Kategoria: Talouspolitiikka

Hallitus leikkaa asumistukea

Hal­li­tus leikkaa asum­is­tukea monel­la tavalla.

Siitä pois­tuu 300 euron suo­jao­su­us ansio­tu­loille. Tämä alen­taa pieni­palkkaisen asum­is­tukea sadal­la eurol­la. Olen tästä vähän haikeana, kos­ka pidän tuo­ta omavas­tu­u­ta omana aikaansaan­nok­se­nani. Se oli tarkoitet­tu erään­laisek­si köy­hän miehen mata­la­palkkat­uek­si tuke­maan työl­lisyyt­tä. Se piti yllä työ­paikko­ja, joiden palka­n­mak­sukyky oli huono. Näin työl­lis­tet­ti­in niitä, joil­la ei ole mitään erityisosaamista.

Sit­tem­min työt­tömyys on muut­tunut työvoima­pu­lak­si.   Näis­sä olois­sa voi tietysti ajatel­la, ettei tehot­to­mia työ­paikko­ja ylläpitävää mata­la­palkkatukea enää tarvita.

Siirtämä­vai­he pitäisi kuitenkin jotenkin hoitaa sosi­aalis­es­ti hyväksyt­täväl­lä taval­la. Jat­ka lukemista “Hal­li­tus leikkaa asumistukea”

Olen pahoillani aiheuttamastani suuttumuksesta

Kir­joituk­seni Talouselämä-lehdessä on tuot­tanut suur­ta suut­tumus­ta ja min­ua on syytet­ty vas­takkainaset­telun kär­jistämis­es­tä. Mikään täl­lainen ei ollut tarkoituk­seni. Olisi min­un tietysti pitänyt ymmärtää, että näin kir­joituk­sia Suomes­sa usein tulk­i­taan. Osa väärin ymmärtäjistä on kyl­lä ymmärtänyt väärin tahallaan.

Yritin vas­ta­ta kysymyk­seen, mik­si meil­lä on niin suuret verot, mut­ta kuitenkin niin vähän rahaa ter­vey­den­huoltoon ja niin mata­la perus­tur­van taso – seik­ka, jos­ta olemme saa­neet EU:lta usei­ta huo­mau­tuk­sia — ja mik­si tiet kuop­paisia. Edelleen on ihme­tel­ty, mik­si suo­ma­lais­ten ostovoima on niin mata­la, vaik­ka kokon­ais­tuotan­nos­sa olemme EU:n kärkimaita.

Merkit­tävänä syynä on kalli­ik­si tule­va aluer­ak­en­teemme. Maamme on har­vaan asut­tu, minkä takia esimerkik­si tiev­erkon pitu­us asukas­ta kohden on kym­menker­tainen Sak­saan ver­rat­tuna. Suomes­sa ei tue­ta maal­la asu­via sen enem­pää kuin muual­la, mut­ta kos­ka Suo­mi on EU:n maaseu­tu­val­taisin maa, tuen saa­jia on mui­ta EU-mai­ta enem­män suh­teessa  sen mak­saji­in. Tämä on puh­taasti matemaat­ti­nen totu­us ilman mitään arvolau­tauk­sia. Lehdet ker­toi­vat min­un sanoneen, että maal­la asu­via tue­taan liikaa. Niin en ollut kirjoittanut.

Kos­ka kaupungis­tu­mi­nen on meil­lä vielä kesken, suuri osa kokon­ais­tuotan­nos­tamme menee asun­to­jen rak­en­tamiseen kaupunkei­hin muut­taville. Olen laskenut, että yksi muut­ta­ja mak­saa 200 000 euroa, joten 30 000 kaupunki­in muut­ta­jaa vuodessa mak­saa kuusi miljardia.

Ostovoimaamme heiken­tää myös se, että tasa­tar­iffien joh­dos­ta esimerkik­si pos­ti­mak­sut ovat kaupungeis­sa huo­mat­tavasti kus­tan­nuk­sia korkeam­mat. Onhan postin­jakelu suo­ma­laisel­la maaseudul­la kalli­im­paa kuin vaikka­pa ital­ialaiselle, tiivi­isti asu­tul­la maaseudul­la. Tämäkin oli totea­mus, ei kan­nan­ot­to toisen­laisen tar­if­fin puoles­ta. Jat­ka lukemista “Olen pahoil­lani aiheut­ta­mas­tani suuttumuksesta”

Yksityinen vai julkinen (6): palvelusetelit vanhustenhoidossa

Tämä viimeinen osa kir­joi­tus­sar­jani sosi­aali- ja ter­veyshuol­losta viivästyi muiden kiirei­den vuok­si. Ehdin jo kir­joit­taa hoita­jami­toituk­ses­ta, joten ei siitä sen enempää.

Yksi­tyiset van­hus­ten­hoito­laitok­set ovat osoit­ta­neet parem­muuten­sa van­hus­ten­hoi­dos­sa. Samal­la rahal­la saa enem­män. Vähem­mäl­lä rahal­la ei kuitenkaan saa enem­pää. Kun­nat ovat mak­sa­neet jopa 30 % vähem­män van­hus­ten hoi­dos­ta yksi­ty­isille kuin omille laitok­silleen. Niin­pä ei ole ihme, että hoidon tasos­sa on joil­lakin yksi­ty­isil­lä puutteita.

Tässä käsit­te­len lähin­nä sitä, voisiko osta­ja olla van­hus itse (tai hänen omaisen­sa) eikä hyvinvointialue.

Mitä hoito asiakkaalle maksaa?

Yleinen käsi­tys on, että ympärivuorokautisen palvelu­a­sumisen asi­akas­mak­su on 85 % asi­akkaan tuloista. Täl­lä tarkoite­taan var­maankin net­to­tu­lo­ja, vaik­ka asianomais­es­ta laista en löytänyt kohtaa, jon­ka perus­teel­la tuloista vähen­netään verot. Ela­tus­mak­sut esimerkik­si kyl­lä vähennetään.

Lain mukaan se ei kuitenkaan saa olla korkeampi kuin palvelun tuotan­tokus­tan­nuk­set. Mak­sim­i­hin­ta on siis jotain 4500 €/kk. Tähän kat­toon tör­mätään vähän yli 5000 euron eläk­keen kohdal­la. Täl­laiset eläk­keet eivät ole yleisiä, mut­ta niitäkin on. Ennen kaikkea joil­lakin on pääomatuloja.

En ole näh­nyt yhdenkään hoito­laitok­sen ker­to­van, mikä on tämä lain mukainen enim­mäis­mak­su. Jat­ka lukemista “Yksi­tyi­nen vai julki­nen (6): palvelusetelit vanhustenhoidossa”

Hoitajamitoitus järkevämmäksi

Hoita­jami­toituk­ses­sa tärkein­tä olisi siir­tyä kiin­teästä mitoituk­ses­ta yksilöl­lis­es­ti mitat­tuun hoidon tarpeeseen.

Sää­ty­talol­la käsitel­lään kuulem­ma hoitajamitoitusta.

Se pitäisi kor­ja­ta kokon­aan. Olen­naista siinä ei ole, onko mitoi­tus 0,6 vai 0,7. Molem­mat johta­vat lop­ul­ta siihen, että hoita­jia on työmäärään näh­den liian vähän, kos­ka mitoituk­sen malli on väärä.

Mitoituk­sen pitäisi perus­tua poti­laan yksilöl­lis­es­ti mitat­tuun hoidon tarpeeseen, esimerkik­si RAI-indek­si­in. Hyväkun­toisen poti­laan osalta mitoi­tus voisi olla vaikka­pa 0,2 ja oikein vaikeasti hoidet­ta­van osalta peräti yksi. On aivan eri asia, jos van­hus osaa pukea, syödä, pesey­tyä ja käy­dä ves­sas­sa kuin jos hän ei pysty näistä mihinkään ja hän­tä pitää vielä sängyssä kään­tää muu­ta­man tun­nin välein maku­uhaavo­jen välttämiseksi.

Kiin­teässä rajas­sa on se vika, että se kar­sii sisään otet­tavia. Nyt hoitoon ote­taan vain todel­la huonokun­toisia. Kun kaik­ki ovat hyvin huonokun­toisia, jopa se 0,7‑mitoituskin on liian pieni.

Nyt muut kuin todel­la huonokun­toiset pakote­taan koti­hoitoon, vaik­ka he halu­aisi­vat laitoshoitoon, kos­ka eivät tunne pär­jäävän­sä kotona.  Se taas näkyy sairaalapäivystyk­sis­sä, kun pelokkaat van­huk­set hakeu­tu­vat jon­nekin ja ain­oa mah­dol­lisu­us on sairaalapäivystys. Jat­ka lukemista “Hoita­jami­toi­tus järkevämmäksi”

Kallis aluepolitiikka nostaa veroastetta

Julkaisen paljon kohua herät­täneen kolumni­ni Talouselämä-lehdessä. Olen pahoil­lani kohus­ta, kos­ka se ei ollut tarkoituk­seni. Olen tot­tunut aka­teemiseen keskustelu­un, jos­sa joutuu häpeään, jos sekoit­taa keskenään sanat syy ja syylli­nen. Olisi min­un tietysti pitänyt ymmärtää, että julki­nen keskustelu Suomes­sa on sel­l­aista kuin se on.

Kir­joituk­sen keskeinen tarkoi­tus oli sanoa, että huono ostovoima, korkea vero­tus ja silti huonot julkiset palve­lut eivät johdu siitä, että meil­lä köy­hät eivät ole tarpeek­si köy­hiä, kuten on niin suosit­tua väit­tää, vaan että har­vas­ta asu­tuk­ses­ta ja Suomen maaseu­tu­val­taisu­ud­es­ta johtuen alue­poli­ti­ik­ka tulee kalli­im­mak­si kuin muual­la. Kas kun kukaan ei keksinyt min­un syyl­listävän sotiemme vet­er­aane­ja suures­ta pinta-alastamme. 

Väitän silti, että osa ongel­maa on myös alue­poli­it­tisen tuen epäjo­hdon­mukaisu­us ja kus­tan­nuste­hot­to­muus. Olen kysynyt ennenkin, että kun maat­aloutemme suuri hand­i­cap on epäedulli­nen ilmas­tomme, mitä ideaa on ollut kansal­lisel­la tuel­la houkutel­la maat­alout­ta pain­ot­tumaan entistä epäedullisem­mille alueille. Tähän kir­joituk­seeni Maat­alouden siir­to pohjoiseen on virhe  pääsee tästä. Pidän myös has­suna, että toisaal­ta halu­taan suurin kus­tan­nuksin jar­rut­taa kaupungis­tu­mista ja toisaal­ta edis­tää sitä tuke­mal­la asun­to­tuotan­toa kasvukeskuksissa. 

Kun sanon, että postin­jakelua ja sähkön­jakelua haja-asu­tusalueil­la sub­ven­toidaan osana alue­poli­ti­ikkaa niin, että taa­jamis­sakin asu­vat mak­sa­vat tämän korkeina tar­if­feina, se on totea­mus, ei kan­nan­ot­to siihen, pitäisikö näin tehdä. Todet­takoon, että olen myös mon­een ker­taan sanonut, että autoilu on vas­taavasti haja-asu­tusalueil­la yliv­erotet­tua ja kaupungeis­sa aliverotettua. 

Tässä siis alku­peräi­nen tek­s­ti­ni. Se ei vas­taa täysin sitä, mitä julka­isti­in Talouselämän net­ti­sivuil­la, kos­ka toim­i­tus on edi­toin­ut tek­stiäni ja pari kor­jaus­ta tein nyt itsekin.  

 ***

Yksi seli­tys korkeaan Suomen vero­tuk­seen ja matali­in reaal­i­t­u­loi­hin on alue­poli­ti­ikas­sa. Kaikissa teol­lisu­us­mais­sa kaupunki­laiset tuke­vat maal­la asu­via. Suomes­sa tähän kuluu rahaa enem­män kuin muual­la, kos­ka Suo­mi on Euroopan maaseu­tu­val­taisin maa. Jat­ka lukemista “Kallis alue­poli­ti­ik­ka nos­taa veroastetta”

Yksityinen vai julkinen: miksi vakuutusmuotoinen terveydenhuolto tulee kalliiksi? (1/6)

Yksi­ty­is­ten ter­veyspalvelu­jen rooli ter­vey­den­huol­los­sa on pahasti ide­ol­o­gisen kiihkoilun sävyt­tämää. Ratkaise­mal­la tämä oikein voitaisi­in paran­taa ter­vey­den­huoltoa merkit­tävästi.  Selvitän kuu­den jutun sar­jal­la ajatuk­siani asiasta.

Liik­keelle on paljon pölväste­jä ajatuk­sia, kuten että kos­ka työter­veyshoito selviää ter­veistä aikui­sista halvem­mal­la kuin julki­nen sairaista van­huk­sista, yksi­tyi­nen toimii tehokkaam­min. Toisel­la puolel­la taas julis­te­taan, että vaik­ka yksi­tyiset tuot­taisi­vat palvelu­ja halvem­mal­la, niitä ei tule käyt­tää, kos­ka pör­riäiset siirtävät voit­to­varo­jaan ulko­maille. Halvem­mal­la ja kuitenkin voittoa?

Ver­rat­taes­sa maid­en ter­vey­den­huol­lon BKT-osuuk­sia, ter­vey­den­huolto on laatu­un näh­den kallista mais­sa, jois­sa se perus­tuu vaku­u­tuk­si­in ja yksi­ty­isi­in palvelui­hin. Kun olin perus­palve­lu­min­is­teri (2000–2002), sain Maail­man­pankil­ta viestin, jos­sa varoitet­ti­in Pohjo­is­mai­ta siir­tymis­es­tä edullis­es­ta verora­hoit­teis­es­ta ter­vey­den­huol­losta kalli­iseen vaku­u­tus­muo­toiseen. Maail­man­pankkia ei ole kukaan syyt­tänyt koskaan vasemmistolaisuudesta.

Vuon­na 2020 ter­vey­den­hoit­o­meno­jen osu­us BKT:sta oli Suomes­sa 9,5 pros­ent­tia, kun se samal­la tulota­sol­la ole­vis­sa vaku­u­tus­muo­toisen ter­vey­den­huol­lon mais­sa oli keskimäärin yli kak­si pros­ent­tiyk­sikköä – siis yli 20 % – suurem­pi. Ero jär­jestelmien kus­tan­nuk­sis­sa on kuitenkin hil­jak­seen supis­tunut. Meitä köy­hem­mis­sä mais­sa ter­vey­den­huoltoon luon­nol­lis­es­ti käytetään vähem­män rahaa. Link­ki OECD:n tilas­toon asi­as­ta tässä.

Jat­ka lukemista “Yksi­tyi­nen vai julki­nen: mik­si vaku­u­tus­muo­toinen ter­vey­den­huolto tulee kalli­ik­si? (1/6)”

Puheeni AM-seurantaraportista valtuustossa

Kaupung­in­val­tu­us­to käsit­teli AM-ohjel­man (asum­i­nen ja maankäyt­tö) seu­ran­tara­port­tia. Keskustelus­sa oli nous­sut sanan­vai­h­to kokoomuk­sen ja vasem­mis­ton välil­lä siitä, tuleeko suosia ARA-asum­ista vai tukea pien­i­t­u­lois­t­en asum­ista asum­istuen avul­la. Paa­vo Arhin­mä­ki oli julis­tanut, että asum­is­tu­ki on tulon­si­ir­to asun­to­ja omis­tamille pörssiy­htiöille ja ulko­maisille yhtiöille.

Oma puheen­vuoroni:

Min­un piti alun perin puhua vain tulev­as­ta asun­to­tuotan­non määrästä, mut­ta en mal­ta olla kom­men­toimat­ta tätä keskustelua Ara-asumis­es­ta ja asumistuesta.

Säännöstellyt vuokrat eivät pelitä, jos kaupunki on liian vetovoimainen

Kohtu­uhin­tainen asun­topoli­ti­ik­ka toimii sil­loin, kun kaupun­ki ei ole liian vetovoimainen ja asun­to­ja riit­tää kaikille kaupunki­in muut­tavil­la, kuten vaikka­pa Wienis­sä, mut­ta hyvin huonos­ti sil­loin, kun kaupun­ki on liian vetovoimainen suh­teessa asun­to­tuotan­toka­p­a­siteet­ti­in, kuten Tukhol­mas­sa. Tukhol­mas­sa asun­to on edulli­nen, mut­ta sitä joutuu jonot­ta­maan kymme­nen tai jopa 30 vuot­ta. Jos vai­h­toe­htona on kallis asun­to tai ei asun­toa lainkaan, on vaikea sanoa, mik­si ei asun­toa lainkaan olisi parem­pi. Jat­ka lukemista “Puheeni AM-seu­ran­tara­portista valtuustossa”

Maahanmuuttopolitiikka (1/2) työperäinen maahanmuutto

Tiedän, ettei ole poli­it­tis­es­ti viisas­ta kir­joit­ta mitään ulko­maalais­poli­ti­ikas­ta, mut­ta asen­teeni täl­laisia kysymyk­siä kohtaan on, että mis­tä ei pidä puhua, siitä ei voi vai­eta. Tämä puheen­vuorona on yksi­ty­isa­jat­telua, eivätkä esimerkik­si vihreät ole siitä vastuussa.

Ulko­maalais­poli­ti­ik­ka on val­tavien muu­to­spainei­den alaise­na, kos­ka työikäis­ten ikälu­okkien pienen­tyessä Euroop­pa ja moni muu maa tarvit­see väistämät­tä työvoimaa maan rajo­jen ulkop­uol­ta. Toisaal­ta Afrikan väestöräjähdys pakot­taa kor­jaa­maan human­itäärisen maa­han­muu­ton sääntöjä.

Tilas­tokeskus ei ole laskenut net­tou­u­si­u­tu­mis­lukua viime vuodelta, mut­ta kos­ka viimeisen 12 kuukau­den syn­tynei­den määrä oli enää 44 270 net­tou­u­si­u­tu­mis­lu­vun on olta­va jotain vähän alle 0.65. Se tarkoit­taa, että syn­tyvyy­den ollessa ikälu­okit­tain sama, sata naista syn­nyt­täisi keskimäärin 65 tyt­töä.   (Poikia ei tässä las­ke­ta, ja sik­si kai net­tou­u­si­u­tu­mis­lukua ei epäko­r­rek­ti­na luku­na julk­iste­ta.) Jos tilanne jatkuu täl­laise­na, jokainen ikälu­ok­ka olisi kooltaan 65 % van­hempi­en­sa ikälu­okas­ta ja 42 % iso­van­hempi­en­sa ikäluokasta.

Työikäis­ten määrä on kään­tymässä jyrkkään lasku­un. Kos­ka van­hus­ten­hoito ja sote ylipään­sä tarvit­see paljon lisää väkeä, työvoiman määrä soten ulkop­uolel­la las­kee vielä jyrkem­min. Näi­den jälkim­mäis­ten pitäisi kuitenkin verora­hoil­la rahoit­taa esimerkik­si se paisu­va sote. Edessämme on joko talouden jyrkkä supis­tu­mi­nen ja veroas­t­een jyrkkä nousu tai voimaperäi­nen työvoiman maa­han tuon­ti. Jat­ka lukemista “Maa­han­muut­topoli­ti­ik­ka (1/2) työperäi­nen maahanmuutto”

Mitä jäi sanomatta Ruben Stillerille?

Olin eilen Ruben Stil­lerin haas­tat­telus­sa. Ruben on ehdo­ton suosikki­toimit­ta­jani. Hänen rempseä tyylin­sä saa porautu­maan asioi­hin parem­min kuin tois­t­en kor­rek­timpi puheta­pa. Ruben oli lähet­tänyt min­ulle kysymys­run­gon. Val­taosa jäi sanomat­ta. Sik­si julkaisen lunttilappuni.

Ennuste­taan ensin neljä vuot­ta eteen­päin. Osmo, mitä odotat tältä hallituskaudelta?

On aika vaikea sanoa vielä. Voisin tuomi­ta hal­li­tuk­sen pelkkien ennakkolu­u­lo­jen poh­jal­ta, mut­ta kat­so­taan nyt ensin mitä ne tekevät. En ole mikään Arhinmäki.

Kun sekä MTK että SAK ovat oppo­si­tios­sa, pelkään pahoin, että nämä tule­vat tais­tele­maan yhteiskun­nal­lis­es­ta val­las­ta ja se näkyy lev­ot­to­muuksi­na työ­markki­noil­la.  Tämä on epädemokraat­tista, enkä siitä oikein pidä, kos­ka kan­natan demokra­ti­aa enkä kor­po­ra­tivis­mia, mut­ta kor­po­ra­tivis­min juuret ovat syväl­lä suo­ma­laises­sa yhteiskun­nas­sa. Jat­ka lukemista “Mitä jäi sanomat­ta Ruben Stillerille?”

Onko maatalouden kausityövoima orjuutta?

Onko väärin käyt­tää maat­aloudessa ulko­maista sesonkityövoimaa?

Todet­takoon ensin, että ulko­mainen työvoima on jok­seenkin vält­tämät­tömyys toimin­nalle. Ilman sitä ei vil­jeltäisi lainkaan vaan nekin elin­tarvikkeet joudut­taisi­in osta­maan ulkomailta.

Keskustelin asi­as­ta pari vuot­ta sit­ten erään suo­ma­laisen puu­tarhav­il­jeli­jän kanssa. Hän käyt­ti joka vuosi ulko­maalaisia sadonko­r­ju­us­sa ja mak­soi työe­htosopimuk­sen mukaista palkkaa. Tuo palk­ka on mon­en suo­ma­laisen silmis­sä mata­la, mut­ta hänen työn­tek­i­jöilleen suo­ras­taan unel­ma. He tien­asi­vat kuukaudessa sen mitä vuodessa koti­maas­saan. Syy tähän on pait­si koti­maid­en köy­hyys ennen kaikkea val­u­ut­takurssiero. Pal­ka­lla ei Suomes­sa eläisi kovinkaan hyvin, mut­ta hei­dän koti­mais­saan aivan lois­teliaasti, kos­ka kaik­ki on siel­lä paljon halvempaa.

Tämä on itse asi­as­sa val­u­ut­takurssien tarkoi­tus – tuot­taa kan­nat­tavia työti­laisuuk­sia köy­hien maid­en kansalaisille. Kun ostamme Aasi­as­sa valmis­te­tun T‑paidan, käytämme hyväk­si vielä paljon mata­lampia palkko­ja, siis ilman sitä kym­menker­tais­tu­mista. Jat­ka lukemista “Onko maat­alouden kausi­työvoima orjuutta?”