Kategoria: Talouspolitiikka

Ei taida kuusi miljardia riittää Petterin lupausten lunastamiseksi

Ajat­telin ensin kir­joit­taa julkisen talouden sopeu­tuk­ses­ta perus­teel­lisen selvit­tämisen jäl­keen, mut­ta se ei valmis­tu­isi koskaan. Sik­si kir­joi­ta vähän lonkalta, mitä siitä ajat­te­len nyt.

Sopeuttaa pitäisi, mutta ei ole paniikin kaltaista kiirettä

Aku­ut­tia hätää meil­lä ei ole val­tion velka­an­tu­misen kanssa. En muista kos­ka val­tion lainan reaa­liko­rko on ollut näin paljon miinuk­sel­la. Kun korko on alle inflaa­tion, rahan arvon heikken­e­m­i­nen on velal­lisen ystävä.

Voi olla, että inflaa­tion las­ket­tua taas nor­maali­in lukemi­in­sa — mikä voi viedä vuosia, kos­ka palka­nsaa­jien ymmär­ret­tävät palkkavaa­timuk­set ruokki­vat sitä – nimel­lisko­rko pysyy jonkin aikaa korkeahkona, jol­loin val­tion lainan reaa­liko­rko nousee positiiviseksi.

Ei ole hyvä aja­tus pitää val­tion­talout­ta ali­jäämäisenä nor­maal­isuh­dan­tei­den aikana. Nyt työl­lisyys on niin hyvä kuin se näil­lä sään­nöil­lä voi ylipään­sä olla. Täl­laise­na aikana ei val­tion­talouden pitäisi olla ali­jäämäi­nen. Ali­jäämä kuu­luu työt­tömyyskausien ajalle.

Meil­lä on ollut neljä vuot­ta käytän­tö, että demari-ikäiset elävät kat­teet­toma­l­la elin­ta­sol­la velak­si ja jät­tävät velat vihrei­den kohort­tien taakak­si. En oikein ymmär­rä, miten vihreät ovat tämän hyväksyneet.

Työllisyyden nostamien vaatii uusia toimia

Jat­ka lukemista “Ei tai­da kuusi mil­jar­dia riit­tää Pet­terin lupausten lunastamiseksi”

Päästömaksut ja ilmasto-oikeudenmukaisuus

Taas ker­ran on blogillani herän­nyt kysymys, merk­it­seekö ympäristöon­gelmien hillit­sem­i­nen hait­taveroil­la sitä, että köy­hät joutu­vat tin­kimään ja rikkaat saa­vat saas­tut­taa vaik­ka ilokseen.

Lähde­tään täy­del­lis­es­tä ilmas­to-oikeu­den­mukaisu­ud­es­ta: jokaiselle yhtä suuri henkilöko­htainen päästöki­in­tiö. Tämä ei olisi käytän­nössä aivan yksinker­taista, sil­lä kuin­ka paljon päästöjä aiheutuu näkkileipä­paketista, joka on kul­jetet­tu kaup­paan?  Kaup­paa läm­mitetään ja valais­taan ja niin edelleen, mut­ta osoit­tau­tuu, että tämä ongel­ma on väl­tet­tävis­sä. Kuvitel­laan siis, ettei ongel­maa ole.

Annetaan jokaiselle kiin­tiök­si vaik­ka seit­semän ton­nia hiilid­iok­sidia vuodessa. Jat­ka lukemista “Päästö­mak­sut ja ilmasto-oikeudenmukaisuus”

Vastaukseni Orpolle, osa 2

Oli hyvä kaupungi­norkesterin kon­sert­ti eilen. Toivon todel­la, että ette Riikan kanssa lakkau­ta klas­sista musi­ikkia kokon­aan. Sen ver­ran säästölin­ja tosin jo näkyi, ettei kon­ser­tis­sa ollut lainkaan kapellimestaria.

  1. Mitkä ovat tärkeim­mät keinonne sosi­aali- ja ter­veyspalvelu­iden hoito­jono­jen purkamiseen? Mitkä ovat tärkeim­mät keinonne hoita­japu­lan ratkaisuun?

Sor­ry vain, mut­ta tärkein on raha. Kir­joitin pari vuot­ta sit­ten Verdeen, että hoitoalan kri­isin kor­jaami­nen tulee sitä kalli­im­mak­si, mitä myöhem­min siihen ryhdytään. Tarkoitin palkkata­soa. Tässä sitä nyt ollaan puh­taan kaulan kanssa. En muut­taisi kir­joituk­ses­ta sanaakaan.
Hoita­java­jaus on tuon oman tilas­tosi parikym­men­tä tuhat­ta. Jos ne saataisi­in täyte­tyk­si, solah­taisi siihen mil­jar­di vuodessa. Täyte­tyk­si ne saadaan vain nos­ta­mal­la palkkata­soa eikä siihen riitä miljardi.

Palkkaraken­net­ta ja johtamista voisi paran­taa, kos­ka ne aiheut­ta­vat turhaa mieli­pa­haa.  Joku työn­vuokrauskap­i­tal­isti sanoi min­ulle ker­ran, että hei­dän paras tur­vansa on kun­nalli­nen työe­htosopimus kaikkine type­r­yyksi­neen. He eivät mak­sa sen enem­pää, mut­ta mak­sa­vat fik­sum­min ja otta­vat huomioon yksilöl­liset tarpeet työa­jois­sa, vaikka­pa tyt­tären viu­lu­tun­nin perjantai-iltapäivisin.

On kuitenkin pakko huo­maut­taa, että sekä hoita­jia että lääkäre­itä on Suomes­sa aika run­saasti ver­rat­tuna mui­hin EU-mai­hin. Mik­si he eivät riitä? Ammat­ti­laisil­la taide­taan teet­tää töitä, joi­ta muual­la hoita­vat sih­teer­it. Sen lisäk­si kir­jalli­nen doku­men­toin­ti on meil­lä aivan liial­lista. Juris­tit kek­sivät koko ajan lisää turhaa työtä — tai siis työtä, jota tehdään, jot­ta virheen sattues­sa syylli­nen saataisi­in kiin­ni. Tämän hin­ta on kova sekä eurois­sa että ennen kaikkea anta­mat­ta jäävänä hoitona — ja sen syn­nyt­täminä hoitovirheinä.

Pitäisi tietysti nos­taa palkko­ja ennen kaikkea siel­lä, mis­sä työvoima­pu­la on suurin. Tässä on ongel­mana tämä onneton palkko­jen har­mon­isoin­ti. Kun nos­taa yhdessä tehtävässä, pitää har­mon­isoin­nin nimis­sä nos­taa kaikkien muidenkin palkkoja.

Nyt hoita­ja­jär­jestöt tosin sanovat, että ei enää tarvit­sekaan. Kaiken piti olla har­mon­isoitua 1.1.2023, mut­ta sen jäl­keen erot saa­vatkin taas kas­vaa mil­laisik­si hyvän­sä. Ketä tässä pitäisi uskoa?

 

  1. Mitä keino­ja käyt­täisitte van­hus­palvelu­iden kri­isin ratkaisemisek­si ja inhimil­lisen hoivan tur­vaamisek­si kaikille ikääntyneille?

Jat­ka lukemista “Vas­tauk­seni Orpolle, osa 2”

Vastaukseni Orpolle, osa 1

Pet­teri hyvä!

Sain sin­ul­ta tukun haas­tavia kysymyk­siä. En ole var­ma, oli­vat ne tarkoitet­tu min­ulle, mut­ta vas­taan nyt kuitenkin, oli­vat ne sen ver­ran mielenkiintoisia.

  1. Mitkä ovat ne keskeiset yhteiskun­nal­liset muu­tok­set, joi­ta seu­raa­van hal­li­tuk­sen pitäisi mielestänne saa­da aikaan?
  • Mata­la­palkkatu­ki pieni­palkkaisille, jot­ta olisi mah­dol­lista laa­jen­taa työl­lisyyt­tä niihin, joiden osaamises­sa ja/tai työkyvyssä on puutteita.
  • Alue­poli­it­tisen välineistön täy­delli­nen perkaami­nen pois­ta­mal­la tehot­tomat ja keskenään ris­tiri­itaiset tukimuodot ja eri­tyis­es­ti sel­l­aiset pekkaroin­nit, joiden tarkoi­tus on vain aut­taa kaverin liike­toim­intaa. Tutkit­tua tietoa toimien tehos­ta pitäisi käyt­tää. Jos sel­l­aista ei ole (min­un tiedos­sani ei ole), sitä pitäisi han­kkia. Tässä on Kepun jäljiltä melkoinen savot­ta. Ne on pekkaroin­ut niitä vähän joka momentille.
  • Tulisi edis­tää kas­vavien kaupunkien men­estys­tä, jot­ta muun muas­sa val­tion­talous pysy­isi kunnossa.
  • Käsi­tyk­seni ilmas­tokysymyk­sistä var­maan arvaatkin, joten ei siitä sen enempää.
  1. Yhdyt­tekö val­tio­varain­min­is­ter­iön 12.2022 esit­tämään tilan­neku­vaan Suomen taloudel­lis­es­ta tilas­ta ja julkisen talouden sopeut­tamis­tarpeesta? Sitoudut­teko val­tio­varain­min­is­ter­iön virkatyönä esit­tämään julkisen talouden tas­apain­ot­tamisen mit­talu­okkaan tule­val­la vaa­likaudel­la? Mil­lä keinoil­la olette valmi­ita tas­apain­ot­ta­maan julk­ista taloutta?

Jat­ka lukemista “Vas­tauk­seni Orpolle, osa 1”

Oden talousohjelma

Tämä on vähän piden­net­ty ver­sio twit­teris­sä julkaise­mas­tani ketjusta

Lähtökohtana markkinatalous

Vihreä talous ei tarvitse omaa talous­teo­ri­aa. Val­tavir­tat­alous­teo­ria tar­joaa monipuoliset ja koetel­lut keinot ohja­ta taloutta.

Toim­imi­nen markki­na­t­aloudessa kan­nat­taa ottaa lähtöko­hdak­si, kos­ka elämme markki­na­t­aloudessa ja kos­ka markki­na­t­alous on val­ta­van tehokas sekä hyvässä että pahas­sa. Sen voima kan­nat­taa val­jas­taa parem­man maail­man edis­tämiseen eikä antaa vastapuolen yksinoikeudeksi.

Neljä päävirhettä

On neljä tärkeää syytä ohja­ta markki­noi­ta: ympäristön huomioimi­nen, tulon­jaon tasaisu­us, koulu­tus ja alueke­hi­tys. Muitakin on, mut­ta nämä ovat ne keskeisimmät.

Ajattelumalli ei riitä ohjaamaan taloutta

Donit­si­talous ja muut vas­taa­vat mallit ovat hyviä aja­tuske­hikko­ja, mut­ta eivät tar­joa keino­ja muut­taa maail­maa. Ne ker­to­vat taval­laan, miten val­is­tuneen itse­val­ti­aan kan­nat­taa toimia, mut­ta eivät sitä, miten demokraat­tises­sa markki­na­t­aloudessa saadaan aikaan toiv­ot­tu muu­tos. Muu­tok­seen tarvi­taan niitä keino­ja, joi­ta hah­motan seu­raavas­sa. Jat­ka lukemista “Oden talousohjelma”

Listaamattomien yritysten osinkoverotus

Kehotan lähdekri­ti­ikki­in. Tämä kir­joi­tus perus­tuu muistikuville!

Min­un muis­taak­seni lis­taa­mat­tomien yri­tys­ten mak­samien osinko­tu­lo­jen veroe­tu on peräisin 90-luvul­ta.  Vuosiluku on olen­nainen, kos­ka sil­loin korot oli­vat korkeal­la. Sil­lä on merk­i­tys­tä tähän asiaan.

Tuol­loin havait­ti­in, ettei yrit­täjän kan­nat­tanut sijoit­taa yhtiöön­sä osakepääo­maa vaan antaa yhtiölleen lainaa. Lainan ongel­mana taas on, että ilman kun­non osakepääo­maa yhtiön omat varat ovat vähäiset eikä se kykene otta­maan vas­taan taloudel­lisia riske­jä. Tuo­hon aikaan osakey­htiö oli pan­ta­va konkurssi­in, jos oma pääo­ma oli syö­ty. Nyt voi pääomit­taa yhtiötä myös oman pääo­man ehtoisel­la lainalla.

Osakepääo­maan ver­rat­tuna lainan anta­mi­nen oli vero­tuk­ses­sa edullisem­paa. Molem­mista, osin­go­ista ja koroista, omis­ta­jan piti sil­loin mak­saa pääo­mat­uloveroa, mut­ta korko oli yri­tyk­selle vero­tuk­ses­sa vähen­nyskelpoista ja osinko ei ollut. Sik­si osin­gos­ta mak­set­ti­in veroa kah­teen ker­taan. Ensin yri­tys mak­soi tulok­ses­taan ja sen jäl­keen omis­ta­ja mak­soi vielä osinkotulosta.

Kek­sit­ti­in, että on yhteiskun­nan etu kohdel­la korkoa ja osinkoa samal­la taval­la. Kun yhtiö oli jo mak­sanut veroa tulok­ses­taan, ei omis­ta­jan enää tarvin­nut mak­saa sitä osin­gos­ta. Tuol­loin vielä vero­tuk­ses­sa yritet­ti­in vielä pitää yllä jotain logi­ikkaa. Niin­pä pääo­mat­u­lo­jen vero ja yhtiön mak­sama yhtiövero oli­si­vat yhtä korkei­ta. Jat­ka lukemista “Lis­taa­mat­tomien yri­tys­ten osinkoverotus”

Mitä ajattelen vihreiden rökäletappiosta

Vihrei­den rökäle­tap­pio osui pahim­min puolueemme vahvoille alueille eli suuri­in kaupunkei­hin. Helsingis­sä vihreät menet­tivät 35 pros­ent­tia vuo­den 2019 äänistä. Karku­un pääsi vieläkin isom­pi kala, sil­lä jo ennen vuo­den 2019 eduskun­tavaale­ja vihrei­den kan­na­tus oli laskenut merkittävästi.

Viime metreil­lä vihreät menet­tivät liki kak­si pros­ent­tiyk­sikköä tak­tiselle äänestämiselle. Tässä ei ole muu­ta uut­ta kuin suu­ru­us. Lop­pume­trien kisa päämin­is­terin paikas­ta on mak­sanut meille aina ennenkin ja paljon.

Ääniä ei men­nyt vain demareille eikä vain vihreiltä ja vasem­mis­toli­itol­ta. RKP:ltä siir­tyi lop­pume­treil­lä ääniä kokoomuk­selle ja meni niitä paljon kokoomuk­selle vihreiltäkin.

Keski­tyn tässä kir­joituk­ses­sa Helsinki­in, kos­ka en ole ehtinyt analysoi­da mui­ta alueita.

Helsingis­sä vihreät oli­vat suurin puolue liki joka toisel­la äänestysalueelle. Korkean koulu­tuk­sen alueil­la suurim­man puolueen paik­ka siir­tyi vihreiltä kokoomuk­selle, lähiöis­sä demareille ja Kallios­sa Vasem­mis­toli­itolle. Kallios­sakin siir­tyi ääniä vasem­mis­toli­itolle vain vähän, mut­ta siir­tyi kuitenkin. Pääasi­as­sa vuo­to Kallios­sakin oli demarei­hin. Kun vihre­itä meni enem­män kuin Vasem­mis­toli­itol­ta, Vasem­mis­toli­it­to nousi suurimmaksi.

Menetämme koulutettua väkeä

Vihrei­den tap­pi­ot oli­vat suurimpia korkean koulu­tus­ta­son alueil­la. Niil­läkin vuo­toa näyt­tää olleen enem­män demarei­hin kuin kokoomuk­seen, mut­ta kokoomuk­seenkin on siir­tynyt merkit­tävästi. Eivät ne kokoomuk­sen lisä-äänet ole demareil­takaan tulleet. Jat­ka lukemista “Mitä ajat­te­len vihrei­den rökäletappiosta”

Miksi pienipalkkaisia kannattaa tukea?

Tavoit­teena on hyv­in­voin­ti­val­tion pelas­tamisek­si nos­taa työl­lisyysaste 80 pros­ent­ti­in. Sil­loin töi­hin on saata­va myös niitä, joil­la on puut­tei­ta osaamises­sa ja työkyvyssä sekä sen mukana myös tuottavuudessa.

Julki­nen sek­tori voi tietysti palkata ketä tahansa mil­laisel­la pal­ka­lla hyvän­sä vaik­ka pat­saan var­ti­joik­si, mut­ta näin ei hyv­in­voin­ti­val­tio­ta pelaste­ta. Yksi­tyisel­lä puolel­la ei ketään palkata tap­pi­ol­la. Jos palk­ka on korkeampi kuin työn tuot­to rahak­si muutet­tuna, työ­suhdet­ta ei syn­ny. Sik­si meil­lä ei ole esimerkik­si enää tankkaus­palvelua huoltoasemil­la, vaik­ka ennen oli.

Viimeisen 30 vuo­den aikana reaali­palkat ovat nousseet 50 pros­ent­tia. Niin ovat nousseet myös alim­mat palkat. Näin kaik­ki palka­nsaa­jat ovat päässeet osal­lisik­si elin­ta­son nousus­ta, mikä on tietysti hyvä asia niiden kannal­ta, jot­ka ovat yhä töissä.

Har­mi kyl­lä, myös se raja, kuin­ka paljon työn on tuotet­ta­va, on nous­sut 50 pros­en­til­la. Tämä on hin­noitel­lut kas­va­van osan työvoimas­ta ulos. Kun pelkän perusk­oulun tai kansak­oulun varas­sa ollei­den työt­tömyys oli vuon­na 1989 5,7 pros­ent­tia, oli se vuon­na 2021 jo 24 pros­ent­tia. Eikä tässä kaik­ki. Tuos­ta joukos­ta oli töis­sä enää vain 45 %.

Rak­en­teelli­nen työt­tömyys on nous­sut. Maas­sa on paha työvoima­pu­la, mut­ta työt­tömien määrä on 7,6 % työvoimas­ta. Jat­ka lukemista “Mik­si pieni­palkkaisia kan­nat­taa tukea?”

Turha on VM:n toivoa terveysbudjettien kuriin saamista.

Val­tio­varain­min­is­ter­iö suun­nit­telee paina­vansa sosi­aali- ja ter­veys­menot alas bud­jet­tikuril­la — onhan hyv­in­voin­tialuei­den rahoi­tus osa VM:n bud­jet­tia. Tehtävä on haas­ta­va, sil­lä nämä menot ovat kasvusu­un­nas­sa kaikkial­la teol­li­sis­sa mais­sa. Meil­lä ajatel­laan, että kun annetaan vähem­män rahaa, saadaan halvem­paa hoitoa. Kun hyv­in­voin­tialueil­la ei ole vero­tu­soikeut­ta, VM voi yksin päät­tää, paljonko hyv­in­voin­tialueet käyt­tävät rahaa — tai ainakin luulee niin. Jos vero­tu­soikeus olisi, olisi houku­tus tar­jo­ta enem­män ja parem­paa hoitoa ja laskut­taa se asukkail­ta korkeamp­ina veroina. Parem­paa hoitoa ajoi­vat kaik­ki hyv­in­voin­tialuei­den vaaleis­sa ehdol­la olleet.

Keski­tyn tässä kir­joituk­ses­sa ter­vey­teen ja jätän sosi­aal­i­menot sivum­malle. Muis­ti­in kan­nat­taa kuitenkin jät­tää se, että sosi­aal­i­menot kas­va­vat väistämät­tä van­hus­ten määrän kasvaessa.

Val­is­tuneet ter­veyspoli­itikot ovat kohta­laisen yksimielisiä siitä, että jos ter­vey­den­huol­lon meno­ja on vähen­net­tävä, niitä kan­nat­taa vähen­tää erikois­sairaan­hoi­dos­ta. Tin­kimäl­lä kalli­im­mista ja vähiten vaikut­tavista hoidoista erikois­sairaan­hoi­dos­sa sekä suun­taa­mal­la ne rahat peruster­vey­den­huoltoon saadaan niukoista ter­veys­bud­jeteista eniten hyötyä.

Siis tiuk­ka menokuri ja tin­kimistä ennen kaikkea kalleim­mas­ta erikois­sairaan­hoi­dos­ta. Voiko onnis­tua? Jat­ka lukemista “Turha on VM:n toivoa ter­veys­bud­jet­tien kuri­in saamista.”

Veroja voidaan tuskin alentaa

Suomen talouden haas­teet ovat niin vihe­liäisiä, ettei kukaan vaaleis­sa ehdol­la ole­va uskalla puhua niistä taval­la, johon uskoisi edes itse.

Akuutisti val­tion velan korko ei ole ongel­ma, kos­ka val­tion kannal­ta vain reaa­liko­rol­la on merk­i­tys­tä, eikä se ole ollut koskaan näin paljon miinuk­sel­la. Joskus ne kuitenkin nou­se­vat positiivisiksi.

Jotkut ovat valmi­ita leikkaa­maan julk­isia meno­ja par­il­la mil­jardil­la, toiset kuudel­la. Tilalle pus­kee kuitenkin mil­jardi­tolkul­la uusia vält­tämät­tömiä meno­ja. Sik­si en oikein usko, että julk­isia meno­ja voidaan leika­ta juuri lainkaan, mut­ta samal­la pidän vält­tämät­tömänä leika­ta nyky­isiä meno­ja isol­la kädel­lä, jot­ta tilaa tulisi uusille.

Mil­jar­di tai pari solah­taa puo­lus­tuk­seen syistä, jot­ka kaik­ki tuntevat.

Nykyisel­lä syn­tyvyy­del­lä jokainen sukupolvi tulee ole­maan kol­man­nek­sen edeltäjään­sä pienem­pi. Pieneville ikälu­okille kaatuu sekä eläke­pom­mi että hoivapommi.

Van­henevia ikälu­okkia on enem­män, he elävät kauem­min ja vaa­ti­vat pidem­pään kallista hoitoa, kos­ka nopeasti tap­pa­vat tau­dit väistyvät ja hitaasti tap­pa­va demen­tia jää.

Jat­ka lukemista “Vero­ja voidaan tuskin alentaa”