Valtiovarainministeriö suunnittelee painavansa sosiaali- ja terveysmenot alas budjettikurilla — onhan hyvinvointialueiden rahoitus osa VM:n budjettia. Tehtävä on haastava, sillä nämä menot ovat kasvusuunnassa kaikkialla teollisissa maissa. Meillä ajatellaan, että kun annetaan vähemmän rahaa, saadaan halvempaa hoitoa. Kun hyvinvointialueilla ei ole verotusoikeutta, VM voi yksin päättää, paljonko hyvinvointialueet käyttävät rahaa — tai ainakin luulee niin. Jos verotusoikeus olisi, olisi houkutus tarjota enemmän ja parempaa hoitoa ja laskuttaa se asukkailta korkeampina veroina. Parempaa hoitoa ajoivat kaikki hyvinvointialueiden vaaleissa ehdolla olleet.
Keskityn tässä kirjoituksessa terveyteen ja jätän sosiaalimenot sivummalle. Muistiin kannattaa kuitenkin jättää se, että sosiaalimenot kasvavat väistämättä vanhusten määrän kasvaessa.
Valistuneet terveyspoliitikot ovat kohtalaisen yksimielisiä siitä, että jos terveydenhuollon menoja on vähennettävä, niitä kannattaa vähentää erikoissairaanhoidosta. Tinkimällä kalliimmista ja vähiten vaikuttavista hoidoista erikoissairaanhoidossa sekä suuntaamalla ne rahat perusterveydenhuoltoon saadaan niukoista terveysbudjeteista eniten hyötyä.
Siis tiukka menokuri ja tinkimistä ennen kaikkea kalleimmasta erikoissairaanhoidosta. Voiko onnistua?
En usko tähän pätkääkään. Soten pelisäännöt ovat niin pahasti levällään, että budjettikuri on huono ohjaaja. Rahan niukkuus ei johda järkeviin säästöihin vaan osittain aivan absurdeihin. Esimerkiksi kun potilaat eivät pääse muuallekaan, he kasautuvat erikoissairaanhoidon päivystykseen, mikä tulee entistä kalliimmaksi. Päivystyksistä on tullut kaatoluokka, jonne myös poliisi kuskaa sammuneita, kun omat juoppoputkat ovat täynnä.
Hallinnon vanha totuus on, että jokainen organisaatio ajattelee omaa etuaan, ja oma etu on oman toiminnan kasvattaminen. Se tapahtuu niin, että annetut rahat eivät riitä ja jos uhkaavat riittää, tehdään jotain, etteivät riitä. Hallinto on toiminut näin jokseenkin aina.
Hyvinvointialueille ei ole annettu verotusoikeutta, jotta ei olisi houkutusta tarjota parempia palveluja ja korottaa veroja. Luulen, että tämä toimii toisin päin. Rahojen loppuessa voi mankua lisää rahaa valtion pohjattomasta kassasta. Sehän on oman alueen kannalta pelkkää plussaa. Jos rahansa loppuun käyttävä joutuisi VM:n sijasta pyytämään rahaa alueensa veronmaksajilta, olisi suurempi motivaatio tulla rahalla toimeen.
Tämä malli edellytti, että pitäisi säästä erityisesti erikoissairaanhoidosta. Se voi olla järkevää, mutta en usko siihen kuitenkaan. Lääketiede kehittyy nopein askelin. Tulee jatkuvasti lisää mahdollisuuksia voittaa sairauksia, joille ei ennen voitu oikein mitään. Yhteistä näissä hoidoissa on, että ne ovat kalliita.
Kylmästi laskien voisi olla järkevää lykätä näiden hoitojen käyttöön ottoa siihen, kun esimerkiksi lääkepatentit menevät vanhaksi ja hoito halpenee olennaisesti. Tämä olisi rationaalista, jos vaihtoehtona olisi säästöt perusterveydenhuollossa.
En usko, että päätöksentekomme kestää tilannetta, jossa johonkin tappavaan tautiin on olemassa parantava hoito, mutta sitä ei nyt anneta, koska budjettikuri.
Näin voitaisiin menetellä vain julkisessa terveydenhuollossa. Rinnalle kehittyisivät varmasti yksityiset palvelut ja vakuutusmarkkinat. Enemmistölle helsinkiläisistä lapsista otetaan jo nyt terveysvakuutus, jolla pääsee julkisen terveydenhuollon jonojen ohi yksityislääkärille. Tällaisia vakuutuksia tulee myös aikuisille, jos uusinta hoitoa ei ole muuten saatavissa.
Ei sinänsä ole mitenkään poikkeuksellista maailmalla, että verorahoitteisesti saa vain perustason hoitoa ja huipputason hoitoa annetaan vain rikkaille, jotka maksavat sen itse tai vakuutuksen kautta. Se, että Suomessa annetaan huipputason syöpähoitoa tuloihin katsomatta, on maailmalla poikkeus. Aika perusteellisesti muuttuu yhteiskuntamme, jos tästä luovutaan.
Seuraava kysymys on, annetaanko näille vakuutusyhtiöiden potilaille hoitoa julkisissa sairaaloissa, vai karkotetaanko osaajat yksityissairaaloihin.
Tai Viroon. Jos omasta maasta ei jotain hoitoa ole saatavissa, potilailla on oikeus hakeutua toiseen ETA-maahan sitä saamaan.
Terveydenhuollon kuluja tuskin voidaan taittaa ilman lääkärien hyvää koulutusta ja harjaannusta (nyt vakava vaje opetusresursseissa) ja yhteisiä hoitolinjauksia, joissa pitäydytään ja jotka päätetään nojaten lääketieteelliseen asiantuntemukseen ja tietoon hoidon vaikuttavuudesta. Mitä pidemmälle lääketiede kehittyy, sitä keskeisempää on rajoittaa hoidot tarkoituksenmukaisesti.
Tarvitaan myös terveydenhuollon harhautuneen työnjaon korjaaminen. Nyt vakanssivaje (kohtuuton työtaakka/vakanssi), tukihenkilöstö alimitoitettu ja työtä teetetään väärillä ammattiryhmillä.
Tulisiko medikalisaatiota ruokkivaan kohdentamattomaan mainontaan miettiä rajat?
Vanhusten hoidossa olennaista kuntouttava hoiva, jossa tavoitteena omatoimisuus mahdollisissa rajoissa. Merkittävä toimintakyvyn lasku voitaisiin ehkä puristaa keskimäärin nykyistä lyhyemmäksi jaksoksi elämän loppupäässä.
Tarjottaisiinko ikäihmisille vaikkapa voucherit kuntosalille?
Auli, itse odotan, että suurimmat tervehdenhuollon kulujen säästömahdollisuudet ovat tekoälyssä ja automaatiossa. Suurin osa diagnooseista on loppujen lopuksi vain loogista päättelyä, jossa tekoäly on yllättävän hyvä. Se oppinee tulevina vuosina kysymään keskeisiä kysymyksiä, ja vastattujen sanojen perusteella tekemään ehkä jopa paremmin diagnooseja kuin nykyisin lääkärit keskimäärin (huiput on erikseen). Myös esimerkiksi lääkkeiden haitallisten yhteisvaikutusten tunnistamisessa tekoäly voi olla huomattavasti ihmisaivoja parempi, kun potentiaalisia ongelmayhdistelmiä on jo kohtalaisella lääkemäärälläkin niin paljon, ettei korkeasti koulutettukaan ihmisaivo osaa enää sitä käsitellä.
Esimerkiksi keskimääräisen työterveyskäynnin, aiheenaan vaikkapa nuha tai kuume, saattaisi pystyä korvaamaan tekoälyllä. Potilas valittaa vaivojaan, tekoäly kuuntelee avainsanat ja lähettää niiden perusteella mittauttamaan tarpeelliset asiat, ja analysoi sitten vaikkapa vielä verikokeiden tulokset — hoitosuositusten mukaisella tavalla. Huomattava osa peruskäynneistä lääkärillä on rutiinitapauksia, joiden käsittelyn voisi periaatteessa hoitaa ilman koulutettua ihmistä ihan samoin kuin rutiinitapaukset vaikka verkkopankissa hoituvat nykyään ilman pankkivirkailijan luo menoa.
Kiinnostuksella olen seurannut myös mm. valokuviin perustuvan diagnosoinnin kehitystä. Tietokoneet ovat kohta todennäköisesti jo aika hyviä esimerkiksi ihosairauksien tunnistamisessa valokuvista ja vaikkapa sydämeen liityvän datan analysoinnissa. Ja lukuisissa muissa asioissa.
Iso sote-menojen lähde on se, että moni tulee käytännössä yksinäisinä juttelemaan hoitohenkilökunnalle. Siinäkin tekoäly voi auttaa, tuottamalla keinotekoisen keskustelukumppanin. Hoidossa avustavat robotit ovat jo jonkin aikaa olleet käytössä mm. Japanissa. Niistä voi tulla lähitulevaisuudessa iso apu mm. vanhustenhuoltoon, jos hoitajamitoitukset eivät kehitystä estä.
Suomen soten yksikkökoko ei kuitenkaan riittäne omaan massiiviseen tuotekehitykseen — mutta jos saataisiin edes kopioitua muualla maailmassa nyt menossa olevaa lääketieteellisen teknologian kehitystä tehokkaasti Suomeenkin.
“Esimerkiksi keskimääräisen työterveyskäynnin, aiheenaan vaikkapa nuha tai kuume, saattaisi pystyä korvaamaan tekoälyllä. Potilas valittaa vaivojaan, tekoäly kuuntelee avainsanat ja lähettää niiden perusteella mittauttamaan tarpeelliset asiat, ja analysoi sitten vaikkapa vielä verikokeiden tulokset — hoitosuositusten mukaisella tavalla. Huomattava osa peruskäynneistä lääkärillä on rutiinitapauksia, joiden käsittelyn voisi periaatteessa hoitaa ilman koulutettua ihmistä..”
Tähän näkymään ei toistaiseksi ole helppo uskoa, kun tietää, mitä potilaan kliininen tutkimus saattaa paljastaa riippumatta siitä, mitä potilas valittaa tai kertoo. Samojen “avainsanojen” takaa voi löytyä monta eri tautia. Samat sanat tarkoittavat eri ihmisille eri asioita. Laboratoriotutkimukset eivät myöskään välttämättä osoita ollenkaan oikeaa diagnoosia — ilman kattavaa anamneesia ja potilaan kliinistä tutkimista.
Potilas välttämättä ei tiedä lainkaan, mitkä tiedot ovat olennaisia. Käytännön työstä tiedämme, ettei potilas kerro olennaisia asioista aina edes kysyttäessä, vaan niitä saattaa tulla esiin vasta mutkien kautta tai myöhemmin.
Tästä syystä merkittävää säästöäkään ei algoritmeillä välttämättä synny — mutta saattaa syntyä häiriökysyntääkin🤔.
Hyvää pohdintaa. Muutama näkökulma:
1) Perusterveydenhuoltoon panostaminen on hyvinvointialueille vaikeaa, koska meillä on työterveyshuolto. Se hoitaa sitä varsinkin kasvukeskuksissa. Tämän takia sen lakkauttamisesta puhutaan, mutta on helpommin sanottu kuin tehty.
2) Verotusoikeuden myötä hyvinvointialueille tulee myös oikeus ottaa velkaa verotusoikeutta vastaan (tätä niillä nyt ei ole). Vaikea kuvitella, että hyvinvointialueet pystyy organisoimaan terveydenhuoltoa alueellaan ilman velanotto-oikeutta, mutta se tekee julkisen talouden hallinnasta vaikeaa (VM:n vihaama asia).
https://www.soininvaara.fi/2023/03/07/hyvinvointialueiden-verotusoikeudella-eroon-mankumismallista/#comment-647318
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2021/20210611#Pidm45053757110336
edellinen linkissä oleva kommentti puhui laki pykälistä 122–124 (Laki hyvinvointialueesta §122–124). joka antaa valtuudet valtiovarainministeriölle ottaa kontrolli haltuun. tosin laki on niin kankea ja byrokkraattinen että tuskin toimii.
itse ajattelin brutaalimpaa moukaria, eli eduskunta voi ottaa ylikirjoituksen samantien jo ensimmäisestä ylityksestä (tai eduskunnan nimeämä toimikunta). huom eduskunta, ei suoraan vm. tämäkään ehdotus ei mikään optimaallinen ole, eduskunnan vastuu ja rooli kasvaa.
Kun kaikki hyvinvointialueet tulevat ylittäään budjettinsa, VM:llä ei ole mitään hallinnollisia edellytyksiä ottaa niitä kaikkia hallintaansa.
Aiempien sairaanhoitopiirien rahat loppuivat aina säännöllisesti loka-marraskuussa, koska kunnat omista syistään kroonisesti alibudjetoivat kulut. Normaali yritys lomauttaisi tai irtisanoisi henkilökuntaa, mutta sairaanhoitoa ei voi pariksi kuukaudeksi lopettaa tyliin osastot tyhjiksi ja dialyysikoneet varastoon. Lisälasku lähti kunnille, jotka vähemmän iloisella mielellä maksoivat.
Valtiovaranministeri on jatkossa ylin terveydenhuollon päättäjä. Onnea matkaan!
YLE, HS ja muu media tulevat aivan varmasti kampanjoimaan ihmisten puolesta. Yhtään vaikuttavaa säästötoimpenpidettä ei tulla tekemään. Jos jossain kunnassa on sote-työpaikka, siitä ei luovuta, ei millään, ei koskaan. Palkat ovat kohtalaiset ja kuntaan tarvitaan verotuloja. Kun työllistämisen laskun maksaa valtio, tyhmempikin kunnanjohtaja järjestää vaikka väkivaltaisia mielenostoituksia estääkseen työpaikkojen, siis omien verotulojensa, vähenemisen. Hoidon laadulla tai muulla ei tämän kanssa tule olemaan yhtään mitään tekemistä eikä se edes kiinnosta kunnallispoliitikkoja eikä ketään.
Aluevaltuustot olivat alusta saakka aivokuolleita. Siellä päättämässä ovat omia siltarumpujaan ja ties mitä puolustavat samat kunnallispoliitikot kuin kunnissa. Periksi ei anneta ja aluepoliitikon onnistuminen on runsas rahan käyttö. Ehkä pelastustoimi lakkautetaan?
Tuleva vaalivoittaja, persuoikeistohallitus, leikannee sen 6 miljardia ja siinä sote-kulut ovat keskeinen leikkauskohde. Eläkkeisiin ei uskalleta koskea, koska suuret ikäluokat vielä äänestävät.
Buidjetin kuluja nostaa väestön ikääntyminen ja ikääntymisen aiheuttamat sairaskulut. Lisäksi rahaa menee roimasti lisää aseisiin. Kummatkaan lisäkulut eivät lisää tuottavuutta, joten jotain muuta leikkaamista tehdään enemmän. Nuoremmat ikäluokat ovat niin pieniä, että jo asiakaskunnan väheneminen leikkaa koulutuksen kuluja. Aina puolustetaan henkihieverissä olevien kuntien minikouluja suurilla kuluilla ja kasvupaikkakunnilla seinät repeävät ja kynät pätkitään.
Ainoa toivo on, että nykyinen hölmöily loppuu kun ei tarvitse kikkailla kuka sairaanhoidon maksaa. Tähän saakka pikkukuntien on kannattanut käyttää mahdollisimman paljon kallista erikoissairaanhoitoa ja isompien kuntien (=suurin osa kansalaisista) pitänyt sitä vältellä niin paljon kuin mahdollista.
Ikäihmisten hoiva ei nouse vaaliteemaksi. Persuoikeistolle riittää sänky ilman hoitajia, aiemmasta tiedämme miten siinä käy. Ikääntyminen, siihen liittyvät kulut ja kaikki muu on tiedetty tarkasti noin 40 vuotta, poliitikoille ja puolueille se on edelleen yllätys.
Vaalikampanjassa tämän kertominen on muuten itsemurha, joten sitä ei tehdä. Lopputulos toivottavasti ei yllätä.
Noinkin, mutta aiemmassa mallissa myöskin tehtiin vuoden lopussa aina iso määrä hankintoja, oli niihin kokonaisuuden kannalta oikeasti varaa tai ei — jotta seuraavan vuoden budjetti tulisi riittävän isoksi hankintoja varten aiemman vuoden lukujen pohjalta kehittyvinä. Jos yhtenä vuonna hankinnat meni tiputtamaan, sitten budjetoijat tiputti pysyvästi ne seuraaviltakin vuosilta. Joten hankintoja piti tehdä tasaisesti joka vuosi, oli niille aina aitoa tarvetta tai ei. Lisälasku lähti kunnille, jotka eivät niistä tykänneet. Kunnilla oli kuitenkin verotusoikeus. Mutta ei verotusoikeudellinen omistaja asioita saanut käännettyä edes oman kuntansa järjestämän terveydenhoidon osalta — aina joku saattoi terveydenhoito-organisaatiossa vedota lakisääteisyyksiin ja pakkoihin menojen syynä, johon kunnalla taas ei ollut valtaa vaikuttaa. Oikeasti paremmalla johtamisella olisi voitu silti saada vähemmin menoin asioita aikaan. Mutta julkisessa sotessa johtajillakin on kannuste usein ennemminkin kasvattaa toimintaa kuin karsia menoja.
Seuraava eduskunta leikannee eläkkeitä enemmän tai vähemmän epäsuorasti työmarkkinajärjestöjen hyväksynnällä, mutta tehnee sen pitkällä, vähintään 10 vuoden siirtymäajalla niin, että aikaa kuluu välissä niin paljon, ettei kukaan enää yhdistä asioita niistä päättäneisiin. Pitkillä siirtymäajoilla eläkeleikkaukset on ennenkin tehty.
Muistutan taas että suurin vaikutus saadaan juurisyihin kohdistuvilla väliintuloilla. Rokotekehitystä herpesviruksiin, ulosteensiirtoja lihaville, hygienian kohentamista päiväkodeissa ja kouluissa (maksimimäärä hermeettisesti eristettyjä ryhmiä ainakin), nuorille kondomeja pillereiden sijasta, kunnnon vanhan ajan 2 kk ginekset inttiin.
Palveluseteliä vaan ihan kaikkeen ja kaikille ja yksityiset tekee. Jonot katoaa, tulee hoidettua ajoissa, terveysala kasvaa ja ehkä ei niin kallista kuitenkaan jos laskee mukaan sen, että ihmiset ovat terveempiä kuin jos olisivat vuosia julkisen jonoissa. Ottaa maataloustuet harrastajilta pois, niin siinä on jo tarpeeksi rahaa ja maataloustuotanto ei käytännössä laske. Joku vaan kertoo kuinka järjetöntä on maksaa maataloustukia tuottajille jotka eivät tuota, niin kansa vaihtaa sen rahan mielellään terveytensä parantamiseen.
Palvelusetelin mahdollisuudet ovat rajalliset. Ne soveltuvat fokusoituihin erikoislääkärin kysymyksiin sekä toimenpiteisiin, joissa potilasvirtaa on riittävästi ja osaavan henkilöstön ja fasiliteettien ylläpitäminen on yksityiselle kannattavaa.
Kela-korvattu yksityinen lääkäritoiminta on pääosin avohoidon erikoislääkäripalvelua, joka julkiselta sektorilta laajasti puuttuu. Tämän vahvistaminen ja Kela-korvausten joustava käyttö julkisen sektorin tarpeiden mukaan (esim. vaikean jonotilanteen erikoisaloille korkeammat korvaukset) on yhteiskunnalle halpa tapa keventää julkisen ESH:n taakkaa.
Yksityisistä erikoislääkäreistä valtaosa on vain sivutoimisia, jolloin toiminta ei vähennä julkisen sektorin resurssia. Jos palveluille on tarvetta, vastaanottoaikoja annetaan enemmän ja potilaita hoidetaan enemmän. Ellei tarvetta ole, aikoja annetaan vähemmän. Joustavaa toimintaa.
Olennaista on, ettei julkisen sektorin toimintakyky heikkene. Siellä tapahtuu lääketieteen opiskelijoiden kliininen harjoittelu ja se vastaa pääosin lääkärien erikoistumiskoulutuksesta (yksityisellä mahdollista vain rajallisesti) sekä vaativimmasta hoidosta. Tämän toiminnan resurssien heikkeneminen laskee koko terveydenhuollon tasoa. Myös yksityinen toiminta nojaa julkisen sektorin koulutustoimintaan.
Pidemmällä ajanjaksolla liikunnan lisääminen varmasti vähentäisi sairastuvuutta. Nythän suomalaiset liikkuvat kävellen päivittäin vain 20 minuuttia. Ei ihme, että lihavuus, diabetes, etc lisääntyvät. Ja kulut kasvavat.
Tänään Hesarin uutisissa kerrottiin liikunnan olevan 1,5 kertaa lääkkeitä ja terapiaa tehokkaampaa masennuksen hoidossa. Masennus maksaa sekin paljon.
Että kansa pitää saada ylös, ulos ja kävelylle, pyöräilemään, etc. Nopeasti.
“Se, että Suomessa annetaan huipputason syöpähoitoa tuloihin katsomatta, on maailmalla poikkeus.”
Olisi mielenkiintoista tietää, mihin tämä väite perustuu. Usein kun tuntuu, että Suomessa täkäläistä hoitoa pidetään poikkeuksellisen hyvänä ja tasa-arvoisena, vaikka se ei sitä välttämättä ole vähäisten resurssien takia. Ehkä Suomessa jätetään hoitamatta tasa-arvoisemmin verrattuna USA:aan, koska siellä vakuutuksen hinta määrää hoidon tason. Toki kaikissa maailman maissa aivan huippuhoitoa saa lähinnä itse maksamalla.
Yhteistyöalueista muodostunee lopulliset päähyvinvointialueet (5 + Hki)
(Suomessa on vuonna 2023 yhteensä 309 kuntaa)
Valtiolle verotusoikeus, ei hyvinvointialueille, tavoitteena yhdenvertaisuus.
Perusorganisointi on aiheellista hoitaa valtion tasolla.
On luotettava vastuulliseen rahankäyttöön, valtiolla ei ole pohjatonta kassaa
Seuraavaksi kuntien lakimääräisistä tehtävistä ”koulutus ja varhaiskasvatus” on siirrettävä hyvinvointialueille.
Terveys- ja sosiaalimenot kasvavat vanhusten määrän kasvaessa. Tehokkuutta lisätään; automaatiot, teknologia, robotit jne. ja tarvittaessa palveluseteleitä.
Suomessa kuoli vuonna 2022 historiallisen paljon ihmisiä (62.886), kuolleiden määrä on suurin sitten sotavuosien. Taas esiinnoussut eutanasialain säätämis-keskustelu korostaa kivuttoman lopun tärkeyttä ja hyvää saattohoitoa. Mutta kannatetaanko oikeutta arvokkaaseen kuolemaan vai pelätäänkö, että sairaat vanhukset, jotka eivät halua olla enää vaivaksi, alkavat pyytää eutanasiaa ja eutanasiaa alettaisiin tekemään liian kevyin perustein
Nostetaan reilusti kotitalousvähennystä (verovähennys), tilapäisesti, ikäihmisten kotipalvelujen takaamiseksi.
Perusterveydenhoidon vaatimattomuuden syy, panostukset annettu erikoissairaanhoitoon
Työterveyshuolto (sairaushoitoineen) on työnantajan maksamaa, osana palkkaa.
Ohessa numerotietoja.
Tietoja v. 2021
väkiluku 5,5 milj. // alle 15 v. 15,4 % // 15 – 64 v. 61,6 % // yli 64 v 23,1 %
perheitä 1,5 milj. // asuntokuntia 2,8 milj. // työlliset 2,4 milj. // töllisyysaste v. 2021 72,4 %
työttömien osuus 10,2 % // eläkeläisten osuus 26 % // taloudellinen huoltosuhde 133,4
alkutuotanto 2,7 % // jalostus 20,5 % // palvelu 75,4 %
vuosikate € / asukas v. 2020 738,8
lainakate € / asukas v. 2020 3.448,4
opetus ja kulttuuritoiminta € / asukas 2.078,8
sosiaali- ja terveystoiminta € / asukas 3.622,3
Arviot hyvinvointialueiden rahoituksesta milj. € vuonna 2023 ja vuonna 2030
Yhteistyöalueet 5.535 keskus väkiluku 31.12–2022 1.000 hlöä, pyöristetty
v. 2023 22.518 v. 2030 29.314
Pohjois-Suomen yhteistyöalue 732
v. 2023 3.211 v. 2030 4.235
• Kainuun hyvinvointialue Kajaani 71
• Keski-Pohjanmaan hyvinvointialue Kokkola 68
• Lapin hyvinvointialue Rovaniemi 176
• Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue
(yliopistollinen sairaala) Oulu 417
Itä-Suomen yhteistyöalue 813
v. 2023 3.622 v. 2030 4.644
• Etelä-Savon hyvinvointialue Mikkeli 130
• Keski-Suomen hyvinvointialue Jyväskylä 273
• Pohjois-Karjalan hyvinvointialue Joensuu 163
• Pohjois-Savon hyvinvointialue
(yliopistollinen sairaala) Kuopio 248
Sisä-Suomen yhteistyöalue 893
v. 2023 3.636 v. 2030 4.745
• Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue Seinäjoki 191
• Kanta-Hämeen hyvinvointialue Hämeenlinna 170
• Pirkanmaan hyvinvointialue
(yliopistollinen sairaala) Tampere 533
Länsi-Suomen yhteistyöalue 875
v. 2023 3.617 v. 2030 4.696
• Pohjanmaan hyvinvointialue Vaasa 176
• Satakunnan hyvinvointialue Pori 213
• Varsinais-Suomen hyvinvointialue
(yliopistollinen sairaala) Turku 486
Etelä-Suomen yhteistyöalue 2.223
v. 2023 8.429 v. 2030 10.994
• x, Uusimaa Helsinki 1.734
• Helsinki (x) (v. 2023 2.592 ja v. 2030 3.285)
• HUS (yliopistollinen sairaala) (x)
• Itä-Uudenmaan hyvinvointialue (x)
• Keski-Uudenmaan hyvinvointialue (x)
• Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue (x)
• Vantaan ja Keravan hyvinvointialue (x)
• Etelä-Karjalan hyvinvointialue Lappeenranta 125
• Kymenlaakson hyvinvointialue Kouvola. Kotka 160
• Päijät-Hämeen hyvinvointialue Lahti 205
Soininvaara kirjoitti:
“Jos verotusoikeus olisi, olisi houkutus tarjota enemmän ja parempaa hoitoa ja laskuttaa se asukkailta korkeampina veroina. Parempaa hoitoa ajoivat kaikki hyvinvointialueiden vaaleissa ehdolla olleet.”
Vastaesimerkki: Ahvenanmaalla on muodostanut oman sote-alueensa vuosikymmenet. Sillä on lain mukaan verotusoikeus. Kertaakaan historiassa tätä laissa säädettyä verotusoikeutta ei ole silti käytetty. Verotusoikeus ei mitenkään automaattisesti muodosta houkutusta laskuttaa asukkailta korkeampia veroja. Edullisempaa paikallisten alueiden kannalta on koittaa saada rahat mistä tahansa muualta kuin paikallisesta verosta, vaikka sitten ruinaamalla rahoitusehtojensa parantamista valtiolta, koska verorasitus kohdistuu pienemmältä osin silloin paikallisiin.