Miksi pienipalkkaisia kannattaa tukea?

Tavoit­teena on hyv­in­voin­ti­val­tion pelas­tamisek­si nos­taa työl­lisyysaste 80 pros­ent­ti­in. Sil­loin töi­hin on saata­va myös niitä, joil­la on puut­tei­ta osaamises­sa ja työkyvyssä sekä sen mukana myös tuottavuudessa.

Julki­nen sek­tori voi tietysti palkata ketä tahansa mil­laisel­la pal­ka­lla hyvän­sä vaik­ka pat­saan var­ti­joik­si, mut­ta näin ei hyv­in­voin­ti­val­tio­ta pelaste­ta. Yksi­tyisel­lä puolel­la ei ketään palkata tap­pi­ol­la. Jos palk­ka on korkeampi kuin työn tuot­to rahak­si muutet­tuna, työ­suhdet­ta ei syn­ny. Sik­si meil­lä ei ole esimerkik­si enää tankkaus­palvelua huoltoasemil­la, vaik­ka ennen oli.

Viimeisen 30 vuo­den aikana reaali­palkat ovat nousseet 50 pros­ent­tia. Niin ovat nousseet myös alim­mat palkat. Näin kaik­ki palka­nsaa­jat ovat päässeet osal­lisik­si elin­ta­son nousus­ta, mikä on tietysti hyvä asia niiden kannal­ta, jot­ka ovat yhä töissä.

Har­mi kyl­lä, myös se raja, kuin­ka paljon työn on tuotet­ta­va, on nous­sut 50 pros­en­til­la. Tämä on hin­noitel­lut kas­va­van osan työvoimas­ta ulos. Kun pelkän perusk­oulun tai kansak­oulun varas­sa ollei­den työt­tömyys oli vuon­na 1989 5,7 pros­ent­tia, oli se vuon­na 2021 jo 24 pros­ent­tia. Eikä tässä kaik­ki. Tuos­ta joukos­ta oli töis­sä enää vain 45 %.

Rak­en­teelli­nen työt­tömyys on nous­sut. Maas­sa on paha työvoima­pu­la, mut­ta työt­tömien määrä on 7,6 % työvoimas­ta. Jat­ka lukemista “Mik­si pieni­palkkaisia kan­nat­taa tukea?”

2020-luvun yhteiskuntapolitiikka (14) Pienten ansiotulojen täydentäminen

(Sivut 303 — 342)

Miten aut­taa niitä, joiden ase­ma työ­markki­noil­la on heikko, kos­ka heil­lä ei ole sel­l­aisia eri­ty­i­som­i­naisuuk­sia, joista työ­nan­ta­jat ovat valmi­ita mak­samaan? Hei­dän kannal­taan pien­ten palkko­jen nos­t­a­mi­nen saat­taa kään­tyä heitä vas­taan, kos­ka se hin­noit­telee hei­dät ulos työmarkkinoilta.

Tätä ilmiötä on kut­sut­tu myös kohtaan­to-onel­mak­si, jol­la yritetään selit­tää asia pois, mut­ta joka on mielestäni vain toinen nimi sille, että osas­ta työvoimas­ta ei kan­na­ta markki­nae­htoises­sa työssä mak­saa niin paljon, että sil­lä pal­ka­lla kan­nat­taa men­nä töihin.

Minimipalkan palautettu maine

Talousti­eteil­i­jät oli­vat pitkään täysin yksimielisiä siitä, että min­imi­palkan korot­ta­mi­nen lisää työt­tömyyt­tä kar­sies­saan pois tuot­ta­mat­to­mia työ­paikko­ja ja hin­noitel­lessaan osan työvoimas­ta ulos.

Empi­iri­sis­sä tutkimuk­sis­sa on saatu kuitenkin tulok­sek­si aivan muu­ta. Vuon­na 1992 New Jer­seyssä nos­tet­ti­in min­imi­palkkaa 4,25 dolar­ista 5,05 dol­lari­in (nykyeu­roina 7,2 eurosta 8,5 euroon). Viereisessä osaval­tios­sa Pen­syl­va­ni­as­sa koro­tus­ta ei tehty. Kuitenkin työl­lisyys kehit­tyi New Jer­seyssä parem­min kuin Pen­syl­va­ni­as­sa. Tutkimus­tu­losta pidet­ti­in ensin silkkana humpuukki­na, mut­ta ei siitä mitään vikaa löy­det­ty, ja saman­laisia tutkimus­tu­lok­sia on saatu muual­takin. Jat­ka lukemista “2020-luvun yhteiskun­tapoli­ti­ik­ka (14) Pien­ten ansio­tu­lo­jen täydentäminen”