt Suomessa eivät ole olleet mikään kehityksen veturi, bisness on ollut aika selkeää pitkään. Tukkuhinnalla pitkällä sopimuksella ostettua halpaa sähköä myytiin kallillla kuluttajille huippuhinnan mukaan. Energiatehokuus ei kiinnostanut. Sähkömittareta uusittiin, mutta mitään hyötykäyttöä niille ei oiken haluttu tai osattu tehdä. Jos sähkökuormia olisi tasattu, sähkön myyjän olisi pitänyt siitä antaa hyvää asiakkaalle, mikä ei käynyt päinsä.
Tunnelman pilasivat aluksi myrskytuhojen lisääntyminen. Käytännössä verkkojen uusiminen sääkestäviuksi antoi verkkoyhtiöille järjettömän suuren tilaisuuden ansaita todella paljon. Verkkoyhtiön kohtuullinen tuottomahdollisuus kasvoi roimasti.
Kummallisin idea on sähköyhtiöiden halu ostaa taas kerran ydinvoimalan testaamaton prototyyppi. Ilmeisesti OL3 ja Hanhikivi1 eivät opettaneet mitään. Jotain sentään, prototyyppivoimalan maksajan pitäisi olla valtio ja mahdolliset tuotot menisivät yhtiöille.
Energia-alalla on jotain mennyt pieleen.Ongelma on rakenteellinen, koskee niin omistajia kuin yhtiöitä, TE-ministeriötä, alan lobbaajia ja alan tutkimusta. Periaatteessa tietoa olisi, sitä vain käytetään. Poliitikoille riittää hyvä tarina.
Sähkötuissa tuli jälleen kerran tuli todistetuksi, että demari+kepu ‑yhdistelmä on meille pikkuporvareille paras poliittinen vaihtoehto, joten äänestän Antti Rinnettä ensi huhtikuussakin. Näiden puolueiden politiikan ytimessä on olemassa olevien etujen säilyttäminen. Ihmettelen vain nyky-Vihreitä, kun ovat lyöttäytyneet näiden kanssa samaan kelkkaan.
Miksi sähkötukea ei voisi hoitaa samantapaisesti kuin Iso-Britanniassa: kun sähkön pörssihinta ylittää jonain päivänä kiputason, niin alle 20 000 € vuodessa ansaitsevat taloudet saavat kaikki saman päiväkorvauksen. Jotta vältetään liiat hyppäykset, voi korvaus kasvaa esimerkiksi lineaarisesti 10 c/kWh lähtien. Näin ne vähävaraiset, jotka onnistuvat säästämään sähköä tai joilla on edullinen sopimus, hyötyvät tekemistään ponnisteluista. Ja vaikka joku saisi tukea enemmän kuin hänelle syntyy kustannuksia, todellista ongelmaa ei synny, sillä alle 20 000 € vuosituloilla mikään tulonlisä ei mene turhuuteen,
Eikö tukimallien sijaan pitäisi ennemmin miettiä sitä, miten päästään siihen, että sähkön hinta ei heittelehdi nollasta pilviin ja sähköä riittää kaikissa tilanteissa?
Koettu sähkön hintakriisi on itsessään jo täysin käsittämätön tapahtuma. Näinkö heikoissa kantimissa on yhteiskunnan ehkä keskeisin infrastruktuurijärjestelmä, että valtion täytyy paniikissa rientää rahatukkujen kanssa apuun, että ihmiset selviävät sähkölaskuistaan? Vielä kestämättömämmäksi tilanne kehittyy, jos valtion tukipaketit muodostuvat jatkossa vakiintuneeksi osaksi sähkömarkkinoiden toimintaa. Silloin ollaan samanlaisessa suossa kuin mitä on ollut valtion velkaantuminen. Ei mitään järkeä sellaisessa.
Ei infra ole heikoissa kantimissa (vaikka toki OL3:n jatkuva myöhästyminen vei marginaalit ohuiksi), vaan pullamössökeskiluokka joka pillastuu heti jos heidän keskiluokkaiseen elämäntapaansa on tulossa pieninkään kolhu esimerkiksi suuremman sähkölaskun tai nousevien korkojen muodossa. Toki on pieni joukko ihmisiä joille sähkölaskut ovat olleet kohtuuttoman korkeita, mutta se joukko olisi kyllä pystytty hoitamaan ihan tavanomaisen sosiaaliturvajärjestelmän puitteissa.
Kepulla on kauhea kriisi kun se on ajautumassa poliittisesti pienpuolueeksi, ja nyt yritetään kaikin keinoin niistää valtiosta viimeisetkin rahat omille kannattajille kun vielä pystytään.
Hyviä huomioita arkkitehdilta,
Sähkökriisi osoitti jälleen kerran kuinka tehokkaasti keskiluokka ja ylimmät luokat ovat liittoutuneet ja linnoittaneet asemansa Suomessa. Käytännössä mitä tahansa tapahtuu heidän asemansa ja tulojensa heiluttamiseen niin media (luonnollinen osa keskiluokkaa) älähtää ja palstat täyttyvät. Köyhiä ja pienituloisia duunareita sitten saa potkia päähän miten paljon vain, kuten aina ennenkin.
Sama ilmiö näkyy nyt paljon puhutussa valtion kulukuurissa, kaikki on leikkauspöydällä paitsi eläkkeet ja heille tarjottavat hoito, eli jälleen keskiluokan ja ylempien tuloryhmien epäpyhä liitto pyörittää keskusteluja ja leikkaukset tehdään heidän ehdoillaan.
Valmisteilla olevassa sähköhyvityksessä on myös moraalikatoon liittyvä ongelma. Kun seuraava kriisi tulee on aivan selvää ettei oma-aloitteista varautumista saada enään samalla tavalla läpi. Muodostuu hälläväliä-ilmiö.
mm. Viranomaiset, Fingrid ja Motiva tiedottivat pitkin kesää ja alkusyksyä eneriakriisistä ja siihen varautumisesta. Monet tekivät varautumista ja sähkön säästön ratkaisuja omallakustannuksella. Tuloksena suomen sähkönkulutus putosi marraskuussa 9% ja joulukuussa 10%. Tästä työstä ei palkita mitenkään — päinvastoin sähköhyvityksen luonne palkitsee siitä, että et tehnyt mitään. Tämä kannustaa jatkossa hälläväliä-ilmiöön.
Yksi teoreettinen ratkaisu saattaisi olla jonkin muotoinen kulutusosuuskunta.
Eli esim. suurehko määrä käyttäjiä tasaisi laskujaan yhdestä rahastosta ja rahaston koko pitäisi liikkeet maltillisempina.
Lasku sekä siirrosta että energiasta pitäisi kulkea tämän rahaston kautta.
Tämä ei onnistu kuin taajama-alueilla.
Kirkasotsainen virkamies osaa varmasti löytää pykälät joilla tämä osoitetaan mahdottomaksi. Kalastuslaista saattaa löytyä apu tähänkin pulmaan.
Varmasti EUvostoliittokin voi jarruttaa tällaista ideaa.
Suurin ongelma on kuitenkin rahaston likviditeetti eli maksuvalmius.
Valtion kukkarolla pitäisi päästä käymään…
Millä perusteella sähkötuet tehdään virkamiesvoimin. Heitä ei ole palkattu sillä perusteella, että ne osaisivat tehdä tämän tason päätöksiä. Korona torjuminen strategia tehtiin THL:n kautta parhaiden asiantuntijoiden voimin. Paljastetaan, että kulissien takana käytettiin mieluusti asiantuntijoita, joilla ei ollut mitään virkavastuuta asiassa. Näin tehtiin muissakin maissa. Sähkötuki on tehty virkamiesvoimin ja lopputulos on surkea, samaa menetelmää käytettiin koronan yritystuissa ja lopputulos yhtä onneton.
Sähkötukeen pantiin ennakkoehto, ettei tuloja saa ottaa huomioon. Tämä muotoiltiin vähän kauniimmin, muta se tarkoitti samaa asiaa. Tukien jako annettiin sähköyhtiöiden harteille, joilla ei ole eikä saa olla käytettävissään tulotietoja.
Kysymys Helenin johtoryhmälle
Kuinka kauan ja millä perustein jatkatte sähkön ylihinnoittelua esim 30+c/kWh kun pörssisähkön hinta on luokkaa alle 10c/kWh?
Pitkä laskutuskausi, kuukausi, ei ole peruste. Jos on niin palautatteko ylimääräisen perimänne hinnan takautuvasti?
/vm ollilainen
Vaihda fiksusähkö takuuseen.
päätänpä aikaistaa tätä kommenttia, joten tämä on ennakko ennakko arvio. ja paljon voi muuttua sähkömarkkinoilla.
>“Tämän arvioidaan maksavan yhtiölle noin sata miljoonaa euroa menetettyinä tuloina.”
kun olen katsonut sähköpörssihintoja tammikuulta niin ovat olleet halpoja tai superhalpoja. eli fiksusähkö takuu on tuottanut voittoa jo tammikuussa helen:lle. miten sitten keväällä kun on 6kk määräaikainen. mihinkä suuntaan noi sadat miljoonat oikein menee!?
@velimatti ollilainen , minä ns. nautin suuremmistakin yleissähkön hinnoista, eli siis enemmän kuin ~30snt/kWh. jos halvat pörssisähköt jatkuu niin pörssisähkö kutsuu musta-aukon voimalla maaliskuussa.
tässä tilanteessa kehottaisin välttämään määräaikaisia. fiksusähkö takuun 6 kuukautinenkin voi kostautua, mutta voi olla hyvä sähkölämmittäjille.
ja lopuksi, sähkömarkkinoilla voi tapahtua kummallisuuksia ja muita yllätyksiä. mutta pahimmat voi olla poliitikkojen sössimiset. joten lopputulos voi olla jotain muuta.
“Sata miljoonaa euroa menetettyinä tuloina Helenille”? Fiksusähkö takuu. Koska fiksusähkö takuukin näyttää tuottavan suuret voitot Helenille, niin herää kysymys kuinka suuret katteet olisi kuluttajan selkänahasta kiskottu, ilman tätä laupeaa hyvätuottoista sopimustarjousta?
Sähkötuesta on nyt päätetty että omavastuu on 90 € ja suurin tuki minkä voi saada on 700 €/kk. Ja tuki on aina puolet kuukausien marras-joulukuu 2022 keskimääräisestä sähkölaskusta vähennettynä omavastulla, ja alle 10 cnt/kWh sopimuksista ei saa tukea. Siirtomaksuja ei myöskään lasketa mukaan. Eli jos nyt ymmärrän oikein niin 1490 € sähkölaskulla saa 700 euron tuen. Se vastaa n 4900 kWh kuukausikulutusta jos hinta marras-joulukuussa oli 0,3 eur/kwh.
Se on kyllä kova kulutus mutta vanhassa ok-talossa kuten esim meillä nousee kylmimpinä kuukausina 4000 kWh:hon,pelkän lämmityksen muodostaessa n 3600 kWh tästä.
Ei voi väittää että pelkästään vuorineuvosten sähköjä tuella maksetaan.
Toivottavasti tästä sähkötuesta päätetään myös ensi vuonna.
Sähkön keskimääräinen tuotantohinta ei ole noussut paljoakaan ja on edelleen senttejä.
Yhtä hyvin voi siis kysyä onko yhteiskunnan asia “kannustaa” sähköenergian tuotantoa niin valtavilla summilla? Sähkötuen 400Me on siinä pikkurahoja.
Erityisesti kun tämä valtavan kallis “kannustaminen” ei kohdistu sähkön tuotantovarmuuteen jossa se varsinainen ongelma on.
Hulluinta sähköpörssin säännöissä on että suuren sähköntuottajan voi olla kannattavaa ajoittaa huoltokatko juuri pahimman sähköpulan aikaan jolloin käynnissä olevan tuotannon arvo moninkertaistuu. Sähköpörssin säännöt ovat yhteiskunnan epäonnistuminen ja silloin on suotavaa että yhteiskunta sitä paikkaa. Niinkuin tekee useimmissa maissa. Eikä pelkästään kaikkein köyhimmille kuten tahto näyttäisi olevan.