Minulla on taipumus luottaa valtavirtataloustieteilijöihin samasta syystä kuin luotan enemmän lääkäreihin kuin puoskareihin. Yhdestä asiasta olen kuitenkin valtavirtataloustieteilijöin kanssa eri mieltä – en siksi, että en uskoisi heidän teorioihinsa ja laskelmiinsa, vaan koska olen eri mieltä siitä mitä on hyvä elämä ja mikä on hyväksi maapallolle.
Minusta tuottavuuden noustessa ei kannattaisi pyrkiä lisäämään tuloja vaan vapaa-aikaa.
Ymmärrän, miksi talousoppineet ovat tästä eri mieltä, mutta pidän silti pääni.
Ville Komsi kiteytti tämän ajatuksen aikanaan hyvin: Enemmän aikaa, vähemmän roinaa!
Olen pilkkonut tämän moniaiheisen kirjoituksen kuudeksi erilliseksi postaukseksi jäsentääkseni kommentointi.
Enemmän aikaa, vähemmän roinaa, on hieno ja kannatettava ajatus, mutta meneekö se noin ainakaan vauraissa länsimaissa.
Nelipäiväistä työviikkoa tekevien joukko on varmasti laaja. Yksi ryhmä on tietysti pienten lasten äidit ja toinen aidosti kulutustaan vähentävät. Kolmas ryhmä on varmasti hyvätuloiset joiden lisääntynyt vapaa-aika kuluu matkustaessa ja harrastuksissa. Mitä enemmän harrastat ja matkustat, sitä enemmän kulutat. Hyvätuloiset usein nämä vielä yhdistäen niin, että torstaina lähdetään laskettelemaan ja maanantaina palataan takaisin jne.
Ylimääräinen vapaapäivä kuluu rattoisasti myös ostoksilla.
Tuottavuuden noustessa ne tulot kasvaa myös väkisin ja silloin yhä useampi voi leppostella lyhyemmällä työviikolla, ja se tarkoittaa enempää kuluttamista. Mun on vähän vaikea uskoa että ihmiset hylkäisi tämän länsimaisen porsastelun ilman että tätä elämäntapaa sanktioidaan tavalla tai toisella ja rankasti. Ei ihmiset palaa kirjojen pariin, käyskentele puistoissa ja filosofoi ystävien kesken vapaa-ajan lisääntyessä. Sillä on liian kiire kuluttamaan.
Tulojen vähempi verottaminen ja vastaavasti haittaverojen kasvattaminen on tuskin ratkaisu ongelmaan. Tai ainakin haittaverojen pitäisi olla hyvin korkeat, muuten homma olisi näpertelyä. Hyvin korkeat haittaverot synnyttäisi omat ongelmansa.
Jos haluamme pitää maapallon elinkelpoisena myös jatkossa, niin meidän pitää hyväksyä huomattavasti pienempi kulutus ja aineellisesti niukempi elämä. Puhelinta ei voi vaihtaa joka vuosi. Sähköauton sijaan luopua omasta autosta ja lentää vähemmän. Ihminen ei tarvitse 15 t-paitaa ja 10 paria kenkiä. Eikä näitä pidä tehdä Kiinassa ja lennättää meille Suomeen. Jos kenkä irvistää niin suutarille Zalandon sijasta. Ostaa suurinpiirtein vain ne ruuat mitä syö. Kaikkea kuluttamista alaspäin selvästi ja joku kohtuus tähän nykymenoon verrattuna.
Monet asiat ovat kovin rajallisia resursseja. Eirassa on tilaa ~1000:lle ihmiselle. Se on 0.02% Suomen väestöstä. Good luck sinne pääsemiseksi jos et kuulu top5%:iin tienaajista.
Jos haluaa niitä rajallisia resursseja, se on vähän väkisinkin kilpajuoksua.