Oppositio on ilkkunut hallitukselle, että se leikkaa köyhiltä ja laskee rikkaiden veroja. Tällä jälkimmäisellä tarkoitetaan aikanaan väliaikaiseksi säädetyn solidaarisuusveron rajan nostamista. Riikka Purra vetosi tässä Lafferin käyrään, siis siihen, että jossain vaiheessa verojen kiristäminen laskee veron tuottoa, kun ihmiset alkavat ansaita vähemmän.
Ihmettelin ensin, kuka on Purralle tuon hölmöyden syöttänyt. Lafferin käyrän huippua ei tiedetä, koska sitä ei ole ylitetty — siis maan kokonaisveroastetta ajatellen.
Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvalloissa nostettiin yli marginaalivero yli 90 prosenttiin ja Iso-Britanniassa peräti 98 prosenttiin ilman sen suurempaa katastrofia. Ei ollut Lafferin käyrän laskevalla osuudella edes silloin. Veron kohteeksi joutunut The Beatles tosin julkaisi kappaleen Taxman.
Mutta ennen oli ennen ja nyt on nyt. Nyt työvoiman liikkuvuus on tehnyt asiasta toisenlaisen.
Ranskan presidentti Hollande alkoi verottaa yli miljoona euroa ansaitsevia miljoonan ylimenevältä osalta 75 prosentilla. Hanke epäonnistui surkeasti ja mitä ilmeisemmin alensi Ranskan verotuloja. Rikkaat eivät alkaneet tienata vähemmän välttääkseen veroja, vaan siirsivät joukolla kirjansa ulkomaille, lähinnä Belgiaan, näyttelijä Gérard Depardieu jopa Venäjälle. Huippujalkapalloilijat kaikkosivat ranskalaisista seuroista.
Purra voi hyvinkin olla oikeassa Lafferin käyränsä kanssa, ei siksi, että ihmiset välttelisivät tulojen hankintaa, vaan koska heille on houkuttelevaa muuttaa ulkomaille ja koska ansiotulojen muuttaminen pääomatuloiksi on niin helppoa.
Olisi hyvä saada tilastoja ulkomaille, esimerkiksi Tallinnaan muuttaneiden suomalaisten tulotasosta. Suomalaiset menestyneet ammattiurheilijat tuntuvat yleisesti kirjanneen asuinpaikkansa johonkin veroparatiisiin, eikä kukaan edes paheksu.
Merkitystä ei ole vain sillä, että moni suurituloinen suomalainen muuttaa ulkomaille. Sillä voi olla vielä suurempi merkitys, ettei kovin moni suurituloinen muuta Suomeen.
Korkein hallinto-oikeus on linjannut, ettei yrityksellä tarvitse olla nettovarallisuutta saadakseen maksaa 150 000 euroa 7,5 prosentin osinkoverolla. Hyvä verojuristi riittää. Hän laskee yrityksen nettovarallisuuteen sen tulevien tuottojen nykyarvon, ja se on siinä.
On vähän hölmöä, että ollaan niin tarkkoja suuripalkkaisten veroista samalla, kun oikeat suurituloiset nostavat tulonsa pääomatuloina.
Purra on epälooginen sanoessaan, että Lafferin käyrän vuoksi solidaarisuusveron alarajaa on nostettava. Lafferin käyrään liittyvä ongelma koskee varmasti vielä vahvemmin uuden rajan ylittäviä tuloja samalla kun tuotot kyseisestä verosta ovat aika vähäiset.
Kun köyhiä kyykytetään, solidaarisuusveron alarajan nostaminen tuntuu pahalta. Entä jos katsottaisiin asiaa vähän laajemmin? Kannattaisiko solidaarisuusvero poistaa kokonaan JA vaikeuttaa sen sijaan ansiotulojen muuntamista palkkatuloiksi? Näin saataisiin suurituloisilta selvästi enemmän verotuloja. Esimerkiksi tämä uusi kikka nettovarallisuusvaatimuksen kiertämiseksi pitäisi vain kieltää. En myöskään tiedä, onko oikein hoitaa lääkärin ammattia yrityksenä ja maksaa itselleen siitä osinkoa.
Tässä joudun tukeutumaan mutu-tietoon, koska ainakaan minun tiedossani ei ole asiaa koskevaa tutkimusta eikä edes tilastoja suuripalkkaisten muuttamisesta ulkomaille. Paljonko suomalaisia on kirjoilla Tallinnassa ja mikä oli heidän tulotasonsa sitä ennen Suomessa?
Riikka Purra ei tietääkseni sanonut A‑Studiossa että Lafferin käyrän huippua olisi ylitetty hän totesi että se voi ylittyä. Otit esille Britannian 90% marginaaliveroasteen 1970-luvulla jolloin Lafferin käyrän huippu ylitettiin ja moni rikasbritti muutti ulkomaille. Kaksi Bond-näyttelijää siirsivät kirjansa Karibianveroparatiiseihin ja Sveitsiin. Sveitsiin muutti Ranskasta 1980-luvulla paljon varakkaita ihmisiä kun silloin presidentti Francois Mitteranda sääti Ranskaan varallisuusveron joka itse asiassa poistettiin vasta Emmanuel Marcronin ensimmäisen kauden aikana. Myös Ruotsissa oli 1970-luvulla 90% marginaaliveroaste ja esim Tetrapakin omistajat Ruben, Gad ja Hans Rausingit siirsivät kirjansa ulkomaille.
Britannian huippuverotus oli 1940- ja 1950 ‑luvuilla. 1960-luvulla ylin marginaalivero oli jo laskenut alle 98 prosentin .
Tekstissäsi viittaat siihen, että Yhdysvalloissa korkein marginaaliveroprosentti nostettiin yli 90 prosenttiin ilman, että se olisi tuottanut mitään suurempaa katastrofia. Olet oikeassa siinä, että 50-luvulla korkein marginaaliveroprosenttiaste oli 91% ja Yhdysvalloissa koettiin suurta talouden kasvua. Unohdat tekstissä mainita sen, että lähestulkoon kukaan rikkaista Yhdysvalloissa ei maksanut niin korkeaa prosenttia, koska 50-luvulla Yhdysvaltojen verolainsäädäntö oli lyöty täyteen aivan uskomattomalla määrällä erilaisia verovähennyksiä. Tax Foundationin mukaan korkeimmin ansaitseva 1% Yhdysvalloissa maksoi keskimäärin 42% veroa 50-luvulla. Tämä prosenttiluku sisältää valtion, osavaltion ja paikalliset verot.
Varmasti Lafferin käyrälle löytyy huippukin, mutta mitään todellista näyttöä siitä mikä se on ei ole ja missä tuolla käyrällä Suomen veroaste nyt on. Se ei ole mikään näyttö että joku muuttaa maasta pois tai ottaa tulojaan pääomatuloina, ainakaan niin kauan kun Suomen verotuksessa on sellainenkin porsaanreikä kuin että Suomeen jääviä kyllä verotetaan omaisuuden arvonnoususta mutta maasta muuttajia jopa kannustetaan muuttamaan antamalla heille verovapaus. Maasta muuttoon vaikuttaa niin moni asia ettei sitä voida kuitenkaan verotuksen piikkiin laittaa.
Lafferin teoreettista käyrää käytetään erityisesti silloin kun neoliberalistit selittelevät halujaan leikata hyvinvointivaltiota ja alentaa kaikkein suurituloisimpien ja varakkaimpien verotusta. Purran selittely kuuluu samaan sarjaan.
Verotuksen suurin ongelma tällä hetkellä ovat verotuksen porsaanreiät joita verotuksessa on erityisesti varakkaille ja suurituloisille, joiden on mahdollista kikkailla muuntamalla ansiotuloja pääomatuloiksi ja jopa vedättää holding-yhtiöillä lisää verovapauksia ihan keinotekoisesti. Myös instituutioiden verovapauksissa olisi korjattavaa. Jos ne tukittaisiin, niin varmasti syntyisi varaa alentaa palkansaajien verotusta, ja miksei myös vaikka pienimpien pääomatulojenkin. Mutta kokoomukselle, persuille, keskustalle, RKP:lle ja kristillisille nuo porsaanreiät ovat hallituksessa olleet aina tärkeämpiä suojeltavia kuin se että ne tukkimalla voitaisiin alentaa muiden, varsinkin pieni ja keskituloisten ansiotulojen verotusta.
Verotuksesta vielä sen verran että se kuinka monet “yrittäjinä” kiukuttelevat muuttavansa Viroon verotuksen vuoksi. No, näitä ideologisia kiukuttelijoita kyllä riittää vaikkei siinä siinä mitään järkeä olisikaan. Ihan sama sarjaa persujen muun kiukuttelun kanssa ‚kunhan kiukutellaan hölmöläisten tyyliin. Kun ensin leikataan satanen ja kun sitten annetaan kymppi takaisin niin hurrataan kuinka taas voitettiin! Ohessa tietoa yrittäjille jotka kiukuttelevat muuttavansa Viroon. Joku persu Vallin sinne on kehuskellutkin muuttaneensa. Sekö on sitä persujen ja kokoomuksenkin isänmaallisuutta vai pelkkää hölmöläisyyttäkö, kun kaipaavat Suomeen Viron verojärjestelmää. https://www.verkkouutiset.fi/a/verohelvetti-onkin-viro-51040/#acbd7041
Mitäs jos siirrettäisiinkin verotuksen painopistettä yritysten suuntaan kuten Ruotsissa. Palkansaajien eduksi, mutta se ei vaan tunnu kelpaavan ainakaan persuille ja kokoomukselle.
Verosita kiukuttelijoita aina riittää, mutta onneksi verot eivät ole lähellekään ainut tekijä joilla Suomi pärjää tässä maailmassa. Valitettavasti nykyinen hallitus ei tunnu sitä tajuavan vaan on romuttamassa nyt sopimus-/hyvinvointiyhteiskuntaakin joka on ollut Suomen suuri etu ja taannut myös Suomen kilpailukyvyn pienenä valtiona. Jos pelattaisiin vain sillä mistä valtiosta löytyvät kaikkein rikkaimmat ja alhaisin verotus niin eihän Suomi siinä pärjäisi alkuunkaan.
Osmon kanssa olen samaa mieltä, että palkkatulojen ja pääomatulojen kanssa kikkailu olisi saatava loppumaan.
Verotuksessa minua on mietityttänyt enempi alv. Ihmisillä on tietty peruselämisen kulutustaso. Siitähän maksetaan kiinteä vero, alv 24%. Pääomatulon vero on 30–34%. Ero alv veroprosenttiin on aika pieni, kun otetaan huomioon, että useille pääomatulo on ”ylimääräistä” peruselämiseen vaadittaviin tuloihin nähden.
Itse asiassa ihmettelen, kun jotkut ekonomistit väittävät, että helpointa (ja vähiten haittavaituksia) on nostaa alv veroprosenttia. Tuntuu jotenkin oudolta kun pienituloisilla kaikki tulot menevät välttämättömään kulutukseen. Ja heillä on silloin tuo verojen osuus alv n suuruinen.
>… vaikeuttaa sen sijaan ansiotulojen muuntamista palkkatuloiksi?
Tässä mielessä ja muutenkin sopisi katsoa osakeyhtiön perustamisedellytyksiä kriittisesti vaikkapa niin, että aluksi pitäisi tyytyä kommandiittiyhtiöön, jonka yhtiömiehet muuttuisivat osakkeenomistajiksi vasta siinä vaiheessa kun yhtiö menee pörssiin. Nyt kun osakeyhtiön voi tosiasiassa perustaa ja omistaa ihan yksinkin ja toisaalta sellaiset voivat omistaa toisiaan tämä on vähän liian kätevää verovälttelyn ja muun filungin kannalta; olen taannoin sivusta seurannut miten kätevästi miljoonakaupalla tavarantoimittajille, työntekjöille (palkkaturvalle), verottajalle, eläkeyhtiöille ynnä muille kuuluvia varoja siirretään yhtiöryppään sisällä ulkomaille, eivätkä sitten näytä edes käräjillä enää löytyvän, eikä koko sotkun järjestäneille skoijjareilekaan mitään seuraa.
Yksi ratkaisu voisi olla osingonmaksun rajoittaminen. Esimerkiksi niin, osakeyhtiö saisi ylipäänsä maksaa osinkoa vasta kun YEL:n ja TYEL:n alainen palkkasumma on vähintään jonkun tietyn rajan yli, esim. puoli miljoonaa euroa vuodessa. Käytännössä siis hyvin pienissä yrityksissä rahat olisi otettava ulos palkkana, ei kevyemmin verotettuna osinkona. Osinkoa jaettaisiin vasta kun yhtiö on kasvanut riittävän suureksi. Ja silloinkin osinkoa olisi järkevä verottaa samalla tavalla oli kyse listatusta tai listaamattomasta yrityksestä, on ihan typerää että pörssin julkisuussääntöjen noudattamisesta rangaistaan korkeammalla verotuksella.
“En myöskään tiedä, onko oikein hoitaa lääkärin ammattia yrityksenä ja maksaa itselleen siitä osinkoa.” Tää on helppo, ei tietenkään ole oikein. Ei pidä ihmetellä lääkäripulaa, jos pari päivää viikossa pörriäisellä tuo samat nettotulot kuin viisi päivää julkisella. Kusipäistä ja typerää, aivan tarkoituksella tehtyä lainsäädäntöä.
Lääkärit on ammatinharjoittajia siksi kun mehiläisellä tehdään vaikka kaksipäivää ja sitten terveystalolla kolmas ja loput jossain muualla. Varsinkin monia erikoislääkäreitä ei ole järkevää pitää kokoajan saatavilla. Vaikea sitä olisi varsinaisella työsuhteella edes hoitaa. Tai siis voi kun perustaa yrityksen ja on sen työntekijä.
Ja lääkärin palkka ei ole se laskutus. Ota siitä pois alv ja lääkäriaseman komissio jää niin ei laskutus ihan hirveästi eroa muiden ammattilaisten laskutuksesta.
Terveyspalveluissa ALV on 0. Lääkäreiden komissiot ovat kuulemma aika pienet verrattuna muihin ammatinharjoittajiin, joilla ei ole yhtä hyvää neuvotteluasemaa. Pörriäisten katteet tulee laboratoriopalveluista, joihin lääkärit lähettävät potilaitaan ja suurin osa tekee ne samassa talossa, kun on kätevintä niin.
Mutta kyllä, lääkäreiden veroprosentin pitäisi lähestyä ansiotuloprosenttia, vaikka siinä on se Oy taustalla. Pieni yrittäjäriski (asiakkaita ei ole) ja hoitavat itse työnantajavelvoitteet voi toki prosentissa huomioida.
Kun nyt otit tuon lääkärin ammatin puheeksi, niin avaan vähän kuviota lääkärin näkökulmasta. Virkalääkäri ei tietenkään pysty virkapalkkaansa nostamaan yrityksen kautta. Jos käy satunnaisesti keikkailemassa muiden alueiden sairaaloissa, niin yleensä olisi mahdollista laskuttaa palkka ja sivukulujen osuus firman kautta. Itse en kuitenkaan näin ole tehnyt paristakin syystä. On hyvin paljon helpompi sopia asiat suoraan ylilääkärin kanssa ja majoitus päivyställe (solussa tai hotellissa) järjestyy usein sairaalan maksamana, kun tulet työntekijänä. Firman kautta työskentelevä maksaa hotellit itse. Viikonloppuisin ja öisin tavataan maksaa vähän joka alalla parempaa palkkaa, tämä koskee myös lääkäriä. Niinpä virkalääkärinkin viikonloppukorvauksella tai lääkäriliiton palkkauosituksella näistä pääsee ihan hyvään korvaukseen, kun ei ole jotain ulkoistettua firmaa vetämässä välissä. Tämä kerryttää eläkettä ja eläketurvaa esimerkiksi vakavan sairauden varalle. Avioerokaan (ilman avioehtoa) ei pääse viemään puolia näistä ”säästöistä”.
Väittäisin, että vähän yli 100ke/v tienaavalla hyöty osakeyhtiöstä jää vuodessa aika vähäiseksi. Tästä ja tuolla ylempänä sanotuista syistä olen itse päätynyt tekemään sivutyöni ihan verokortilla OY:n sijasta.
Firman kautta on todella hankala lähteä hakemaan inflaatiokorotusta euromääräiseksi sovittuun palkkaan. Olin aikanaan palkallisena erään reppufirman kautta muutaman kuukauden erään terveyskeskuksen lääkärinä. Sopimus oli katkolla ja tuli kilpailutus. Firman tj soitteli ja neuvotteli, että jos tuntipalkkaa alennettaisiin 46->43 niin olisi mahdollisuus voittaa kilpailutus ja ehkä jatkaa.
Virkalääkärinä olisi muuten saanut 4500e/kk + toimenpidepalkkiot mitä taas keikkafirman kautta ei saanut. Mutta eipä tarvitsisi altistua jatkuville kilpailutuksille.
Mutta jos puhutaan ihan perinteisestä yksityislääkäritoiminnasta. Yksi merkittävä OY:n lisäkuluerä toiminimiyrittäjään verrattuna on potilasvakuutus. Joidenkin operatiivisten alojen vakuutus on aika kallis. Minun korvalääkäriystäväni on pyörittänyt aikaisemmin osakeyhtiötä yli 10 vuotta. Nyt hän siirtyi takaisin ammatinharjoittajaksi tuon kalliin vakuutuksen takia, kun maksaa jo muutenkin liiton maksujen kautta ryhmävakuutusta.
Edelleen kyllä hänenkin yritys jatkaa sijoitusyhtiönä ja jakaa aikaisempien vuosien lääkäripalkkioista ja sijoitusten tuotoista saatuja varoja osinkoina sen 8% nettovarallisuudesta. Tuonkin hyöty on muuten vähän kutistunut, kun korkotaso on noussut .
Tuosta ilmenee myös se että osinkoverohuojennukset hyödyttävät nimenomaan niitä joiden tulot ovat suuret kun ne eivät hyödytä oikeastaan edes 100k€ ansaitsevia vaikka kokonaisuudessaaan niistä kertyy lähes miljardin euron verohyöty niiden saajille ja vastaavasti samansuuruinen taakka muiden muiden suomalaisten kannettavaksi. Kuitenkin tuota järjestelmää puoltavat jotkut reilusti alle 100k€ vuodessa ansaitsevat yrittäjätkin. Miksi, tyhmyyttäänkö? Vai puhuvatko jotkut muut heidän puolestaan levittäen käsitystä että se hyödyttää oikeasti myös yrittäjien enemmistöä. Ei tosiaankaan hyödytä, vaan heidän kannattaisi vaatia järjestelmää joka hyödyttäisi yrittäjien enemmistöä, niitä alle 100k€ vuodessa ansaitsevia. Eivätkä he häviäisi oikeasti mitään vaikka nykyisestä järjestelmästä luovuttaisiin kokonaankin.
Ohessa näyte siitä kuinka Harkimo vedättää ihmisiä:
“Antti Lindtman hokee 14000 euroa kuussa tienaavien verotuksesta. Heitä on alle yksi prosentti veronmaksajista ja he maksavat 13 prosenttia kaikista tuloveroista. Vaikka he maksaisivat 100 prosenttia veroja tuloistaan, ei sillä olisi mitään merkitystä tässä konkurssissa.
Oikeasti Suomi kaipaisi paljon enemmän paremmin tienaavia työntekijöitä. Olisi jotakin, mistä maksaa veroja.”
Ensiksi tuossa yritetään klassista silmänkääntötemppua joka perustuu siihen että verrataan yksilöllisiä vaikutuksia kokonaisuuteen. Samallla ajattelulla voitaisiin toki perustella kaiken merkityksettömyys, mutta siinähän ei tietenkään ole mitään järkeä. Kuten ei Harkimonkaan jutussa. Samaa järjettömyyttä tuntuvat toistavan myös monet muut jotka haluavat alentaa suurituloisimpien verotusta vaikka velaksi, kuten hallitus nyt tekee.
Toinen virheellisyys Harkimolla on siinä että hän antaa ymmärtää kuin tulot joista maksetaan veroja olisivat riippuvaisia tuloverosta. Eivät ole, vaan niitä voi kerryttää kyllä ihan vapaasti veroista riippumatta. Siinä ei tietenkään ole mitään pahaa vaikka kaikki tienaisivat hyvin ja maksaisivat sen myötä lisää veroja. Mutta siinä voi olla jos toiset jäävät ilman tuloja tai jos samalla alennetaan niiden suurten tulojen veroprosentteja niin ettei lopulta maksetakaan yhtään lisää vaan jopa vähemmän.
Harkimolla on kyllä aito populistin ote jutuissaan, kun niitä tarkemmin lukee niin niissä ei useinkaan ole päätä eikä häntää. Tai on asiaakin, mutta sellaisessa muodossa että pää ja häntä sekoittuvat. Sitä jäin kyllä kaipaamaan kun hän ei tällä kertaa maininnut Kojamoa, jokohan hän on oppinut ymmärtämään että Kojamoa koskevat samat pörssiyhtiön säännöt kuin vaikka Nokia tai mitä muuta pörssiyhtiötä tahansa. No, ei Harkimo ole ainut joka ei “ymmärrä” että Kojamo on pörssiyhtiö jota kohdellaan verotuksellisesti kuten muitakin pörssiyhtiöitä. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/hjallis-harkimo/avoin-kirje-vanhoille-puolueille/
Mites jos vaan lasketaan se korkein palkkatulon marginaaliveroprosentti 34%:iin ja verotetaan pääomatulot + palkkatulot samassa köntässä?
Palkkatuloista TYEL/muut vakuutukset tuohon päälle, mutta sille sentään saa vastinetta eläkkeen + sairauspäivärahojen jne. muodossa.
Yhteiskunnan tärkein tavoite ei voi olla verotulojen maksimointi.
Veroprosentilla on kyllä merkitystä, erityisesti muutostilanteissa. Otetaan vaikkapa tehdas tai terveyskeskus syrjäisellä paikkakunnalla. Kun sinne rekrytoidaan tuotekehityspäällikköä tai lääkäriä, niin kyseinen henkilö epäilemättä osaa laskea, mitä tarjotusta palkasta jää verojen ja muiden kulujen (muutto paikkakunnalle) jälkeen jäljelle. Eli mitä korkeampi veroprosentti paikkakunnalla on, sitä isompaa palkkaa joudutaan tarjoamaan.
Sama pätee myös suomalaiseen firmaan, joka yrittää rekrytoida asiantuntijaan jostain ulkomailta. Toki moni asiantuntija osaa arvostaa verorahoille saatavaa vastinetta, erityisesti pienten lasten kanssa muuttava tai perheellistymässä oleva. Tällaisia asiantuntijoita ovat yleensä nuoremmat tuotekehitys- yms. tehtäviin tulevat maahanmuuttajat. Vanhemman asiantuntijan jälkikasvu sen sijaan on jo opiskelemassa eikä julkisen sektorin tarjoamat lapsiperheiden palvelut enää kiinnosta. Esimerkkejä tästä ovat eräät pörssiyritysten johtoryhmiin rekrytoidut.
En voi olla ajattelematta erästä tuntemaani pörssiyhtiön teknologiajohtajaa, joka muutti Suomesta yhtiön toimipisteelle Yhdysvalloissa heti kun kahden vuoden alempi verotaso päättyi.
Veikkaanpa kuitenkin, että Suomen valtiotalouden kannalta huomattavasti Laffertin käyrää tärkeämpiä ovat väestöpyramidin kehitys ja Baumolin tauti.
Lafferin käyrä on sitä, mitä se on: lautasliinaan piirretty mielikuvituskäyrä. Vähän samanlainen kuin nk. “luonnollinen korkotaso”. Kaikki siitä puhuu vaan kukaan ei ole sellaista nähnyt, ei tiedä mikä se taso on ja toisaalta sen tason väitetään siirtyvän aina taloustilanteen mukaan. Varsin käyttökelpoinen työkalu, vai mitä? Lafferin käyrä on yhtä epämäärinen käsite, jonka varaan verotuspolitiikkaa tuskin kannattaa virittää.
Ihmiset välttelevät veroja, varakkaat kaikkein innokkaimmin. Eikä motiivina ole Lafferin käyrän ominaisuudet vaan yksinkertaisesti ahneus. Oli veroaste mikä tahansa.
On kuitenkin kokemuksia siitä, että liian korkealle viritetty verotaso laskee veron tuottoa, esimerkiksi tuo Hollande 75 %:n vero yli miljoonan euron vuosituloista.
Lafferin käyrällä yleensä viitataan implisiittisesti, tai joskus suoraankin, että verotulojen väheneminen johtuu siitä että ihmiset ennemmin lakkaavat tekemästä asioita koska verotaakka syö kannustimen. Esimerkiksi eivät ota vastaan lisätyötunteja tai korkeampipalkkaista ylennystä, koska (marginaali)verotus on niin kovaa.
Mutta tuossa mainitsemassasi esimerkissä kuten sanoit kyse oli vain että kukaan ei vähentänyt aktiviteettiä, vaan he verosuunnittelivat tulonsa toiseen maahan. Ranskan verokertymä saattoi pienentyä, mutta toisaalta jonkin toisen maan kasvoivat.
Ehkä pitäisi perua muutoksia verotukseen mitä uusliberaalipärinöissä on tehty rahan liikkuvuuden helpottamiseksi. Samalla ikäänkuin sivubonuksena vaikeutattaisiin myös venäläisten oligarkkien elämää, tuskin kukaan on yhtä tyytyväinen rahan liikkeiden vapauttamisesta ja sen pysymisestä näkymättömänä kuin he.
Yhdysvalloissahan tosiaan monia niistä tosin ei koskaan tehty, vaan esim. verovelvollisuus säilyy vaikka muuttaisi toiseen maahan. Arvonnousuvero nyt ainakin pitäisi ottaa käyttöön, nyt me suorastaan ajamme ihmisiä ulkomaille realisoimaan pääomia.
Tricle down on suomeksi Valumaefekti.
Soininvaaralle kommenttina tuohon Yhdysvaltain 90 prosentin marginaaliverotukseen. Kyllä aika moni rikas amerikkalainen muutti Yhdysvalloista ulkomaille pääasiassa Karibianmeren veroparatiiseihin kuten Caymansaareille, Bermudalle, Bahamalle ja sekä Neitsytsaareille 1970-luvuilla. Tuo 90 prosentin marginaalivero koski vain liittovaltion keräämiä veroja.Osavaltioiden keräämät verot ovat suuremmat kuin liittovaltion keräämät verot ja monessa osavaltiossa ei ole esim liikevaihtoveroa. Myös monien osavaltioiden veromalleissa verosuunnitelu on sallittua. Myöhemmin 1980-luvulla verolait muutettiin joka kannusti paluumuuttoa.
Kommenttina J.Korhoselle että Lafferin käyrä ei ole mikään mielikuvituskäyrä.Sen kehitti amerikkalainen taloustietelijä Arthur Laffer joka toimi presidentti Reaganin hallinnon talouspoliittisessa neuvottelukunnassa.
Kommenttina Somanille. Tiedetään, mutta ei se poista Lafferin käyrän kiistanalaisuutta tai epämääräisyyttä. Lafferin käppyrästä on kiistelty iät ja ajat, sen nimenomainen ongelma on sen todennettavuus. Ei ole kiistatonta näyttöä jostain verotuksen tasosta, joka alentaa automaattisesti verotuloja. Maailma on hivenen monimutkaisempi kuin Lafferin ajatukset.
Koko Reaganin talouspolitiikka perustui mielikuvitukseen ja valehteluun. Tai ehkä Trickle Down (suomeksi “dynaamiset vaikutukset”) sittenkin alkaa ihan kohta toimia?
Trickle down ei ole suomeksi dynaamiset vaikutukset
Ode: juu tiedän, mutta muutamat kokkarit eivät tunnu tietävän.
Lafferin käyrä ei ole mielikuvitusta, mutta ei se mikään matemaattinen eli laskettavissa oleva mallikaan ole. Se on asian hahmottamista helpottava visuaalinen esitys, joka kuvaa sitä, että jos mennään “kipurajan” yli, veroprosentin nosto laskee verotuloja. Näin on todistettavasti usein käynyt, joskin useammin takaperoisesti: yritysten veroprosentin lasku nosti aikanaan Suomen yritysverotuloja. Lafferin käyrän tarkkaa muotoa ei tiedä kukaan, vain se tiedetään, että muoto vaihtelee eri yhteiskunnissa ja eri verolajeissa. Tämä on helppo todeta ihan jo arkiesimerkillä: jos ansiotuloveroprosentti olisi sata, kukaan ei menisi tehtaaseen töihin. Jos ALV olisi sata, ihmiset jatkaisivat yhä ruuan ostamista, koska se tarkoittaisi vain ruuan hinnan kaksinkertaistumista verrattuna tilanteeseen, jossa ALV olisi nolla.
On helppo yhtyä professori Kanniaisen näkemykseen: verokeskustelua käyvät eivät ymmärrä verotuksen talousteoriaa. Asialliset keskustelunavaukset kääntyvät populistiseksi huuteluksi.
Yleisellä tasolla lienee niin, että jos yhteiskunnan kokonaisveroaste nousee yli 50 %:n, alkaa ilmetä suuria ongelmia. Suomessa ei kokonaisverotuksessa vielä olla sillä tasolla, mutta ongelma on se, että ansio- ja pääomaverotuksen ero on jo keskituloisella kohtuuttoman suuri, mikäli tulonsaajan “käytettävissä” on vakavarainen osakeyhtiö. Silloin tulot otetaan pääomatulona aina, kun siihen on mahdollisuus. Leimaamalla tarkoituksenmukaisesti toimivat ihmiset ahneiksi pettureiksi, ei tilannetta paranna. Korkeimmille marginaaliveroasteille on tehtävä jotain, koska sitä, että verottaja vie ylityöpalkasta verona yli 70 %, ei voi mitenkään perustella oikeudenmukaisuudella.
Tuo yhtiöverotulojen nousu 1990-luvun veronalennuksen jälkeen ei ole kiistaton. Lama olisi varmaan loppunut ilman sitäkin. Ranskan presidentti Hollanden määräämä 75 prosentin veroaste laski verotuloja, koska suurituloiset muuttivat kirjansa ulkomaille. Yhdysvaltain 90 prosentin marginaaliverolla ei ollut samaa vaikutusta, koska ei ollut tapana/mahdollista siirtää kirjojaan ulkomaille.
Suomessa ainoastaan vähävaraiset maksavat noin korkeita (efektiivisiä) marginaaliveroasteita. Pelkän palkan marginaaliveroasteet voit katsoa täältä:
https://www.veronmaksajat.fi/tutkimus-ja-tilastot/tuloverot/palkansaajan-veroprosentit/
Tilanne muuttuu radikaalisti tosiaan tulotason alapäässä kun pitää yhdistää palkkatulot ja saadut sosiaalituet. Tällöin se että lisätyönä tehdystä palkasta jää itselle käteen vain 30% tai vielä vähemmän on hyvin tyypillistä. Sadat tuhannet ovat tilanteessa missä lisätyötä tekemällä omat tulot eivät nouse lainkaan.
Onkin ihmeellistä miten paljon hyvätuloiset jaksavat jauhaa palkansaajien “korkeista” marginaaliveroasteista, vaikka paljon useammat köyhät ovat paljon pahemmissa kannustinloukuissa. Ja nämä hyvätuloiset sitten äänestävät kokoomusta joka vain pahentaa näiden ongelmia, ja lisäävät näissä ongelmissa olevien määrää.
Hallitushan on nyt siis vielä pahentamassa mainittuja ongelmia, kun he ensinnäkin poistavat suojaosia useista tuista, ja toisaalta leikkaavat pääasiallisia tukia niin paljon että luvassa on 100 000 ihmistä lisää toimeentulotuen piiriin jonka efektiivinen marginaaliveroprosentti ei ole enempää eikä vähempää kuin 100%. Jokainen suojaosan ylittävä euro jonka tienaat työnteolla vähennetään suoraan toimeentulotuesta, eli tekemällä lisätyötä sinulle ei käteen jää penniäkään enempää.
Joissain tapauksissa toki köyhän efektiivinen marginaaliveroprosentti voi olla yli satakin, eli omat tulot tippuvat lisätyötä tekemällä. Tälläisiä ovat esimerkiksi tilanteet missä yhdistyvät samassa talouteen kohdistuvat useat eri tuet (esimerkiksi yhdelle työttömyystuki, asumistuki, toiselle toimeentulotuki, ja tulojen myötä nousevat lasten päivähoitomaksut).
Jos joku Suomessa puhuukin liian korkeista marginaaliveroprosenteista, ja jos hän ei puhu sosiaaliturvan ja palkkatulon yhdistämisen efektiivisistä marginaaliveroprosenteista, niin puhujaa ei kyllä kannata ottaa kovin vakavasti.
Suomen korkeimpia veroprosentteja maksavat vähätuloiset:
https://www.verdelehti.fi/2022/04/26/suomen-suurimmat-veroprosentit-ovat-vahatuloisilla/
J Korhoselle kommenttina siihen että Lafferin käyrän vaikutuksesta verotukseen oli näyttöä muun muassa Ruotsista, Ranskasta, Britanniasta 1970-ja 1980-luvuilla jolloin varakkaat ihmiset korkean verotuksen takia siirsivät kirjansa ulkomaille. Myöhemmin 2010-luvun alussa Ranskassa toistettiin sama asia kun varakkaiden verotusta kiristettiin joka aiheutti maasta muuttoa kuten Osmo Soininvaara aiemmin totesi.
Lue ajatuksella Kilgoren kommentti Lafferin käyrästä!
Verotuksesta voisi hypätä rasismiin, kun se kuitenkin vaan etenee meidän päätöksenteossa.
Ylellä oli juttua tästä Rantasen halusta sallia ruumiintarkastukset poliisille.
https://yle.fi/a/74–20051766?origin=rss
Tässähän ei siis puhuta henkilöntarkastuksesta, johon saa edetä esihenkilön luvalla tilanteessa, josta on epäily rikoksesta, josta olisi mahdollista saada yli 6 kk vankeutta.
Yle kirjoitti: “…oikeuden tehdä tietyillä levottomilla alueilla…”
Tulkitsen tätä ehkä hieman rohkeahkostikin, että ministeri Rantanen tarkoittaa tällä kenties eräitä itä-helsingin alueita?
Nyt siis ollaan pyytämässä poliisille oikeasti oikeutta kohdentaa ruumiinaukkoihin ulottuva tutkinta ihmisiin asuinpaikan mukaan tehdyn profiloinnin perusteella ilman, että poliisilla olisi mitään epäilystä. Muilla alueilla säilyisi oikeus koskemattomuuteen ja edes taskuille ei saisi edelleenkään mennä ilman, että pystyy yksilöimään sen 6 kk säännön mukaisen syyn ja saa luvan.
Veikkaan, että kovinkaan montaa persettä ei tarvitse parkkipaikalla kaivella kunnes teillä on ne ongelmalähiöt. Kyllä helsinki palamaan saadaan, kun tehdään tälläisiä päätöksiä.
Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta eikö pääomatulojen veroprosentti listaamattomien verohelpotuksen kohdalla ole 8 + (n.) 33 = 41% ?
Ja sitten helpotuksen ulkopuolella 20 + 34 = 54% ?
Tuohon sitten yrittäjä maksaa YEL:iä vähän niinku haluamansa määrän.
Jos siis on menestyvä eli hyvätuloinen.
Jos sitten firman omistaja ottaa vastaavan osuuden palkkana, niin firman ja saajan maksujen ja verojen osuus tästä, kun otetaan pois TyEL ja työttömyysvakuutus niin 6k€-bruttotuloilla kustannus on 7,3k€ ja käteen jää 5,4k€ (sis. el + tv).
Jolloin verrannollinen “vero“prossa on 26%
Ja sitten se ELÄKEMAKSU ja TYÖTTÖMYYSVAKUUTUS ovat 1,7k€! Eli siis 23% !!!
Jos yrittäjä maksaisi itselleen eläkettä ja työttömyysvakuutta saman verran kuin palkansaajan on PAKKO, niin pääomatulot olisivat huomattavan paljon kalliimpi vaihtoehto.
Eli pääomatulojen “edullisuus” toimii vain, jos unohdetaan sekä firman lähdevero, että yrittäjän eläkemaksu ja työttömyysvakuutus?!?
Mitä laskin väärin?
https://www.veronmaksajat.fi/tutkimus-ja-tilastot/tuloverot/palkkakuitti/#6a38fac6
“Eli pääomatulojen “edullisuus” toimii vain, jos unohdetaan sekä firman lähdevero, että yrittäjän eläkemaksu ja työttömyysvakuutus?!?”
Jos on noin, niin miksi yrittäjät niin kiivaasti vastustavat itselleen huonon järjestelmän muuttamista?
Äh, heti korjaus ekaan lukuun, eli pääomatuloina ekat 150k€, veroprossa on 20 (yhteisövero) + 8 (listaamattomien helpotus) = 28% !
Tuohon sitten jos laitettais vaikka YELliä se 23%, niin lukema olis 51%.
Ei se nyt niin hirveän alhainen ole?
Oikeat luvut eivät ole 8% ja 28% vaan 7,5%/8,5% ja 26%/26,8%. Jos haluaisit lisätä siihen 23% YELiä, saisit 44,4%/45,2%. Se on kyllä vähemmän, kuin palkansaajalta menee työnantajapuolen maksut mukaanluettuna. Lisäksi yrittäjä voi myös maksaa itselleen palkkaa siihen asti, kun se on osinkoja verotehokkaampaa.
Elikkä siis, tulonsiirroista ja negattivisesta verotuksesta:
2k€/kk-brutto(ansio)tuloilla ei maksa valtionveroa lainkaan ja kunnallisvero on luokkaa 7%.
Se iso lovi pienipalkkaiselle tulee eläkevakuutuksesta, työttömyysvakuutuksesta ja päivärahamaksusta, joka tekee 24%.
Jolloin siis “minimipalkalla” töitä tekevän “aloitusveroprossa” on 31%.
Ja jos siis jotain pitäs miettiä, niin on noiden pakollisten maksujen kokoa ja komensointia sitten jollain negatiivisella veroprossalla.
2k€/kk, jos vaikka 11,5% vuosilomakorvauksella ja 20,5 työpäivällä ja 7,5h palkallisella työajalla tarkoittaa tuntipalkkaa 11,67€. Ruokalähetit ja postinkantajat pääsevät ehkä vielä pienemmille liksoille, mutta karkeasti otettuna tota voi hyvin pitää “lähtötasona”.
toke: “Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta eikö pääomatulojen veroprosentti listaamattomien verohelpotuksen kohdalla ole 8 + (n.) 33 = 41% ?”
Tässä täytyy olla useampi väärinkäsitys. Verotus menee seuraavasti. Pääomatulovero on 30%/34% (rajana 30000€). Kun osinko on 25% veronalaista (listaamaton yhtiö, osinkoja alle 150000€ ja alle 8% nettovarallisuudesta), on efektiivinen osinkovero 7,5%/8,5%. Kun tämän yhdistää 20%:n yhteisöveroon tulee kokonaisuudessaan veroprosentiksi 26%/26,8%, mikä on selvästi vähemmän kuin 41%.
“Ja sitten helpotuksen ulkopuolella 20 + 34 = 54% ?”
Jos osingosta on veronalaista 85% (pörssiyhtiö tai listaamattomasta osinkoa yli 150000€ mutta alle 8% nettovarallisuudesta), niin efektiivinen osinkovero on 25,5%/28,9%. Kun tämän yhdistää 20%:n yhteisöveroon tulee kokonaisuudessaan veroprosentiksi 40,4%/43,12%, mikä on selvästi vähemmän kuin 54%.
Hyvä kun korjasit. Vältyin tuolta Myös minun 27,5 prosenttia oli selvä moka. Muistin sen niin, ehkä laskenut uudestaan.
Eli siis “ekat 150k€” veroprossa on (pyöristettynä, koska en näe mitään hyötyä prosentin desimaaleista) 26% ja sen jälkeen 42% (miksi toi liukuma on useamman prosenttia)?
Noihin sitten laitetaan 23% YELliä, niin luvut ovat 49% ja 65%?
Kun siis tarkoitus verrata palkansaajan nettotuloihin, joista aina otetaan se TyEL pois?
“Noihin sitten laitetaan 23% YELliä, niin luvut ovat 49% ja 65%?”
Ei aivan, vaan luvut olisivat 44,4%/45,2% ja 58,8%/61,52%, koska YELiä ei pidä laskea siitä osuudesta, joka menee yhteisöveron maksuun (eli olennaisesti tulos on 4,6%-yks. laskemaasi alempi).
“miksi toi liukuma on useamman prosenttia”
En ole ihan varma, mitä tarkoitat tällä kysymyksellä. Jos tarkoitat, miksi annan kaksi lukua kenoviivalla erotettuna, se ero on siinä, onko pääomatuloveron osalta 30%:n vai 34%:n veroportaassa (rajana 30000€ veronalaista pääomatuloa).
Koska solidaarisuusveron poisto koskee vain yli 85000 euroa ansaitsevia tulee sen vaikutuksia verotulojen kehitykseen tarkastella ensiksi vain niiden kannalta joita se koskee. Eli kysyttävä mitä vaikutuksia sillä on heihin, vasta siitä voidaan edes teoriassa päätellä vaikutukset muihin.
Se on selvää että sellaisenaan se vähentää valtion verotuloja ja se on kompensoitava joku muiden kovempina veroina tai menojen leikkauksilla.
Nyt näyttää siltä että hallitus antaa ne alennukset kuitenkin velaksi joka jää sitten lasten maksettaviksi. Mitään näyttöä siitä että nuo alennukset lisäisivät verotuloja ja siten tasapainottaisivat valtiotaloutta ei hallitus ole kuitenkaan kyennyt esittämään. Lafferin käyrän käyttö perusteluna on puhtaasti silmänkääntötemppu jolla selitetään kaikkea sellaista verotukseen liittyvää jolle ei ole osoitettavissa mitään todellista näyttöä kulloinkin kyseessä olevien veronalennusten hyödyistä.
Suorastaan huvittaa jos ja kun joku “taloustietäjä” ottaa esimerkiksi 0 ja 100 prosenttia kun hän selittelee vedätystään tuolla käyrällä.
Minä ajattelen niin, että verotuskin on aika dynaaminen erilaisista verolajeista johtuen. Aikanaan olin matkatöissä ja siellä vapaa-ajalla ei ollut sitä arvoa kuin normaalitilanteessa. Niillä oli tekijöille tarvetta ja silloin sai tehdä korottamattomalla tuntipalkalla niin pitkää päivää kuin halusi. Tuli välillä pidennettyä päivää, kun mietti että siitä 46 euron palkasta + sivukuluista marginaalihyöty on ehkä luokkaa 22e. Sitten huomasi, että paljon kannattavampaa on järjestellä kerran kuussa työreissuja 500 kilometrin päähän ja nostaa verottomat kilometrikorvaukset ja ottaa työnantajan maksama hotelli. Autosta kuitenkin on kulut joka tapauksessa, niin tuollaisesta reissusta marginaalihyöty on suurempi kuin päivän pidentämisestä. Siinä samassa näki omia ystäviäkin. Välillä tuli pohdiskeltua sitäkin, että olisiko järkevämpää laittaa säästöpossufirma ja alkaa tekemään töitä sen kautta ehkä reilun 27% efektiivistä marginaaliveroprosenttia vastaan.
Verotus on siis aika dynaaminen sillä tavalla, että kun marginaalivero on korkea hyötyä kannattaa ottaa muulla tavalla. Sitten kun ottaisi vielä halvimman mahdollisen YEL:n, niin voisi olla oikeutettu saamaan alihintaisen muiden veronmaksajien subventoiman vuokra-asunnon. Vai olisiko parempi lopettaa työnteko lähes kokonaan ja tyytyä vain hyvin vaatimattomaan elämäntapaan. Saisi ehkä muiden subventoiman alihintaisen vuokra-asunnon ja asumistuenkin. Vai vaihtaisinko mukavampiin, mutta huonommin palkattuihin hommiin? Vai yrittäisinkö olla tosi ahkera ja pyrkiä vielä paremmin palkattuihin, mutta ehkä tuulisempiin palkkatöihin
Näitä kuviota pystyy muuten hyödyntämään melko monet. Kaverin isä oli pörssiyrityksen tj. Sitten hän irtisanoutui ja alkoi myymään omaa työpanostaan yrityksille laskutuksella. Ei hän pelkästään entiselle työnantajalleen voinut tehdä, ettei näyttäisi työntekijälle. Vaan kävi konsultoimassa useissa yrityksissä ja tietysti sijoitti tuottojaan. Kaverini taas perusti lääkäriyhtiön, otti veljensä mukaan omistajaksi 2% osuudella ihan varmuuden vuoksi. Ettei yriryksen koko tuottoa vaan missään tilanteessa tulkittaisi kokonaan ansiotuloksi. Toinen kaveri osti asunnon ja sopi aluksi maksimaalisen pitkän lyhennysvapaan, että saa kerrytettyä nettovarallisuutta alussa nopeammin, jotta voi nostaa vähemmän palkkaa. Silloin asuntolainan korot oli vielä 100% vähennyskelpoisia. Sitten maksimilyhennysvapaiden jälkeen uudestaan pankkiin ja kun alueella asuntojen hinnat nousi, niin lyhennysvapaa sai jatkoa ja nettovarallisuutta sai kartutettua nopeammin. Ihmiset on aika innovatiivisia varsinkin silloin, jos kannustimet on riittävät.
Poliitikot monesti kuvittelevat tukkivansa jonkun porsaanreijän, vaikka se porsaanreikä mikä pitäisi tukkia on jonkun ryhmän liian ankara verotus suhteessa toiseen. Entäs, jos yhteisövero nostettaisiin 30% ja korkein marginaalivero 40%. Sitten voisi taas se 9% nettovarallisuudesta olla kokonaan veroton niinkuin ennen vanhaan. Ei niin tietenkään tule tapahtumaan monestakin syystä. Mutta yhteisöveron ja korkeimman marginaaliveroprosentin välinen ero on niin suuri, että se vääjäämättä siirtää tuloja sinne matalammin verotetun puolelle. Tiedän kyllä hyvin, ettei se raha ole vielä yrittäjän omaa sen 20% jälkeen, mutta yhtiö on se mekanismi, jonka kautta kannattaa kerryttää varallisuutta.
Kuka muistaa, kun yhteisövero laskettiin, oliko 28%:sta(?), nykyiseen 20%:iin?
Silloin sen uumoiltiin auttavan työllisyyteen merkittävästi.
Tutkiko kukaan koskaan, että vaikuttiko?
Tuolla yhteisöveron laskulla 28%:sta 20%:iin ei ollut mitään tekemistä työllisyyden kanssa. Yhteisövero laskun taustalla oli Ruotsin päätös laskea yhteisöveroa.
Miten yleistä tämä palkkatulojen muuttaminen pääomatuloiksi on? Toki melko helppoa yhden henkilön yrityksissä ja aikamoista luovuutta käyttäen (henkilökohtaiset osakesarjat) myös useamman henkilön yrityksessäkin. Miten suuressa osassa yrityksissä harrastetaan useampaa osakesarjaa kuin yhtä? Puhun nyt pörssin ulkopuolisista yrityksistä.
Aika suuri osa näistä yrityksistä on sellaisia, että omistajia on useita ja osa heistä työskentelee yrityksessä ja osa ei. Osakesarjoja on tasan yksi, mutta osakassopimuksella heillä saattaa olla erilaisia oikeuksia, jotka eivät voi liittyä osingonjakoon, mutta liittyvät investointi- ja lainanottopäätöksiin, etuosto- tai myötämyyntioikeuksiin osakekauppojen kohdalla.
Näissä yrityksissä osakkaista suurin osa on vähemmistöosakkaita, enemmistöosakkaita kun voi olla korkeintaan yksi per yritys. Osakkeisiin sijoitettu raha on kiinni osakkeissa periaatteessa ad infinitum, myyntitilaisuuksia tulee harvoin. Pahimmassa tapauksessa enemmistöosakas voi blokata myyntimahdollisuudet muiltakin. Osakepääomaan liittyy siis huomattava riski eikä sijoitus ole likvidiä nähnytkään. Olen itse yrittänyt kaupata yhden yrityksen osakkuutta kahdeksan vuotta ja toisessa yrityksessä rahat ovat olleet kiinni jo viisitoista vuotta ilman osinkoja (laitealan startup), osakkuusyhtiön konkurssistakin on jo kokemusta.
Samoin inflaatio: jos pääoma kasvaa 5 % samaan aikaan kuin on 5 % inflaatio, ei todellista pääomatuloa ole syntynyt.
Verojärjestelmän pitäisi ottaa tämä pääoman menettämisen riski huomioon jollakin tavalla. Minun nähdäkseni se tehdään tänä päivänä näillä verojärjestelmän huojennuksilla.
Yrityksiä on toki monenlaisia: on yhden henkilön yrityksiä, joissa ei ole todellista sijoitettua pääomaa ja sen menettämisen riskiä. Ja on näitä tekaistuja henkilökohtaisia osakesarjoja myöskin yrityksissä, joissa osinkoina osan palkastaan nostavat eivät todellisuudessa elä oman pääoman menettämisen riskin kanssa.
Ehkäpä korjauksen paikka on näiden porsaanreikien tukkimisessa.
Onko tuolle väitteelle, että Iso-Britannian 98% veroasteella ei olisi oltu Lafferin käyrän laskevalla osalla. Suoraan sanottuna väite kuulostaa epäuskottavalle ilman lähdettä.
Itselläni on samat fiilikset tästä.
Se että The Beatles meni töihin, vaikka verotus oli 98% ei mielestäni osoita, että ei oltaisi Lafferin käyrän laskevalla osalla. Veikkaisin, että niillä, jotka eivät ole töissä omassa unelma-ammatissaan jää Beatlesia helpommin työt tekemättä liian suuren verotuksen takia.
Ainakin Yhdysvalloista on selkeitä havaintoja siitä, että ylimpien marginaaliveroasteiden lasku on varsin lyhyessä ajassa lisännyt ylimpien tuloluokkien maksaman veropotin kokoa. Tarvitaanko muita todisteita siitä, että verotus voi tosiaankin olla liian kireää ja verojen kokonaiskertymää laskevaa?
Sinänsä jonkun 90% marginaliveroasteiden aikoihin USAssa hallittiin esim. ylemmän johdon palkitseminen työpanoksestaan — rahapalkan sijaan kompensaatio tarjottiin edustusasunnon, auton + kuljettajan, ekslusiivisien golf-seurojen jäsenyyksien yms. kautta (ilmeisesti näitä ei suuremmin verotettu luontaisetuina noina aikoina). Eli vaikka tappoverotuksella toki hillittiin ylimpien rahapalkkojen suuruutta, niin tästä huolimatta — tai tämän seurauksena — johtoporras eli suoriin tuloeroihin nähden aika luksuselämää.
Etatistiset kollektivistit aliarvioivat aina ihmisten kekseliäisyyttä oman edun maksimoimisessa sääntöjen puitteissa.
“Ainakin Yhdysvalloista on selkeitä havaintoja siitä, että ylimpien marginaaliveroasteiden lasku on varsin lyhyessä ajassa lisännyt ylimpien tuloluokkien maksaman veropotin kokoa.” Mistähän ajasta mahdat nyt höpistä?
Fidel — esim. Supply-Side Tax Cuts and the Truth about the Reagan Economic Record
Ja vielä lisää osastolta “asiat eivät ole niin kuin tavataan kertoa” eli Trump:n veronalennukset, joiden väitetään olleen rikkaita suosivia, olivat itseasiassa veroprogressiota kiristäviä:
IRS data proves Trump tax cuts benefited middle, working-class Americans most
Tähän tosiaan olisi kiva saada lähdettä.
Erikoiselta tuntuu talousTIETEEN sara, jos tuota Lafferin käyrää ei tuosta brittien 98%:sta koskaan laskettu.
Yksi asia, joka kannattaa huomioida, on, että verotulot maksimoiva veroaste voi olla eri lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Voi olla, että lyhyellä aikavälillä kiristyvä verotus ei muuta ihmisten käyttäytymistä niin paljoa, etteivätkö verotulot kasvaisi, mutta pidemmällä aikavälillä talouskasvu voi jäädä pienemmäksi ja pienentää verotuloja.
Iso osa veroasteesta tulee toki alvista, mitä ei kaikki tunnu huomioivan. Mutta jos leikitään ajatuksella, että meillä olisi vaikka vain yhteisövero jota maksaisivat kaikki ihmiset kaikista tuloistaan. Alvia ei olisi ja osinkoja saisi nostaa yhteisöveron jälkeen verovapaasti niin paljon kuin haluaa. Olisiko yhteisöverolle verokertymän kannalta optimaalinen 98% prosentin luokkaa vai paljon vähemmän? Todella erikoiselta tuntuu, että kommunismi ei menestynyt sen paremmin, jos kerran 98% veroasteellakin oltiin Englannissa Lafferin käyrän huipun vasemmalla puolella?
Jotkut väittävät, että yritysten eri veroasteet ovat yritystukia ja sitten laskevat yritysten saamia tukia.
Samalla logiikalla henkilöverotuksen eri tuloveroasteet ovat matalapalkkatukia. Miksei kaikkia veroteta samalla ylimmällä tuloveroprosentilla?
Ihan hyvin voitaisiin laskea tulonsiirtoiksi nämä alemmat veroasteet. Jos siis yritysten eri veroasteet ovat yritystukia.
Kauko: “Samalla logiikalla henkilöverotuksen eri tuloveroasteet ovat matalapalkkatukia. Miksei kaikkia veroteta samalla ylimmällä tuloveroprosentilla?”
Jotta matalapalkkaisten ihmisten elintaso olisi parempi.
Jopa verotusta himoinnut Ex pääministeri perisi yrityksen tulojaan varten
On sitä verotonta osinkoa tulossa
Kyllä rikkaat keksii keinot
Vaikka ehkä ollaan useimmissa veroissa Suomessa vielä Lafferin käyrän huipun vasemmalla puolella on hyvä huomioida käyrän muoto ja kulmakerroin. Hyöty jää helposti vähäiseksi, eikä verokertymän maksimointikaan mikään itseisarvo tai päämäärä ole. Siitäkin on hyötyä, että ihmiset vaurastuu. Olisiko parempi olla köyhä maa, jossa asuu rikkaita ihmisiä vai päinvastoin. Sitäkin pitäisi minusta pohtia enempi, että onko perinteinen pohjoismainen korkeaveroaste ja iso valtion rooli järkevää EU:ssa.
Jos ylivelkaannutaan valtiona, niin miten saadaan rahat suojaan ”ulosottomieheltä”. Olisiko hyvä, että rakennukset olisi hyvässä kunnossa.
Aina mielenkiintoista miksi nämä ”jos ylivelkaannutaan valtiona” skenaariot nousevat kerta toisensa jälkeen keskusteluun. Suomen julkisen sektorin nettovarallisuus (varallisuus — velat) on EU:n paras.
Ja tiedän että eläkevarat ovat näissä laskelmissa mukana, mutta emme ole ainoa maa jossa on eläkejärjestelmä. Kun puhutaan siitä että joudummeko ulosottomiehen käsittelyyn, kyllä kokonaisvarallisuustilanne (myös yksityisten, ja eläketoimijoiden) on oleellinen tieto.
Onkin hassua että Suomessa ollaan julkisen sektorin suhteen niin velkapaniikissa. Nyt hallitus tarjoaa lääkkeeksi opiskelijoiden toimeentuloon lisää lainaa. Nyt hallituksen puheissa laina onkin hyvä juttu ja investointi? Jos yksityinen velkaantuminen on hyvä asia ja julkinen huono asia, miksi hallitus on tekemässä veronalennuksia (julkiseksi) velaksi? Miksi julkinen sektori ei voi investoida, vaikka tulevaisuuden teollisuudenaloihin tai nuorten kouluttamiseen tai hyvinvointiin? Juuri sillä tavallahan Suomi nousi maatalousyhteiskunnasta hyvinvointivaltioksi ihan muutamissa vuosikymmenissä!
Toki kuka tahansa voi pohtia jos joudumme maksukyvyttömäksi, mutta jotain realismia keskusteluissa olisi myös hyvä pitää mukana.
Minä kysyisin itse että miksi elinkeinoelämä näkee työntekijät vastustajinaan. Tuntuu että tärkeintä ei ole varmistua yritysten ja meidän kaikkien menestymisestä kokonaisuutena, vaan valitun verivihollisen eli työntekijäpuolen totaalinen murskaaminen ja nöyryyttäminen. Tässä on nähdäkseni isoin ero ”pohjoismaiseen malliin”, esim Ruotsissa työelämästä sopiminen on aivan toisennäköistä ja sovintoon pyrkivää sillä hyvillä suhteilla ja vakaudella nähdään oikeaa arvoa.
Suomessa tuntuu että sisällissotaa käydään edelleen kabineteissa, ja sen sodan uhreina on koko kansakunta.
Ööö… mitenkä niin hallitus ei muka pistä julkisen sektorin varoja hyvän tulevaisuuden takaaviin investointointeihein? Tosin edellinen hallitus, nykyinen on sitoutunut parlamentaarisen työryhmän suosituksiin tutkimusrahoituksen nostamisesta kohti 4% osuutta BTK:stä (jos Marinin hallituksen “rahaa on” ‑hallituksen linjoilla olisi jatkettu, niin ensivuonna valtion tutkimusrahoitus olisi romahtanut dramaattisesti). Yksittäisinä nostoina johonkin kotimaiseen kvanttitietokoneeseen heitetään luokkaa 100 m€ ja puolijohdetiloihin 500 m€. How about that!?
Muihin investointeihin ml. liikenneinfra tiristetään euroja myymällä valtion omistusosuuksia pörssiyhtiöissä, panemalla Asuntorahastossa turhan panttina makaavat varat hyötykäyttöön ja palauttamalla jossain pöljässä virheän siirtymän rahastossa käytämättömänä homehtuneet valtion osakeomistukset takaisin edes vähän järkevämpiin käsiin.
Myös koulutukseen hallitus on tekemässä lisäpanostuksia, vaikkei tätä kaikelta vasemman laidan älämölöltä aina tulekaan huomanneeksi. Se, että korkeakouluopiskelijat ehkä jossain tilanteissa joutuvat itse maksamaan ehkä vähän enemmän turhasta luksuksesta, ei kai ole liikaa vaadittu. Opiskelunhan pitäisi olla investointi omaan tulevaisuuteen — ja jos tuntuu, ettei valitsemallaan ihannealalla (intersektionaalinen feminismi, assyrologia, tanssitaide tms.) tule ikinä pääsemään sellaisille tuloille, että opintolainan ottaminen tuntuisi järkevältä — niin kannattaisiko hetki miettiä sitä, että onko oma sisäinen palo sittenkään niin vahva himoitsemalleen allalle, että siitä maksaisi mitä tahansa — eli vaikka ne opintolainan lyhennykset.
Komppaan vahvasti Wahlroosia veroasioissa. Suomessa oli hyvä avoir fiscal, mutta se romutettiin korjaamisen sijasta. Lopputulos on tämä ei-kannustava yhteisö-/pääomatulosoppa, joka on reikäinen ja tytäryhtiötalouteen kannustava. Ansiotuloverotus on minusta varsin toimiva.
Jatkan vielä. Suomea ei käännetä työehtojen heikennyksillä, leikkauksilla ja kosmeettisilla muutoksilla johonkin suuntaa. Suomi tarvitsee investointeja ja kasvua, mikä onnistuu vain verokannusteilla yhteisö- ja pääomatuloverotukseen.
Vastatkaa tähän aivopähkinään, kiitos:
1. väite: Varakkaat vähentävät työntekoa, koska verotus on niin kovaa. Veroja siis tulee laskea.
2. väite: Lääkärit menevät yksityiselle, koska julkisella on paljon töitä ja pieni palkka, yksityisellä saa sitten ostolääkärinä vähemmällä työmäärällä enemmän palkkaa.
Jos väitteet ovat molemmat tosia, niin lääkärien työmäärän pitäisi lisääntyä jos heidän verotustaan leikataan. Eli ratkaisu soten ongelmiin on yksinkertainen ja ilmeinen: Korkeimpia marginaaliveroja tulee laskea huomattavasti.
Tai sitten voimme vain lopettaa ihmeellisen epä-älyllisen perseilyn ja kouluttaa lisää lääkäreitä.
Jos hieman alat interpoloimaan, niin taitaa olla selvää, että tarvitaan negatiivinen progressio, jotta tavoite saavutettaisiin?
Tarviiko yhteiskunnan olla myös oikeudenmukainen?
Ei tässä tullut mielestäni todistettua muuta, kuin että markkinat ovat totta ja tehokas keppi piiskaamaan kenet tahansa takaisin sorvin ääreen. Eli lisää tarjontaa lääkäreistä niin palkat kyllä laskevat. Ja siihen asti kun tarjonta saadaan ylös niin kysyntää pitää rajoittaa, eli julkista palvelutuotantoa ja ‑velvollisuutta keventää. Elämme markkinataloudessa ja ratkaisujen tulee noudattaa markkinoiden periaatteita. Näin sitä on poljettu duunarienkin palkkoja, tarjontatulvalla globaalisti.
Verotus on poliittista ja täten mielipideasia, markkinat eivät.
Väite 1: Työn teon määrä riippuu monestakin asiasta. Verotus on yksi osatekijä. Ehkä palkkakin olisi vähän pienempi, jos verotus olisi matalampaa. Itse esimerkiksi olisin halunnut enempi viikonloppupäivystyksiä, mitä onnistuin saamaan. Toisaalta en niin paljoa tarvitse, että olisin uusista paikoista tai kauempaa jaksanut alkaa kyselemään.
Väite 2:
Oman kokemukseni perusteella varakkaat tekevät usein yllättävän pitkää päivää. Ehkä se liittyy siihen, että ovat kasvaneet kovaan työntekoa arvostavaan kulttuuriin ja ne ominaisuudet ovat tehneet heistä tai vanhemmista varakkaita.
Minun mielestäni lääkärin palkka on julkisellakin ihan hyvä. Yksityislääkärit ovat lähes aina ammatinharjoittajia, eivät palkansaajia. Isoin ero yksityispuolelle siirtyneen kaverini mukaan se, että enemmän vapautta, mutta vastuutakin enempi ainakin sairaalan tiimityöhön verrattuna.
Wahlroos totesi kirjassaan Markkinat ja demokratia hyvin avoir fiscalista. Poliitikot eivät onneksi todennäköisesti ymmärtäneet asiaa ja olisivat jättäneet Suomen kannalta viisaan päätöksen tekemättä, jos olisivat ymmärtäneet.
Nimimerkki Peter unohtaa että Suomessa oli Avoir fiscal veromalli vuosina 1990–2004 josta luovuttiin vuonna 2005 koska EU:n tuomioistuin oli katsonut sen olevan Euroopan unionin veroperiaatteita (siis verokohtelun) mukaista.
No mihin ne sarcasm ‑tagit postauksessa katosivat?
Laitetaanpa sitten uudelleen vähän toisin tehtynä:
Aina on nuo jutut sitä yhtä ja samaa. Poimitaan muutama.
“jos pääoma kasvaa 5 % samaan aikaan kuin on 5 % inflaatio, ei todellista pääomatuloa ole syntynyt”
Että pääomatuloa on vain pääomatulon lisääntyminen? Aivan, aivan …
“verotulot maksimoiva veroaste voi olla eri lyhyellä ja pitkällä aikavälillä … mutta pidemmällä aikavälillä talouskasvu voi jäädä pienemmäksi ja pienentää verotuloja.”
SARCASM –
Niin tosiaan, nehän kunnissa ja valtiolla polttavat sen rahan uuneissa. Ei se sairaanhoito mitään tuottavaa työtä ole, ei siitä mitään synny, kun taas lääkäröinnistä syntyy, keikkalääkäri tekee reilusti lisäarvoa, noh, yleensä veronmaksajien rahoilla.
Eikä tietenkään verovarojen heitteleminen kvanttitietokoneisiin tai johonkin kotikäyttöön tarkoitetun hömppäelektroniikan kehittelyyn mitään talouskasvua saa aikaan, nähtiinhän se Nokiassakin, kuten Samsungissakin, miten se kannettu vesi kaivossa pysyy.
Jos nyt niiden polttouunien sijasta käyttäisivät sen rahan edes palkkojen maksuun ja tulonsiirtoihin, niin menisi kulutuksen kautta yrityksille kysyntäpohjaiseen tuotekehittelyyn, mutta kun ei.
— SARCASM
“Tuolla yhteisöveron laskulla 28%:sta 20%:iin ei ollut mitään tekemistä työllisyyden kanssa. Yhteisövero laskun taustalla oli Ruotsin päätös laskea yhteisöveroa.”
Niin tietysti. Jos olisi jätetty laskematta samalle tasolle, niin ei se ainakaan työllisyyteen olisi mitään vaikuttanut. Jos yritykset olisivat muuttaneet pois maasta, niin mitä se mihinkään työllisyyteen nyt olisi vaikuttanut.
SARCASM –
Mehän olemme siirtyneet palveluyhteiskuntaan, jossa toiset meistä polkevat pitsoja niille, jotka pesevät polkijoiden paidat, puhumattakaan, että kodinhoito muuttaisi Ruotsiin ja kävisi sieltä katsomassa mummoa ja pappaa muutaman tunnin välein.
Noista muuten pizzojen polkeminen on sitä miehekästä tuottavaa työtä, muut on tuottamattomia akkojen huvikseen puuhasteluja.
— SARCASM
“korkeakouluopiskelijat ehkä jossain tilanteissa joutuvat itse maksamaan ehkä vähän enemmän turhasta luksuksesta”
Kuten Ikean huonekaluista. Ei niitä niiden ohjeiden avulla osaa kasata ilman korkeakouluopetusta. Niin, ja tonnikalasalaatista, kyllä sellainen viherhörhöily unohtuu, kun valmistuu keikkalääkäriksi, sitten ei ole aikaa salaatteja väsätä, vaan juuri ja juuri ehtii pikaisesti käydä lenkkimakkaranpätkän ostamassa siinä ovesta sisään tunkevien potilaiden välillä. Raksa-petrinä voi ostaa makkaran painikkeeksi myös oluen. Lääkärin hommissa ei ole varaa siihenkään. Jos nimittäin potilas haistaa pilsnerin lääkärin hengityksestä, niin loppuu helposti lääkärin tulot kokonaan. Kyllä se on työtätekevän arki ihan toista kuin opiskelijoiden lekottelu!
“the richest 10 percent of Americans paid $177 billion in federal income taxes in 1980 but paid $237 billion in 1988. The remaining 90 percent of households paid $5 billion less in income taxes over this period.”
SARCASM –
Niin juu, eihän tuossa välissä mitään muuta tapahtunut, joka olisi voinut vaikuttaa asiaan.
— SARCASM
“Federal Reserve Board member Lawrence Lindsey has shown that taxes paid by the wealthy were substantially higher than they would have been if the top tax rate had remained at 70 percent. ”
Uskottava se on kun Lindsay sen sanoo. Kyllä sen täytyi johtua veronalennuksesta, eikä liittovaltion jättimäisestä velkaantumisesta sen syytäessä rahaa varusteluteollisuuteen mm. Tähtien sota hankkeeseen.
SARCASM –
Kuten käyristä näkyy, niin Reaganin veronalennukset pisti USA:n liittovaltion talouden kuntoon! Vähän samalla tavalla kuin Orpo ja Purra tekevät nyt täällä Suomessa.
Sosialistivasuri Clinton tuhlasi laiskojen sosiaalipummien elättämiseen niin, että velkasuhdekin pääsi siinä pienenemään. Varmasti oli joku piilokommunisti!
— SARCASM
https://www.economicshelp.org/blog/3018/economics/history-of-us-national-debt-gdp/
Hohhoijaa.
Kummasti juuri liberalismin aikakaudella valtion velkaisuudet ovat räjähtäneet kattoon lähes kaikkialla liberaalissa lännessä. Oire vai suunniteltu ominaisuus?
Oma mielipiteeni on, että tässä on liberalismin nimissä on tehty valtion johdolla ja valtiolta maailman suurin puhallus parhaiten voivalle 5–10% osuudelle kansasta. Ja tämä varainsiirto on rahoitettu velkarahalla. Mutta seuraava askel tätä liberalismin ilosanomaa lähestyy, nimittäin valtion purkaminen muutamiin perustehtäviin (yövartijavaltio) liiallisen velkaantumisen vuoksi, samalla tietenkin leikataan verotuksen progressiota huomattavaksi koska muuten velkaongelmahan korjattaisiin. Lopulta sitten näemme 2030 ja 2040-luvuilla yhä voimakkaampaa yhteiskunnan neo-aristokratioitumista.
Eliitti ja sen puoleensa vetämät pyrkyrit meillä on aina ollut ja tulevat aina olemaan vaivoinamme.
Kouluhistoria on niin fukuyamalaista, että elettiinpä millaisessa kurjuuden alhossa hyvänsä, aina ollaan olevinaan muka kehityksen huipulla, johon kaikki aiempi on tähdännyt. Historiankirjat pyrkivät kertomaan kunkin ajan hallitsevien suurta narratiivia ja siinä on jotain Uusi Testamentillista. Se on se Lopullinen Ratkaisu, joka on saavutettu. Uusi Testamentti on sentään sen verran rehellisempi, että siinä Lopullista Ratkaisua jäädään vain odottamaan.
Sitä odotellessa maailma kuitenkin on enemmän jatkumo. Eliitti pyrkii aina muodostumaan kaikkialle ja kaikkina aikoina, ja eliitin paino tuntuu aina niiden harteilla, joilla he ratsastavat.
Kaksi tendenssiä on kuitenkin selvästi nähtävissä. Eliitti kansainvälistyy. Se internationalistien salaliitto, jonka Hitler oli näkevinään on pientä verrattuna siihen, jonka keskellä nyt jo elämme. Hitlerhän ei kovine otteineen todellisuudessa hidastanut eliitin kansainvälistymistä lainkaan, vaan kiihdytti sitä, ilmeisesti edes ymmärtämättä, mitä teki. Hän siis puhui kannattajilleen lähes yhtä totta kuin Orpo.
Toinen tendenssi on mitättömien arvottomuus. Kun he tuotannossa korvautuvat koneilla, alempia luokkia tarvitaan enää vain eliitin sadististen perversioiden tyydyttämiseksi. Sadistiset perversiot kun tuskin eliitiltä mihinkään katoavat, koska ne ovat se biologian luoma työkalu, jolla eliitistä aina karsitaan ne, jotka eivät siihen tule kuulumaan.
Kyse ei ole edes julmuuden periytymisestä, vaan siitä, että se aina ilmetessään määrittää eliitin rajat.
Sama pätee tietenkin myös valehtelemiseen. Tulevaisuudessa roboteille ei ehkä tarvitse valehdella, mutta valehtelu on jo pitkään ollut taidetta taiteen vuoksi ja itsestään selvyys, joka sivutuotteenaan tuottaa paikan eliitin joukossa.
Koska todistin itsellenikin, että sarkasmi on minulle liian vaikea laji, niin haluan kommentoida samat kohdat uudelleen asiallisemmin:
“verotulot maksimoiva veroaste voi olla eri lyhyellä ja pitkällä aikavälillä … mutta pidemmällä aikavälillä talouskasvu voi jäädä pienemmäksi ja pienentää verotuloja.”
Ajatus kai tuossa on se iänikuisväittämä, että kulutuksen lisääntyminen loisi tuotantoa yksityiselle sektorille enemmän kuin verotulojen väheneminen pakottaa supistamaan sitä julkisella sektorilla. Tai että kunnan terveystarkastajan voisi potkia työttömäksi haittaamasta paikallisen kapakoitsijan toimintaa ja itselle jäisi enemmän rahaa ostaa viinaa sieltä kapakasta. Yleensä tietysti veronalennukset katetaan velalla, niin teki myös se kuuluisa Reagan, ja silloin tietenkin verohelpotus luo välittömästi kasvua, jonnekin. Suomen tapauksessa yleensä Kiinaan tai jonnekin aurinkorannalle ulkomailla.
Sen sijaan julkinen sektori käyttää verovarat pääosin kotimaassa, maksaa palkkoja maassa asuville työntekijöille ja ostaa palveluja suomalaisilta yrityksiltä. Julkinen sektori pystyy luomaan kasvua heikommin sen takia, että sen kontolle on sälytetty kaikki epäseksikäs, kuten työvoimavaltaisimmat palvelusektorin osat, joissa teknologiankaan kehitys ei juuri pysty tehostamaan toimintaa. Perinteisesti eurooppalaisissa maissa julkinen sektori on osallistunut toisinaan voimakkaastikin kaikenlaisiin tuotannollisiin investointeihin, yleensä siksi, ettei yksityisellä sektorilla ole ollut tarpeeksi rahkeita. Monet niistä ovat luoneet ympärilleen nopeaakin taloudellista kasvua, kuten nyt vaikka rautatiet aikoinaan, tai edullinen oma kaivosteollisuus täällä Suomessa.
Yleensä lainatun tekstin tapainen julkisen ja yksityisen sektorin vastakkainasettelu on vain se perinteinen tapa yrittää sanoa, että oman elintason parantaminen muiden kustannuksella hyödyttäisi myös niitä muita, tai ainakin jotain mystistä “kokonaisuutta”. Se voi tehdä niin pidemmällä aikavälillä, mutta melko todennäköisesti ei tee niin.
“Tuolla yhteisöveron laskulla 28%:sta 20%:iin ei ollut mitään tekemistä työllisyyden kanssa. Yhteisövero laskun taustalla oli Ruotsin päätös laskea yhteisöveroa.”
Pelkona siis oli, että yritykset muuttavat ainakin päätoimipaikkansa Ruotsiin, ja kyllä siinä silloin olisi siirtynyt jonkin verran myös työpaikoista sinne. En mitenkään usko, että päätös tehtiin vain verokertymän pohjalta, vaan varmasti myös työllisyysvaikutusta on ajateltu.
Työvoimavaltaisten palvelualojen työpaikat eivät tietenkään juuri siirry, vaan niiden on oltava siellä, missä ovat palveltavatkin.
Lainattuun tekstiin erityisesti liittymättä voi todeta sen, että varsinkin vihreästi ajattelevan (kannatti tai edusti hän mitä puoluetta tahansa) on syytä suhtautua erittäin epäluuloisesti kehitykseen, jossa ihmisten itsesuorittamia arkisia toimintoja muutetaan ostettaviksi palveluiksi. Siis juuri se, että ihminen ei enää itse kävele pizzeriaan ostamaan pizzaa eikä pese itse paitaansa. En tietenkään tarkoita, etteikö pizzakuskeja ja paidanpesijöitä pitäisi olla. On ihmisiä ja on tilanteita, joissa vieras apu on tarpeen. Mutta kauhukuva on ylipainon aiheuttamien terveysongelmien takia työkyvyttömyyseläkkeellä oleva ylensyöjä, joka tilaa pizzat ja pesettää paitansa.
Kaiken lisäksi tuontyyppiset työt ovat matalapalkkaduuneja, joista ei kovin paljon kerry myöskään verotuloja. On edesvastuutonta luoda kuvaa, että niillä maan talous pelastettaisiin ja rahoitettaisiin vanhusten hoito. Oman pienen osansa ne voivat tehdä, mutta jos Ruotsin tai Tanskan elintasoetumatka halutaan kuroa kiinni, tarvitaan ihan jotain muuta, eli mainittujen maiden tapaan suuria ja tehokkaita tuotantolaitoksia, mieluummin kotoperäisessä omistuksessa, kuten naapureillammekin ne ovat. Ajatus siitä, että voisimme elättää täällä itsemme kilpailemalla Intian kanssa kansainvälisten jättien investoinneista on syntynyt lumihankeen hukkuvaksi. Olosuhteidemme takia meidän pitäisi olla jonkin verran parempia valitulla alalla kuin lähes kaikessa Euroopan huippua olevat saksalaiset. Tai sitten meidän on tyydyttävä reilusti heitä alempaan elintasoon, joka ei ehkä sekään riitä, koska siitä syntyy todennäköisesti kilpa elintason tiputtamisesta. Nokia oli sitä, mitä tarvitsemme, mutta kun se mentiin sössimään, eikä vähiten sillä, että liityttiin euroon. Sen jälkeen Nokian oli nimittäin pakko ulkoistaa tuotantoaan pystyäkseen myymään vielä muuallekin kuin vain EU:n sisälle, eikä pärjännyt lopulta edes sisämarkkinoillakaan.
“korkeakouluopiskelijat ehkä jossain tilanteissa joutuvat itse maksamaan ehkä vähän enemmän turhasta luksuksesta”
Opiskelijan elämä ei ole luksusta millään tavalla, vaan taistelua niukkuuden kanssa. Suomalaisilla opiskelijoilla jo nyt on rahoituksestaan suurempi osa lainaa kuin muissa Pohjoismaissa. Taas yksi “säästökeino”, jolla ero muihin Pohjoismaihin kasvaa, vaikka persut ja kokoomus toitottavat muka ottavansa Ruotsin kiinni. Koskaan ei ole hallitukseen päästy valehtelemalla niin paljon kuin persut ja kokoomus nyt pääsivät.
“the richest 10 percent of Americans paid $177 billion in federal income taxes in 1980 but paid $237 billion in 1988. The remaining 90 percent of households paid $5 billion less in income taxes over this period.”
Tuossa välissä tapahtui paljon muutakin, jolla täysin varmasti oli vaikutus nimenomaan verotulojen kasvuun. Lindsayn kristallipallo, josta hän luulee nähneensä, mikä vaihtoehtoinen kehitys olisi ollut, on yhtä himmeä kuin hänen oma pollansa.
Lafferin tuherrus on sekin vain yksi perinteinen keino yrittää kahmia elintasoa itselleen muilta selittämällä, että kyllä se kahmiminen tuottaisi yhteistä hyvää. Tietenkin verokilpailua käydään maiden välillä ja se on ongelma niille, joilla on väestöä ja esimerkiksi maarajaa puolustettavana.
Muutoinkin jenkkirepublikaanien taloushuuhaa on naurettavaa. Kuten Suomessakin, oikeisto on sielläkin ollut vallassa, kun maa on velkaantunut ja esimerkiksi Reaganin aikana velkaantuminen oli aika massiivista kun velkasuhde heikkeni vaikka talous kasvoi melkoisesti.
Kuten käyristä näkyy, esimerkiksi Carterin hallinnon aikana velkaantuminen oli minimaalista, vaikka niinä aikoina maailmaa koetteli kaksikin öljykriisiä. Clintonin hallinto pysäytti velkaantumisen ja käänsi velkasuhteen pienenemään päin. Sen sijaan suuret verohelpotukset rikkaille jakaneet Reaganin ja Bush nuoremman sekä Trumpin hallinnot saivat aikaan hirveän velkavuoren. Sitäkö on se oikeiston “talousosaaminen”?
Yhdysvalloista on yritetty tuoda meidän politiikkaamme rotutaistelua, ja on tuotu tuo oikeiston ja vasemmiston talouskiistely, joka tietysti istuu sikäli, että samoin täällä Suomessakin oikeisto on istunut hallituksissa, joissa talous on romutettu ja velkaa otettu säkkikaupalla.
Minusta nähden Yhdysvaltojen politiikasta ei tarvitsisi tuoda Suomeen yhtään mitään, vaikka varmasti onkin niin kiva käydä juuri jenkeissä vaihto-oppilaana. Se on hienompaa kuin käydä vaihto-oppilaan Virossa tai Bulgariassa, joissa kuitenkin oppii paljon paremmin, mitkä ovat talouden realiteetit myös täällä Suomessa.
https://www.economicshelp.org/blog/3018/economics/history-of-us-national-debt-gdp/
Sitä en ymmärrä että miksi aina “haukutaan” yrittäjät ja “verovapaat osingot”? Kuka tahansa saa ja voi pystyttää yrityksen nykyään, jopa osakeyhtiön! Siitä vaan yrittämään ja nostamaan verovapaasti osinkoja.
Jos poistetaan yrittämiseltä kaikki porkkanat, kuka lähtee enää yrittämään, perustamaan uusi yritys? Riski että epäonnistuu on todella suuri kun perustaa uuden yrityksen. Usein kestää aika kauan ennenkuin tuloja syntyy, menoja löytyy kylläkin.
Ja verovapaata osinkoa ei ole, ennenkuin on mahdollista nostaa osinkoa yrityksestä, on jo maksettu aika paljon veroja.
Mulla on osakeyhtiö jonka kautta pystyn tekemään sivutoimisesti töitä aivan olemattomalla verotuksella, kun yksityiskulutusta “opintomatkoista” “työlounaiden” kautta “työvälineisiin (=viihde-elektroniikka)” voi ostaa vähennyskelpoisesti yrityksen nimiin. De facto saan nettona n. kolme kertaa enemmän käteen yrityksen kautta tehdyistä tunneista kuin varsinaisesta päätoimisesta ansiotyöstä. Ne kevyesti verotetut osingot jotka saa nostettua yrityksestä käteisenä on lähinnä kivaa plussaa.
Yrittämiseen ei tarvita enempää porkkanaa, Suomessa on jo nyt aivan liikaa omani kaltaisia mikroyrityksiä sotkemassa oikeiden aidosti riskiä ottavien ja tuottavuuden kehittämiseen panostavien yritysten markkinoita alhaisemman verokohtelun, olemattomien toimintakulujen ja mitättömän riskin turvin. Sen sijaan tarvittaisiin porkkanaa yrityksen voimakkaalle kasvulle, työllistämiselle ja pörssiin listautumiselle, ja siinä listaamattomien yritysten eroava verokohtelu on ongelma.
Arkkitehti:
” Suomessa on jo nyt aivan liikaa omani kaltaisia mikroyrityksiä sotkemassa oikeiden aidosti riskiä ottavien ja tuottavuuden kehittämiseen panostavien yritysten markkinoita”
Olet oikeassa kuluista, mutta mahdollisuus hankkia tietokone tai televisio kolmen vuoden välein firman piikkiin on merkittävä etu vain sivutoimisille nappikauppiaille. Eikä mikään yhden miehen sivutoiminen firma pysty sotkemaan markkinoita kuin ehkä jollain marginaalialalla. Eihän tällainen palkkatöissä käyvä sivutoiminen yrittäjä voi käyttää kovinkaan montaa työtuntia siihen sivubisnekseensä.
Muuten olen sitä mieltä, että mikroyrityksiä ei tarvitse suosia, koska yhden hengen yrityksen pyörittäminen on yleensä tehotonta isompaan firmaan nähden. Julkisessa keskustelussa yritysten lukumäärää tunnutaan pitävän jonkinlaisena itseisarvona.
Samat säännöt vain kaikille kaikille yrityksille ja turhat helpotukset ja tuet pois mikroyrittäjiltä. Alun tuet ovat ok, mutta jos homma ei parissa vuodessa lähde lentoon, ei se sitten yleensä lähde koskaan.
Olen ollut perustajaosakkaana yrityksessä ja toiminut 12 vuotta sen toimitusjohtajana. Yritys kasvoi 20–30 henkilöä työllistäväksi asiantuntijayritykseksi, jonka liikevaihto oli 2–3 M€/v. Kaikki osakkaat työskentelivät yrityksessä – osa johtotehtävissä ja osa asiantuntijoina. Vuosien saatossa omistuspohja muuttui, kun yksi osakas jäi eläkkeelle, ja kolmesta työntekijästä tehtiin osakkaita. Tämän vuoksi osakkaiden palkat ja omistusosuudet vaihtelivat keskenään.
Moni edeltänyt puheenvuoro kuulostaa minun korvaani teoreettiselta pohdinnalta. Jos jätetään pois laskuista yksinyrittäjät ja holding-yhtiöt, niin pohdinnat palkkatulojen muuttamisesta pääomatuloiksi eivät minusta vaikuta kovin realistisilta. Tämän tekee yrityksessä vaikeaksi osakkaiden palkkojen ja omistusosuuksien vaihtelu, sillä osinkoa maksetaan per osake ja osakkaan omistusosuus yrityksestä ei ole välttämättä suhteessa palkkaan.
Keveämmän verotuksen edellytys nettovarallisuudesta on asiantuntijayritykselle tosi korkea, koska yritystoiminta ei sido merkittävästi pääomaa. Yrityksen liiketoiminnan kannalta ei ole järkevää pitää esimerkiksi 4 miljoona euroa käteisenä taseessa, jotta voisi maksaa 300 000 euroa osinkoa matalammalla verotuksella. Tavallista 5–7%:n tulosta tekevän yrityksen kestäisi kymmeniä vuosia kerätä tällainen pääoma.
Maksoimme osakkaille (4–6 hlö) asiallista palkkaa tehtävän mukaan. Kaikki olivat TyEL-vakuutettuja, koska kenenkään omistusosuus ei ylittänyt YEL-rajaa. Palkan lisäksi maksettiin vuosittain tulospalkkio työntekijöille ja osakkaille. Hyvästä tuloksesta maksoimme osinkona yrityksen toimintaan sitoutuvien varojen (palkat, investoinnit, turvapuskuri) ylittävän osuuden. Koska yrityksen nettovarallisuus ei ollut korkea, meni osa osingosta tuloverotuksen puolelle.
Muistelen laskeneeni, että maksamieni verojen osuus palkasta ja osingoista oli kutakuinkin sama. Osingosta ei tosin makseta sivukuluja (työntekijä ja työnantaja) eikä se kerrytä eläkettä, joten suoraa vertailua ei voi tehdä. Kävimme periaatteellisen keskustelun osakkaiden kesken siitä, että ei ole perusteltua pyrkiä kasvattamaan yrityksen nettovarallisuutta ilman varsinaista liiketoiminnallista tarvetta pääomalle (esim. investointi tai yritysosto). Jos yrityksellä ei ole rahalle käyttöä, on parempi jakaa se ulos osakkaille.
Olen myöhemmin työskennellyt osakkaana keskisuuressa kansainvälisessä yrityksessä. Tämä oli kasvuyritys, jossa on jatkuvasti huutava pula käteisestä, sillä kasvuyrityksessä vuoksi kulut kasvavat etupainotteisesti ja tulot realisoituvat viiveellä. Tällaisessa yrityksessä ei makseta lainkaan osinkoja, koska kaikki varat halutaan käyttää kasvun vauhdittamiseen, mikä lopulta tuottaa myös osakkaille parhaan tuloksen. Seitsemän vuoden aikana yrityksen osakkeen arvo kasvoi kuusinkertaiseksi. Vuosittainen 30%:n arvonnousu peittää kaikki verokikkailusta saadut hyödyt.