Kategoria: Talouspolitiikka

Valitsemme humanitääriset maahanmuuttajat väärin

Pako­lais­ten määrä maail­mas­sa kas­vaa kon­flik­tien lisään­tyessä sekä Afrikan samanaikaisen väestöräjähdyk­sen ja ilmas­ton­muu­tok­sen vuok­si. Se tarkoit­taa, että kaikkien vau­raiden maid­en, myös siis Suomen, on otet­ta­va jatkos­sa huo­mat­tavasti enem­män maa­han­muut­ta­jia human­itäärisin perustein. Kun tar­jol­la on hädä­nalaisia enem­män kuin voidaan ottaa, on keskeistä, miten maa­han­muut­ta­jat valikoidaan, jot­ta taloudel­lis­es­ta uhrauk­ses­ta saadaan suurin hyö­ty tai toisin päin, jot­ta uhraus ei olisi saavutet­tuun hyö­tyyn näh­den kohtu­ut­toman kallis.

Vähän luku­ja: pelkästään Turkki­in on tul­lut Syyr­i­an sodan vuok­si neljä miljoon­aa pako­laista. Kiinan koko kym­men­miljoon­ainen uigu­uriväestö täyt­täisi vain­on kohteena olemisen kri­teer­it, mut­ta he eivät pysty hakeu­tu­maan rajoillemme tur­va­paikkaa anomaan. Kiina var­maankin kyl­lä päästäisi hei­dät lähtemään, joten ties vaik­ka he joskus tule­vatkin. Jat­ka lukemista “Val­it­semme human­itääriset maa­han­muut­ta­jat väärin”

Miten ja miksi humanitäärisin perustein Suomeen tulleiden sosiaaliturva pitää eriyttää.

Kir­joituk­seni Maa­han­muu­ton vaikeat kysymyk­set sai vas­taan­oton, joka yllät­ti min­ut. Tek­stiä on luet­tu yli 25 000 ker­taa. Olen kuitenkin kir­joit­tanut samat asi­at mon­ta ker­taa aiem­minkin, viimek­si toukoku­us­sa. Kir­joituk­si­in pääsee tästä ja tästä. Jok­seenkin samaa olen kir­joit­tanut mon­ta ker­taa viimeisen 20 vuo­den aikana. Lai­ta blo­gin hakukent­tää ”maa­han­muut­to” niin saat run­saasti osumia.

Olen pöl­lämystynyt tästä keskustelus­ta, jos­sa puheen­vuoroi­hin asen­noidu­taan vain sen mukaan, onko kir­joit­ta­ja maa­han­muut­ta­jien puolel­la vai heitä vas­taan, eikä muul­la ole merk­i­tys­tä. Maa­han­muut­toon liit­tyvät kysymyk­set ovat vaikei­ta ja muut­tuvat koko ajan vaikeam­mik­si. Järkevät pelisään­nöt, ”yhteiskun­nalli­nen insinööriosaami­nen”, tulee koko ajan tärkeämmäksi.

Kir­joitin siitä, että sosi­aal­i­tur­van tulisi olla human­itäärisen maa­han­muut­ta­jien kohdal­la eri­lainen kuin se on maas­sa pitkään asu­vien kohdal­la. Tarkoi­tan täl­lä human­itäärisin perustein oleskelu­lu­van saa­jia, en vas­taan­ot­tokeskuk­sis­sa ole­via, joiden hake­mus­ta vas­ta käsitel­lään – heil­lähän on jo nyt eri­lainen sosi­aal­i­tur­va – enkä myöskään työperäistä maa­han­muut­toa. Jat­ka lukemista “Miten ja mik­si human­itäärisin perustein Suomeen tullei­den sosi­aal­i­tur­va pitää eriyttää.”

Perintöverosta luovutusvoittoveroon (3): Progressiivinen menovero?

Suomes­sa on siis tehty suurten sijoi­tu­so­maisuuk­sien kar­tut­ta­mi­nen hold­ingy­htiöi­den avul­la verot­tomak­si. Omaisu­us­tu­losta on mak­set­ta­va veroa vas­ta, jos sitä tuloute­taan kulutet­tavak­si. Tämä pätee kuitenkin vain niihin, jot­ka kar­tut­ta­vat omaisu­ut­taan omaisu­us­tu­loil­la. Se taas edel­lyt­tää, että on olta­va valmi­ik­si varakas.

Palka­nsaa­ja, joka halu­aa kar­tut­taa var­al­lisu­ut­taan palka­s­ta säästämäl­lä, joutuu sen sijaan mak­samaan veroa myös siitä osas­ta tuloa, jon­ka käyt­tää säästämiseen. Työtä tekemäl­lä ei toisin sanoen voi rikastua.

Entä jos muutet­taisi­in tämäkin? Siir­ryt­täisi­in pro­gres­si­ivis­es­ta tuloveros­ta pro­gres­si­iviseen men­overoon. Tämä tarkoit­taisi, että kaik­ki säästämi­nen olisi vero­tuk­ses­sa vähen­nyskelpoista ja vas­taavasti säästö­jen syömistä verotet­taisi­in kuin tuloa.

Asun­tosäästämi­nen helpot­tuisi huo­mat­tavasti, mut­ta niin helpot­tuisi myös vaikka­pa osakesäästämi­nen. Tämä olisi tie vau­raaseen keskilu­okkaan ja ainakin vähän nyky­istä vau­raampi­in eri tulolu­okki­in kuu­lu­vi­in palka­nsaa­ji­in. Jat­ka lukemista “Per­in­töveros­ta luovu­tusvoit­toveroon (3): Pro­gres­si­ivi­nen menovero?”

Perintöverosta luovutusvoittoveroon (2) Sijoituspääoman tarve

Halul­la kas­vat­taa suuromis­ta­jien yri­tys­var­al­lisu­ut­ta on vankat perus­teet, vaik­ka ide­ol­o­gis­es­ti se onkin help­po tuomi­ta. Kan­sain­väli­sis­sä ver­tailuis­sa suo­ma­laiset koti­taloudet omis­ta­vat vähän. Se tekee niistä haavoit­tuvia talouden häir­iölle, kos­ka peli­v­araa ei ole.

Vielä suurem­pi ongel­ma on, että sijoit­ta­maan pystyvää yri­tys­var­al­lisu­ut­ta on Suomes­sa vähän. Se johtaa maamme luisumiseen tytäry­htiö­taloudek­si, mis­sä ei ole oikein mitään hyvää. Kun koti­maista rahaa ei ole, lupaavia suo­ma­laisia yri­tyk­siä myy­dään ulko­maille, eri­tyis­es­ti Ruot­si­in ja Nor­jaan. Nui­va suh­tau­tu­mi­nen var­al­lisu­ut­teen ei ole tehnyt suo­ma­lais­ten yri­tys­ten omis­ta­jista köy­hempiä, he eivät vain ole suomalaisia.

Ruot­sis­sa hal­li­tus on poli­it­tis­es­ta väristään riip­pumat­ta suos­in­ut omis­ta­ja­suku­jen var­al­lisu­u­den kasvua. Tämän poli­ti­ikan järkevyy­destä mil­tei kaik­ki ovat Ruot­sis­sa samaa mieltä.

Tämän seu­rauk­se­na Ruotsin talous on hyvässä iskus­sa, mut­ta niin­pä omaisu­userot Ruot­sis­sa ovat suh­teessa yhtä suuria kuin Yhdys­val­lois­sa. Ruot­si on Suomeen näh­den selvä luokkay­hteiskun­ta. Silti köy­hillä ei mene Ruot­sis­sa mitenkään huonos­ti. Jat­ka lukemista “Per­in­töveros­ta luovu­tusvoit­toveroon (2) Sijoi­tus­pääo­man tarve”

Perintöverosta luovutusvoiton veroon (1)

Hal­li­tu­so­hjel­mas­sa lukee kaiken muun ohella:

”Per­in­töveron kor­vaamista per­in­tönä saadun omaisu­u­den luovu­tusvoit­to­jen vero­tuk­sel­la selvitetään.”

Tämä on vain yksi selvi­tys monia joukos­sa, mut­ta jos tämä toteu­tuu, se muut­taa suo­ma­laista yhteiskun­taa merkit­tävästi. Tässä ehdote­taan Suomeen uud­is­tus­ta, joka on toteutet­tu Ruot­sis­sa. Kir­joi­tan tästä aiheesta muu­ta­man jutun sar­jan, kos­ka asia on iso ja kauaskantoinen.

Taval­lisen tal­laa­jan per­in­tövero­tus saat­taisi jopa kiristyä – riip­puu suuresti toteu­tus­tavas­ta – mut­ta suurten yri­tyso­maisuuk­sien per­in­tövero­tus katoaa käytän­nössä olemattomiin.

Tavalli­nen tal­laa­ja perii yleen­sä asun­non. Joskus asun­to on myytävä ja sil­loin siitä myyn­ti­hin­nas­ta menevä vero kas­vaa merkit­tävästi suurem­mak­si kuin olisi ollut per­in­tävero nykysään­nöil­lä. Nyt per­in­tövero mak­se­taan peri­aat­teessa asun­non käyvästä arvos­ta, mut­ta se on myyn­tivoiton veroa olen­nais­es­ti pienem­pi. Jos per­i­tyn asun­non myy, myyn­tivoitostakin joutuu mak­samaan veroa, mut­ta osto­hin­naksi määrätään perunk­ir­joituk­ses­sa määrät­ty arvo. Ruotsin mallis­sa osto­hin­naksi määrätään inflaa­ti­ol­la kor­jaam­a­ton hin­ta, jol­la asun­to on ostet­tu ehkä vuosikym­meniä aiem­min. Jos asun­to on van­ha, käytän­nössä koko asun­non myyn­ti­hin­nas­ta joutuu mak­samaan myyn­tivoiton veron. Vuodes­ta 1970 raha­nar­vo on pudon­nut kymme­ne­sosaan. Tätä voidaan kohtu­ullis­taa han­k­in­ta­meno-olet­ta­mal­la, joka nyt on van­has­ta asun­nos­ta 40 %. Niin­pä myyn­ti­hin­nas­ta jou­tu­isi mak­samaan veroa 0,60 x 34 % eli 20,4 %. Se on olen­nais­es­ti enem­män kuin olisi nyt per­in­tövero asun­nos­ta. Jat­ka lukemista “Per­in­töveros­ta luovu­tusvoiton veroon (1)”

Mitä tehdä asumistuelle ja sovitellulle päivärahalle

Poli­ti­ikkamme tilaa käsit­televä sar­ja jatkuu…

Aikamme suuri talous- ja sosi­aalipoli­it­ti­nen ongel­ma on eri­ar­voisu­u­den kasvu työ­markki­noil­la. Tämän ongel­man ratkaisem­i­nen on vält­tämätön­tä, jos aiomme säi­lyt­tää Suomen ehyenä hyvinvointivaltiona.

Jos työvoima oli 1980-luvun lop­ul­la palkat­tu huu­tokau­pal­la ker­ran vuodessa jär­jeste­ty­il­lä pes­tu­umarkki­noil­la, tulon­jaolle ei olisi tapah­tunut juuri mitään — eräät mies­val­taiset palkat oli­si­vat tosin laske­neet ja nais­val­taiset nousseet.

Sen jäl­keen automaa­tio ja dig­i­tal­isaa­tio ovat iske­neet työ­markki­noille ja vähen­täneet huo­mat­tavasti suorit­ta­van työn kysyn­tään. Nyt työvoiman huu­tokaup­paami­nen johtaisi nopeasti kas­vavi­in palkkaeroihin.

Palkkaerot kas­va­vat väk­isin, kos­ka yläpäässä palkko­ja ei säädel­lä mil­lään sopimuk­sil­la. Bill Gates sanoi, että hyvä koodari tuot­taa kymme­nen tuhat­ta ker­taa sen mitä huono koodari, eikä hän var­maankaan tarkoit­tanut kood­iriv­ien määrää.

Asiantun­ti­ja-ammateis­sa parhaille mak­se­taan melkein mitä tahansa mut­ta suorit­tavas­sa työssä tek­i­jöistä on yli­tar­jon­taa ja palkat matavat.

Mata­lasti koulute­tu­ille on poten­ti­aal­isia työ­paikko­ja palvelu­aloil­la, mut­ta ne ovat Suomes­sa alike­hit­tyneitä. Suo­mi on itsepa­lveluy­hteiskun­ta. Liian pitkään oli val­lal­la käsi­tys, ettemme rikas­tu pesemäl­lä tois­temme paitoja.

Pien­ten palkko­jen ongel­maan voi yrit­tää etsiä ratkaisua tupo-pöy­dässä, mut­ta alimpi­en palkko­jen nos­t­a­mi­nen vähen­täisi kaikille sopivia työ­paikko­ja entis­es­tään ja nos­taisi tasapainotyöttömyyttä.

Parem­pi ratkaisu on tukea mata­la­palkkaisia täy­den­tävil­lä tulon­si­ir­roil­la ja antaa palkko­jen määräy­tyä nyky­istä markki­nae­htoisem­min. Tulon­si­ir­rot mak­sa­vat, mut­ta parem­pi työl­lisyys johtaa toisaal­ta korkeam­paan kansan­tu­loon. Kyl­lä sato­jen tuhan­sien työt­tömien elät­tämi­nenkin maksaa.

Maat, jot­ka ovat saavut­ta­neet hyvän työl­lisyysas­teen, tuke­vat huono-osaista työvoimaa täy­den­tävil­lä tulon­si­ir­roil­la tai työ­nan­ta­jille mak­set­taval­la palkkat­uel­la. Se siis kannattaa.

Suomes­sa ei ole mata­la­palkkatukea, mut­ta tehtävää täyt­tämään on kehit­tynyt kolme jär­jestelmää: asum­is­tu­ki, työt­tömyys­tur­van sovitel­tu päivära­ha ja työ­nan­ta­jille mak­set­ta­va palkkatu­ki. Näis­sä kaikissa on omat ongel­mansa. Suo­ra negati­ivi­nen tulovero olisi selkein ja toimivin. Sitä on kan­nat­tanut jopa Mil­ton Fried­man. Jat­ka lukemista “Mitä tehdä asum­istuelle ja sovitel­lulle päivärahalle”

Pessimismiä Suomen politiikasta (1)

Päätin kir­joit­taa ajatuk­siani Suomen poli­ti­ikas­ta junas­sa matkalla Frank­furtista Ham­puri­in. Jut­tu venähti niin pitkäk­si ja Ham­puri alkaa olla niin lähel­lä, että jaan tämän kah­teen tai kolmeen osaan. Jälkim­mäisessä käsit­te­len Orpon hallitusta.

Olen voin­ut pitkään huonos­ti seu­rates­sani suo­ma­laista poli­ti­ikkaa. Aiem­pi vahvu­utemme, kyky sopia vaikeis­takin asioista, on vai­h­tunut asteit­tain hedelmät­tömäk­si vas­takkainaset­teluk­si. Talousti­eteis­sä pide­tään hyvänä pyrk­iä niin san­ot­tuun Pare­to-opti­mi­in, tilaan, jota ei voi muut­taa enää niin, etteikö jonkin osa­puolen ase­ma heikkene. Siihen asti kaik­ki on vain win-win ‑tilan­net­ta. Nykyi­nen hal­li­tus on tämän kehi­tyk­sen huipentuma.

Sanoin joskus melkein 20 vuot­ta sit­ten Van­hasen hal­li­tuk­ses­ta, että siinä on se hyvä puoli, ettei siitä pääse enää alaspäin. On päässyt, ja mon­ta ker­taa. Kataisen hal­li­tuk­ses­ta sanoin jos­sain sul­je­tus­sa tilaisu­udessa, että se on suomen his­to­ri­an huonoin hal­li­tus. Raimo Sailas oikaisi min­ua sanoen, että Miet­tusen hätäti­la­hal­li­tus oli vielä huonompi.

Jätän aiem­mat hal­li­tuk­set vähem­mälle ja keski­tyn nykyiseen ja edel­liseen. Sen kuitenkin halu­an sanoa, että jos etsitään syyl­listä korkeaan val­tion velka­an, turhaan velan­ot­toon syyl­listyi pahiten Kataisen-Stub­bin hal­li­tus. Jat­ka lukemista “Pes­simis­miä Suomen poli­ti­ikas­ta (1)”

Hallituksen asuntopolitiikan jyrkkä käännös ja Helsinki

Hal­li­tuk­sen asun­topoli­it­tiset päätök­set ovat herät­täneet keskustelun siitä, mik­si verora­hoin pitäisi tukea joidenkin asum­ista kalli­il­la alueil­la, joi­hin  itse mak­sav­il­la keski­t­u­loisil­la ei ole mitään asi­aa. Asia ei koske vain Helsinkiä. Samaa kysyi joku min­ul­ta Tam­pereel­la Koskipuistossa.

Jos ajat­telemme asi­aa vain yksilöi­den kannal­ta, vas­taus on, ettei minkään takia, mut­ta jos ajat­telemme yhteisö­ta­sol­la, vas­taus on seg­re­gaa­tion estämiseksi.

Seg­re­gaa­tio on suurten kaupunkien vihe­liäi­nen ongel­ma, joka tulee hyvin kalli­ik­si, jos se päästetään irti. Kat­sokaa vain, miten on käynyt Ruotsissa.

Perus­suo­ma­laiset menivät tähän kokoomuk­sen ansaan var­maan sik­si, että eivät näe mitään ulko­maalaisvi­hansa sokaisemil­la silmil­lä. Seg­re­gaa­tio liit­tyy maa­han­muut­toon, mut­ta kyl­lä aivan koti­maisin voimin on saatu aikaan vaar­al­lisel­la taval­la eriy­tyneitä asuinaluei­ta jo sil­loin, kun maa­han­muut­ta­jia ei juuri ollut.

Olen tehnyt pin­ta­puolisia tutus­tu­mis­matko­ja eräisi­in pääkaupunkiseudun slum­mi­u­tuneisi­in kaupungi­nosi­in. Omien havain­to­jeni mukaan huonovoin­tiu­us ei näy niinkään maa­han­muut­ta­jis­sa vaan hei­dän kan­ta­suo­ma­lai­sis­sa naa­pureis­saan. Jat­ka lukemista “Hal­li­tuk­sen asun­topoli­ti­ikan jyrkkä kään­nös ja Helsinki”

Hallitus vie markkinatalouden maineen

Oikeis­to­hal­li­tuk­sen ohjel­ma vie Suomea aivan eri suun­taan kuin mihin sitä min­un mielestäni pitäisi viedä, enkä tarkoi­ta täl­lä lainkaan samaa kuin Li Ander­s­son. Itse asi­as­sa hal­li­tus vie Suomen enem­män Li Ander­ssonin suun­taan kuin min­un suun­taani vahvis­ta­mal­la Ander­ssonin argumentteja.

Minä halu­aisin yhdis­tää taloudel­lisen oikeu­den­mukaisu­u­den hyvin toimi­vaan markki­na­t­alouteen, mut­ta nyt hal­li­tus tekee näistä kahdes­ta tavoit­teesta tois­t­en­sa vas­tako­hdan. Siinä lop­ul­ta markki­na­t­alous häviää.

Tulopoli­ti­ikas­sa halu­aisin enem­män markki­nae­htoisia palkko­ja ja niitä täy­den­täviä tulon­si­ir­to­ja kuin ay-toimin­nan tulok­se­na syn­tyviä palkanko­ro­tuk­sia pieni­palkkaisille ja siihen liit­tyvää rak­en­teel­lisen työt­tömyy­den kasvattamista.

Asun­topoli­ti­ikas­sa kan­natan enem­män asum­is­meno­ja tasaamista asum­istuel­la kuin Ara-asun­to­ja rakentamalla.

Hal­li­tuk­sen säästölin­ja ei osu rankim­min työt­tömi­in vaan pieni­palkkaisi­in ja eri­tyis­es­ti osa-aikatyöt­tömi­in, kuten osa-aikaisi­in kau­pan myyji­in. Tässä kar­si­taan niitä pieniä ansio­tu­lo­ja täy­den­täviä tulon­si­ir­to­ja, joi­hin minä taas halu­aisin panos­taa lisää. Jat­ka lukemista “Hal­li­tus vie markki­na­t­alouden maineen”

Suojaosan poisto työttömyysturvasta ymmärrettävä , mutta väärä ratkaisu

Hal­li­tus pois­taa työt­tömyys­tur­vas­ta 300 euron suo­jaosan. Tähän on perus­teen­sa, mut­ta ratkaisu on väärä.

Kun tuo 300 euron suo­jaosa tuli voimaan, työt­tömät alkoi­vat tehdä eri­laista keikkaa paljon innokkaam­min. Se tuot­ti pait­si tulo­ja ja vero­tu­lo­ja, myös piti hei­dän parem­min työ­markki­nakelpoise­na ja edesaut­toi siten työl­listymistä pysyvään työhön.

Siinä oli kuitenkin yksi paha vika. Sovitel­lus­sa päivära­has­sa on ymmär­ret­tävä kat­to, jon­ka mukaan päivära­ha ja palk­ka eivät saa yhteen­sä olla enem­män kuin päivära­han perus­teena ole­va palk­ka. Osa-aikatyö ei saa olla kan­nat­tavam­paa kuin kokoaikatyö. Kau­pan alal­la tämä kat­to tuli vas­taan jo alle 20 tun­nin viikko­työl­lä. Ei siis kan­na­ta ottaa vas­taan kokopäivä­työtä. Tämä sopii myös kaup­pi­aalle, jol­la osa-aikatyön teet­tämi­nen on kannattavaa.

Hal­li­tus näyt­tää pain­ot­ta­van kokoaikatyön vas­taan­ot­tamista, vaik­ka se tyre­hdyt­tääkin työt­tömien halun lyhy­isi­in työkeikkoi­hin tai vaikka­pa vapaa­palokun­nista saatavi­in lisäan­sioi­hin  ̶  niistä tämä suo­jaosa muuten alkoi.

Olisi pitänyt kat­sel­la asi­aa vähän box­in ulkop­uolelta sormeile­mal­la yhteenso­vi­tus­pros­ent­tia. Opti­maal­ista olisi, että sovitel­tu päivära­ha lop­puu tasan sil­loin, kun palk­ka saavut­taa päivära­han perus­teena ole­van palkan. Tosin tämä peri­aate nos­taisi yhteenso­vi­tus­pros­entin varsin korkeak­si pieni­palkkaises­sa töis­sä. Oli miten oli, kan­nat­taisi ava­ta koko laki.