Kategoria: Tekoäly
Tekoäly taiteilijana
Tekoäly taiteen tuottajana
Tekoälyn avulla voidaan tuottaa kuvataidetta, musiikkia ja jopa runoja. Nettiin on jo ilmestynyt tekoälyohjelmia, joilla kuka tahansa voi säveltää laulun annettuu tekstiin ja vielä esittää sen valitulla tyylillä. Tämä on herättänyt vastalauseita oikeissa taiteilijoissa, jotka pelkäävät aiheellisesti, että tekoäly syö heidän leipänsä. Tekoälyn käyttö elokuvien ja käsikirjoitusten tuottamisessa oli merkittävä syy Hollywoodin taannoiseen lakkoon.
Kysymys jakautuu kahdeksi. Toista kutsun moottorisahaongelmaksi, sillä veihän moottorisaha yli 60 vuotta sitten leivän valtavalta määrältä justeerin käyttäjiä. Kansainvälisempi nimi olisi luddiittiongelma. Kun Kehruu-Jenny syrjäytti rukinpolkijat, syntyi luddiittien eli koneensärkijäin liike tuhoamaan koneita.
Bulkkitaiteilijoiden leipä
Samalla kun tekoäly vie monen taiteilijan leivän, se tekee tietynlaisen bulkkitaiteen hyvin halvaksi ja saattaa sen suurten kansanjoukkojen käyttöön, niin kuin kutomakoneetkin tekivät kankaista halpoja. Aikanaan grafiikan ajateltiin olevan samanlainen taiteen demokratisoija. Moni kuvataiteilija suosi juuri siksi grafiikkaa aatteellisista syistä.
Samanlainen luddiittiongelma liittyi aikanaan myös äänilevyihin ja radioon. Parhaat muusikot saivat miljoonayleisön ja veivät markkinat maakunnallisilta kyvyiltä, mutta musiikin kuuntelu muuttui valtavan paljon demokraattisemmaksi. Paras taide pysynee pitkään ihmisten tuottamana, mutta kuvataiteessa toritaiteilijat menettäisivät tulonsa tekoälylle.
Tekijänoikeudet
Toinen ongelma liittyy varastamiseen. Tekoälyä koulutetaan olemassa olevien taiteilijoiden töillä. Koulutuksen jälkeen siltä voi tilata maalauksen vaimostaan Helene Schjerfbeckin tyyliin. Vaikka tekoäly on tehnyt uuden teoksen, tyylin se on varastanut Schjerfbeckiltä. Saako niin tehdä? Jatka lukemista “Tekoäly taiteilijana”
Mitä jäi sanomatta Ruben Stillerille?
Olin eilen Ruben Stillerin haastattelussa. Ruben on ehdoton suosikkitoimittajani. Hänen rempseä tyylinsä saa porautumaan asioihin paremmin kuin toisten korrektimpi puhetapa. Ruben oli lähettänyt minulle kysymysrungon. Valtaosa jäi sanomatta. Siksi julkaisen lunttilappuni.
Ennustetaan ensin neljä vuotta eteenpäin. Osmo, mitä odotat tältä hallituskaudelta?
On aika vaikea sanoa vielä. Voisin tuomita hallituksen pelkkien ennakkoluulojen pohjalta, mutta katsotaan nyt ensin mitä ne tekevät. En ole mikään Arhinmäki.
Kun sekä MTK että SAK ovat oppositiossa, pelkään pahoin, että nämä tulevat taistelemaan yhteiskunnallisesta vallasta ja se näkyy levottomuuksina työmarkkinoilla. Tämä on epädemokraattista, enkä siitä oikein pidä, koska kannatan demokratiaa enkä korporativismia, mutta korporativismin juuret ovat syvällä suomalaisessa yhteiskunnassa. Jatka lukemista “Mitä jäi sanomatta Ruben Stillerille?”
Palkkaerojen siunaus ja kirous
Palkkaeroja kuulee puolustettavan sillä, että ne kannustavat ahkeruuteen, parantamaan omaa osaamista ja etenemään työuralla. En ole tästä vakuuttunut. Huolimatta pienistä palkkaeroista, Suomessa on riittävän kivaa olla hyväosainen ja riittävän kurjaa olla huono-osainen. Tästä syystä emme siis tarvitse suurempia palkkaeroja.
Palkkaeroilla on myös toinen merkitys. Ne ovat työnantajan silmissä työvoiman hintaeroja. Jos autokaupassa yritettäisiin myydä Ladoja ja Mersuja samalla hinnalla, Mersut myytäisiin pian loppuun ja Ladoja jäisi myymättä.
Osaamisvinouma – se, että koulutetuista on ylikysyntää ja kouluttamattomista alikysyntää – johtuu etupäässä siitä, että yksinkertaisia suorittavia töitä on ollut helppo automatisoida, mutta sitä on pahentanut entisestään töiden organisointi niin, että avustava työvoima on poistettu työpaikoilta.
Jos muurarille ja tiilenkantajalle on rakennuksillamaksettava samaa palkkaa, työnantajan silmissä on tehokkainta, että muurari kantaa tiilensä itse. Huono juttu sille, josta ei ole muurariksi, mutta olisi tiilenkantajaksi.
Tämä oli tarkoitettu vain havainnollistamaan asiaa. Työnjaosta rakennuksilla ei tiedä juuri muuta kuin sen, että enää rakennuksille ei houkutella erityissosiaalihuollon asiakkaita piimäpurkin ja ruisleivänvoimin, kuten 1980-luvun lopulla. Helpoimmat työt ovat siis poistuneet.
Toimistoissa korkeasti koulutetut viettävät paljon aikaa kaikkeen hölmöön, kuten tuskailuun matkalaskujensa kanssa, vaikka näihin erikoistunut henkilö tekisi sen paljon tehokkaammin pelkästään siksi, että osaa laskutusohjelman käytön.
Jos koulutettu ja osaava työvoima olisi kallinpaa ja vähemmän koulutettu halvempaa, toimistoihin tulisi avustavaa henkilökuntaa ja kaikki asiat olisivat paremmin.
Kun markkinavoimat ovat hilanneet lääkäreiden palkkoja ylöspäin, konekirjoitustyötä on siirretty lääkäreiltä takaisin halvemmalle työvoimalle.
Hartz-reformien jälkeen saksalaisilla yrityksillä on ollut käytössään erittäin halpaa työvoimaa. En ota tässä kantaa noihin reformeihin sinänsä, mutta niiden seurauksena esimerkiksi tutkimuslaitoksiin on tullut avustavaa työvoimaa ja tutkijoiden tuottavuus on parantunut, koska nämä ovat voineet keskittyä tutkimukseen.
(Koska joku kuitenkin tulkitsee yhdenkin myönteisen saman Hartz-reformeista niin, että kannattaa kritiikittä koko pakettia, niin sanotaan nyt kuitenkin, että ne ovat alentaneet rakenteellista työttömyyttä merkittävästi,tehneet monesta köyhästä työttömästä työssä käyvän köyhän ja näyttävät muodostavan monelle ansan, josta ei pääse pois vaikka sen piti olla ponnahduslauta työmarkkinoille. Toimii siis kuin kunnille maksettu palkkatukiSuomessa. Sekin on enemmän este kuin polku avoimille työmarkkinoille. Hartz-reformi toimi kuin moukari. Minulla on mielessäni vähän pienempiä korjauksia. )
Viimeaikaiset tiedot kertovat hälyttävää kieltä nuorten miesten lisääntyvästä pienituloisuudesta ja työttömyydestä. Tämä voi johtua siitä, että pojat ovat poikia tai että geneettinen laadunvarmistus on heikompaa, kun on vain yksi X‑kromosomi, tai sitten se johtuu siitä, että miesten euro on 1,20 naisten euroa.
Työvoiman liian pienet hintaerot vaikuttavat myös hitaasti ja siksi pysyvästi. Miten esimerkiksi tekoälyä kehitetään? Tehdäänkö siitä väline, jolla parhaat ja luovimmat henkilöt tulevat entistä korvaamattomammiksi ja taviksia syrjäytetään työmarkkinoilta, vai tehdäänkö siitä väline, jonka avulla tavikset voivat tehdä aiempaa vaativampia työtehtäviä ja korvata näin osan noiden korvaamattomien työpanoksesta. Mitä kalliimpia ovat tavikset suhteessa huippukykyihin, sitä enemmän kannattaa keskittyä heidän korvaamiseensa.
Huomamme, että optimaaliset palkkaerot ajatellen ihmisten kannustamista, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja yhteiskunnan yleistä luottamusta olisivat aika pienet, mutta jos ajattelemme rakenteellista työttömyyttä ja syrjäytymistä, työvoiman hintaerojen pitäisi kuitenkin olla paljon suurempia,.
Kompromissia on turha etsiä. Näiden kahden asian – työvoiman hinnan ja palkansaajan nettotulojen – pitää siis eriytyä toisistaan nykyistä enemmän.
Tätä ajatellen korkeakouluopintojen ilmaisuus jasubventoiminen on kaksiteräinen miekka. Sen voi ajatella lisäävän yhteiskunnallista tasa-arvoa sillä, köyhä kotitausta ei ole este opiskelulle, mutta lisäävän eroja siinä mielessä, että köyhä siivooja maksaa veroissaan tulevan suuripalkkaisenylilääkärin opinnot.
Jos ulkomaita ei olisi, voisimme asettaa työnantajille koulutusveron. Pelkän peruskoulun suorittaneen palkkaamisesta ei pitäisi maksaa mitään ja korkeakoulututkinnon suorittaneesta tonnin kuussa ja muut siltä väliltä. Silloin ei olisi houkutusta palkata tehtäviin ylikoulutettuja vain sen takia, että koulutuksen suorittaminen kielii pitkäjänteisyydestä (koulutusinflaatio).
Noin muuten voisi ajatella, että progressiivinen verotus tasaa palkkaeroja yläpäässä jo riittävän tehokkaasti. Omaisuustuloista en sano mitään. Jos ulkomaita ei olisi, voisimmeturvallisesti jyrkentää progressiota, mutta menetämme jo nyt ulkomaillekoulutettua työvoimaa kohtuuttoman paljon. Varsinainen ongelma on kuitenkin palkka-asteikon alapäässä, jossa verotus ei tasaa tuloeroja juuri lainkaan.
Jos pienimmät palkat joustaisivat alaspäin, syrjäytyminen töistä vähenisi. Jotta se ei lisäisi tuloeroja ja jotta noita töitä kannattaisi tehdä, pitäisi pieniä ansiotuloja subventoida täydentävillä tulonsiirroilla. Voi maksaa aika paljon, mutta kannattaa maksaa.
Tähän tietysti ay-liike huutaa, että tämä loukkaa työmiestä: työllä on tultava toimeen! On väärin, jos riistäjät saavat työvoimaa halvalla.Jostain syystä maidon tuottajat eivät mesoa, että kyllä maidon hinnalla on tultava toimeen ilman maataloustukea, eivätkä valita, että laiskat kuluttajat saavat maitonsa liian halvalla. Heistä on päin vastoin ihan kiva saada rahaa tilille, eikä sekään ole heistä huono asia, että kuluttajilla on rahaa ostaa maitoa.
= = = = =
Tässä vähän pohdiskeltavaa niille, jotka valmistautuvat hallitusneuvotteluissa linjaamaan sosiaaliturvan uudistusta.
Minua huolestuttavat ne kylmät tuulet, joissa keskitytään heikentämään tulonsiirtoja, jotta työttömät pyrkisivät hakeutumaan töihin, joihin heitä ei kannata palkata. Yleistuki pienentäisi pienipalkkaisten osa-aikatyöttömien käteen jääviä tuloja.
Minä ajattelen perustuloa nimenomaan lääkkeeksi tähän ongelmaan, eriyttämään työvoiman hinta ja työntekijän tulot toisistaan. En helpottamaan lorvimista sosiaalitukien varassa. Siihen ei perustuloa edes tarvita. Nykymalli toimii hyvin.
Tekoäly ja työn tulevaisuus
Olen toiminut syksystä alkaen TEM:n tekoälytyöryhmän Työn tulevaisuus ja yhteiskunnalliset vaikutukset ‑jaoston puheenjohtajana. Kävin kertomassa jaostomme työstä pienelle kiinnostuneiden porukalle. Laitan pääkohdat esityksestäni tähän.
McKinseyn Suomelle räätälöidyn raportin mukaan nykyisistä työtehtävistä katoaa vuoteen 2035 mennessä kokonaan 15 % ja noin kolmannes työtehtävistä muuttaa muotoaan. Nuo 15 prosenttia katoavat, vaikka tekoälyä ei otettaisi käyttöön Suomessa, koska muualle se kyllä otetaan käyttöön ja on otettukin jo.
Uutta työtä tulee tilalle, mutta uudet työtehtävät ovat voittopuolisesti vaativampia kuin menetetyt. En ole tästä töiden muuttumisesta vaativammiksi täysin varma, koska jotkut työt saattavat myös helpottua, mutta kai se on uskottava, kun minua viisaammat niin sanovat.
Osaamisvinouma siis pahenee entisestään – se että osaajista on pulaa ja huonosti koulutettujen on vaikea päästä töihin. Jos mitään ei tehdä, rakenteellinen työttömyys uhkaa nousta edelleen.
Paine palkkaeroihin kasvaa. Palkkaerojen vaihtoehtona on kasvava työttömyys, kun huono-osaisin työvoima hinnoitellaan ulos markkinoilta.
Sosiaalinen koheesio on uhattuna. Pohjoismaiden tilanne on kuitenkin paljon parempi tilanne kuin vaikkapa Yhdysvaltojen, jossa yhteiskunnan turvaverkko on paljon hatarampi.
Työmarkkinoiden toiminnan parantaminen Jatka lukemista “Tekoäly ja työn tulevaisuus”
Muistiinpanoja tekoälytyöpajasta
TEM:n tekoälytyöryhmän yhteiskunnallisten vaikutusten jaosto piti tänään Demoksen sparraamana työpajaa. Tässä joitain muistiinpanoja, lähinnä omia käsityksiäni
Työt muuttuvat turhemmiksi? Jos oletamme, että työn tuottavuus nousee vaikkapa 30 % ja oletamme, että maailma pysyy muuten samanlaisena, menetettyjen työpaikkojen tilalle löytyy periaatteessa kyllä uusia, mutta ne ovat vähemmän tarpeellisia kuin menetettävät ja siten huonommin palkattuja. Jos olisivat tarpeellisempia, niihin olisi siirrytty jo nyt. Tällöin kysymys työajan lyhentämisestä nousee väkisin esille.
Maailma tuskin kuitenkaan pysyy samanlaisena. Keksitään uusia tuotteita ja syntyy uutta työtä, joka voi olla tähdellisempää kuin menetetyt työpaikat. Keynes ennusti, että nyt tehtäisiin vain 10 – 15 tuntia viikossa työtä, koska hänen aikaisensa hyvä elintaso ei enempää vaatinut, mutta hänen aikanaan ei ollut edes televisiota.
Mukavuustalous Aineelliset välttämättömyystarpeet eivät pitkään aikaan ole olleet kysynnän vetureina. Talous kehittyy mukavuustalouden suuntaan: kuntosaleja, trendikahviloita jne. Jääkiekko työllistää 4 900 ihmistä, Äänekosken biojalostustehdas alle 200.[1] Jatka lukemista “Muistiinpanoja tekoälytyöpajasta”
Miksi tekoäly ei syökse meitä perikatoon
Kaikkien muiden puuhieni ohella olen mukana Pekka Ala-Pietilän johtamassa TEM:n tekoälytyöryhmässä, sen yhteiskunnallisten ja työllisyysvaikutusten jaoston puheenjohtajana.
Tekoälyä on verrattu sähköön: se tulee kaikkialle.
Kommenteissa tämän blogin robottiveroa koskevassa artikkelissa moni näki kovin synkkänä tulevaisuuden, kun tekoäly ja robotit syrjäyttävät valtavan määrän työvoimaa. Erityisesti ennustettiin tämän johtavan siihen, että pääoman omistajat rikastuvat valtavasti ja työtä tekevä kansa kurjistuu.
Ensin vähän lukuja. Tekoälyn oletetaan syrjäyttävän 15 vuodessa noin 15 prosenttia tällä hetkellä tehtävästä työstä. Tämän ennusteen on meillä antanut McKinseyn tutkimusryhmä. Kovin tarkkana en tätä lukua pitäisi, mutta se kuvastaa suuruusluokkaa. Tämä on aika vähän verrattuna siihen, mitä teknologinen murros tähän asti on tehnyt. Pelkästään metsureiden määrä on pienentynyt 300 000 metsurista 4 000 metsuriin. Mitään tällaista ei ole edessä. Jatka lukemista “Miksi tekoäly ei syökse meitä perikatoon”
Sosiaaliturvan on muututtava työn mukana
Rakenteellinen työttömyys on noussut kolmessakymmenessä vuodessa 2,5 prosentista 7,5 prosenttiin. Tämä on suuri sosiaalinen ja taloudellinen onnettomuus, johon Suomessa suhtaudutaan yllättävän rauhallisesti.
Suurena syynä rakenteellisen työttömyyden nousuun on osaamisvinouma. Kun automaatio on kohdistunut lähinnä yksinkertaisiin töihin, jäljelle jääneet ovat vaativampia. Työvoiman osaamistaso ole noussut samassa tahdissa. Huonosti koulutettujen on vaikea löytää töitä ja huippukyvyt revitään käsistä.
Edessä on tekoälyn tuoma mullistus, jonka ennustetaan korvaavan myös vaativampia asiantuntija-ammatteja niin, että jäljelle jäävät tehtävät ovat entistä vaativampia. Jatka lukemista “Sosiaaliturvan on muututtava työn mukana”