Kategoria: Vaalilupausten kommentointia

Miksi Yleisradiota tarvitaan

Vaik­ka kuin­ka elämme markki­na­t­aloudessa, yleis­ra­diotoimin­nalle on perus­teen­sa. Ne kumpua­vat suo­raan talous­teo­ri­as­ta. Sen lisäk­si kysymys on sivistyk­ses­tä, kult­tuurin kun­nioituk­ses­ta ja suo­jau­tu­mis­es­ta valeuutisia vastaan.

Jos min­ul­la on leipä ja annan sen toiselle, min­ul­la ei ole sen jäl­keen leipää. Jos min­ul­la on tieto ja annan sen toiselle, tieto on sen jäl­keen sekä hänel­lä että minulla.

Kun joskus vuosikym­meniä sit­ten halut­ti­in osoit­taa, että markki­na­t­alous johtaa kaikil­la tavoin opti­maaliseen tulok­seen, yksi peru­so­le­tuk­sista on, että tieto on ilmaista — juuri sen takia, että se ei kulu jaettaessa.

Nyt kun kaikkea sitä, mikä on dig­i­taalises­sa muo­dos­sa, voidaan jakaa ilmaisek­si, olisi markki­na­t­alouden teo­ri­an mukaista, että se myös olisi ilmaista.

Vaa­timus tiedon ilmaisu­ud­es­ta on syn­nyt­tänyt Piraat­tipuolueen, jon­ka kesk­i­nen vaa­timus on, että ei saisi olla mitään tiedon jakamista rajoit­tavia tek­i­jänoikeuk­sia. Olisi het­kel­lis­es­ti opti­maal­ista, jos kaik­ki tieto olisi ilmaisek­si kaikkien saatavil­la, mut­ta tässä on tietysti se ongel­ma, että sil­loin kenenkään ei kan­nat­taisi tuot­taa tietoa, ei levyt­tää musi­ikkia, ei kir­joit­taa kir­jo­ja eikä tuot­taa tele­vi­sio-ohjelmia. Jat­ka lukemista “Mik­si Yleis­ra­dio­ta tarvitaan”

Ei taida kuusi miljardia riittää Petterin lupausten lunastamiseksi

Ajat­telin ensin kir­joit­taa julkisen talouden sopeu­tuk­ses­ta perus­teel­lisen selvit­tämisen jäl­keen, mut­ta se ei valmis­tu­isi koskaan. Sik­si kir­joi­ta vähän lonkalta, mitä siitä ajat­te­len nyt.

Sopeuttaa pitäisi, mutta ei ole paniikin kaltaista kiirettä

Aku­ut­tia hätää meil­lä ei ole val­tion velka­an­tu­misen kanssa. En muista kos­ka val­tion lainan reaa­liko­rko on ollut näin paljon miinuk­sel­la. Kun korko on alle inflaa­tion, rahan arvon heikken­e­m­i­nen on velal­lisen ystävä.

Voi olla, että inflaa­tion las­ket­tua taas nor­maali­in lukemi­in­sa — mikä voi viedä vuosia, kos­ka palka­nsaa­jien ymmär­ret­tävät palkkavaa­timuk­set ruokki­vat sitä – nimel­lisko­rko pysyy jonkin aikaa korkeahkona, jol­loin val­tion lainan reaa­liko­rko nousee positiiviseksi.

Ei ole hyvä aja­tus pitää val­tion­talout­ta ali­jäämäisenä nor­maal­isuh­dan­tei­den aikana. Nyt työl­lisyys on niin hyvä kuin se näil­lä sään­nöil­lä voi ylipään­sä olla. Täl­laise­na aikana ei val­tion­talouden pitäisi olla ali­jäämäi­nen. Ali­jäämä kuu­luu työt­tömyyskausien ajalle.

Meil­lä on ollut neljä vuot­ta käytän­tö, että demari-ikäiset elävät kat­teet­toma­l­la elin­ta­sol­la velak­si ja jät­tävät velat vihrei­den kohort­tien taakak­si. En oikein ymmär­rä, miten vihreät ovat tämän hyväksyneet.

Työllisyyden nostamien vaatii uusia toimia

Jat­ka lukemista “Ei tai­da kuusi mil­jar­dia riit­tää Pet­terin lupausten lunastamiseksi”

Mitä ajattelen vihreiden rökäletappiosta

Vihrei­den rökäle­tap­pio osui pahim­min puolueemme vahvoille alueille eli suuri­in kaupunkei­hin. Helsingis­sä vihreät menet­tivät 35 pros­ent­tia vuo­den 2019 äänistä. Karku­un pääsi vieläkin isom­pi kala, sil­lä jo ennen vuo­den 2019 eduskun­tavaale­ja vihrei­den kan­na­tus oli laskenut merkittävästi.

Viime metreil­lä vihreät menet­tivät liki kak­si pros­ent­tiyk­sikköä tak­tiselle äänestämiselle. Tässä ei ole muu­ta uut­ta kuin suu­ru­us. Lop­pume­trien kisa päämin­is­terin paikas­ta on mak­sanut meille aina ennenkin ja paljon.

Ääniä ei men­nyt vain demareille eikä vain vihreiltä ja vasem­mis­toli­itol­ta. RKP:ltä siir­tyi lop­pume­treil­lä ääniä kokoomuk­selle ja meni niitä paljon kokoomuk­selle vihreiltäkin.

Keski­tyn tässä kir­joituk­ses­sa Helsinki­in, kos­ka en ole ehtinyt analysoi­da mui­ta alueita.

Helsingis­sä vihreät oli­vat suurin puolue liki joka toisel­la äänestysalueelle. Korkean koulu­tuk­sen alueil­la suurim­man puolueen paik­ka siir­tyi vihreiltä kokoomuk­selle, lähiöis­sä demareille ja Kallios­sa Vasem­mis­toli­itolle. Kallios­sakin siir­tyi ääniä vasem­mis­toli­itolle vain vähän, mut­ta siir­tyi kuitenkin. Pääasi­as­sa vuo­to Kallios­sakin oli demarei­hin. Kun vihre­itä meni enem­män kuin Vasem­mis­toli­itol­ta, Vasem­mis­toli­it­to nousi suurimmaksi.

Menetämme koulutettua väkeä

Vihrei­den tap­pi­ot oli­vat suurimpia korkean koulu­tus­ta­son alueil­la. Niil­läkin vuo­toa näyt­tää olleen enem­män demarei­hin kuin kokoomuk­seen, mut­ta kokoomuk­seenkin on siir­tynyt merkit­tävästi. Eivät ne kokoomuk­sen lisä-äänet ole demareil­takaan tulleet. Jat­ka lukemista “Mitä ajat­te­len vihrei­den rökäletappiosta”

Näillä ajatuksilla vaalivalvojaisiin

Kir­joi­tan tun­nelmi­ani vaal­i­tais­tos­ta nyt, kun vaal­i­t­u­los ei ole tiedos­sa, eikä min­ua voi­da syyt­tää jälkiviisaudesta.

Min­ul­la vaal­i­tais­ton seu­raami­nen oli yhtä tuskaa. Olen todel­la kiin­nos­tunut poli­ti­ikan sisäl­löstä. Vaal­i­tais­telun seu­raami­nen ei kuitenkaan kar­tut­tanut san­ot­tavasti tietoani asi­akysymyk­sistä. Ne sivu­utet­ti­in vaal­i­tais­ton aikana isku­lau­seil­la ja puoli­to­tuuk­sil­la. Isku­lau­sei­ta ja asian ohi puhu­mista on ollut ennenkin, mut­ta ei mitään tähän ver­rat­tavaa. Yhdenkään puolueen todel­li­sista tavoit­teista ei tul­lut selkoa.

Joskus kun olin min­is­ter­inä vas­taa­mas­sa kyse­ly­tun­nil­la, ymmärsin, kuin­ka vah­vas­sa ase­mas­sa on vas­taa­ja, kos­ka kysyjä ei saa toista kysymys­tä. Se sai jotkut vas­taa­maan aivan mitä vain. Tämä ei ole mah­dol­lista enää, kos­ka väärä vas­taus pan­naan palasik­si somessa.

Vaa­likeskusteluis­sa taas voidaan sanoa ihan mitä tahansa, kos­ka puoli­to­tuuk­sista tai täy­del­li­sistä epä­to­tuuk­sista ei jää kiin­ni. Näin myös tehdään. Rauhal­lisem­mas­sa keskustelus­sa näin ei voisi tehdä, kos­ka toiset voisi­vat osoit­taa val­heet val­heik­si. Jat­ka lukemista “Näil­lä ajatuk­sil­la vaalivalvojaisiin”

Terveydellisistä syistä en katso enää vaalikeskusteluja

Pakotin itseni kat­so­maan eilen vaali­tentin. Se oli virhe. Olin sen jäl­keen niin raivois­sani, että en saanut nuku­tuk­si ja pilalle meni tämäkin päivä.

Olen joskus ollut nois­sa keskusteluis­sa itsekin, mut­ta ei se tuol­laista ollut. Keskusteli­jat ovat huo­man­neet, että mil­laisia epä­to­tuuk­sia tai harhaan­jo­htavia väit­teitä tahansa voi esit­tää, kos­ka niistä ei tuos­sa keskustelu­for­maatis­sa jää kiinni.

Sel­l­aisia ei kukaan esit­täisi, jos tämän jäl­keen kokoon­tu­isi raati ja kävisi väit­teet yksi­tyisko­htais­es­ti läpi tai jos keskustelu olisi keskustelua, jos­sa voi esit­tää perustel­lun vastaväitteen.

Siihen ei aika riitä, kos­ka kymme­nessä sekun­nis­sa esite­tyn väärän väit­teen kumoamiseen menee aikaa paljon enem­män. Sik­si puhutaan tietois­es­ti vas­toin parem­paa tietoa.

Pahin ei täl­lä ker­taa ollut Riik­ka Purra. Hän vain puhui muuten kauheuksia.

Pahin oli Anni­ka Saarikko, mut­ta eivät Pet­teri Orpo ja San­na Marin paljonkaan jäl­keen jääneet. Jat­ka lukemista “Ter­vey­del­li­sistä syistä en kat­so enää vaalikeskusteluja”

Veroja voidaan tuskin alentaa

Suomen talouden haas­teet ovat niin vihe­liäisiä, ettei kukaan vaaleis­sa ehdol­la ole­va uskalla puhua niistä taval­la, johon uskoisi edes itse.

Akuutisti val­tion velan korko ei ole ongel­ma, kos­ka val­tion kannal­ta vain reaa­liko­rol­la on merk­i­tys­tä, eikä se ole ollut koskaan näin paljon miinuk­sel­la. Joskus ne kuitenkin nou­se­vat positiivisiksi.

Jotkut ovat valmi­ita leikkaa­maan julk­isia meno­ja par­il­la mil­jardil­la, toiset kuudel­la. Tilalle pus­kee kuitenkin mil­jardi­tolkul­la uusia vält­tämät­tömiä meno­ja. Sik­si en oikein usko, että julk­isia meno­ja voidaan leika­ta juuri lainkaan, mut­ta samal­la pidän vält­tämät­tömänä leika­ta nyky­isiä meno­ja isol­la kädel­lä, jot­ta tilaa tulisi uusille.

Mil­jar­di tai pari solah­taa puo­lus­tuk­seen syistä, jot­ka kaik­ki tuntevat.

Nykyisel­lä syn­tyvyy­del­lä jokainen sukupolvi tulee ole­maan kol­man­nek­sen edeltäjään­sä pienem­pi. Pieneville ikälu­okille kaatuu sekä eläke­pom­mi että hoivapommi.

Van­henevia ikälu­okkia on enem­män, he elävät kauem­min ja vaa­ti­vat pidem­pään kallista hoitoa, kos­ka nopeasti tap­pa­vat tau­dit väistyvät ja hitaasti tap­pa­va demen­tia jää.

Jat­ka lukemista “Vero­ja voidaan tuskin alentaa”

Kokoomus ja persut aikovat ajaa Ylen alas

Seu­raavis­sa eduskun­tavaaleis­sa kansa päät­tää Ylen kohtalosta. Sekä kokoomus että perus­suo­ma­laiset halu­a­vat leika­ta voimakkaasti Yleis­ra­dion budjettia.

Sähköi­nen tiedonväl­i­tys on han­kala hyödyke markki­na­t­aloudessa, kos­ka sen jakamisen rajakus­tan­nus on nol­la. Sil­lä, kuun­te­lenko minä radio­ta, ei ole mitään vaiku­tus­ta Ylen menoihin.

Teo­ri­as­sa tiedon pitäisi näis­sä olois­sa olla ilmaista. Sik­si pyrkimys tehdä kaikesta tiedos­ta mak­sullista sotii markki­na­t­alouden perus­pe­ri­aat­tei­ta vas­taan, mut­ta tähän ongel­maan ei ole opti­maal­ista ratkaisua.

Perus­suo­ma­laisil­la ja kokoomuk­sel­la on ilmeis­es­ti eri perus­teet Ylen alasajolle.

Kokoomus halu­aa Ylen alasajol­la vain tukea kavere­itaan kau­pal­li­sis­sa medioissa.

Perus­suo­ma­lais­ten peruste on kun­ni­at­tomampi. Tavoit­teena näyt­tää ole­van aika suo­raan, että vain valeuutisia tulee olla tar­jol­la ilmaisek­si. Syy kitey­tyy yhdys­val­ta­laiseen slo­gani­in: facts, they have a lib­er­al bias. Miten enem­män salali­it­to­teo­ri­at ja valeuutiset täyt­tävät ihmis­ten tietoisu­u­den, sitä toden­näköisem­min he äänestävät kon­ser­vati­ivista oikeis­toa. Tästä on run­saasti tutkimus­tu­lok­sia. Perus­suo­ma­laiset ovat suo­raan sanoneet, että he eivät pidä siitä, mitä Yle kansalle kertoo.

Tun­net­tua sanon­taa mukaillen: kaikissa mais­sa val­ti­olli­nen tiedonväl­i­tys hal­lit­see — oman tai vier­aan val­tion. Ylen puo­lus­t­a­mi­nen on myös puo­lus­tau­tu­mista Venäjän vaikut­tamista vastaan.

On syynä Ylen alasajoon mikä hyvän­sä, lop­putu­los on sama.  Sil­lä ei ole väliä, että kokoomuk­sen perus­teet näyt­tävät kun­ni­al­lisem­mil­ta kuin perus­suo­ma­lais­ten perusteet.

Juuri sik­si Ylen tuotan­toa on puolustettava.

 

Mitä ajattelen vihreiden vaalituloksesta?

Min­un piti kom­men­toi­da vaale­ja Suomen Kuvale­hden twit­ter-huoneessa, mut­ta teknis­ten vaikeuk­sien vuok­si en pystynyt sitä tekemään. Kom­men­toin sik­si tässä.

Min­ulle vaal­i­t­u­los ei ollut pet­tymys. Olin ennus­tanut noin seit­semän pros­entin kan­na­tus­ta, joten meni itse asi­as­sa vähän parem­min. Tosin tuo ennus­tus perus­tui ole­tuk­seen, että äänestyspros­ent­ti olisi 45.

Lähtöko­hdak­si otin vihrei­den val­takun­nal­lisen kan­natuk­sen, joka on viimeisimpi­en haas­tat­te­lu­tutkimusten mukaan painunut jo kymme­nen pros­entin tun­tu­maan. Tästä pitää olla huolis­saan, ei siitäet­tä saimme aika ohuen edus­tuk­sen hyv­in­voin­tialuei­den valtuustoihin.

(Minä suos­tun käyt­tämään hyv­in­voin­tialueista sanaa maakun­ta vas­ta, kun joku säveltää Van­taa-Ker­a­van maakun­ta­laulun.) Jat­ka lukemista “Mitä ajat­te­len vihrei­den vaalituloksesta?”

Perussuomalaisten uusi tuleminen

Twit­teris­sä on ilkut­tu siitä, kuin­ka väärin veikkasin kak­si vuot­ta sit­ten perus­suo­ma­lais­ten tule­vaisu­u­den Hal­la-ahon johta­mana. Ana­lyysi­ni perus­tui siihen, että Soinin perus­ta­ma puolue jou­tui omaa tyh­myyt­tään vihamielisen val­tauk­sen kohteek­si. Eri­laisil­la ulko­maalais­vas­taisil­la ja ääri­oikeis­to­laisil­la sivus­toil­la oli aika avoimesti keskustel­tu siitä, että on taloudel­lis­es­ti edullisem­paa val­la­ta van­ha puolue kuin perus­taa uusi.

Ole­tuk­seni oli, että Hal­la-ahon johta­mana puolue kerää taak­seen eri­lai­sista kiihkokansal­lis­mieli­sistä piireistä koos­t­u­van piskuisen joukkion, mut­ta pet­tynyt duu­nar­i­poruk­ka palaa demarei­hin, joiden kan­na­tus nousee selvästi yli 20 prosentin.

Näin ei kuitenkaan käynyt, osit­tain demareista johtu­vista syistä. Hal­la-ahon puolue onnis­tui ole­tuk­seni vas­tais­es­ti aja­maan kak­sil­la vankkureil­la. Tosin eduskun­taryh­mä näyt­tää pain­ot­tuvan kovasti noi­hin toisi­in vankkurei­hin niin, että Hal­la-ahokin alkaa tun­tua siinä joukos­sa maltilliselta.

Vaa­likeskusteluis­sa muut puolueet tekivät las­ten­tarhamaisel­la kinastelul­laan Hal­la-aholle helpok­si argu­men­toi­da omaa agen­daansa. Hän puhui loogis­es­ti ja voit­ti väit­te­lyt sil­loinkin, kun oli väärässä. Tässä hän on Pet­teri Orpon pei­liku­va. Orpo onnis­tui esimerkik­si hoita­jami­toituk­ses­sa häviämään väit­te­lyn, vaik­ka oli oike­as­sa vain kos­ka ei osan­nut asiaansa.

En jak­sanut kaikkia vaa­likeskustelu­ja kuun­nel­la, kos­ka niistä tuli niin huono olo, mut­ta tämä keskustelu on kuvaava:

Juon­ta­ja: Eikö pidä lisätä työperäistä maa­han­muut­toa, kos­ka työperäis­ten maa­han­muut­ta­jien kesku­udessa työl­lisyysaste on korkeampi kuin kan­ta­suo­ma­lais­ten keskuudessa? 

Hal­la-aho: Tämä johtuu asiantun­ti­joista. Tarve­harkin­nan piiris­sä ole­vien kesku­udessa työl­lisyys on vain aluk­si korkeampi, mut­ta las­kee muu­ta­man vuo­den kulut­tua kan­taväestön alapuolelle.

Tähän ei vas­tat­tu mitään, joten Hal­la-aho voit­ti argu­men­toin­nin, vaik­ka oli väärässä. Olisi pitänyt sanoa, että kan­ta­suo­ma­lais­es­ta on mak­set­tu 17 vuot­ta lap­sil­isää ja hänet on koulutet­tu ilmaisek­si, kun taas työperäi­nen maa­han­muut­ta­ja muut­taa Suomeen työikäisenä. Sik­si hän on elämänkaar­ta ajatellen selkeä net­tomak­sa­ja vähän mata­lam­mal­lakin työllisyysasteella.

Täl­laisia keskustelu­ja oli luke­mat­to­mia. Hal­la-ahon kun­ni­ak­si on san­ot­ta­va, että hän argu­men­toi huo­mat­tavasti loogisem­min kuin muut puolue­jo­hta­jat. Haav­is­to myös yrit­ti, mut­ta ei saanut puheen­vuoro­ja. En ymmär­rä, mik­si puolue­jo­hta­jat kuvit­tel­e­vat, että men­estyvät vaaleis­sa parem­min, jos näyt­televät tyh­mem­pää kuin ovat.

Hal­la-ahoakin parem­min vaa­likeskusteluis­sa men­estyi Sam­po Ter­ho, mut­ta vaal­imen­estys jäi vaatimattomaksi.

Mut­ta ei perus­suo­ma­lais­ten uusi nousu vaa­likeskusteluista johtunut.

Teknolo­gian muu­tos on kohdel­lut työväen­lu­okkaista miestä huonos­ti. Duu­nar­i­työ­paikko­jen katoami­nen pan­naan herkästi glob­al­isaa­tion piikki­in, mut­ta pääsään­töis­es­ti työ­paikkaka­to johtuu teknolo­gias­ta ja automaa­tios­ta. Teol­lisu­us­tuotan­to on kyl­lä Suomes­sa kas­vanut, vaik­ka työ­paikat ovat tehdas­saleista kadonneet.

Kun työmieheltä viedään työmiehen kun­nia, hän on vihainen. Aikanaan pienvil­jeli­jätkin oli­vat vihaisia pel­to­jen pake­toin­nista, vaik­ka kukaan ei käskenyt pake­toimaan pel­to­ja. Mut­ta itse­tun­to vieti­in, kos­ka tar­jous osoit­ti, ettei oma­l­la työl­lä ollut arvoa.

Työläis­taus­taisen keskilu­okan ahdinko on syynä eli­itin vas­taiseen katkeru­u­teen ja suureen osan epä-älyl­lisen oikeis­ton nousus­ta, joka näkyy Trumpin val­in­tana ja Brex­it-äänestyk­sessä. Se on asia, jolle ei oikein osa­ta tehdä mitään. Kun Bri­tan­nia toiv­ot­tavasti pian eroaa EU:sta, ne kansanosat, jot­ka Brex­itin puoles­ta äänes­tivät, saa­vat huo­ma­ta ase­mansa heiken­tyneen entis­es­tään. Mitähän sit­ten tapahtuu?

Tämä on iso ongel­ma, mut­ta ei siihen kukaan, eivät pop­ulis­titkaan, ole mitään lääket­tä löytäneet.

On kyl­lä vaa­dit­tu teol­lisu­usautomaa­tion kieltämistä työ­paiko­jen säi­lyt­tämisek­si. Ihanko oikeasti? Jos esimerkik­si päät­täisimme, että teol­lisu­usautomaa­tio kiel­let­täisi­in autote­htail­la, auto­jen hin­nat moninkertaistuisivat.

Kes­ki-luokan ase­ma las­ki muuten myös 1930-luvulla.

Mut­ta sit­ten ovat myös luon­nekysymyk­set. Kuulimme juuri väitöskir­jas­ta, jon­ka mukaan perus­suo­ma­lais­ten äänestäji­in kuu­luu paljon ihmisiä, jot­ka luot­ta­vat huonos­ti kans­saih­misi­in­sä. Hei­dän tärkein motivoi­va tun­teen­sa on viha. Maail­mas­sa tulee aina ole­maan para­noi­disia ihmisiä, eikä sitä mil­lään poli­it­tisel­la ohjel­mal­la muuk­si muu­ta­ta. Van­han hyvän luokkav­i­han aikana näi­den viha kanavoi­tui per­in­teis­ten puoluei­den kaut­ta. Hert­ta Kuusi­nen olisi vetänyt hei­dät Vasemmistoliittoon.

(Saman tutkimuk­sen mukaan kokoomus­laiset ovat pin­nal­lisia kulu­tuskeskeisiä shop­pail­i­joi­ta. Min­un silmis­säni ei kovin mairit­tel­e­va omi­naisu­us tämäkään. )

Hal­la-aho ryhtyi heti sopuile­maan. Hän ilmoit­ti, että kiin­tiö­pako­lais­ten määrää voisi nos­taa, jos tur­va­paikkashop­pailu­un puu­tut­taisi­in. Minus­ta tässä on järkeä. Suomen on kan­net­ta­va osuuten­sa pako­laisongel­mas­ta, mut­ta osa tästä rahas­ta menee vääri­in kohteisi­in. Spon­taa­ni­pako­laisik­si ei valikoidu suurim­mas­sa hädässä ole­via vaan niitä, joil­la on resursse­ja matkus­taa tuhan­sia kilo­me­tre­jä ja mak­saa ihmissalakul­jet­ta­jille ja joskus myös viranomaisille.

Paine tur­va­paikkashop­pailu­un pienenisi, jos ovia työperäiselle maa­han­muu­tolle avat­taisi­in. Työperäi­nen maa­han­muut­to antaa oikeu­den tul­la maa­han ansait­se­maan elan­ton­sa työl­lä, mut­ta ei oikeu­ta muut­ta­maan maa­han elämään sosi­aal­i­tur­van varas­sa. Se ei ole kus­tan­nus vaan tukee talout­ta. Esimerkik­si van­hus­ten hoi­dos­ta ei selvitä ilman työperäistä maahanmuuttoa.

Miksi hoitajamitoitus kannattaa määritellä vanhuksen kunnon, ei keskiarvon perusteella.

Kun viesti ei men­nyt per­ille, yritän nyt vielä ker­ran selostaa, mik­si kiin­teä, kaikkia erikun­toisia van­huk­sia samal­la taval­la kohtel­e­va henkilömi­toi­tus on haitalli­nen, haaskaa rahaa ja johtaa van­hus­ten huonoon hoitoon.

On tärkeätä paran­taa van­hus­ten hoidon laat­ua ja voi olla perustel­tua palkata todel­la 4 500 hoita­jaa lisää, mut­ta se ei tarkoi­ta silti, että sään­tö­jen pitäisi olla sel­l­aisia, että ne johta­vat type­r­ään käyttäytymiseen.

Ympärivuorokautiseen hoitoon tule­vat van­huk­set ovat nyky­isin paljon huonokun­toisem­pia kuin oli­vat 20 vuot­ta sit­ten. Sik­si on perustel­tua nos­taa keskimääräistä mitoi­tus­ta. Van­hus­ten keskimääräi­nen huonokun­toisu­us on kuitenkin juuri huonon ohjauk­sen tulosta, ja tämä tulisi vain pahen­ta­maan sitä entisestää.

Mei­dän pitäisi men­nä samaan käytän­töön kuin Hol­lan­nis­sa, jos­sa van­huk­set pisteytetään RAI-indek­sil­lä. Kohta­laisen hyväkun­toinen van­hus tarvit­see hoito­jaa ehkä mitoituk­sel­la 0,2 ja hyvin huonokun­toinen mitoituk­sel­la 1,2. Suurin piirtein tätä suu­ru­us­lu­okkaa ovat hoitoisu­userot. Jos tämä on keskimäärin 0,7, eikö 0,7 ole sil­loin hyvä luku?

Ei ole, sil­lä kun­nat eivät päästä näitä 0,2‑vanhuksia hoito­laitok­si­in, vaan pakot­ta­vat nämä koti­hoitoon. Minä puol­lan voimakkaasti van­huk­sen oikeut­ta asua mah­dol­lisim­man pitkään kotona, mut­ta pidän todel­la huonona, ettei van­hus halutes­saan pääse kun­nan mak­samaan hoito­laitok­seen vain sik­si, ettei ole tarpeek­si huonokuntoinen.

Eri­tyis­es­ti pelkkää muis­ti­sairaut­ta pote­va ei vaatisi paljonkaan hoitoa, mut­ta hänen asumisen­sa yksin kotona ei ole turvallista.

Puhutaan tästä eteen­päin rahas­ta, jot­ta voimme ver­ra­ta hoito­laitos­ta koti­hoitoon, kos­ka laitok­sen hoit­o­mi­toi­tus­ta ei voi muuten ver­ra­ta kotihoitoon.

Tuo 0,7:n mitoi­tus tarkoit­taa, että hoitokuukausi mak­saa noin 4 000 euroa. Tuo 0:2:n mitoi­tus hyväkun­toiselle muis­ti­sairaalle tarkoit­taa, että hoitokuukausi mak­saa ehkä 1 500 euroa.

Mis­sä vai­heessa van­hus kan­nat­taa siirtää koti­hoi­dos­ta laitoshoitoon? Peri­aat­teessa siinä vai­heessa, kun hänen hoiton­sa laitok­ses­sa on halvem­paa kuin kotona. Tämä raja tulee vas­taan yllät­tävän nopeasti, sil­lä onhan jotenkin ratio­naalisem­paa annos­tel­la lääke van­huk­selle, joka on laitok­ses­sa, kuin van­huk­selle, jon­ka luo pitää matkus­taa pitkä matka.

(Tähän laskel­maan vaikut­taa huo­mat­tavasti se, miten suh­taudumme asumiskus­tan­nuk­si­in. Kotona asu­val­la van­huk­sel­la on tietysti olta­va se asun­to. Kuva muut­tuisi aivan toisek­si, jos tämä asun­to pan­taisi­in vuokralle ja vuokrat­u­lol­la mak­set­taisi­in laitoshoitoa, mut­ta se on taas oman tari­nansa aihe. Nyt jär­jestelmä kan­nus­taa jät­tämään asun­to tyhjäksi.)

Jos mitoi­tus ja hoito­laitok­sen lasku­tus kun­nalle perus­tu­isi RAI-indek­si­in, jol­loin kohta­laisen hyväkun­toinen van­hus mak­saisi 1 500 euroa, hän pää­sisi halutes­saan huo­mat­tavasti aikaisem­min laitok­seen. Kodi­no­maises­sa laitok­ses­sa elämä voisi olla paljon mukavam­paa kuin yksin pelois­saan kotona. Van­huk­sen kun­to yleen­sä las­kee ajan mit­taan. Sik­si RAI-indek­si tulee mita­ta sään­nöl­lisin välein uud­estaan. Kos­ka hoito­laitos saa rahansa RAI-indeksin peruis­teel­la, ei ole pelkoa, ettei laitos reago­isi van­huk­sen kun­non alentumiseen.

Käytin tässä sanaa lasku­tus, joka viit­taa ostopalvelui­hin. Asia ei muu­tu muuk­si sil­lä, että hoito­laitos on kun­nan oma.

Nyt van­hus pääsee laitok­seen vas­ta, kun hän on niin huonokun­toinen, että koti­hoidon hin­ta on tuo 4 000 euroa tai ainakin lähel­lä sitä. Se on jo lähel­lä heit­teille jät­töä, mut­ta jok­seenkin jokaisen kun­nan strate­gias­sa on pyrk­iä hoita­maan van­huk­sia kotona kauem­min. Huo­maamme, että laitok­sis­sa on tämän jäl­keen van­huk­sia, joiden hoidon­tarve vai­htelee välil­lä 0,7 – 1,2. Hoito on taas alim­i­toitet­tua, joten nor­mi nos­te­taan 0,9:ään ja ihan aiheesta. Sen jäl­keen laitok­sis­sa on van­huk­sia, joiden hoidon tarve vai­htelee 0,9 – 1,2 välillä.

Joku voisi sanoa, että kun­nathan ovat onnis­tuneet nos­ta­maan rajaa laitoshoitoon pääsys­tä ilmankin kiin­teää henkilöstömi­toi­tus­ta. Ovat, sil­lä kun­tien kyky laskea eri vai­h­toe­hto­jen taloudel­lisu­ut­ta on heikko. Tässä ehkä yksi syy siihen, että yksi­tyiset tuot­ta­vat yhtä hyvää hoitoa halvem­mal­la. Mut­ta tuo laki­in semen­toitu hoita­jami­toi­tus tek­isi tästä väärin laskemis­es­ta pakollista.

Sik­si olisi paljon parem­pi määrit­tää hoidon tarve yksilöko­htais­es­ti eikä val­takun­nal­lista keskiar­voa käyt­täen. Hoito olisi parem­paa ja rahaa säästyisi.

On hyvä, että van­hus­ten hoidon huonos­ta tilas­ta on nousut häly, mut­ta on myös hyvä, ettei asi­as­ta sääde­tä vaa­liki­iman olois­sa. Uskon, että vaalien jäl­keen päädytään kelvol­liseen ratkaisuun.