Kategoria: Talouspolitiikka

Mitä tehdä asumistuelle ja sovitellulle päivärahalle

Poli­ti­ikkamme tilaa käsit­televä sar­ja jatkuu…

Aikamme suuri talous- ja sosi­aalipoli­it­ti­nen ongel­ma on eri­ar­voisu­u­den kasvu työ­markki­noil­la. Tämän ongel­man ratkaisem­i­nen on vält­tämätön­tä, jos aiomme säi­lyt­tää Suomen ehyenä hyvinvointivaltiona.

Jos työvoima oli 1980-luvun lop­ul­la palkat­tu huu­tokau­pal­la ker­ran vuodessa jär­jeste­ty­il­lä pes­tu­umarkki­noil­la, tulon­jaolle ei olisi tapah­tunut juuri mitään — eräät mies­val­taiset palkat oli­si­vat tosin laske­neet ja nais­val­taiset nousseet.

Sen jäl­keen automaa­tio ja dig­i­tal­isaa­tio ovat iske­neet työ­markki­noille ja vähen­täneet huo­mat­tavasti suorit­ta­van työn kysyn­tään. Nyt työvoiman huu­tokaup­paami­nen johtaisi nopeasti kas­vavi­in palkkaeroihin.

Palkkaerot kas­va­vat väk­isin, kos­ka yläpäässä palkko­ja ei säädel­lä mil­lään sopimuk­sil­la. Bill Gates sanoi, että hyvä koodari tuot­taa kymme­nen tuhat­ta ker­taa sen mitä huono koodari, eikä hän var­maankaan tarkoit­tanut kood­iriv­ien määrää.

Asiantun­ti­ja-ammateis­sa parhaille mak­se­taan melkein mitä tahansa mut­ta suorit­tavas­sa työssä tek­i­jöistä on yli­tar­jon­taa ja palkat matavat.

Mata­lasti koulute­tu­ille on poten­ti­aal­isia työ­paikko­ja palvelu­aloil­la, mut­ta ne ovat Suomes­sa alike­hit­tyneitä. Suo­mi on itsepa­lveluy­hteiskun­ta. Liian pitkään oli val­lal­la käsi­tys, ettemme rikas­tu pesemäl­lä tois­temme paitoja.

Pien­ten palkko­jen ongel­maan voi yrit­tää etsiä ratkaisua tupo-pöy­dässä, mut­ta alimpi­en palkko­jen nos­t­a­mi­nen vähen­täisi kaikille sopivia työ­paikko­ja entis­es­tään ja nos­taisi tasapainotyöttömyyttä.

Parem­pi ratkaisu on tukea mata­la­palkkaisia täy­den­tävil­lä tulon­si­ir­roil­la ja antaa palkko­jen määräy­tyä nyky­istä markki­nae­htoisem­min. Tulon­si­ir­rot mak­sa­vat, mut­ta parem­pi työl­lisyys johtaa toisaal­ta korkeam­paan kansan­tu­loon. Kyl­lä sato­jen tuhan­sien työt­tömien elät­tämi­nenkin maksaa.

Maat, jot­ka ovat saavut­ta­neet hyvän työl­lisyysas­teen, tuke­vat huono-osaista työvoimaa täy­den­tävil­lä tulon­si­ir­roil­la tai työ­nan­ta­jille mak­set­taval­la palkkat­uel­la. Se siis kannattaa.

Suomes­sa ei ole mata­la­palkkatukea, mut­ta tehtävää täyt­tämään on kehit­tynyt kolme jär­jestelmää: asum­is­tu­ki, työt­tömyys­tur­van sovitel­tu päivära­ha ja työ­nan­ta­jille mak­set­ta­va palkkatu­ki. Näis­sä kaikissa on omat ongel­mansa. Suo­ra negati­ivi­nen tulovero olisi selkein ja toimivin. Sitä on kan­nat­tanut jopa Mil­ton Fried­man. Jat­ka lukemista “Mitä tehdä asum­istuelle ja sovitel­lulle päivärahalle”

Pessimismiä Suomen politiikasta (1)

Päätin kir­joit­taa ajatuk­siani Suomen poli­ti­ikas­ta junas­sa matkalla Frank­furtista Ham­puri­in. Jut­tu venähti niin pitkäk­si ja Ham­puri alkaa olla niin lähel­lä, että jaan tämän kah­teen tai kolmeen osaan. Jälkim­mäisessä käsit­te­len Orpon hallitusta.

Olen voin­ut pitkään huonos­ti seu­rates­sani suo­ma­laista poli­ti­ikkaa. Aiem­pi vahvu­utemme, kyky sopia vaikeis­takin asioista, on vai­h­tunut asteit­tain hedelmät­tömäk­si vas­takkainaset­teluk­si. Talousti­eteis­sä pide­tään hyvänä pyrk­iä niin san­ot­tuun Pare­to-opti­mi­in, tilaan, jota ei voi muut­taa enää niin, etteikö jonkin osa­puolen ase­ma heikkene. Siihen asti kaik­ki on vain win-win ‑tilan­net­ta. Nykyi­nen hal­li­tus on tämän kehi­tyk­sen huipentuma.

Sanoin joskus melkein 20 vuot­ta sit­ten Van­hasen hal­li­tuk­ses­ta, että siinä on se hyvä puoli, ettei siitä pääse enää alaspäin. On päässyt, ja mon­ta ker­taa. Kataisen hal­li­tuk­ses­ta sanoin jos­sain sul­je­tus­sa tilaisu­udessa, että se on suomen his­to­ri­an huonoin hal­li­tus. Raimo Sailas oikaisi min­ua sanoen, että Miet­tusen hätäti­la­hal­li­tus oli vielä huonompi.

Jätän aiem­mat hal­li­tuk­set vähem­mälle ja keski­tyn nykyiseen ja edel­liseen. Sen kuitenkin halu­an sanoa, että jos etsitään syyl­listä korkeaan val­tion velka­an, turhaan velan­ot­toon syyl­listyi pahiten Kataisen-Stub­bin hal­li­tus. Jat­ka lukemista “Pes­simis­miä Suomen poli­ti­ikas­ta (1)”

Hallituksen asuntopolitiikan jyrkkä käännös ja Helsinki

Hal­li­tuk­sen asun­topoli­it­tiset päätök­set ovat herät­täneet keskustelun siitä, mik­si verora­hoin pitäisi tukea joidenkin asum­ista kalli­il­la alueil­la, joi­hin  itse mak­sav­il­la keski­t­u­loisil­la ei ole mitään asi­aa. Asia ei koske vain Helsinkiä. Samaa kysyi joku min­ul­ta Tam­pereel­la Koskipuistossa.

Jos ajat­telemme asi­aa vain yksilöi­den kannal­ta, vas­taus on, ettei minkään takia, mut­ta jos ajat­telemme yhteisö­ta­sol­la, vas­taus on seg­re­gaa­tion estämiseksi.

Seg­re­gaa­tio on suurten kaupunkien vihe­liäi­nen ongel­ma, joka tulee hyvin kalli­ik­si, jos se päästetään irti. Kat­sokaa vain, miten on käynyt Ruotsissa.

Perus­suo­ma­laiset menivät tähän kokoomuk­sen ansaan var­maan sik­si, että eivät näe mitään ulko­maalaisvi­hansa sokaisemil­la silmil­lä. Seg­re­gaa­tio liit­tyy maa­han­muut­toon, mut­ta kyl­lä aivan koti­maisin voimin on saatu aikaan vaar­al­lisel­la taval­la eriy­tyneitä asuinaluei­ta jo sil­loin, kun maa­han­muut­ta­jia ei juuri ollut.

Olen tehnyt pin­ta­puolisia tutus­tu­mis­matko­ja eräisi­in pääkaupunkiseudun slum­mi­u­tuneisi­in kaupungi­nosi­in. Omien havain­to­jeni mukaan huonovoin­tiu­us ei näy niinkään maa­han­muut­ta­jis­sa vaan hei­dän kan­ta­suo­ma­lai­sis­sa naa­pureis­saan. Jat­ka lukemista “Hal­li­tuk­sen asun­topoli­ti­ikan jyrkkä kään­nös ja Helsinki”

Hallitus vie markkinatalouden maineen

Oikeis­to­hal­li­tuk­sen ohjel­ma vie Suomea aivan eri suun­taan kuin mihin sitä min­un mielestäni pitäisi viedä, enkä tarkoi­ta täl­lä lainkaan samaa kuin Li Ander­s­son. Itse asi­as­sa hal­li­tus vie Suomen enem­män Li Ander­ssonin suun­taan kuin min­un suun­taani vahvis­ta­mal­la Ander­ssonin argumentteja.

Minä halu­aisin yhdis­tää taloudel­lisen oikeu­den­mukaisu­u­den hyvin toimi­vaan markki­na­t­alouteen, mut­ta nyt hal­li­tus tekee näistä kahdes­ta tavoit­teesta tois­t­en­sa vas­tako­hdan. Siinä lop­ul­ta markki­na­t­alous häviää.

Tulopoli­ti­ikas­sa halu­aisin enem­män markki­nae­htoisia palkko­ja ja niitä täy­den­täviä tulon­si­ir­to­ja kuin ay-toimin­nan tulok­se­na syn­tyviä palkanko­ro­tuk­sia pieni­palkkaisille ja siihen liit­tyvää rak­en­teel­lisen työt­tömyy­den kasvattamista.

Asun­topoli­ti­ikas­sa kan­natan enem­män asum­is­meno­ja tasaamista asum­istuel­la kuin Ara-asun­to­ja rakentamalla.

Hal­li­tuk­sen säästölin­ja ei osu rankim­min työt­tömi­in vaan pieni­palkkaisi­in ja eri­tyis­es­ti osa-aikatyöt­tömi­in, kuten osa-aikaisi­in kau­pan myyji­in. Tässä kar­si­taan niitä pieniä ansio­tu­lo­ja täy­den­täviä tulon­si­ir­to­ja, joi­hin minä taas halu­aisin panos­taa lisää. Jat­ka lukemista “Hal­li­tus vie markki­na­t­alouden maineen”

Suojaosan poisto työttömyysturvasta ymmärrettävä , mutta väärä ratkaisu

Hal­li­tus pois­taa työt­tömyys­tur­vas­ta 300 euron suo­jaosan. Tähän on perus­teen­sa, mut­ta ratkaisu on väärä.

Kun tuo 300 euron suo­jaosa tuli voimaan, työt­tömät alkoi­vat tehdä eri­laista keikkaa paljon innokkaam­min. Se tuot­ti pait­si tulo­ja ja vero­tu­lo­ja, myös piti hei­dän parem­min työ­markki­nakelpoise­na ja edesaut­toi siten työl­listymistä pysyvään työhön.

Siinä oli kuitenkin yksi paha vika. Sovitel­lus­sa päivära­has­sa on ymmär­ret­tävä kat­to, jon­ka mukaan päivära­ha ja palk­ka eivät saa yhteen­sä olla enem­män kuin päivära­han perus­teena ole­va palk­ka. Osa-aikatyö ei saa olla kan­nat­tavam­paa kuin kokoaikatyö. Kau­pan alal­la tämä kat­to tuli vas­taan jo alle 20 tun­nin viikko­työl­lä. Ei siis kan­na­ta ottaa vas­taan kokopäivä­työtä. Tämä sopii myös kaup­pi­aalle, jol­la osa-aikatyön teet­tämi­nen on kannattavaa.

Hal­li­tus näyt­tää pain­ot­ta­van kokoaikatyön vas­taan­ot­tamista, vaik­ka se tyre­hdyt­tääkin työt­tömien halun lyhy­isi­in työkeikkoi­hin tai vaikka­pa vapaa­palokun­nista saatavi­in lisäan­sioi­hin  ̶  niistä tämä suo­jaosa muuten alkoi.

Olisi pitänyt kat­sel­la asi­aa vähän box­in ulkop­uolelta sormeile­mal­la yhteenso­vi­tus­pros­ent­tia. Opti­maal­ista olisi, että sovitel­tu päivära­ha lop­puu tasan sil­loin, kun palk­ka saavut­taa päivära­han perus­teena ole­van palkan. Tosin tämä peri­aate nos­taisi yhteenso­vi­tus­pros­entin varsin korkeak­si pieni­palkkaises­sa töis­sä. Oli miten oli, kan­nat­taisi ava­ta koko laki.

Hallitus leikkaa asumistukea

Hal­li­tus leikkaa asum­is­tukea monel­la tavalla.

Siitä pois­tuu 300 euron suo­jao­su­us ansio­tu­loille. Tämä alen­taa pieni­palkkaisen asum­is­tukea sadal­la eurol­la. Olen tästä vähän haikeana, kos­ka pidän tuo­ta omavas­tu­u­ta omana aikaansaan­nok­se­nani. Se oli tarkoitet­tu erään­laisek­si köy­hän miehen mata­la­palkkat­uek­si tuke­maan työl­lisyyt­tä. Se piti yllä työ­paikko­ja, joiden palka­n­mak­sukyky oli huono. Näin työl­lis­tet­ti­in niitä, joil­la ei ole mitään erityisosaamista.

Sit­tem­min työt­tömyys on muut­tunut työvoima­pu­lak­si.   Näis­sä olois­sa voi tietysti ajatel­la, ettei tehot­to­mia työ­paikko­ja ylläpitävää mata­la­palkkatukea enää tarvita.

Siirtämä­vai­he pitäisi kuitenkin jotenkin hoitaa sosi­aalis­es­ti hyväksyt­täväl­lä taval­la. Jat­ka lukemista “Hal­li­tus leikkaa asumistukea”

Olen pahoillani aiheuttamastani suuttumuksesta

Kir­joituk­seni Talouselämä-lehdessä on tuot­tanut suur­ta suut­tumus­ta ja min­ua on syytet­ty vas­takkainaset­telun kär­jistämis­es­tä. Mikään täl­lainen ei ollut tarkoituk­seni. Olisi min­un tietysti pitänyt ymmärtää, että näin kir­joituk­sia Suomes­sa usein tulk­i­taan. Osa väärin ymmärtäjistä on kyl­lä ymmärtänyt väärin tahallaan.

Yritin vas­ta­ta kysymyk­seen, mik­si meil­lä on niin suuret verot, mut­ta kuitenkin niin vähän rahaa ter­vey­den­huoltoon ja niin mata­la perus­tur­van taso – seik­ka, jos­ta olemme saa­neet EU:lta usei­ta huo­mau­tuk­sia — ja mik­si tiet kuop­paisia. Edelleen on ihme­tel­ty, mik­si suo­ma­lais­ten ostovoima on niin mata­la, vaik­ka kokon­ais­tuotan­nos­sa olemme EU:n kärkimaita.

Merkit­tävänä syynä on kalli­ik­si tule­va aluer­ak­en­teemme. Maamme on har­vaan asut­tu, minkä takia esimerkik­si tiev­erkon pitu­us asukas­ta kohden on kym­menker­tainen Sak­saan ver­rat­tuna. Suomes­sa ei tue­ta maal­la asu­via sen enem­pää kuin muual­la, mut­ta kos­ka Suo­mi on EU:n maaseu­tu­val­taisin maa, tuen saa­jia on mui­ta EU-mai­ta enem­män suh­teessa  sen mak­saji­in. Tämä on puh­taasti matemaat­ti­nen totu­us ilman mitään arvolau­tauk­sia. Lehdet ker­toi­vat min­un sanoneen, että maal­la asu­via tue­taan liikaa. Niin en ollut kirjoittanut.

Kos­ka kaupungis­tu­mi­nen on meil­lä vielä kesken, suuri osa kokon­ais­tuotan­nos­tamme menee asun­to­jen rak­en­tamiseen kaupunkei­hin muut­taville. Olen laskenut, että yksi muut­ta­ja mak­saa 200 000 euroa, joten 30 000 kaupunki­in muut­ta­jaa vuodessa mak­saa kuusi miljardia.

Ostovoimaamme heiken­tää myös se, että tasa­tar­iffien joh­dos­ta esimerkik­si pos­ti­mak­sut ovat kaupungeis­sa huo­mat­tavasti kus­tan­nuk­sia korkeam­mat. Onhan postin­jakelu suo­ma­laisel­la maaseudul­la kalli­im­paa kuin vaikka­pa ital­ialaiselle, tiivi­isti asu­tul­la maaseudul­la. Tämäkin oli totea­mus, ei kan­nan­ot­to toisen­laisen tar­if­fin puoles­ta. Jat­ka lukemista “Olen pahoil­lani aiheut­ta­mas­tani suuttumuksesta”

Yksityinen vai julkinen (6): palvelusetelit vanhustenhoidossa

Tämä viimeinen osa kir­joi­tus­sar­jani sosi­aali- ja ter­veyshuol­losta viivästyi muiden kiirei­den vuok­si. Ehdin jo kir­joit­taa hoita­jami­toituk­ses­ta, joten ei siitä sen enempää.

Yksi­tyiset van­hus­ten­hoito­laitok­set ovat osoit­ta­neet parem­muuten­sa van­hus­ten­hoi­dos­sa. Samal­la rahal­la saa enem­män. Vähem­mäl­lä rahal­la ei kuitenkaan saa enem­pää. Kun­nat ovat mak­sa­neet jopa 30 % vähem­män van­hus­ten hoi­dos­ta yksi­ty­isille kuin omille laitok­silleen. Niin­pä ei ole ihme, että hoidon tasos­sa on joil­lakin yksi­ty­isil­lä puutteita.

Tässä käsit­te­len lähin­nä sitä, voisiko osta­ja olla van­hus itse (tai hänen omaisen­sa) eikä hyvinvointialue.

Mitä hoito asiakkaalle maksaa?

Yleinen käsi­tys on, että ympärivuorokautisen palvelu­a­sumisen asi­akas­mak­su on 85 % asi­akkaan tuloista. Täl­lä tarkoite­taan var­maankin net­to­tu­lo­ja, vaik­ka asianomais­es­ta laista en löytänyt kohtaa, jon­ka perus­teel­la tuloista vähen­netään verot. Ela­tus­mak­sut esimerkik­si kyl­lä vähennetään.

Lain mukaan se ei kuitenkaan saa olla korkeampi kuin palvelun tuotan­tokus­tan­nuk­set. Mak­sim­i­hin­ta on siis jotain 4500 €/kk. Tähän kat­toon tör­mätään vähän yli 5000 euron eläk­keen kohdal­la. Täl­laiset eläk­keet eivät ole yleisiä, mut­ta niitäkin on. Ennen kaikkea joil­lakin on pääomatuloja.

En ole näh­nyt yhdenkään hoito­laitok­sen ker­to­van, mikä on tämä lain mukainen enim­mäis­mak­su. Jat­ka lukemista “Yksi­tyi­nen vai julki­nen (6): palvelusetelit vanhustenhoidossa”

Hoitajamitoitus järkevämmäksi

Hoita­jami­toituk­ses­sa tärkein­tä olisi siir­tyä kiin­teästä mitoituk­ses­ta yksilöl­lis­es­ti mitat­tuun hoidon tarpeeseen.

Sää­ty­talol­la käsitel­lään kuulem­ma hoitajamitoitusta.

Se pitäisi kor­ja­ta kokon­aan. Olen­naista siinä ei ole, onko mitoi­tus 0,6 vai 0,7. Molem­mat johta­vat lop­ul­ta siihen, että hoita­jia on työmäärään näh­den liian vähän, kos­ka mitoituk­sen malli on väärä.

Mitoituk­sen pitäisi perus­tua poti­laan yksilöl­lis­es­ti mitat­tuun hoidon tarpeeseen, esimerkik­si RAI-indek­si­in. Hyväkun­toisen poti­laan osalta mitoi­tus voisi olla vaikka­pa 0,2 ja oikein vaikeasti hoidet­ta­van osalta peräti yksi. On aivan eri asia, jos van­hus osaa pukea, syödä, pesey­tyä ja käy­dä ves­sas­sa kuin jos hän ei pysty näistä mihinkään ja hän­tä pitää vielä sängyssä kään­tää muu­ta­man tun­nin välein maku­uhaavo­jen välttämiseksi.

Kiin­teässä rajas­sa on se vika, että se kar­sii sisään otet­tavia. Nyt hoitoon ote­taan vain todel­la huonokun­toisia. Kun kaik­ki ovat hyvin huonokun­toisia, jopa se 0,7‑mitoituskin on liian pieni.

Nyt muut kuin todel­la huonokun­toiset pakote­taan koti­hoitoon, vaik­ka he halu­aisi­vat laitoshoitoon, kos­ka eivät tunne pär­jäävän­sä kotona.  Se taas näkyy sairaalapäivystyk­sis­sä, kun pelokkaat van­huk­set hakeu­tu­vat jon­nekin ja ain­oa mah­dol­lisu­us on sairaalapäivystys. Jat­ka lukemista “Hoita­jami­toi­tus järkevämmäksi”

Kallis aluepolitiikka nostaa veroastetta

Julkaisen paljon kohua herät­täneen kolumni­ni Talouselämä-lehdessä. Olen pahoil­lani kohus­ta, kos­ka se ei ollut tarkoituk­seni. Olen tot­tunut aka­teemiseen keskustelu­un, jos­sa joutuu häpeään, jos sekoit­taa keskenään sanat syy ja syylli­nen. Olisi min­un tietysti pitänyt ymmärtää, että julki­nen keskustelu Suomes­sa on sel­l­aista kuin se on.

Kir­joituk­sen keskeinen tarkoi­tus oli sanoa, että huono ostovoima, korkea vero­tus ja silti huonot julkiset palve­lut eivät johdu siitä, että meil­lä köy­hät eivät ole tarpeek­si köy­hiä, kuten on niin suosit­tua väit­tää, vaan että har­vas­ta asu­tuk­ses­ta ja Suomen maaseu­tu­val­taisu­ud­es­ta johtuen alue­poli­ti­ik­ka tulee kalli­im­mak­si kuin muual­la. Kas kun kukaan ei keksinyt min­un syyl­listävän sotiemme vet­er­aane­ja suures­ta pinta-alastamme. 

Väitän silti, että osa ongel­maa on myös alue­poli­it­tisen tuen epäjo­hdon­mukaisu­us ja kus­tan­nuste­hot­to­muus. Olen kysynyt ennenkin, että kun maat­aloutemme suuri hand­i­cap on epäedulli­nen ilmas­tomme, mitä ideaa on ollut kansal­lisel­la tuel­la houkutel­la maat­alout­ta pain­ot­tumaan entistä epäedullisem­mille alueille. Tähän kir­joituk­seeni Maat­alouden siir­to pohjoiseen on virhe  pääsee tästä. Pidän myös has­suna, että toisaal­ta halu­taan suurin kus­tan­nuksin jar­rut­taa kaupungis­tu­mista ja toisaal­ta edis­tää sitä tuke­mal­la asun­to­tuotan­toa kasvukeskuksissa. 

Kun sanon, että postin­jakelua ja sähkön­jakelua haja-asu­tusalueil­la sub­ven­toidaan osana alue­poli­ti­ikkaa niin, että taa­jamis­sakin asu­vat mak­sa­vat tämän korkeina tar­if­feina, se on totea­mus, ei kan­nan­ot­to siihen, pitäisikö näin tehdä. Todet­takoon, että olen myös mon­een ker­taan sanonut, että autoilu on vas­taavasti haja-asu­tusalueil­la yliv­erotet­tua ja kaupungeis­sa aliverotettua. 

Tässä siis alku­peräi­nen tek­s­ti­ni. Se ei vas­taa täysin sitä, mitä julka­isti­in Talouselämän net­ti­sivuil­la, kos­ka toim­i­tus on edi­toin­ut tek­stiäni ja pari kor­jaus­ta tein nyt itsekin.  

 ***

Yksi seli­tys korkeaan Suomen vero­tuk­seen ja matali­in reaal­i­t­u­loi­hin on alue­poli­ti­ikas­sa. Kaikissa teol­lisu­us­mais­sa kaupunki­laiset tuke­vat maal­la asu­via. Suomes­sa tähän kuluu rahaa enem­män kuin muual­la, kos­ka Suo­mi on Euroopan maaseu­tu­val­taisin maa. Jat­ka lukemista “Kallis alue­poli­ti­ik­ka nos­taa veroastetta”