Yksityisten terveyspalvelujen rooli terveydenhuollossa on pahasti ideologisen kiihkoilun sävyttämää. Ratkaisemalla tämä oikein voitaisiin parantaa terveydenhuoltoa merkittävästi. Selvitän kuuden jutun sarjalla ajatuksiani asiasta.
Liikkeelle on paljon pölvästejä ajatuksia, kuten että koska työterveyshoito selviää terveistä aikuisista halvemmalla kuin julkinen sairaista vanhuksista, yksityinen toimii tehokkaammin. Toisella puolella taas julistetaan, että vaikka yksityiset tuottaisivat palveluja halvemmalla, niitä ei tule käyttää, koska pörriäiset siirtävät voittovarojaan ulkomaille. Halvemmalla ja kuitenkin voittoa?
Verrattaessa maiden terveydenhuollon BKT-osuuksia, terveydenhuolto on laatuun nähden kallista maissa, joissa se perustuu vakuutuksiin ja yksityisiin palveluihin. Kun olin peruspalveluministeri (2000–2002), sain Maailmanpankilta viestin, jossa varoitettiin Pohjoismaita siirtymisestä edullisesta verorahoitteisesta terveydenhuollosta kalliiseen vakuutusmuotoiseen. Maailmanpankkia ei ole kukaan syyttänyt koskaan vasemmistolaisuudesta.
Vuonna 2020 terveydenhoitomenojen osuus BKT:sta oli Suomessa 9,5 prosenttia, kun se samalla tulotasolla olevissa vakuutusmuotoisen terveydenhuollon maissa oli keskimäärin yli kaksi prosenttiyksikköä – siis yli 20 % – suurempi. Ero järjestelmien kustannuksissa on kuitenkin hiljakseen supistunut. Meitä köyhemmissä maissa terveydenhuoltoon luonnollisesti käytetään vähemmän rahaa. Linkki OECD:n tilastoon asiasta tässä.
Jos on valittava vain julkisten tai vain yksityisten palvelujen välillä, kannattaa päätyä julkisiin, mutta tämä dikotomia ei ole mielenkiintoinen.
Toisaalta monet toimenpiteet tapahtuvat yksityisillä halvemmalla – siis monet, eivät kaikki.
Pitäisikö siis nämä hoidot, joissa yksityinen on halvempi, siirtää yksityisille? Sekin tulisi väärin toteutettuna kalliiksi. Kokoomuksen puolelta on esitetty lähinnä vain tapoja toteuttaa tämä väärin. Yksityisen terveydenhuollon kannalta ei ole olemassa turhaa hoitoa, jos vain joku siitä maksaa. Yksityisillä on taipumus alentaa hoidon indikaatioita saadakseen lisää potilaita. Kaupasta myydään tavaroita tarkistamatta, tarvitseeko asiakas niitä, mutta asiakas maksaakin itse. Kun ulkopuolinen maksaa, on maksajan voitava tarkistaa, että annettu hoito on tarpeellista – tarkemmin sanottuna kustannuksiinsa nähden järkevää. Kalliiksi sekin tulisi, että Stockmannilta saisi hakea tarvitsemiaan tavaroita veronmaksajien piikkiin. Moni saattaisi tarvita vaikka mitä eikä Stockmann panisi vastaan.
Palaan aiheeseen myöhemmin, mutta paljastan jo nyt, että hyvä vaihtoehto on, että julkinen terveydenhuolto – siis maksaja – päättää hoidon tarpeesta ja antaa potilaalle palvelusetelin esimerkiksi lonkkaleikkausta varten. Huonoa tässä on, että potilas pitää tutkia kahteen kertaan, ensin julkisella ja sitten yksityisellä.
Vakuutusmuotoisen terveydenhuollon maissa vakuutusyhtiöt ovat luoneet suuren ja kalliin koneiston varmistamaan, ettei niitä laskuteta turhasta hoidosta. Sekään ei onnistu, mistä on osoituksena korkeat kustannukset.
Usein yksityiset palvelut ovat paremmin ja ammattitaitoisemmin organisoituja, mutta julkinen tekee oikeampia asioita ja tulee isossa kuvassa siksi halvemmaksi. Olennaista on, että miten yhdistetään keskenään julkisen terveydenhuollon taipumus tehdä oikeita asioita yksityisen sektorin parempaan organisointiin.
En ole organisaatioasiantuntija. Yritän kuitenkin seuraavissa postauksissa selvittää, miksi yksityiset tekevät monia asioita julkista halvemmalla.
Yksityisen, vakuutuksiin perustuvan terveydenhuollon ongelma on kannustin ylihoitoon, mikä on kannattavaa sekä terveysyrityksen että potilaan kannalta. Kun potilas ei maksa itse, syntyy sekä lääkärille että potilaalle halu ylihoitoon. Vakuutusmuotoisen terveydenhuollon maissa on kehitetty monimutkaisia tapoja vahtia, etteivät sairaalat lähetä vakuutusyhtiöille liikaa laskuja – tai anna siis kustannustehottomia hoitoja. Sekään ei ole onnistunut, mistä hyvänä osoituksena on, että vakuutusmuotoinen terveydenhuolto tulee niin kalliiksi.
= = =
Seuraavissa osissa paneudun seuraaviin ongelmiin:
- Miksi yksityiset ovat tehokkaampia?
- Milloin kannattaa ostaa yksityisiltä?
- Julkinen ja yksityinen työnantaja
- Palvelusetelit, saako maksaa itse lisää?
- Vanhustenhoito, hoitajamitoitus ja oikeus maksaa itse lisää
Onko taloustieteen piirissä paneuduttu julkisrahoitteisen terveydenhuollon järjestämisen ongelmaan? Millä kannusteilla eri toimijat saataisiin toimimaan optimaalisesti kokonaisuuden kannalta ?
On kuvitelmaa, että vain yksityisellä puolella ylihoidettaisiin. Sama on yleistä julkisella puolella, sillä terveitä on aina mukavampi parantaa kuin sairaita. Jokainen hoidettu masennuspotilas tuottaa mielihyvää. Toisaalta sairaiden hoito ei julkisella puolella onnistu resurssien puuttuessa ja näitä resursseja vielä vähennettiin luomalla uusi kallis ja hyödytön byrokraattinen organisaatio poliitikkojen suojatyöpaikoiksi.
Itse asiassa masennuspotilaiden hoitaminen on erittäin kustannustehokasta ja masennuspotilaiden hoito on melko retuperällä suomessa johtuen masennuslääkkeiden väärinkohdentamisesta (geenipaneelin avulla pystyttäisiin selvitettämään mikä masennuslääke toimii kellekkin ja hinta <200e/potilas).
Masennuspotilas maksaa vuodessa suorina (lääkket, terapia, hoito) ja epäsuorina (sairalomat ja työkyvyttömyyseläkkeet) kustannuksina noin 8000e ja huonosti (toimimaton lääkitys) hoidettu masennuspotilas noin 15000e vuodessa. Näillä rahoilla hoidettaisiin monta mainitsemaasi “sairasta” potilasta.
Jyrki Kataista lainaten tuo kuulostaa fantastiselta. Mikä mekanismi tuossa on taustalla, jokin yksittäinen entsyymin muoto joka eliminoi lääkkeen nopeammin pois? Erityyppinen reseptori aivoissa? Vai onko kyse eri patologioista, jotka pitäisi erottaa omiksi diagnooseikseen?
Vai onko niin kuin epäilen, että kyseessä on monigeeninen mittari joka tosiasiassa ei mittaa lääkkeen vaikutusta vaan jotain sekoittavaa tekijää kuten temperamenttia? Ihmiset kun sattuvat olemaan erittäin pitkälti samanlaisia biokemialtaan.
Vetoan vielä auktoriteettiin:Scott Alexander vaikuttaa skeptiselle.
Mitä henkilökohtaiseen lääkintään tulee, ehkä kannattaisi aloittaa jostain helpommasta ja vaikuttavammasta. Esim. nopea analyysi allergisista tai immunologisista reaktioista lääkkeille kuten hepariinille, jotta potilaat eivät kuolisi yllättäen.
Vastaus Olli S:lle
“Vai onko niin kuin epäilen, että kyseessä on monigeeninen mittari joka tosiasiassa ei mittaa lääkkeen vaikutusta vaan jotain sekoittavaa tekijää kuten temperamenttia? Ihmiset kun sattuvat olemaan erittäin pitkälti samanlaisia biokemialtaan.”
Geenipaneelissa (B ‑Farma‑D) testataan useita lääkeaineiden metaboliaan vaikuttavia geenejä, tämän avulla voidaan arvioida miten eri lääkeaineet metaboloituu potilaassa vertaamalla tuloksia geenirekisteriin. Tästä saadaan arvio jossa potilaat jaetaan viiteen tyyppiin todennäköisen lääkeainemetabolian perusteella. Esimerkiksi voitaisiin tietää, että potilas metaboloi erittäin tehokkaasti tiettyä lääkettä, jolloin normaalia pienempi annos lääkettä antaisi jo toivotun tehon eikä haittavaikutuksia ilmenisi niin paljoa, joita normaalilla annoksella ilmenisi huomattavasti todennäköisemmin.
Haittavaikutukset tai lääkkeen tehottomuus on yleisin syy mielialalääkityksen vaihtoon tai lopettamiseen.
Kiitos, tuo vaikuttaa jo vakavammin otettavalle. Jos joudutaan käyttämään lääkkeitä, joilla pitoisuus on merkittävä tekijä vaikutusten ja haittojen kanssa, tuo saattaa olla järkevä sijoitus.
Hyvä avaus.
Sellainen standardoijan näkökulma tähän lisää, että jos tiedot kulkisivat paremmin, olisi mahdollista horisontalisoida tätä systeemiä paljon pidemmälle. Vaikkapa tuo lonkkaleikkausken tutkimus voisi olla oma vaiheensa, jonka tekisi joku toimija, joka on siihen erikoistunut ja sitten sen tutkimuksen ja palvelusetelin kanssa asiakas voisi valita varsinaisen leikkaavan palvelun, yksityisen tai julkisen tai muun.
Meidän terveyspalveluiden ongelma saattaa olla liiallinen vertikaalisuus. Se voidaan poistaa pakottamalla uusia (tiedon) rajapintoja, jotka mahdollistavat tehokkaan toiminnan, erikoistumisen ja kilpailun. Vertikaalisuutta on selä yksityisellä että julkisella puolella. Vertikaalisuus on toisinaan tarpeen, silloin kun on merkittävää kehitystä markkinassa. Mutta jos kehitys on kohtuullista, horinsontaalinen rakenne tuo paljon etuja erikoistumisen ja kilpailun kautta. Nämä asiat eivät ole mustavalkoisia, eikä niiden pitäisi olla ideologisia.
Ainakin yksi ongelma on, että maksajia julkisellakin puolella on useita. Muista lehtijutun, jossa joku valitti että Kela ei maksanut ‘kymppitonnin pilleriä’ johonkin vaivaan. Sitten tuli saatavilla ‘sadantonnin piikki’ jonka sai sairaalasta ynnärtääkseni uksittäisen lääkärin päätöksellä. Mielestäni meidän pitää tehdä ihan yleispäteviä päätöksiä paljonko lääke voi maksaa vaikka terveitä elinvuosia kohti. Tästä ei sitten yksittäinen lääkäri voisi poiketa.
Asia on juuri noin kuten kuvailet.
” Olennaista on, miten yhdistää keskenään julkisen terveydenhuollon taipumus tehdä oikeita asioita, yksityisen sektorin parempaan organisointiin? ”
Se että julkisrahoitteisia terveyspalveluita tuottavat myös yksityiset on varmasti perusteltua, mutta:
“Kokoomuksen puolelta on esitetty lähinnä vain esityksiä toteuttaa tämä väärin. Yksityisen terveydenhuollon kannalta ei ole olemassa turhaa hoitoa, jos vain joku siitä maksaa.”
“hyvä vaihtoehto on, että julkinen terveydenhuolto – siis maksaja – päättää hoidon tarpeesta” Eli julkinen puoli määrittää ensiksi sen toimenpiteen jonka potilas tarvitsee ja osoittaa potilaalle paikan missä toimenpide tehdään julkisin varoin. Joko julkisella puolella, mutta tarvittaessa myös yksityisillä joiden kanssa maksajalla on sopimus . Kuitenkin aina niin että maksajalla säilyy varmuus siitä että tehdään oikeita asioita ja että tiedetään etukäteen mitä tilattu toimenpide maksaa varsinaiselle maksajalle eli hyvinvointialueelle.…
Koska kokoomuksen ajama valinnanvapaussote olisi ollut avoin piikki verovarojen rahastukselle niin kannattaa seurata todella tarkkaan sitä mitä kokoomus puuhastelee hyvinvointialueilla ja hallituksessa. Jatkaako kokoomus edelleenkin tuolla väärällä linjalla joka tulisi veronmaksajille lopulta todella kalliiksi. Kokoomuksen ideologinen halu yksityistää on niin kova että se olisi valmis siihen välittämättä siitä millaiset kustannusvaikutukset sillä lopulta olisi. Kokoomuksen väätä tie tarkoittaa vähintää 20% kustannusten nousua, ilman että tarpeelliseen hoitoon saadaan ainakaan vastaavaa parannusta. Sitäkö suomalaiset haluavat ja onko meillä varaa siihen?
Siitä ei liene erimielisyyttä, paitsi kokoomuksen kanssa, kenen tiukassa ohjauksessa sote-palveluiden tulee olla, maksajan vai sen joka laskuttaa . Julkisen sektorin, eli maksajan, tietenkin. Sitä ei saa antaa missään nimessä pois omista käsistä!
Töiden organisointihan ei riippuvainen siitä onko työnantaja yksityinen vai julkinen, vaan siitä että kuinka ne halutaan organisoida ja halutaanko parhaisiin käytäntöihin myös panostaa. Nyt se panostaminen julkisen puolen organisointiin on korvattu pitkälti ostoilla yksityisiltä, joten ei ihme jos on ajauduttu tilanteeseen jossa julkisen puolen kehittämisestä ollaan jouduttu tinkimään. Ensin rahat pois kehittämisestä, sitten pakon edestä ostoja sieltä mistä vaan saadaan ostettua ja niille rahoitus pakon edessä jälkikäteen. Sitä kun jatkaa tarpeeksi kauan niin kyllähän se alkaa näkyä. Näivettämällä tarkoituksella julkisen puolen toimintoja voidaan aina osoittaa etteivät ne toimi ja tarjota sitten ratkaisuksi yksityisiä, niinhän kokoomus tekee kaiken aikaa ja on aina tehnyt. No, kalliiksi se käy veronmaksajille pidemmän päälle, koska yksityisen etu ei ole sama kuin yhteinen etu. Yksityisen etu on kasvattaa markkinaa vaikka kuinka “turhalla” hoidolla kunhan vaan saa jonkun siitä maksamaan riittävän hinnan josta jää riittävä voitto omistajille, yhteinen etu on taas vähentää hoidon tarvetta eikä ainakaan hoitaa turhaan jotta kustannukset pysyisivät kurissa.
Työthän voidaan organisoida julkisella puolella aivan samoin kuin yksityiselläkin, se kyllä onnistuu jos vaan päättäjät tosissaan niin haluavat! Mutta haluavatko, vai haluavatko vain yksityistää yksityistämisen vuoksi?
Toivottavasti kokoomuskin keskittyy jatkossa hyvinvointialueiden toiminnan todelliseen kehittämiseen sen sijaan että jatkaa katkerana siitä mihin Sipilän hallituksessa jäi. Hallinto on nyt pystyssä, panokset nyt rahoitukseen, toiminnan organisointiin ja resursseihin niin hyvä tulee.
Yksityinen kilpailija on hyvä kermankuorinnassa, siis tunnistamaan, missä asioissa nykyinen kustannustaso on ylikorkea siihen verrattuna, miten asiat voisi tehdä tehokkaammin. Erinomainen esimerkki tästä on magneettikuvaus ja silmänpohjankuvaus. Niin kauan kuin magneettikuvauksia tehtiin vain yksityisellä puolella ja silmänpohjankuvauksia vain erikoislääkäreillä, hinnat olivat jäätävän isoja. Magneettikuvauksissa oli iso laitehankintakustannus ja isot koulutuskustannukset, ja pienet marginaalikustannukset lisäkäyttökerroista. Yksityinen puoli keksi hankkia halvempia laitteita ja saada niille korkean käyttöasteen. Magneettikuvauksen hinta tippui vähitellen tyyliin 90 %, ja hintojen laskiessa kuvausten määrät puolestaan räjähtivät nousuun, kun kuvista on kuitenkin iso hyöty verrattuna siihen, jos kudoksia arvioitaessa tietolähteenä olisi vain röntgen ja ulkoapäin tarkastelu. Silmänpohjankuvauksia teki aikoinaan lähinnä vain erikoislääkärit valtavaan hintaan. Nykyään niitä tekevät pääasiassa optikot ilman että erikoislääkärin kustannustason työntekijöitä käytetään kuvauksissa lainkaan, ja silmänpohjankuvauksen saa usein kaupan päällisenä näöntutkimuksen osana. Toki optikon tutkimus ei korvaa silmälääkärin tutkimusta, vaan kyse on ollut käytännössä pääosalle kuvattavista ihan uuden palvelun tulosta, jossa seulotaan sitä, kenen voi kannattaa mennä lääkärillekin silmiään tutkituttamaan — ja jonka kautta on ennaltaehkäisty monien silmäsairauksien etenemistä.
Terveydenhoidosta puuttuu kuitenkin yhä aidosti isot globaalit toimijat palveluntarjoajina. Isoja globaaleja toimijoita on vasta laitemyyjinä. Isot digitalisaation ja automaation tuottavuusloikat hoidoissa ja sairauksien ennaltaehkäisyssä ovat vielä pitkälti tekemättä.
The käyrä.
”Yksityisillä on taipumus alentaa hoidon indikaatioita saadakseen lisää potilaita. Kaupasta myydään tavaroita tarkistamatta, tarvitseeko asiakas niitä, mutta asiakas maksaakin itse.”
Tässä on paha, paha logiikkavirhe ja perustuu ideologiaan, ei faktaan tai tosiasioihin. Yksityisellä työskentelee ihan tavallisen, suomalaisen lääkärinkoulutuksen saaneita lääkäreitä, vaikkapa käsikirurgeja, kuten itse. Hoidon indikaatioita ei määrää Ab Oy Terveyspalvelu, se tarjoaa vain tilat joissa lääkärintyötäni teen. Indikaationi hoitaa potilasta eivät vaihdu talon seinien mukaan. En saa mitään ylimääräistä korvausta ohjelmoimalla tutkimuksia joita potilas ei tarvi. Tämä kommentti oli enimmäkseen vain loukkaava.
Ehkä kunniantuntoasi lepyttää se tieto, ettei kukaan tarkoittanut tuota henkilökohtaiseksi loukkaukseksi sinulle, vaan se on vain kokemukseen perustuva huomio, että terveydenhuollossakin kannusteilla on väliä.
Uskon kyllä henkilökohtaiseen ammattietiikkaasi ja se on epäilemättä eduksi tehokkuudelle ja vaikuttavuudelle., ehkä myös murheeksi työnantajallesi. Siitä, minua parempien veronmaksajien ja vaivaisempien potilaiden puolesta, kiitos. Mutta Hippokrateen valakaan ei valitettavasti pysty estämään organisaatioita ja käytäntöjä hivuttautumasta siihen suuntaan, jossa kustannukset ovat pienimmät ja hyödyt suurimmat. “Jos me emme tee näin, kilpailijat kuitenkin tekevät.”
Minulta ainakin on yksityislääkäri kysynyt: “Onko vakuutusta?” Ja kun olen kertonut, että on, kirjoittanut lähetteen jatkotutkimuksiin.
Mari Manninen: Olen kommentistasi osin samaa mieltä, erityisesti niiden lääkäreiden osalta, jotka toimivat pääosin julkisella puolella ja vain sivutoimenaan yksityisellä puolella (selvennyksenä: tällöin mielestäni hoito on usein asianmukaisempaa, eikä tätä pidä kieltää, vaikka jotkut kateelliset niin toivoisivatkin). Kuitenkin on paljon vain yksityispuolella toimivia lääkäreitä, joilta alkaa vuosien kuluessa näkemys oikeasti sairaaseen ihmiseen hämärtyä, kun suurin osa potilaista on lievästi sairaita, jotka paranisivat itsestäänkin. Tällöin voidaan teettää tutkimuksia tai ylipäätään kontrolloida vastaanotolla tilanteita (vaikkapa lievä virusinfektio), joissa julkisella puolella käännyttettäisiin tiskiltä kotiin parantumaan tai korkeintaan pääsisi sairaanhoitajan arvioon, koska lääkärillä ei ole tilanteeseen (todellista) annettavaa. Aivan ymmärrettävää medikalisaatiota, että tuntisi tekevänsä merkityksellistä työtä, mutta ei kansanterveydellisesti tai ‑taloudellisesti järkevää.
Professori Martti Kekomäen Sote-uudistus perustui järjestäjä-tuottajamalliin, jossa sote alue hyväksyi yksityisen ja kolmannen sektorin sote-asemia ja ‑keskuksia julkisten rinnalle.
Asiakkaalla oli valinnan vapaus ja rahoitus tuli valtiolta asiakkuuksien määrän mukaidina kapitaatioina, joilla palveluntuottaja kattoi kiinteät kustannuksensa. Näin palvelukapasiteetti vastasi aina asiakaskunnan kokoa, kun “raha seurasi asiakasta” eikä rahoitus perustunut kustannusten kasvuun, vaan kustannukset oli puristettava rahoitusraamiin.
Asiakkaiden valinnanvapaudesta seurasi palvelujen hyvä saavutettavuus ja kilpailusta hyvä palvelun laatu, koska menetetty adiakas merkitsi pienevää rahoitusta.
Kekomäki on esitellyt sote-mallinsa kaksilla Tieteiden päivillä 2017 ja 2019. Tallenteet löytyvät YouTubesta.
Seurasi, onko malli siis ollut jossain käytössä?
Malli kuulostaa kuvauksesi pohjalta ongelmalliselta. Kuka määrittää toimenpiteiden hinnat, kuka valitsee tuottajan ja kuka arvioi hoidon tarpeen? Oletanko oikein että valtio määrää hinnat ja kansalainen valitsee tuottajan? Epäselväksi jäi näilläkin oletuksilla kuka arvioi hoidon tarpeen.
Kyllä minulle kelpaisi täydellinen terveystarkastus vaikka vuosittain sisältäen magneettikuvat ja kaikki mahdolliset tutkimukset laajoine veripaneeleineen. Ei ole kuitenkaan maksajan näkökulmasta järkevää rahankäyttöä sellaista antaa. Mikä taho tässä mallissa sanoo minulle ”ei, ette tarvitse sellaista, mutta jos maksatte omilla rahoillanne niin siitä vain”.
En löytänyt googlella kyseisestä mallista sisältöä. HS oli jokin artikkeli maksumuurin takana.
Valinnan vapaus on myös tuottajien vapautta valikoida. Ei toimi kapitaation kanssa.