Mitä jäi sanomatta Ruben Stillerille?

Olin eilen Ruben Stil­lerin haas­tat­telus­sa. Ruben on ehdo­ton suosikki­toimit­ta­jani. Hänen rempseä tyylin­sä saa porautu­maan asioi­hin parem­min kuin tois­t­en kor­rek­timpi puheta­pa. Ruben oli lähet­tänyt min­ulle kysymys­run­gon. Val­taosa jäi sanomat­ta. Sik­si julkaisen lunttilappuni.

Ennuste­taan ensin neljä vuot­ta eteen­päin. Osmo, mitä odotat tältä hallituskaudelta?

On aika vaikea sanoa vielä. Voisin tuomi­ta hal­li­tuk­sen pelkkien ennakkolu­u­lo­jen poh­jal­ta, mut­ta kat­so­taan nyt ensin mitä ne tekevät. En ole mikään Arhinmäki.

Kun sekä MTK että SAK ovat oppo­si­tios­sa, pelkään pahoin, että nämä tule­vat tais­tele­maan yhteiskun­nal­lis­es­ta val­las­ta ja se näkyy lev­ot­to­muuksi­na työ­markki­noil­la.  Tämä on epädemokraat­tista, enkä siitä oikein pidä, kos­ka kan­natan demokra­ti­aa enkä kor­po­ra­tivis­mia, mut­ta kor­po­ra­tivis­min juuret ovat syväl­lä suo­ma­laises­sa yhteiskun­nas­sa. Jat­ka lukemista “Mitä jäi sanomat­ta Ruben Stillerille?”

Palkkaerojen siunaus ja kirous

Palkkaero­ja kuulee puo­lus­tet­ta­van sil­lä, että ne kan­nus­ta­vat ahkeru­u­teen, paran­ta­maan omaa osaamista ja eten­emään työu­ral­la. En ole tästä vaku­ut­tunut. Huoli­mat­ta pienistä palkkaeroista, Suomes­sa on  riit­tävän kivaa olla hyväo­sainen ja riit­tävän kur­jaa olla huono-osainen. Tästä syys­tä emme siis tarvitse suurem­pia palkkaeroja.

Palkkaeroil­la on myös toinen merk­i­tys. Ne ovat työ­nan­ta­jan silmis­sä työvoiman hin­taero­ja. Jos autokau­pas­sa yritet­täisi­in myy­dä Lado­ja ja Mer­su­ja samal­la hin­nal­la, Mer­sut myytäisi­in pian lop­pu­un ja Lado­ja jäisi myymättä.

Osaamisvi­nouma – se, että koulute­tu­ista on ylikysyn­tää ja koulut­ta­mat­tomista alikysyn­tää –­ johtuu etupäässä siitä, että yksinker­taisia suorit­tavia töitä on ollut help­po automa­ti­soi­da, mut­ta sitä on pahen­tanut entis­es­tään töi­den organ­isoin­ti niin, että avus­ta­va työvoima on pois­tet­tu työpaikoilta. 

 Jos muurar­ille ja tiilenkan­ta­jalle on raken­nuk­sil­la­mak­set­ta­va samaa palkkaa, työ­nan­ta­jan silmis­sä on tehokkain­ta, että muu­rari kan­taa tiilen­sä itse. Huono jut­tu sille, jos­ta ei ole muu­rarik­si, mut­ta olisi tiilenkantajaksi.

Tämä oli tarkoitet­tu vain havain­nol­lis­ta­maan asi­aa. Työn­jaos­ta raken­nuk­sil­la ei tiedä juuri muu­ta kuin sen, että enää raken­nuk­sille ei houkutel­la eri­tyis­sosi­aal­i­huol­lon asi­akkai­ta piimäpurkin ja ruisleivän­voimin, kuten 1980-luvun lop­ul­la. Helpoim­mat työt ovat siis poistuneet. 

Toimis­tois­sa korkeasti koulute­tut viet­tävät paljon aikaa kaik­keen hölmöön, kuten tuskailu­un matkalasku­jen­sa kanssa, vaik­ka näi­hin erikois­tunut henkilö tek­isi sen paljon tehokkaam­min pelkästään sik­si, että osaa lasku­tu­so­hjel­man käytön. 

 Jos koulutet­tu ja osaa­va työvoima olisi kallinpaa ja vähem­män koulutet­tu halvem­paa, toimis­toi­hin tulisi avus­tavaa henkilökun­taa ja kaik­ki asi­at oli­si­vat paremmin.

Kun markki­navoimat ovat hilan­neet lääkärei­den palkko­ja ylöspäin, konekir­joi­tustyötä on siir­ret­ty lääkäreiltä takaisin halvem­malle työvoimalle. 

Hartz-reformien jäl­keen sak­salaisil­la yri­tyk­sil­lä on ollut käytössään erit­täin hal­paa työvoimaa. En ota tässä kan­taa noi­hin reformei­hin sinän­sä, mut­ta niiden seu­rauk­se­na esimerkik­si tutkimus­laitok­si­in on tul­lut avus­tavaa työvoimaa ja tutk­i­joiden tuot­tavu­us on paran­tunut, kos­ka nämä ovat voineet keskit­tyä tutkimukseen. 

(Kos­ka joku kuitenkin tulk­it­see yhdenkin myön­teisen saman Hartz-reformeista niin, että kan­nat­taa kri­ti­ikit­tä koko paket­tia, niin san­o­taan nyt kuitenkin, että ne ovat alen­ta­neet rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä merkittävästi,tehneet mon­es­ta köy­hästä työt­tömästä työssä käyvän köy­hän ja näyt­tävät muo­dosta­van mon­elle ansan, jos­ta ei pääse pois vaik­ka sen piti olla pon­nah­dus­lau­ta työ­markki­noille. Toimii siis kuin kun­nille mak­set­tu palkkatuk­iSuomes­sa. Sekin on enem­män este kuin polku avoimille työ­markki­noille. Hartz-refor­mi toi­mi kuin moukari. Min­ul­la on mielessäni vähän pienem­piä korjauksia. )

Viimeaikaiset tiedot ker­to­vat hälyt­tävää kieltä nuorten miesten lisään­tyvästä pien­i­t­u­loisu­ud­es­ta ja työt­tömyy­destä. Tämä voi johtua siitä, että pojat ovat poikia tai että geneet­ti­nen laadun­varmis­tus on heikom­paa, kun on vain yksi X‑kromosomi, tai sit­ten se johtuu siitä, että miesten euro on 1,20 nais­ten euroa. 

Työvoiman liian pienet hin­taerot vaikut­ta­vat myös hitaasti ja sik­si pysyvästi. Miten esimerkik­si tekoä­lyä kehitetään? Tehdäänkö siitä väline, jol­la parhaat ja luovim­mat henkilöt tule­vat entistä kor­vaa­mat­tomam­mik­si ja taviksia syr­jäytetään työ­markki­noil­ta, vai tehdäänkö siitä väline, jon­ka avul­la tavikset voivat tehdä aiem­paa vaa­ti­vampia työte­htäviä ja kor­va­ta näin osan noiden kor­vaa­mat­tomien työ­panok­ses­ta. Mitä kalli­impia ovat tavikset suh­teessa huip­pukyky­i­hin, sitä enem­män kan­nat­taa keskit­tyä hei­dän korvaamiseensa.

Huo­mamme, että opti­maaliset palkkaerot ajatellen ihmis­ten kan­nus­tamista, sosi­aal­ista oikeu­den­mukaisu­ut­ta ja yhteiskun­nan yleistä luot­ta­mus­ta oli­si­vat aika pienet, mut­ta jos ajat­telemme rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä ja syr­jäy­tymistä, työvoiman hin­taero­jen pitäisi kuitenkin olla paljon suurempia,.

Kom­pro­mis­sia on turha etsiä. Näi­den kah­den asian – työvoiman hin­nan ja palka­nsaa­jan net­to­tu­lo­jen – pitää siis eriy­tyä toi­sis­taan nyky­istä enemmän.

Tätä ajatellen korkeak­oulu­opin­to­jen ilmaisu­us jasub­ven­toimi­nen on kak­siteräi­nen miek­ka. Sen voi ajatel­la lisäävän yhteiskun­nal­lista tasa-arvoa sil­lä, köy­hä koti­taus­ta ei ole este opiskelulle, mut­ta lisäävän ero­ja siinä mielessä, että köy­hä siivoo­ja mak­saa verois­saan tule­van suuri­palkkaisenylilääkärin opinnot. 

Jos ulko­mai­ta ei olisi, voisimme aset­taa työ­nan­ta­jille koulu­tusveron. Pelkän perusk­oulun suorit­ta­neen palkkaamis­es­ta ei pitäisi mak­saa mitään ja korkeak­oulu­tutkin­non suorit­ta­neesta ton­nin kuus­sa ja muut siltä väliltä. Sil­loin ei olisi houku­tus­ta palkata tehtävi­in ylik­oulutet­tu­ja vain sen takia, että koulu­tuk­sen suorit­ta­mi­nen kielii pitkäjän­teisyy­destä (koulu­tus­in­flaa­tio). 

Noin muuten voisi ajatel­la, että pro­gres­si­ivi­nen vero­tus tasaa palkkaero­ja yläpäässä jo riit­tävän tehokkaasti. Omaisu­us­tu­loista en sano mitään.  Jos ulko­mai­ta ei olisi, voisim­me­tur­val­lis­es­ti jyrken­tää pro­gres­sio­ta, mut­ta menetämme jo nyt ulko­maillek­oulutet­tua työvoimaa kohtu­ut­toman paljon. Varsi­nainen ongel­ma on kuitenkin palk­ka-asteikon alapäässä, jos­sa vero­tus ei tasaa tulo­ero­ja juuri lainkaan. 

Jos pien­im­mät palkat jous­taisi­vat alaspäin, syr­jäy­tymi­nen töistä vähenisi. Jot­ta se ei lisäisi tulo­ero­ja ja jot­ta noi­ta töitä kan­nat­taisi tehdä, pitäisi pieniä ansio­tu­lo­ja sub­ven­toi­da täy­den­tävil­lä tulon­si­ir­roil­la. Voi mak­saa aika paljon, mut­ta kan­nat­taa maksaa.

Tähän tietysti ay-liike huu­taa, että tämä loukkaa työmi­estä: työl­lä on tul­ta­va toimeen! On väärin, jos riistäjät saa­vat työvoimaa halvalla.Jostain syys­tä maid­on tuot­ta­jat eivät mesoa, että kyl­lä maid­on hin­nal­la on tul­ta­va toimeen ilman maat­alous­tukea, eivätkä vali­ta, että laiskat kulut­ta­jat saa­vat maiton­sa liian hal­val­la. Heistä on päin vas­toin ihan kiva saa­da rahaa tilille, eikä sekään ole heistä huono asia, että kulut­ta­jil­la on rahaa ostaa maitoa. 

= = = = =

Tässä vähän pohdiskeltavaa niille, jot­ka valmis­tau­tu­vat hal­li­tus­neu­vot­teluis­sa lin­jaa­maan sosi­aal­i­tur­van uudistusta.

Min­ua huolestut­ta­vat ne kylmät tuulet, jois­sa keski­tytään heiken­tämään tulon­si­ir­to­ja, jot­ta työt­tömät pyrk­i­sivät hakeu­tu­maan töi­hin, joi­hin heitä ei kan­na­ta palkata. Yleis­tu­ki pienen­täisi pieni­palkkaisten osa-aikatyöt­tömien käteen jääviä tuloja. 

Minä ajat­te­len perus­tu­loa nimeno­maan lääk­keek­si tähän ongel­maan, eriyt­tämään työvoiman hin­ta ja työn­tek­i­jän tulot toi­sis­taan. En helpot­ta­maan lorvimista sosi­aal­i­tukien varas­sa. Siihen ei perus­tu­loa edes tarvi­ta. Nyky­malli toimii hyvin.

Tekoäly ja työn tulevaisuus

Olen toimin­ut syksys­tä alka­en TEM:n tekoä­ly­työryh­män Työn tule­vaisu­us ja yhteiskun­nal­liset vaiku­tuk­set ‑jaos­ton puheen­jo­hta­jana. Kävin ker­tomas­sa jaos­tomme työstä pienelle kiin­nos­tunei­den porukalle. Lai­tan pääko­h­dat esi­tyk­ses­täni tähän.

McK­in­seyn Suomelle räätälöi­dyn raportin mukaan nyky­i­sistä työte­htävistä katoaa vuo­teen 2035 men­nessä kokon­aan 15 % ja noin kol­mannes työte­htävistä muut­taa muo­toaan. Nuo 15 pros­ent­tia katoa­vat, vaik­ka tekoä­lyä ei otet­taisi käyt­töön Suomes­sa, kos­ka muualle se kyl­lä ote­taan käyt­töön ja on otet­tukin jo.

Uut­ta työtä tulee tilalle, mut­ta uudet työte­htävät ovat voit­top­uolis­es­ti vaa­ti­vampia kuin menete­tyt. En ole tästä töi­den muut­tumis­es­ta vaa­ti­vam­mik­si täysin var­ma, kos­ka jotkut työt saat­ta­vat myös helpot­tua, mut­ta kai se on uskot­ta­va, kun min­ua viisaam­mat niin sanovat.

Osaamisvi­nouma siis pahe­nee entis­es­tään – se että osaa­jista on pulaa ja huonos­ti koulutet­tu­jen on vaikea päästä töi­hin. Jos mitään ei tehdä, rak­en­teelli­nen työt­tömyys uhkaa nous­ta edelleen.

Paine palkkaeroi­hin kas­vaa. Palkkaero­jen vai­h­toe­htona on kas­va­va työt­tömyys, kun huono-osaisin työvoima hin­noitel­laan ulos markkinoilta.

Sosi­aa­li­nen koheesio on uhat­tuna. Pohjo­is­maid­en tilanne on kuitenkin paljon parem­pi tilanne kuin vaikka­pa Yhdys­val­to­jen, jos­sa yhteiskun­nan tur­vaverkko on paljon hatarampi.

Työ­markki­noiden toimin­nan paran­t­a­mi­nen Jat­ka lukemista “Tekoä­ly ja työn tulevaisuus”

Muistiinpanoja tekoälytyöpajasta

TEM:n tekoä­ly­työryh­män yhteiskun­nal­lis­ten vaiku­tusten jaos­to piti tänään Demok­sen spar­raa­mana työ­pa­jaa. Tässä joitain muis­ti­in­pano­ja, lähin­nä omia käsityksiäni

Työt muut­tuvat turhem­mik­si? Jos ole­tamme, että työn tuot­tavu­us nousee vaikka­pa 30 % ja ole­tamme, että maail­ma pysyy muuten saman­laise­na, menetet­ty­jen työ­paikko­jen tilalle löy­tyy peri­aat­teessa kyl­lä uusia, mut­ta ne ovat vähem­män tarpeel­lisia kuin menetet­tävät ja siten huonom­min palkat­tu­ja. Jos oli­si­vat tarpeel­lisem­pia, niihin olisi siir­ryt­ty jo nyt. Täl­löin kysymys työa­jan lyhen­tämis­es­tä nousee väk­isin esille.

Maail­ma tuskin kuitenkaan pysyy saman­laise­na. Kek­sitään uusia tuot­tei­ta ja syn­tyy uut­ta työtä, joka voi olla tähdel­lisem­pää kuin menete­tyt työ­paikat. Keynes ennusti, että nyt tehtäisi­in vain 10 – 15 tun­tia viikos­sa työtä, kos­ka hänen aikaisen­sa hyvä elin­ta­so ei enem­pää vaat­in­ut, mut­ta hänen aikanaan ei ollut edes televisiota.

Mukavu­ustalous Aineel­liset vält­tämät­tömyys­tarpeet eivät pitkään aikaan ole olleet kysyn­nän vetureina. Talous kehit­tyy mukavu­ustalouden suun­taan: kun­tos­ale­ja, trendikahviloi­ta jne. Jääkiekko työl­listää 4 900 ihmistä, Äänekosken bio­jalostuste­hdas alle 200.[1]    Jat­ka lukemista “Muis­ti­in­pano­ja tekoälytyöpajasta”

Miksi tekoäly ei syökse meitä perikatoon

Kaikkien muiden puuhieni ohel­la olen mukana Pekka Ala-Pietilän johta­mas­sa TEM:n tekoä­ly­työryh­mässä, sen yhteiskun­nal­lis­ten ja työl­lisyys­vaiku­tusten jaos­ton puheenjohtajana.

Tekoä­lyä on ver­rat­tu sähköön: se tulee kaikkialle.

Kom­menteis­sa tämän blo­gin robot­tiveroa koskevas­sa artikke­lis­sa moni näki kovin synkkänä tule­vaisu­u­den, kun tekoä­ly ja robot­it syr­jäyt­tävät val­ta­van määrän työvoimaa. Eri­tyis­es­ti ennustet­ti­in tämän johta­van siihen, että pääo­man omis­ta­jat rikas­tu­vat val­tavasti ja työtä tekevä kansa kurjistuu.

Ensin vähän luku­ja. Tekoä­lyn olete­taan syr­jäyt­tävän 15 vuodessa noin 15 pros­ent­tia täl­lä het­kel­lä tehtävästä työstä. Tämän ennus­teen on meil­lä antanut McK­in­seyn tutkimus­ryh­mä. Kovin tarkkana en tätä lukua pitäisi, mut­ta se kuvas­taa suu­ru­us­lu­okkaa.  Tämä on aika vähän ver­rat­tuna siihen, mitä teknologi­nen mur­ros tähän asti on tehnyt. Pelkästään met­surei­den määrä on pienen­tynyt 300 000 met­surista 4 000 met­suri­in. Mitään täl­laista ei ole edessä. Jat­ka lukemista “Mik­si tekoä­ly ei syökse meitä perikatoon”

Sosiaaliturvan on muututtava työn mukana

Rak­en­teelli­nen työt­tömyys on nous­sut kolmes­sakymme­nessä vuodessa 2,5 pros­en­tista 7,5 pros­ent­ti­in. Tämä on suuri sosi­aa­li­nen ja taloudelli­nen onnet­to­muus, johon Suomes­sa suh­taudu­taan yllät­tävän rauhallisesti.

Suure­na syynä rak­en­teel­lisen työt­tömyy­den nousu­un on osaamisvi­nouma. Kun automaa­tio on kohdis­tunut lähin­nä yksinker­taisi­in töi­hin, jäl­jelle jääneet ovat vaa­ti­vampia. Työvoiman osaamis­ta­so ole nous­sut samas­sa tahdis­sa. Huonos­ti koulutet­tu­jen on vaikea löytää töitä ja huip­pukyvyt revitään käsistä.

Edessä on tekoä­lyn tuo­ma mullis­tus, jon­ka ennuste­taan kor­vaa­van myös vaa­ti­vampia asiantun­ti­ja-ammat­te­ja niin, että jäl­jelle jäävät tehtävät ovat entistä vaa­ti­vampia. Jat­ka lukemista “Sosi­aal­i­tur­van on muu­tut­ta­va työn mukana”