Yksityinen vai julkinen (6): palvelusetelit vanhustenhoidossa

Tämä viimeinen osa kirjoitussarjani sosiaali- ja terveyshuollosta viivästyi muiden kiireiden vuoksi. Ehdin jo kirjoittaa hoitajamitoituksesta, joten ei siitä sen enempää.

Yksityiset vanhustenhoitolaitokset ovat osoittaneet paremmuutensa vanhustenhoidossa. Samalla rahalla saa enemmän. Vähemmällä rahalla ei kuitenkaan saa enempää. Kunnat ovat maksaneet jopa 30 % vähemmän vanhusten hoidosta yksityisille kuin omille laitoksilleen. Niinpä ei ole ihme, että hoidon tasossa on joillakin yksityisillä puutteita.

Tässä käsittelen lähinnä sitä, voisiko ostaja olla vanhus itse (tai hänen omaisensa) eikä hyvinvointialue.

Mitä hoito asiakkaalle maksaa?

Yleinen käsitys on, että ympärivuorokautisen palveluasumisen asiakasmaksu on 85 % asiakkaan tuloista. Tällä tarkoitetaan varmaankin nettotuloja, vaikka asianomaisesta laista en löytänyt kohtaa, jonka perusteella tuloista vähennetään verot. Elatusmaksut esimerkiksi kyllä vähennetään.

Lain mukaan se ei kuitenkaan saa olla korkeampi kuin palvelun tuotantokustannukset. Maksimihinta on siis jotain 4500 €/kk. Tähän kattoon törmätään vähän yli 5000 euron eläkkeen kohdalla. Tällaiset eläkkeet eivät ole yleisiä, mutta niitäkin on. Ennen kaikkea joillakin on pääomatuloja.

En ole nähnyt yhdenkään hoitolaitoksen kertovan, mikä on tämä lain mukainen enimmäismaksu.

Kansainvälisessä kirjallisuudessa sanotaan, että ihmisen omaisuus on tavallisesti suurimmillaan hänen jäädessään eläkkeelle tai viimeistään, kun hän päätyy vanhainkotiin.  Sen jälkeen hän joutuu maksamaan hoidostaan, mikä syö omaisuutta.

Suomi on harvinainen poikkeus siinä, ettei omaisuus vaikuta tulosidonnaisiin hoitomaksuihin. Tämä on rikkaita suuresti suosiva periaate, mutta on sille tietenkin käytännön syynä hankaluus, miten estää omaisuuden siirto perillisille ennakkoperintönä. Jos halua on, tähän löytyy kyllä keinot, mutta halua ei ole. Tässä perillisiä, ei vanhusta.

Tämän erikoisuuden vuoksi ihmisen omaisuus on Suomessa yleensä suurimmillaan hänen kuollessaan.

Asunto on suomalaisten yleisin omaisuus. Aika monen pitkäaikaishoitoon joutuneen vanhuksen asunto on tyhjillään hänen kuolemaansa saakka. Jos asunnon vuokraa, vuokratulosta menee 85 % hoitomaksuun. Jäljelle jäävän 15 prosentin takia ei kannata ottaa kantaakseen vuokraamiseen liittyvää riskiä ja vaivaa.  Tämän takia meillä on tuhansia asuntoja tyhjillään.

Jos opiskelija hakee toimeentulotukea, hänen opintolainansa lasketan tuloksi, oli hän nostanut sitä tai ei.

Kotihoito on laskelmien mukaan edullisempaa kuin hoito laitoksessa. Ero ei tule hoidosta vaan asumisesta. Laitoksessa pitää maksaa myös seinistä. On vanhuksella oltava asunto kotihoidossakin. Jos hoitomaksu käsittelisi asumismenoja ja asunnon omistamista järkevämmin, laitoshoito muuttuisi nykyistä edullisemmaksi suhteessa kotihoitoon ja halukkaista pääsisi suurempi osa laitoksiin.

Korostettakoon, ettei ketään pidä tietenkään pakottaa laitoshoitoon, mutta siihen pitäisi olla parempi oikeus kuin nyt.

Palveluseteli

Käynnistin aikanaan peruspalveluministerinä lainsäädännön palveluseteleistä. Minulla oli silloin mielessä vanhusten pitkäaikaishoito. Jos vanhus saisi palvelusetelin turvin valita hoitopaikan ja raha tulisi perässä, se tekisi  vanhuksesta kilpaillun asiakkaan hoidokin sijaan.

Julkinen valta mittaa hoidon tasoa erilaisilla objektiiviseksi tulkituilla mittareilla. Ystävällistä asennetta ei kuitenkaan voi mitata. Asianomainen saattaa arvostaa aivan toisia asioita kuin tämä yhteiskunnan käyttämä mittari. Joku voi sanoa, että vanhus on itse kykenemätön valitsemaan, mutta useimmilla on kuitenkin omaisia. Puskaradio kyllä kertoo missä saa hyvää hoitoa ja missä huonoa.

Jotta palveluseteli olisi yhtälailla rikkaiden ja köyhien käytettävissä, sen arvon pitäisi määräytyä samojen periaatteiden mukaan kuin hoitomaksun pitkäaikaishoidossa – sen peilikuvana siis niin, että setelin arvo pienenee tulojen kasvaessa samaa tahtia kuin hoitomaksu julkisessa palvelussa kasvaa. Näin asiakkaan itsensä maksettavaksi jäävä osuus riippuisi tuloista samaan tapaan kun hoitomaksu.

Myönnettäköön, että tällainen valinnanvapaus on mahdollista vain, jos on vapaata kapasiteettia, mutta yksityisissä hoitolaitoksissa sitä kyllä on. Enemmistö vanhuksista ymmärtääkseni hoidetaan yksityisiltä ostettuna palveluna. Palvelusetelin tapauksessa ostaja olisi asiakas, ei kunta.

Saako maksaa itse enemmän?

Seuraava kysymys on, saako maksaa itse enemmän, jos haluaa hoitopaikan, joka on kalliimpi, mutta parempi. Kyse ei ole paremmasta hoidosta lääketieteellisessä mielessä, vaan mukavammasta elämästä.

Tähän voi tietysti vastata demarien tapaan, että se olisi eriarvoista. Vanhusten hoidossa kakkien on oltava samanarvoisia. Kovin myöhäinen vaihe se on tietysti tasa-arvoa opetella. Ymmärtäisin tämän kasarmitasa-arvoisuuden paremmin päivähoidossa.

Jos vanhus ei demareiden mielestä saa käyttää korkeampia tulojaan ja omaisuuttaan mukavampaan hoitoon, miksi samat demarit kuitenkin kannattavat ansioeläkkeitä eivätkä tasaeläkkeitä? Miten on hyväksyttävämpää, että joillakin on varaa reissata eläkevuosinaan ympäri maailmaa ja toisilla ei ole. Ymmärtäisin hyvin, että joku haluaisi luopua maailmanympärysmatkastaan ja käyttää rahat viimeisten elinvuosiensa mukavuuteen. Joillakin ei edes ole perillisiä. Heidän olisi loogista syödä omaisuuttaan mukavampien viimeisten vuosien hyväksi.

Yksi hyvä argumentti tätä vastaan kuitenkin on. Sen on joku sanonut ytimekkäästi englanniksi: The services of the poor tend to be poor.

Jos hyvätuloiset ostavat itselleen parempaa hoitoa ja köyhät saavat tyytyä perushoitoon, voi perushoito muuttua ajan myötä nykyistä huonommaksi. Näinhän on käynyt terveyskeskusten kohdalla, kun hyväosaisilla on työterveyshuolto.

= = =

Hoidon mukavuuteen liittyy sekin, ettei tarvitse muuttaa monta kertaa elämänsä viimeisinä vuosina. Siksi en pidä hyvänsä ratkaisuna hoitajamitoituksen älyttömyyksiin, että mitoitus koskee vain sänkyyn hoidettavia potilaita ja muut ovat muunlaisessa, sen hetkistä toimintakykyään vastaavassa hoidossa. Se tarkoittaisi monta muuttoa ja uuteen ympäristöön totuttelua.

15 vastausta artikkeliin “Yksityinen vai julkinen (6): palvelusetelit vanhustenhoidossa”

  1. ”Näinhän on käynyt terveyskeskusten kohdalla, kun hyväosaisilla on työterveyshuolto.”

    Tähän lisäisin, että on optimistista odottaa uudistettujen hyvinvointialueidenkaan saavan perusterveydenhuoltoa toimimaan. Kas kun perusterveydenhuollosta päättävillä taitaa olla lähes kaikilla itsellään tästä huolehtimassa työpaikan työterveyshuolto. Omakohtainen kokemus puuttuu, ja silloin arvioinnit jäävät valmistelijan paperilla esittämien väittämien varaan – mahdollisesta päättäjien vilpittömästä pyrkimyksestä huolimatta.

  2. Mistä päättelet, että on tuhansia asuntoja tyhjillään. Kun vanhus menee ympärivuorokautiseen hoitoon, hän saa vähentää oman asuntonsa menot tuloistaan, joiden perusteella hoitomaksu määräytyy, lyhyen siirtymäkauden max 6 kk ajan. Sen jälkeen niitä ei oteta huomioon mikä vaikuttaa aika paljon hoitomaksuun ja tuohon 85 pros sääntöön. Miten voitaisiin luoda omaisuuslaji eli juuri oman asunnon vuokratulot joita ei sitten otettaisi huomioon maksussa. Blogisi on valitettavan täynnä tällaisia oletuksia ja ”ratkaisuja” .

    1. Vuokra-asuntoa ei tietenkään voi pitää tyhjänä, mutta omistusasunnon voi ja moni myös pitää..
      Yritin esittää, että vuokratulot omasta asunnosta otettaisiin huomioon, vaikka asunto pidettäisiin tyhjänä, kuten opiskelijan toimeentulotuessakin otetaan huomioon opintolaina, vaikka sitä ei nostettaisi.

      1. En tarkoittanut vuokra-asuntoa vaan omistusasunnon vastiketta ja muita siitä koituvia menoja. Ne joutuu kattamaan säästöillä, koska niitä ei huomioida menona asiakasmaksua määrätessä.

  3. Vanhusten hoidossa iso ongelma on puolisoiden tilanne. Moni haluaisi asua yhdessä puolisonsa kanssa, mutta hoitolaitoksiin pääsee yleensä vain toinen. Hoitajamitoitus on vielä vaikeuttanut tätä ongelmaa. Aiemmin yksityisellä puolella puolisot pääsivät asumaan paremmin yhdessä, kun taas julkisella puolella tämä tökki. Nyt ei pääse enää yksityiselläkään. Hoitajamitoituksen takia suhteellisen hyväkuntoisia ei sen takia haluta ottaa asumaan huonokuntoisen puolison vierelle, vaikka se saattaisi olla huonokuntoisemman terveyden kannalta ihan hyvä asia, että olisi välittävä omainen vieressä. Mahdollisuus puolisoille asua yhdessä pitäisi taata myös vanhoina, jos he itse sitä ovat halunneet.

    1. Työterveydenhuollon kattavuus, eli mitä sen piiriin kuuluu, on riippuen työnantajasta ja työtehtävästä yrityksessä, melko suppeaa. Ainakaan minä duunari, en ole ollut koskaan oikeutettu muuta kuin vain valikoituun hoitoon. Jos on tarvetta tutkia jotain tarkemmin, se ei kuulu työnantajan työterveydenhuollon piiriin. Joten karkeasti voisi sanoa, että saikku paperin sieltä saa flunssaan yms…, ilman sen enempää jonottamista, ja pikkuisen muuta, mutta kaiken muun täytyy hoitaa sitten kyllä julkisella puolella. Joten on todella ärsyttävää, että poliitikot väittävät, että työterveyshuollolla korvataan terveydenhuoltoa. Ei korvata, ainakaan kaikkien osalta.

  4. Ilman asiakkaan valinnanvapautta ei synny kunnollista kannustinta tuottaa hyvää palvelua, kun ei se palvelun tuottaja hyödy siitä mitenkään, että asiakkailla on hyvät oltavat – paitsi ehkä hoitajien / managereiden hyvän mielen verran. Parasta olisi jos hyvän palvelun tuottaminen olisi myös rahallisesti kannattavaa. Sen takia palvelusetelit olisivat huomattavan hyvä tapa ohjata palvelutuottajien kannustimia -> jos asiakkaat + heidän omaisensa saavat valita, he kyllä alkavat siirtää huonoista paikoista vanhuksiaan parempiin paikkoihin ja tämä sitten näkyy hinnoitteluvoimassa + siinä, että hyvää palvelua tuottavat yksiköt kasvavat ja huonoa palvelua tuottavat näivettyvät.

    Toinen vanhusten elämänlaatua auttava asia palveluseteleissä olisi se, että jos laitospaikkoja ei reguloida mielipuolisen kalliiksi, niin hieman parempikuntoiset, mutta jo apua arjessa kaipaavat vanhukset voisivat hankkiutua omilla rahoillaan palveluasumiseen hoitolaitoksen yhteyteen ja täten olla jo tuttuja palveluhenkilöstön ja laitoksen kanssa. Samalla kotihoidon resursseja kuluu vähemmän.

    Siinä vaiheessa kun kunto edelleen heikkenee, palveluseteli mahdollistaa sen palvelutason nostamisen ilman, että tarvitsee vaihtaa hoitokodista toiseen.


    Minusta lakiin voisi yrittää tehdä kirjauksen, että viimeisen vakituisen osoitteen vuokraamisesta syntyvää vuokratuloa ei lasketa kun huomioidaan tuota palveluasumisen setelin / sote-alueen maksuosuutta. Vuokratulosta menee kuitenkin yhteiskunnalle 30% pääomatulovero, joten kyllä siitä julkiseen kirstuunkin jotain tipahtaa.

    Puhumattakaan siitä, että paljonko kansantalous hyötyy kun tuhansia tyhjillään olevia asuntoja päätyisi hyötykäyttöön.

  5. Käytännön kokemuksia tältä keväältä vanhusten ympärivuorokautisesta hoidosta hankkineena voin kertoa, että itse maksaville asiakkaille on jo nyt käytössä valinnanvapaus ja eräänlainen palveluseteli. Järjestely toimii siten, että kun vanhus on saanut päätöksen ympärivuorokautisesta hoidosta, palveluohjaajalta saa listan yksityisistä hoitopaikoista, joiden kanssa SOTE-alueella on sopimus. Näistä voi sitten valita mieleisensä. Käytännössä niissä on aina vapaita paikkoja ja isä tai äiti on siirretty viikon sisällä sairaalasta palveluasuntoon. Temppu vaatii tietenkin rahaa eli ensimmäiset kolme kuukautta paikka pitää maksaa itse, mutta sen jälkeen vanhus jää hoitopaikkaan normaalin 85/42,5% maksun mukaisesti.

    Näin tämä toimii ainakin Pohjois-Savossa ja Keski-Suomessa. Hus-hus-alueista en tiedä.

    Osmon ilmoittama hinta on toki alakanttiin ja on ilmeisesti SOTE-alueiden yksityisille maksama hinta, ei sisällä vuokraa ja täyshoitoa tai ottaa huomioon yksityisesti ostetulle hoidolle maksetut tuet. Kokonaishinta ilman tukia on 5500-6000 €/kk.

    Käärinliinassa ei ole taskuja ja jokaisella asuntonsa velat maksaneella keskituloisella eläkeläiselle on tuohon investointiin varaa.

  6. Tottakai jokainen voi nykyäänkin hankkia omalla rahallaan vaikka kuinka hyvää hoitoa, mutta pitääkö siihen sotkea sitten yhteiskunnan varoja? Ihan oma valintahan se on haluaako käyttää rahansa maailmanympärimatkaan vai parempaan hoitoon, ei sen kieltäminen ole sen paremmin SDP:n kuin minkään muunkaan puolueen agendalla. Eikö hyvinvointivaltio tarkoitus ole kuitenkin se että taataan kaikille vain se mitä katsotaan välttämättömäksi ja tarpeelliseksi, muu maksetaan sitten omasta pussista. Käytännön syistä yhteiskunnan varoja ei kannata käyttää kuitenkaan siihen että niillä avataan mahdollisuuksia ohittaa rahan voimalla muut palveluiden tarvitsijat. Olen jo kauan seurannut sitä kuinka ihmisten ahneus on sokaissut heidät vaatimaan yhteiskunnalta tukea vain lisää ja lisää, silloinkin kun omat tulot ja varallisuus riittäisivät aivan hyvin ilman tukiakin. Julkisia varoja kannattaa käyttää kuitenkin vain niiden julkisten palveluiden tuottamiseen jotka halutaan olevan kaikkien saatavilla, sillä muuten edessä on loputon suo.

    Juuri se että vaaditaan yksilöllisyyttä verovaroin tuotettuihin palveluihin rapauttaa koko järjestelmää. Varsin monelta tuntuu kadonneen kokonaan hyvinvointivaltion idea tasa-arvoisista palveluista. Tasa-arvoisuus tarkoittaa sitä että ne palvelut jotka katsotaan tarpeellisiksi kaikkien kannalta ja halutaan tarjota kaikille tarvitsijoille maksetaan verovaroista, ei muita. Palveluiden taso sovitaaan sitten kaikille samaksi ja keskitytään siihen että varat verovarat käytetään juuri niiden palveluiden saatavuuteen. Jos jollakin on sitten yksilöllisiä toiveita ja varaa niiden toteuttamiseen, niin toki he voivat ostaa omilla varoillaan vaikka mitä.

    Sitä ihmettelen miksi perintöverotusta ei katsota nimenomaan panostuksena ikääntyvien hoiva- ja hoitotarpeisiin, vaan perijät suorastaan kuolaavat sen perään että saisivat perinnöt jopa verotta. Olisiko perintöjä syytä verotta kovemmin että rahat riittäsivät niitä jättävien hoivaa- ja hoitoon?

    Ja tottakai jokaisella ikääntyvällä on oikeus käytää omia varojaan kuten haluaa. Eikä yhteiskunnan palveluitakaan ole pakko ottaa vastaan jos ne eivät kelpaa. Ei rahaan kannata kiintyä niin että jättää käyttämättä sitä myös omaan hyvinvointiinsa silloin kun sitä rahaa on. Silloin kun itse on jo laitoshoidon tarpeessa mahdollisuudet lisätä omaa hyvinvointia rahallakan ovat vaan varsin pienet. Ja jos joku osa omaisuudesta jää vaille käyttöä oman heikentyneen terveystilanteen takia, ja sen perusteella joutuu maksamaan kovempia palvelumaksuja eikä halua kuitenkaan , niin voihan siitä luopua ennakkoperintönä. Samat palvelut saa silti!

    Meistä itsestämme ja valitsemistamme päättäjistähän se on kiinni millaiset palvelut haluamme kaikille taata. Täysin tasa-arvoisesti niitä ei kyetä koskaan toteuttamaan, mutta jos halua on niin kyllä ne vähintäänkin kohtuullisina voidaan kaikille antaa. Ei toki silloin jos hyvätuloisille jaetaan veronalennuksia ja sallitaan kaikkein hyvätuloisimpiin kohdistuvat verovapaudet ja -edut, samalla kun leikataan palveluista. Siis kokoomuslaisella politiikalla.
    ”The services of the poor tend to be poor.”,mutta mikään pakkohan niin ei ole olla. Kyllä köyhienkin palvelut voivat olla vähintäänkin ”fair”!

    Kyllähän köyhät saavat aina tyytyä vähempään, mutta siihen voidaan vaikuttaa voidaanko sitä vähempää pitää kuitenkin riittävänä vai ei. Ja mikä estääkään pitämästä huolta siitä että perushoidon taso pysyy riittävänä? Se ettei haluta rahoittaa hyvinvointivaltiota riittävästi, kaikki muut ovat vain seurausta siitä. Kun pidetään vaan huolta siitä perushoidon tasosta, niin mitä väliä jos jotkut ostavat sen lisäksi jotain muuta? Ei mitään! Kaikki voi muuttua huonommaksi tai paremmaksi, mutta kaikki riippuu myös siitä mihin suuntaan haluamme asioiden kehittyvän ja kenen kannalta asiaa tarkastellaan. Kokoomuslaisen silmin mihinkään tasa-arvoisiin hyvinvointipalveluihin ei ole tietenkään varaa, koska oma kukkaro ja itsekkyys tulee aina ensin, sen sijaan uskoisin että vaikkapa vihreiden, demarien ja vasemmistoliittolaisten silmin inhimillinen perushoito kuuluu kaikille ja että siihen pitää myös panostaa riittävästi. Ihan meistä itsestämme ja valituista poliittisista päättäjistä on kuitenkin kiinni se mihin suuntaan perushoito muuttuu, ei siitä mitä joku ostaa sen lisäksi.
    ”Jos hyvätuloiset ostavat itselleen parempaa hoitoa ja köyhät saavat tyytyä perushoitoon, voi perushoito muuttua ajan myötä nykyistä huonommaksi.”

    1. Ihan järkevää juttua AKK lasettelee, mutta yhteen kohtaan haluaisin puuttua. Ennakkoperinnön antaminen juuri ennen hoitolaitokseen joutumista voidaan tulkita hoitomaksun alentamistarkoituksessa tehdyksi. Ja hoitomaksu määräytyy aivan kuin ennakkoperintöä ei olisi tehtykään. Metsäomaisuus ja sijoitusasunnot ovat tyypillisiä, joista voisi yrittää luopua ennakkoperinnöllä.

  7. OS sanot että ”Korostettakoon, ettei ketään pidä tietenkään pakottaa laitoshoitoon, mutta siihen pitäisi olla parempi oikeus kuin nyt.”

    Olen eri mieltä tästä mutta kysyn näin: keksitkö mitään muutosehdotusta jossa ikäihmiselle koituu uusia velvollisuuksia eikä aina vain uusia oikeuksia? Ja muistutan tässä että perintöveron kiristäminen ei rokota perinnön antajaa vaan sen saajaa.

  8. Sote-uudistuksen rakenne näyttää hyvältä, vaikka sitä on kaikin keinoin yritetty ”tuhota”.
    Sote-uudistus vaikuttaa merkittävästi kuntien toimintaan ja talouteen, kuntien tehtäviin ja niitä koskevaan rahoitukseen, verotusoikeuteen ja valtionosuusjärjestelmään, omaisuuteen, velkoihin ja sopimuksiin sekä henkilöstöön.
    Yhteistyöalueita on viisi.
    Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueet
    Hyvinvointialueiden rahoituslaskelma vuodelle 2024 (4.2023)
    5,5 miljoonaa asukasta ja 24,3 miljardia euroa.
    asukasluku, miljoona ja rahoitus, miljardia €
    Pohjois-Suomen yhteistyöalue 0,7 3,4
    Itä-Suomen yhteistyöalue 0,8 3,9
    Sisä-Suomen yhteistyöalue 0,9 4,0
    Länsi-Suomen yhteistyöalue 0,9 3,9
    Etelä-Suomen yhteistyöalue 1,5 6,4
    Helsinki 0,7 2,7
    5,5 24,3
    Sote-rahoitus muodostetaan erilaisista kertoimista
    (asukasperusteisuus, terveydenhuollon palvelutarve, vanhushuollon palvelutarve, sosiaalihuollon palvelutarve, muut)
    Tulevaisuudessa olisi hyvä yhdistää hyvinvointialueet omaan yhteistyöalueeseen (5 + Helsinki).
    Ja jatkossa siirtää myös päivähoito ja koulutus yhteistyöalueille.

    ”Näin ei voi jatkua”, sanoi joku
    julkisen talouden velkaantuminen on pakko pysäyttää
    talouspolitiikka uhkaa suomalaisille tärkeiden palveluiden tulevaisuutta.
    valtionvelka
    v. 2008 54 mrd €
    v. 2017 106 mrd €
    nyt 14.6.2023 141,6 mrd €
    Jos pitäisi puhua totta, niin mistä valtion velka on tullut?
    Yritystuet noin 7 – 9 miljardia vuodessa.
    16 x 9 mrd € = 144 miljardia euroa
    Arvonlisäverot on esim. Tanskassa olleet jo 1990-luvulta alkaen 25 %
    KIKY, yrityksille tukea työntekijöiltä 12 miljardia euroa.
    Kaikki yritysten tuet haettava vastedes EU:sta.

    1. Pari asiaa tuossa tuula.s n kommentissa on, mitkä minusta ovat väärin.
      Kiky 12 miljardia euroa. Ilmeisestikin kyseessä on joku palkan sivukulujen osa. Minä maksan yksinyrittäjänä kaikki sivukulut itse, niin en muista kikyn muuttaneen mitään. Kuitenkin olisi syytä miettiä, että palkan sivukulut ovat se asia, joka estää henkilölisäyksen pienissä yrityksissä. Työllisyysnäkökohtien perusteella niitä tulisi pienentää.

      Kaikki yritysten tuet haettava vastedes EU sta. Minusta asia on valmiiksi jo noin. De minimis tuki on ainoa, jota ei säätele Eu, muuta kuin ylärajan osalta. Se, että Brysseliin pitäisi palkata joku käsittelijä lyömään leimaa yritystukipapereihin, ei kyllä ole tätä päivää. Älyroboteilla taitavat hoitaa jo nyt asiat Suomessa. Minäkin saan yritystukea viljankuivatukseen tarvittavan polttoöljyn osalta. Nykyään käsittelyaika on luokkaa 1 viikko, ennen oli puolivuotta. Tuntuisi, että robotti on ollut asialla.

  9. Pentti A K Häkkiselle
    Kiky on maksanut tähän mennessä työntekijöille 12.071.763.946 euroa eli 12,1 miljardia euroa
    (15.6.2023)
    Mikä on kiky-kello?
    Kiky- eli Kilpailukykysopimus on vuonna 2016 tehty ja vuoden 2017 alusta voimaan tullut työmarkkinasopimus, jota Juha Sipilän hallitus vaati työmarkkinaosapuolilta Suomen kustannuskilpailukyvyn parantamiseksi. Sanalla kikykello netissä, saa lisätietoa.

    Työntekijät osallistuvat myös veronmaksajina yrittäjäeläkkeisiin omien sosiaalikulujensa lisäksi.
    Valtion tilinpäätöksestä 2022
    Eläkkeet
    Valtion osuus merimieseläkekassan menoista (58.700.000,00 €)
    Valtion osuus maatalousyrittäjän eläkelaista johtuvista menoista (735.500.000,00 €)
    Valtion osuus yrittäjän eläkelaista johtuvista menoista (408.999.994,00 €)
    58,7 + 735,5 + 409 = 1.203,2 miljoonaa € eli 1,2 miljardia euroa veronmaksajille maksettavaa

    Esimerkkierittely työntekijän palkasta
    Työntekijän palkka; palkka + sosiaalikulut
    Palkka- ja palkkiotulojen mediaani (keskimmäinen) 3.112 euroa,
    miesten 3.508 euroa huhtikuussa 2023
    Palkkataso 3.500 € / kk (43.750 € / v, tuloverot ja nettotulo)
    Verot yhteensä 12.729 € / v (29,1 %).
    Palkansaajan tuloverotuksen rakenne v. 2023
    Palkansaajan maksamien tuloverojen (veroja ja veronluonteisia maksuja) määrä ja rakenne
    Alle 53-vuotias mies, jonka verotuksessa on huomioitu vain automaattisesti verottajan viran puolesta tekemät vähennykset. Viran puolesta tehtäviä vähennyksiä ovat muun muassa tulonhankkimisvähennys, ansiotulovähennys, työtulovähennys ja perusvähennys.
    Valtion tuloverotuksen ja yle-veron lisäksi muut veroperusteet ovat:
    keskimääräinen kunnallisveroprosentti 7,37 %
    keskimääräinen kirkollisveroprosentti 1,38 %
    sairausvakuutusmaksut: sairaanhoitomaksu 0,6 % ja päivärahamaksu 1,36 %
    työttömyysvakuutusmaksu 1,50 %
    palkansaajan työeläkemaksu 7,15 % (ei huomioitu 53-62-vuotiaiden korotusosuutta)
    Kuukausipalkka on 3 500 € (suunnilleen keskipalkka).
    Vuositulot lomarahoineen saadaan kertomalla kuukausipalkka 12,5:llä.

    Palkka % 3.500 €
    TyEl-maksu 7,2 252
    Sairausvakuutuksen päivärahamaksu 1,4 49
    Työttömyysvakuutusmaksu 1,5 53
    Kunnallisvero 6,1 214
    Sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu 0,5 17
    Kirkollisvero 1,1 39
    Valtion tulovero 10,9 381
    Yle-vero 0,4 14
    Nettotulo 70,9 2.481

    3.500 € – 1.019 € = 2.481 € kuukausipalkka – verot ja veronluonteiset pakolliset maksut = netto
    Verot yhteensä 12.729 € / v (29,1 %).
    Palkan sivukulut ovat aina samat. On kyse siitä, kuka ne maksaa. Muihin pohjoismaihin verrattuna työntekijät saavat pienempää palkkaa. Mitä enemmän erilaisia verovähennyksiä keksitään, sitä vähemmän työnantajan pitää maksaa palkkaa (eli tukea työnantajille) omasta pussistaan ja palkat pysyvät matalina.
    Tuleeko EU-tuki rahana EU:sta, vai onko se lupa, että suomalaiset veronmaksajat saavat maksaa tukea.

    1. Sanoisin, että aikamoista huuhaata on kommentissa.
      Kommentaattorilla tuula.s näyttää olevan jotain hampaankolossa yrittäjiä kohtaan. Ilmeisesti heillä ei saisi olla mitään eläke-etuja. Ei siis edes sitä kansaneläkkeen perusosaa, jonka saa vaikka ei tekisi päivääkään töitä.

      Tämmöistähän tämä suomalainen yrittäjävastainen kulttuuri on. Valtio ja suuryritykset haluavat ostaa tarvittavan työpanoksen yrittäjästatuksella olevalta yksityishenkilöltä.
      Ja homma pyörii hyvin kummankin osapuolen kannalta. Paitsi jos tämä yksinyrittäjä sairastuu. Ei ole tietoakaan mistään sairausajan palkasta. Sehän on palkkatyöläisen perusoikeuksia. Ja rokottaa pahasti pienyrityksen taloutta.
      Kysyä sopii, minkä takia suurpalkkaiselle työntekijälle pitää maksaa täyttä sairausajan palkkaa, jos teloo itsensä jossain elitistisessä urheilulajissa vapaa-aikanaan. Luulisi tuolloinkin vapaa-ajan tapaturmavakuutuksen olevan se perusturva niinkuin meillä yksinyrittäjillä. Tosin harvalla meillä on mahdollisuuksia elitistisiin harrastuksiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.