Parikymmentä vuotta sitten Uudessa Seelannissa oli lääkärilakko. Kun jälkeenpäin selvitettiin sen vaikutusta potilasturvallisuuteen, ilmeni, että potilaiden kuolleisuus oli lakon aikana laskenut. En tunne Uuden Seelannin lääkäreiden työmarkkinakäytäntöjä, mutta lakossa olivat olleet lähinnä nuoret lääkärit.
Uudessa Seelannissa, kuten meilläkin, raskas päivystysvastuu on nuorilla lääkäreillä. Kun nämä olivat lakossa, päivystykseen tuli kokeneempia lääkäreitä ja tulokset paranivat merkittävästi.
Kun Googlasin tätä asiaa, löysin viitteitä samanlaisiin tuloksiin muistakin maista.
Vanha sanonta kuuluu, että terveydenhuollon kallein väline on lääkärin kynä. Kokemattoman päivystävän lääkärin kynä näyttää olevan erityisen kallis.
Näyttäisi siis olevan hyvä, jos nuorten kokemattomien lääkäreiden sijasta päivystävät lääkärit olisivat kokeneempia ja nuoret lääkärit harjoittelisivat helpommissa tehtävissä. Voisiko tämän toteuttaa ilman lakkoakin?
Huomattava osa päivystävistä lääkäreistä on vuokralääkäreitä. Lehdissä on kauhisteltu heille maksettavia huippukorvauksia. Tätä paljon kalliimmaksi tulee heidän kokemattomuutensa. Hoitovirheitä välttääkseen he otattavat kalliita turhiksi osoittautuvia kokeita ja ottavat potilaita turhaan sisään sairaalaan.
Kun vuokralääkärit eivät ole sairaalan palkkalistoilla, he eivät taida olla myöskään sairaalan perehdyttämisohjelmien piirissä, vaikka tästä en ole aivan varma.
Kokeneita lääkäreitä ei voi pakottaa päivystyksiin tai he karkaavat yksityissektorille. Heitä on siis houkuteltava rahalla. Tämä tietysti maksaa, mutta niin maksaa päivystäjien kokemattomuuskin. Rahan lisäksi se maksaa myös mahdollisten hoitovirheiden muodossa.
Joku hyvinvointialueiden tai HUS:n excel-nikkari voisi laskea, kannattaisivatko päivystäjien kokemuslisät taloudellisesti ja mikä olisi niiden vaikutus potilasturvallisuutteen?
Ajatusta voisi kehittää niin, että päivystyksessä olisi sekä nuoria että kokeneita lääkäreitä ja jälkimmäiset opastaisivat vaikeissa tapauksissa edellisiä.
Lääkäreiden ja Lääkäriliiton moraalikadon perään tässä pitäisi kysellä vihaiseen ääneen, mutta yhteiskunta ei halua edes liikaa maksettuja palkkoja rakaisin lääkäreiltä vaan vain hoitajilta. Rahastavat yhteiskuntaa moraalittomasti, lobbaavat koulutusmäärät niin alas että voivat pyytää vajeen takia mitä tahansa palkkaa ja sitten keikkuvat pari tuntia töissään hoitojonojen kasvaessa. Kukaan politiikassa ei uskalla suuttua tästä niin että tulisi painetta muutokselle. Se että lääkäreiden ei tarvitse maksaa liikapalkkojaan kertoo, että poliitikot pitävät lääkäreitä kavereinaan samassa herrahississä ja suojelevat näin omiaan.
Kun annetaan mahdollisuus rahastaa ihmisten tarvitsemilla peruspalveluilla, niin niillähän rahastetaan. Muistutan taas kerran että kapitalismi ja markkinatalous ovat kyllä hyviä renkejä mutta huonoja isäntiä. Ohesta selviää kuinka krooninen lääkäripula ja sen myötä julkisten varojen rahastus on rakentunut kokoomuslaisella terveyspalvelupolitiikalla. On pidetty lääkäreiden koulutusmäärät jatkuvasti liian pieninä, leikattu julkisesta terveydenhuollosta jatkuvilla säästöohjelmilla, syydetty julkisia varoja yksityisiin terveys- ja hoivapalveluihin ja jätetty panostamatta julkiseen perusterveydenhuoltoon mikä on johtanut sitten erikoissairaanhoidon kustannusten kasvuun ja jatkuvaan kustannuskierteeseen. Lääke tilanteen korjaamiseksi on tietysti se että korjataan ensiksi nuo virheet! Vasta sen jälkeen kun isot linjat on korjattu, voidaan saada aikaiseksi todellisia parannuksia julkisen sektorin lääkäreiden ja hoitajien työoloihin. Myös niitä kokeneita sinne missä heitä eniten tarvitaan ja missä he palvelevat parhaiten myös yhteistä hyvää.
Lääkäripula | ”Kaikki vähänkin järkevät siirtyvät vuokralääkäreiksi” – Näin Suomi rakensi itselleen kroonisen lääkäripulan: https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009835207.html
Eipä ole oikein fiksua yhteiskunnalta antaa lainsäädännöllä monopoli kirjaimellisesti elintärkeään toimintaan ja sitten sietää tällä monopolilla rahastamista; tässä on päässyt käymään niin, että terveydenhuoltoa on yksityistetty rahastajien ehdoilla. Muuan ilmeinen keino tilanteen parantamiseksi olisi yksityisiin terveyspalveluihin kohdistuva vero, jonka tuotto käytettäisiin julkisen terveydenhuollon rahoittamiseen: ajatus on tehdä yksityiset palvelut vähemmän kannattaviksi ja sillä tavalla vähentää niissä toimimisen houkuttelevuutta samalla kun tästä saatavalla rahalla saisi julkisella puolella toimisesta houkuttelevampaa. Vero voisi aluksi olla sitä luokaa, että yksityislääkärikäyntiin tulisi 20 € veroa, säädetään sitten vasteen mukaan. Nythän ollaan kyllä tekemässä päin vastoin kun yksityislääkärikäyntien kelakorvausta nostetaan tuon verran; tässä käynee niin, että käynnin hinta nousee tuon korotuksen verran ja ainoat hyötyjät ovat yksityisten palveluiden tarjoajat* samalla kun lääkäripula julkisella puolella pahenee (koska yksityisellä on muutoksen jälkeen entistä enemmän rahaa tarjolla) ja vähemmän maksukykyisten potilaiden asema siten huononee.
* tämmöinen subventio ei muuta potilaiden maksukykyä eikä palveluiden tarvetta so. potilaat ovat valmiita maksamaan nettona saman kuin ennenkin; palvelun tarjoaja siis korottaa perimäänsä hintaa subvention verran ja käärii sen liiveihinsä (vastaavan järkeilyn mukaan yllä esitetyn kaltainen vero – antisubventio – ei muuten myöskään korottaisi yksityilääkärikäynnin hintaa vaan olisi pois palveluntarjoajan viivan alta)
Miksi julkisella sektorilla yhä lääkärien päivävuorojen ulkopuolinen työ toteutetaan päivystyksillä sen sijaan, että työehtosopimuksissa sallittaisiin jo alunperin työsopimuksia, joissa lääkäri saisi valita työajakseen iltavuorot ja toinen lääkäri aamuvuoron? Saati vuorotyön?
Asiasta on silloin tällöin ollut hiukan puheenvuoroja. Kuten:
https://www.nly.fi/laakarit-vuorotoihin/
Tai yli kaksi vuosikymmentä sitten jo:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kuntatyonantaja-laittaisi-laakarit-vuorotyohon/1968664#gs.6dgfue
Mutta yhä edelleen julkisen sektorin lääkärien virallinen työaika on päivätyö, ja muulla ajalle tehty työ on päivystystä. Hoitajilla työehtosopimus on ihan toisenlainen.
Mitä kokemukseen tulee, niin akuuttilääketieteessä tosiaan on niin, että kokemuksesta on iso etu hoitotuloksiin. Muuten olennaisuudet voivat mennä ohi, ja hoidon rajallisia resursseja kohdennetaan herkemmin epäolennaisuuksiin. Mutta ei kokeneet lääkärit halua tehdä päivävuorojen lisäksi iltoisin vielä päivystysvuoroja. Jos kokeneet lääkärit halutaan iltaisin akuuttivastaanotoille, pitäisi myös sallia iltapainotteiset työajat, jolloin iltatyö ei tule päivätyön päälle, vaan sen sijaan.
Kuten edellä linkissä todetaan, ”Lääkäreiden säännöllinen työaika on maanantaista perjantaihin kello 8:n ja 15-15.30 välillä. Vuorokauden muut tunnit ja viikonloput tehdään päivystystä eli varallaoloa ja ylityötä.”
Olisi perusteltua sallia työsopimukset, joissa julkisella sektorilla lääkärin työaika voisi olla myös vaikka klo 9-16.30 tai klo 10-17.30. Varmasti moni lääkäreistä tekisi jopa mielummin esimerkiksi jompaa kumpaa edellä mainituista työajoista kuin klo 8-15.30 työaikaa. Mutta työmarkkinajärjestöjen neuvotteluissa asiat etenevät niin hitaasti, että tuskin sellaista muutosta ainakaan 2020-luvulla saadaan sovittua. Työ siirtyy sitten enenevässä määrin yksityiselle puolelle, jossa työajat saa sopia vapaammin.
Olinkin tuossa kommentissani väärässä. Työehtosopimuksen sisältö on näköjään nykyään erilainen kuin mitä oli silloin, kun linkissä siteraattu teksti on julkaistu. Uusimmassa eli voimassa olevassa työehtosopimuksessa lukee:
”5 mom. Säännöllisen työajan sijoittelu sopimuskaudella 1.5.2022–30.4.2025
Työnantaja päättää säännöllisen työajan tarkoituksenmukaisesta sijoittelusta arkipäiville maanantaista torstaihin klo 7.30–20.00 ja perjantaina klo 7.30–18.00, siten kuin palvelujen saatavuus, resurssien parempi hyödyntäminen tms. syy tätä edellyttää.”
Eli nykyään on sallittua tehdä myös muiden kellonaikojen vuoroja. Pahoittelut siitä, että jaoin vanhentunutta tietoa tuolta osin. Vuorotyö on yhä lääkäreiden työehtosopimuksessa sallimaton asia, mutta työehtosopimus on edennyt kuitenkin siltä osin, että työpäivän saa sopia alkamaan säännöllisestikin nykyään muulloinkin kuin vain ihan aamusta.
Työehtosopimukset koskevat työ- ja virkasuhteessa olevia. Oman firman kautta asiantuntijayrittäjänä laskuttavia yksityislääkäreitä työntekijöiden työehtosopimusten vaatimukset eivät koske.
Kokeneiden lääkärien palkkataso on jo kohtuullinen, joten päivystys ei välttämättä nappaa edes rahallisella korvauksella. Vapaa-ajallakin on hinta kun palkkataso on riittävä.
Joo. Eiköhän Soininvaara ole itse kirjoissaan kirjoittanut perusteet, miksi kokeneita lääkäreitä ei ehkä päivystys nappaa.
Ainakin HUS-alueen erikoissairaanhoidossa erikoislääkärit on saatu pois päivystyksistä (joissa heitä oli runsaammin vielä 10 v sitten) kurjistamalla päivystysolot. Yleislääkärille sopivia potilaita on vyörytetty erikoissairaanhoidon päivystäjälle, potilasmäärä on sen myötä räjähtänyt ja työn mielekkyys on laskenut. Lisäksi aiempi kunnon yölepo (24h työrupeamassa, josta päivystystä tyypillisesti 16,5 tuntia, sai levätä yöllä ainakin 5 tuntia) on korvaantunut sillä että lepoa saa pääsääntöisesti vajaan 3 tuntia, muu aika tehdään tauotta raskasta työtä väsyneenä. Syynä on tehostamispäätösten lisäksi mm. akuuttilääketieteen tulon sotkema työnjako, kun akuuttilääkäreiden määrä onkin jäänyt odotettua pienemmäksi.
Ei ole yllättävää, että tällaisella mallilla saadaan päivystämään vain ne, jotka voidaan siihen pakottaa (erikoistuvat lääkärit) sekä kokemattomia rahan perään olevia sairaalan ulkopuolisia (kokemattomia syystä mihin Osmokin viittaa, se korvaus ei nykyään enää ole kovin hyvä ainakaan HUS:ssa).
Ei se työhyvinvoinnin lisääminen olisi kovin kallista suuressa mittakaavassa, mutta työnantajataho pitää sitä jostain syystä tyhmänä tai tarpeettomana. Sekin auttaisi, jos kehdattaisiin paremmin käännyttää klo 20-07 välillä pois kaikki, jotka eivät aivan välttämättä tarvitse hoitoa yöllä (tästä tipahtaisi ainakin kolmasosa yön potilaista pois, jos se tehtäisiin tiukasti).
Lääkärit vaativat päivystäjälle 24 tunnin työpäivän sillä, että eivät suostu yöpäivystäjän työpäivän alkavan klo 22 vaan vaativat, että kaikkien lääkäreiden työpäivän on alettava klo 8 aamulla, loppuu se milloin hyvänsä.
Niin, sillä taidetaan tavoitella mahdollisimman suuria ylityökorvauksia, olkoot että tehdään töitä sitten silmät ristissä?
Pitkiin 24 h työrupeamiin on monia syitä. Päivystysvuorojen määrä halutaan pitää hallittavana (jos vuoroja jaetaan pienempiin osiin, tulee niitä kuukaudessa yhdelle lääkärille myös enemmän). Toisaalta jos edeltävä työpäivä on kokonaan vapaa, ja tullaan vain yöksi työhön, tarvitaan päiväaikaista työtä varten korvaava työntekijä sekä päivystysvuoroja edeltäväksi että niiden jälkeiseksi päiväksi, eli ns. päivystyskorvaajia tarvitaan tuplamäärä. Tämä paikasta toiseen päivittäin hyppivän päivystyskorvaajan työnkuva ei myöskään ole kovin houkutteleva, eli ymmärrettävästi sitä työtä tekevien määrä halutaan minimoida. Silti nykyisen päivystystyön raskaus on ajoittain niin kohtuutonta, että tällaiseen on ollut paikoin jo menty, hyviä ja huonoja puolia siinäkin.
Yhtä kaikki en näe miten tuo vastaa sanomani ytimeen, että työnkuva on pilattu sillä tavalla, ettei se enää houkuttele vapaaehtoisia erikoislääkäreitä rinkiin mukaan, vaikka tällaista oli vielä merkittävissä määrin yli 10 v. sitten. Ja että rahallisesti suhteellisen pienilläkin muutoksilla voitaisiin muutosta työn houkuttelevuuteen saada aikaan, jos se olisi tavoitteena.
Kyllä meillä ainakin yliopistosairaalassa on nykyään niitä klo 22-8 (tai 9) vuoroja lauantaisin ja sunnuntaisin. Ennen tehtiin pidempiä vuoroja. Itse tekisin kyllä mielummin 24 tunnin vuoroja, niin ei tulisi kiinnioloa niin usein. Enemmistö kuitenkin halusi toisin, niin mennään sitten näin.
Konstit on monet, jos halutaan niihin perehtyä. Työskennellessäni Yhdysvalloissa Georgian osavaltiossa Atlantassa, koin hyvin paljon toisenlaisia järjestelmiä, joilla pyrittiin ratkaisemaan samoja ongelmia, kuin me Suomessa nyt. Päivystyksessä oli sekä sisään tuleville potilaille että ambulansseille omat triage hoitajat.
Jos kyseessä oli ambulanssi, niin he radiopuhelimalla olivat yhteydessä omaan triage hoitajaan tai lääkäriin antaen potilaasta vitaalit tiedot. Vastauksena oli, että onko kyseisessä sairaalassa tällä potilaalle päivystyspaikkaa vai ei. Ilman lupaa ei päässyt sisään. Ja perustietojen avulla potilaalle määrättiin jo paikka ennen tuloa. Kaikki hengenhädässä olevat passitettiin suoraan elvytyshuoneeseen. Muut potilaat triage hoitaja ovella kontrolloi täydellisesti, vaikka ambulanssi oli jo sen tehnyt.
Kävellen tulevat joutuivat myös oman triage hoitajan tutkittavaksi ennen kirjaamista. Hän luokitteli potilaat mitattujen arvojen perusteella, eikä mutu tuntumalla. Tärkeänä oli vihreä linja, potilaat, joilla oli vähemmän vaivoja. Heidän tuli olla ulkona poliklinikalta puolentoista tunnin kuluessa. Muut ehtivät odottaa paareilla monimutkaisempia tutkimuksia ja hoitoja. Meillä Suomessa kaikki odottavat periaatteessa saman ajan, lukuun ottamatta kiireellistä hoitoa tarvitsevat. Nämä vihreät potilaat tukkivat päivystyksen ja työllistävät eniten. Eniten, koska heitä tutkivat nuoret lääkärit ja potilaat osaavat olla vaativia. Edellä mainitussa päivystyksessä käy noin 150 000 potilasta vuodessa, eli keskimäärin 411. Suomessa vastaavat luvut ovat normaalisti vähän yli 100. Kannattaisi tutkia muiden vastaavaa toimintaa harjoittavien toimintatapoja, meillä olla halukkaita tekemään kunnollisia uudistuksia.
varmasti tehokaamman oloinen systeemi. Mutta julkisen puolen vastaanotto triage suomessa ainakin isoissa kaupungeissa tapahtuu puhelimessa, jossa hoitaja kuuntelee vaivan ja kertoo että turha tulla kun ei oo päivystys asia. Se hieman tuota tehokkuuseroa selittää.
Terveydenhoidon puolella olisi varmaan paljonkin kehitettävää. Mutta siihenkin pitää varata budjettia ja aikaa. Niin varmaan vielä niiltä ihmisiltä joilla on edes mahdollisuus olla näkemys siihen miten se asia voisi olla paremmin.
> päivystyksessä olisi sekä nuoria että kokeneita
> lääkäreitä ja jälkimmäiset opastaisivat
> vaikeissa tapauksissa edellisiä
Itse laittaisin nuo kokeneet lääkärit tekemään ensimmäisen arvion vaivan syystä ja hoidon tarpeesta, jonka jälkeen potilas jätetään tuon arvion kanssa jonottamaan päivystävälle lääkärille.
Tällainen kokenut «guru» näkee potilaan vaivan muutamassa sekunnissa eikä hänen aikaansa pidä käyttää lomakkeiden täyttämiseen ja reseptien kirjoittamiseen. Tehtyään arvion, tämä guru jättää arvion kirjoittamisen hoitajalle ja siirtyy viereiseen vastaanottohuoneeseen, jossa toinen hoitaja on juuri viimeistelemässä edellisen potilaan arvion kirjaamista, ja ottaa seuraava potilaan esitarkasteluun.
Päivystävä lääkäri voi lähettää potilaan takaisin gurulle, jos tilanne näyttää merkittävästi poikkeavan arviosta (esimerkiksi potilas tiukasti vaatii nuorelta lääkäriltä huumereseptin kirjoittamista vaikka gurun esikatselmuksessa ei mitään sellaista tullut esille).
Vielä lopuksi tämä guru silmäilee potilaille määrätyt hoidot.
On paljon erilaisiin vaivoihin erikoistuneita huippulääkäreitä vaikka heillä ei erityistä diplomia olisikaan. Nämä pitäisi vapauttaa byrokratiasta, jotta he voisivat keskittyä erityisosaamiseensa.
Tuo ”Georgian malli” on hyvä esimerkki siitä, että meillä pitäisi olla uskallusta muuttaa järjestelmää kunnolla sen sijaan että laastaroidaan vanhaa. Georgian mallin lisäksi maailmalta löytyy paljon muutakin pohtimisen arvoista,
Georgian malli lienee kehittynyt toimivaksi suurelle määrälle ampumahaavoja ja voi siten soveltua hyvin etenkin pääkaupunkiseudulle tulevina vuosina.
Olihan vähän sekavaa tekstiä tuo blogi.
Ei selvinnyt kumpi nyt on se ongelma, se, että potilaat kuolevat päivystyksessä, vai se, että heitä otetaan ”turhaan” sairaalaan.
Oleellisempaa kai olisi saada normaali perusterveydenhoito sille tasolle, että päivystykset eivät kuormittuisi järjettömästi. Kuormitusta vähentäisi myös se, että päihderiippuvaiset eristettäisiin AA-leireille ja että kadut ja muut paikat, missä liikutaan, pidettäisiin läpi talven sulana. Tai ainakin vanhoille ihmisille tarjottaisiin heillekin sopivia keinoja hoitaa asiansa poistumatta kotoaan ja sitä suorastaan tuputettaisiin silloin, kun keli on liukas.
Ainakin täällä missä itse asun tuo triage-hoitaja-systeemi on ollut käytössä ties miten kauan, kai 10 vuotta ainakin, ja toimii ihan hyvin, hoitaja arvioi tilanteen ensimmäisen kerran jo siinä, kun soitat ensiapuun. Jos tilanne on vaaraton, hän voi antaa neuvoja tilanteen hoitamiseksi. Usein se tietenkin on, että tuuhan näyttämään, niin katotaan tarkemmin ja siinä sitten hoitaja tai kaksi tekee ensiarvion heti sisääntultaessa ja jos tarvetta on enempään, sen jälkeen lääkäri kun ehtii.
Eli ainakaan meillä päin ei Georgian-malli paljon apua tuo, kun se jo on käytössä.
Muutoin tietysti jos on tarkoitus tehostaa toimintaa siinä mielessä, että potilaat saisivat nopeammin ja parempaa hoitoa, olisi se kai aloitteva analysoimalla yllä olevaa tarkemminkin, mitä tulee sisään ja miten hyvin hoito kunkin ryhmän kohdalla onnistuu. Yllämainitut ryhmät ovat oman satunnaisen päivystyskäyntikokemukseni ja lukemieni uutisten perusteella aika suuri kuormittava tekijä, mutta siellä voi olla muutakin, kuten yksinasuvien vanhusten kompuroinnit ja esim huono diabeteksen hoito kotioloissa, vaikka kotihoitokin kävisi.
Jos iäkkäämpiä kokeneita lääkäreitä halutaan päivystyksiin (itsellä kyllä erittäin hyvät kokemukset nimenomaan nuorista lääkäreistä), niin sitten se on lailla, asetuksella tai ohjeella määrättävä, että vain tietty osa saa olla alle jonkun kokemustason. Muuten tulee taas erittäin kalliiksi, jos lähdetään rahalla houkuttelemaan ihmisiä, joilla on perhe ja ikäkin jo vähän tuntuu.
Orpon hallitus on valitettavasti vaikeuttamassa myös sitä että ylipäätään saataisiin lääkäreitä julkiseen terveydenhuoltoon, varsinkin päivystyksiin ja perusterveydenhuoltoon.
Jokainen varmasti halutessaan ymmärtää miten tehotonta kokonaisuuden kannalta on kun lisätään 500 miljoonalla eurolla yksityislääkäripalveluiden Kela-korvauksia. Ensinnäkin se hajauttaa palveluita entisestään, on tulonsiirto sekä hyvin toimeentuleville, niille jotka jo muutenkin käyttävät yksityisiä terveyspalveluita, että terveysyrityksille jotka sitten houkuttelevat lääkäreitä julkiselta puolelta tuollaa rahalla yksityiselle puolelle, vaikka oikeasti tarve olisi julkisessa perusterveydenhuollossa. Eli sinimustan hallituksen toimet vain pahentavat tilannetta.
Argumentin, että Kela-korvausten nosto vähentää julkisen sektorin kuormaa ja siten auttaisi parantamaan tilannetta, onttous paljastuu siitä ettei hallitus kykene antamaan edes arvioita siitä kuinka monta terveyskäyntiä tuo 500 milj.€ tuo lisää yksityiselle puolelle ja vähentää julkisen kuormaa. Ei kykene eikä halua kertoa mitään lukua koska niin kustannustehoton tuo tuki on. Se on puhdas tulonsiirto niille jotka jo nytkin käyttävät yksityisiä terveyspalveluita ja tuki yksityisille terveyspalvekuiden tuottajille. Jos se edes teoriassa oli järkevä, niin sen pitäisi vähentää julkisen puolen kuormaa vähintään noin 4 miljoonalla käynnillä sen lisäksi mitä jo nyt käytetään yksityisiä palveluita. No niin ei tietenkään käy, vaan jokaiselle lisäkäynnille tulee veronmaksajille aivan posketon hinta. Että sellaista talousosaamista ja fiskaalikonservatismia kokoomuksessa, persuissa, RKP:ssä ja KD:ssä.
Olen ollut jo kauan sitä mieltä ettei hyvinvointivaltio kestä kokoomuslaista politiikkaa jossa rahaa ohjataan kaikkeen muuhun kuin hyvinvointivaltion perustehtäviin. Kokoomuslainen/perussuomalainen ideologia jossa hyvätuloiset ja varakkaat eivät suostu enää elämään omillaan, vaan vaativat kaikkeen tukia ja rahastavat verovaroja kuin viimeistä päivää kun pääsevät valtaan, on aivan sairas. Tuolle ahneistolle ei tunnu tosiaankaan riittävän mikään! Kuolkoon muut vaan jonoihin, kunhan minä,minä, minä. Sairasta tosiaan!
Sen sijaan että pienennettäisiin esimerkiksi alkoholihaittoja jotka kuormittavat terveydenhuoltoa, niin noita haittojakin halutaan vaan lisätä lisäämällä alkoholin saatavuutta ja sitä myöten lisätä kulutusta haittoineen. Jos jollekin on liian vaikeaa hankkia nykyisin juomansa, niin täytyy sanoa että hänellä on ainakin jonkinlainen alkoholiongelma ja silloin kannattaisi pysähtyä miettimään ainakin omaa suhdettaan alkoholiin vaikka ei muista välittisikään. Mielenkiintoista kuinka alkoholiongelmaisia tuntuvat olevan jo kristillisetkin. Niin se viina vaan houkuttaa, pienessä pöhnässä kestää vaikka mitä. Niinhän ne Venäjälläkin.
Katsottuani terveydenhuoltoa monelta kannalta sisältä päin myös AMK:n ja yliopiston kannalta, julkinen potilastyö maksaa karkeasti 27 h, jolla saadaan 10 h varsinaista potilatyötä. Työntekijän odotusaika ja hallintotyö vievät 17 h. Tämä ei vielä sisällä yleiskuluja, jotka nostavat kustannuksen karkeasti 37 h, 10 h potilastyötä kohti. Mitä tuo 17 h sitten on? Jokainen päätös ja toimenpide on esihenkilön hyväksyttävä. Useat toimenpiteet edellyttävät esihenkilön hyväksyntää ennen toimintaa, osa jälkikäteen. Tästä seuraa odotusaikaa ja kirjaustyötä. Esihenkilöt tekevät vuororaportin, jonka hyväksyy seuraavan tason esihenkilö, jotka tekevät vielä korkeamman tason raportin, joka jälleen hyväksytään. Esihenkilöllä voi olla vain pieni määrä alaisia, koska valvontaa ja hyväksyntää on paljon. Tasoja on monta, joten tästä valvonnan toteuttamisesta ja ketjuttamisesta kertyy noin 17 tuntia lisäkustannus. Tämä on se paljon puhuttu byrokratia, potilastietojärjestelmät ja muut hallinto-ongelmat.
Julkisen sektorin henkilökunta on täysin sosialisoitunut tähän johtamismalliin ja siirtyessään opetustehtäviin järjestävät organisaation tämän mallin mukaiseksi myös yliopistossa ja AMK:ssa vaikka siihen ei ole mitään tarvetta. Tätä mallia yritetään toteuttaa jopa yliopiston rehtoritasolla varsin huonolla menestyksellä. Kun tälle henkilökunnalle ehdottaa muita johtamismalleja ovat he täysin takalukossa.
Yksityinen terveydenhuolto tekee vastaavaa työtä korkeasti 12 h kustannuksella 10 h potilastyötä kohti. Yleiskustannuslisällä lopputulos on 22 h. Lainsäädäntö ei edellytä julkisen sektorin 100% valvontaa usealla organisaatiotasolla. Se on vain ajan saatossa muodostunut käytäntö, johon sosialisoituminen on vahvalla tasolla.
Keskusteltuani usean henkilön kanssa tästä ongelmasta vuosien varrella olen kyllä pessimisti julkisen sektorin suhteen. Kustannusongelman ratkaisu on terveydenhuollon tuotannon yksityistäminen. Vuorojen järjesteleminen, verotusratkaisut vain kaikki lisäävat byrokratian määrää ja kustannuksia. Byrokratiaa ei voi korjata byrokratiaa lisäämällä. Sen voi korjata vain byrokratiaa vähentämällä.