Valtiotieteellinen tiedekunta järjesti viikko sitten mahtavan dekaaninsa Hanna Wassin johdolla pyöreän pöydän keskustelun otsikolla ”Työmarkkinoiden ruutitynnyri”. Keskustelu käytiin Chatham House ‑säännöillä, joten muiden puheenvuoroista en kerro, mutta omastani saan kertoa.
Jotain tällaista sanoin:
Lähtökohdastani: olen lukenut tässä tiedekunnassa tilastotiedettä ja kansantaloustiedettä, mutta harmi kyllä, en juuri sosiaalitieteitä. Tämä on muovannut näkemystäni.
Olen katsellut näitä työmarkkinakysymyksiä etäältä. Aihe on lähinnä ahdistanut. Taloustieteissä on opetettu etsimään Pareto-optimaalisia tilanteita. Eräissä työmarkkinakysymyksissä tunnutaan olevan todella kaukana Pareto-optimista. Paremmalla sopimisella molemmat osapuolet voisivat voittaa.
Suomen työmarkkinoilla on paljon huonoja vanhentuneita sääntöjä, jotka on tehty paperitehdasta ajatellen, mutta toimivat huonosti modernissa taloudessa. Muut Euroopan maat ovat tässä meitä parempia.
Olisi tietysti hyvä, jos työmarkkinoiden uudistamisesta voitaisiin sopia. Nykyisen hallituksen halu selkävoittoihin pelottaa. Tulee myös uusia vaaleja, jotka voivat tuottaa taas täyskäännökseen. Toisaalta, jos toinen osapuoli on sitä mieltä, ettei mitään uudistamisen tarvetta ole, niin ymmärrän halua toimia yksin.
Vaikea irtisanominen ei paranna työllisyyttä
Vähän tästä nimenomaisesta kysymyksestä irtisanomisen helpottamisesta. Intuitioni sanoo, että hyvä irtisanomissuoja ei paranna työllisyyttä, pikemminkin varmaankin heikentää sitä, koska se lisää palkkaamisen riskiä. Se on siksi edullinen niille, jotka ovat päässeet töihin ja vastaavasti epäedullinen niille, jotka eivät ole.
Irtisanomissuoja lisää valikoivuutta työhönotossa
Erityisesti vahvassa irtisanomissuojassa minua arveluttaa se, että se pakottaa yritykset olemaan hyvin selektiivisiä palkatessaan, koska mitä vaikeampaa on virherekrytoinnin irtisanominen, sitä korkeampi hinta on virherekrytoinnilla. Se siis lisää syrjintää työmarkkinoilla.
Jos olisin lukenut sosiaalitieteitä, ajattelisin ehkä enemmän voimasuhteita työmarkkinoilla: miten helppo irtisanominen estää työntekijöitä puolustamasta oikeuksiaan ja vaatimusta työlainsäädännön noudattamisesta.
Vaikka hyvä irtisanomissuoja heikentää työmarkkinoiden huono-osaisten asemaa työmarkkinoilla, työsuhteiden jatkuva epävarmuus heikentää kaikkien elämän laatua. Minä en ole ollut koskaan toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa enkä ole kokenut sitä ongelmaksi, mutta tiedän, että moni kaihtaa elämän epävarmuutta. On vaikea tehdä päätöstä lasten hankinnasta tai asunnon ostosta, jos kolmen kuukauden päästä voi olla työtön.
Kysymys paikallisesta sopimisesta on ei ole niin yksinkertainen kuin voisi olla. Joskus hyvä ystäväni, silloin vielä vahva demari Juhana Vartiainen sai minut ymmärtämään, että jos paikallinen sopiminen saa palkan joustamaan alaspäin, kun yritys on vaikeuksissa – tämähän on käytäntö Saksassa – se on tuki huonosti toimiville yrityksille. Saksassa varmaankin tullaan havaitsemaan, että käytäntö hidastaa tuottavuuden kehitystä.
Ei meillä sähköäkään myydä halvemmalla yrityksille, joilta on jäänyt energian säästötoimet tekemättä.
Eri säännöt kasvukeskuksiin ja haja-asutusalueille?
Tältä tämä näyttää Helsingissä. Pienellä paikkakunnalla ehkä kannattaisi tinkiä mieluummin palkasta kuin ajaa paikallinen yritys nurin, joutua luopumaan uudesta omakotitalosta puoli-ilmaiseksi tai jättämään se kesämökiksi ja muuttamaan vuokrakaksioon Vantaan Koivukylään.
Hyvät toimivat työmarkkinat ovat työntekijän turva Helsingissä, mutta maalla ay-toiminnan turvaa tarvittaisiin. Jos paikallinen K‑kauppias yrittäisi alentaa palkkaa, koska yrityksellä menee niin huonosti, henkilökunta vaihtaisi sujuvasti toiseen kauppaan. Voisivatko säännöt olla erilaisia kasvukeskuksissa ja muuttotappioalueilla?
Paikallisella soimisella eroon hölmöistä määräyksistä
Sen sijaan paikallisella sopimisella voitaisiin päästä muissa määräyksissä lähemmäs Pareto-optimia karsimalla määräyksiä, joista on hyvin vähän hyötyä työntekijöille mutta paljon haittaa työnantajalle. Paikallinen sopiminen voisi tässä tuottaa etua molemmille. Työntekijöitä tulee kohdella sivistyneesti. Tätä on kuitenkin vaikea kirjoittaa mihinkään määräyksiin. Sen sijaan on kirjoitettu joukko hyvin yksityiskohtaisia määräyksiä siitä ja tästä. Ne toimivat hyvin paperitehtaassa, mutta huonosti vaikkapa pienessä ravintolassa.
Paikallisen sopimisen hyväksymisessä ei olisi sanottavaa riskiä työvoimapula-alueilla, koska työnantajalla ei ole varaa kohdella henkilökuntaansa huonosti. Muuttotappioalueilla tilanne olisi toinen.
Selvää lienee että sopimalla kaikki voivat voittaa, mutta kulttuurina on että piiruakaan ei anneta missään periksi kenenkään toimesta.
Irtisanomissuojaa liioitellaan mielestäni, sinäkin. Jos työnantaja ei huomaa 6kk koeajan puitteissa tehneensä virherektytointia, niin vika on työnantajassa, eikä siinä että virherekrytointia on mahdoton perua. Jos taas vika ei ole työntekijän soveltuvuudessa vaan olosuhteet muuttuvat, niin taloudelliset ja tuotannolliset perusteet on jo nyt tehty hyvin helpoiksi.
Ihminen voi myös muuttaa käyttäytymistään koeajan päätyttyä.
Toki näin voi tehdä, mutta 6kk on pitkä aika yrittää esittää jotain muuta kuin on, moniko siihen sitten pystyy. Toisaalta se, että koeajalla vähän ylittää itsensä sen jälkeen vähän rentoutuu, on mielestäni ihan normaalia. Aivan samalla tavalla kuin rekrytoinnissa yritetään antaa itsestä mahdollisimman positiivinen kuva.
Yksi selkeä ongelmakohta ainakin tietotyöläisillä on se, miten työntekijän tavoitteet koeajalle asetetaan ja kommunikoidaan. Uudelle työntekijälle pitäisi heti selkeästi kertoa, mitä hänen odotetaan oppivan, saavan aikaan ja näyttävän siitä ulospäin ensimmäisen 6kk aikana. Näin myös työntekijällä olisi selkeä käsitys siitä, millä perusteilla hänen koeaika-arviointiaan tehdään. Ja toisaalta muu tiimi ja esihenkilöt saisivat tukea sille, miten uuden tekijän sopivuutta arvioidaan. Muuten sopivuuden arvioinnissa painottuvat helposti liikaa persoonallisuuksien erot.
“Jos työnantaja ei huomaa 6kk koeajan puitteissa tehneensä virherektytointia, niin vika on työnantajassa, eikä siinä että virherekrytointia on mahdoton perua.”
Ainakin omalla työpaikallani usein heitetään uusien työntekijöiden kanssa juttua, ja vain puoliksi vitsillä, tyyliin “heh heh, sun pitää vielä pari kuukautta tehdä töitäkin että koeaika päättyy. Olen todellakin havainnut, että mitä pidempään ihminen on samassa työssä, sitä laiskemmaksi hän muuttuu, ja osittain varmaankin juuri siksi, että tajuaa olevansa aika hyvässä asemassa suhteessa työnantajaan.
Eventium järjestää nyt koulutuksen:
Potkut alisuoriutumisesta? (2,5 h)
https://www.ratekoulutus.fi/koulutus/potkut-alisuoriutumisesta-25‑h/
Aika erikoinen työpaikka teillä. Sitä että koet muuttuneesi itse laiskemmaksi on turha kiistää. Sen sijaan se että leimaat samalla kaikki pidempään samassa työsuhteessa olleet laiskistuneiksi ei kylläkään kestä kriittistä tarkastelua. Eikä siinä ole edes mitään järkeä.
Korppoon “potkukurssi“on myös oivallinen esimerkki siitä miten julkeaksi työnantajien kielenkäyttökin on muuttunut. Olisikohan siihen vaikuttamassa Orpon hallituksen antama tuki ja siitä kumpuava itseluottamus.Sinällään kurssin sisältö saattaa olla työlainsäädäntöä ihan asiallisestikin valaisevaa, mutta otsikko Potkut alisuoriutumisesta! ei edusta millään tavalla rakentavaa asennetta koulutuksen järjestäjän tai koulutuksiin osallistuvien työnantajienkaan puolelta. No, olkoon se varoittava esimerkki siitä miksi paikalliseen sopimiseen eikä kaikkiin työnantajiin kannata suhtautua ilman varauksia.
“Olen todellakin havainnut, että mitä pidempään ihminen on samassa työssä, sitä laiskemmaksi hän muuttuu, ja osittain varmaankin juuri siksi, että tajuaa olevansa aika hyvässä asemassa suhteessa työnantajaan.”
Ihan mahdollista, tosin väitän että tämä riippuu aika hurjasti myös työntekijän omasta motivaatiosta sekä siitä, miten esihenkilöt ja työnantaja motivoivat ja johtavat työtä. Tietenkin voi ja pitää odottaa sitä, että työntekijät ovat motivoituneita tekemään työnsä riittävällä ahkeruudella, teholla ja tarkkuudella. Mutta jos esimiehet kohtelevat alaisiaan epäreilusti ja epäasiallisesti niin missä se ongelma silloin on? Minusta ei ole ollenkaan outoa jos työntekijöiltä katoaa tällöin motivaatio ja alkavat alisuoriutumaan tai alisuorittamaan. Omassa työssä näen jatkuvasti kuinka alisuorittajien työtaakkaa kevennetään ja mikään ei muutu, samalla esimiehet käyttäytyvät epäasiallisesti ja kaiken lisäksi nimenomaan oikein mahdollistavat alisuorittamisen kun eivät puutu siihen vaan keventävät työtä alisuorittajalle. Taas sopii pohtia, että ketkä ja mitkä mekanismit sitä alisuorittamisen kulttuuria edistävät, läheskään aina se ongelma ei ole vain työntekijä vaan usein esimies ja työpaikan myrkyllinen ilmapiiri ja kulttuuri. Yksi huonoa ilmapiiriä ruokkiva tekijä muuten on paikallisen sopimisen puute — tällä tarkoitan ihan todellista paikallista sopimista, mikä tapahtuu esimiehen ja työntekijän kesken, missä joustaminen tapahtuu molempiin suuntiin eikä vain niin että työntekijä joustaa kun pyydetään eikä työnantaja/esimies koskaan. Tämä yksipuolinen joustavuus kun on sitä sanelupolitiikkaa eikä mitään sopimista, työnantajat tietysti aivan varmasti haluavat 100% joustavia työntekijöitä joita voi määräillä miten haluaa. Esimiestyöhän olisi todella helppoa jos ei tarvitsisi ikinä neuvotella tai sopia mistään, määräilee vaan menemään ja heti potkut kun joku pistää vastaan, ongelma vain on ettei tälläinen toimi käytännössä.
Korppoon oksennukset jatkuvat tutulla tasollaan. Taidan itse järjestää kurssin “Näin Teet Kusipäisestä Työnantajasta Paremman Ihmisen Kosketuksen Voimalla”.
Nuo “Potkut alisuoriutumisesta” ‑kurssit eivät ole mitenkään harvinaisia, isoissa firmoissa HR-yksikkö järjestää niitä esimiehille, ja on järjestetty jo useita vuosia, ennen nykyistä hallitusta.
Kerran kuuntelin ilman lupaa esimiehille tarkoitettua video-infoa kun oli YT-neuvottelut menossa, esimieheni oli epähuomiossa jättänyt linkin näkyviiin outlook-kalenteriinsa, joten menin kuuntelemaan. HR-johtajan puheenvuoro sai ihan voimaan pahoin. Esim kerrotiin että kun YT-laissa on takaisinottovelvollisus, niin kun vapaista työpaikoista ilmoitetaan niin kannattaa osaamiskriteerit laittaa niin korkeiksi että alisuorittajat eivät pysty niitä paikkoja hakemaan.
AKK:
” Korppoon “potkukurssi“on myös oivallinen esimerkki siitä miten julkeaksi työnantajien kielenkäyttökin on muuttunut”
No se toinen vaihtoehto on, että potkuja jaellaan väärin eli siis laittomasti.
Jonka jälkeen perusvalitus on,
että ”yritykset eivät jaksa tutustu työlainsäädäntöön, kun se mahdollistaa kyllä alisuoriutumiseen puuttumisen, mikseivät yritykset ota selvää! ”
Ilmeisesti nämä mahdollisuudet pitäisi vain tietää, eikä missään nimessä kouluttautua.
Mutta alisuoriutuminen on kyllä todellinen ongelma.
En tietenkään voi puhua kuin omista kokemuksista esimiehenä, mutta harvemmin alisuoriutuminen asiantuntijatyössä johtuu totaalisesta tympääntymisestä itse työhön tai suoranaisesta laiskottelusta, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Asiantuntijallehan työpaikan vaihtaminen kyllästymisen koittaessa on useimmissa tapauksissa kohtuullisen helppoa.
Ongelmana voi kuitenkin olla itsensä motivointi tekemään niitä rutiininuttuja tai sitten ihan yleinen osaamisen/
tai huolellisuuden puutos. Asiantuntijatyössähän pitää yleisesti olla huolellinen, sillä pelkkä osaaminen ei riitä, jos työ jää täyteen vaikkapa näppäilyvirheitä ja unohduksia.
Ja sitten on tietenkin vielä nopeus, tai pikemminkin työn hitaus. Joillakin työn suorittaminen tuntuu kestävän hirvittävän pitkään muihin nähden. Yleensä vielä niin, että heikoimmilla tekijöillä vie myös kaikkein eniten aikaa ja huolellisemmin tekevät nopeiten. Tällöin hoputtaminen yleensä johtaa vielä virheiden määrän maksimointiin.
Omien kokemusten perusteella todellisia alisuoriutujia on n. 15% niistä, jotka tulevat meille töihin. Olisikin mielenkintoista tietää, kuinka vinoutunut meille työhakemuksen lähettämä joukko on ja kuinka hyvin taikka huonosti rekrytoinnit tästä porukasta onnistuvat.
Juuri näin. Edelleenkin huonoista työntekijöistä pääsee eroon.
Minulle herää kysymys ja pelko siitä että lähdetään sille linjalle jossa työnantaja potkaisee pihalle kaikki muut paitsi ns. ylisuorittajat, silloin kun taloudessa on tiukkaa. Jos työelämästä alkaa tulla kilpailu siitä kuka suorittaa eniten alkaa burnoutteja tulla aika paljon lisää. Se todellisuudessa heikentä tuottavuutta kun moni päätyy pitkille sairaslomille. Tehokkuuden tuijottaminen myös tappaa luovuuden. Ihmiset ovat luovempia kun työympäristö on “turvallinen”. Eli sellainen jossa voi sanoa mielipiteensä avoimesti ilman lyttäämistä tai nauramista.
“Intuitioni sanoo, että hyvä irtisanomissuoja ei paranna työllisyyttä, pikemminkin varmaankin heikentää sitä, koska se lisää palkkaamisen riskiä.”
Koeajalla irtisanominen on jo ihan riittävän helppoa.
On yhdentekevää, miten riskitöntä palkkaamisesta tehdään, niin työnantaja ei silti palkkaa ihmisiä, joilla on aukkoinen ansioluettelo, mielenterveystausta tai puutteellinen koulutus, osaaminen tai kokemus. Myös ikä rajaa monet pois.
Ongelma on rakenteellinen. Sen nimi on tehokkuusvaatimus. Mitä enemmän työntekijöiltä vaaditaan, sitä useampi jää työn ulkopuolelle.
Työllistymisongelma ei ratkea työllistämistä helpottamalla vaan tuottavuusvaatimuksia laskemalla.
Kun automatisointi tulevaisuudessa lisääntyy tekoälyn tukemana, samalla kasvaa joukko, joka ei pysty vaadittavaan tuottavuuteen.
Mölli: “Työllistymisongelma ei ratkea työllistämistä helpottamalla vaan tuottavuusvaatimuksia laskemalla.”
Tämä sitten vaatisi myös työnantajan kustannuksen laskemista.
Eli käytännössä matalampia palkkoja ja palkankorotuksia.
Koeajalla irtisanomisen lisäksi on olemassa vuokratyö tai alihankinta järjestelmä. Omalla alallani on paljon konsulttiyrityksiä jossa itsekin työskentelen. Periaatteessa jos asiakasyritys ei ole minuun tyytyväinen voi se käskeä minut lähtemään eikä huomenna tarvitse tulla töihin. Siitä eteenpäin olen sitten oman työnantajani kontolla. Jos minulle ei löydy muuta työtä niin luultavasti sitten lomautetaan tai irtisanotaan. Näin riskiä väärästä rekrytoinnista on jo vähennetty minimiin. Omilla palkkalistoilla olevaa työntekijää ei voi heittää tänään ulos ja kulut hänestä katkeaa samana päivänä.
Hallitus, elinkeinoelämä ja yrittäjät perustelevat helppoa irtisanomista ainostaan sillä, että ”huonot työntekijät” tulee voida irtisanoa. Tai ainakin siltä se kuulosta. Tämä luo aikamoisen stigman, muille kuin tuotannollisista syistä, irtisanotuille.
Mielestäni kannattaisi jo vaihtaa laulua ja saada työnantajat ja työntekijät ymmärtämään, että irtisanomisenkin jälkeen voi työllistyä. Menee tosin varmaan 10v ennenkuin tuo irtisanomisen luoma ”huonon työntekijän” mielikuva saataisiin poistettua. Jenkeissä irtisanominen ei automaattisesti tarkoita, että työntekijä olisi jotenkin huono.
Minusta kommentaattori Zet pureutuu hyvin asian ytimeen.
Jos oikein ymmärsin, niin kommentissa puolletaan irtisanomissuojan heikentämistä.
Vahvassa irtisanomissuojassa on tuo kääntöpuoli, että joku työnantaja on pitänyt sinua huonona työntekijänä.
Helpotetussa irtisanomissuojassa on kääntöpuolena, että ei tule huonon työntekijän leimaa.
Minusta etenkin tällä, ettei leimaudu huonoksi työntekijäksi, on ratkaiseva merkitys uudelleen työllistymisessä.
Sopiminen on ilman muuta kaikkien kannalta parasta, mutta silloin sopijaosapuolilla pitää olla tasavertaiset mahdollisuudet neuvotella ja sopia. Ja jos jonkun mielestä palkkoja pitäisi laskea alle sopimusten minimin, niin hän ei ymmärrä mitään siitä miksi työtä ylipäätään tehdään palkkaa, josta työnteettäjä kerää voittonsa, vastaan. Ja jos halutaan että palkat joustavat tilanteen mukaan, niin aina voidaan sopia tulospalkkioista joissa asia on otettu huomioon.
Se että joku pitää irtisanomista Suomessa vaikeana, mitä se ei todellakaan ole, on vain osoitus siitä ettei hän tunne irtisanomiseen liittyvää lainsäädäntö, halua toimia lakien puitteissa tai vaan haluaa luoda työntekijöiden elämästä hankalampaa.
Lomauttaminen on sitten vieläkin helpompaa
Ei ole myöskään mitään näyttöä siitä että irtisanomisen helppous lisäisi työpaikkoja tai työllisyyttä. Siis jos unohdetaan Vartiaisen teoriat jotka ovat osoittautuneet pelkäksi vedätykseksi, kuten nyt nähdään mm. hallituksen suhtaumisessa osa-aikatyöhön ja työn tekemiseen niin että yhteiskunta tukee pienipalkkaista työtä tekeviä muuten. Vai että tuollaisten kanssa pitäisi vielä sopia jostakin ja luottaa niihin sopimuksiin.
Valitettavasti taloustieteet eivät huomioi sitä mikä todellisuus työpaikoilla on ja miksi on päädytty siihen että tarvitaan yhteisiä sopimuksia ja tasavertaiset sopijaosapuolet.
Ei kai kukaan luule etteivätkö työntekijät haluaisi sopia paikallisesti kunhan vaan taataan se että heidän oikeutensa ja asemansa sopijoina on tasavertainen työnantajaan nähden. Ja että sopia on järjestäytynyt noudattamaan yhteisiä pelisääntöjä.
Vinkkinä vaan että ottamalla työntekijä tasvertaiseksi osakkaaksi yritykseen, voidaan työnteon ehdoista ja tulonjaosta varmasti aina sopia.
Ja jos osaajia haetaan 1600€ kuukausipalkalla, kuten Orpon hallitus hakee työperäisiä maahanmuuttajia, niin jokainen varmasti ymmärtää mitä järkeä on epämääräisellä paikallisella sopimisella sallia tinkiminen vielä siitäkin. Ei mitään järkeä ainakaan työntekijöiden, työttömien eikä koko Suomenkaan näkökulmasta. Ei lopulta työnantajienkaan. Herätys omissa kuplissanne elävät, talous on ihmisiä varten, eikä päinvastoin!
Ihan hyvä kirjoitus.
Jos keskimääräisen palkansaajan neuvotteluvoima olisi paremmin, asiahan olisi yksinkertainen — Paikallista sopimista vain. Valitettavasti useimpien työntekijöiden neuvotteluvoima ei ole kummoinen, joten työnantaja voimansa tunnossa tekee kaikenlaista typerää ja siirtää riskejään työntekijöille.
Kuten oli tässä Bronto Skyliftissä joka oli mennäviikolla lehdissä. Työnantaja halusi “paikallisesti sopia”, antamalla työntekijöille vaihtoehdot että alatteko tekemään kymmentuntista työpäivää vai tehdäänkö lauantaistakin työpäivä. Tällä tasolla nämä paikalliset sopimiset valitettavasti suurimmalla osalla työntekijöistä on, työnantaja vie ja ilman ay:n luomia suojaverkkoja ja tukea oltaisiin täysin työnantajan mielivallan alla.
Soininvaara tykkää paljon piikitellä AY-liikettä, mutta onko sillä paljon oikeastikaan tilaa neuvotellakaan kokonaisetuja parantavia kompromisseja, vaan yrittää vain hidastaa väjäämättömän tuntuista kehitystä. Työnantajapuoli ja poliittinen oikeisto haluaa selkeästi täydellisen selkävoiton kun sen analyysi että vastapuoli on heikko.
Kuten Churchill sanoi, et voi neuvotella tiikerin kanssa kun pääsi on jo sen kidassa.
Nykyisessä sopimisessa työntekijäpuolen neuvotteluvoimaa suurempana kysymyksenä pitäisi tällä hetkellä sen hajanaisuutta. Meillä on muutamaa tuhatta työntekijää edustavia liittoja joiden jäsenkunta on hyvin jakaantunut, ja tällaisten neuvotteluvoima on työtaistelutoimenpiteitä vaativassa tilanteessa hyvin heikko. Ja työnantajapuoli tietää tämän hyvin ja mielellään edistää tätä jakaannusta aina kun voi. Paikallinen sopiminen on vain jatkoa tälle alennustilalle.
On masentavaa katsella, kun työntekijäliitot ampuvat itseään jalkaan riitelemällä keskenään ja kyräilemällä ettei kukaan vain saa enempää kuin muut. Työntekijäliittojen pitäisi siis kasata rivinsä, myös vertikaalisesti eli työntekijä-toimihenkilö-ylemmät akselilla. Aivan erityisesti osoitan syyttävällä sormella tässä myös omaa Akavalaista liittoani, jossa ei haluta lähteä tekemään mitään, elleivät oman jäsenkunnan edut ole konkreettisesti ja akuutisti uhattuna. Ellei yhteistyöhön pystytä edes tässä niin hukka vie ja osasyyllinen löytyy peilistä.
Tähänhän hallitus on iskemässä myös poliittisten ja tukilakkojen rajoituksillaan, siksi kaikkien työntekijäliittojen kannattaisi vastustaa ainakin niitä yhdessä ja raivokkaasti.
Erittäin hyvin sanottu Jv. Olen jo pitkään ihmetellyt mikä Akavaa oikein vaivaa, enkä vähiten sen jälkeen kun Twitterissä tutustuin Sture Fjäderin ulostuloihin.
Samoin akavalaisena olen aina ihmetellyt sitä kuinka Akavan johdossa on annettu olla sellainen myyrä kuin Fjäder on. Itselleni on ollut aivan selvää jo kauan mitä hän on miehiään, nyt se ei voi olla enää kenellekään epäselvää jos vähänkin seuraa hänen toimintaansa räikeästi työntekijävastaisena kokoomuspoliitikkona.
Valitettavasti hän ei ole ainoa laatuaan, vaan ns. työntekijöiden edustajiksi on soluttautunut muitakin jotka kannattavat todellisuudessa politiikkaa joka on vastoin työntekijöiden,joihin lasken myös työttömät työnhakijat, etua. Valitettavasti vaan kaikki työntekijätkään eivät ymmärrä sitä että jos työntekijöiden edustajan esiintyvän kokoomuslaisen/perussuomalaisen on valittava työntekijöiden edun tai kokoomuslaisen/perussuomalaisen politiikan väliltä, niin hän valitsee aina lopulta mieluummin työntekijävastaisen puoluepolitiikan tukemisen. Nyt siitä maksetaan sitten kovaa hintaa kun näiden kokoomuslaisten/perussuomalaisten työntekijöiden ja työttömienkin äänillä valitut kansanedustajat kurittavat työntekijöitä Orpon hallituksessa oikein olan takaa. Pidä siinä sitten puoliasi, kun omissa joukoissakin on niitä jotka tekevät kaikkensa ettei se onnistuisi.
Globaaleilla korporaatiomarkkinoilla Suomi on itse asiassa kärsinyt liian heikosta irtisanomissuojasta. Nokian irtisanomiset välttelevät Ranskaa ja Saksaa koska näissä maissa väen vähentäminen on kovin vaikeaa ja kallista. Huomattavasti halvempaa on irtisanoa Suomesta. Tämä näkyi varsinkin Siemens ja Alcatel-Lucent fuusioiden aikaan. Saa sitten nähdä, miten käy tulevien vuosien irtisanomisissa.
Nojaa — seurauksen Saksa ja Ranska ovat täynnä puolikuolleita tekohengityksellä pystyssä pysyviä firmoja joiden ainoa funktio on jotenkin keikkua nollatuloksen kieppeillä ja maksaa palkkaa työntekijöille, sen sijaan että ne olisivar globaalisti kilpailukykyisiä.
Suomessa sentään yksityisellä puollella tapahtuu luovaa tuhoa kun noksulaiset jalkautuivat perustamaan ohjelmistoalan firmoja.
Ei ole sattumaa, että Suomen kaltainen talous on vetänyt hyvin 50v ajanjaksolla. Pitäisi vaan saada sama ulotettua julkiseen puoleen joka senkun vaan paisuu kuin pullataikina ja jossa luovaa tuhoa ei ole nähty koskaan.
Julkkaripuolen osuus BKT:sta sopisi pudottaa puoleen nykyisestä. Etenkin terveyspuoli pitäisi lopettaa eilen. Haluaisin nähdä miten keikkalääkärit laskuttavat vastaanotosta kun ihmiset maksavat omalla rahalla käyntinsä.
Jäisi meinaan aika moni buranaresepti hakematta.
Ei tuo niin yksiselitteistä ollut — kun fuusioähky oli saatu sulateltua ja Nokia alkoi taas kasvattaa tuotekehityspanoksiaan, niin suhteellisesti merkittävä panostus kohdistui Suomeen ja käsittääkseni Ranskan ja Saksan toimipisteet jäivät tässä aika vähälle.
Kilgore
” Globaaleilla korporaatiomarkkinoilla Suomi on itse asiassa kärsinyt liian heikosta irtisanomissuojasta”
Ei ole, vaan päinvastoin.
Tässä on kyse taloudellisesta väärinymmärryksestä, koska irtisanotut työntekijät eivät tietenkään jää työttömiksi, vaan itseasiassa he siirtyvät tuottavampiin töihin. Vaikkapa Oulussa on nytkin enemmän IT-alan työllisiä, kuin Nokian kulta-aikoina.
Se, että estetään yrityksiä irtisanomista tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä, estää suoraan luovaa tuhoa. Se pistää yritykset jatkamaan huonosti kannattavaa toimintaa, vaikka olisi parasta, jos sellainen ajettaisiin alas. Lakkauttamalla huonosti tuottava toiminta, työntekijät vapautuvat ja paremmin asiansa hoitaneet ja siis tuottavammat yritykset voivat palkata heidät.
Jos pitää valita, onko t&t‑syillä irtisanominen helppoa ja työntekijöistä johtuvilla vaikeaa vai toisin päin, niin ehdottomasti kannattaa valita t&t helppoa, heko vaikeaa.
Ei toimi Suomessa. Suomessa irtisanotaan sieltä vanhimmasta päästä työvoimaa jolloin luovaa tuhoa ei tapahdu, vaan tapahtuu pelkkä tuho. Yli 55v porukka ei käytännössä enää työllisty. Soinivaaralta on asiasta vanha blogi.
Ruotsissa on laki: first on, last out kollektiivisissa irtisanomisissa, siksi siellä ikääntyneet ovat töissä ja luova tuho toimii. Työnantaja pääsee velvoitteesta eroon maksamalla vain rahalla sopimalla.
Olisiko johtopäätös Tehokkuusvaatimuksen alentamisesta että yrityksen joka sellaisen päätöksen tekee, tulos laskee, kilpailukyky huononee ja myös mahdollisuus työllistää. Riippuu tietysti monesta muusta tekijästä onko se kuinka kohtalokasta.
..järkeilee yksi ajasta jo jälkeenjäänyt Kauppis.ekonomi v. 1959 ‑61.
“Olisiko johtopäätös Tehokkuusvaatimuksen alentamisesta että yrityksen joka sellaisen päätöksen tekee, tulos laskee, kilpailukyky huononee ja myös mahdollisuus työllistää.”
Tämän menestyksellisempään toteuttamiseen on olemassa keino, jota tietoisesti toteutettaessa kutsutaan Keynesiläisyydeksi, elvyttämiseksi tms, tarkoittamatta tapahtuessaan nousukaudeksi ja ylikuumenemiseksi.
Alenevien tuottojen laki:
Kysyntävetoisessa taloudessa ostajilla on rahaa ostaa myös kallista ja tuotannon piiriin tulee tehottomampaa ja tehottomampaa tuotantoa, kunnes saavutetaan raja, jossa joko kaikki resurssit ovat käytössä tai ihmiset eivät ole valmiita (tai kykeneviä) maksamaan enempää. Tähän perustuvat kaikki taloudelliset nousukaudet, joskin tietenkin nousun alussa on kyse vain vajaakäytössä olleen kapasiteetin ottamisesta täyteen käyttöön, toki silloinkin palkkaamalla “huonompaa” henkilöstöä kuin se, joka laman irtisanomisissa jätettiin töihin.
Alenevien tuottojen laki johtaa moniin seurauksiin:
— hintojen nousuun
— merkittäviin tuottoeroihin tuotannon alojen sisällä ja siten pääoman kasautumiseen niiden käsiin, joilla tuotantokustannukset ovat luontaisesti alimmat (nykykielellä windfall-ilmiö)
— keskimääräisen tuoton ja tehon laskuun
Käsittääkseni ilmiön kuvasi jo Adam Smith, kuka lie antanut laille nimen. Se on kuitenkin pohjana myös David Ricardon lukuisissa teorioissa, koska se on jatkuvan suhteellisen niukkuuden ohella kaiken talousteorian perusfundamentteja.
Ollakseen sellainen, harva sitä nykyään näyttää tuntevan. Eikä syy ole se, että alenevien tuottojen laki olisi vanhentunut, sillä se on luonteeltaan kuin painovoimateoria. Alenevien tuottojen laki on olemassa niin kauan kuin on olemassa eroja kyvyssä tuottaa, johtuivat ne ihan mistä tahansa ihan missä tahansa tuotannon tekijässä.
Ammattiyhdistysliike ja tulonsiirtoyhteiskunta pitävät talouden kysyntävetoisena, kuten ajalta ennen 1990-luvun lamaa tiedämme. Kysyntävetoinen talous on aina inflatorinen ja koska se tuottaa täystyöllisyyden, se jatkuvasti häilyy ylikuumenemisen rajoilla, se ajoittaan nostaa hintoja myös huomattavasti enemmän palkkainflaation takia huomattavasti enemmän kuin alenevien tuottojen laki edellyttäisi. Täystyöllisyyden oloissa inflaatiota on syytä hillitäkin ja sen voi tehdä koronnoston ohella esim palkkasulkujen muodossa. Käytettiin mitä keinoja tahansa, ne ovat aina enemmän tai vähemmän tehottomia ja alueilla, joilla tuotanto on luonnostaan tehottomampaa, kuten Suomessa verrattuna esim Saksan Ruhriin tai Po-joen laaksoon Italiassa, päädytään yleensä kilpailukyvyn vielä suurempaan heikkenemiseen kuin pelkistä luonnonolosuhteista seuraisi ja yleensä ainoa tapa korjata tilanne on delvalvaatio, tai sitä parempi ja taloustieteilijöiden aikanaan optimiratkaisuna suosittelema kelluva valuutta, joka devalvoituu automaattisesti. Mikäli talous jostain syystä on selvästi muita vahvempi (kuten vaikkapa energiaomavaraisessa maassa, vaikka se olisi miten syrjäinen ja kallis, silloin kun muut tuotantoon paremmin sopivat alueet kärsivät energiapulasta) valuutta voi myös revalvoitua ihan itsekseen.
Luontaisesti markkinatalous aina pyrkii kohti deflaatiolamaa, koska jokainen kuluttuja pyrkii maksimoimaan hyvinvointinsa ostamalla niin halpaa (mutta riittävän laadukasta) kuin voi. Tilanteessa, jossa rahan määrä lakkaa kasvamasta, eli kun talous törmää resurssirajoihin ja todellinen kasvu lakkaa ylikuumenemiseen ja velkakannan katteettomaan kasvuun, joka pysähtyy tuottoarviopohjaisen lainoituksen luonnolliseen vähenemiseen, kuluttaja ei enää käytä yhdessä tuotteessa saavuttamaansa säästöä ostaakseen jotain muuta, varsinkaan jos on velkainen ja korot nousevat. Kysyntä ei enää kasva ja teknologian tehostuminen alkaa tuottaa työttömyyttä, joskin sitäkin nopeammin työttömyyttä tuottavat kerrannaisvaikutukset, jotka suistavat merkittävän määrän ihmisiä köyhyyteen.
Niinpä kuten 1900-luvun taloudellisesta historiasta voi helposti nähdä, nousukaudet ovat AINA valtiollisten toimijoiden käynnistämiä, yleensä julkisten investointien kautta (suuret varustelupäätökset, terveydenhoitojärjestelmän rakentaminen, mikä tahansa niin ylevä tai uhkaava syy, että se saa itarimmankin löyhäämään kukkaron nyörejään, tai paremminkin sallimaan tuntuvan julkisen velkaantumisen) ja AY-liike ja tulonsiirrot pitävät niistä syntynyttä kasvua joskus hyvin pitkäänkin yllä. Hieman lyhyemmän aikaa siihen pystyy sijoitusmania, joka luo rahaa sijoitusluotoilla, sillä maniavaihe kertoo jo aika pitkälti siitä, että on edetty ylikuumenemiseen ja vaiheeseen, jossa voittojen ja talouden edelleenkasvu tapahtuu pyramidikuviolla ja ainoastaan kerryttää velkavuorta, joka tulee kaatumaan massiivisesti ensin yksityisen ja sen jälkeen julkisen talouden päälle sitten, kun kupla puhkeaa.
Suomen oloissa kysyntävetoista taloutta voi harjoittaa vain omassa valuutassa riittävien tullirajojen takana. Ilman niitä se on mahdollista vain jättimäisin alueellisperusteisin tulonsiirroin, eli nykyisellä asullaan integroituneena Keski-Eurooppaan Suomen talous tulee näivettymään siihen saakka, kunnes olemme köyhtyneet nettomaksajista nettosaajiksi ja sen jälkeen taloutemme tulevaisuus on rikkaampien enemmistöpäätösten varassa.
Edes oma valuutta ja tullirajat eivät ole kuin erittäin onnistunut viivytystaistelu. Suomen kaltaisen syrjäisen alueen kehitys riippuu vain ja täysin kotiseuturakkaudesta. Adam Smith osaa kertoa siitäkin tarkemmin:
“But the annual revenue of every society is always precisely equal to the exchangeable value of the whole annual produce of its industry, or rather is precisely the same thing with that exchangeable value. As every individual, therefore, endeavours as much as he can, both to employ his capital in the support of domestic industry, and so to direct that industry that its produce maybe of the greatest value; every individual necessarily labours to render the annual revenue of the society as great as he can. He generally, indeed, neither intends to promote the public interest, nor knows how much he is promoting it.
By preferring the support of domestic to that of foreign industry, he intends only his own security; and by directing that industry in such a manner as its produce may be of the greatest value, he intends only his own gain; and he is in this, as in many other cases, led by an invisible hand to promote an end which was no part of his intention. Nor is it always the worse for the society that it was no part of it. By pursuing his own interest, he frequently promotes that of the society more effectually than when he really intends to promote it. I have never known much good done by those who affected to trade for the public good.”
AN INQUIRY INTO THE NATURE AND CAUSES OF THE WEALTH OF NATIONS
CHAPTER II.
OF RESTRAINTS UPON IMPORTATION FROM
FOREIGN COUNTRIES OF SUCH GOODS AS CAN BE PRODUCED AT HOME
https://www.gutenberg.org/cache/epub/3300/pg3300.txt
Tuo on muuten ainoa kohta koko teoksessa kun Smith mainitsee sen kuuluisan näkymättömän käden, ja ei tarkoita sillä hintamekanismia tai mitä tahansa keskinäistä kilpailua, vaan sitä kotiseuturakkautta, jonka takia ne helekutan kepujen kakarat vaan ostaa niitä RKP:n kannattajien Närpiössä kasvattamia tomaatteja, vaikka Espanjasta saisi halvemmalla ja ehkä jopa luontoystävällisemmin.
Se on erittäin huvittaaa, koska yleensä näkymättömästä kädestä puhuvat vapaakauppaa kannattavat talousliberaalit.
Saman on toki kertonut myös vuoden 1972 taloustieteen nobelisti ja mm Oslon, Uppsalan, Helsingin ja Jyväskylän kunniatohtori Gunnar Myrdal teoksessaan “Economic Theory and Underdeveloped Regions” (1957)
Minä en usko suomalaisten kotiseuturakkauteen, vaan uskon suomalaisille käyvän, kuten on käymässä monille muillekin suoamalaisugrilaisille kansoille, kuten liiviläisille, jotka ovat integroituneet niin hyvin, että heitä on jäljellä 30 toisena kielenään liiviä puhuvaa ihmistä. Merjalaisista ei ole jäljellä kuin nettisivut. Eikä heitä hävittänyt vainolaisen vaino, vaan suomalaisugrilainen perimä ja kulttuuri, johon on sisäänrakennettuna “integroituminen”. Kalevala ei ole Vanha Testamentti.
Kuvasi työmarkkinoista on aika ruusuinen. Itse olen hyväpalkkaisessa valtion virassa, mutta olen toiminut Lakimiesliitossa ja voin vakuuttaa että edunvalvonta ei ole ollut turhaa. Työelämässä on aika paljon rakenteellisia ongelmia: jos yhtään ajattelee esimerkiksi nuoria (akateemisia) naisia, tajuaa, että ketjutetut määräaikaiset työsuhteet rasittavat erityisesti heitä. Nyt esitetty ensimmäisen sairauspäivän palkallisuus on asia, joka saattaa tulla vahvoillekin ammattiryhmille eteen nykyisten työ- ja virkaehtosopimusten tullessa katkolle.
Työelämässä on paljon laadullisia asioita, joissa vahvat ammattiliitot saavuttavat paljon sellaisia tuloksia, joihin pätevinkään ja halutuinkaan työntekijä ei neuvotteluissaan. Ja onko ”maalla” juurikaan sellaisia yrityksiä, joihin mallisi sopisi. Minulla on mökki Itä-Suomessa, ja alueella toimii myös suuryrityksiä, jotka rekrytoivat henkilöitä mm. ammattikorkeakouluista. Eivät nämä insinöörit ym. ole mitään reppanoita, jotka tyytyvät pieneen palkkaan, koska nyt sattuvat asumaan vaikka Mikkelissä.
Eräs ongelma on myös jyrkkä raja työntekijän ja yrittäjän välillä.
Nykyään ero “verokirjan” ja yrittäjän statuksen välillä pitäisi olla pienempi, ehkä hyvinkin matala.
Lopulta statuksen taitaa edelleen määrittää verottaja.
Verottaja pyrkii maksoimaan tulonsa. Joskus tämä johtaa mahdottomiin tilanteisiin — yritän sanoa tämän nätisti nyt.
Valtiolle korporatistinen malli sopii hyvin koska sen etu on liikutella vain suuria kuviota.
Valtion halu hallita kaikkea on johtamassa siihen ettei hallitse mitään ja on täysin muiden armoilla.
Eläkejärjestelmän iso ongelma on fiat- tai velkaraha jonka arvo laskee.
Liian isot toimijat — ylikansalliset korporaatiot — ovat voineet sanella ehdot joiden puitteissa valtiot ja niiden kansalaiset — orjat — saavat elää.
Liian moni on suostunut järjestelyyn ahneutensa takia.
Myös vallanhimo näyttelee omaa osaansa.
Ja tämä oli vain pienen pieni viittaus ongelmien vyyhtiin joja on hyvin iso ja mahdoton oikaista.
Ei verottaja määrittele sitä mitä verotetaan ja kuinka paljon, vaan siitä päättävät meidän suomalaisten valitsemat kansanedustajat.
Eikä valtio päätä mistään, päätökset tekevät ne jotka säätävät lait eli demokraattisesti valitut kansanedustajat. Ja niitä lakeja sitten noudatetaan vallan kolmijako-opin mukaisesti.
Demokratiassa myös ylikansallisten ja muidenkin korporaatioiden valtaan voidaan puuttua jos vaan äänestäjien enemmistö niin haluaa. Mutta haluaako se? Moni varmasti haluaisi, mutta jos enemmistö ei halua niin asioista ei voida korjata.
Valitettavasti ainakin joitakin vuosia sitten viimeinen sana siitä ollaanko yrittäjiä vai palkannauttijoita oli verottajalla.
Ja käytännöissä oli ilmeisesti paljonkin eroa, näin ainakin ymmärsin kun kuuntelin kokemuksia eri puolilta maata ja eri aloilta.
Kyllä päätösten takana vaikuttaavahvemmineri etujärjestöjen lobbaus ja muu toiminta kuin pelkkä parlamentaalikkojen toiminta.
Hallituksen esittämät muutokset työehtoihin on syytä ottaa vakavasti, ainakin jos harkitsee menemistä töihin pienemmällä paikkakunnalla sijaitsevaan yritykseen. Koska lait ja TES-sopimukset eivät välttämättä enää tarjoa työsuhdeturvaa, kannattaa työsopimukseen kirjata vahva suoja (pitkä irtisanomisaika, irtisanomiskorvaus, sairasloma-asiat jne.) tai jättää työsopimus tekemättä. Pienellä paikkakunnalla kun on sitten tämän yhden työnantajan varassa, isolla paikkakunnalla on vaihtoehtoja jos työnantajan kanssa tulee ongelmia.
Hallituksesta sanotaan, ettei ensimmäisen sairauspäivän omavastuu koske kuin pientä osaa työntekijöistä (koska on sovittu myös TES:ssa). Tämä ei lohduta lainkaan niitä, jotka työskentelevät aloilla, joilla työnantaja ei ole suostunut TES:ia tekemään, kuten metsäteollisuuden ylemmät toimihenkilöt.
“Koska lait ja TES-sopimukset eivät välttämättä enää tarjoa työsuhdeturvaa, kannattaa työsopimukseen kirjata vahva suoja”
Eikö ammattiliittojen kannattaisi hyödyntää tämä tilanne siten, että alkavat tarjota sopimusneuvontaa tai jopa sopimusneuvottelupalvelua korvausta tai liittoon liittymistä vastaan?
Liiton lakimiehet voisivat laatia neuvontaohjeet aktiiveille.
lait tarjoaa ihan yhtäpaljon suojaa kuin ennekin. se jos kahden sanan kuvauksesta, joka ei ole objektiivinen, otetaan toinen saadaan vain aavistuksen tulkinnan varaisempi lause. Jahka oikeuskäytäntöä kertyy lopputulema on että mikään ei muuttunut. Ja valtaosa irtisanomisista on tuotannollis /taloudellisia ja näissä ei ole edes pieniä muutoksia. Pieni paikkakunta on vähänkään harvinaisessa ammatissa aina riski.
Työmarkkinoiden osalta saatetaan nyt todistaa tilannetta, jossa yhden osapuolen lobbaus onnistuu ”liian hyvin”.
Nykyinen hallitus toteuttaa ripeällä tahdilla EK:n ja Suomen Yrittäjien villeimpiä päiväunia. Järjestöissä kenties ajatellaan, että oikea momentum muutoksille on nyt.
…vai onko sittenkään? Mikäli uudistukset koituvat oikeasti kaikkien työmarkkinaosapuolten hyödyksi, tulee niistä pysyviä. Koska todennäköisesti uudistukset ilahduttavat vain yrittäjiä, muodostaa seuraavan hallituksen nykyinen oppositio, joka ensi töikseen kumoaa uudistukset työikäisten äänestäjien vahvalla mandaatilla. Yrityksillä kun ei ole äänioikeutta.
Oppositiolle on tarjolla todella herkullinen paikka vahvistaa kannatustaan, jos Q4/23-H1/24 käydään Suomessa kunnon yt-karnevaaleja taloustilanteen heikentyessä. Työntekijöiden sopimusehtoja heikennetään, mutta työttömyys kasvaa silti.
Itse ajattelen, että työvoiman kysyntään ei vaikuta se, kuinka helppoa työllistäminen tai irtisanominen on. Ratkaisevaa on se, tarvitseeko yritys työvoimaa vai ei.
Ei onnistu hallituksen muodostaminen nykyisen opposition kanssa koska Keskusta on kanssa oppositiossa ja he kannattavat halllituksen työmarkkinauudistuksia ja leikkauspolitiikkaa suurimmalti osin. Ainoastaan jos PS menettää paljon paikkoja ja Vihreät ja SDP ja Vas saavat roimasti lisää ja RKP antaa kenkää Henrikssonille niin voi onnistua suunnanmuutos.
Kommenttina R.Silfverbergille että todennäköisesti nykyinen hallituspohja jaktaa vielä 2027 jälkeen.Vaikka perussuomalaiset menettävät paikkoja ja heidän kannatus laskee mutta ei romahda heidän kakkosasema maan toisista suurimpana puolueena pysyy ennallaan. Keskusta pyrkii haastamaan seuraavissa kunta-ja aluevaaleissa perussuomalaiset vetoamalla lähipalveluiden tärkeyteen vaikka puolue tunnustaa epäsuorasti Sote uudistuksen katastfaaliset ongelmat. Veikkaan että seuraava hallitus 2027 on Orpon II hallitus jossa on Kokoomuksen lisäksi Perussuomalaiset ja Keskusta.
Rahul:
Perussuomalaiset tulevat menettämään ääniä demareille seuraavissa vaaleissa ja demarit nousevat vähintään 2. suurimmaksi. Osa palaa takaisin Keskustaan. Kokoomuskin voi menettää ääniä Vihreälle Liitolle ja RKP:lle jos heillä on äänestäjiä paremmin puhutteleva puolueohjelma kuin Orpon oikeistojuntalla, ja jos työttömyys kasvaa niin myös demareille.
Silfverbergille vastauksensa perussuomalaisten kannatuksen laskuun seuraavissa eduskuntavaaleissa. Tässä välissä on kuntavaalit. Yleensä oppositio voittaa kuntavaalit ja hallituspuolueet kärsivät vaalitappion. Nykyinen oppositio on kuitenkin sen verran hajanainen että en usko että perussuomalaisten kannatus romahtaa .
Sote on sen verran kuralla joten sen puolustamisella ei voiteta tulevia vaaleja koska koko Sote oli jo susi syntyessään vaikka Keskusta yrittää tällä hetkellä puolustaa sitä vetoamalla lähipalveluihin.RKP:n pitäisi itse asiassa vaihtaa nimen uudelleen ja profiloitua aidolla liberaalipuolueena ei pelkästään kielipuolueena jotta sen kasvattaisi kannatusta. Vihreiden täytyy profiloitua muuna kuin ympäristöpuolueena jos se haluaa saada ääniä Kokooomuksen äänestäjiltä.
Rahul Somani: Mitä Kokoomus ja PS ja RKP ja KD aikoo tehdä Sote-sektorille että se saataisiin kustannustehokkaammaksi? Ei varmaan mitään koska on helpompi leikata pienituloisilta, työttömiltä ja opiskelijoilta.
Osmo: “jos paikallinen sopiminen saa palkan joustamaan alaspäin, kun yritys on vaikeuksissa […] se on tuki huonosti toimiville yrityksille”
Onko tämä iso ongelma? Yrityshän joutuu kuitenkin kilpailemaan työvoimasta. Jos työvoimalle on käyttöä paremmin toimivissa yrityksissä, ne voivat houkutella sitä paremmalla palkalla. Jos taas ei ole, niin tällainen “tuki” kuulostaa silti paremmalta kuin työntekijöiden laittaminen toimettomaksi kortistoon.
Kuinka alas palkkojen pitäisi sitten joustaa eli työntekijän tukea yritystä omaa palkkaansa alentamalla ja millä reunaehdoilla? Ja pitäisikö palkalla tulla ainakin toimeen?
“Ja pitäisikö palkalla tulla ainakin toimeen?”
Ei. On tyhmää, jos sallitaan ihmisen elävän vain kokonaan palkalla tai kokonaan tuilla, muttei osittain molemmilla.
Kai nyt sentään edes täysipäiväisen työn palkalla pitäisi tulla toimeen. On toki tyhmää jos ihmisen sallitaan elävän vain täysipäiväisellä työllä, varsinkin kun täysipäiväistä työtä ei ole tarjolla kaikille. Valitettavasti vaan nykyinen hallitus heikentää ihmisten mahdollisuuksia tulla toimeen osa-aikatyöllä tai työttömänä vaikkei kaikille olekaan työtä tarjolla. Tyhmäähän se on, mutta jos oman ideologian mukaan kaikki jotka eivät ole kokopäivätyössä ovat vain laiskureita, niin silloin hyväksytään vain eläminen ilman tukia. Tämä on tietysti vain kärjistys mutta kuvaa sitä mihin suuntaan kokoomus ja perusuomalaiset ovat Suomea viemässä “juhlapuheistaan” huolimatta.
Osa-aikaisiakin on monenlaisia. Jos on alle 10 tuntia viikossa töissä, on terve ja nuori, eikä opiskele, niin silloin se viittaa johonkin ongelmaan työllistymisessä. Silloin kannattaa harkita alan vaihtoa ja kouluttautumista ja sitä pitäisi tukea että tulisi mahdolliseksi.
Jos on yli 25 tuntia ja on ainakin yrittänyt päästä kokopäivätyöhön kiinni, mutta työnantaja ei salli, niin silloin työnantajassa on vikaa, ja olisi oikeastaan annettava piiskaa sellaisille työnantajille, mutta miten?
Minusta Ossi on oikeassa tässä palkanalennus kysymyksessä.
Sama se on yksinyrittäjän tapauksessa. Jos on hiukan hitaanpuoleinen töissään niin tekee sitten hiukan pitempää päivää. Pääasia on, että työ tulee tehdyksi. Ei se ole keneltäkään pois.
Kyllä työntekijä kuitenkin haluaa ja tarvitsee korvauksen siitä että hän antaa työpanoksensa työn teettäjälle joka sitten tekee oman tuloksensa myymällä työn tai sen tuloksen eteenpäin.
Ei työn tekeminen toiselle ole kuitenkaaan mitään hyväntekeväisyyttä, tehdään se sitten yritykselle tai suoraan jollekin loppuasiakkaalle. Ilmainen tai alipalkattu työ on aina pois työntekijältä.
AKK: “Kyllä työntekijä kuitenkin haluaa ja tarvitsee korvauksen siitä että hän antaa työpanoksensa työn teettäjälle”
Jos työntekijä kokee palkan liian alhaiseksi, hän voi ottaa lopputilin. Ei kai tässä kukaan ehdota sitä, että irtisanoutuminen kiellettäisiin. Nythän on niin, että, vaikka työntekijä olisi valmis jäämään töihin pienemmälläkin palkalla, ei sitä välttämättä sallita. Irtisanomiset taloudellisista syistä sen sijaan ovat joka tapauksessa sallittuja.
Ossi Saresoja, on pakko kysyä oletko työntekijä. Ja jos olet niin oletko halunnut tehdä töitä pienemmällä palkalla. Ja tekisitkö itse tehdä töitä millä tahansa palkalla.
Toki aina voi hakea toista työtä ja suosittelenkin sitä mikäli oma työ ei motivoi tai jos työnantaja tekee lakien, määräsyten tai sopimusten vastaisia ehdotuksia.
Ainoa keino saada palkat joustamaan alaspäin on sitoa osa palkasta firman tulokseen ja johdon palkkatasoon. Tosin menekin laskiessa joudutaan vähintäänkin työajan lyhennyksiin, jos sama joustosysteemi on käytössä kilpailijoillakin.
Viha ammattiliittoja kohtaan on kummallinen. Palvelusektorin yritysten ja maataloustuotannon menekki riippuu aika lailla juuri työssäkäyvän väestön osan ostovoimasta, eli heidän saamastaan palkasta. Kun palkkoja poljetaan, he ostavat vähemmän tai siirtyvä ostamaan halvempaa ulkomaista. Ovat suorastaan pakotettuja siihen. Juuri siksi AY-liitot ovat välttämättömiä kasvun kannalta. Liittojen ongelma on vain se, että ne eivät ole maailmanlaajuisia, eivät edes Euroopanlaajuisia.
Itse näen suurena ongelmana sellaiset tilanteet joissa työnantajan etu ja yleinen etu tai laki ovat vahvasti vastakkaiset. Mietin itselleni tuttua kuljetusalaa. Onko alisuoriutuja sellainen työntekijä joka ei ota ylikuormaa, ei suostu tinkimään ajo- ja lepoaikamääräyksistä ja antaa aikataulujen joustaa jos keli tai liikennetilanne sitä vaatii? Pitäisikö tällainen lakia noudattava työntekijä saada irtisanoa helpommin? Näissä rikkomuksissa työnantaja kerää hyödyn ja vastuu ja mahdolliset sakot kaatuvat työntekijän niskaan.
Ei ole alisuoriutuja vaan työnantaja joka sellaista vaatii on rikollinen. Valitettavasti vaan hallitus kaavailee muutoksia juuri noita työnantajia kuunnellen. Kunnollisilla työnantajilla ei ole mitään tarvetta vaatia työntekijöitä rikkomaan lakeja, vaan päinvastoin valvoa ettei lakeja ja määräyksiä rikota. Heillä ei ole myöskään ongelmia noudattaa sääntöjä joiden mukaan töitä johdetaan ja joiden mukaan voidaan puuttua siihen jos työntekijä ei täytä omia velvollisuuksiaan. Nyt hallitus on muuttamassa työmarkkinoita noiden huonojen työnantajien ehdoilla ja se on paha virhe! Varsinkin jos työnantaja ei itse ole järjestäystynyt tai ei tunnusta työntekijöiden oikeutta valvoa työpaikalla omaa etuaan järjestäytymällä, niin varoituskellojen on syytä soida. Silloin puuttuu yleensä ainakin jollain tavalla halu noudattaa työelämän sovittuja sääntöjä. Usein työelämän jäykkyyksistä valittavat eivät edes tunne työlainsäädäntöä ja sopimuksia, eivätkä ideologisista syistä haluakaan ymmärtää niitä kuin omasta näkökulmastaan.
Tai suostuu ajamaan määräysten vastaisella turvattomalla kalustolla.
“Intuitioni sanoo, että hyvä irtisanomissuoja ei paranna työllisyyttä, pikemminkin varmaankin heikentää sitä, koska se lisää palkkaamisen riskiä.”
Olisiko esittää intuitiota vahvempaa näyttöä siitä, että heikompi irtisanomissuoja parantaisi työllisyyttä? On hivenen ikävää, että kansalaisten toimeentulon riskejä kasvatettaisiin pelkästään mutu-tuntumalla, heidän elämästään tässä on kuitenkin kyse.
Suomalaiset äänestivät nykyisen hallituksen valtaan. Eikö ole ok että ne tekevät mitä oikeistohallitus nyt aina tekee. Äänestäkää seuraavan kerran viisaammin.
Juuri näin, niinhän se on että tyhmien eväät syödään ensiksi ja tyhmyydestä sakotetaan. Jos joku työtön, opiskelija, työntekijä tai sosiaaliturvaa saava äänesti vaikka persuja, niin hän saa syyttää vain itseään siitä mitä nyt saa, siis jos ei ole tyytyväinen. Ne jotka äänestivät niitä puolueita jotka ovat nyt oppositiossa voivat sitten aiheesta syyttää niitä puolueita, ja heidän äänestäjiään, jotka toteuttavat politiikkaa jota ei itse tilannut. Ja ne jotka jättivät äänestämättä saavat aina syyttää vain itseään, jos toteutettava politiikka tekee kipeää tai ei vain miellytä epäoikeudenmukaisuudessaan.
Jep, saivat melkein puolet äänistä.
Äänestän jatkossakin perussuomalaisia, kun muut puolueet suorastaan imuroivat Ruotsin malliin Suomeen roskajoukkoa Afrikasta ja Lähi-idästä.
Niin, ei kai rasistisin perustein maahanmuuttoa vastustava voi kannattaa muuta kuin rasistisin perustein maahanmuuttoa vastustavia. Ei vaikka hän saisi kärsiä siitä kaikessa muussa. Mitä mieltä muuten siitä että persut ovat kuitenkin hallitusohjelman mukaan jatkossakin tuomassa Suomeen “osaajia” 1600€ kuukausipalkalla EU:n ulkopuolelta kilpailemaan suomalaisten työttömien kanssa, varsinkin matalapalkka-alojen, työpaikoista.
Sen lisäksi persut haluavat heikentää kaikkien työntekijöiden oikeuksia jotta he suostuisivat työehtojensa heikennyksiin ja polkemaan palkkojaan vedoten siihen että “osaajia” saa tilalle 1600€/kk palkalla EU:n ulkopuolelta. Valitettavasti rasistit eivät edes huomaa sitä kuinka heitä vedätetään heidän oman rasisminsa avulla.
Olisiko syytä ottaa nimimerkistä e pois ja laittaa l:n tilalle s.
Kulttuurisista ja arvosyistä maahanmuuton vastustaminen ei ole rasismia. Samoista syistä minulle ei kelpaa maahanmuutto myöskään Ryssälästä ja Kiinasta.
1600€/kk on poliittinen lehmäkauppa. Olisi pitänyt olla vähintään 2500€/kk, jotta närpiöläisyys saataisiin kitkettyä työnantajista.
Aina voi tietysti kiistää kaiken. Afrikkalaisten nimittely roskaväeksi täyttää kuitenkin hyvin yksiselitteisesti rasistisen puheen tunnusmerkit. Siinä ei viitata millään tavoin kulttuuriin tai arvoihin, ainoastaan syntyperään.
Ei siinä ole mitään rasistista. Eikä nimitelty ketään. Todettiin imuroitavan roskajoukkoa Afrikasta ja Lähi-idästä. Roskajoukkoa kai esiintyy kaikkialla, ja sen imuroimista voi esiintyä. Rasistista kai on se, että kun Afrikka mainitaan, katsotaan paikallisten olevan niin heikkolahjaisia, että heitä pitää erikseen suojella.
Jaa. Mitenkähän mahtaisi käydä jos noiden argumenttien kanssa joutuisi oikeuteen syytettynä kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. Olisiko pokkaa sanoa tuomarille noin? Tämähän on vain keskustelupalsta. Aina voi kiistää, vaikka loputtomiin ja niin härskisti kuin vain kehtaa. Vähän niin kuin Hakkarainen, joka väitti vaalikampanjansa aikana, että “matu”, jonka hän käski painua sinne mistä on tullutkin, ei tarkoita maahantulijaa vaan maaseudun tulevaisuutta.
Luullakseni kukaan ei korvaansa lotkauta, jos johonkin örveilyllä kunnostautuneeseen suomalaisporukkaan viitataan roskajoukkona. Ruotsissakin oli aika vahvoja näkemyksiä suomalaisista 70-luvun maahanmuuton aikoihin. Miksi saman sanan käyttö herättää selkäydinreaktion kun sitä käytetään aivan tietyistä ihmisryhmistä?
Rasistin erottaa siitäkin että kun hän puhuu roskajoukosta, niin hän kohdentaa sen Afrikkaan tai Lähi-Itään. Sen jälkeen hän sössöttää tarkoittavansa jotain yleistä roskajoukkoa tai muuta sekavaa.
Vastenmielistä sakkia nuo rasistit jotka ilmeisesti luulevat että selittelemällä sekavia he voittaisivat jotain. Eivät voita, vaan päinvastoin korostavat omaa hölmöyttään muiden silmissä. Rasisti on rasisti vaikka rasisti ei itse sitä ymmärtäisikään tai muuksi selittelisi, muut kyllä ymmärtävät.
Mitenkähän tätä tuhannen hengen joukkoa voisi kuvailla?
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/K%C3%B6lnin_joukkoahdistelu
Voisiko ajatella ettei sitä roskajoukkoa kannattaisi haalia muualtakaan kuin Afrikasta ja lähi-idästä.
T. Mikko
Epäilen, että hallituksen EKsta ja Yrittäjistä saatu työohjelma onnistuu niin hyvin, että Suomi kättelee parhaan ja osaavimman nuorehkon työvoiman muihin Pohjoismaihin 60-/70-lukujen malliin.
Hommaa vauhdittaa lama muutosneuvotteluiden kautta irtisanomisiin. Suomalaisten työehtojen kohentuminen alkoi vasta tuosta edellisestä maastamuuttoaallosta.
Seuraavasta ei enää toivutakkaan kun yhteiskuntaluottamus on menetetty kulttuurista pluralismia tavoitellessa. Itsekin katselen projektioita maahanmuutosta niin eipä houkuttele ainakaan pääkaupunkiseudulle jääminen, varsinkin kun Kokoomus ja Persut näköjään haluavat niitä 1600€/kk osaajia tuoda maahan.
Nyt vielä samaan aikaan näyttää siltä, että isoa taantumaa on luvassa.
Homma haisee lamalta. Rakentaminen on romahtanut. Metsäteollisuus ajaa alas tehtaitaan Kaakkois-Suomessa puupulan takia rajan sulkeuduttua. Nokia ja ICT-puolen firmat tekivät huonoja osavuosikatsaukset ja aloittelevat muutosneuvotteluilla. En tunnista kasvua ja investointeja merkittävästi missään.
Ainoa kasvaja on pöhöttynyt julkinen sektori, jota pitäisi supistaa kovilla otteilla.
@Realisti
“Ainoa kasvaja on pöhöttynyt julkinen sektori, jota pitäisi supistaa kovilla otteilla.”
Julkisella kasvaa vain hallinto. Käytännön palveluitahan on todella vähän ja kaikkiin valtava jono.
Onneksi meillä ovat Kokoomuksen talousosaajat ja ennen kaikkea meritokratian paras anti huolehtimassa julkistalouden kunnosta ja julkisten palveluiden tehokkaasta tuottamisesta. Eli mitään ei tehdä kun Kokoomus osaa vaalitaktikoida sen verran kaikessa tyhmyydessään että moni julkisen puolen riittävästi tienaava pomo on todennäköisesti Kokoomuksen äänestäjä.
Kannattaa muistaa että näistä roskajoukkoon kuuluvista mamuista hyvin suuri osa on EU-kansalaisia.
Lähi-idästä ja Afrikasta ei tule EU-kansalaisia mamuina.
Siitonen tarkoittanee sitä, että on tullut aiemmin ja näistä ihmisistä on tullut EU-kansalaisia ajan myötä. Pelkästään naamataulun perusteella on vaikea tietää kuka on kansalainen ja kuka ei. Osa on saattanut syntyä EU-alueella, mutta luokitellaan silti toisen polven mamuksi ja ehkä toisen luokan kansalaiseksikin. Tätä luokittelua perustellaan turmiollisilla arvoilla ja haitallisella kulttuurilla. Ottamatta nyt kantaa siihen onko perustelu asiallinen vai ei, luokittelun kohde on usein aika tietoinen siitä, että häntä pidetään kakkoskorin ihmisenä. Tai jopa roskaväkenä.
Juuri tällaisten stereotypioiden kautta ihmismieli toimii. Kun tarpeeksi iso osa Ruotsin puukotuksista ja häiriökäyttäytymisestä meni suomalaisten kontolle, riitti se leimaamaan suunnilleen koko ryhmän.
Tarkoittaako tuo sitä, että koska tuo on niin luonnollista käyttäytymistä, se pitää vain hyväksyä? Ihminen on peto, eli pitääkö väkivalta ja tappaminenkin vain sitten hyväksyä, koska sekin on luonnollista?