Enemmän aikaa, vähemmän roinaa! (1/6)

Min­ul­la on taipumus luot­taa val­tavir­tat­alousti­eteil­i­jöi­hin samas­ta syys­tä kuin luotan enem­män lääkärei­hin kuin puoskarei­hin. Yhdestä asi­as­ta olen kuitenkin val­tavir­tat­alousti­eteil­i­jöin kanssa eri mieltä – en sik­si, että en uskoisi hei­dän teo­ri­oi­hin­sa ja laskelmi­in­sa, vaan kos­ka olen eri mieltä siitä mitä on hyvä elämä ja mikä on hyväk­si maapallolle.

Minus­ta tuot­tavu­u­den noustes­sa ei kan­nat­taisi pyrk­iä lisäämään tulo­ja vaan vapaa-aikaa.

Ymmär­rän, mik­si talousop­pi­neet ovat tästä eri mieltä, mut­ta pidän silti pääni.

Ville Kom­si kiteyt­ti tämän ajatuk­sen aikanaan hyvin: Enem­män aikaa, vähem­män roinaa!

Olen pilkkonut tämän moni­ai­heisen kir­joituk­sen kuudek­si eril­lisek­si postauk­sek­si jäsen­tääk­seni kommentointi.

3 vastausta artikkeliin “Enemmän aikaa, vähemmän roinaa! (1/6)”

  1. Enem­män aikaa, vähem­män roinaa, on hieno ja kan­natet­ta­va aja­tus, mut­ta meneekö se noin ainakaan vau­rais­sa länsimaissa.

    Nelipäiväistä työvi­ikkoa teke­vien joukko on var­masti laa­ja. Yksi ryh­mä on tietysti pien­ten las­ten äid­it ja toinen aidosti kulu­tus­taan vähen­tävät. Kol­mas ryh­mä on var­masti hyvä­tu­loiset joiden lisään­tynyt vapaa-aika kuluu matkus­taes­sa ja har­ras­tuk­sis­sa. Mitä enem­män har­ra­s­tat ja matku­s­tat, sitä enem­män kulu­tat. Hyvä­tu­loiset usein nämä vielä yhdis­täen niin, että torstaina lähde­tään las­ket­tele­maan ja maanan­taina palataan takaisin jne.

    Ylimääräi­nen vapaapäivä kuluu rat­toisas­ti myös ostoksilla.

    Tuot­tavu­u­den noustes­sa ne tulot kas­vaa myös väk­isin ja sil­loin yhä use­ampi voi lep­postel­la lyhyem­mäl­lä työvi­ikol­la, ja se tarkoit­taa enem­pää kulut­tamista. Mun on vähän vaikea uskoa että ihmiset hylkäisi tämän län­si­maisen por­sastelun ilman että tätä elämän­ta­paa sank­tioidaan taval­la tai toisel­la ja rankasti. Ei ihmiset palaa kir­jo­jen pari­in, käysken­tele puis­tois­sa ja filoso­foi ystävien kesken vapaa-ajan lisään­tyessä. Sil­lä on liian kiire kuluttamaan.

    Tulo­jen vähempi verot­ta­mi­nen ja vas­taavasti hait­tavero­jen kas­vat­ta­mi­nen on tuskin ratkaisu ongel­maan. Tai ainakin hait­tavero­jen pitäisi olla hyvin korkeat, muuten hom­ma olisi näperte­lyä. Hyvin korkeat hait­taverot syn­nyt­täisi omat ongelmansa.

    Jos halu­amme pitää maa­pal­lon elinkelpoise­na myös jatkos­sa, niin mei­dän pitää hyväksyä huo­mat­tavasti pienem­pi kulu­tus ja aineel­lis­es­ti niukem­pi elämä. Puhe­lin­ta ei voi vai­h­taa joka vuosi. Sähköau­ton sijaan luop­ua omas­ta autos­ta ja lentää vähem­män. Ihmi­nen ei tarvitse 15 t‑paitaa ja 10 paria kenkiä. Eikä näitä pidä tehdä Kiinas­sa ja lennät­tää meille Suomeen. Jos kenkä irvistää niin suu­tar­ille Zalan­don sijas­ta. Ostaa suur­in­pi­irtein vain ne ruu­at mitä syö. Kaikkea kulut­tamista alaspäin selvästi ja joku kohtu­us tähän nyky­menoon verrattuna.

  2. Mon­et asi­at ovat kovin rajal­lisia resursse­ja. Eiras­sa on tilaa ~1000:lle ihmiselle. Se on 0.02% Suomen väestöstä. Good luck sinne pääsemisek­si jos et kuu­lu top5%:iin tienaajista.

    Jos halu­aa niitä rajal­lisia resursse­ja, se on vähän väk­isinkin kilpajuoksua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.