Aikaa vai roimaa? Vapaa-aika on halutumpaa (3/6)

Vau­rais­sa mais­sa ihmiset vai­h­ta­vat tulota­soa mielel­lään vapaa-aikaan siir­tymäl­lä osa-aikatyöhön tai nelipäiväiseen työvi­ikkoon. Suo­ma­laisi­in näh­den hol­lan­ti­laiset tekevät keskimäärin 20 % lyhyem­pää työvuot­ta, mikä vas­taa osa­puilleen sitä, että he ovat keskimäärin nelipäiväisessä työvi­ikos­sa. Suomes­sa ei henkilöko­htaista valin­nan­va­paut­ta arvoste­ta yhtä paljon, vaan työa­jas­ta on päätet­ty kollek­ti­ivis­es­ti. Meil­lä kokoaikainen työai­ka on lyhyem­pi, mut­ta sitä tekee vas­taavasti use­ampi. Viime aikoina kuitenkin vapaae­htoisen osa-aikatyön suo­sio on kasvanut.

Lähtöko­htais­es­ti vapaa-aika on maa­pal­lon kannal­ta har­mit­tomam­paa hyv­in­voin­tia kuin suuri tavarapaljous.

Parikym­men­tä vuot­ta sit­ten STTK kysyi jäse­niltään, kumpaa nämä arvosta­vat enem­män, viikkoa lisää vuosilo­maan vai kah­den pros­entin palkanko­ro­tus­ta. Enem­mistö arvosti viikkoa lisää vuosilo­maan, mut­ta eivät kaik­ki. Toisil­la on oikeasti taloudel­lis­es­ti tiukkaa. Kyse­lyä on arvostel­tu siitä, että vai­h­to­suhde ei ollut oikea. Todel­lakin, 2,2 pros­ent­tia olisi lähempänä oikeata.

Val­in­taan työn ja vapaa-ajan välil­lä vaikut­taa tietysti myös toisaal­ta se, kuin­ka paljon pitää työstään ja toisaal­ta se, kuin­ka antoisaa aikaa vapaa-aika kullekin tarjoaa.

Jos maal­liseen mam­mon­aan tot­tuu niin, ettei se enää tuo­ta mieli­hyvää, menet­tääkö vas­taavasti vapaa-aikakin viehk­outen­sa?  Ken­ties, mut­ta juuri nyt työu­upumus  on kyl­lä todel­li­nen ongelma.

Sinän­sä vapaa-aikaan kyl­lästymistä voi tutkia niil­lä, joil­la sitä on paljon. En tarkoi­ta työt­tömiä, kos­ka työt­tömyy­teen liit­tyy oma­nar­von tun­toa heiken­täviä piirteitä ja kos­ka työt­tömän on etu­jen menet­tämisen uhal­la san­ot­ta­va halu­a­vansa töi­hin, vaan koroil­la eläviä tai itselleen 50-vuo­ti­aana eläk­keelle siir­tymiseen oikeut­ta­van eläk­keen ostaneita.