Hoitajamitoituksessa tärkeintä olisi siirtyä kiinteästä mitoituksesta yksilöllisesti mitattuun hoidon tarpeeseen.
Säätytalolla käsitellään kuulemma hoitajamitoitusta.
Se pitäisi korjata kokonaan. Olennaista siinä ei ole, onko mitoitus 0,6 vai 0,7. Molemmat johtavat lopulta siihen, että hoitajia on työmäärään nähden liian vähän, koska mitoituksen malli on väärä.
Mitoituksen pitäisi perustua potilaan yksilöllisesti mitattuun hoidon tarpeeseen, esimerkiksi RAI-indeksiin. Hyväkuntoisen potilaan osalta mitoitus voisi olla vaikkapa 0,2 ja oikein vaikeasti hoidettavan osalta peräti yksi. On aivan eri asia, jos vanhus osaa pukea, syödä, peseytyä ja käydä vessassa kuin jos hän ei pysty näistä mihinkään ja häntä pitää vielä sängyssä kääntää muutaman tunnin välein makuuhaavojen välttämiseksi.
Kiinteässä rajassa on se vika, että se karsii sisään otettavia. Nyt hoitoon otetaan vain todella huonokuntoisia. Kun kaikki ovat hyvin huonokuntoisia, jopa se 0,7‑mitoituskin on liian pieni.
Nyt muut kuin todella huonokuntoiset pakotetaan kotihoitoon, vaikka he haluaisivat laitoshoitoon, koska eivät tunne pärjäävänsä kotona. Se taas näkyy sairaalapäivystyksissä, kun pelokkaat vanhukset hakeutuvat jonnekin ja ainoa mahdollisuus on sairaalapäivystys.
Helppohoitoisen potilaan osalta kotihoito on kalliimpaa kuin olisi RAI-indeksillä oikein mitoitettu laitoshoito. Onhan paljon helpompaa pistäytyä potilaan huoneessa antamassa lääkettä pari kertaa päivässä kuin matkustaa sinä tarkoituksessa hänen kotiinsa kaksi kertaa päivässä. Jos tässä saisi käyttää järkeä, vanhus otettaisiin laitokseen ja säästettäisiin rahaa, mutta näin ei tehdä, jos kymmentä sisään otettua helppohoitoista kohden on palkattava seitsemän hoitajaa, vaikka kaksi riittäisi siinä vaiheessa. Myöhemmin kunto todennäköisesti heikkenisi ja RAI-indeksi osoittaisi suurempaa hoidon tarvetta.
Terveisiä Säätytalolle. Muuttakaa koko henkilöstömitoitus rakenteellisesti järkeväksi. Se tekisi vanhustenhoidosta sekä halvempaa että inhimillisempää. Halvempaa, koska vanhusten hoito on yleensä halvempaa laitoksissa kuin kotona, kunhan mitoisus on oikea, ja inhimillisempää, koska useampi pääsisi niin halutessaan turvalliseen laitokseen.
Sinänsä nämä kiinteät henkilökuntamitoituksen – myös kiinteä RAI-indeksiin perustuva mitoitus – sisältävät sen virheen, etteivät ne jätä sijaa tuottavuuden nousulle. Tuottavuutta voivat nostaa yllättävät asiat. HUS:in hallitus kävi Kööpenhaminassa tutustumassa SOTE-palveluihin. Olivat keksineet vaihtaa puuvillalakanat liukkaampiin silkkilakanoihin. Niiden ansiosta potilaan kääntämiseen ei tarvita enää kahta hoitajaa. Liukkauden ansioista yksikin riittää. Kalliita silkkilakanoita ei tietenkään kannata ostaa, jos se ei saa johtaa säästöihin henkilöstömenoissa.
Hyvä! Tämän lisäksi säädetään, että kun hlön hoidon tarve ylittää tietyn raja-arvon, hänellä on velvollisuus muuttaa laitokseen jos mielii julkista palvelua saada. Nyt moni tervaskanto haluaa pysyä kotona ja juoksuttaa siellä kotihoitoa 4–5 kertaa vuorokaudessa. Kyllä tehohoitoakin pitää hakea sairaalasta asti koska sen tuominen kotiin olisi mielisairasta haaskausta. Ihan sama pätee — tai sen pitäisi päteä — sosiaalipalveluihin.
Oikeassa olet. Täällä vain vapaus-totalitaristit ovat sitä mieltä että vanhus saa ihan itse päättää ja elää miten lystää ja yhteiskunta joutuu maksamaan kaiken. Tai no, eivät he mitään oikeita vapaus-totalitaristeja ole, silloinhan he vaatisivat että jokainen pitää huolta ihan itse itsestään. Nyt vapaus on vain sellainen kiva hätävalhe ja argumentti johon voidaan vedota pitkälti tunnepohjalta.
En kyllä sitäkään ymmärrä, että omaisilla on täysimääräinen perimäoikeus ja perintöveroja koitetaan vielä laskeakkin mutta ei tarvitse kuitenkaan pitää huolta perinnön jättäjästä — tämä on valtion tehtävä. Konservatiivisista (perinnöt) ja liberaaleista (omaisista huolenpito) kannoista nappaillaan rusinat pullasta maksimoiden vain omaa henkilökohtaista hyötyä. Sitten vaan väännetään omissa kovapalkkaisissa töissä, tuodaan hoitajat yhteiskunnan piikkiin ulkomailta kun omat vanhemmat mätänevät hoitolaitoksessa. Mitään vastuuta ei oteta, mutta kyllä rahat kelpaa, sekä muiden että vanhempien.
Idea voisi olla hyvä, jos meillä olisi niitä laitospaikkoja. Vanhusten määrä on niin suuri ja veronmaksajien ja työntekijöiden määrä niin pieni, ettei vaikuta realistiselta. Lisäksi mitoituksissa on nytkin joustoa potilaiden hoitoisuudesta riippuen, ja toimijat tietenkin yrittävät saada mitoituksen mahdollisimman alas.
Itse maksaen esimerkiksi puolen miljoonan netto-omaisuus on syöty alle 10 vuodessa, toki eläke auttaa tässä.
Olen juristi ja terveydenhuollon maisteri, toiminut myös hallinto-oikeudessa näiden asioiden parissa, joten jotain asiasta tiedän.
Toki on pakko kommentoida, että sosiaalihuollossa (esim ympärivuorokautisessa palveluasumisessa) nämä vanhukset eivät ole potilaita vaan asiakkaita. Sosiaalihuoltoa ja terveydenhuoltoa säätelevät eri lait, eivätkä (sosiaalihuollon) asiakkaan ja (terveydenhuollon) potilaan oikeudet ole yhtenevät. (kts. Kommenttini tässä alempana). Koska näin on, soisin oikeita termejä käytettävän.
Muutoin olen kanssasi samaa mieltä.
Ode kirjoittaa ihan oiken: “Hoitajamitoituksessa tärkeintä olisi siirtyä kiinteästä mitoituksesta yksilöllisesti mitattuun hoidon tarpeeseen.”
Tässä törmätään siihen, että Suomen sote-systeemi on rakennettu kokonaan väärien, Hegelin (1770–1831 ) ja Marxin (1818–1883) ideoiden mukaan, joissa valtio oli kaiken keskiössä.
Hegel näki valtion historiallisen kehityksen perustana, ihmiskunnan rationaalisen ja eettisen kehityksen päämääränä.
Marx tunnetaan teoriasta, joka käsittelee työtätekevän ja omistavan luokan luokkaristiriitaa ja ‑taistelua. Marxia pidetään uudenaikaisen sosialismin ja kommunismin perustajana ja hänen lähtökohtanaan on Hegelin valtiokeskeisyys.
Marxin ideaan ongelmana on tämä: Hänen materialistisen teoriansa mukaan ihmiseläin on aineellinen osa luontoa, joka toimii ja vaistojensa ja viettiensä varassa.
Toisaalta tunnemme Immanuel Kantin (1724–1894) ideat, jonka itsenäiseen järkeen perustunut moraalifilosofia asetti järjen ohjaaman ihmissubjektin tiedollisen ja moraalisen maailman keskipisteeseen.
Nyt Ode ehdottaa “hoitajamitoituksessa yksilöllisesti mitattua hoidon tarvetta”, joka tietenkin Kantin idean mukaista.
Suomen sosialistinen, Marxilainen talouskokeilu on ilmiselvästi nyt ajautunut konkurssiin, niinkuin kaikkialla muuallakin.
Olisiko nyt aika tehdä Suomessa “Kanttilainen vallankumous”, jossa ihminen ja moraali ovat kaiken toiminnan keskiössä, ei valtio?
Tämähän on markkinatalouden perusta, joka on tunnetusti tuonut miljardeille hyvinvoinnin ja pelastanut miljoonat nälänhädältä!
Laitospaikkoja olisi jos niitä ei reguloitaisi väkisin mahdottomiksi ja kalliiksi tuottaa.
Hoitajamitoitukset fiksuiksi + poistetaan ~kaikilta tehtäviltä ehdottomat koulutusvaatimukset jne. Niin noita suhteellisen hyväkuntoisten vanhusten paikkoja voi tuottaa halvalla paljon.
JH: Laitoshoitoa on täysin mahdollista tuottaa 0,4 mitoituksella ja niissä asutaan noin kaksi viimeistä elinvuotta. Eli matikkasi on aivan pielessä.
Tottakai koko ajan pitää miettiä uusia mitoitusperusteita, mutta jos niitä ei kukaan osaa niitä konkretisoida niin jokin mitoitus on pakko kuitenkin olla jos ei haluta että vanhukset jätetään suorastaan heitteille, kuten tapahtui ennen hoitatamitoituksen nostamista. Pitää ymmärtää myös se mitä hoitajamitoitus oikeasti tarkoittaa, se tarkoittaa käytännössä sitä että silloin on edes teoriassa taata riittävän laadukkaat palvelut palveluasumisessa. Kokoomuksen puheet omavalvonnasta ja mitoituksen poistosta tarkoittaisi paluuta siihen mistä lähdettiin, rahastamiseen ilman mitään takeita että vanhuksia hoidetaan hyvin. Jos joku osaa määritellä uudet mitoitusperiaatteet, ja niihin liittyvät tehokkaat toimintatavat, sellaiset jotka toimivat myös käytännössä, niin toki mitoitus kannattaa tehdä niiden mukaan. Mutta siihen saakka kun muuta ei ole tarjolla, niin kannattaa tyytyä edes johonkin eli nykyiseen hoitajamitoitukseen pitäen mielessä että alhaisempi hoitajamitoitus tarkoittaa käytännössä samoilla reunaehdoilla myös huonompaa palvelua. Ja johonkinhan se palvelun laatutaso pitää asettaa, sillä muutenhan touhussa ei ole mitään järkeä.
https://www.visma.fi/numeron/hoitajamitoituksen-laskeminen/#kaytanto
Ei tosiaankaan kannata jatkaa ainakaan kokoomuksen linjalla jossa ei ole mitään rajaa sille millaisilla resursseilla palvelut tuotetaan ja vieläpä niin että valvonta on käytännössä pelkkää omavalvontaa ja selittelyä. Se malli palvelee vain niitä jotka tekevät vanhuksilla bisnestä, eikä takaa mitään palveluiden tarvitsijoille.
RAI-arviointi tuli muuten käyttöön 1.4.2023!
Tuota hoitajamitoitusta joskus mietin. 0,6 tuntuisi olevan niillä rajoilla, että omaishoitajat pitäisi lailla kieltää:
Jos ajatellaan, että omaishoitajan pitää nukkuakkin joskus niin hoitoa saisi 0,67 kertoimella (8 h nukkuma-aika). Jäisi 0,07 , 1 h 40 min, ruuan laittoon, henkilökohtaiseen hygieniaan ja siivoukseen yms. Tarkoille menee. Pitäisiköhän osa omaishoitajista pistää linnaan hoidon laiminlyönnistä/heitteillejätöstä.
Minä hoidin asian jotenkuten, kun hoidettavalla oli hyvät unenlahjat. Ja varsin säännöllinen päivärytmi. Piti vaan hiukan synkronoida menemisiään.
Vielä lisäys: myös ympärivuorokautisista hoitopaikoista lähetetään vanhuksia aika paljon päivystykseen. Niissä ei suinkaan ole lääkäri paikalla kuin esim kerran viikossa.
Blogisi ovat ihan hyviä avauksia, mutta voisit tehdä enemmän taustatyötä ennen julkaisemista.
Hoitolaitoksista(kin) joudutaan lähettämään asukkaita päivystykseen liian usein koska vapaita kiireettömiä terveyskeskusaikoja ei ole saatavilla. 2–3kk päähän menevä aika ei auta kun ikääntyneen ihmisen terveys heikkenee vaikkakin jostakin yksinkertaisesta syystä kuten virtsatietulehdus. Nämä väärään paikkaan väärään aikaan joutuneet vanhukset kuormittavat perusterveydenhuoltoa merkittävästi ja heikentävät epäsuorasti myös mm. terveyskeskusten toimintaa.
Melkoisen karua tekstiä, että vanhukset arvotetaan rahan mukaan, eikäsen mukaan, että hekin ovat ihmisiä ja heillä on oikeus asua kotonaan mahdollisimman pitkään. Pitäisi äkkiä saada ne kaikki laitokseen pois kodeistaa, siksi, että kaksi kertaa päivässä pitää piikittää. Kylmäävää ajattelua tuollainen vanhusten laskeminen ei ihmisinä ja suomalaisina, vaan jonain taakkana jota pakko.
Olet Osmo sinäkin jo kohta siinä iässä, että asia on itselläsi edessä. Oletko ihan aikuisten oikeasti tuota mieltä? Vai onko tässä nyt vain kyse siitä, että kunhan ei koske minua ja minulla on rahaa kyllä järjestää, niin kunhan ne muut. Että kuten verojakin voi hyvin nostaa, kunhan ei minun veroja, vaan niitä pahojen veroja?
Huh huh.
Siinä taidettiin sanoa, että hoitoon haluavat paikkoja on liian vähän. vanhukset. Hoitopaikkoihin ei tietenkään ketään pakoteta, kun
Niin se vain on, että jatkuvan hoidon tarpeessa olevat vanhukset ovat taakka. En näe mitään järkeä tämän asian kaunistelemisessa. Mitä tehokkaammin tämä taakka kannetaan sitä parempi. Erityisesti toivoisin vanhusten käyttävän omia rahojaan hoidon tason parantamiseen sen sijaan että omaiset räksyttävät jostain kylmäävästä ajattelusta, istuen perinnön päällä.
Toosi Vihreitä: Kylmäävä on se ajatus, että veronmaksajat sponsoroivat perijöitä jotka eivät huolehdi vanhemmistaan jotka vaativat loputtomasti palveluita muiden piikkiin tekemättä edes sitä myönnytystä, että muuttavat pariksi vuodeksi laitokseen jossa hoito on sekä turvallisempaa että tehokkaampaa, joka mahdollistaa enemmän hoitoa useammille samalla rahalla. Vanhukset ovat onnistuneet brändäämään itsensä joiksikin ihmeen köyhiksi pyhimyksiksi vaikka Suomessa ei muuta tehdäkään kun lapioidaan rahaa vanhusten elättämiseen ja hoitamiseen. Vanhusten omaisuus lihoiksi ja hoitokustannuksien maksamiseksi sanon minä. Suomi ei tarvitse perijöitä.
pikku kommentti tähän:
krista kiuru on pyrkimässä sdp:n puheenjohtajaksi! tuleeko kimmo kiljusesta kiurun ns. oikea käsi!
lopetetaan tämän kauhun levittäminen.
Vihreät tietysti toivoisivat, että Antti Rinne palaisi SDP:n puheenjohtajaksi, nyt kun hänellä on aikaa. Tämä saattaa olla liikaa toivottu, mutta olisi Krista Kiurukin vihreiden kannalta passeli. Em oli Lintmankaan huono.
Minusta Osmolla on asiantuntemusta edustava kirjoitus ja muutenkin järkevä lähestymistapa vanhuspalveluihin.
Ainoa huomautus minulta on tuo toteamus, että hoito on laitoksessa halvempaa. Jotenkin minusta tuntuu, että vaikka hoito on laitoksessa edullisempaa niin se laitosten seinien rakentaminen maksaa ja kokonaiskustannus on laitoksessa suurempi. Kaupungeissa tämän kustannuslisän voisi eliminoida, jos laitokseen siirtyvän henkilön asunto vuokrataan pois. Omistusasuntojen kohdalla tässä on iso kynnys.
Tästä ajattelin kirjoittaa seuraavassa postauksessa. Seinät vanhus tarvitsee myös asuessaan kotona. Tämä ei kuitenkaan mene oikein, koska vanhuksen, tai hänen omaistensa, kannattaa jättää vanhuksen asunto tyhjilleen sen sijaan, että vuokraisivat sen. Itse asiassa valtava rakenteellisen haaskauksen lähes.
Hei!
Nyt on pakko korjata että ikääntyneiden ympärivuorokautinen hoiva järjestetään sosiaalihuoltolain 21 c § nojalla ja asukkaat näissä yksiköissä ovat siten _asiakkaita_ (sosiaalihuollon asiakaslaki 3 § kohta 1) eivätkä potilaita (vrt potilaslaki).
Kuulostanee nillitykseltä, mutta ei sitä ole, sillä tämän asiantilan myötä asukkailla on sosiaalihuollon asiakaslain, sosiaalihuoltolain ja vanhuspalvelulain mukaiset oikeudet, mikä tarkoittaa, että mitoituksessa on otettava nämä oikeudet huomioon. Laadultaan hyvä sosiaalihuolto (laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta 4 §) sisältää muutakin kuin tässä tekstissä lueteltujen välttämättömien tarpeiden tyydytystä.
Ja tuossa laissa on jo otettu huomioon asiakkaiden erilaisia tarpeita. Ei hoitajamitoitus koske kaikkia asiakasryhmiä, vaan niitä joiden kohdalla se on relevanttia eli iäkkäitä jotka tarvitsevat tehostettua palveluasumista, pitkäaikaista laitoshoitoa tai lapsia varhaiskasvatuksessa.
Toki jokaiselle pitäisi löytyä omaa tarvetta vastaava palvelu, mutta tuntuu aika oudolta kun julkisuuteen annetaan kuva aivan kuin hoitajamitoitus koskisi nykyisin kaikkia palvelumuotoja ja kaikki olisi kiinni siitä.
Eikä se ettei kaikille tarvitsijoille löydy laitoshoitopaikkaa ratkea sillä että kikkaillaan jatkuvasti tehostettua palveluasumista ja pitkäaikaista laitoshoitoa oikeasti tarvitsevien hoitajamitoituksella, vaan sillä että panostetaan asiaan niin että löytyy. Jos joku pärjää vähemmällä tuella, niin ei hänelle kuulukaan laitospaikkaa vaan joku muu tukimuoto kuten esimerkiksi tuettu tai yhteisöllinen asuminen. Niihin on jo olemassa omat ratkaisut ja mitoitukset, eikä niitä pidä sotkea jatkuvasti keskusteluun nykyisestä hoitajamitoituksesta joka on aivan muuta tarkoitusta varten.
Valitettavasti sosiaalipalveluilla pelataan myös poliittista peliä ja se näkyy myös siinä keskustelussa mitä palveluiden ympärillä käydään julkisuudessa. Kun kokonaisuus on hämärä jo päättäjien puheissakin, niin ei ihme jos se on hämärä kansalaisillekin. Hoitajamitoitus on relevantti juuri siihen mihin se on tarkoitettukin, muihin tarpeisiin tarvitaan tietenkin niihin relevantit ratkaisut! Ja kyllä ne ratkaisut on huomioitu lainsäädännössä jo nyt, vain teot puuttuvat eli ne resurssit joilla relevantit palvelut tuotetaan, siis henkilöstö ja tilat.
Hoitajamitoituksesta käytävä loputon keskustelu on vain tapa viivyttää asian ratkaisemiseksi tarvittaviin toimiin ryhtymistä tai jopa estää niitä toimia. Sellaista se on kun toisille raha ja leikkaaminen ovat tärkeämpiä kuin ihmiset ja toimivat sote-palvelut.
Voisko samalla siirtyä hollannin vakuutuspohjaiseen malliin?
Jälleen kerran tämä jälkeenjäänyt, entinen poliitikko laukoo mukatotuuksiaan miettimättä yhtään, mitä suustaan päästää. Ei valitettavasti ole yllätys kuten ei sekään, että kommentteja sensuroidaan raskaasti.
Mutta ajatus helppohoitoisten laitostamisesta on jotain aivan kestämätöntä. On aivan turha väittää laitoshoitoa halvemmaksi esittämättä mitään perusteita! Lisäksi laitospaikkoja ei ole olemassa ja aina tulisi huomioida myös laitostamisen passivoiva vaikutus ja sitä seuraavat mielenterveydelliset ongelmat.
On kokonaan eri asia ottaa laitoshoitoon haluava sinne laitokseen. Mutta arvon Soininvaara ei esitä mitään keinoja lisätä niitä paikkoja! Ei tietenkään, se vaatisi jotain kongretiaa tyhjän jauhamisen sijaan.
Ja koska paikkoja ei ole tällä hetkellä tarjota eikä jokainen paikkakunta pysty niitä järjestämään niin kootaanko siis vanhukset muutamille suurille paikoille “keskitysleireille”? Tätäkö siis Herra Soininvaara haluaa? Ja onko itse valmis tällaiseen ratkaisuun omalta kohdaltaan?
Itsekin olen asemassa, jossa voi vaikuttaa vanhuksille suunnatun asuntotarjonnan toteutukseen. Mutta pelikenttä on sama kuin muuallakin. Rahaa ei ole, valtio ei tule vastaan, ARA ei ole ratkaisun avain jne. Samaan aikaan rakennuskustannukset ovat järjettömän korkeita. Eli valitettavasti keinoja lisätä tarjontaa ei ole. Uudisrakentamisen myötä kulut nousisivat täysin kestämättömiksi.
Eli odotan edelleen niitä oikeita ratkaisumalleja!
Kirjoitat:“On aivan eri asia, jos vanhus osaa pukea, syödä, peseytyä ja käydä vessassa kuin jos hän ei pysty näistä mihinkään ja häntä pitää vielä sängyssä kääntää muutaman tunnin välein makuuhaavojen välttämiseksi.”
—
Näitä ensimmäisenä kuvaamasi kaltaisia vanhuksia ei ympärivuorokautisessa palveluasumisessa (sosiaalihuoltolaki 21 c §) ole. Yksinkertaisesti siitä syystä, että he eivät tarvitse ympärivuorokautista hoivaa eikä sitä siksi heille järjestetä. Heille riittää esimerkiksi yhteisöllinen asuminen (sosiaalihuoltolaki 21 B §) eli entiseltä nimeltään palveluasuminen. Siinä henkilökuntaa ei ole öisin paikalla, koska asukkaat eivät sitä tarvitse.
—
Hoitajamitoitus koskee VAIN ympärivuorokautisen palveluasumisen yksiköitä, ei yhteisöllistä asumista ja sen asukkaita. Eli näitä kuvaamiasi henkilöitä, jotka ovat kevythoitoisia, ei tämä mitoitus koske laisinkaan.
—
Yhteisöllistä palveluasumista ja tehostettua palveluasumista saava henkilö voivat fyysisesti kuitenkin asua samassa yksikössä. Näin palveluntaso voi kasvaa kun henkilön palveluntarve kasvaa ilman, että tarvitsee muuttaa. Lisää tietoa asiassa esim. täältä: https://stm.fi/-/iakkaiden-ihmisten-kotiin-annettavat-palvelut-ja-asumispalvelut-kehittyvat-lakiuudistuksella
Ympärivuorokautisessa palveluasumisessa on paljon dementoituneita ihmisiä, jotka eivät pysty asumaan yksinään, mutta osaavat syödä, pukea, peseytyä ja käydä vessassa. Olen sellaisia nähnyt, kun kävin katsomassa äitiäni.
Minä olen Osmon kanssa samoilla linjoilla, että ympärivuorokautisessa hoidossa on paljon ihmisiä, jotka osaavat ja pystyvät itse suoriutumaan perusasioista. Mutta yksin elämään heitä ei voi jättää. Dementian edetessä ihmisellä voi olla omatoimisuutta, mutta se ei kohdennu oikein ilman avustavaa henkilöä.
Mummini halusi vuosikaudet laitokseen, koska ei pärjännyt kotona vaan kaatuili jatkuvasti, mutta ei sinne pääse, vaikka kuinka tahtoisi, koska kunnalle on halvempaa pitää vanhus kotona.
On vaikka kuinka paljon vanhuksia, jotka tahtovat laitoksiin, mutta kunnille laitoshoito on liian kallista.
Kuulostaa byrokraattiselta ja tehottomalta räknäillä jotain indeksejä. Eikö olisi yksinkertaisinta romuttaa koko mitoitus ja pärjätä niillä resursseilla, mitä on saatavissa. Työvoimaintensiivisemmästä hoivasta jotkut yksityiset laitokset voisivat kenties valjastaa kilpailutekijän, tai ainakin kokeilla, onko siitä sellaiseksi. Luonnollisesti siten, että korkeammat työvoimakustannukset katetaan käyttäjän omasta pussista.