Palkkaeroja kuulee puolustettavan sillä, että ne kannustavat ahkeruuteen, parantamaan omaa osaamista ja etenemään työuralla. En ole tästä vakuuttunut. Huolimatta pienistä palkkaeroista, Suomessa on riittävän kivaa olla hyväosainen ja riittävän kurjaa olla huono-osainen. Tästä syystä emme siis tarvitse suurempia palkkaeroja.
Palkkaeroilla on myös toinen merkitys. Ne ovat työnantajan silmissä työvoiman hintaeroja. Jos autokaupassa yritettäisiin myydä Ladoja ja Mersuja samalla hinnalla, Mersut myytäisiin pian loppuun ja Ladoja jäisi myymättä.
Osaamisvinouma – se, että koulutetuista on ylikysyntää ja kouluttamattomista alikysyntää – johtuu etupäässä siitä, että yksinkertaisia suorittavia töitä on ollut helppo automatisoida, mutta sitä on pahentanut entisestään töiden organisointi niin, että avustava työvoima on poistettu työpaikoilta.
Jos muurarille ja tiilenkantajalle on rakennuksillamaksettava samaa palkkaa, työnantajan silmissä on tehokkainta, että muurari kantaa tiilensä itse. Huono juttu sille, josta ei ole muurariksi, mutta olisi tiilenkantajaksi.
Tämä oli tarkoitettu vain havainnollistamaan asiaa. Työnjaosta rakennuksilla ei tiedä juuri muuta kuin sen, että enää rakennuksille ei houkutella erityissosiaalihuollon asiakkaita piimäpurkin ja ruisleivänvoimin, kuten 1980-luvun lopulla. Helpoimmat työt ovat siis poistuneet.
Toimistoissa korkeasti koulutetut viettävät paljon aikaa kaikkeen hölmöön, kuten tuskailuun matkalaskujensa kanssa, vaikka näihin erikoistunut henkilö tekisi sen paljon tehokkaammin pelkästään siksi, että osaa laskutusohjelman käytön.
Jos koulutettu ja osaava työvoima olisi kallinpaa ja vähemmän koulutettu halvempaa, toimistoihin tulisi avustavaa henkilökuntaa ja kaikki asiat olisivat paremmin.
Kun markkinavoimat ovat hilanneet lääkäreiden palkkoja ylöspäin, konekirjoitustyötä on siirretty lääkäreiltä takaisin halvemmalle työvoimalle.
Hartz-reformien jälkeen saksalaisilla yrityksillä on ollut käytössään erittäin halpaa työvoimaa. En ota tässä kantaa noihin reformeihin sinänsä, mutta niiden seurauksena esimerkiksi tutkimuslaitoksiin on tullut avustavaa työvoimaa ja tutkijoiden tuottavuus on parantunut, koska nämä ovat voineet keskittyä tutkimukseen.
(Koska joku kuitenkin tulkitsee yhdenkin myönteisen saman Hartz-reformeista niin, että kannattaa kritiikittä koko pakettia, niin sanotaan nyt kuitenkin, että ne ovat alentaneet rakenteellista työttömyyttä merkittävästi,tehneet monesta köyhästä työttömästä työssä käyvän köyhän ja näyttävät muodostavan monelle ansan, josta ei pääse pois vaikka sen piti olla ponnahduslauta työmarkkinoille. Toimii siis kuin kunnille maksettu palkkatukiSuomessa. Sekin on enemmän este kuin polku avoimille työmarkkinoille. Hartz-reformi toimi kuin moukari. Minulla on mielessäni vähän pienempiä korjauksia. )
Viimeaikaiset tiedot kertovat hälyttävää kieltä nuorten miesten lisääntyvästä pienituloisuudesta ja työttömyydestä. Tämä voi johtua siitä, että pojat ovat poikia tai että geneettinen laadunvarmistus on heikompaa, kun on vain yksi X‑kromosomi, tai sitten se johtuu siitä, että miesten euro on 1,20 naisten euroa.
Työvoiman liian pienet hintaerot vaikuttavat myös hitaasti ja siksi pysyvästi. Miten esimerkiksi tekoälyä kehitetään? Tehdäänkö siitä väline, jolla parhaat ja luovimmat henkilöt tulevat entistä korvaamattomammiksi ja taviksia syrjäytetään työmarkkinoilta, vai tehdäänkö siitä väline, jonka avulla tavikset voivat tehdä aiempaa vaativampia työtehtäviä ja korvata näin osan noiden korvaamattomien työpanoksesta. Mitä kalliimpia ovat tavikset suhteessa huippukykyihin, sitä enemmän kannattaa keskittyä heidän korvaamiseensa.
Huomamme, että optimaaliset palkkaerot ajatellen ihmisten kannustamista, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja yhteiskunnan yleistä luottamusta olisivat aika pienet, mutta jos ajattelemme rakenteellista työttömyyttä ja syrjäytymistä, työvoiman hintaerojen pitäisi kuitenkin olla paljon suurempia,.
Kompromissia on turha etsiä. Näiden kahden asian – työvoiman hinnan ja palkansaajan nettotulojen – pitää siis eriytyä toisistaan nykyistä enemmän.
Tätä ajatellen korkeakouluopintojen ilmaisuus jasubventoiminen on kaksiteräinen miekka. Sen voi ajatella lisäävän yhteiskunnallista tasa-arvoa sillä, köyhä kotitausta ei ole este opiskelulle, mutta lisäävän eroja siinä mielessä, että köyhä siivooja maksaa veroissaan tulevan suuripalkkaisenylilääkärin opinnot.
Jos ulkomaita ei olisi, voisimme asettaa työnantajille koulutusveron. Pelkän peruskoulun suorittaneen palkkaamisesta ei pitäisi maksaa mitään ja korkeakoulututkinnon suorittaneesta tonnin kuussa ja muut siltä väliltä. Silloin ei olisi houkutusta palkata tehtäviin ylikoulutettuja vain sen takia, että koulutuksen suorittaminen kielii pitkäjänteisyydestä (koulutusinflaatio).
Noin muuten voisi ajatella, että progressiivinen verotus tasaa palkkaeroja yläpäässä jo riittävän tehokkaasti. Omaisuustuloista en sano mitään. Jos ulkomaita ei olisi, voisimmeturvallisesti jyrkentää progressiota, mutta menetämme jo nyt ulkomaillekoulutettua työvoimaa kohtuuttoman paljon. Varsinainen ongelma on kuitenkin palkka-asteikon alapäässä, jossa verotus ei tasaa tuloeroja juuri lainkaan.
Jos pienimmät palkat joustaisivat alaspäin, syrjäytyminen töistä vähenisi. Jotta se ei lisäisi tuloeroja ja jotta noita töitä kannattaisi tehdä, pitäisi pieniä ansiotuloja subventoida täydentävillä tulonsiirroilla. Voi maksaa aika paljon, mutta kannattaa maksaa.
Tähän tietysti ay-liike huutaa, että tämä loukkaa työmiestä: työllä on tultava toimeen! On väärin, jos riistäjät saavat työvoimaa halvalla.Jostain syystä maidon tuottajat eivät mesoa, että kyllä maidon hinnalla on tultava toimeen ilman maataloustukea, eivätkä valita, että laiskat kuluttajat saavat maitonsa liian halvalla. Heistä on päin vastoin ihan kiva saada rahaa tilille, eikä sekään ole heistä huono asia, että kuluttajilla on rahaa ostaa maitoa.
= = = = =
Tässä vähän pohdiskeltavaa niille, jotka valmistautuvat hallitusneuvotteluissa linjaamaan sosiaaliturvan uudistusta.
Minua huolestuttavat ne kylmät tuulet, joissa keskitytään heikentämään tulonsiirtoja, jotta työttömät pyrkisivät hakeutumaan töihin, joihin heitä ei kannata palkata. Yleistuki pienentäisi pienipalkkaisten osa-aikatyöttömien käteen jääviä tuloja.
Minä ajattelen perustuloa nimenomaan lääkkeeksi tähän ongelmaan, eriyttämään työvoiman hinta ja työntekijän tulot toisistaan. En helpottamaan lorvimista sosiaalitukien varassa. Siihen ei perustuloa edes tarvita. Nykymalli toimii hyvin.