Suomen talouden haasteet ovat niin viheliäisiä, ettei kukaan vaaleissa ehdolla oleva uskalla puhua niistä tavalla, johon uskoisi edes itse.
Akuutisti valtion velan korko ei ole ongelma, koska valtion kannalta vain reaalikorolla on merkitystä, eikä se ole ollut koskaan näin paljon miinuksella. Joskus ne kuitenkin nousevat positiivisiksi.
Jotkut ovat valmiita leikkaamaan julkisia menoja parilla miljardilla, toiset kuudella. Tilalle puskee kuitenkin miljarditolkulla uusia välttämättömiä menoja. Siksi en oikein usko, että julkisia menoja voidaan leikata juuri lainkaan, mutta samalla pidän välttämättömänä leikata nykyisiä menoja isolla kädellä, jotta tilaa tulisi uusille.
Miljardi tai pari solahtaa puolustukseen syistä, jotka kaikki tuntevat.
Nykyisellä syntyvyydellä jokainen sukupolvi tulee olemaan kolmanneksen edeltäjäänsä pienempi. Pieneville ikäluokille kaatuu sekä eläkepommi että hoivapommi.
Vanhenevia ikäluokkia on enemmän, he elävät kauemmin ja vaativat pidempään kallista hoitoa, koska nopeasti tappavat taudit väistyvät ja hitaasti tappava dementia jää.
Hoitajia tarvitaan paljon lisää ja heille pitää maksaa paljon parempaa palkkaa, jotta ala houkuttelisi. Tähän solahtaa pari miljardia eikä taida riittääkään.
Huonosti koulutetut eivät saa Suomessa töitä, jos heidän palkkojaan nostetaan muiden palkkojen tahdissa. Pelkän peruskoulun suorittaneista jo nyt alle puolet on töissä. Tähän on kaksi kallista ratkaisua: hyväksytään kasvava rakennetyöttömyys tai käytetään paljon rahaa täydentäviin tulonsiirtoihin.
Kasvava joukko on syrjäytynyt kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle elämään toimentulotuen varassa. Mitä isommaksi tämä alakulttuuri kasvaa, sitä enemmän se houkuttelee rajatapauksia. Keinoja on, mutta ei halpoja. Edellinen kohta liittyy vähän tähänkin.
Suomessa käytetään paljon rahaa kaupungistumisen estämiseen. Jatkossa koko maan pitäminen asuttuna tulee yhä kalliimmaksi. Kun lukee vaalilupauksia, ei miljardi taida riittää. Onhan aluepolitiikkaa käytetty raha tähänkin asti ollut halpaa.
Listaa on valitettavasti helppo jatkaa. Muiden maiden kiriminen kiinni koulutuksessa, rapistuva tieverkko ja niin edelleen.
Järkevä leikattavaa löytyy yritystukien puolelta, mutta niiden leikkaaminen vasta on vaikeata. Jokuhan niitä saa ja siksi niillä on raivoisia puolustajia.
On epäuskottavaa puhua verotuksen alentamisesta ja alijäämän selättämisestä.
Vaikka veroja ei voida alentaa, niitä kannattaa kerätä toisin.
Palkkaverot ovat myrkkyä palvelualoille ja vain palvelualat voivat työllistää lisää väkeä.
Työn verotusta tulee vähentää merkittävästi ja lisätä haittojen verotusta ja esimerkiksi tonttimaan kiinteistöverotusta. Hyvä verotuskohde on myös luonnonvarojen käyttö, koska meillä on vain yksi maapallo.
Iso lovi verotuloihin tulee liikenteen puolelta. Polttoaineiden käyttö vähenee eikä sähköautoista ei muutenkaan paljon veroja makseta.
Osaavaa väkeä pitäisi houkutella maahan. Suomessa koulutus on ilmaista ja vastaavasti koulutettujen nettoansiot alempia kuin muualla – ei kovin houkuttelevaa sille, joka on maksanut kalliin koulutuksensa omassa maassaan itse. Tämäkin on ratkaistavissa, mutta niin kuin aina, viisaus alkaa tosiasioiden tunnustamisesta.
Suomen malliin kohdistuu iso paine, sillä yhä houkuttelevammaksi tulee ottaa ilmainen koulutus Suomesta ja muuttaa korkeampien palkkojen ja alemman verotuksen perässä muualle.
= = = = =
Teksti on julkaistu kolumnina Talouselämän nettisivuilla.
Ehkä pitäisi vaan hyväksyä ne tosiasiat ja todeta, että vanhuksia ei voida hoitaa sillä tasolla kuin he itse haluaisivat tulla hoidetuksi muiden piikkiin. Demokratiassa todellisuuden hyväksymistä hidastaa se, että se porukka jolle totuus tekee kipeintä on kasvava väestönosta…
Joko lapsille jää perintöä tai oma hyvinvointi vähän kärsii. On moraalisesti kestämätöntä että varakkaat eläkeläiset hoidetaan hyvin ja he eivät maksa pennin jeniä siitä huvista. Ei voi pitää kakkua itsellään ja syödä sitä samalla kertaa.
Lasten into hoitaa vanhuksiaan kasvaa jos vaihtoehtona on perinnöstä luopuminen.
Perintöoikeus on hassu juttu noin yleisemminkin. Jos esimerkiksi kokoomus edustaisi oikeasti sitä arvomaailmaa, jota se väittää edustavansa, se ajaisi perintöveron korottamista sataan prosenttiin ja sen tuoton käyttämistä täysimääräisesti työn verotuksen alentamiseen.
Nyt kuitenkin jopa ne kokoomuslaiset, jotka menevät Vennin diagrammissa edes osittain päällekkäin vaikkapa oman yhteiskunnallisen ajatteluni kanssa (esim. Elina Valtonen), ajavat päinvastoin perintöveron poistamista kokonaan. Sata-komitea immunisoi aikoinaan meidän bloggaajamme tehokkaasti kokoomuslaistumista vastaan, kuten hän on useissa yhteyksissä kuvaillut. Minut immunisoi vastaavasti mm. tämä.
Sadan prosentin perintövero kannustaa hassaamaan kaiken omaisuuden viimeisinä elinvuosinaan. Paljon fiksumpi on perintövero, joka on isältä pojalle 0 %, isoisältä pojanpojalle 50 % ja isoisonisältä pojanpojanpojalle 100 %. Toisin sanoen, siitä omaisuudesta, jonka perittävä on elinaikanaan kartuttanut, peritään 0 %, siitä, jonka tämä oli saanut omalta isältään 50 % ja niin edelleen.
Jos noin olisi antaisin kaiken pois ennen kuolemaa
Niin teen ehkä nytkin 70 v alkaen
”On moraalisesti kestämätöntä että varakkaat eläkeläiset hoidetaan hyvin ja he eivät maksa pennin jeniä siitä huvista.”
Siis jos puhutaan vanhusten hoidosta siinä vaiheessa kun kotona ei enää pärjää niin kyllähän tälläkin hetkellä se on hoitokodeissa maksullista, yksityisellä sektorilla maksat sen minkä varallisuutesi antaa myöden, ellei sitä ole joudut turvautumaan julkisen sektorin palveluihin, niissä taas maksu määräytyy tulojesi mukaan, mikäli eläkkeesi sekä muut tulot on suuri, se kattaa hoidon kulut, mikäli tulosi ovat pienet, erotus maksetaan verovaroista. Tuloistasi ei jää käyttöösi kuin enää murto-osa.
Mikäli kirjoittaja tarkoittaa vanhenevan väestön terveydenhuoltokuluja niin missä kirjoittajan mielestä kulkee raja kenen terveyttä hoidetaan ja kenen ei. Varallisuusko tässä olisi ratkaiseva tekijä eli mikäli sinulla ei ole varoja yksityisen sektorin hoitokuluihin jää terveysongelmasi hoitamatta USAn malliin ?
Tulee mieleen eräs valtakunta kahdeksankymmentä vuotta sitten… ellet ollut ”Reichille” hyödyllinen niin henki pois ja uuniin.
Kummalta on reilumpa laskuttaa enemmän? Siltä jolla on miljoonan omaisuus ja eläke on 1500€/kk vai siltä jonka omaisuus on nolla ja eläke 1800€/kk?
Kun katsoo nykyisten poliitikkojen kykyä tehdä ikäviä päätöksiä niin täysin toivottomalta näyttää Suomen mahdollisuudet selviytyä mainituista haasteista. Toistan jälleen kerran idean siitä että yhdet tai jopa kahdet eduskunta- ja kuntavaalit jätetään väliin. Tällä tavoin päättäjille annetaan rauha tehdä ikävät päätökset ilman että tämä kostautuu heti kohta pidettävissä vaaleissa.
Toinen vaihtoehto on, että päätösten puuttuessa päädytään vielä 90-luvun alun lamaa pahempaan kriisiin. Sitten jostakin toivottavasti löydetään Lipponen@Viinanen puskemaan päätökset läpi vaaleista välittämättä.
Ensin mainittu vaihtoehto on hallittu, toisessa voidaan sukeltaa tosi syvälle.
Vaalikausien pidentämisessäkin on omat ongelmansa. Valta keskittyy ja huonojen päättäjien vaihtaminen on vaikeampaa. Asiaa voisi ajatella myös toisinpäin: onko ongelma sittenkin äänestäjissä, joiden heikko ymmärrys ja/tai itsekäs ajattelutapa ajaa poliitikkoja huonojen päätösten suuntaan? Toimiakseen kuunnolla demokratia vaatii sivistystä.
”Osaavaa väkeä pitäisi houkutella maahan. Suomessa koulutus on ilmaista ja vastaavasti koulutettujen nettoansiot alempia kuin muualla – ei kovin houkuttelevaa sille, joka on maksanut kalliin koulutuksensa omassa maassaan itse. Tämäkin on ratkaistavissa, mutta niin kuin aina, viisaus alkaa tosiasioiden tunnustamisesta.”
Oma kokemukseni on että Suomi on houkutteleva ulkomaalaisille, mutta tänne ei ole kovinkaan helppo tulla:
* Tarveharkinta
* Migrin toimintakulttuuri ja hakemuksien jonot (tällä varmaankin isoin vaikutus ulkomaalaisille suusta-suuhun kokemuksien kautta)
* Järkevän työpaikan (ei siis marjanpoimintaa tai siivousta) saaminen vaikeaa osin tarveharkinnan vuoksi, mutta toinen iso on kielitaitovaatimukset – Natiivin tasoinen kielitaito monessa paikassa vaatimuksena missä sitä vaikea ymmärtää vaatimuksena. Oman lisänsä toki tuo vielä monen julkisen sektorin työpaikan vaatimukset myös toisen kotimaisen osaamisesta.
Ainakin eräs tohtorisihminen joka mietti tänne tulemista ei kyllä miettinytkään mitään nettoansiomääriä tai veroprosentteja tai mitään vastaavaa, vaan ihan puhtaasti ihastui täkäläiseen yhteiskuntaan joka on moneen muuhun verrattuna aikamoinen onnela joka puolillaan sosiaalista pääomaa, yhteiskunta jota kilpailukulttuuri ei ole vielä kokonaan lävistänyt. Erityisesti iso asia lapsiensa näkökulmasta.
Toki vaikeudeksi hänelle muodostui löytää se väylä jolla hän tänne pääsisi. Toki voi tulla siivojaksi tai marjanpoimijaksi kunnes oppii kielen natiivitasoiseksi, mutta se on aika paljon vaadittu noin kouluttautuneelta henkilöltä.
Yrityksen perustamistakin hän mietti koska kyllä siihenkin olisi varaa, mutta se ei tietääkseni ole mikään peruste oleskelulupaan? Eli pitäisi tulla ensin siksi siivojaksi, ja perustaa se yritys sitten siivoustoiminnan ohessa (ja toivoa että Migri ei hylkää työviisumin uusintaa yrityksen perustamisvaiheessa jos se tulkitsee että todellinen syy oli jokin muu kuin tulla yhteiskunnan kannalta tuiki tärkeäksi siivojaksi).
Paljon olisi maassamme tekemistä tällä saralla.
Natiivin kielitaido oppii vain Suomeen syntynyt, joka on käyttänyt kieltä koko ikänsä. Pohjanmaan ruotsinkielinen harvoin saavuttaa natiivia tasoa.
Tarvitaan tapoja siirtää terveydenhuoltomenoja kansalaisten itsensä maksettavaksi. Tämän ei pitäisi olla ongelma jos koettu lisäarvo on riittävä.
Muutama päivä sitten Antti Rinne osoitti poikkeuksellista kansalaisrohkeutta avaamalla keskustelun aikuisneuvoloista. Poikkeuksellisen keskustelunavauksesta tekee se että media- ja somejulkisuus toimii sellaisella logiikalla että ensin etsitään ehdotuksesta yhteensopimattomuudet vallitsevaan todellisuuteen ja tyrmätään ehdotus julkisesti. Yllättävää näin vaalien alla.
Asiantuntijat lienevät yhtä mieltä siitä että ehdotus olisi hyvä, jos olisi loputtomat resurssit. Sen korollaari lienee että ehdotuksen se osa, joka on resurssiriippumaton, on hyvä. Resurssiriippumattomana voidaan aivan hyvin pitää sellaistakin toimintaa jonka kansalaiset kustantavat itse, ja joka ei keskimäärin aiheuta niukkuutta tai kustannuspaineita muualle terveydenhoitosektoriin.
Esimerkki tämänkaltaisesta toiminnasta on sellainen tiedonkeruu joka mahdollistaa tehokkaamman seulonnan. Kustannukset eivät ole ongelma kenellekään silloin kun tiedonkeruun (=laboratoriokokeiden + analyysin) rajakustannus lähestyy nollaa ja joka tapauksessa on vähemmän kuin kansalaisen maksuhalukkuus. Tämä on realistinen oletus silloin kun toimitaan suuren mittakaavan automatisoidussa ympäristössä (esimerkiksi Huslab, Synlab). Kerättävä tieto voi olla myös hähmäisempää, potentiaalisen potilaan omaan kokemukseen perustuvaa.
Bayesilaisessa mielessä kyse on priorien keruun kustannusten siirtämistä potilaalle. Jotta motivaatio maksamiseen on riittävä, pitää rahalle saada vastinetta. Bayesilaisen päättelyn soveltamisen kansanterveys- ja potilastyössä voi jättää lääketieteen disipliinin itsensä ratkaistavaksi, kunhan lainsäädännöllinen viitekehys on riittävän selkeä jotta kerätty data muuttuu riittävän avoimeksi niille jotka saavat siitä irti jotain hyödyllistä.
Tarkoittaa siis ettei aikuisneuvolan tarvitse olla Laitos perinteiseen demarityyliin vaan tietovarasto, jonka tarkoituksena on parantaa lääketieteellisten ennusteiden oikeellisuutta ja käyttökelpoisuutta, ja siinä sivussa tietysti säästää verovaroja.
Esitän tyhmän kysymyksen.
Minua saa haukkua siitä. Olen valmis tunnustamaan tyhmyyteni.
Siis:
Melkein kaikki käyttämämme ”asiat” ovat suhteellisesti ottaen halventuneet viime vuosikymmeninä. Kuulin radiosta että kun 80-luvulla perheiden ruokamenot olivat noin 20-25 % tuloista, niin nykyään ne ovat n 12 % (saatan muistaa prosentit hieman väärin, mutta suunta tämä). Telkkarit, lenkkarit, läppärit, vaatteet jne jne ovat kaikki halvempia kuin koskaan ennen.
Miksi julkinen talous menee täysin vastakkaiseen suuntaan? Miksi se maksaa koko ajan yhä enemmän? Eikä meidän vanheminen voi tätä yksin selittää.
Yksi tyhmä vastaus voisi olla: se mikä halpenee, on globalisaation ansiota. Se mikä kallistuu, on nationalismin tulosta.
Julkisen talouden suhteellinen kallistuminen johtuu niin sanotusta Baumolin taudista. Vaikka työn tuottavuus teollisuudessa on moninkertaistunut, opettaja ei pysty opettamaan nopeammin eikä hoitaja pitää kuolevan potilaan kädestä nopeammin kiinni.
Lisäksi ihmisille ei riitä sellainen terveydenhuolto, jota heille tarjottiin 1980-luvulla.
Julkisen sektorin kautta kulkevat myös eläkkeet. Niitä on enemmän, koska vanhuksia on enemmän. Itse asiassa eläkemenoista puhdistetut julkiset menot eivät ole kasvaneet.
Baumolin tautiin vetoaminen on käsien pystyyn nostamista. Tietysti ilmiö asettaa raja-arvon sille kuinka paljon julkistasektoria voidaan tehostaa, mutta ei ole mitään perusteita käyttää sitä (teko)syynä sillä, ettei mitään mukamas voitaisi tehdä.
Asiantuntijat ovat jo pitkään puhuneet siitä, että pelkästään ottammalla käyttöön julkisen sektorin parhaat käytännöt maan laajuisesti säätettäisiin vaikkapa terveyshuollossa helposti satoja miljoonia ellei enemmänkin vuosittain. Tämän jälkeen voisi kysyä sitä, että miksi vaikkapa vanhusten laitoshoitopaikat tuppaavat maksamaan julkisen sektorin puolella helposti 1,3-1.5x enemmän kuin yksityisellä sektorilla. Tähän ei selitykseksi kelpaa kitinä yksityisellä sektorilla kirjatuista ongelmista, koska tässä suhteessa tilastot ovat pahasti biasoituneita – kuntia on velvoitettu valvomaan yksityisiä palveluita tarkistuskäynnein, kun taas kuntien oman tuotannon ”valvontaan” on riittänyt palveluyksiköiden omavalvonta. Lisäksi jostain kumman syystä yksityisten laitosten asukkaat ovat tyytyväisempiä kuin julkisen sektorin asiakkaat.
Olen ymmärtänyt, että Suomessa laaja ja kattava hoidon tehokkuuden ja kustannusten tilastointi on, jos nyt ei käytännössä melkeimpä kiellettyä, niin ainakin heikkotasoista ja hajanaista. Ainakin (viher)vasemmiston suunnasta tuntuu kuuluvan kommentteja, ettei näitä asioita nyt vain yksinkertaisesti pidä / voi mitata rahallisesti (ikään kuin seurannan puute tekisi hoidosta jotenkin humaanimpaa?). Kuitenkin, jos asioita ei mitata kunnolla ja huolellisesti, niin miten niitä voidaan parantaa?
Kun ottaa huomioon tuon perustavan laatuisen vastenmielisyyden tehostamiseen (miten joku voi vastustaa sitä, että samalla rahasummalla saataisiin enemmän hyvinvointia?) ja sote-uudistuksen yleisen keskusjohtoisuususkovaisuuden yhdistettynä äärimmäiseen yksityisen sektorin ja kilpailun vihaamiseen, niin miten asiat voisivat kehittyä muuten kuin pahempaan suuntaan? Hoida työsi kuinka huonosti tahansa, niin valtio mättää systeemiin lisää veronmaksajien rahoja – ja lopulta ”asiakas” (eli kuluerän muodostava potilas) on se joka tilanteesta kärsii – ei viranhaltija.
ksee kirjoitti:
Toimintojen tehostaminen on hyvä tavoite. Varsinkin jos se tehdään niin että tehostaminen ei ole vain uuskieltä tarkoittamaan menojen karsimista käytettävien resurssien vähentämällä ja pitämällä muut asiat/käytännöt ennallaan. Eli samojen käytänteiden tekemistä kuin ennenkin mutta vaatimalla suorittavan työn tekijää tekemään vähemmällä enemmän ja nopeammin.
Juuri kenelläkään ei varmasti ole mitään sitä vastaan että asioita tehtäisiin fiksummin, niin että ketään ei ajettaisi muutoksella kohtuuttomaan asemaan. Usein se ylhäältä-alas pakotettu ”tehostaminen” jossa tavoitellaan vain rahan säästämistä sellaiseen johtaa. Että teet samat asiat mitä ennenkin, mutta nopeammin ja ilman taukoja. Ja että teet sitten palkatta yliajalla mitä et siltikään ehdi.
Tätä ”tehostamista” monet siis vastustavat. Ilmiö on nähty niin monesti, että monet ovat kyynistyneet. En ihmettele.
Ja edelleenkin, tehostaminen on tavoite, maali. Se ei ole toimi. Kokoomus jaksaa toistaa tuota tyhjää ”jos kaikki terveysyksiköt toimisivat yhtä tehokkaasti kuin mittarilla mitattuna tehokkain yksikkö niin säästettäisiin miljardi”. Yhtä hyvin voisi sanoa että jos kaikki yksityiset yritykset toimisivat yhtä tehokkaasti kuin tehokkaimmin toimivat yritykset niin talous vähintäänkin tuplaantuisi ja ohessa julkisen sektorinkin kestävyysvaje olisi enemmän kuin ratkaistu.
Kaikenmaailman haaveita voi toki heitellä, mutta oleellisempaa on että mitä toimia halutaan tehdä tavoitetta kohti pääsemiseksi. Pahoin pelkään että kiky-, eikun siis anteeksi kyky-puolueen toimet vievät vain kauemmas siitä maalista.
Tehostamisella on huono maine ihan valideista syistä. Monet suhtautuvatkin koko ”säästöjä tehostamalla” puheeseen epähedelmällisenä lähestymiskulmana, vaikka ajamat toimet ovatkin ihan hyvin sen kanssa linjassa. Itsekin kuulun ehkä näihin, esimerkiksi juurikin Kokoomuksen julkilausuttu tavoite että ”miljardin säästö budjetista soten toimintaa tehostamalla” kuulostaa juuri niin perse-edellä puuhun menemiseltä että en usko että se tulee päättymään hyvin.
Parempi lähtökohta olisi vaikka tosiaan pistää ensin niitä mittareita ja tilanneanalyysia kuntoon ja sitten miettiä niiden tuottaman paremman datan pohjalta mitä voidaan tehdä, ja kannattaako tehostaminen ulosmitata vaikka parempana ennaltaehkäisevänä terveydenhoitona, vaiko vaikkapa julkisen sektorin välittöminä budjettisäästöinä.
Mutta Kokoomus on jo niin monesti luvannut miljardilla säästää ”tehostamalla”, että eiköhän miljardin leikkaus tosiaan ole tulossa jos Kokoomuksesta pääministeripuolue tulee, ja se tullee tapahtumaan että rahoitusta leikataan ja saatekirjeessä sanotaan että nyt sitä tehostamista, saa suorittaa.
Ja taas tehostamisen nimissä tehdyt hölmöilyt tuottavat tuloksena lisää kurjuutta ja uusia ”tehostamisludditteeja” jotka ennemmin vastustavat kaikkia muutoksia koska kaikki menneet tehostamisuudistukset vain polkivat suorittavan työn tekijöitä yhä syvempään suohon.
Ahon-Viinasen hallitus osasi kyllä nostaa veroja ja keskiä uusia veroja ja sillä saatiin valtion velkaantuminen pysähtymään. Lisäksi tarvittiin toki tuuria mm Nokian muodossa.
Sen ajan veroista muistan mm:
– raippaveron, eli tuloveroja korotettiin tilapäisesti parin vuoden ajaksi
– lainakorkojen verovähennysoikeutta leikattiin kun pääomatuloverotusta uudistettiin
– autojen vuosittainen käyttömaksu tuli, ja jäi
– polttoaineveroja korotettiin jatkuvasti
– autovero oli paljon korkeampi, EU-jäsenyyden takia jouduttiin alentamaan käytettyjen tuontiautojen osalta.
– alkoholivero oli paljon korkeampi, ja matkustajatuonnille oli tiukat säännöt, joita jouduttiin muuttamaan EU-jäsenyyden takia.
– matkustusvero laivamatkoille ja lentäen tehtäville lomamatkoille, oli pari vuotta voimassa
– varmaan oli muitakin veroja siihen aikaan joita ei enää ole, omaisuusvero, leimavero, koiravero???
Ode kirjoitti pitkän ongelma-listan, mutta ei mitään kokreettista ratkaisua Suomen pääosin itse aiheutettuun talouskatastrofiin.
Oden kirjoituksesta huokuu sama neuvottomuus, joka läpäisee nyt koko Suomen poliittisen kentän.
Tätä surkeutta komppaa mediamme, joka on unohtanut journalismin periaatteet: ”Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.”
Huolimatta Neuvostoliiton ”reaalisosialismin” konkurssista 1991 ja siitä, että sosialistinen talouskokeilu on epäonnistunut kaikkialla muuallakin, Suomessa jatkettiin sosialismin rakentamista niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Suomalaisen sosialismiin rakentamisessa keskeisessä osassa on ollut yber-besserwisserimme, Mauno Koiviston ajama bernsteinilainen idea, jonka mukaan vallankumousta ei tarvita sosialismin saavuttamiseksi, vaan pitää käyttää ”pikkuhiljaa hivuttamista”.
Nyt tuon hivutuksen tulos on kaikkien nähtävissä: Isänmaamme on menossa selvitystilaan, velkojien holhottavaksi!
Onko Suomi jo menetetty tapaus?
Ei ole, jos teemme taloutemme täysremontin markkinatalouden ehtojen mukaan. Se on todistetusti tuonut miljardeille työtä ja hyvinvointia, sekä pelastanut miljoonat nälältä.
Nyt meidän on heitettävä kehiin perinteiset ylivoimatekijämme:
1) Harvinainen kykymme tulosta tuottavaan ja vastuuta ottavaan tiimityöskentelyyn
2) Erinomaiset johtajamme, josta todisteena rakettimainen elintasomme nousu sodanjälkeisestä konkurssista maailman huippujen joukkoon
3) Kykymme kehittää ja ottaa käyttöön uutta tekniikkaa
4) Erinomainen koulujärjestelmämme, joka on kiireesti päivitettävä takaisin huipulle
5) Ei-korruptoitunut ja tehokas hallintomme, joka on nopeasti skaalattava kantokykymme mukaiseksi
Seppo Korppoo, joka uskoo isänmaamme kykyyn uudistua niin, että yrittäjillä on mahdollisuus kasvattaa täällä varallisuutta, ottaa riksiä, investoida uuteen tekniikkaan ja työllistää.
”Iso lovi verotuloihin tulee liikenteen puolelta. Polttoaineiden käyttö vähenee eikä sähköautoista ei muutenkaan paljon veroja makseta.”
Eikös se ole päivänselvä asia että nyt polttoaineista kerättävä 2,5 mrd vero kerätään myös sähköautoilusta tavalla tai toisella. Todennäköisesti alueittain vaihteleva kilometrivero, jota voisi kerätä pakollisella GPS seurannalla.
Tulevaisuudenkuvasi on turhan optimistinen. Suomalaisten kestävyyskunto 20-40-vuotiaissa on niin surkea, että 20 vuoden päästä puolet viiskymppisistä ei pysty tekemään täyttä työpäivää vaan ovat itse hoivan tarpeessa.
Kannattaa lukea Björn Wahlroosin kirja Kuinkas tässä näin kävi? Miksi maallamme ei ollut malttia vaurastua
Hän tarkastelee näitä samoja kysymyksiä aina perusteellisesti . Hänen mukaansa Suomella ja Ruotsilla on kaksi olennaista eroa.
Ensinnäkin Ruotsi arvostaa ja kannustaa kotimaista omistusta. Ruotsissa ei ole perintöveroa. Niinpä Ruotsissa onkin monia suuria kotimaisia omistajia, muitakin kuin Wallenbergit. Kotimainen omistaja välittää kotimaastaan. Kun Porin jääkaappitehdas suljettiin, luottamusmies valitti, ettei omistajaa näe ksukoputkellakaan.
Toiseksi Ruotsilla on oma valuutta, joka joustaa talouden mukaan.
Kun Suomen eurojäsenyyttä mietittiin, keskeisenä ongelmana nähtiin työmarkkinoiden jäykkyydet. Parinkymmenen vuoden jälkeen voidaan todeta, että peloille oli syytä.
Näyttää vähän siltä, että voi valita joko euron tai Suomen työmarkkinamallin, jossa kilpailukyky palautetaan tarvittaessa devalvaatiolla.
Jos halutaan säilyttää Suomen malli, täytyy erota eurosta.
”Kun Suomen eurojäsenyyttä mietittiin, keskeisenä ongelmana nähtiin työmarkkinoiden jäykkyydet. Parinkymmenen vuoden jälkeen voidaan todeta, että peloille oli syytä. ”
Perustuen mihin? Koko 2010-luvun palkkoja nostettu vähemmän kuin inflaatio, ja nyt tänä vuonna vielä räikeästi vähemmän.
Ja Ruotsissa muuten kutsuttu jo kaupan edustajia hätäkokouksiin selittämään miksi ruuan inflaatio ollut yli 20% vaikka yleisinflaatio ei ole lähelläkään tätä. Mutta on se vaan niin paljon parempi maa, eikö?
Kyllä Suomi ajettiin kymmenen vuotta kestävään kasvun pysähdykseen ylihinnoittelemalla suomalainen työ vanhaan tapaan. Vanhaan tapaan olisi asia korjattu devalvoimalla.
Suomen työelämän jäykkyydet on myytti. Suomessa irtisanominen on helppoa, halpaa ja hauskaa, kun vaivautuu järjestämään muutosneuvottelut ja pidättäytyy rekrytoimesta samaan hommaan 3kk aikana. Sopii yrittää samaa Saksassa ja Ruotsissa. Maksaa muuten aikalailla.
Veronkorotus on nykyään nimeltään tulosopeutus
Ihmettelen, minkälaisia yritystukia meillä maksetaan, näköjään vähintään satoja miljoonia euroja vuodessa. Voiko joku avata minkälaiseen yritystoimintaan tällaista tukea jaetaan / tarvitaan.
Yrittäjänä B-to-B- palvelualalla toimineena tällaiset tuet kuulostavat uskomattomilta.
Yritystuet taitavat nykyään olla selvästi päälle 9 miljardia euroa vuodessa. Ne ovat enimmäkseen erilaisia verotukia. Tuet ovat pääosin joko huonosti tuottavia tai jopa suorastaan haitallisia taloudelle niiden kilpailua vääristävän vaikutuksen takia. Ympäristölle haitallisia tukia Luonnonsuojeluliiton arvion mukaan on noin 3,5 miljardin edestä. Erilaisia energiantuotannon tukia on varsin paljon.
Tuotekehitystä ja yritysten kansainvälistymistä tuetaan jollain 400 miljoonalla eurolla, mikä on jokunen prosentti tukien kokonaismäärästä. Nämä olisivat niitä hyödyllisimpiä ja parhaiten vaikuttavia tukia. Sen sijaan tukia valuu auringonlaskun aloille, joilta työpaikat hiipuvat pois ennemmin tai myöhemmin.
Yritystuista on ihan hyvä Wikipedia artikkeli. Sivumennen sanoen se on hulvattoman hauskaa luettavaa. Vaikkapa se kuuluisa työryhmä, joka näennäisesti asetettiin perkaamaan tukia, mutta homma vesitettiin ottamalla mukaan kaikki mahdolliset edunvalvojat ja asettamalla Mauri Pekkarinen ryhmän puheenjohtajaksi…