Avainsana: liukumat

Tavoit­teena on hyv­in­voin­ti­val­tion pelas­tamisek­si nos­taa työl­lisyysaste 80 pros­ent­ti­in. Sil­loin töi­hin on saata­va myös niitä, joil­la on puut­tei­ta osaamises­sa ja työkyvyssä sekä sen mukana myös tuottavuudessa.

Julki­nen sek­tori voi tietysti palkata ketä tahansa mil­laisel­la pal­ka­lla hyvän­sä vaik­ka pat­saan var­ti­joik­si, mut­ta näin ei hyv­in­voin­ti­val­tio­ta pelaste­ta. Yksi­tyisel­lä puolel­la ei ketään palkata tap­pi­ol­la. Jos palk­ka on korkeampi kuin työn tuot­to rahak­si muutet­tuna, työ­suhdet­ta ei syn­ny. Sik­si meil­lä ei ole esimerkik­si enää tankkaus­palvelua huoltoasemil­la, vaik­ka ennen oli.

Viimeisen 30 vuo­den aikana reaali­palkat ovat nousseet 50 pros­ent­tia. Niin ovat nousseet myös alim­mat palkat. Näin kaik­ki palka­nsaa­jat ovat päässeet osal­lisik­si elin­ta­son nousus­ta, mikä on tietysti hyvä asia niiden kannal­ta, jot­ka ovat yhä töissä.

Har­mi kyl­lä, myös se raja, kuin­ka paljon työn on tuotet­ta­va, on nous­sut 50 pros­en­til­la. Tämä on hin­noitel­lut kas­va­van osan työvoimas­ta ulos. Kun pelkän perusk­oulun tai kansak­oulun varas­sa ollei­den työt­tömyys oli vuon­na 1989 5,7 pros­ent­tia, oli se vuon­na 2021 jo 24 pros­ent­tia. Eikä tässä kaik­ki. Tuos­ta joukos­ta oli töis­sä enää vain 45 %.

Rak­en­teelli­nen työt­tömyys on nous­sut. Maas­sa on paha työvoima­pu­la, mut­ta työt­tömien määrä on 7,6 % työvoimas­ta. Jat­ka lukemista “Mik­si pieni­palkkaisia kan­nat­taa tukea?”