Kategoria: Talouspolitiikka

Hyvinvointialueiden verotusoikeudella eroon mankumismallista

Olin tiis­tain Kun­tat­alos­sa Yrjö Jahnssonin säätiön ja kun­tali­iton jär­jestämässä eri­no­maises­sa sem­i­naaris­sa Ter­veys ja talous. Siitä voisi kir­joit­taa paljonkin, mut­ta tyy­dy vain kah­teen aiheeseen.

Olen arvostel­lut sote-uud­is­tuk­sen rahoi­tus­mall­ia tuh­lauk­seen kan­nus­tavak­si ja kut­sunut sitä manku­mis­mallik­si.

Hyv­in­voin­tialueil­la ei ole vero­tu­soikeut­ta, vaan ne saa­vat val­tio­varain­min­is­ter­iöltä kukin tarpeel­lisek­si kat­so­tun määrän rahaa, jol­la on sit­ten yritet­tävä tul­la toimeen. Jäl­keen­päin kat­so­taan riit­tikö raha ja jos ei riit­tänyt, rahaa saa lisää. Kaik­ki tietävät tämän.

Jokainen järkevä hyv­in­voin­tialue tietysti jär­jestää asi­at niin, että raha ei riitä. Olisi­han suo­ranainen rikos alue­talout­takin kohtaan saa­da rahat riit­tämään. Kun val­ti­ol­ta saadaan mangutuk­si lisää, raha käytetään lähin­nä palkkoi­hin. Se lisää elin­voimaa tulo­ja alueel­la ja tuo myös kun­taveroina rahaa kun­nille. Jat­ka lukemista “Hyv­in­voin­tialuei­den vero­tu­soikeudel­la eroon mankumismallista”

Nelipäiväinen työviikko kaikille?

Bri­tan­ni­as­sa laa­jas­sa nelipäiväisen työvi­ikon kokeilus­sa on saavutet­tu Hesarin mukaan ällistyt­täviä tulok­sia. Neljässä päivässä saati­in yhtä paljon aikaa kuin viidessä. Mik­si emme siis tek­isi näin?

Tulok­ses­sa ei ole mitään ällistyt­tävää. Tuo on tiedet­ty kauan. Luo­vaa työtä har­va pystyy tekemään 40 tun­tia viikos­sa. Kos­ka työa­jan on olta­va tas­a­puolisu­u­den vuok­si yhtä pitkä kuin muil­la, lop­puaikaa varten on kek­sit­ty kok­ouk­set. Niin­pä kokeilus­sa tuot­tavu­us saati­in nouse­maan kar­si­mal­la esimerkik­si turhia kokouksia.

EK oli pan­nut laki­asi­ain­jo­hta­ja Markus Äimälän tyr­määmään ajatuk­sen nelipäiväis­es­tä työvi­ikos­ta. Voihan niitä turhia kok­ouk­sia kar­sia ilman työa­jan lyhen­tämistäkin. Hän ei tain­nut oival­taa, että ne kok­ouk­set tarvi­taan täyt­tämään se aika työa­jas­ta, jol­loin aja­tus ei oikein enää juokse. Voihan sen ajan tietysti myös somet­taa, jos on niin tärkeätä olla työ­paikalla, vaik­ka ei saa enää mitään aikaan. Jat­ka lukemista “Nelipäiväi­nen työvi­ikko kaikille?”

Sähkötuissa jättimäinen epäonnistuminen

On oikein, että hal­li­tus tukee koti­talouk­sia moninker­taisek­si nous­sei­den sähkölasku­jen kanssa ja on jopa oikein, että rahat tähän ote­taan sähköy­htiöi­den ylimääräi­sistä voitoista, mut­ta hal­li­tuk­sen tapa jakaa rahaa on onneton ja jät­tää pahim­mas­sa pulas­sa ole­vat puille pal­jaille. Tästä pitäisi ottaa opiksi. 

Olin tiis­taina 17.1. pan­elisti­na ener­giavi­ras­ton jär­jestämil­lä uusi­u­tu­van ener­gian ajanko­htais­päivil­lä. Samal­la min­ul­la oli tilaisu­us kuun­nel­la päivien esitelmät, jot­ka oli­vat toinen tois­taan mielenkiintoisempia.

Sykähdyt­tävin oli apu­lais­pro­fes­sori Las­si Ahlvikin ja hänen kol­le­goiden­sa laskel­ma ener­giakri­isin laskus­ta ja siitä, miten val­tion tuk­i­toimet kohdis­tu­vat. Tarkastelu oli tehty tulodesiileittäin.

Olen tien­nyt, että val­tio tuk­i­toimet eivät oikein osu maali­in, mut­ta en tien­nyt, että ne menevät näin pieleen. Jat­ka lukemista “Sähkö­tuis­sa jät­timäi­nen epäonnistuminen”

Helen tulee kuluttajia vastaan edullisella tariffilla (Fiksusähkö Takuu)

Helen Oy on tänään julk­istanut uuden tar­if­fin, Fik­susähkö Takuu. Se on voimakas vas­taan­tu­lo korkeas­ta sähkön hin­nas­ta kär­siville asi­akkaille. Kos­ka en ole tähän päätök­seen aivan syytön, on kohtu­ullista, että ker­ron mis­tä on kyse.

Sähkön hin­taka­ton ongel­mana on, että se lisää sähkön kulu­tus­ta ja voi johtaa harmil­lisi­in sähkökatkoi­hin. Ennen kaikkea se vie moti­vaa­tion ajoit­taa kulu­tus­ta sähkön riit­tävyy­den mukaan.

Hele­niltä tulee ensi vuon­na myyn­ti­in kohtu­uhin­tainen tar­if­fi, jos­sa alem­man keski­hin­nan vastapain­ona on pörssi­hin­taa seu­raa­va tun­ti­hin­ta. Se kan­nus­taa säästämään sähköä, kun siitä on pulaa, ja ajoit­ta­maan kulu­tus­ta hal­van sähkön aikaan. Näin se jopa paran­taa sähkö­markki­noiden toimintaa.

Fik­susähkö takuu on yhdis­telmä hin­takat­toa ja pörssi­hin­taa. Helen kan­taa riskin sähkön keskimääräis­es­tä hin­tata­sos­ta ja kulut­ta­ja vas­tu­un kulu­tuk­sen­sa ajoit­tumis­es­ta halpoi­hin tai kalli­isi­in tun­tei­hin. Jat­ka lukemista “Helen tulee kulut­ta­jia vas­taan edullisel­la tar­if­fil­la (Fik­susähkö Takuu)”

Tapoja torjua energiaköyhyyttä

Sähkö­markki­nat toimi­vat nyt todel­la huonos­ti, kos­ka sekä kysyn­tä että tar­jon­ta ovat jous­ta­mat­to­mia. Sil­loin pienikin epä­tas­apaino kor­jau­tuu joko hyvin korkeal­la tai hyvin hal­val­la sähkön hin­nal­la. Ajoit­tain hin­ta on ollut myös lähel­lä nollaa.

Nyt syn­tyy toisaal­ta kohtu­ut­to­mia voit­to­ja ja toisaal­ta kam­mot­tavaa energiaköyhyyttä.

Tilanteeseen on esitet­ty eri­laisia ratkaisuja:

Pörssisähkö kaikille

Jos kaik­ki käyt­täi­sivät pörssisähköä, kaikil­la olisi kan­nustin sopeut­taa sähkön kulu­tus­taan hin­toi­hin. Hin­ta­jous­to kas­vaisi ja hin­tavai­hte­lut tasoittuisivat.

Kun osal­la kansas­ta on voimas­sa edulliset pitkäaikaiset sähkö­sopimuk­set, muiden tilanne heikke­nee. On esitet­ty, että sähköy­htiöt ryhty­i­sivät osta­maan pois näitä van­ho­ja sopimuk­sia selväl­lä rahal­la. Se helpot­taisi kaikkien tilan­net­ta. Jat­ka lukemista “Tapo­ja tor­jua energiaköyhyyttä”

Risto Murto: Puuttuvat puoli miljoonaa

Eläkey­htiö Var­man toim­i­tusjo­hta­ja Ris­to Mur­to on kir­joit­tanut vaikut­ta­van ana­lyysin Suomen ja maail­man väestökysymyk­sistä. Täl­laista entistä tilas­toti­eteil­i­jää kir­jan ote ilah­dut­ti. Tiukkaa asi­aa ymmär­ret­tävässä muodossa.

Kir­jan päävi­este­jä on, että talouskasvu edel­lyt­täisi kas­vavaa väestöä. Kun Ruot­si väk­iluku kas­vaa ja Suomen tulee pienen­tymään, Suomen taloudelli­nen tule­vaisu­us on huo­mat­tavasti Ruot­sia heikompi.

Eläkey­htiön toim­i­tusjo­hta­jal­ta on ymmär­ret­tävää mure­htia pieniä syn­tyviä ikälu­okkia. Työikäiset mak­sa­vat eläkeikäis­ten eläk­keet. Tästä tulee mak­sajille raskas­ta, jos ikälu­okat pienenevät. Jat­ka lukemista “Ris­to Mur­to: Puut­tuvat puoli miljoonaa”

Kuunneltua: Sixten Korkman, Talous ja humanismi.

Kuun­telin mie­lenki­in­nol­la Six­ten Kork­manin kir­jan Talous ja human­is­mi, vaik­ka oletin, että kovin paljon uut­ta en oppisi, sil­lä tun­nen Six­tenin ajat­telua hyvin ja talousti­eteetkin sil­lä tasol­la, jota oletin yleis­ta­juisen kir­jan tar­joa­van. Mut­ta Six­te­nil­lä on lois­ta­va taito kiteyt­tää ja yhdis­tel­lä asioi­ta. Tästä kiinnostukseni.

Olin aivan väärässä. Kir­ja opet­ti min­ulle todel­la paljon uut­ta– ei niinkään talousti­eteestä luku­un otta­mat­ta joidenkin pahis­ten – kaiken sort­tis­ten lib­er­taarien – ylilyön­te­jä, joi­hin en ollut vaivau­tunut tutustumaan.

Kir­jas­sa on varsin kat­ta­va aate­his­to­ri­alli­nen osa, joka pain­ot­tuu pitkälti uskon­toi­hin. Siinä sivus­sa Six­ten ratkaisi puoli­huoli­mat­tomasti muu­ta­mal­la riv­ille monia askar­rut­ta­neen kysymyk­sen Jumalan olemassaolosta.

Aate­his­to­ri­aa tun­nen sen ver­ran huonos­ti, että en pysty sanomaan, onko Six­tenin yhteen­ve­to pätevä vai vaikut­taako se vain siltä.

Kir­jas­sa käsitel­lään paljon uskon­to­jen vaiku­tus­ta talouteen ja talouskasvu­un. Onko katolis­ten maid­en jäl­keen­jääneisyys seu­raus­ta kato­lilaisu­ud­es­ta ja protes­tant­tis­ten maid­en men­estys protes­tantismista? En ole koskaan tutus­tunut kalvin­is­mi­in. Six­ten esit­teli sen taloudel­lisen men­estyk­sen uskon­nok­si, jos­sa men­estyvät pää­sevät parati­isi­in vielä kuole­mansa jäl­keenkin. Six­ten pani täl­lä ker­taa Kalvinin suuhun alun perin apos­toli Paavalin lauseen “joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä”. Minä olen usei­ta ker­to­ja kuul­lut väitet­tävän, että lause oli Lutherin kynästä. Se on peräisin Raa­ma­tus­ta Paavalin kir­jeistä ja oli suun­nat­tu alkuseu­rakun­tien erään­lais­ten kib­but­sien kysymyk­seen siitä, onko oikein, että ne keräävät pöy­tien­sä ääreen pait­si vam­maisia, myös työtä vieroksu­via. Jat­ka lukemista “Kuun­nel­tua: Six­ten Kork­man, Talous ja humanismi.”

Hoitajien palkat ja inflaatio

Mielel­läni onnit­telisin hoita­ja­jär­jestöjä hyvästä sopimuk­ses­ta. Olen ollut pitkään sitä mieltä, että hoitoalan palkko­ja on nos­tet­ta­va reip­paasti, jot­ta alalle saataisi­in riit­tävästi väkeä. Puoli­toista vuot­ta sit­ten kir­joitin asi­as­ta Verdessä näin: https://verdelehti.fi/2021/02/24/hoitoala-ajautuu-kriisiin/.

Palkko­jen nousu 17 pros­en­til­la on tietysti hienoa, mut­ta tämä ei ole kum­moinenkaan koro­tus viiden vuo­den aikana, jos vuo­tu­inen inflaa­tio on kahdek­san pros­ent­tia. Toi­vokaamme kuitenkin, ettei inflaa­tio jää pysyväk­si riesaksemme.

Hoitoalan sopimuk­sis­sa on erään­laise­na indek­siehtona se, että koro­tuk­set on sovit­tu suurem­mik­si kuin vien­tialo­jen sopimuk­sis­sa. Tämä toimii, jos vien­tialat neu­vot­tel­e­vat itselleen inflaa­tion huomioon otta­vat sopimuk­set, mut­ta ei toi­mi, jos vien­tialat kurovat hin­tata­soa kiin­ni liuku­mil­la. Kun työ­markki­noil­la kateus on eteen­päin aja­va voima, voi hyvinkin olla, että vien­tialoil­la tähdätään liukumiin.

Niihin muuten hoita­jienkin pitäisi tähdätä.

 

Terveydenhuollon infarkti

Vaara­ton perää­na­jo vilkkaal­la liiken­neväyläl­lä saat­taa johtaa väylän tukkeu­tu­miseen useik­si tun­neik­si,  kos­ka ruuhkau­tu­mi­nen las­kee sen väl­i­tyskykyä ja ruuh­ka kumuloituu.

Saman­lainen infark­ti vaivaa ter­vey­den­huoltoamme. Ylikuor­mit­tumi­nen on laskenut kap­a­siteet­tia, mikä lisää ylikuormitusta.

Kun nor­maalit kana­vat eivät vedä, hakeudu­taan sairaalapäivystyk­seen. Asia vain pahe­nee, kun päivystyk­sistä ei poti­lai­ta voi­da siirtää eteen­päin. Lop­putu­los on kallis ja epäin­himilli­nen. Jat­ka lukemista “Ter­vey­den­huol­lon infarkti”

Sähkömarkkinat ovat rikki

Sähkö­markki­nat ovat pahasti rik­ki. Hin­ta määräy­tyy markki­noil­la huu­tokau­pas­sa, jos­sa hin­ta muo­dos­tuu kalleim­man mukaan tule­van voimalan mar­gin­aa­likus­tan­nusten mukaan. Tarkkaan sanoen ei vain kalli­im­man voimalaitok­sen mukaan, kos­ka myös kysyn­tä voi jous­taa. Jos hin­ta nousee kovin korkealle, jotkin osta­jista, lähin­nä jotkin tehtaat, totea­vat, että on kan­nat­tavam­paa pan­na tehdas kiin­ni kuin mak­saa tolkut­tomasti sähköstä. Se alen­taa sähkön hintaa.

Sähkö on Suomes­sa mon­en mielestä kohtu­ut­toman kallista, mut­ta Suomen sähkön hin­ta ei ole mitään ver­rat­tuna vaikka­pa Sak­san hintoihin.

Nor­maali­olois­sa tämä toimii aivan hyvin, mut­ta nyt sähköpu­lan olois­sa se on johtanut hin­toi­hin, jot­ka ovat mon­elle kulut­ta­jalle kohtu­ut­to­mia ja tuot­ta­vat toisaal­ta vesi‑, ydin- ja tuulivoimaloiden omis­ta­jille jopa kohtu­ut­to­mia voit­to­ja. Jat­ka lukemista “Sähkö­markki­nat ovat rikki”