Päätin kirjoittaa ajatuksiani Suomen politiikasta junassa matkalla Frankfurtista Hampuriin. Juttu venähti niin pitkäksi ja Hampuri alkaa olla niin lähellä, että jaan tämän kahteen tai kolmeen osaan. Jälkimmäisessä käsittelen Orpon hallitusta.
Olen voinut pitkään huonosti seuratessani suomalaista politiikkaa. Aiempi vahvuutemme, kyky sopia vaikeistakin asioista, on vaihtunut asteittain hedelmättömäksi vastakkainasetteluksi. Taloustieteissä pidetään hyvänä pyrkiä niin sanottuun Pareto-optimiin, tilaan, jota ei voi muuttaa enää niin, etteikö jonkin osapuolen asema heikkene. Siihen asti kaikki on vain win-win -tilannetta. Nykyinen hallitus on tämän kehityksen huipentuma.
Sanoin joskus melkein 20 vuotta sitten Vanhasen hallituksesta, että siinä on se hyvä puoli, ettei siitä pääse enää alaspäin. On päässyt, ja monta kertaa. Kataisen hallituksesta sanoin jossain suljetussa tilaisuudessa, että se on suomen historian huonoin hallitus. Raimo Sailas oikaisi minua sanoen, että Miettusen hätätilahallitus oli vielä huonompi.
Jätän aiemmat hallitukset vähemmälle ja keskityn nykyiseen ja edelliseen. Sen kuitenkin haluan sanoa, että jos etsitään syyllistä korkeaan valtion velkaan, turhaan velanottoon syyllistyi pahiten Kataisen-Stubbin hallitus.
Kun Sanna Marinista tuli pääministeri, olin aluksi myyty hänen selkeistä puheenvuoroistaan, joissa tuntuivat arvot olevan kohdallaan. Sitten aloin kuunnella niitä huolellisemmin, eikä niissä ollut mielestäni mitään sisältöä, josta olisi voitu päätellä, miten yhteiskuntamme vaikeita ongelmia ratkaistaan. Retoriikka oli kuitenkin hienoa. Minusta ei siihen olisi, kuten kaikki minut tuntevat hyvin tietävät.
Marinin hallitus toimi suhteellisen hyvin koronan hoidossa. Ei sekään erehtymätöntä ollut. Minua jäi kaivelemaan surkuhupaisa Uudenmaan eristäminen, jossa oli enemmän halua näyttäviin kuin toimiviin toimenpiteisiin. En pitänyt siitäkään, että niukat rokotteet jaettiin poliittisin perustein aluksi lähinnä sinne, missä ei mitään tautia esiintynyt. Krista Kiuru sooloili vastuuttomasti, mutta ei onnistunut saamaan paljon tuhoa aikaan. Tavoitteena oli oman kuvan kirkastaminen, missä hän onnistuikin hyvin.
Ukrainan sodan tiimellyksessä Sanna Marin toimi arvojohtajana erinomaisesti.
Marinin hallituksen aikana otettiin paljon velkaa, mutta suurin osa siitä oli perusteltua pandemian ja sodan takia. Muutkin maat ottivat ja monet suhteessa paljon enemmän.
Lopussa kuitenkin rahan käyttö oli turhan löysää. Minä olen ”big goverment”-ihminen eli kannatan suurta julkista sektoria markkinataloutta kaitsemassa. Surin kuitenkin rahan käyttöä turhuuksiin, koska se raha on pois tähdellisemmästä rahan käytöstä. Aina syntyy uusia tarpeita. Jos rahat on sodittu kaikkeen hömppään, uusiin haasteisiin ei voida tarttua.
Suurin syyllinen Marinin hallituksen rahankäyttöön oli valtiovarainministeri ja Suomen Keskusta. Kertoivat hallituksen sisältä, että aina kun hallituksen sisällä syntyi kiistaa jostain, se ratkaistiin lapioimalla rahaa keskustan kannattajille.
Jos nykyinen hallitus pitää edellisen hallituksen rahankäyttöä vastuuttomana, helpoin tapa säästää olisi tietysti perua edellisen rahanjakopäätöksiä.
Jokin minua Sanna Marinissa nyppi. Ymmärsin sen kunnolla vasta, kun hän piti kuuluisan puheensa New Yorkin yliopistossa. Sen keskeinen sisältö oli, että keskitietä ei ole, vaan on valittava laitojen väliltä. Se on täsmälleen päinvastoin kuin minä ajattelen. En pidä vastakohtaisuuksien yhteiskunnasta vaan yhteiskunnasta, jossa otetaan mahdollisimman monen toiveet huomioon. Kaikkien toiveita ei tietenkään voi ottaa huomioon. Jotkut esimerkiksi haluavat sortaa joitain toisia.
Marinin yhden kortin varaan paneminen johti siihen, että meillä on nyt äärioikeistoon nojaava hallitus. Marinin toiveiden mukaisesti valittiin laitojen väliltä, mutta hänen laitansa ei voittanut.
Minun poliittinen urani ajoittui vaiheeseen, jolloin edustin pientä puoluetta. Kun ei voinut käyttää voimaa, piti käyttää argumentteja ja saada muut uskomaan, että olen oikeassa. Politiikka oli win-win -tilanteiden etsimistä. Piti tutustua vastapuolen argumentteihin ja tavoitteisiin, vaikka siinä tietysti oli se riski, että huomaa vastapuolen ehkä sittenkin olevan oikeassa.
On myös vihreillä syynsä nykyhallituksen muodostumiseen. Hartiavoimin työnnettiin vihreitä äänestäjiä kymmenin tuhansin kokoomukselle. Vaalitulos oli niin niukka, että ilman tätä meillä ei olisi Riikka Purraa pääministerin sijaisena. Joku varmaankin kuvitteli näin tehdessään vievänsä Suomea vasemmalle, mutta vei tietysti oikealle.
(Jatkuu myöhemmin)
Ode hyvä,
Tuossa analyysistasi puuttuu kilpailukykyinen yrityssektori kokonaan, eikä mainita koulutus / tuotekehitystä ollenkaan. Nämä kuitenkin loppupeleissä toimivat kaiken toiminnan draivereina = rahasampona.
Ilman riittäviä varoja, koko politiikka redusoituu harhaisessa, reaalitaloudesta irrallaan olevassa kuplassa tapahtuvaksi loose-loose peliksi.
Tein ChatGPT tekoälyhaulla listauksen uusista läpimurtotekniikoista, joissa Suomen on PAKKO olla vahvasti mukana:
1) Teknologia ja tietoliikenne: Tämä ala kattaa laajan valikoiman innovaatioita, kuten tekoäly, kvanttitietokoneet, lohkoketjut, pilvipalvelut, 5G-verkot, esineiden internet (IoT) ja paljon muuta. Teknologia- ja tietoliikennealan yritykset investoivat jatkuvasti tutkimukseen ja kehitykseen uusien tuotteiden ja palveluiden luomiseksi.
2) Terveydenhuolto ja lääketiede: Lääketieteellinen tutkimus ja teknologinen kehitys tarjoavat jatkuvasti uusia mahdollisuuksia sairauksien diagnosointiin, hoitoon ja ennaltaehkäisyyn. Esimerkkejä ovat genomitutkimus, kohdennettu lääkehoito, nanoteknologia, terveydenhuollon tekoälysovellukset ja etähoitojärjestelmät.
3) Energia ja ympäristö: Energian tuotanto, säilytys ja tehokas käyttö ovat merkittäviä haasteita nykypäivän maailmassa. Uusia läpimurtoja tapahtuu esimerkiksi aurinkoenergian, tuulivoiman, akkuteknologioiden, energian varastointiratkaisujen, hiilidioksidipäästöjen vähentämisen ja kestävien energiaratkaisujen alalla.
4) Autoteollisuus ja liikenne: Autoteollisuus on siirtymässä kohti sähköautojen ja itseohjautuvien ajoneuvojen aikakautta. Tällä alalla tapahtuu jatkuvasti kehitystä akkuteknologioiden, latausinfrastruktuurin, autonomisen ajamisen, liikenteen hallintajärjestelmien ja älykkäiden kuljetusratkaisujen osalta.
5) Robotiikka ja automaatio: Robotiikka ja automaatio vaikuttavat monilla eri aloilla, kuten teollisuus, terveydenhuolto, logistiikka ja maatalous. Uudet keksinnöt ja teknologiat robottien, dronien, tekoälyn ja automaatiojärjestelmien osalta luovat uusia mahdollisuuksia tuottavuuden ja tehokkuuden parantamiseen.
6) Muotoilu ja materiaalitiede: Uudet materiaalit ja muotoilutekniikat mahdollistavat innovatiivisten tuotteiden ja ratkaisujen luomisen. Tämä voi sisältää kestäviä materiaaleja, biomateriaaleja, 3D-tulostusta, nanoteknologiaa, kevyitä ja vahvoja materiaaleja sekä älykkäitä tekstiilejä.
Kaikilla näillä aloilla kehitys etenee huimaa vauhtia ja nykymenolla Suomi on tässä armottomassa rytäkässä häviäjien joukossa.
Vai on Seppo oikein tekoälyllä selvittänyt tulevaisuuden visioita.
Minäkin päätin käyttää tekoälyä metaanin ilmastovaikutusten arvioimiseen. Pari tuntia veivattiin asiaa. Mitään ei asiasta tietänyt. Minulta loppui kärsivällisyys kun tekoälyn vastaukset alkoivat olla (vapaasti käännettynä) ” pidä turpasi kiinni ja lue IPCC n kanta asiaan, sieltä löytyy totuus”.
Miten tuollaiseen tekoälyyn voi mitenkään luottaa. Minulle ei antanut ainakaan mitään vastausta suoriin kysymyksiin. Paitsi ne vastaukset mitä ipcc syöttää. Käyttämäni ohjelma oli chat gpt.
Kannattaa sitten tiedostaa, että ChatGPT on kielimalli, ei hakukone. Yksinkertaistettuna se tarkoittaa, että sen vahvuus ei ole tiedon etsintä, vaan kielellisesti oikean kuuloisen tekstin tuottaminen.
Tämä teksti kävi mielestäni asioita hyvin läpi. Toki siellä joukossa on pieniä kirjoitusvirheitä, mutta ei takerruta niihin.
Pidän Soininvaaran tavasta kommentoida asioihin. Hän voi kritisoida myös vihreitä ilman pelkoa puolueen tai oman maineensa menetyksestä. Minusta kaikkien vanhojen politiikasta poistuvien nimien kuuluisi käydä julkisesti keskustelua kommentaattori maisesti. Näin he kehittäisivät omaa puoluettaan ja yhteiskuntaa. Vanhoista virheistä opitaan, jotta…
Soininvaaralle kommenttina että Orpon hallitus olisi äärioikeistoon nojaava hallitus ei kokonaisuudessa ole kuitenkaan se miltä se näyttää mediassa ja eri tutkijoiden näkökulmasta
Jos tarkistelee hallituksen kokoonapanoa myös sen kautta että siihen kuuluu KD ja RKP niin tämä Orpon hallitus on oikeistolainen jossa on liberaalipuolueella (RKP:llä) vaa’aankieli ja konservatiiveillä KD:llä myös vaa’aankieli. Perussuomalaiset eivät ole minusta idealogisesti puhdas konservatiivinen puolue vaan sekoitus oikeistokonservatismia ja oikeistoradikalismia.
RKP:llä oli vaikeata jo neuvotella Säätytalolla hallitusohjelma etenkin Persujen kanssa. KD:lla ei ollut mitään ehdoja. Kokoomus valitsi Persut koska kuten olet aiemmin todennut SDP ajoi Marinin johdolla itsensä äärilaidalle ja Vihreätkin oli tässä mukana kuten mainitset . Tosin perussuomalaiset tekivät kompromissejä halllitusohjelmaan ja sitoutuivat hallituksen muodostamiseen asti hallitusohjelmaan.
Se että RKP:lle hallituksen muodostaminen oli vaikeata ei tullut minulle yllätyksenä. Hiukan ennakkoluuloisesti voisin sanoa että Sisä-Suomen umpi suomenkieliset ja rannikon ruotsinkieliset eivät ole perinteisesti olleet toistensa kanssa tekemisisssä paitsi ehkä Eduskunnassa. Sisä-Suomi on myös taloudellisesti eri asemassa kuin rannikkoalueet. Asenteet maahanmuuttoon ja yleensä vähemnmistöhin poikkeavat paljon missäpäin Suomea asuu.
Kokoomuksella oli luottamus jo keväästä alkaen etenkin Riikka Purraan että hän on yhteistyöhaluinen asia politiikkko jota hän itse itsestään mainostaa. 15 vuotta sitten kirjoitetut väkivallalla filarttailut tulivat monella tavallla yllätyksenä monelle hallituksenpuolueen kansanedustajille paitsi perussuomalaisille mutta tässäkin kohtaa RKP teki aloitteen mahdolliselle hallituksen jatkolle .
Kokoomukselle rasismi ja syrjintä ei ole missän nimessä hyväksyttävää mutta perusssuomalaisten viljelemä rasismi ei pitäisi olla kenellekään tuntematon asia. Se oli jo esillä 2008-2011 kunta-ja eduskuntavaalien aikana. Kun Timo Soinilta
asiaa tuolloin kysyttiin hän kiisti aina että perussuomalaisissa olisi rasismia. Samalla hän ummpisti silmät tai korvat halla-aholaisten (termiä jota Soini itsekin vierasti vuoteen 2017 asti) rasistisilta kommenteilta
Orpon hallitusta on verrattu Svinhufvudin II hallitukseen (1930 -1931) jossa oli mukana Kokoomus, Maalaisliitto, Edistyspuolue ja RKP . Tuon ajan Maalaisliitto oli ehkä Suomen konservatiivin puolue jopa konservatiisempi kuin Kokoomus. Edistyspuolue on kadonnut poliittiselta kartalta.
Edistyspuolue on kadonnut poliittiselta kartalta, mutta sen jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa oli liberaalinen kansanpuolue, jonka alennustila myötävaikutti hyvin merkittävästi vihreän liikkeen syntyyn Suomessa. Ehtihän liberaaleissa olla nuoruudessaan mukana myös meidän bloggaajamme.
Ja kyllä 1930-luvun alkuvuosien Suomen konservatiivisin puolue oli RKP. Se ei ollut todellakaan mikään nykyisen kaltainen kaikki mukaan suvaitsevaisuuspiirileikkiin -puolue, vaan oli putkinäköisen ja fanaattisen syvällä vuoden 1918 juoksuhaudoissa, ei pelkästään kansalaissodan vaan myös kuningaskuntahankkeen kärsimän tappion vuoksi. Nykyisen RKP:n kaltaista linjaa edusti kokonaan erillinen kilpaileva puolue, ruotsalainen vasemmisto (Svenska vänstern), joka toimi aluksi RKP:n sisäisenä ryhmittymänä, mutta juuri vuonna 1931 irtautui omaksi puolueekseen, kun jakolinjat kävivät siinä vaiheessa niin ylitsekäymättömiksi. Puolue sai kansanedustajiakin ja yhdistyi takaisin RKP:hen vasta 1950-luvun alussa.
Vielä yksi ajatuskulku liittyen 1930-luvun Suomen politiikkaan. ”Oikeistolaisin hallitus sataan vuoteen” on nyt viime aikoina muodostunut medioissa toistelluksi fraasiksi, ja onhan tämä nykyinen hallitus aivan veret seisauttavan oikeistolainen 2000-luvun Suomen normaalilla mittapuulla. Mutta koen halua muistuttaa, että T. M. Kivimäen hallitus kaatui lokakuussa 1936, alle 87 vuotta sitten, siihen että se olisi halunnut palauttaa kuolemanrangaistuksen Suomessa käyttöön rauhan oloissa 110 vuoden tauon jälkeen, ja teki siitä luottamuskysymyksen. Tästä ollaan nyt kaikesta huolimatta, sanoisimmeko, melko kaukana.
Olen Tommi Uschanovin kanssa samaa mieltä että emme ole Suomessa siinä tilanteessa missä olimme 1930-luvulla.
Kataisen ja Rinne-Marinin hallitusten yhteinen piirre oli, että niissä oli molemmissa vasemmistoenemmistö ja molemmat olivat tomeria ottamaan velkaa.
Näkisin kuitenkin eron Kataisen ja Marinin hallituksen velanottoon. Kataisen hallitus otti parhaalla AAA+ luottoluokituksella ja alle 1% korolla velkaa. Marinin hallituksen lopussa keväällä 2022 korkojen nousu ja oli sen verran korkea että vastaavaa ei ole tapahtunut sitten 1992. Tosin ero on siinä että Suomen luottoluokitus on nyt AA+ ja 1992 alussa se oli sama mikä on Nicaraguan luottoluokitus.
Kummallista laittaa trollijuoppo-oikeisto ja Marinin vasemmisto vastapareiksi, kun on nähty aika selvästi miksi Marin ja Ohisalokin kieltäytyi persujen kanssa toimimisesta. Jos on aikuinen ihminen, niin kieltäytyy tuollaisesta sirkuksesta. Sitä kai se Marinkin tarkoitti puheessaan, että ei saa antaa ohjaksia putinisteille, magapelleille ja muille netistä joukkoja kerääviä radikaaleille joilla ei ole mitään muuta halua kuin tuhota. Persut on Suomen maga, brexit ja putinistien puolue. Kunhan heittelevät verbaalisia molotoveja eduskuntaan ja EU-parlamenttiin, mutta eivät jää ottamaan vastuuta tuhopoltoistaan. Mitä hyvää on seurannut Yhdysvalloissa magasta, brexitistä UK:ssa tai yleiseurooppalaisesta putinismista jota persujen parlamentaarikotkin puheissaan tunnustivat vuosien ajan?
Brexit oli kansanäänestys jonka lopputulos oli se mikä oli kansanäänestyksen tulos. On hyvin vaiketa uudelleen järjestää kansanäänestys asiasta josta on kerran äänestetty. Vaikka brexitin lopputulos ei ollut se mitä luvattiin oli se kuitenkin selvä että Brexit toteutuu kun enemmistö briteistä halusi erota EU:sta vaikka he eivät oikeastaan tietäneet sisämarkkinoiden ja vapaakaupan eroa. Kampanjat molemmin puolin tarjosivat vaihtoehdon josta yksi vaihtoehto voitti. Brexitin jälkeinen aikakausi on Britannian sisäinen asia.
Onko hallitus tehnyt jotain, peräti rasistista tai jopa fasistista? Vai mistä on kyse? Olen ollut lomilla ja en ole juuri seurannut mediaa.
Ministereitä nimitettäessä tulee varmistaa, että he ovat rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja. Perustuslaissa viitataan siis aiempiin meriitteihin.
Perustuslaki ei tosin sano että koulutus olisi ministereiden meriittien ainoa kriteeri. Ainjoa kriteeri on se että on oltava Suomen kansalainen. Jos mennään pelkällä koulutuksen kriteerillä niin Eva Biaudet tai Pekka Haavisto eivät olisi päteviä ministereitä koska heiltä puuttu loppu tutkinto. Molemmat ovat ylioppilaita joka ei ole loppututkinto.
Itselleni on tämän fraasin merkitys aina jäänyt hieman epäselväksi. Tarkoitetaanko taitavuudella nimenomaan kokemusta politiikan alalla, vai riittääkö vaikkapa diplomi-insinöörin paperit tai taito jonglöörata kolmea palloa? Tuon rehellisyyden kanssa eivät ainakaan ole turhan tarkkoja olleet. Entä millaista tunnettavuutta näille ominaisuuksille vaaditaan. (onko vaaleissa menestyminen riittävä osoitus siitä, että henkilön rehellisyys ja taitavuus ovat tulleet tunnetuiksi?)
Joka tapauksessa, viimeaikaiset kohut eivät käsittääkseni ole liittyneet henkilöiden rehellisyyteen tai taitavuuteen, vaan rasismiin.
Nyt on eduskuntapaikat kolmella suurimmalla:
|======== KOK 48
|====== PS_ 46
|=== SDP 43
40
Jos 0,6% äänestysoikeutetuista olisi nukkumisen sijaan sopivissa vaalipiireissä raahautunut äänestämään SDP niin paikat olisi:
|========= SDP 49 Marin pääministeriksi
|====== KOK 46
|===== PS 45
40
Jos taas vain 7600 nukkuvaa yhteensä (0,2% Suomen äänioikeutetuista) olisi Savo-Karjalan ja Keski-Suomen piirissä raahautunut äänestämään PS niin paikat olisi:
|======= PS 47 Purra pääministeriksi
|===== KOK 45
|== SDP 42
40
Näin laskin keväällä. Niin pienestä on joskus valtapolitiikka kiinni.
”Jätän aiemmat hallitukset vähemmälle ja keskityn nykyiseen ja edelliseen. Sen kuitenkin haluan sanoa, että jos etsitään syyllistä korkeaan valtion velkaan, turhaan velanottoon syyllistyi pahiten Kataisen-Stubbin hallitus.”
En ole perehtynyt Katainen-Stubbin hallitukseen niin hyvin että osaisin sanoa, miten asian laita on. Usein etenkin hallituksen ensimmäisen vuoden velanotot johtuvat edellisten päättäjien toimien jälkivaikutuksista niin paljon, että on vaikea erottaa uuden toimijan vaikutuksia edellisistä. Kauden lopulla vaikutusten suunta on usein vasta paremmin selvillä. Marinin hallituksen monien ratkaisujen velkavaikutukset ovat vasta edessä. Se hallitus teki monta ratkaisua, joiden kustannusvaikutukset näkyvät vasta tulevina vuosina. Hallituksen esitysten virallisissa vaikutusarvioissa huomioidaan yleensä vain seuraavan vuoden vaikutukset. Näistä ratkaisuista hoitajamitoitukset ovat yksi eniten julkisuudessa olleista asioista, mutta erilaisia kustannusvaikutteisia ratkaisuja, joilla on hallituskauden jälkeisiä jälkikäteisvaikutuksiakin, on lukuisia muitakin. Unohtaa ei sovi myöskään velkojen korkoja. Edellisen eduskunnan kaudella nostetuista lisäveloista jo yksinään on tulossa miljardiluokan lisäkorkomenot valtion budjettiin tulevina vuosina. Mielummin miljardeilla rahoittaisi vuosittain investointeja kuin aiempien päättämien ottaman velan korkoja.
Olen paljolti samaa mieltä kanssasi, mutta en tästä:
”Marinin hallitus toimi suhteellisen hyvin koronan hoidossa.”
Uudenmaan sulun lisäksi ( joka oli vakava loukkaus perusoikeuksia kohtaan) oli tuskallista seurata THL:n ja STM:n ( eli Krista Kiurun ) miekkailua/ mutapainia. Toimet lapsiin ja nuoriin olivat ylimitoitettuja ja haitallisia ja kestävyysvajetta syventäviä. Riskissä olevat jätettiin ruutuajan ja ”vertaistuen” varaan, kun aikuiset kaikkosivat rinnalta, esimerkiksi kapakoihin, joiden aukioloa viimeiseen asti suojeltiin . Katujengithän eivät sulkeudu, kun harrastukset ja kerhot ym. tekivät. Testaus- ja jäljitystoimintaan oli piikki auki vielä pitkään siinä vaiheessa, kun se oli täysin toivotonta. Peloteltiin rankasti koulujen ja päiväkotien vaarallisuudella ja Long-Covidilla varmistaen oireiden ilmaantumista. Moni ikääntynyt olisi mieluummin viettänyt loppuaikansa ystäviä tavaten , naamoja nähden , vaikka se kuoleman maalitolppa olisi tullut nopeammin vastaan…
Big Government on vähän ongelmallinen kun siitä tulee niin helposti Pro Business. Ei kuitenkaan terveydenhuollon kohdalla. Jotenkin tuosta Ukrainan tilanteesta näen jopa meriittinä Zelenskylle uran näyttelijänä. Juuri tapasi afrikkalaisia median edustajia viljasopimuksen takia ja retoriikka oli aika suoraa ja asiapitoista. Helpottaa kun on voinut vuosia laukoa samanlaista tekstiä televisiossa suoraan eikä ole joutunut kasvamaan politiikkaan.
Kun puhutaan 1930-luvusta Suomessa niin kannattaa muistaa, että sen vuosikymmenen pari ensimmäistä vuotta ja jälkipuoli ovat eri asioita. Oikeistokaappauksen uhka oli ohi viimeistään Mäntsälän kapinan aikaan 1932, ja vuosikymmenen loppu vuodesta 1936 eteenpäin sujui leppoisissa punamultahallituksen ja yleisen tyytyväisyyden merkeissä. Kommunistilait suitsivat militanttia vallankumouksellista toimintaa, mutta kansalaisoikeudet eivät olleet vakavasti uhattuina edes kommunistien kohdalla. Suomi oli oikeusvaltio. IKL sai parhaimmillaan tai pahimmillaan 10% kannatuksen vaaleissa. Voisimme olla 1930-luvustamme ylpeitä, kun verrataan mitä muualla Euroopassa ja Neuvostoliitossa samaan aikaan tapahtui.
Äärioikeisto ei pääse normaalitilanteessa valtaan ilman liittolaisia. Suomessa tämä tarkoittaa sitä, että Persut tarvitsevat aina vähintään joko Kokoomuksen tai Keskustan kumppanikseen. Samoin VOX tarvitsee Espanjassa PP:n, AfD Saksassa CDU/CSU:n ja SD Ruotsissa Moderaatit tuekseen.
Äärioikeistolle tämä on ongelma. Enemmistovaali- ja kaksipuoluejärjestelmä helpottaa heidän valtaanpääsyään: heidän tarvitsee vain onnistua kaappaamaan haltuunsa toisen puolueista (kuten Trump USA:ssa). Samoin auttaa blokkipolitiikka. Kumpikin edellä mainittu järjestelmä on ongelmallinen maltilliselle ja liberaalille oikeistolle. Äärimmilleen yksinkertaistettuna: jos haluat keventää verotusta, pitää sinun äänestää oikeistoa ääripuolueen valtaanpääsystä huolimatta (samanlaisia binäärisiä valintatilanteita maahanmuutosta, abortista ym.). Samaan kaavaan kuuluu maltillisen oikeiston pelottelu kommunisteilla, kuten 1930-luvulla (jolloin pelolle oli ihan toisella tavalla katettakin).
Suomen vahvuus on ollut blokkipolitiikan puuttuminen ja hallitusyhdistelmien moninaisuus. Vasemmisto-oikeistorajan yli ei hallitusta ole kuitenkaan enää kolmeen vaalikauteen muodostettu. Kehitys on mielestäni vaarallinen, koska se tullee jatkuessaan johtamaan Persujen hallitustaipaleen jatkoon.
Niin kauan kuin hallituksia muodostettiin kolmen vanhan suuren puolueen kesken, oli Kokoomuksen äänestäminen helppoa. Vaikkei kaikkea Kokoomuksen puolueohjelmaan kuuluvaa kannattanutkaan, paransi Kokoomuksen osallistuminen näkökulmastani hallituspolitiikkaa oli toisena päähallituspuolueena sitten SDP tai Keskusta. Nyt kun Kokoomuksella ei ole hallituksessa pidäkkeitä vasemmalta, politiikka iskikin sitten paljon pidemmälle kuin mitä itse olisin (tähän asti) kokoomuslaisena entisenä ammattiyhdistysaktiivina pitänyt.
Paradigma on siis muuttunut: en voi enää äänestää kokoomusta luottaen ääneni hyvään käyttöön.
Kun on ikää ja kokemusta karttunut, on alkanut huomata että asioilla on monia puolia. On esimerkiksi samaan aikaan totta, että pääomatuloverotuksen optimaaliseen tasoon vaikuttaa sekä omistamisen riski että pääomaa kuluttava inflaatio, mutta myös tulonjaon tasaisuudella on merkitystä. On samaan aikaan totta, että varsinkin pienellä työnantajalla on työnantajariski, mutta myös työntekijällä on riski olla töissä pienellä työntantajalla. Samoin ympäristöongelmat, aluepolitiikka, väestön ikääntyminen jne. Siksi hallituksessa olisi syytä olla eri näkökulmia, joiden teeseistä ja antiteeseistä kehitettäisiin ainakin täydellisessä politiikassa hyvin harkittu ja tasapainoinen synteesi.
Ennenkuin väestön ikääntyminen alkoi kaatua päälle ja samaan aikaan iski Nokian sekä paperiteollisuuden vaikeudet ja eurokriisi, Kokoomus ja SDP kykenivät hyvään yhteistyöhön pienpuolueiden tuella. Samalla kyseiset puolueet kykenivät myös kaupunkipolitiikkaan. Politiikka ei kuitenkaan ollut vain säästöjen metsästämistä. Nyt huoltosuhteen heikentyessä tilanne on toinen, eivätkä puolueet ole vuoden 2011 jälkeen kyenneet rakentavaan yhteistyöhön. Lieneekö syynä, että hallituksen ulkopuolisten syiden vuoksi hallituspolitiikka joutuisi painottumaan liikaa säästöihin, pois SDP:n toivomalta kentältä.
Tässä tullaankin ongelmaan, miten vastedes äänestäisin hyvän synteesin saamiseksi? Pienpuolueiden kohdalla RKP:n kohtalo hallituspuolueena muistuttaa panttivankitilannetta.
Vielä lopuksi: Kokoomus teki virheen jo 1933 lähtiessään yhteistyöhön IKL:n kanssa, missä valitettavasti oli mukana isoisoisänikin. Silloinkin osa Kokoomuksen kansanedustajista peräti vaihtoi IKL:n puolelle. Onneksi puolue Paasikiven johdolla palasi takaisin tältä harhareissulta. Olisi ollut syytä oppia yhdestä kerrasta.