Mitä tehdä asumistuelle ja sovitellulle päivärahalle

Politiikkamme tilaa käsittelevä sarja jatkuu…

Aikamme suuri talous- ja sosiaalipoliittinen ongelma on eriarvoisuuden kasvu työmarkkinoilla. Tämän ongelman ratkaiseminen on välttämätöntä, jos aiomme säilyttää Suomen ehyenä hyvinvointivaltiona.

Jos työvoima oli 1980-luvun lopulla palkattu huutokaupalla kerran vuodessa järjestetyillä pestuumarkkinoilla, tulonjaolle ei olisi tapahtunut juuri mitään – eräät miesvaltaiset palkat olisivat tosin laskeneet ja naisvaltaiset nousseet.

Sen jälkeen automaatio ja digitalisaatio ovat iskeneet työmarkkinoille ja vähentäneet huomattavasti suorittavan työn kysyntään. Nyt työvoiman huutokauppaaminen johtaisi nopeasti kasvaviin palkkaeroihin.

Palkkaerot kasvavat väkisin, koska yläpäässä palkkoja ei säädellä millään sopimuksilla. Bill Gates sanoi, että hyvä koodari tuottaa kymmenen tuhatta kertaa sen mitä huono koodari, eikä hän varmaankaan tarkoittanut koodirivien määrää.

Asiantuntija-ammateissa parhaille maksetaan melkein mitä tahansa mutta suorittavassa työssä tekijöistä on ylitarjontaa ja palkat matavat.

Matalasti koulutetuille on potentiaalisia työpaikkoja palvelualoilla, mutta ne ovat Suomessa alikehittyneitä. Suomi on itsepalveluyhteiskunta. Liian pitkään oli vallalla käsitys, ettemme rikastu pesemällä toistemme paitoja.

Pienten palkkojen ongelmaan voi yrittää etsiä ratkaisua tupo-pöydässä, mutta alimpien palkkojen nostaminen vähentäisi kaikille sopivia työpaikkoja entisestään ja nostaisi tasapainotyöttömyyttä.

Parempi ratkaisu on tukea matalapalkkaisia täydentävillä tulonsiirroilla ja antaa palkkojen määräytyä nykyistä markkinaehtoisemmin. Tulonsiirrot maksavat, mutta parempi työllisyys johtaa toisaalta korkeampaan kansantuloon. Kyllä satojen tuhansien työttömien elättäminenkin maksaa.

Maat, jotka ovat saavuttaneet hyvän työllisyysasteen, tukevat huono-osaista työvoimaa täydentävillä tulonsiirroilla tai työnantajille maksettavalla palkkatuella. Se siis kannattaa.

Suomessa ei ole matalapalkkatukea, mutta tehtävää täyttämään on kehittynyt kolme järjestelmää: asumistuki, työttömyysturvan soviteltu päiväraha ja työnantajille maksettava palkkatuki. Näissä kaikissa on omat ongelmansa. Suora negatiivinen tulovero olisi selkein ja toimivin. Sitä on kannattanut jopa Milton Friedman.

Asumistuki on itse asiassa selkeä negatiivisen tuloveron muoto, jos ajattelee asumismenoa kiinteänä, jollainen se on esimerkiksi kaupungin vuokra-asunnossa asuvalla. Asumistukeen liittyy ongelmia vuokramarkkinoilla, joskin ne ovat paljon vähäisempiä kuin moni asumistukea vastustava kuvittelee. Asumistuki on negatiivisen tuloveron muotona jopa puhdasta negatiivista tuloveroa parempi siinä mielessä, että se ottaa ”tulona” huomioon asuntotulon omassa velattomassa asunnossa asuvan kohdalla. Jos näin ei tehtäisi, pelkillä tuilla eläminen tulisi liian kannattavaksi sille, joka asuu perityssä velattomassa omistusasunnossa.

Soviteltu päiväraha toimii järjenvastaisesti

Aivan onneton täydentävän tulonsiirron muoto on työttömyysturvan soviteltu päiväraha, koska se on olevinaan työttömyysturvaa. Siitä syntyy kaksi järjettömyyttä.

Jos on ollut hyväpalkkaisessa työssä vaikkapa paperitehtaalla ja on joutunut ottamaan vastaan pienipalkkaista työtä palvelualoilla, kannattaa tehdä nelipäiväistä viikkoa, koska viisipäiväistä tekevä ei kelpaa työttömäksi. Mitä järkeä on kieltää kokoaikaisen työn tekeminen?

Jos taas on ”osa-aikatyötön” vaikkapa kaupan alalla, ansaitsee palkan ja sovitellun päivärahan kanssa puolipäivätyössä yhteensä yhtä paljon kuin kokoaikatyössä. Tämä järjestelmä tukee merkittävästi osa-aikatyön teettämistä kaupoissa. Kummatkaan eivät valita, eivät täyden liksan osa-aikatyöstä saavat työntekijät eivätkä kauppiaat, joille osa-aikatyön teettäminen on kannattavaa. Veronmaksajilla luulisi olevan tähän jotain sanottavaa.

Hallitusohjelma ymmärrettävä, mutta kokonaisuutena kohtuuton

Sekä asumistuessa että sovitellussa päivärahassa on ollut 300 euron suojaosuus, joka hallitusohjelman mukaan on tarkoitus poistaa. Asumistuen osalta tämä lienee silkka säästötoimi, mutta sovitellun päivärahan osalta varmaankin halutaan puuttua tuohon kaupan alan osa-aikatyövääristymään ja tehdä kokoaikaisen työn vastaanottamisesta ja teettämisestä houkuttelevampaa.

Samalla on tarkoitus poistaa työttömyysturvasta lapsikorotukset. Se on omalla tavallaan loogista, koska eihän pienissä palkoissakaan ole lapsikorotuksia, mikä heikentää työn vastaanottamisen kannattavuutta. Asumistukea heikennetään muutenkin, erityisesti Helsingissä, jossa ylintä korvattavaa vuokraa alennetaan.

Nämä toimet kohdistuvat todella rajusti pienipalkkaista osa-aikatyötä tekevään, Helsingissä asuvaan yksinhuoltajaan, jonka tulot laskevat noin 600 eurolla kuussa. Se pudottaa hänet vuorenvarmasti toimeentulotuelle. Toimeentulotuella olevan taas ei kannata tehdä työtä kuin 150 euron edestä kuukaudessa. Tämä kokonaisuus tuntuu niin kohtuuttomalta, etten usko hallituksen tällaista kokonaisuutta lopultakaan esittävän.

Sovitellun päivärahan tilalle negatiivinen tulovero

Mitä siis pitäisi tehdä? Ei kannata ryhtyä säätämään soviteltua päivärahaa, koska siitä ei tule kalua. Pitäisi kytkeä pienipalkkaisten tuki irti työttömyysturvasta jonkinlaisen negatiivisen tuloveron avulla. Silloin se ei riippuisi tehdyistä työtunneista lainkaan vaan pelkästään tulojen pienuudesta. Sitä voisi silloin saada myös itsensä työllistäjä. Ansiosidonnaiselle puolella voitaisiin säilyttää soviteltu päiväraha, mutta siihen pitäisi palauttaa maksimikesto, jollainen siinä oli ennen 1990-luvun lamaa. Sovitellun päivärahan turvin ei pitäisi voida tehdä osa-aikatyötä loputtoman kauan. Mitä järkeä on siinä, että jos on ollut nuoruudessaan vuoden kokoaikatyössä, voi tehdä tuettua osa-aikatyötä lopun elämäänsä? Tosin tuki nytkin pienenee, mutta hyvin hitaasti, minkä lisäksi sitä on helppo kiertää.

Osana pienipalkkaisten tukea säilyttäisin asumistuen, jotta tuki ei olisi liian runsaskätinen velattomassa omistusasunnossa tai vanhempiensa nurkissa asuvalle.

Pienipalkkaisten asemaa on parannettava isosti

Pienipalkkaisten köyhyys on aikamme suurimpia sosiaalisia vääryyksiä. Minun ihannemaailmassani negatiivinen tulovero tukisi pienipalkkaisia merkittävästi  ­­̶  myös kokoaikatyötä tekeviä  ̶  samalla, kun palkat määräytyisivät nykyistä markkinaehtoisemmin. Ymmärrän, että kansa on äänestänyt sosiaalista oikeudenmukaisuutta vastaan ja suurempien tuloerojen puolesta, mutta järjestelmä pitäisi muuttaa sellaiseksi, että jos toisin ajatuksiin tullaan vaikkapa seuraavien vaalien jälkeen, riittäisi parametrien säätö eikä pitäisi aloittaa taas kaikkea uudestaan.

Muuten olen sitä mieltä, että sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta voi vähän myös maksaa  ̶- ja yhteiskuntarauhasta.

Pienten tuloerojen maat ovat paljon onnellisempia kuin suurten tuloerojen maat. ­­

 

52 vastausta artikkeliin “Mitä tehdä asumistuelle ja sovitellulle päivärahalle”

  1. Sovitellusta päivärahasta on lähipiirissä sen verran kokemusta, että se on todella toimimaton tukimuoto. Lähinnä tulee mieleen, että sen tarkoitus on estää tilapäisen keikkatyön vastaanottaminen. Menee entisestäänkin tiukka talous kuukaudeksi – kahdeksi sekaisin kun täyttelee niitä selvityksiä ja odottaa päätöstä.
    300 euron suojaosuuden poistaminen on puhdasta nihilismiä säästötoimena. Joku hallitus sillä yritti kannustaa, ja nyt sekin loppuu. Onkohan niin, että Säätytalolla ja puolueissa kukaan ei oikeasti ole osannut laskea mitä kaikkea kauheaa nämä muutokset tarkoittavat pienituloiselle työssäkäyvälle – juuri hänelle, jota pitäisi todellakin tukea? Jos työssäkäyvä yksinhuoltaja Helsingissä menettää 600 euroa, niin sehän lähentelee sadismia. Samalla minulle säällisessä kokoaikatyössä käyvälle luvataan verohelpotus, jota en tarvitse. Maksaisin saman verran jos vastineeksi Orpo ei olisi pääministeri ja persut hallituksessa.
    Perustulo tai vastaava on poliittinen ikiliikkuja, joka kaivetaan aina uudelleen esiin, koska se kiehtoo poliikan eri laitoja. Muistan hyvin professori Urposen perustoimeentulotyöryhmän muistion vuodelta 1986. Silloinkin pidettiin esillä myös negatiivista tuloveroa. Se voisi olla hyvä suunta ja saattaisi oikeasti karsia tukirämeikköä. Ongelmana on se, että kaikissa malleissa pitäisi hyväksyä työn ja toimeentulon välisen yhteyden höllentäminen. Se taas murentaisi palkkatyökulttia, eikä sitä voi tehdä.
    Hallitusohjelmassa on pelottava kirjaus yleistuesta. Toteutuessaan se tarkoittaisi ”big society” -henkistä lopullista uloslyöntiä yhteiskunnasta kaikkein heikoimmille. Miksi niin? Siksi että yleistuen määrä olisi jotain 250 euroa kuukaudessa ja loput Hurstin jonosta.

  2. Minusta näyttää, että pahin pula työmarkkinoilla on suorittavan työn tekijöistä. Monessa työssä palkat eivät kuitenkaan ole joustaneet ylöspäin työvoimapulasta huolimatta. Vaikkapa bussinkuljettajille maksetaan korkeintaan TES:n mukaan (jokaisessa firmassa ei sitäkään) eikä yksin asuvan bussinkuljettajan kannata olla töissä pääkaupunkiseudulla, koska pienemmissä kaupungeissa jää pienempien asumismenojen ansiosta paljon enemmän käteen. Sillä on vaikutusta myös työvoiman kokonaismäärään, koska osassa pikkukaupungeista olisi työvoimaa tarjolla, jos vaan töitä olisi. Jos pikkukaupunkien bussinkuljettajia muuttaisi pääkaupunkiseudulle, työllistyisi heidän tilalleen työttömiä.

    Suomessa on loppujen lopuksi aika vähän niitä töitä, joista maksetaan paljon. Tavallinen keskivertoasiantuntija ei tienaa Suomessa paljoa enempää kuin duunari. Niitä parhaita tekijöitä, joista oikeasti kilpaillaan, on määritelmän mukaisesti vain hyvin pieni osa ihmisistä.

    1. Ode kirjoittaa: ”Aikamme suuri talous- ja sosiaalipoliittinen ongelma on eriarvoisuuden kasvu työmarkkinoilla.”

      Tämä on mielestäni yksisilmäistä ja vajavaista ongelmanasettelua, jossa suljetaan keskustelun ulkopuolelle globaali taloustodellisuus. Tässä keskustelussa käytetään vielä harhauttavaa ja populistista ilmaisua ”eriarvoisuus”, joka on erittäin monitahoinen ja sekava käsite.

      Marxilaiset koettavat vielä sotkea tätä keskustelua lähtemällä liikkeelle luokkataistelu-asetelmasta, vasemmisto-oikeisto-akselilla, ja CO2-hysteerikot panevat kaiken edelle epärealistiset maailmanparannus-hankkeet.

      Toiset taas tyrkyttävät sellaista harha-ajatusta, että Suomen rajat ovat hermeettisesti suljettu ulkomaailmasta, jolloin Suomi voi tehdä ”sisäiset ratkaisut” muusta maailmasta ollenkaan välittämättä. Tämän älyttömän ajatuksen mukaan vapaat suomalaiset miehet ja naiset ovat jotenkin vangittuja Suomessa.

      Todellisuudessa eriarvoisuudella kuitenkin tarkoitetaan rahan epätasaista jakoa ihmisten välillä yhteiskunnassa.

      Eriarvoisuuden kasvu on globaali ongelma ja sitä voi tasoittaa vain ottamalla rahaa globaalimarkkinoilla paremmin pärjääviltä ihmisiltä ja käyttämällä noita rahoja huonommin pärjäävien / vähäosaisten subventointiin.

      Suomen yhteiskuntakeskustelu on nyt täydellisessä umpikujassa, käsite-sekamelskan keskellä ja taloustodellisuudesta irtaantunutta.

      Tässä tilanteessa globaalikilpailussa paremmin pärjäävät yritykset ja parhaat osaajat lähtevät maasta investoimaan ja työllistämään muualla. Tämä tietenkin aluksi parantaa Suomen eriarvoisuus-tilannetta. Tätä voi verrata siihen, että kovalla pakkasella housuihin kuseminen lämmittää jonkin aikaa…

      Johtopäätös: Suomessa pitää sallia osaajien vaurastuminen / varallisuus erojen kasvu, sekä stimuloida riski-yrittämistä ja laskea verotus kansainvälisesti kilpailukykyiselle tasolle.

      On siis PAKKO sallia ”eriarvoisuuden” kasvu, sillä se on ainoa keino saada Suomi taas rajuun kasvuun, jolloin voimme pitää huolta myös heikompiosaisista tässä armottomassa globaalissa kilpailussa.

      1. Suomen yritysverotus on kansainvälisesti kilpailukykyisellä tasolla, ja veroja maksavat lähinnä voittoa tekevät yritykset. Eli Seppo voi olla ihan rauhassa..

      2. Se on totta että:
        ”Eriarvoisuuden kasvu on globaali ongelma ja sitä voi tasoittaa vain ottamalla rahaa globaalimarkkinoilla paremmin pärjääviltä ihmisiltä ja käyttämällä noita rahoja huonommin pärjäävien / vähäosaisten subventointiin.”

        Eriarvoisuuden kasvattaminen on kyllä vastoin sitä näkemystä mikä maailmalla yleisesti vallitsee. Eriarvoisuuden kasvuun tähtäävä soiaalidarvinismiin pohjautuva uusliberalismi vie kaiken lisäksi maailmaa kohti ilmastotuhoa, koska kaikkein rikkaimmat käyttävät tulonsa kuormittamalla maailman ilmastoa erittäin haitallisesti. https://priceofoil.org/2023/06/19/open-letter-global-north-governments-can-redirect-trillions-in-fossil-debt-and-super-rich-harms-to-fix-global-crises-the-paris-summit-must-be-about-building-the-roadmap-to-do-so/
        https://www.theguardian.com/environment/2020/sep/21/worlds-richest-1-cause-double-co2-emissions-of-poorest-50-says-oxfam
        https://www.oxfam.org/en/press-releases/richest-1-bag-nearly-twice-much-wealth-rest-world-put-together-over-past-two-years

        Ja joku pitää Suomen kilpailukykyä, johon kuuluu paljon muutakin kuin verotus, heikkona, voi rahoittua tutustumalla oheiseen tilastoon:
        https://www.stat.fi/artikkelit/2010/art_2010-11-10_003.html?s=1#:~:text=Maiden%20kilpailukyky%20koostuu%20useista%20eri%20tekij%C3%B6ist%C3%A4%2C%20keskeisi%C3%A4%20ovat,v%C3%A4est%C3%B6n%20koulutustaso%2C%20t%26k%20-toiminta%20ja%20innovaatiot%20sek%C3%A4%20informaatioteknologia.

        On älyllisesti epärehellistä kuvitella että kasvattamalla eriarvoisuutta pienituloisten asema paranisi. Silti jotkut sitä jatkuvasti esittävät ja nykyinen hallituskin sitä toimillaan lisää kun aikoo leikata niiltä heikompiosaisilta jotka tarvitsevat sitä subventointia jota ilman sitä he eivät pärjää, kun valtaosa tuloista ja varallisuudesta keskittyy yhä harvemmille.

        Kuinkahan paljon sitä eriarvoisuutta sitten pitäisi vielä kasvattaa että siitä eriarvoisuudesta kärsivistä heikompiosaisista voitaisiin pitää huolta?😎

      3. Suomessa ylläpidetään myös myyttiä siitä kuinka yritysten verotus esimerkiksi Virossa olis erityisen kevyttä. Ei ole koska verotus on aina kokonaisuus. Ihmettelen kun varsinkin jotkut yrittäjät haluaisivat itselleen Viron yritysveromallin. Tyhmyyttäänkö vai miksi?
        https://www.verkkouutiset.fi/a/verohelvetti-onkin-viro-51040/#e2ae7d24

        Suomessa on myös sellainen erikoisuus kuin listaamattomien yritysten huojennettu osinkoverotus joka asettaa myös sijoittajat eriarvoiseen asemaan ja haittaa myös investointien kohdentumista. Korjaamalla tuo epäkohta edistettäisiin työrymän mukaan myös tuottavuutta ja talouskasvua.
        https://vm.fi/-/tyoryhma-pitaa-suomen-yritysverotusta-kilpailukykyisena

      4. Tuossa alla AKKn viitteen, OECDn tuoreessa julkaisussa sanotaan näin: ”Maailmantalouden kannalta monikansalliset yritykset ovat keskeisessä asemassa. Niiden toiminta on yleisesti varsin tehokasta ja tuotantoprosessit äärimmilleen trimmattuja. Laajentuessaan globaaleilla markkinoilla yritykset joutuvat pohtimaan perusteellisesti parasta toimintastrategiaa. Tyypillisesti yritykset perustavat uusia tytäryrityksiä ripeästi kasvaville markkinoille esimerkiksi Aasiaan, mikä korostaa näiden alueiden merkitystä maailmantaloudessa.”

        Tämä on juuri sitä mitä edellä tarkoitan. Suomi ja Eurooppa ovat globaalikilpailussa häviäjien joukossa! Maailmantaloutta pyörittävien kahdenkymmenen suurimman yhtiön joukossa on vain yksi eurooppalainen (Siemens), kolme kiinalaista ja loput USAsta…

        Suomesta on tunnetusti tullut enenevässä määrin ”tytäryhtiötalous”, jossa veroparatiiseista toimivat monikansalliset suuryhtiöt toimivat jo täysillä Suomessa. Ne kaappaavat koko ajan isomman osan Suomen sisämarkkinoista, mutta maksavat veroja tutkimusten mukaan vain 5-7 %.

        Fidelille: Jos Suomi on erittäin kilpailukykyinen, niin miksi meidän suurteollisuutemme on jo vuosia sitten lähtenyt maasta, ja parhaat pk-yritykset ja osaajat menevät tsunamina perässä?

    2. Sääntelemätön kapitalismi johtaa aina lopulta siihen että pääomat keskittyvät ja kun sitä edistetään myös erilaisilla varakkaiden veroetuuksilla ja verotuksen porsaanreillä niin vauhti on vaan kiihtynyt. Ei tuo kehitys kuitenkaan mikään luonnonlaki ole, vaan sitä voidaan ohjata niin ettei valta ja omaisuudet kasaannu niin harvojen käsiin että se uhkaa pienten valtioiden itsenäistä asemaa ja demokratiaa. Kapitalismi ja markkinatalous ovat kyllä hyviä renkejä mutta huonoja isäntiä silloin kun niille annetaan liikaa valtaa.

      Ei Suomi pärjää sillä että se kilpailee veroparatiisien ja kansainvälisen suurpääoman kanssa veroparatiisien ja kansainvälisten kapitalistien ja oligarkkien ehdoilla, vaan sillä että se ajaa yhteistyössä EU:n kanssa sellaisia kansainvälisiä pelisääntöjä että verot maksetaan sinne mistä tulotkin hankitaan ja että että veroparatiisit ja muutkin verotuksen porsaanreiät laitetaan kuriin. Ei Suomi kykene koskaan kilpailemaan kansainvälistä suurpääomaa vastaa, mikäli ei pidetä huolta siitä että kilpailun säännöt ovat kaikille reilut. Suomen kilpailukyky muodostuu kuitenkin aina pääasiassa muusta kuin taloudellisesta
      pääomasta.

      Sellaista se kapitalismi on että suuryritykset ovat monikansallisia ja tuotantolaitoksia ympäri maailmaa. Pörssiyritysten omistus voi olla missä vaan jne. Ei pääomalla ole isänmaata eivätkä suomalaiset sijoittajatkaan ole kovin isänmaallisia voittoja tavoitellessaan. Epäisänmaallisimmat jättävät jopa maksamatta veronsa Suomeen ja siirtävät varojaan veroparatiiseihin välittämättä juurikaan siitä mitä se tarkoittaa Suomelle ja Suomen mahdollisuuksille pitää huolta panostuksia vaativista kilpailukykytekijöistä kuten koulutuksesta, innovaatioista, vakaudesta, ihmisten hyvinvoinnista jne.

      Jos haluttaisiin oikeasti pitää huolta siitä etteivät suomalaiset suuryritykset karkaa ulkomaille, niin ei silloin valtio myisi osuuksiaan näistä yrityksistä ulkomaille ja ylipäätäänkään luopuisi omistuksistaan tuottavissa yrityksissä. Kun valtio luopuu ideologisista syistä omistuksistaan, kuten Orpon hallitus taas tekee, tarkoittaa se aina myös sitä että se luovuttaa lisää määräysvaltaa niille globaaleille sijoittajille. Ja taas Suomi siirtyy askeleen kohti ”tytäryhtiötaloutta”. Ei pienellä maalla olisi varaa luopua valtion omistuksista jos halutaan säilyttää Suomi muunakin kuin ”tytäryhtiötaloutena”. Jos edes valtio ei halua pitää kiinni suomalaisista omistuksistaan, niin kuinka sitten muut?

  3. Kysymys Soininvaaralle tai kenelle tahansa, jolla on käsitystä.
    Yksinkertaistaen: puhutaan koko ajan että meillä on työvoimapula. Sen kuulee noin 50 kertaa päivässä mediassa, vaalikamppailun aikana 500 kertaa.

    Mutta jos on työvoimapula, todellinen työvoimapula, tietyillä aloilla varsinkin, niin että se uhkaa koko Suomen ja sen kansalaisten tulevaisuutta, niin miksi juuri tässä kohtaa ne kuuluisat markkinat eivät korjaa edes matalapalkka-alojen palkkoja riittävän korkeiksi jotta työvoimapula vähintään helpottuisi. Markkinat eivät korjaa asiaa edes halutuimmilla alueilla, kuten pääkaupunkiseudulla.

    Tunnen ihmisiä näillä aloilla, osin pois siirtyneinä. Kynnyskysymys on ollut nimenomaan palkka.

    Kysymys liittyy palkan kautta tietenkin myös asumistukeen joka OS:n päivityksen aihe.

    1. Työmarkkinajärjestöt estävät palkkojen noston työvoimapulan koittaessa sillä, että jos yrittäjä nostaa maksamansa palkan kilpailijoitaan korkeammaksi, hän sitoutuu maksamaan muita korkeampaa palkkaa maailman loppuun – tai siis yrityksensä loppuun saakka, vaikka työvoimapula helpottaisi. Tämä on saatu aikaan sillä, että vaikka maksaa palkkaa yli työehtosopimusten tason, on kuitenkin toteutettava sopimuksiin kuuluvat korotukset.

      1. Kiitos Osmo, jostain tuollaisesta olen kuullutkin, mutta jos, kun, tuo on syy, niin onpa peliä. Peliä joka pitäisi purkaa.
        Miksi te politiikot ette tee mitään tälle?
        Tarvitaanko ”työvoimapulaa” + matalia palkkoja pitämään tulonsiirtoyhteiskuntaa yllä?

        Omalla perstuntumalla lähipiirissä nyt tilanne että neljä viidestä on lähdössä stadista muualle, koska toivoa vaatimattomastakaan elintasosta ei näytä olevan …vuokrat, palkat, inflaatio.
        Inflaation hidastumisestakaan, jota joku jossakin rummuttaa, ei mitään apua ole koska se ostovoima on jo menetetty.

        Ei auta myöskään ”työvoimapula” koska työvoimapula ei nosta palkkoja: markkinat, kapitalismi ei toimi kuten kuvasit.

        Nimimerkkini oli nyt 2000 e/kk koska monella oletus että sillä pärjää. Kokeilkaapa viisikin vuotta perheen kanssa. Lyhytaikainen opiskelija-aikainen niukkuuden kokemus ei auta.
        Oma bruttoni on kaksi kertaa tuo mutta vaikeaa on silläkin asumiskustannuksien viedessä kolmasosan tuloista ja verojen ja verojen kaltaisten maksujen toisen kolmasosan.

      2. Onko todellakin noin vai onko tuo urbaani legenda tai työnantajapuolen kertoma ’totuus’. Kannattaisi tarkistaa esim. SAK:sta. Ainakin kuntapuolella voi antaa määräaikaisia henkilökohtaisia palkanlisiä. Tuntuu perin kummalliselta, jos määräaikaisista palkanlisistä ei voitaisi sopia paikallisesti myös yksityisellä sektorilla.

      3. Nyt tuli töräys kuin suoraan Jyrin ja Pentikäisen suusta. Meinaako Ode että yli TESsin olevia palkkoja ei tarvitsisi korottaa? Työnantajien palkanmaksuhaluttomuudesta voi syyttää vain työnantajia. Toki kaikki yleiskorotukset pitäisi olla euroja (Suomessa senttejä), ei prosentteja.

      4. Voidaan toki sopia, että päätöstä maksaa yli tessin ei saa koskaan purkaa, mutta ymmärrät kai, että se hillitsee tehokkaasti TESin ylittäviä palkkoja, mitä juuri nyt olemme työvoimapulan aikana todistamassa.

      5. Tässä esimerkki omalta yrittäjäpolulta. Kevätsesongissa oli hirveän vaikea löytää työntekijöitä niin sitten kun työnhakija sanoi, että ok hän tulee tähän hintaan ja sovittiin että selvä. Meni about 2kk niin kaikilla oli sama palkka ja sitten loppuvuosi pyöritettiinkin hommia vajaalla kapasiteetilla. Myyntikate ja käyttökate ei käy aina ihan käsikädessä. Jonkinlainen joustomekanismi tuohon tarvittaisiin.

      6. Uskon että jos tarvetta ja hyvää tahtoa todella on lisäliksa voidaan maksaa myös kertaerinä vaikkapa kuukausittain. Keksii sille jonkun muun nimen kuin palkka… perinteinen ruskea kirjekuori vaihtaa omistajaa pöydän alla on yksi, mutta ei hyvä vaihtoehto.

        Etla näyttää tutkineen Suomeen tarvittavan 44 tuhatta työperäistä maahanmuuttajaa/vuosi(?). Painottuen juuri suorittavan portaan puuhiin. Tuetaanko myös heitä?

      7. Harvinaisen typerä kommentti. Työnantaja voi vapaasti maksaa esim. tulospalkkioita jne, mutta kun ei ole halua maksa kunnolla. Mieluummin kitistään työvoimapulaa.

      8. Miten voit luvata tulospalkkioita rekrytointivaiheessa? Eikö tulospalkkio määräydy sitten aikanaan tuloksen perusteella?

    2. Se että työmarkkinajärjestöt estävät palkkojen nostot on myytti jota tietyt tahot ylläpitävät tarkoituksella halutessaan heikentää työntekijöiden edunvalvontaa.

      Sopimukset eivät rajoita sitä mitä niiden yli sovitaan ja ylimenevistä korotuksista voidaan sopia paikallisesti vaikka määräajaksi. Eivät ne silloin sido maaulman loppuun. Se on sitä paikallista sopimista jota työnantajat peräävät, mutta heittäytyvät avuttomiksi silloin kun olisi sopimisen paikka. Koska paikallinen sopiminen on vaativaa monessakin mielessä, niin silloin syytetään helposti työmarkkinajärjestöjä asiasta joka on itse sovittavissa.

      Sen olen huomannut ettei ihmisillä tunnu olevan juurikaan käsitystä siitä mitä työehtosopimukset pitävät sisällään ja mitä ne oikeasti mahdollistavat. Ne löytyvät finlexistä, kannattaa tutustua. Työehtospimukset velvoittavat vain minimiin ja se mikä menee yli tuon minimin voidaan kyllä sopia yrityskohtaisesti. Tottakai sopimuksen mukaiset korotukset pitää toteuttaa, mutta yli työehtosopimuksen menevistä palkoista voidaan sopia myös niin etteivät ne ole pysyviä. Se vaan tietää sitä että asioista pitää sopia paikallisesti ja kun työantajat tietävät siihen liittyvät haasteet, niin he mieluummin ylläpitävät myyttiä siitä että työmarkkinajärjestöt ovat sopimisen esteenä. Eivät ole!

      Paikalliseen sopimiseen on työehtospimuksissa paljon paremmat mahdollisuudet kuin mitä työnantajat antavat ymmärtää. Puheet paikallisen sopimisen lisäämistarpeestakin on pitkälti vain peliä jolla halutaan jymäyttää työntekijöitä luopumaan omasta edunvalvonnastaan. Peliä pelataan siksi että aina löytyy niitä jotka tuohon vedätykseen menevät.

      1. Juuri näin, lisäisin kuitenkin että tesseissä on suuria eroja. Esimerkiksi teollisuudessa on ohut läpyskä ja joka kappaleen lopussa ”..ellei paikallisesti sovita toisin”, julkisen tessit taas jäykkiä raamattuja.

      2. Yritys ja yritykset voisivat vaikka ihan vapaasti rakentaa täysin yksipuoleisen himmelin jakamaan tulospalkkioita firman tuloksen mukaan ikään kuin TES:n ja keskityn sopimisen päälle/rinnalle. Eli jakaa tätä kautta ’bonus’palkkioita. Tätä ei tarvitsisi edes paikallisesti neuvotella, he voivat ihan vapaasti rakentaa bonusjärjestelmän miten itse haluavat. Mutta ei vaan tällainenkaan onnistu, tai onnistuu kun tiedän faktana että moni yritys pyörittää tälläistä, mutta Suomessa yritykset ja niiden keskusjärjestöt ovat harvinaisen kovia vinkumaan asiasta kuin asiasta, Mikael Pentikäinen aina eturivissä. Ihmeen turhan tärkeä kravatti mies joka ei ole päivääkään edes tehnyt oikeita töitä vaan on ideologinen politrukki parhaassa vassarihengessä, mutta oikeistolainen.

  4. Mitäs jos ei verotettaisi keskiluokkaa niin älyttömän persaukiseksi, ehkäpä ne palveluammatit siitä kehittyisivät?

    Tyttäreni pitää välivuotta, tekee erilaisia palvelualan töitä joita kätevästi saa appien kautta ilman byrokratiaa otettua vastaan. Hänelle maksetaan noin 30e/h ja koska koko vuoden tulot jäävät alle 35000 euron, ei niistä tarvitse maksaa tuloveroa.

    Ei ole tulonsiirtoja, negatiivisia tuloveroja, työnantaja-, asumis-, toimeentulotukia eikä myöskään keskiluokan kuivaksi niistämistä. Ay-liiekin on heikko tai olematon. Yhteiskunta varsin rauhallinen, infra huomattavasti, siis kirjaimellisesti silmällä nähtävästi, parempaa kuin Suomessa. Ollaan varmaan sitten onnettomia ja vailla oikeudenmukaisuutta.

    1. Toivottavasti hän kuitenkin tekee niitä tulonsiirtoja – Siis itselleen, esimerkiksi työttömyyden, sairauden, opiskelujen, vanhuuden varalle, perheenlisäystä varten jne eikä tuhlaa nyt kaikkia. Siis tämän hetken tyttäresi tekee tulonsiirtoja tulevaisuuden tyttären hyväksi.

      Samaahan siis hyvinvointivaltiossa tehdään. Ero kuitenkin siinä että raha kierrätetään pakollisena valtion kautta, jolla sitten maksetaan näitä samoja asioita joita luettelin aiemmin henkilölle itselleen elämän eri vaiheissa (työttömyys, opiskelut, vanhuus, lapsien hankinta ja sen tarvitsemat palvelut, sairaus jne).

      Hyvinvointivaltio on käytännössä lailla pakotettua säästämistä, varautumista ja epäonnea vastaan vakuuttamista.

      1. Kiitos kun säästät ja vakuutat minunkin onneni puolesta.

      2. No tokihan on työttömyys-, sairaus- ja tapaturvavakuutus. Eläkesysteemi joka on joustavampi ja paremmin rahoitettu kuin vaikkapa Suomessa.

        Käsittääkseni työttömyysvakuutus on aika hyvä, mutta koska maassa vallitsee huomattavasit yli täystyöllisyys ei kukaan edes oikein tiedä mitä se tarkalleen on, mutta lonkalta 300 päivää 80% vakuutetusta palkasta, joka on maksimissaan jotain ~140ke/vuosi. Sosiaalitukiakin käsittääkseni on hätätilanteisiin, mutta ovat pääosin lainaa joka sitten maksetaan takaisin kun ollaan taas töissä. Ja erikoistapauksille on luultavasit jotain tukia, en tiedä.

        Idea kuitenkin on että ihmiset elättävät itsensä tekemällä töitä. Mielestäni terve ja jalo ajatus verrattuna elinikäiseen riippuvuuteen byrokraattisesta valtiosta ja sen tukiviidakosta. Muutenkin suhtautuminen valtioon on paljon terveempää kuin jankutus jostain onnellisuuden takaavasta pehmeän pörröisestä hyvinvointivaltiosta. Valtio on välttämätön paha johon suhtaudutaan terveen epäillen, se pidetään pienenä ja kurissa hajautetuun hallinnnon, paikallisen päätöksenteon ja suoran demokratian voimin.

        Toki jostain asioista sitten pitää maksaa itse, mutta laskeskelin tuossa vero.fi avulla että tällaiselle keskiluokkaiselle (täällä) valkokaulustyöläiselle suomalainen hyvinvointivaltio maksaisi n. 1000 euroa VIIKOSSA vaikka ottaa sairasvakuutuksen huomioon. Kyllä siitä sitten vähän makselee tyttärelle opintotukaikin muutaman vuoden.

        Niin, maa on Sveitsi (ja ei, en saa osinkoja natsikullasta) Ihan oikesti asiat on järjestetty täällä eri tavoin, historia on eri (täällähän jopa syntymismyytissä tapellaan keskusvaltaa vastaan ja äänestetään siitä) ja polkuriippuvuus on varmasti tosiasia, mutta silti voi pohtia onko loputon valtioriippuvuuden kasvattaminen jatulojen tasaaminen kuitenkaan kestävä tie.

  5. Osmolta hieno kirjoitus taas ja kiitos että jaksat näitä kirjoittaa.

  6. Olen samaa mieltä että ”Pienipalkkaisten köyhyys on aikamme suurimpia sosiaalisia vääryyksiä.”

    Tuo vääryys ei kuitenkaan korjaannu palkkoja alentamalla ja sosiaaliturvaa heikentämäälä vaikka jotkut uusliberaalit ja homo ecomicukset niin meille uskottelevatkin. Sosiaaliturvaa uudistettaessa on ehdottomasti pidettävä huolta siitä ettei se heikennä pienituloisten ja köyhien asemaa, pohjautuuko uudistus sitten negatiiviseen tuloveroon, perustuloon tai mihin tahansa.

    Sekin kannattaa pitää mielessä ettei nykyisen Orpon hallituksen ohjelma ole parantamassa pienipalkkaisten asemaa millään tavalla vaan köyhdyttämässä heitä entisestään. Eli se vaan lisää tuota ongelmaa kasvattamalla tuloeroja köyhimpiä köyhdyttämällä ja suurituloisia rikastuttamalla.

    Kyllä tuloeroja, suuriakin,voi olla jos pidetään vaan huolta siitä ettei kenenkään, varsinkaan pienipalkkaisten, tarvitse elää samaan aikaan köyhyydessä😎. Eli pidetään huolta hyvinvointivaltiosta pitämällä huolta pienituloisimmista!

  7. Hallitus tekee jotain paljon vaikuttavampaa rajoittamalla matalapalkkaisten maahanmuuttoa. Harmi vaan ettei kansa tahto toteutunut sellaisenaan, vaan RKP:n ja Kokoomuksen takia piti tyytyä kompromissiin.

    1. Mitä vaikuttavuutta siinä on jos työperäisen maahanmuuton tuloraja nousew 1600€/kk? Eihän se vastaa kuin kutakuinkin inflaatiotarkistusta entiseen rajaan. Ja tuleeko sillä toimeen ilman tukia? Eipä tule suuressa osassa Suomea.

      1. Minulle luvattiin, että rasistinen hallitus haittaisi työvoiman maahanmuuttoa!

        Tuo 1600 € on juuri se pahin kompromissi jota tarkoitin.

    2. Ei ole olemassa mitään kummallista kansan tahtoa vaan vaaleissa 72 prosenttia käytti äänoikeuttaan, ja tulosten perusteella yhdeksän puoluetta sai edustajansa eduskuntaan.
      Osa äänestäjistä ei välttämättä tahtonut muuta kuin käyttää äänioikeutensa vanhan tavan mukaisesti.
      Itse en usko, että 1) maahanmuuttoa voi merkittävästi nykyisestä rajoittaa, koska ihmiset maailmalla eivät tottele jotain persupuoluetta ja 2) pieniä palkkoja tuskin nostaa mikään, koska ne ovat osa markkinataloutta, valitettavasti.
      Varmasti osa Ukrainan sotaa paenneista on päätynyt matalapalkkaiseen työhön. Onko se kenties ilmiönä ollut jonkun päätettävissä? Onko siitä seurannut jotain kamalaa?

      1. 1) Ulkomaalaiset eivät yksin päätä muutostaan Suomeen, vaan julkisen valinnan ja principal-agent -tyyppisten probleemien takia esivalta heidät päästää maahan. Kansalaiset itse olisivat rajoittamisen kannalla.

        2) Kysyntä ja tarjonta pätee myös työmarkkinoihin. Sitäkin määräävämpi on lähtömaiden ja Suomen välinen epätasapaino: tulevat työläiset ovat valmiita maksamaan päästäkseen onnelaan pysyvälle oleskeluluvalle.

        Työmarkkinavaikutuksia huomattavasti tärkeämpiä ovat vaikutukset julkiseen talouteen, jotka ovat työperäisessä maahanmuutossa erittäin negatiiviset. Helpoin ratkaisu olisi rajoittaa maahanmuuttóa ja perheenyhdistämistä tulojen perusteella. Toinen vaihtoehto olisi laittaa ulkomaalaisten työsuhteelle minimiverotus, joka ei pelkästään korvaisi alempaa tuloveron vaan myös alempaa yhteisöveron tuottoa. Suuruusluokka asettuisi varmaan jonnekin 1-2k€ väliin.

  8. Kun hyväpalkkainen ammattilainen ei saa yhden työtunnin nettoliksalla palkattua edes sitä kaikista halvinta siivoajaa kotiin, niin tottakai palvelualat ovat alikehittyneitä ja kaikki on pakko tehdä itse.

    Paljonko arvoa korkeakoulutetun tarvitsee tuottaa työnantajalleen, jotta hänellä on varaa palkata tunniksi siivoaja kotiin kun katsotaan ensin se verorasitus joka menee työnantajalta palkkaa itselle maksettaessa ja verokiila sen siivouspalvelun ostossa?

    Paljonko tuosta rahasta menee valtiolle, ”hyvinvointialueelle” ja kunnalle? Entä mitä jää siivoajalle itselleen kouraan kaksinkertaisen verokiilan jälkeen käteen ja saiko korkeakoulutettu edes kokonaisen tunnin maksettua, vai jäikö vielä maksettavaa toisellakin työtunnilla?

    Jos halutaan että ihmiset vaihtavat keskenään työtä, ei sitä saisi verottaa 60%:sesti joka transaktion välissä.

    1. Ei tuo nyt ihan noinkaan ole. Jos mainitsemasi hyväpalkkaisen korkeakoulutetun kuukausipalkka on 4 500 euroa, on hänen nettonansionsa työtunnilta noin 22 euroa. Normaali kotisiivous 3 tuntia kaksi kertaa kuukaudessa maksaa 11 kuukauden ajalta 3600 euroa bruttona ja 1 540 euroa nettona kotitalousvähennyksen jälkeen. Siivoustunnin hinnaksi tulee tuosta 21,40 euroa, jonka siis hyväpalkkainen korkeakoulutettu tunnin nettopalkallaan kustantaa. Tietysti esimerkiksi Intiassa hyväpalkkainen korkeakoulutettu kustantaa itselleen kevyesti viikottaisen siivouksen vaatehuoltoineen sekä oman autonkuljettajankin. Itse asun kuitenkin mieluummin Suomessa näitä veroja maksaen.

      1. Auton tai fillarin roplausta taas ei voi kotitalousvähentää. Eikä voi vähentää mitään muutakaan palvelua joka tehdään kodin ulkopuolella. Paitsi fillareissa on poikkeus jos on työsuhdefillari jonkun leasing-sopimuksen kautta.

        Ylipäätään jotta edes jotain palveluita pystyisi pyörittämään, on sitten keksitty näitä ihmeellisiä seteleitä ja verovähennettäviä asioita.
        1) lounasseteli
        2) kulttuuriseteli
        3) liikuntaseteli
        4) kotitalousvähennys
        5) työsuhdepyörät

        Minusta on vastoin liberaalin demokratian perusajatusta, että eduskunta valitsee voittavat alat ja palveluntarjoajat + pakottaa nämä hyppimään regulaatiosirkuksen renkaiden läpi, jotta porukka saa tiettyihin täsmäjuttuihin kevennetyn verokiilan.

        Monet näistä eivät (tietenkään) koske esim. eläkeläisiä, opiskelijoita tai työttömiä, jotka pääsevät maksamaan täydet verot palveluista, koska ei satu olemaan sitä regulaatiosirkusta pyörittävää työnantajan HR + palkanmaksuosastoa jonka ansiosta osan palkasta/eläkkeestä/opintotuesta/sosiaalietuudesta voi ulosmitata verokevennettyinä edenred-balanssina.

        Yksinyrittäjät maksavat pitkän pennin koittaessaan taiteilla tämän byrokratian kanssa samalla kun pitäisi tehdä niitä laskutettavia tuntejakin.

      2. On siinä siivoojalla palkka kohdallaan. Reilu viiskymppiä tunnissa! Vilkaisin tuossa siivoojia koskevaa tessiä ja minimipalkka on kylläkin reilun kympin tunti, jonka päälle pitää sitten sivukuluina maksaa noin 35% (eläke ja lomaraha) eli alle 15 eurolla saa siivoojan palkattua. Ei sitä siivoojaa tarvitse yritykseltä palveluna ostaa, ihan suoraan palkkauskin on mahdollista.

        Olen asunut kohta kymmenen vuotta eteläisessä Euroopassa, ja siivoja on käynyt pari kertaa viikossa lähes koko sen ajan. Myös täällä Välimeren keskellä siivojalle pitää maksaa noin kympin tunti, ja siivousfirmasta tilattuna saa sitten pulittaa tuplasti tai enemmänkin.

    2. ”Kun hyväpalkkainen ammattilainen ei saa yhden työtunnin nettoliksalla palkattua edes sitä kaikista halvinta siivoajaa kotiin, niin tottakai palvelualat ovat alikehittyneitä ja kaikki on pakko tehdä itse.”

      Itse ajattelin joskus, että miten joku volkkarin alapallojen vaihto voi maksaa melkein neljäsataa, kun osat on kolmekymppiä ja työssä renkaan irroitus on suurempi homma mitä tämän jälkeen tehtävä osan vaihto.

      Sitten ajattelin, että se 50 euroa tunti tienaava kaveri ei tee tuota päivässä. Joten se 80 euroa tunti laskutuksella tekevän ammattilaisen lasku on ihan paikallaan. 10 tunti tienaava siivooja tekee tuon toki itse. Ja käyttää siihen vajaan tunnin.

      Yhteiskunnalle on toki parasta, että sitä rahaa liikkuu paljon ja sitä verotetaan reilusti.

      1. Alapallonivelen vaihdon muutamankin kerran tehneenä (tosin ei volkkariin kai kertaakaan), ei se ihan triviaalia hommaa kyllä yleensä ole. Monesti vaatii alatukivarren irroituksen, joka ei kyllä kaikissa autoissa ihan triviaalia ole sekään (tai no, irroittaminen yleensä on paljon triviaalimpi mitä takaisinlaitto), ja pallonivel ei monestikaan ilman väkivaltaa kyllä irtoa.

        Koskaan se ei kyllä ole mennyt kuvaamallasi tavalla, koiranluut yms. kyllä niinkin mutta noiden alapallonivelten vaihto on aina kyllä ollut tälläiseltä amatööriltä vähintään useamman tunnin savotta kaikkinensa, pahimmillaan koko päivän (tai enemmänkin kun tultu tulokseen että koko alatukivarsi pitääkin uusia). Suurin osa ajasta toki pään raapimista että mitenkäs nyt.

        Mutta silti, kyllä se tunnin hommana pitäisi ammatilaiselta mennä kun on kokemusta ja aiheeseen sopivat työkalut, osannevat myös sanoa riittääkö pelkän nivelen vaihto vai meneekö koko alatukivarsi vaihtoon. Eli joo, neljää sataa en purematta itse kyllä nielisi vaan kyselisin vähän muiltakin pajoilta. Mutta jos joku tekee alle kahden sadan niin kyllä mieluummin säästän itseäni ja teetän sen ammattilaisella.

        Mutta joo, onhan tuo verokiila palveluiden ostamiseen melkoinen. Joku survivalisti tieten sanoisi että silläkin on arvoa että ihmiset eivät ole ihan täysin tumpeloita vaan on hyvät kannustimet myös itse ottaa selvää ja tehdä asioita itse sikäli kuin voi. Talousviisaan linssien läpi toki tietenkin se on tehotonta, mutta se ehkä kertoo että sitä tehokkuuttakin voi miettiä monesta eri kulmasta ja eri metriikoilla.

  9. Kiitos Osmo analyyseistasi, pidän sinua Suomen poliitikkojen ykkösketjulaisena kautta historian talousasiantuntijana. Sovitellusta päivärahasta annat kuitenkin väärän todistuksen sen minkä omakohtaisesti asiaa tiedän – ja sen on aika pirusti.

    Olen ison osan aikuiselämästäni ollut sovitellulla, en tosin enää, tienaan hyvin yrittäjänä.

    Sovitellussa suojaosan – joka nyt otetaan pois- jälkeiset tulot leikkaavat työvoimatukea 50% per euro. Jos tienasit 1000 e niin suojaosan jälkeen se vähensi 350 e tukea (1000-300:2) eli noin 700 korvauksesta lähti puolet verrattuna siihen jos tienaat vain sen suojaosan 300.

    Tuolla 1000 e tuloilla brutto on 1300 e. Ja 300 e tuloilla se 300+700 tuki 1000 e.

    Onhan se suhteessaan turhan vähän verrattuna siihen, että teet töitä enemmän tai vähemmän. Mutta tuossa tuloluokassa ero on silti iso, toki muiden tukien määrä voi sotkea laskelmaa. 300 e on iso raha noissa tuloissa.

    Itse en koskaan torjunut yhtään työtilaisuutta sen takia, että korvaus pienenee. Tietysti laskutaitoisena tiesin nettohyödyn jäävän pieneksi vaikkapa tuntipalkaksi muutettuna, mutta köyhä osaa arvostaa pientäkin nousua – tai ainakin minä.

    Muuten, olen ollut aikoinaan vihreiden jäsen mutta lopetin koska täällä Pirkanmaalla ei ainakaan toisinajattelijoita suvaittu. Oras Tynkkynen, jota pidän autoritaarisena poliitikkona, ajoi minut jäähypenkille epäortodoksisten näkemysten takia.

    Jälkeenpäin katsoen se oli varmasti parasta kaikille. Korpesi se silti silloin. Sinun kanssa uskoisin pärjänneeni vallan hyvin.

    1. Itse en ole ollut koskaan suojaosan piirissä, mutta olen mieltänyt vaikutuksen aivan samoin kuin Heikki Ikonen. Ei niistä lisätuloista kieltäydytä sen takia että niistä jää suhteessa vähemmän käteen. En ole tavannut vielä ketään sellaistakaan joka kieltäytyisi ottamasta vastaan palkankorotusta tai paremmin palkattua työtäkään siksi että joutuu maksamaan suuremmasta tulosta suhteellisesti enemmän veroa. Niissä tuloluokissa joissa soviteltua päivärahaa yleensä saadaan jokaisella lisäeurolla on suuri merkitys ja ne eurot todella kiinnostavat. Jos vaikka yli 6000€/kk ansaitsevaa ei kympit ja jotkut sataset kiinnostakaan, niin tilanne on aivan toinen niiden kohdalla joiden tulot ovat selvästi alle suomalaisten mediaaniansioiden.

      Puheet siitä että työttömyysturva ylipäätään olisi kannustinloukku on enemmänkin myytti jota ylläpidetään siksi että voitaisiin leikata työttömien sosiaaliturvasta. Kannustinloukkuna työttömyysturvaa pitävät yleensä hyvätuloiset jotka eivät ole itse olleet työttömiä ja ne jotka hyötyvät siitä että työntekijä suostuisi töihin ehdolla millä hyvänsä.

      Sekin unohtuu yleensä mainita että ansiosidonnaisen työttömyysturva täytenäkään ei ole kovin korkea, palkkatasosta riippuen vain n. 40-60% sen perusteena olevasta palkasta ja vieläpä rajatun ajan. Köyhyytähän työttömäksi jääminen tarkoittaa suurimmalle osalle työttömistä mikäli uutta työtä ei löydy. Leikkaukset työttömyysturvaan vaan lisäävät sitä köyhyyttä.

      1. Niinkö ne kansanedustajat tekevät että kieltäytyvät kokoaikatyöstä kosta maksetaan vähemmän kuin sopeutumisraha tai jättävät ottamatta osa-aikatyötä koska sopeutumisraha. Vai ottavatko heti homman kuin homman kuten hallitus nyt haluaisi muiden tekevän.

        Soisin kyllä että työttömiksiksi jääville kansanedustajille suodaan mahdollisuus mieluummin hakeutua hommiin joka vastaa heidän osaamistaan kuin ajaa heidät niin nurkkaan että heidän on pakko ottaa vastaan työ kuin työ ja palkalla kuin palkalla. Sama pätee muihinkin työttömiin. Mutta jos sitä ei suoda muille, niin ei sitä pidä suoda kansanedustajillekaan jotka hokevat työvoimapulaa ja että töitä kyllä löytyy.

        Antaa Siperian sitten opettaa kansanedustajiakin, siitä vaan osoittamaan esimerkkiä kuinka niitä töitä löytyy. Marjanpoiminnasta voi aloittaa, siitä vaan hakemuksia sisään ja kertomaan koko kansalle miten kävi.

        Moni asia on loogista kun unohtaa kokonaisuuden, mutta ei enää sen jälkeen kun miettii myös sitä kokonaisuutta. Jos kuvittelee että ihmiset vain osaoptimoivat elämäänsä niin erehtyy varmasti. Todellisuudessa ihmiset pyrkivät kyllä tulemaan omillaan toimeen, koska osittainenkin tukien varassa eläminen on byrokratian ja epävarmuuden takia paljon haastavampaa kuin eläminen säännölliseen toimeentuloon riittävällä palkalla.

        Jos ei usko, niin kehotan kokeilemaan itse kuinka mukavaa on elellä työttömänä ja vaikka sovitellulla päivärahalla töitä vältellen. Kuka haluaa kokeilla jos vaihtoehtona on omaa osaamista vastaava kokoaikatyö josta saa aina huomattavasti parempaa palkkaa kuin keskimääräinen työttömyyskorvaus (n. 1600€?) on.

  10. Ennen 90-luvun lamaa sovitellun enimmäiskesto oli (viimeksi) enintään 150 täyttä etuuspäivää vastaava määrä päivärahan (yleistä) enimmäisaikaa kohden, mutta kuitenkin vähintään 18 kalenterikuukautta enimmäisaikana. Esitys täksi versioksi enimmäiskestosta annettiin 30.9.1988, joten pitäisin tätä versiota ”lamaa edeltävänä”. 🙂

    Julkisissa lähteissä, esimerkiksi hallituksen esityksessä 123/2007, arvioitiin, että enimmäisaika olisi tuolloin koskettanut ehkä paria tuhatta henkilöä – jos laissa ollutta enimmäisaikaa olisi siis sovellettu. Näistäkään henkilöitä moni ei luultavasti pystyisi tai haluaisi reagoida sovitellun loppumiseen mitenkään.

    Ainakin vuodesta 1985 lähtien voimassa olleet sovitellun enimmäisajat aina ovat nollautuneet, kun henkilö ansaitsee uuden työttömyyspäivärahan enimmäisajan (täyttää työssäoloehdon); ks. lait 602/1984, 226/1987, 69/1989, 1537/1993, 587/1994, 1582/1995, 666/1996, 1401/1997, 1175/1998, 1324/1999, 1290/2002, 970/2003, 1240/2004, 1008/2005 ja 1101/2007. Niilläkin, jotka työskentelevät osa-aikaisesti tai pätkissä usein, uusi päivärahan yleinen enimmäisaika siis katkaisisi näillä säännöillä soviteltuun päivärahaan sovellettavan enimmäiskeston.

    Lakien määrä muuten ehkä kertoo jotain siitä, että lainsäätäjä ei ole poliittisista suhdanteista riippumatta ollut tästä sovitellun rajauksesta kovinkaan innoissaan: isoin osa näistä säädöksistä jatkaa sellaisia poikkeuksia, joissa enimmäisajan käyttöönottoa vuosi toisensa jälkeen lykätään. Ainakaan tältä pohjalta en siis ensimmäisenä ennustaisi uusillekaan esityksille enimmäisajaksi suurta poliittista menestystä. 🙂

    Vuoden 2007 enimmäiskesto oli pidempi, mutta mikrotason etuusaineiston perusteella suuruusluokkataso olisi sama, jos soveltaisi vuoden 1989 enimmäiskestosääntöjä 2010-luvun lopulla. Tämän tarkemmin en aineiston tunnuslukuja tähän voine referoida käyttölupani puitteissa, mutta rohkenisin pitää laskelmaa aika robustina, vaikka en siihen montaa minuuttia käyttänyt.

    Yksi vaihtoehto olisi pyrkiä jotenkin rajoittamaan yhtäjaksoista sovitellun saamista riippumatta siitä, täyttyykö uusi työssäoloehto välissä. (Työssäoloehdonhan voi periaatteessa täyttää jatkuvasti uudelleen osittaisella työskentelyllä, jolloin henkilö voi periaatteessa olla ikuisesti sovitellulla päivärahalla, pois lukien n. kerran vuodessa asetettava omavastuuaika.) Pikaisella vilkaisulla: jos ”yhtäjaksoisuus” katkaistaisiin vaikka 30 päivän jälkeen, ei tämäkään kauheasti näytä kokonaiskuvaa muuttavan.

    Rajuin muutos olisi kai sellainen, jossa henkilöllä on elinikänään tai verraten pitkällä aikavälillä (vaikkapa 10 vuotta) jokin rajallinen määrä sovitellun päivärahan päiviä käytössään. Tällä päästäisiin jo kiinni isompaan joukkoon ihmisiä.

    Yksi sovitellun enimmäisaika / elinikä kuulostaa äkkiseltään potentiaalisesti aika ongelmalliselta. Jos ei työssäoloehtoon tehtäisi muita muutoksia, pitkään osa-aikaisesti työskentelevä henkilö saisi kyllä edelleen oikeuden uuteen (kokoaikaisen) päivärahan enimmäiskauteen, mutta osa-aikainen turva loppuisi.

    Tämä tuskin ainakaan parantaisi kannustimia pysyä ainakin siinä osa-aikatyössä, jos on pienikin riski (tai mahdollisuus) jäädä kokonaan työttömäksi ilman sanktioita. Erityisen iso tämä vaikutus lienee tilanteissa, joissa henkilö tienaa ansiosidonnaisen enimmäisajan työmarkkinatuella tai peruspäivärahalla ollessaan. Se voisi helposti mitätöidä ne mahdolliset myönteiset vaikutukset, jotka saataisiin siitä, että myös henkilön kannustin siirtyä osa-aikatyöstä kokopäivätyöhön kasvaa. (Lisäksi muutos väistämättä laskisi kaiken työskentelyn arvoa jonkin verran laskee nykyjärjestelmään verrattuna, koska työssäkäynnin tuottaman vakuutusturvan odotusarvo laskee. Tämän mahdollisen vaikutuksen uskaltanee kuitenkin arvata hyvin pieneksi.)

    Kaiken kaikkiaan luulisin, että sovitellun enimmäisaika tuottaisi parhaimmillaankin vain pieniä työllisyyshyötyjä. Muita perusteita sille toki voi olla.

  11. Olen itsekin hellinyt negatiivista tuloveroa hyvänä ratkaisuna, joka yksinkertaistaisi sosiaaliturvaa. Nyt kuitenkin VM:n viime vuonna julkaisemassa Negatiivinen tulovero ja työtulotuki -raportissa suhtaudutaan tähän tukeen torjuvasti. Raportin mukaan neg.tulovero ei kannustaisi juurikaan työttömiä työllistymään, vaan enemmänkin opiskelijoita ja eläkeläisiä, jotka muutenkin ovat aktiivisia. Mikä on kantasi raporttiin?

  12. Kun poliitikkoja tuntuu kovasti vaivaavan soviteltu päiväraha, ja kuitenkin suuri osa sitä saavista haluaisi kokoaikatyöstä jolla tulee toimeen, niin miksi ei keskitytä ensiksi siihen että jokainen kokoaikatyötä haluava saa sitä kokoaikatyötä. Nyt keskitytään purkamaan sumaa väärästä päästä, ensiksihän pitäisi työllistää kaikki ne jotka hakevat sitä kokoaikatyötä! Kyllä tukkisumakin puretaan ensiksi sieltä mistä se on helpointa. No ei haluta tosissaan purkaa vaan syyllistetään työttömiä koska tiedetään ettei työpaikkoja ei ole tosiasiassa riittävästi kaikille niitä varmasti haluavillekaan. Tuota tosiasiaa halutaan sitten peitellä kaikin tavoin, mm. luomalla kuvaa että kaikille kyllä löytyy työpaikka jos vaan haluaa ottaa työtä vastaan. Tottahan se ei ole, mutta uppoaa ymmärtämättömiin ja palvelee niitä jotka haluavat heikentää edelleen työttömien ja työntekijöiden asemaa.

    Jos jotain asumistuille ja työttömyysturvalle kannattaisi tehdä, niin varmistaa että ne menevät varmasti tarpeeseen ja jos eivät niin leikata sieltä yläpäästä, ei missään tapauksessa sieltä missä leikkaukset johtavat toimeentuloluukulle tai ajavat pienipalkkaisten pois sieltä missä niitä pienipalkkaisia töitä on tarjolla koska se ei palvele työnantajienkaan etua eikä varsinkaan tavoitetta nostaa työllisyysastetta.

    Ei kannata mennä ojasta allikkoon. Hallitusohjelma toteutuessaan on valitettavasti viemässä juuri siihen allikkoon.

  13. Jos halutaan palata Suomisen Ollin yhteiskuntaan, jossa ylemmän keskiluokan perheillä oli varaa lastenhoitajaan, niin on hyväksyttävä suuret tuloerot.

    Valitettavasti Baumolin tauti johtaa siihen, että henkilökohtaisten palvelujen hinta kohoaa jatkuvasti muun talouden tuottavuuden mukana.

    Tähän voidaan vaikuttaa erilaisilla tulonsiirroilla, mutta tulonsiirtohan on jollekin tulonmenetys. Markkinat vääristyvät.

    1. Nimimerkki Kaukp:lle muistutus että syy miksi Suomisen Ollin kaltaisella keskiluokan perheillä oli lastenhoitaja johtui siitä ettei yhteiskunta järjestänyt päivähoitoa. Suuret tuloerot eivät liity päivähoitoon mitenkään koska päivähoito oikeus on ollut subjektiivinen tai sitten ei-subjektiivinen.

  14. Asumistuesta…

    Onko nyt todella niin, että 50 000 euron pankkitilillä tai osakesalkulla ei jatkossa saisi asumistukea?

    Jos näin on, niin se mullistaa säästämisen ja sijoittamisen kannustimet sekä loisi erittäin epäreilun tilanteen.

    Toinen ostaa työuran alkuvaiheessa mökin ja veneen velaksi ja makselee niitä ja varsinkin nauttii niistä. Toinen päättää olla nauttimatta elämästään nyt ja sijoittaa. Sitten he jäävät työttömiksi eivätkä ansiosidonnaisen päätyttyä saa töitä. Molemmat asuvat vuokralla. Jatkossa(kin) tämä mökillään paljua lämmittävä voisi saada asumistukea vaikkapa 450e/kk, kun taas tämä, joka ei aiemmin ole nauttinut elämästään materialistisesti, saa kiitokseksi yhteiskunnalta 450e/kk vähemmän kuin tämä, joka on tähänkin asti käyttänyt rahaa enemmän.

    Meneekö tämä nyt ihan reilusti?

    Toivottavasti olen ymmärtänyt väärin eikä 51 000e pankkitilillä tai kasvurahastossa vaikuttaisi vaan pelkästään oikeat tulot. Mutta pahaa pelkään, että Orpon populistinen vaalinaluspuhe ”Lottovoittajakin voi saada asumistukea” osuu nyt pieniin säästäjiin. 10 000e ja 50 000e ovat härskit rajat, kun puhe oli aiemmin lottovoittajista.

  15. Soininvaara kirjoitti blogissaan:

    ”Nämä toimet kohdistuvat todella rajusti pienipalkkaista osa-aikatyötä tekevään, Helsingissä asuvaan yksinhuoltajaan, jonka tulot laskevat noin 600 eurolla kuussa. Se pudottaa hänet vuorenvarmasti toimeentulotuelle. Toimeentulotuella olevan taas ei kannata tehdä työtä kuin 150 euron edestä kuukaudessa. Tämä kokonaisuus tuntuu niin kohtuuttomalta, etten usko hallituksen tällaista kokonaisuutta lopultakaan esittävän.”

    Ei taitaisi vuorenvarmasti tipahtaa hallitusohjelman mukaisilla toimilla silti toimeentulotuelle. Jos olen oikein ymmärtänyt, hallitusohjelmassa palapeliin kuuluu myös toimeentulotuen muuttaminen niin, että toimeentulotuen voisi työkykyinen menettää tai sen määrä voisi ainakin kutistua, jos ehdoin tahdoin jättää kannustinloukkujen takia saatavilla olevia lisätöitä tekemättä. Lisäksi hallitusohjelmassa taisi olla mukana myös pyrkimys saada toimeentulotuen osalta asumismenoihin omavastuuosuus. Näiden yhteisvaikutuksena tähdätään siihen, että jatkossa toimeentulotukea saavan ei kannata laskea sen varaan, että yli 150 euron ansiotulon tienaaminen ei kannata. Pienituloiselle yksinhuoltajalle tulisi tällöin painetta lisätä työaikaansa täysiaikaisesti tai hakea paremmin palkattuihin hommiin.

    Taloudellisesti itse olen eniten huolissani vaikutuksista kahden vanhemman perheisiin. Jos molemmat vanhemmat jäävät jatkossa työttömiksi, ja työttömyysturvan lapsikorotukset tippuvat, pudotus tuloissa voi olla monessa perheessä varsin raju – ilman mahdollisuutta saada asumistukea lainkaan. Asumistuen ehdothan on nykyisin sellaiset, että yleistä asumistukea voivat saada erityisesti yksinasuvat, ja lapsiperheistä yksinhuoltajat.

    Soininvaara kirjoitti myös:

    ”Osana pienipalkkaisten tukea säilyttäisin asumistuen, jotta tuki ei olisi liian runsaskätinen velattomassa omistusasunnossa tai vanhempiensa nurkissa asuvalle.”

    Itse olen sitä mieltä, että vanhempien nurkissa asumiseen yhteiskunta voisi kannustaa vähän nykyistä enemmänkin. On tavallaan järjetöntä, että jos vanhemmalla/vanhemmilla on 200 neliön asunto nuoren opiskelupaikkakunnalla, joka nuoren muutettua jää puolityhjäksi, niin yhteiskunta mielummin maksaa yli 5000 euroa vuodessa asumistukea ja muita tukia päälle, kuin maksaa senttiäkään tukea asumismenoihin, joita aiheutuu siitä, että nuori asuu vanhempansa luona. Ainakin takavuosina on ollut tilanteita, joissa opiskelijat ovat vuokranneet edullisimpia ARA-opiskelija-asuntoja mitä löytyi, ja jättäneet ne tyhjilleen, koska asuvat oikeasti muualla. Syynä se, että kotona asuva ei saanut lainkaan asumistukea ja opintotuenkin sai huonompana, jolloin käteen jäi enemmän rahaa, jos siirsi kirjat muualle, maksoi tyhjästä asunnosta vuokrat, vesimaksut ja sähkömaksut ja nosti Kelalta tuen siihen asuntoon, jossa oli kirjoilla, jolloin sai korkeamman opintotuen ja asumistuen. Tukijärjestelmissä on monenlaisia erikoisia kannustinloukkuja. Jos halutaan minimoida valtion menoja, tukijärjestelmästä tulee aika erilainen kuin silloin, jos sillä tavoitellaan vaikka sen ehkäisyä, ettei jokin toinen osa tukijärjestelmästä ole liian runsas.

  16. OS: ”Miten voit luvata tulospalkkioita rekrytointivaiheessa? Eikö tulospalkkio määräydy sitten aikanaan tuloksen perusteella?”

    Työnantaja voi rekrytointivaiheessa kertoa, että yrityksessä on käytössä seuraavanlainen tulospalkkio, ja että sen määrä on nykysäännöin vaihdellut välillä xyz. Rekrytoija ei tietenkään voi luvata, mitä se on jatkossa. … Kokemukseni mukaan huolellisesti takennettu tulospalkkio on todella hyödyllinen sekä yritykselle että sen palkollisille, jos se on rakennettu tiimi- ja/tai yksilötasolle. Isossa yrityksessä yrityksen tulokseen perustuva yleinen palkkio tuskin ketään kannustaa.

    1. Juuri noin. Silloin kun olin työelämässä rekrytoimassa, niin nämä palkkausasiat käytiin läpi bonuksineen jne. Ihan oli HRn ohjeistuksessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.