Yritän hahmottaa esimerkkilaskelmilla, miksi hallituksen sosiaalipoliittiset aikeet eivät tee työn vastaanottamisesta kannattavampaa, vaan pikemminkin vähentävät sitä, kun on kyse työmarkkinatukea saavista.
Tässä kirjoituksessa käsittelen työmarkkinatuella olevia. Joku voi pitää näitä marginaalisena ryhmänä, mutta eri maat eroavat työllisyydessä toisistaan siinä, kuinka hyvin ne onnistuvat työllistämään syystä tai toisesta huonotuottoista työvoimaa. Osaavien ja hyvin koulutettujen ja terveiden työllistäminen ei ole vaikeaa milläkään maalle.
Otan esimerkin pienituloisesta yksinhuoltajasta nimeltään Anna, jolla on kolme lasta, iältään kuusi ja 11 vuotta ja joka on töissä kaupan kassalla. Palkka on kokoaikatyöstä 2000 €/kk tai 12 €/h. Hänellä on hyvät suhteet työnantajaansa niin, että hän voi tosiasiassa sopia tekemänsä tuntimäärän haluamakseen. Tämä on tietysti lainvastaista, koska tehdessään osa-aikatyötä hän saa soviteltua päivärahaa, vaikka silloin hänen oikeastaan pitäisi haluta kokoaikatyötä.
Jos Annalta kysytään hänen halustaan tehdä kokoaikatyötä, hän tietysti vastaa, että haluaa sitä, koska muunlainen vastaus tulisi hänelle kalliiksi.
Sosiaaliturvaan liittyä lainsäädäntö on niin monimutkaista, että sen tarkastelemiseksi pitäisi oikeastaan olla viranomaisten julkaisema laskentamalli. Sellainen oli ennen kaikkien saatavilla, mutta ei näytä olevan enää tai en ainakaan ole löytänyt. Tällaisen mallin olemassaoloa vastustettiin, koska se helpottaa sosiaaliturvasuunnittelua. Varoitan siis, että laskelmissani voi olla virheitä. Etuudet on määrätty sentin tarkkuudella, mutta käytän pyöristettyjä arvoja.
Anna asuu lapsineen vapaarahoitteisessa vuokra-asunnossa Helsingissä ja maksaa siitä vuokraa 1100 euroa kuussa. Tämä ylittää maksimivuokran sekä asumistuessa (1072 euroa) että toimeentulotuessa (993€). Vaikka Kelasta on neuvottu häntä muuttamaan halvempaan asuntoon, hän ei halua tehdä sitä lasten koulun, näiden kavereiden ja oma työmatkansa takia. Anna pitää ruuanlaitosta ja osaa tehdä terveellistä ruokaa halvoista perustarvikkeista. Niinpä hän pystyy maksamaan normin ylittävän osan vuokrasta itse.
Annan tilanne vuonna 2023
Jos Annalla ei ole tuloja lainkaan, hän saa asumistukea 858 €, työmarkkinatukea 1021, lapsilisää 337 , elatustukea/apua 377 €. Veroa hänen on maksettava työmarkkinatuesta 170 € kuussa. Niinpä hän saa käteen 2423 euroa. Hänellä on kuitenkin oikeus toimeentulotukeen 2450€/kk. Kun tästä vähennetään hänen nettotulonsa, hän Kelasta saa 27 €/kk, jos viitsii sitä hakea.
Jos Anna hankkii palkkatuloja, työmarkkinatuki alkaa pienentyä, kun hänen ansiotulonsa ylittävät 300 euroa. Jokainen ansaittu euro pienentää työmarkkinatukea 50 sentillä. Asumistuki alkaa pienentyä, kun työmarkkinatuki ja palkka ylittävät yhteensä 1408 euroa, mikä raja tulee hänelle vastaan, kun palkka ylittää 575 euroa kuussa. Yhteensovitus on 33,2 prosenttia, mutta koska palkkatulo vähentää työmarkkinatukea, satanen lisää palkkaa pienentää asumistukea 16,8 euroa ja efektiiviseksi marginaaliveroksi muodostuu 66,8 prosenttia. (Itse asiassa hitusen vähemmän, koska palkan noustessa ja työmarkkinatuen pienentyessä vero laskee hieman.)
Toimeentulotuen leikkaantumatta Anna saa ansaita 150 euroa kuussa, minkä hän saa tekemällä kerran viikossa töitä kaksi tuntia. Tällöin hänen nettoansionsa ovat 2600 euroa, josta toimeentulotuen osuus on edelleen 27 euroa. Jos hän lisää työtunteja, toimeentulotuki leikkaa aluksi ansioita niin, ettei niistä koidu hänelle hyötyä, mutta tasanne on niin kapea, ettei sillä ole käytännön merkitystä.
Tekemällä töitä 16 tuntia viikossa, Anna saa palkkaa 800 €/kk, työmarkkinatuki on laskenut 723 euroon ja asumistuki 786 €. Vero on pienentynyt 106 euroon. Niinpä Anna saa käteen 2917 euroa eli hän on hyötynyt työnteosta yhteensä 457 euroa kuussa. Verrattuna siihen, että hän ansaitsisi vain 150 €/kk Anna on hyötynyt 317 euroa/kk.
Jos Anna tekisi 80 prosenttista työaikaa, esimerkiksi siis nelipäiväistä viikkoa siis, hänen ansiotulonsa olisivat 1600, asumistuki 652 euroa ja työmarkkinatuki 371 euroa. Veroa menisi 136 euroa ja käteen jäisi 3201 euroa.
Tässä vaiheessa Annan on oltava tarkkana, ettei vahingossakaan tee työtä tuntiakaan yli, koska siitä häntä rangaistaisiin työmarkkinatuen menetyksellä. Ylimääräinen tunnin työ alentaisi ansioita yli 350 eurolla. Nipin napin takaisin omilleen hän pääsisi vasta tekemällä täyttä työaikaa. Tässä ansaintarajassa ei ole mitään järkeä minkään näkökohdan kannalta, mutta työmarkkinajärjestöt valvovat sitä silmä tarkkana, jotta perusturvassa ei olisi mitään parempaa kuin ansioturvassa.
Kokoaikatyötä tekemällä Annan nettoansiot lapsilisineen ja elatusapuineen olisi 3240 euroa.
Tilanne vuonna 2024
Katsotaan miten tämä asetelma muuttuu hallituksen työhön kannustavien toimien seurauksena. Annaa kannustetaan töihin leikkaamalla hänen asumistukeaan 140 eurolla ja työmarkkinatukeaan 221 eurolla poistamalla siitä lapsikorotukset. Annalla ei ole hätää, koska hän saa yhä entisen suuruista toimeentulotukea. Kun ensisijaiset tuet ovat nyt pienemmät, hän saa toimeentulotukea noin euroa 330 euroa. Hän voi edelleen tienata 150 euroa kuussa menettämättä euroakaan toimeentulotukea. Itse asiassa toimeentulotuki nousee 75 eurolla, koska työmarkkinatuki pienenee sen verran yhteensovituksen ansiosta, eli toimeentulotuki hänelle maksetaan nyt noin 400 euroa kuussa.
Sekä asumistuesta että työmarkkinatuesta on poistettu 300 euron suojaosuus, joten tulot leikkaavat näitä etuja nyt ahnaammin. Lisäksi kun tietty tuloraja on ylitetty, asumistuki pienenee nyt 35 %:n yhteensovituksella, kun se ennen pieneni 33,6 prosentin yhteensovituksella.
Nyt Annan pitäisi siis ansaita nettona lisää 400 euroa kuussa ennen kuin hyötyy työnteosta senttiäkään verrattuna 150 euron tienestiin. Tätä helpottaa hieman se, että Annan verotus pienenee ansiotulojen kasvaessa ja työmarkkinatuen pienentyessä.
Vasta kun Anna tekee 16 tuntista työviikkoa ja ansaitsee 800 euroa kuussa, hän pääsee irti toimeentulotuesta. Vasta sen jälkeen hän alkaa hyötyä taloudellisesti työnteostaan verrattuna siihen, että ansaitsisi 150 euroa kuussa. Tänä vuonna 16-tuntinen työviikko tuottaisi Annalle 2920 euroa, mutta ensi vuonna vain 2600 euroa. Ajatuksena tässä on patistaa Anna kokopäivätyöhön.
Koska Annan työmarkkinatuki loppuu sopivasti, kun tulot nousevat 1600 euroon, sakkoa 80 prosentin tuntirajan ylittämisestä ei tulisi. Kokoaikaisesta työstä Anna ansaitsisi 2990 euroa, kun tänä vuonna sillä ansaitsisi 3240 euroa. Vähennystä siis yli 350 euroa.
On selvä, että osa-aikatyö ei Annalle enää kannattaisi. Joko kaksi tuntia viikossa tai kokoaikatyö. Muu ei kannata.
Hallitus tekee Annan osalta osa-aikatyöstä taloudellisesti järjetöntä, mutta laskee myös kokoaikatyön kannattavuutta, eikä edes vähän
Kannattaisiko Annan enää mennä edes kokoaikatyöhön? Verrattuna siihen, että tekisi töitä vain pari tuntia viikossa, hän ansaitsisi kokoaikatyöstä 300 euroa, eli vajaat 15 euroa päivässä. Työssä käynti edellyttäisi kuitenkin sopivat vaatteet, työmatkan maksamisen ja saisi aikaan sen, että halpa kotiruoka vaihtuisi kalliisiin eineksiin. Lapsille pitäisi antaa rahaa välipalaan. Anna saattaisi hyvinkin päättää tehdä töitä vain tuo pari tuntia viikossa. Se hoituisi perjantaisin ruuhka-apulaisena.
En oikein usko, että Annan kaltaisten keskuudessa hallituksen toimet keskimäärin lisäävät tehtyjä työtunteja.
Anna on siis työmarkkinatuella. Tilanne muuttuu toisenlaiseksi, jos hän onkin ansiosidonnaisella, mutta siitä toiste.
Hallitus halusi lapsikorotukset pois työttömyysturvasta, koska palkoissakaan ei niitä ole. Työmarkkinatukea soviteltuna saavat vertaavat kuitenkin tilannetta toimeentulotukeen ja toimeentulotuessa on varsin suuret ”lapsikorotukset”.
Jos ajattelisimme vain työmarkkinatukea, siinä kannattaisi säilyttää lapsikorotukset ja poistaa kielto tehdä töitä yli 80 % täydestä työajasta. Itse asiassa soviteltua päivärahaa kannattaisi maksaa jopa pienipalkkaiseen kokoaikatyöhön, jotta ei tulisi loukkuja. Jos köyhiä on tarve kyykyttää, eikö asumistuen leikkaus riittäisi aluksi?
Työmarkkinatukea saavien kohdalla hallitus on toiminut suorastaan tyhmästi. Se johtunee siitä, että työmarkkinatuen rakenne on sidottu ansiosidonnaiseen päivärahaan ja tämä kytkös on pyhä. Ansiosidonnaisen puolella taas on kyllä korjattavaa.
Tässä esitetty kannustinloukku johtuu toimeentulotuesta, jota hallitus ei ole alentamassa. Tarkoitus on painostaa toimeentulotukea saavia töihin pakkotyöllistämällä nämä kuntiin. Helsingin esimerkiksi pitäisi työllistää kymmeniä tuhansia. Ei taida onnistua.
Hallitus kyllä kirjasi muistaakseni hallitusohjelmaan, että toimeentulotuen ja työmarkkinatuen korvaavaa ja yhdistävää yleistukea puuhaillaan. Tosin tällainen kirjaus taisi olla jo Marininkin hallituksen aikana, ja sosiaaliturvan kokonaisuudistuksia on kai puuhailtu jo Vanhasen hallituksesta lähtien — toinen ikuisuusprojekti SOTE-uudistuksen kanssa.
Oman arvion mukaan tässä on joku outo logiikka, että ensin ihmiset painetaan toimeentulotuelle ja sen jälkeen sitten leikataan myöhemmin toimeentulotukea. Helpompaa toki olisi korjata työmarkkinatukea kannustavammaksi ja johdonmukaisemmaksi ja sitten leikata toimeentulotukea. Mutta ongelmaksi muodostuu se, että Kokoomukselle näyttää olevan tärkeämpää vain päästä leikkaamaan sosiaaliturvasta ilman että yrittävät aidosti sitä ‘korjata’ eli järjestää uudelleen älykkäämmin. Äly nimittäin on kaukana monessakin mielessä hallituksen esityksistä, mutta velkaantuminen onkin hyvä keppihevonen perustelemaan leikkauksia samalla kun leikataan sitten verotusta muualta.
Eiväthän hallituksen toimet tietenkään saa ketään työllistymään. Eikä niillä saada ketään töihin. Sen sijaan niillä saadaan nimenomaan monen lapsiperheen asema paljon huonommaksi. Jos sopivia työpaikkoja ei ole kaikille, niin eivät ihmiset työllisty töihin joista saatavalla palkalla tulisi toimeen Suomessa, vaikka meillä ei olisi minkäänlaista sosiaaliturvaa.
Niin kauan kun ei tunnusteta sitä tosiasiaa että Suomesta puuttuu jatkuvasti ainakin 100000 sellaista työpaikkaa joista saatava tulo riittäisi elämiseen ilman sosiaaliturvaa, niin edes innokkaimmin töitä hakevat ja ihan sopimusten mukaisilla minimipalkkoilla töitä hakevat eivät tule työllistymään niin että työttömien määrä samalla laskisi.
Kaiken lisäksi nykyinen hallitus unohtaa sen että tuloksekkainta olisi keskittyä työllistymään ensiksi ne joiden työllistymisen esteenä ei varmasti ole mikään kannustinloukku. Sen sijaan keskitytään ideologisesti rankaisemaan kaikkia työttömiä siitä ettei työttömille edes löydy riittävästi työpaikkoja joista maksettaisiin sopimusten mukaista palkkaa ja noudatettaisiin työehtosopimusten mukaisia työehtoja.
Jokainen omilla aivoillaan ajatteleva kyllä ymmärtää etteivät hallituksen toimet luo oikeasti työpaikkoja, sen sijaan sosiaaliturvaa ja hyvinvointivaltiota ne heikentävät. Mutta sellaista se oikeistoideologia, kokoomuslaisuus, perussuomalaisuus, kristillisyys ja RKP-läisyys teettää. Kaikenlaista kikkailua sosiaaliturvan heikentämiseksi, sen sijaan että luotaisiin aidosti niitä työpaikkoja joihin ihmiset voisivat työllistyä.
>“Hallitus kyllä kirjasi muistaakseni hallitusohjelmaan, että toimeentulotuen ja työmarkkinatuen korvaavaa ja yhdistävää yleistukea puuhaillaan. Tosin tällainen kirjaus taisi olla jo Marininkin hallituksen aikana, ja sosiaaliturvan kokonaisuudistuksia on kai puuhailtu jo Vanhasen hallituksesta lähtien — toinen ikuisuusprojekti SOTE-uudistuksen kanssa.”
jos oikein muistan niin taisi olla pahinta liirum laarumia hallitusohjelmassa. tehdään siis jokin yleisetuus, joka todellisuudessa vain on kelan arvio etuuksista, mutta ei korjaa varsinaisia etuuksia mitenkään.
>“mutta velkaantuminen onkin hyvä keppihevonen perustelemaan leikkauksia samalla kun leikataan sitten verotusta muualta”
lopputulos näyttää olevan että edes velkaantuminen ei edes taitu. minä en ollut niin huolissaan velka ongelmasta ennen vaaleja, mutta nyt alan olla.
tässä on sopivasti pressan vaalit tulossa, odotan innolla sitä että en äänestä kokoomuksen ehdokkaita. alexander stubb, olet just väärässä puolueessa ja väärään aikaan.
Onko olemassa laskelmia mitä tapahtuu Annan tuloille jos hänen asuntoonsa muuttaa virallisesti puoliso jonka tulot on a) peruspäivärahat ja muut yhteiskunnan tukimuodot b) työpaikalta tavattu joka tienaa 2000 €/kk
Onko puolison sisäänmuutto taloudellinen katastrofi?
Sitä vaan ettei yhteiskunnan tuet kannusta isättömiin/puolisottomiin talouksiin(?)
Näitäkin spekulaatioita esitetään.
“Onko olemassa laskelmia mitä tapahtuu Annan tuloille jos hänen asuntoonsa muuttaa virallisesti puoliso jonka tulot on a) peruspäivärahat ja muut yhteiskunnan tukimuodot b) työpaikalta tavattu joka tienaa 2000 €/kk”
Jälkimmäisessä tapauksessa eli vaihtoehdossa b) Anna tipahtaa pois toimeentulotuelta automaattisesti. Jolloin osa-aikatyön tekemisen kannattavuus paranee olennaisesti yli 300 €/kk tulojen jälkeen. 1–300 €/kk ei kannata tienata siinä vaihtoehdossa, koska silloin tulot laskevat. Jos tilanteen a) puoliso on myös toimeentulotukeen oikeutettu, niin sitten tilanne on suht sama kuin esimerkissä.
Toimeentulotuessa ehtona kuitenkin on kaikkien perheenjäsenten varattomuus. Jos esim. lasten tileillä on sukulaisten antamia lahjoituksia, ne voivat käytännössä estää toimeentulotuen myöntämisen perheelle, koska lapsen osan osalta voidaan laskea lapsen omalla tilillä olevat varatkin käytettävissä oleviksi varoiksi. Suomessa on yli 100 000 sellaista kotitaloutta, jotka tulojen puolesta täyttävät toimeentulotuen kriteerit, mutta jotka eivät täytä varattomuusehtoa. Annakaan ei saa toimeentulotukea, jos hänen tilillään on toimeentulotukea ensimmäistä kertaa haettaessa rahaa. Jo 30 euron rahasumma tilillä voi teoriassa estää vuoden 2023 laskelmalla Annalta toimeentulotuen (joka sillä laskelmalla oli 27 €/kk).
“Tässä ansaintartarajassa ei ole mitään järkeä minkään näkökohdan kannalta, mutta työmarkkinajärjestöt valvovat sitä silmä tarkkana, jotta perusturvassa ei olisi mitään parempaa kuin ansioturvassa.”
Ymmärrän, että tässä ei edes viitata ns. kattosääntöön eli “ansaintarajaan”, vaan ansaintarajalla tarkoitetaan työaikarajaa. Minä olisin varovainen tulkitsemaan tätä niin, että työmarkkinajärjestöt valvovat ansioturvan ja perusturvan eroja.
Kyse on varsin merkittävästä periaatteellisesta seikasta, joka kytkeytyy kysymykseen siitä, tuleeko kokoaikaisesti työssä olevalle henkilölle maksaa työttömyysetuutta. On hyvä muistaa, että työttömyysturvalain tarkoitus (1290/2002 1§) on korvata työttömyydestä aiheutuvia taloudellisia menetyksiä.
Jos työmarkkinajärjestöt tässä kohtaa jotain kovasti puolustavat, niin en pitäisi mitenkään poissuljettuna sitä mahdollisuutta, että he katsovat puolustavansa järjestelmän vakuutusperiaatetta periaatteena, ei jonain nyanssina soviteltujen etuuksien sääntöjen puitteissa.
Fundamentaalinen ongelma, mikä tähän tietenkin liittyy, on erityisesti toimeentulotuen mutta myös perusturvan taso ja sen läheisyys suhteessa pieniin palkkoihin. Kukaan, edes perusturvan riittävyyden arviointi, ei tunnu olevan tästä kiinnostunut, koska Suomessa kiinnostus on varsin rajautunutta siihen, miltä pienituloisuusaste tai viitebudjettien esimerkkilaskelmat näyttävät. Koska tiedän, että olet kirjoittanut tästä paljon, en kommentoi sitä tässä enempää.
Esimerkkilaskelmat, niin kiehtovia kuin ovatkin, jättävät kuitenkin vielä auki kysymyksen empiriasta. Sikäli kuin minä mistään mitään tiedän, meillä on olemassa kolme verrattain tuoretta kvantitatiivista tutkimusta, jotka käsittelevät tätä kohderyhmää.
Toinen niistä koskettaa työmarkkinatuen suojaosan laajentamista äärettömäksi ja sovittelun poistamista. Tätä kutsutaan itse asiassa tuttavallisesti “perustulokokeiluksi”. Sinänsä kokeiluun liittyy paljon problematiikkaa, mutta on hyvä todeta, ettei se mitenkään massiivisella tavalla vaikuttanut työtuntien määrään. Siis siitä huolimatta, että koko työmarkkinatuen olisi saanut pitää, vaikka olisi työllistynyt täysiaikaisesti töihin.
Toinen, kaiketi kohta julkaistava paperi, käsittelee suojaosaa itseään, ja antaa hieman positiivisemman kuvan, käsittääkseni. Ongelma siinä kuitenkin on, että se käsittelee ainoastaan suojaosan positiivisia vaikutuksia, ei negatiivisia. Siispä esimerkiksi ns. kattosäännön kautta tulevat vaikutukset eivät ehkä siinä näy.
Joka tapauksessa, näiden tutkimusten jonkinlainen kokonaisarvio lienee, että ainakaan kauhean valtavia työmarkkinavaikutuksia suojaosilla ei ole. Se voi tietenkin johtua myös toimeentulotuen anteliaisuudesta, mutta on hyvä muistaa, että ihan jokainen työmarkkinatuen saaja ei ole lähtökohtaisesti edes oikeutettu, esimerkiksi varallisuutensa takia, toimeentulotukeen.
Kolmas tutkimus, joka on olemassa, antaa ymmärtää että työmarkkinatuen tasolla onkin kuitenkin joustomielessä merkittäviä vaikutuksia työhön poistumiseen. Nämä joustot ovat pienempiä, kuin ansioturvasta saatavat, mutta eivät oikeasti kauhean paljoa pienempiä. Siispä työmarkkinatuen tasolla vaikuttaisi olevan merkitystä.
Hallitusohjelman näkökulmasta on myös ehkäpä syytä muistaa muut hallitusohjelman kirjaukset aiheesta: näitä ovat “Nykymuotoinen työmarkkinatuki uudistetaan”, “Hallitus toteuttaa toimeentulotuen kokonaisuudistuksen”, ja “Sovitellun työttömyysturvaetuuden saajalta voidaan aina edellyttää kokoaikatyön hakemista”.
Näillä voi vielä joskus olla jotain merkitystä tässä käsitellyn problematiikan osalta.
Perustulo voi tietenkin jonkun mielestä olla ratkaisu tähän kaikkeen, mutta sekään ei tietenkään ole aukoton ratkaisu. Ja tietenkin, jos vastaus näihin kannustinongelmiin on perustulo, niin sitten lienee selvää, että keskustelun osapuolet jotka kannattavat periaatteellisena kysymyksenä vakuutusjärjestelmää ovat tästä viime kädessä eri mieltä. Joskus ihan järkevinkin perusteluin.
terv,
jukka
Minusta tuo työaikarajoitus on hölmö, sillä en osaa jakaa maailmaa työttömyysetuuksiin ja muihin talouden periaatteisiin. Minusrta ei olisikaan koskaan tullut juristia.
Haitallisimmillaan tämä sääntö on, kun paperitehdas suljetaan ja paperityöläinen, jolla ei ole sanottavasti osaamista, jolla olisi käyttöä paperitehtaan ulkopuolella, ottaa vastaan olennaisesti pienipalkkaisemman työn sen sijaan, että eläisi kaksi vuotta ansiosidonnaisella ja alkaisin sen jälkeen lukea työpaikka-ilmoituksia. Hänen on taloudellisesti lähes pakko valita neipäikväinen työviikko, koska se viides päivä tulisi hänelle todella kalliiksi.
Juu,
Kattosääntöön ja sovitteluun liittyvät kysymykset ovat tietenkin kiinnostavia kysymyksiä. Ne ovat kuitenkin lopulta kysymyksiä, jotka kytkeytyvät ansioturvaan, eritoten jos puhumme tästä paperityöläisestä. Siitäkin voisi keskustella, mutta ehkä eri palstalla.
Asian varsinainen otsikko kun kuitenkin oli työmarkkinatuki. Mikään merkki, erityisesti perustulokokeilun osalta, ei näyttäisi viittaavan siihen että yllä kuvatuilla esimerkkilaskelmilla ja marginaaliveroasteilla olisi kauhean suurta merkitystä työpanoksen kannalta. Hyvässä tai huonossa, perustulokokeilu kuitenkin kevensi efektiivisiä marginaaliveroasteita reilusti. Työpanoksen määrä ei juuri reagoinut.
Miksi olisimme kauhean huolissamme tästä, jos empiria antaa ymmärtää, että huoli voi olla perusteeton?
terv,
jukka
Olen urani aikana ollut mm sosiaaliturva-asioiden ammattilainen, toiminut tuomarina alan muutoksenhakuelimissä ja istunut alaan liittyvässä komiteassa, mutta en jaksanut syventyä esimerkkiisi. Sinun pitäisi oppia tiivistämään ja ennen kaikkea varmistamaan, että faktat ovat oikein. Muuten viestisi ei mene perille.
Olen pahoillani kirjoituksen monimutkaisuudesta. Sosiaaliturvaa on mahdoton tarkastella oikein ja yksinkertaisesti. Todellisuudessa yksinkertaistin huomattavasti.
Asian monimutkaisuudesta olen samaa mieltä. Minusta kirjoitusta olisi voinut kuitenkin selkeyttää muun muassa esittämällä lukemien tilannevertailut lukujen osalta vierekkäin. Tekstien seasta kokonaisuutta oli monimutkaisempaa verrata. Vertailussa vuonna 2023 oli mukana lapsilisät, mutta vuodelta 2024 oli jäänyt pois lapsilisien muutos. Kirjoituksen seurattavuutta hankaloittu turhaan myös pienet sisäiset ristiriitaisuudet, kuten esimerkiksi se, että perheen koko vaihteli kirjoituksessa. Kirjoituksen alussa luki: “Anna, jolla on kolme lasta, iältään kuusi ja 11 vuotta ja joka on töissä kaupan kassalla” eli lapsia sanottiin olevan kolme, ja näille mainittiin kaksi ikää. Laskelma oli sitten tehty kahden lapsen yksinhuoltajaperheellä, vaikka sanallisesti lapsia oli sanottu olevan kolme. Erilaiset pienet virheet kirjoituksissa ovat inhimillisiä ja niitä sattuu meistä kaikille.
Tämä onneton blogiohjelma ei tue taulukoita. Ne olisi pitänyt liittää kuvina ja laiskotti.
Entäs jos tukiviidakko olisi sellainen, että kun Anna on nostanut niitä tukia riittävän pitkään, niin Kela ilmoittaa hänelle, että koska hän elää pysyvästi yhteiskunnan tukien varassa, yhteiskunta osoittaa hänelle asunnon, joka on mukava kerrostalokolmio kajaanilaisessa lähiössä. Kela maksaa ystävällisesti muuttokuorman sinne. Jos Anna haluaa käyttää perustuslaillista oikeutta valita asuinpaikkansa eikä halua lapsineen muuttaa Kajaaniin eli kieltäytyy ottamasta asuntoa vastaan, jää vaihdoehdoksi pysyä Helsingissä ja maksaa itse oma elämänsä.
Näin voidaan menetellä Britanniassa, mutta hallitus ei esitä tällaista tehtäväksi Suomessa.
Mahdetaanko edes siellä menetellä niin? Siellä vaan ulosottomiehet heittää huonekalut pihalle ja Anna lapsineen joutuu siltojen alle. Life is life.
Hallituksen suunnitelmiin sisältyy myös leikkaus toimeentulotukeen: https://stm.fi/hanke?tunnus=STM061:00/2023
Eli kirjoituksen oletus siitä, että toimeentulotukilainsäädäntö säilyisi vuodesta 2023 ennallaan vuoteen 2024 ei pidä välttämättä paikkaansa.
Muutoin kirjoituksessa on monia mielenkiintoisia huomioita.
Tässä oletettiin, että Kela maksaa vain hyväksytyt asumismenot eli 993 euro kuussa, joten tuo muutos ei tähän laskelmaan vaikuta. Pidän tuota tiukennusta jopa perusteltuna.
Niinpäs näkyy olleenkin.
Ihan hyvä havainnollistava esimerkki. Toki tosielämässä esimerkin Anna saisi kolmesta lapsesta varmasti paljon isommat elatusmaksut. Minimielatusmaksukin yhdestä lapsesta taitaa olla jo yli 200 €, jollen ole ihan hakoteillä. Sitä en tiedä miten ne vaikuttavat tarkelleen ottaen toimeentulotukeen. Kokemusta ei ole. Ehkä perusosa lasketaan joka tapauksessa aikuiselle ja jokaiselle alaikäiselle lapselle.
Käytin tässä Kelan elatusavun normia.
Kyllä Osmo on katsonut tuon oikein. Tätä on vain vaikea määrittää. Minimissään tuo elatustuki/apu on n.188 per lapsi. Eli tuki voi olla huomattavastikin isompi?
Jos äiti on köyhä, suurella todennäköisyydellä myös isä on.
Kaikkein pelottavin skenaario on, että sinimusta hallitus innostuu kokeilemaan Britannian mallin mukaista yleistukea, jonka ainut tavoite on sosiaaliturvamenojen leikkaaminen. Päätetään yleistuen taso sellaiseksi, että sillä ei elä, ja varmuudeksi alennetaan toimeentulotuen tasoa. Silloin toimeentulotuki ei kompensoisi eli tekisi tyhjäksi muita leikkauksia. Britanniassahan lapsiköyhyydessä elää kolmasosa lapsista.
On siis mahdollista saada Anna lapsineen muuttamaan Helsingistä Kajaaniin, mutta se vaatii hieman viitseliäisyyttä, että häneltä saadaan vietyä viimeinenkin näkökulma ja ilo elämään ja motiivi työntekoon. Yleistuelle kannattaa asettaa sellainen ehto vielä, että sitä vastaan Anna joutuu tekemään kokoaikaista palkatonta työtä vanhusten hoivapalveluissa ympäri Nälkämaan maakuntaa.
En tiedä miksi tässä maassa vielä välillä jaksetaan puhua sosiaaliturvan yksinkertaistamisesta kun sitä on muka yritetty hyvinkin 50 vuotta putkeen ja lopputulos on tasan päinvastainen.
Perusturvan suhteen on onnistuttu ainoastaan yhdessä tavoitteesssa: sen varassa eläminen on todella epämukavaa. Iloitkaamme siitä ja verohelpotuksista, joita parhaassa työmarkkina-asemassa oleville on luvattu.
Minusta ongelma on usein pikemminkin se, että sosiaaliturvan yksinkertaistamista tavoittelevat tähtäävät samalla aina menojen huomattavaan leikkaamiseen. Eli todellinen tavoite on sosiaaliturvan leikkaukset, vaikka tavoitteena tulisi olla vain yksinkertaistaa järjestelmää siten, että jokainen aidosti työllistymisestä kiinnostunut voisi pyrkiä tätä tavoitetta kohti ilman että pitää kikkailla järjestelmän kanssa. Yksinkertaistamalla systeemiä kulut eivät välttämättä laske heti, mutta jos järjestelmä on kannustavampi ja ihmisten sijoittuminen ja vuo työelämään paranee niin dynaamiset vaikutukset luovat säästöjä.
Nythän hallitus odottaa huomattavia dynaamisia vaikutuksia vain pelkästään tukien leikkauksilla. Näitä oletuksia on syytä epäillä. Mutta onhan se jo paljastunut, että Hallitusta kiinnostaa ainoastaan tulonsiirtojen vähentäminen ja verotuksen keventäminen varsinki yläpäästä.
Suomen sosiaaliturvajärjestelmästä on tehty niin monimutkainen että siihen ei enää kannata tehdä pieniä korjauksia vaan suosiolla räjäyttää koko malli ja rakentaa uusi yksinkertaisempi tilalle. Hallituksen suunnitelmat leikata erityisen paljon lapsiperheiltä ovat käsittämättömiä tilanteessa jossa väestörakenne ikääntyy ja syntyvyys on ennätysalhaalla.
politiikan yksi paradoksi on saada ääniä. jos lapsiperheet vähenee niin mahdollisuus saada vähemmän ääniä, josta seuranee että lapsiperheitä palvellaan vähemmän.
tästä paradoksista päästään että ketkä äänestää, eläkeläiset. mitä sanoin joskus, jos kimmo kiljunen liittyy kokoomukseen niin kukaan ei huomaa mitään. mietiskelen tässä että jos jutasta ei tule sdp:n ehdokasta niin onko se sitten krista kiuru.
joo, lapsiperheitä pitäisi tukea tavalla tai toisella tulevaisuutta ajatellen.
Hallitus on hyvin suurella todennäköisyydellä vain poiminut säästötoimenpiteitä VM:n valmiiksi laatimalta listalta. Eli VM vain valmistellut listoja eri säästötoimenpiteistä, joiden vaikutukset valtion menoihin ja tuloihin on arvioitu jollain taloustieteellisellä ‘teorialla’, sitten kokonaisvaikutusten arviointi on jäänyt väliin kun säästöjä on poimittu listalta kuin ruoan nettitilausta. Siellä on vain ynnäilty numeroita että on päästy tiettyyn säästötavoitteeseen ja jokainen puolue tietysti tavoitellut oman poliittisen ohjelmansa mukaisia toimia, kuten Kokoomus veronalennuksia ja Persut mm. polttoaineen verotusta.
Perustan tämän oletukseni siihen, että hallitusneuvotteluiden aikana käytännössä sanottiin, että valintoja tehtiin VM:n valmistelemista säästökohteista. On naiivia myöskin olettaa, että noissa neuvotteluissa olisi tehty jotain syvempää analyysiä, monella puoluejohtajalla on aika heikot meritokraattiset näytöt logiikan hallinnasta.
Stadist: “Hallitus on hyvin suurella todennäköisyydellä vain poiminut säästötoimenpiteitä VM:n valmiiksi laatimalta listalta.”
Jos noin on, niin hyvä. Varmaan tulisi paljon huonompia muutoksia, jos poliitikot yrittäisivät niitä ensin räpeltää itse ja vasta sitten päästettäisiin teknokraatit kommentoimaan.
Miettikääpä miltä tällaiset jatkuvat keskustelut lapsiperheiden tuista kannustiloukkuina kuulostavat lapsien hankintaa miettivistä. Eivät ne ainakaan kannusta lapsia hankkimaan.
Toisaalta taas päivitellään sitä miksi Suomessa syntyy niin vähän lapsia, mutta samalla syyllistetään lapsiperheiden vanhempia siitä että he eivät ole töissä joiden tekeminen ei kannata taloudellisesti. Eikö vanhemman aikaa lastensa kanssa arvosteta minkään arvoiseksi kun ainut tavoite tuntuu olevan se että vanhempien on mentävä töihin välittämättä siitä mitä se vaikuttaa perheen talouteen ja lasten hyvinvointiin.
Ei ihme että syntyvyys Suomessa laskee kun seuraa hallituksen toimia. Velkaannutetaan nuoret opintolainoilla joita maksellessa joutuu varmasti miettimään uskaltaako niitä lapsia edes hankkia kun töistäkin voi jatkossa saada potkut vaikka lapsen hoidosta johtuvista syistä. Todella pimeältähän nuorten ja varsinkin lapsiperheiden tulevaisuus näyttää kun katsoo mihin suuntaan nykyinen hallitus sitä ohjaa. Jos ihmiselle ja kaikelle muullekaan ei anneta kuin taloudellinen arvo, niin päätökset ovat juuri sellaisia kuin Orpon hallituksen ohjelmasta ilmenee. Synkältähän se näyttää kuten fiksut opiskelijat toki näyttävät ymmärtävänkin.
Suomessa kun kaikki rahat laitetaan vanhuksiin, menevät lapset ja nuoret pesuveden mukana ja sitten pohditaan mikä meni vikaan kun nuoret aikuiset opintolainavelkaisina huonosti palkatuissa töissä eivät lisäänny. Korostan yhä, että 20–35-vuotiaiden (lapsenhankkimisikä jos joku ei TAJUA!) tulokehitys (ja todennäköisesti samalla urakehitys) oli aivan karsean huonoa 2010-luvulla, käytännössä kaikissa muissa ikäryhmissä tulot nousivat. Sitten yhä ihmetellään, miksi hedelmällisyys sukelsi niin kovaa varsinkin 2010-luvulla. Ja sukellus jatkuu nyt 2020-luvulla, olisi jälleen kerran mielenkiintoista nähdä tuoreimmat tilastot nuorten aikuisten tulokehityksestä, hedelmällisyyslukujen perusteella luulen että tulokehitys jälleen taantunut.
Suomessa on ihan itse aiheutetut ongelmat, joiden pääsyy on meidän erittäin tehokas gerontokratiamme. Kukaan ei vieläkään vakavissaan keskustele siitä, miksi täällä valtaosa työntekijöistä maksaa enemmän työeläkemaksuja kuin veroja samalla kun nuorempien eläkeikä on jo jossain 70 vuodessa ja elinaikakerroin leikkaa heidän eläkkeitään. Eläkeläisten mediaanitulot taitavat kohta mennä jo ohi nuorten aikuisten tuloista.
onkos tämä hyvä hetki sanoa, että kannatan äänestysiän alentamisen ainakin 11 ikävuoteen.
Voisko alkaa harkita että parempi tuloisilta evättäisiin lapsilisä. Moni 3000 € /kk tienaava laittaa rahat lapsensa pankkitilille. Miks antaa jos sille ei ole tarvetta. Vuodessa maksetaan yli 3 miljardia euroa lapsilisästä. Sieltä ois ollut tilaa leikata.
Tuo olisi sitten ylimääräistä marginaaliveroa lapsiperheille. Se voisi voimistaa kannustinta hoitaa lasta kotona työskentelyn sijaan; tai ainakin osa-aikatyö voisi muuttua houkuttelevammaksi suhteessa kokoaikatyöhön.
Onnea yrityksille kun koettavat hankkia osa-aikaisiin töihin työntekijöitä ensi vuodesta lähtien. Kokoaikatyöt ovat katoava kansanhuvi ja ei sekään taloudellisesti aina auta. Hallitus saanee verovaroja ja pyörät jatkavat pyörimistä mutta vähemmillä öljyillä, pyörillä ja osilla. Katsotaan milloin tulee lisää ”paljastuksia” tuilla elävistä Oona Opiskelijasta ja Timo Työttömästä, eikä ”kansainväline kilpailukyky” vielä ome edes esittäytynyt.
Reaalielämässä esimerkin perheenäiti taistelee “kynsin ja hampain”, että tulee pysymään toimeentulotuen piirissä. Elämän/talouden ennakoitavuus ja nettohyöty versus omalla palkalla perheen elättäminen ovat tähän suurin syy.
KELA tekee perheelle esim. 6kk päätöksen toimeentulotuesta. Tämän päätöksen (tässä 27€/kk) “päälle” perheelle maksetaan sähkölaskut, lääkärikulut (myös hammasläärikulut), satunnaiset ja jatkuvat lääkekulut (voivat olla tosi isotkin) jne. Mielestäni tämä on se kannustinloukku jossa ihmiset “kiemurtelevat”. Elämää ei voi ennustaa ja ihminen on usenmiten turvallisuushakuinen ja tietenkin mukavuudenhaluinen. Joten aivan varmasti esimerkin perheenäiti ei aio herätä aamuisin viideltä, lähteä näin talviaikaan pilkkopimeässä pakkaseen ja tuiskuun painamaan työmaalle kahdeksaksi tunniksi, jotta saa saman määrän euroja käyttöönsä kuin parilla viikkotunnilla. Käsi sydämelle — lähtisitkö itse?