Valtiovarainministeriö suunnittelee painavansa sosiaali- ja terveysmenot alas budjettikurilla – onhan hyvinvointialueiden rahoitus osa VM:n budjettia. Tehtävä on haastava, sillä nämä menot ovat kasvusuunnassa kaikkialla teollisissa maissa. Meillä ajatellaan, että kun annetaan vähemmän rahaa, saadaan halvempaa hoitoa. Kun hyvinvointialueilla ei ole verotusoikeutta, VM voi yksin päättää, paljonko hyvinvointialueet käyttävät rahaa – tai ainakin luulee niin. Jos verotusoikeus olisi, olisi houkutus tarjota enemmän ja parempaa hoitoa ja laskuttaa se asukkailta korkeampina veroina. Parempaa hoitoa ajoivat kaikki hyvinvointialueiden vaaleissa ehdolla olleet.
Keskityn tässä kirjoituksessa terveyteen ja jätän sosiaalimenot sivummalle. Muistiin kannattaa kuitenkin jättää se, että sosiaalimenot kasvavat väistämättä vanhusten määrän kasvaessa.
Valistuneet terveyspoliitikot ovat kohtalaisen yksimielisiä siitä, että jos terveydenhuollon menoja on vähennettävä, niitä kannattaa vähentää erikoissairaanhoidosta. Tinkimällä kalliimmista ja vähiten vaikuttavista hoidoista erikoissairaanhoidossa sekä suuntaamalla ne rahat perusterveydenhuoltoon saadaan niukoista terveysbudjeteista eniten hyötyä.
Siis tiukka menokuri ja tinkimistä ennen kaikkea kalleimmasta erikoissairaanhoidosta. Voiko onnistua? Jatka lukemista ”Turha on VM:n toivoa terveysbudjettien kuriin saamista.”